torstaina, joulukuuta 24, 2009
sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009
Mitä kuuluu?
Kiitos kaikille haasteeseen vastanneille! Blogillani on todistetusti ainakin 4 lukijaa. ;)
Aika on taas kiitänyt nopeasti eteenpäin. Nelen leikkauksesta on kohta 3 viikkoa ja hyvin on tyttö parantunut. Kauluria käytettiin 12 päivää ja viimeisinä päivinä vain lähinnä öisin ja työpäivän ajan. Neleä ei haava juurikaan kiinnostanut, mutta energiaa alkoi päivä päivältä kertymään yhä enemmän ja kun riehua ei saanut eikä tehdä pitkiä lenkkejä niin yritin saada Nelen viihtymään kongin ja herkkuluiden parissa. Kongin käyttötarkoitusta Nele ei oikein tajunnut eikä koskaan saanut kaikkia herkkuja sieltä ulos (Java sen sijaan ravisteli ne heti ulos, kun tuli kotiin). Lisäksi opetin viimein Nelellekin kumpi käsi-tempun...tai ainakin alun siitä.
Javan loma vanhempieni luona venyi lopulta kahdeksi viikoksi. Alun perin Javan piti palata kotiin itsenäisyyspäivänä, mutta koska tokomme siltä sunnuntailta peruttiin, sovin, että Java olisi vielä toisen viikon Kankaanpäässä. Nele saisi parantua rauhassa ja pääsisi kaulurista eroon ennen Javan tuloa. Itselläni olisi myös helpompaa lenkkien kanssa, kun ei tarvisi tehdä erillisiä lenkkejä. Java kotiutui siis viime sunnuntaina ja voi Nelen riemua, kun näki Javan ja vanhempani. Javaa taas kiinnosti enemmän kongin täytteet ja Nelen intoilu tuntui vain häiritsevän.
Viime ja tänä sunnuntaina olen taas ollut tokoilemassa ALO-ryhmässämme. Viime kerralla Javaa ei oikein innostanut, kun oli juuri palautunut Treelle, mutta tänään kontakti toimi jo paljon paremmin. Saatiin lähes täydellinen luoksetulo ja estehyppyyn päätettiin ottaa namialusta käyttöön, jotta Java tajuaisi mistä on kyse. Estehyppyä en ole koskaan treenannut toimivaksi, joten nyt voisi olla sen aika... Siinä olikin tämän vuoden viimeiset tokot, kun seuraavan kerran treenaillaan vasta 3.1. Jäljellä on vielä 4 kertaa ja toivottavasti saadaan kaikki kerrat vietyä läpi tammikuussa, kun alkaa olla jo niin kylmä. Tänäänkin Java oli treenin ajan mantteli päällä, että vähän lämmittäisi.
Tällä viikolla onkin kärsitty oikein kunnolla kylmästä, kun pakkasta on ollut lähes joka päivä ihan liikaa. Agilitytreenit peruttiin ja koirat ovat saaneet tyytyä vain lyhyisiin lenkkeihin. Varsinkin Java nostelee tassujaan, jonka ensin oletin johtuvan vain kylmästä, mutta näköjään katuhiekalla on myös asian kanssa jotain tekemistä, kun terävät kivet tarttuvat tassuihin. Perjantaina tytöt viettivät päivän työpaikallani keskustassa ja päivälenkiltä jouduin kantamaan Javan takaisin toimistolle, kun ei suostunut enää kävelemään. Sisällä syyksi paljastui terävä kivenpalanen anturoiden välissä. Kummallekin olen pukenut takit lenkeille ja sen seurauksena molempien turkit ovat olleet inhottavasti takussa. Nyt on kuitenkin takut selvitelty ja eilen pakkaset onneksi lauhtuivat sen verran, että pääsimme koirakaverien kanssa ihanalle metsälenkille. Varsinkin Nele tuntui nauttivan niin paljon, kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla juoksemaan vapaana kaverien kanssa.
Aika on taas kiitänyt nopeasti eteenpäin. Nelen leikkauksesta on kohta 3 viikkoa ja hyvin on tyttö parantunut. Kauluria käytettiin 12 päivää ja viimeisinä päivinä vain lähinnä öisin ja työpäivän ajan. Neleä ei haava juurikaan kiinnostanut, mutta energiaa alkoi päivä päivältä kertymään yhä enemmän ja kun riehua ei saanut eikä tehdä pitkiä lenkkejä niin yritin saada Nelen viihtymään kongin ja herkkuluiden parissa. Kongin käyttötarkoitusta Nele ei oikein tajunnut eikä koskaan saanut kaikkia herkkuja sieltä ulos (Java sen sijaan ravisteli ne heti ulos, kun tuli kotiin). Lisäksi opetin viimein Nelellekin kumpi käsi-tempun...tai ainakin alun siitä.
Javan loma vanhempieni luona venyi lopulta kahdeksi viikoksi. Alun perin Javan piti palata kotiin itsenäisyyspäivänä, mutta koska tokomme siltä sunnuntailta peruttiin, sovin, että Java olisi vielä toisen viikon Kankaanpäässä. Nele saisi parantua rauhassa ja pääsisi kaulurista eroon ennen Javan tuloa. Itselläni olisi myös helpompaa lenkkien kanssa, kun ei tarvisi tehdä erillisiä lenkkejä. Java kotiutui siis viime sunnuntaina ja voi Nelen riemua, kun näki Javan ja vanhempani. Javaa taas kiinnosti enemmän kongin täytteet ja Nelen intoilu tuntui vain häiritsevän.
Viime ja tänä sunnuntaina olen taas ollut tokoilemassa ALO-ryhmässämme. Viime kerralla Javaa ei oikein innostanut, kun oli juuri palautunut Treelle, mutta tänään kontakti toimi jo paljon paremmin. Saatiin lähes täydellinen luoksetulo ja estehyppyyn päätettiin ottaa namialusta käyttöön, jotta Java tajuaisi mistä on kyse. Estehyppyä en ole koskaan treenannut toimivaksi, joten nyt voisi olla sen aika... Siinä olikin tämän vuoden viimeiset tokot, kun seuraavan kerran treenaillaan vasta 3.1. Jäljellä on vielä 4 kertaa ja toivottavasti saadaan kaikki kerrat vietyä läpi tammikuussa, kun alkaa olla jo niin kylmä. Tänäänkin Java oli treenin ajan mantteli päällä, että vähän lämmittäisi.
Tällä viikolla onkin kärsitty oikein kunnolla kylmästä, kun pakkasta on ollut lähes joka päivä ihan liikaa. Agilitytreenit peruttiin ja koirat ovat saaneet tyytyä vain lyhyisiin lenkkeihin. Varsinkin Java nostelee tassujaan, jonka ensin oletin johtuvan vain kylmästä, mutta näköjään katuhiekalla on myös asian kanssa jotain tekemistä, kun terävät kivet tarttuvat tassuihin. Perjantaina tytöt viettivät päivän työpaikallani keskustassa ja päivälenkiltä jouduin kantamaan Javan takaisin toimistolle, kun ei suostunut enää kävelemään. Sisällä syyksi paljastui terävä kivenpalanen anturoiden välissä. Kummallekin olen pukenut takit lenkeille ja sen seurauksena molempien turkit ovat olleet inhottavasti takussa. Nyt on kuitenkin takut selvitelty ja eilen pakkaset onneksi lauhtuivat sen verran, että pääsimme koirakaverien kanssa ihanalle metsälenkille. Varsinkin Nele tuntui nauttivan niin paljon, kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla juoksemaan vapaana kaverien kanssa.
Kuvassa mukana myös koirakaveri Wilmeri.
Vauhtia ei tältä kolmikolta puuttunut.
Vauhtia ei tältä kolmikolta puuttunut.
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
Tavoitteita ja suunnitelmia
Seuraavaksi haaste kaikille blogini lukijoille. Haastan teidät paljastamaan vuoden 2010 tavoitteenne! Koiriin liittyvät siis, vaikka toki voi halutessaan muutkin kertoa. ;) Vastatkaa haasteeseen kommentoimalla tähän tai kirjoittamalla omaan blogiinne (ja heittäkää kommentti silloinkin, että tiedän käydä lukemassa).
Itse rakastan kaikenlaista suunnittelua ja listoja. Tavoitteiden saavuttaminen on myös oikein mukavaa, kun ensin ollaan tehty töitä niiden eteen ja loppuvuodesta voi katsoa mitä toteutui ja mitä ei. Vuodelle 2009 suunnittelemani tavoitteet toteutuivat varsinkin agilityn osalta, tokon suhteen eivät oikeastaan. Mutta seuraavaksi pientä listausta mitä voitaisiin vuonna 2010 tehdä:
Java
- Agilityssa jatketaan säännöllistä treenaamista ja osallistutaan kisoihin. Todennäköisesti Java nousee alkuvuodesta kolmosiin (ellei tehdä piiitkää hyllyputkea), mitä enempää ei agissa voida saavuttaa. En kuitenkaan aio lopettaa kisaamista siihen, vaan lasketaan sen jälkeen huviksemme nollia, jos niitä tulee.
- Nyt kun tokoinnostus on löytynyt, niin voisin keväällä mennä uudestaan kurssille ja yrittää treenailla suht säännöllisesti. Jos osaamista löytyy, niin voisimme kokeilla paria koetta kesällä (jossain hyvin kaukana Tampereelta).
- Opetellaan nouto.
- Voisin harkita, että teen jotain Javan lintuongelmalle vihdoin ja viimein. Se vain ei ole niin helppoa...
- Mahdollisesti silmätarkki.
Nele
-Agilityn osalta jatketaan säännöllistä treenaamista ja harkitaan kisoja. Jos Nele oppii ja uskaltaa mennä kaikki esteet, voisin miettiä kisadebyyttiä juhannuksena Tuorlassa (olettaen tietysti, että ylipäätään mennään sinne). En kuitenkaan ota mitään paineita kisaamisesta, koska Nelen kanssa ei voi kiirehtiä.
- Voisin viimeinkin mennä Nelen kanssa tokokurssille. Mahdollisesti keväällä Tamskin jatkoryhmään, joka tarkoittaisi, että opetan alkuvuodesta Nelelle sivulletulon, paikalla seisomisen ja vahvistan reilusti Nelen nyt osaamia käskyjä.
- Käydään mätsäreissä, jos ovat lähellä. Voisin myös miettiä osallistumista harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.
Molemmat
- Opetellaan ohittamaan muut koirakot hiljaa ja nätisti.
- Kaivan naksuttimen laatikosta ja otetaan se käyttöön.
- Keväällä voisin aloittaa taas jäljen teon, koska varsinkin Nele tuntui olevan hyvä siinä. Javalle tekisi hyvää oppia keskittymään metsässä.
- Mahdollisimman pian fyssarille ja jos ei mitään erikoista, niin säännöllisesti hierojalle.
Jotain jäi varmaan puuttumaan, mutta tässä ainakin tärkeimmät. Nyt haluan kuulla lukijoideni tavoitteet!
Itse rakastan kaikenlaista suunnittelua ja listoja. Tavoitteiden saavuttaminen on myös oikein mukavaa, kun ensin ollaan tehty töitä niiden eteen ja loppuvuodesta voi katsoa mitä toteutui ja mitä ei. Vuodelle 2009 suunnittelemani tavoitteet toteutuivat varsinkin agilityn osalta, tokon suhteen eivät oikeastaan. Mutta seuraavaksi pientä listausta mitä voitaisiin vuonna 2010 tehdä:
Java
- Agilityssa jatketaan säännöllistä treenaamista ja osallistutaan kisoihin. Todennäköisesti Java nousee alkuvuodesta kolmosiin (ellei tehdä piiitkää hyllyputkea), mitä enempää ei agissa voida saavuttaa. En kuitenkaan aio lopettaa kisaamista siihen, vaan lasketaan sen jälkeen huviksemme nollia, jos niitä tulee.
- Nyt kun tokoinnostus on löytynyt, niin voisin keväällä mennä uudestaan kurssille ja yrittää treenailla suht säännöllisesti. Jos osaamista löytyy, niin voisimme kokeilla paria koetta kesällä (jossain hyvin kaukana Tampereelta).
- Opetellaan nouto.
- Voisin harkita, että teen jotain Javan lintuongelmalle vihdoin ja viimein. Se vain ei ole niin helppoa...
- Mahdollisesti silmätarkki.
Nele
-Agilityn osalta jatketaan säännöllistä treenaamista ja harkitaan kisoja. Jos Nele oppii ja uskaltaa mennä kaikki esteet, voisin miettiä kisadebyyttiä juhannuksena Tuorlassa (olettaen tietysti, että ylipäätään mennään sinne). En kuitenkaan ota mitään paineita kisaamisesta, koska Nelen kanssa ei voi kiirehtiä.
- Voisin viimeinkin mennä Nelen kanssa tokokurssille. Mahdollisesti keväällä Tamskin jatkoryhmään, joka tarkoittaisi, että opetan alkuvuodesta Nelelle sivulletulon, paikalla seisomisen ja vahvistan reilusti Nelen nyt osaamia käskyjä.
- Käydään mätsäreissä, jos ovat lähellä. Voisin myös miettiä osallistumista harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan.
Molemmat
- Opetellaan ohittamaan muut koirakot hiljaa ja nätisti.
- Kaivan naksuttimen laatikosta ja otetaan se käyttöön.
- Keväällä voisin aloittaa taas jäljen teon, koska varsinkin Nele tuntui olevan hyvä siinä. Javalle tekisi hyvää oppia keskittymään metsässä.
- Mahdollisimman pian fyssarille ja jos ei mitään erikoista, niin säännöllisesti hierojalle.
Jotain jäi varmaan puuttumaan, mutta tässä ainakin tärkeimmät. Nyt haluan kuulla lukijoideni tavoitteet!
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
Vuosi 2009
Tämä vuosi on ollut kovin agilitypainotteinen. Javan kanssa ollaan treenattu säännöllisesti kerran viikossa ja Nelekin pääsi keväällä aloittamaan alkeiskurssilla. Kesän alussa hain itselleni avainta seuramme harjoittelupaikkoihin, joka on mahdollistanut omatoimiharjoittelun aina silloin tällöin. Nele jatkoi liitelyä alkeisjatkolla ja siirtyi talvikaudeksi Javan kanssa samaan treeniryhmään.
Kisaamisen aloitin Javan kanssa huhtikuun lopussa Noormarkusta. Tämän vuoden aikana meille ehti kertyä yhteensä 21 starttia, joista suurin osa oli Tampereella. Tulos saatiin 11 kisasta ja niistä 7 oli palkintosijoja. Ensimmäiseksi tultiin 4 kertaa, josta 3 oli hienosti 0-tuloksella. Ei ollenkaan huonompi kisavuosi ja nyt taskussa onkin jo 2 nousunollaa kakkosista.
Tokon suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa koko alkuvuosi, kun itsellä motivaatiota ei vain ole löytynyt. Lisäksi agility on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole viitsinyt ihan joka päivää koiramenoilla täyttää. Nyt kuitenkin aloitin Javan kanssa ALO-kurssin, joka on vaikuttanut tosi kivalta.
Muuten vuoteen kuului muutama mätsäri (lähinnä Nele), osallistuminen Mansen Murreen, eläinlääkäriin asti johtaneet vatsataudit kummallakin koiralla, Javan turkin lyheneminen, uudet kotisivut koirille ja Nelen sterilointi. Ja tietysti tämä blogi! :)
Kisaamisen aloitin Javan kanssa huhtikuun lopussa Noormarkusta. Tämän vuoden aikana meille ehti kertyä yhteensä 21 starttia, joista suurin osa oli Tampereella. Tulos saatiin 11 kisasta ja niistä 7 oli palkintosijoja. Ensimmäiseksi tultiin 4 kertaa, josta 3 oli hienosti 0-tuloksella. Ei ollenkaan huonompi kisavuosi ja nyt taskussa onkin jo 2 nousunollaa kakkosista.
Tokon suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa koko alkuvuosi, kun itsellä motivaatiota ei vain ole löytynyt. Lisäksi agility on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole viitsinyt ihan joka päivää koiramenoilla täyttää. Nyt kuitenkin aloitin Javan kanssa ALO-kurssin, joka on vaikuttanut tosi kivalta.
Muuten vuoteen kuului muutama mätsäri (lähinnä Nele), osallistuminen Mansen Murreen, eläinlääkäriin asti johtaneet vatsataudit kummallakin koiralla, Javan turkin lyheneminen, uudet kotisivut koirille ja Nelen sterilointi. Ja tietysti tämä blogi! :)
lauantaina, joulukuuta 05, 2009
Toipilas
Niin se aika juoksee, kun kohta jo viikko mennyt leikkauksesta. Viime postauksessa kirjoittelin, ettei Nele ole vielä käynyt isommalla asialla ja eiköhän Nele päättänyt tämänkin hoitaa heti seuraavana päivänä. Ja joka lenkillä... Aamulla toimitus päättyi kunnon kiljumiseen, mitä oli todella kurja kuunnella. Seuraavilla kerroilla kiljuminen ei enää kestänyt niin kauan ja eilen selvittiin jo ihan hiljaa. Itse tietysti pelästyin, että tapahtuiko haavalle jotain, kun ei Java aikanaan kiljunut yhtään. Mutta ei, haava on ihan ok, joten kai se sitten vaan sattui sen verran. Todella ikävää, mutta minkäs teet. :(
Eilen Nele hieman leikki ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Sisällä pääasiassa nukkuu, mutta ulkona innostui ensin leikkimään oksalla ja myöhemmin kantoi taas hihnaansa, mikä on Nelen oma juttu. Haavaliiman kuivumisesta johtuvia sätkyjä Nele ei ole saanut ollenkaan niin paljon eikä niin pahasti kuin Java. Johtuu ehkä tuosta, että on pääasiassa vain nukkunut... Toisaalta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Javalla on matalampi kipukynnys kuin Nelellä. Neleä ei myöskään haava kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin Javaa. Javalla oli pakko pitää koko ajan kauluria, koska muuten olisi jatkuvasti nuollut haavaa. Nele taasen nukkuu nytkin vieressäni ilman kauluria eikä ole yhtään yrittänyt nuolla haavaansa. Tottakai koko ajan pitää vahtia ja jos en pysty vahtimaan, niin laitan kaulurin.
Tänään olen antanut Nelelle vain puolikkaan särkylääkkeen ja huomenna saa viimeisen puolikkaan. Luulen kyllä, että Nele pärjäilee sen jälkeenkin ihan hyvin.
Eilen Nele hieman leikki ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Sisällä pääasiassa nukkuu, mutta ulkona innostui ensin leikkimään oksalla ja myöhemmin kantoi taas hihnaansa, mikä on Nelen oma juttu. Haavaliiman kuivumisesta johtuvia sätkyjä Nele ei ole saanut ollenkaan niin paljon eikä niin pahasti kuin Java. Johtuu ehkä tuosta, että on pääasiassa vain nukkunut... Toisaalta olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Javalla on matalampi kipukynnys kuin Nelellä. Neleä ei myöskään haava kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin Javaa. Javalla oli pakko pitää koko ajan kauluria, koska muuten olisi jatkuvasti nuollut haavaa. Nele taasen nukkuu nytkin vieressäni ilman kauluria eikä ole yhtään yrittänyt nuolla haavaansa. Tottakai koko ajan pitää vahtia ja jos en pysty vahtimaan, niin laitan kaulurin.
Tänään olen antanut Nelelle vain puolikkaan särkylääkkeen ja huomenna saa viimeisen puolikkaan. Luulen kyllä, että Nele pärjäilee sen jälkeenkin ihan hyvin.
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Nele steriloitiin
Nelen sterilisaatio on ollut jo pitkään ihan selvä juttu, koska purennan takia neidille ei jälkikasvua tule. Ei luultavammin olisi tullut muutenkaan, koska itse en ole niin kiinnostunut kasvattamisesta. Jätän sen puolen koiraharrastuksesta niille, jotka asian paremmin osaavat. Java steriloitiin heti ensimmäisen juoksun jälkeen, Nelen kanssa odotin jopa toiseen juoksuun asti.
Suuri päivä oli tänä maanantaina. Viikonlopun vietimme vanhempieni luona, jonne Java jäi ainakin viikoksi hoitoon. Hetken oli kuulema tuijottanut ovea, mutta muuten viihtynyt siellä hyvin ilman meitä. Nelen kanssa suuntasin maanantaina klo 10 Hakametsän eläinlääkäripalveluun. Mitään muuta eläinlääkäriä en edes harkinnut ja Javakin kävi aikanaan samassa paikassa. Nele sai esirauhoittavan ja vietiin leikattavaksi. Itse tulin takaisin kotiin ja odottelin reilut pari tuntia, kunnes Hakametsästä soitettiin, että Nele on alkanut heräillä.
Hintaa leikkaukselle tuli 309 euroa. Kauluria en ostanut, vaan Nele käyttää Javan vanhaa. Kipulääkettä saatiin viideksi päiväksi ja lisäksi tietysti hoito-ohjeet. Nele näytti niin reppanalta. Hoitaja sanoi, että Nele oli jo hieman itkeskellyt, mutta rauhoittui, kun joku puheli sille. Javaa hakiessa tilasin taksin kotimatkalle, mutta tällä kertaa laitoin Nelen auton etupenkille ja ajelin varovasti kotiin. Hyvin Nele siinä pysyi. Kotona peittelin tyttösen peittojen alle keskelle olohuoneen lattiaa ja siinä Nele sitten nukkuikin koko illan. Välillä hieman itki ja vaihtoi paikkaa, mutta muuten nukkui. Juuri ennen omaa nukkumaanmenoa vein Nelen ulos, mutta tyttö vain seisoi paikallaan.
Ensimmäinen yö oli kamala. Nukuin itse ehkä n. 4 tuntia. Nele nukkui vähän ja itki paljon. Aamuyöstä annoin kipulääkkeen puolikkaan ja ruokaa, jonka jälkeen Nele rauhoittui nukkumaan. Viime yö meni jo paljon paremmin, kun kummatkin nukuttiin. :) Muutenkaan Nele ei nyt ole enää itkeskellyt ja suostuu jo liikkumaan ulkona sekä sisällä. Kauluri on tylsä juttu tottakai, mutta hyvin Nele on siihen tottunut. Haavaa suojaavan lappusen irroitin eilen ja jestas, että se jännitti. Javan kanssa irroitus oli aivan kamalaa tappelua ja molemmat ihan rikki sen jälkeen (onneksi sentään Javan haava oli ok). Nelen lapun irroitus sujui todella hyvin, ainoastaan lopussa vähän nipisti ja Nele säpsähteli. Haava näyttää ihan siistiltä, vähän punertaa, mutta eihän tässä ole mennyt vasta kuin pari päivää (suurempi kuva klikkaamalla ao. kuvaa):
Tänään haavaa on tainnut vähän kiristellä, koska Nele sai samanlaisen sätkyn kuin Javakin sterilisaationsa jälkeen. Silloin soitin asiasta Hakametsään ja hoitaja rauhoitteli, että kaikki on ihan ok, haavaliima vain kovettuu ja se tuntuu koirasta ikävältä. Nele ei myöskään ole tehnyt isompaa asiaa sitten maanantaiaamun, mutta tämäkin ongelma oli jo Javan kohdalla ja nytkin Hakametsässä maanantaina mainitsivat, että saattaa kestää, koska koiraan voi sattua. Onneksi Nele on kuitenkin syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Toipumisaika on 10-14 päivää ja 10 päivän jälkeen kaulurin voi ottaa pois, jos siltä näyttää. Javalla näköjään pidin kauluria pisimmän ajan eli kaksi viikkoa ja saman taidan tehdä Nelenkin kanssa, ellei tilanne näytä todella hyvältä.
Lopuksi vielä pieni toipilas pedillään:
Suuri päivä oli tänä maanantaina. Viikonlopun vietimme vanhempieni luona, jonne Java jäi ainakin viikoksi hoitoon. Hetken oli kuulema tuijottanut ovea, mutta muuten viihtynyt siellä hyvin ilman meitä. Nelen kanssa suuntasin maanantaina klo 10 Hakametsän eläinlääkäripalveluun. Mitään muuta eläinlääkäriä en edes harkinnut ja Javakin kävi aikanaan samassa paikassa. Nele sai esirauhoittavan ja vietiin leikattavaksi. Itse tulin takaisin kotiin ja odottelin reilut pari tuntia, kunnes Hakametsästä soitettiin, että Nele on alkanut heräillä.
Hintaa leikkaukselle tuli 309 euroa. Kauluria en ostanut, vaan Nele käyttää Javan vanhaa. Kipulääkettä saatiin viideksi päiväksi ja lisäksi tietysti hoito-ohjeet. Nele näytti niin reppanalta. Hoitaja sanoi, että Nele oli jo hieman itkeskellyt, mutta rauhoittui, kun joku puheli sille. Javaa hakiessa tilasin taksin kotimatkalle, mutta tällä kertaa laitoin Nelen auton etupenkille ja ajelin varovasti kotiin. Hyvin Nele siinä pysyi. Kotona peittelin tyttösen peittojen alle keskelle olohuoneen lattiaa ja siinä Nele sitten nukkuikin koko illan. Välillä hieman itki ja vaihtoi paikkaa, mutta muuten nukkui. Juuri ennen omaa nukkumaanmenoa vein Nelen ulos, mutta tyttö vain seisoi paikallaan.
Ensimmäinen yö oli kamala. Nukuin itse ehkä n. 4 tuntia. Nele nukkui vähän ja itki paljon. Aamuyöstä annoin kipulääkkeen puolikkaan ja ruokaa, jonka jälkeen Nele rauhoittui nukkumaan. Viime yö meni jo paljon paremmin, kun kummatkin nukuttiin. :) Muutenkaan Nele ei nyt ole enää itkeskellyt ja suostuu jo liikkumaan ulkona sekä sisällä. Kauluri on tylsä juttu tottakai, mutta hyvin Nele on siihen tottunut. Haavaa suojaavan lappusen irroitin eilen ja jestas, että se jännitti. Javan kanssa irroitus oli aivan kamalaa tappelua ja molemmat ihan rikki sen jälkeen (onneksi sentään Javan haava oli ok). Nelen lapun irroitus sujui todella hyvin, ainoastaan lopussa vähän nipisti ja Nele säpsähteli. Haava näyttää ihan siistiltä, vähän punertaa, mutta eihän tässä ole mennyt vasta kuin pari päivää (suurempi kuva klikkaamalla ao. kuvaa):
Tänään haavaa on tainnut vähän kiristellä, koska Nele sai samanlaisen sätkyn kuin Javakin sterilisaationsa jälkeen. Silloin soitin asiasta Hakametsään ja hoitaja rauhoitteli, että kaikki on ihan ok, haavaliima vain kovettuu ja se tuntuu koirasta ikävältä. Nele ei myöskään ole tehnyt isompaa asiaa sitten maanantaiaamun, mutta tämäkin ongelma oli jo Javan kohdalla ja nytkin Hakametsässä maanantaina mainitsivat, että saattaa kestää, koska koiraan voi sattua. Onneksi Nele on kuitenkin syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Toipumisaika on 10-14 päivää ja 10 päivän jälkeen kaulurin voi ottaa pois, jos siltä näyttää. Javalla näköjään pidin kauluria pisimmän ajan eli kaksi viikkoa ja saman taidan tehdä Nelenkin kanssa, ellei tilanne näytä todella hyvältä.
Lopuksi vielä pieni toipilas pedillään:
sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009
Vuoden viimeiset agilitykisat
Javan osalta tämän vuoden viimeiset agilitykisat käytiin viime sunnuntaina Tampereella. Startattiin taas kahdelle agilityradalle ja koiria oli 14/startti. Olimme molemmissa starteissa ihan loppupäässä, joten ehdin sopivasti katsella rataa ennen omaa vuoroa. Tällä kertaa radat pyörivät kahdella kentällä, joten menimme Niihamaan jo puolenpäivän aikaan.
Ensimmäinen rata oli Anne Huittisen käsialaa - tuomari, jolta ollaan saatu ykkösissä kaksi nollaa. Radalla oli ikäviä ansoja, kuten A lähellä hyppyä 3 ja putki hypyn 9 takana. Lisäksi radalla oli pöytä, jonka yhteydessä aika laskettiin tuomarin kädessä olevalla piipparilla. Itse kuulin aikamerkit hyvin, mutta kolmosissa osalla oli kai ollut ongelmia kuulla merkkejä hallin metelin takia.
Tässä ratapiirros:Ensimmäiseen ansaan Java melkein meni eli juoksi hypyltä 3 kohti A:ta, mutta onneksi kääntyi takaisin. Pöytä meni meiltä hyvin, mutta hypyn 9 jälkeinen tiukka mutka aiheutti huonon tulokulman kepeille ja Java meni ensimmäisen välin ohi. Siitä vitonen, mutta muuten rata meni oikein hyvin. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa. Sijoituin Javan kanssa kolmanneksi ja palkinnoksi tuli joulutavaraa (mm. allekirjoittaneelle suklaakalenteri) ja lahjakortti TamSKin kisoihin puoleen hintaan.
Toisella radalla ei ollut niin paljon ansoja, mutta ei helppo ollut sekään. Alku lähti hyvin, mutta kepeillä koko homma kaatui täysin. Ensin Java meni kolmannen välin ohi ja lähdin uudestaan alusta. En kuitenkaan palauttanut Javaa kunnolla alkuun, vaan lähdettiin huonosta kohdasta ja Java meni toiseen väliin. Teki tämän kahdesti ja sitten vasta otin enemmän etäisyyttä ja näytin tarkasti ekaa väliä. 15 virhepistettä kepeiltä, mutta päästiinpä jatkamaan. Tässä vaiheessa fiilis kuitenkin laski ja loppurata oli vähän sekoilua varsinkin hypyllä 14 ja putken 16 edessä (Java näyttäisi olevan menossa väärään päähän, pysäytän Javan ja siitä tulee putken edessä pyörimistä). Rata oli loppujen lopuksi hylätty.
Tässä ratapiirros ja video:
Olisi ollut huikeaa lopettaa vuosi nousemalla kolmosiin, mutta tyytyväinen olen tähänkin. En olisi ylipäänsä uskonut, että saamme kaksi kakkosten nousunollaa näin pian. Ensi vuoden kisakalenteri on vielä ihan auki ja tämänkin vuoden voisin vielä myöhemmin "paketoida" sekä tarkemmin kirjoitella ensi vuoden tavoitteista.
Ensimmäinen rata oli Anne Huittisen käsialaa - tuomari, jolta ollaan saatu ykkösissä kaksi nollaa. Radalla oli ikäviä ansoja, kuten A lähellä hyppyä 3 ja putki hypyn 9 takana. Lisäksi radalla oli pöytä, jonka yhteydessä aika laskettiin tuomarin kädessä olevalla piipparilla. Itse kuulin aikamerkit hyvin, mutta kolmosissa osalla oli kai ollut ongelmia kuulla merkkejä hallin metelin takia.
Tässä ratapiirros:Ensimmäiseen ansaan Java melkein meni eli juoksi hypyltä 3 kohti A:ta, mutta onneksi kääntyi takaisin. Pöytä meni meiltä hyvin, mutta hypyn 9 jälkeinen tiukka mutka aiheutti huonon tulokulman kepeille ja Java meni ensimmäisen välin ohi. Siitä vitonen, mutta muuten rata meni oikein hyvin. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa. Sijoituin Javan kanssa kolmanneksi ja palkinnoksi tuli joulutavaraa (mm. allekirjoittaneelle suklaakalenteri) ja lahjakortti TamSKin kisoihin puoleen hintaan.
Toisella radalla ei ollut niin paljon ansoja, mutta ei helppo ollut sekään. Alku lähti hyvin, mutta kepeillä koko homma kaatui täysin. Ensin Java meni kolmannen välin ohi ja lähdin uudestaan alusta. En kuitenkaan palauttanut Javaa kunnolla alkuun, vaan lähdettiin huonosta kohdasta ja Java meni toiseen väliin. Teki tämän kahdesti ja sitten vasta otin enemmän etäisyyttä ja näytin tarkasti ekaa väliä. 15 virhepistettä kepeiltä, mutta päästiinpä jatkamaan. Tässä vaiheessa fiilis kuitenkin laski ja loppurata oli vähän sekoilua varsinkin hypyllä 14 ja putken 16 edessä (Java näyttäisi olevan menossa väärään päähän, pysäytän Javan ja siitä tulee putken edessä pyörimistä). Rata oli loppujen lopuksi hylätty.
Tässä ratapiirros ja video:
Olisi ollut huikeaa lopettaa vuosi nousemalla kolmosiin, mutta tyytyväinen olen tähänkin. En olisi ylipäänsä uskonut, että saamme kaksi kakkosten nousunollaa näin pian. Ensi vuoden kisakalenteri on vielä ihan auki ja tämänkin vuoden voisin vielä myöhemmin "paketoida" sekä tarkemmin kirjoitella ensi vuoden tavoitteista.
tiistaina, marraskuuta 17, 2009
Tokoilua
Sunnuntaina olin Javan kanssa jälleen tokotreeneissä. Tällä kertaa oli pitkälti samat jutut kuin viimeksi eli sivulletulo, seuraaminen, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Uutena oli estehyppy.
Paikkamakuu oli taas 2,5 minuuttia ja hienosti Java pysyi. Hienoa nähdä miten ollaan tässä edistytty alkuaikojen jälkeen, jolloin Java ei meinannut pysyä minuuttiakaan. Tällä kertaa puin Javalle talvimanttelin paikkamakuun ajaksi ja ehkä se vähän auttoi kylmyyteen. Onneksi Java suostui menemään maahan mantteli päällä ja pysymään siellä. Luoksepäästävyys meni tällä kertaa vähän paremmin kuin viimeksi, sivulletulot olivat muuten ok, mutta satunnaisesta käsiohjauksesta pitäisi päästä eroon. Seuraamisen suhteen saatiin läksyksi harjoitella vasemmalle kääntymistä.
Estehyppyä en ole vieläkään opettanut loppuun asti ja kisoissakin otettiin se kaksoiskäskyllä varman päälle. Aiemmin meillä oli käytössä este-käsky, mutta olen nyt päättänyt muuttaa sen agilityssakin olevaan hyppy-käskyyn. Jospa tämä auttaisi Javaa paremmin tajuamaan mistä on kysymys ja voisin pian jättää käsiohjauksen pois. Muuten estehyppy meni vanhasta muistista hyvin: seisominen esteen takana ja perusasento onnistuivat ok.
Seuraavat kaksi treenikertaa meiltä jäävät harmillisesti välistä. :/
Paikkamakuu oli taas 2,5 minuuttia ja hienosti Java pysyi. Hienoa nähdä miten ollaan tässä edistytty alkuaikojen jälkeen, jolloin Java ei meinannut pysyä minuuttiakaan. Tällä kertaa puin Javalle talvimanttelin paikkamakuun ajaksi ja ehkä se vähän auttoi kylmyyteen. Onneksi Java suostui menemään maahan mantteli päällä ja pysymään siellä. Luoksepäästävyys meni tällä kertaa vähän paremmin kuin viimeksi, sivulletulot olivat muuten ok, mutta satunnaisesta käsiohjauksesta pitäisi päästä eroon. Seuraamisen suhteen saatiin läksyksi harjoitella vasemmalle kääntymistä.
Estehyppyä en ole vieläkään opettanut loppuun asti ja kisoissakin otettiin se kaksoiskäskyllä varman päälle. Aiemmin meillä oli käytössä este-käsky, mutta olen nyt päättänyt muuttaa sen agilityssakin olevaan hyppy-käskyyn. Jospa tämä auttaisi Javaa paremmin tajuamaan mistä on kysymys ja voisin pian jättää käsiohjauksen pois. Muuten estehyppy meni vanhasta muistista hyvin: seisominen esteen takana ja perusasento onnistuivat ok.
Seuraavat kaksi treenikertaa meiltä jäävät harmillisesti välistä. :/
sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009
Nele harjoituskisoissa
Nelellä oli tänään ensimmäiset varsinaiset harjoituskisat, ellei alkeiskurssin päätöskisoja lasketa. Kyseessä oli Tamskin tallin avajaiset ja niiden yhteydessä järjestetty kisa, jossa oli sekä möllit että kilpailevat. Mölleissä ei ollut keppejä, keinua tai rengasta. Javan jätin näistä kisoista pois, kun tiesin jo etukäteen millainen tungos tallilla tulee olemaan ja kahden koiran kanssa säätäminen ei innostanut.
Nele oli siis minimölleissä, lähtövuoro taisi olla seitsemäs. Rata oli helppo:Tai no, Javan kanssa tuo olisi ollut helppo, mutta Nelen kanssa lopun takaaleikkaus (hyppyjen 15 ja 16 välissä) aiheutti ongelmia. Aavistelin, että jos takaaleikkaan, jää Nele pyörimään esteen eteen, joten päätin etukäteen tehdä sen sijaan valssin.
Rata alkoi hyvin eikä Nelellä ollut mitään ongelmia odottaa startissa. Mutta heti ennen hyppyä 3 Nele hämmentyi ratahenkilöstä ja juoksi hypyn ohi. Tämän jälkeen kaikki meni hyvin puomille (8) asti. En tiedä mikä puomissa oli, mutta Nele ei mennytkään sinne, vaan jatkoi perässäni ja ehti livahtaa putkeen (11). Vasta kolmannella yrityksellä Nele kiipesi puomin, tiedä sitten hämmensikö puomin takana seisova tuomari Neleä vai mikä. Loppurata meni ihan kohtuullisesti, ehdin tehdä suunnitellun valssinkin, vaikka melkein tuli pieni törmäys Nelen kanssa. Juuri törmäilyn takia en tykkää tehdä valsseja tuollaisiin paikkoihin ja Javan kanssa en olisi millään ehtinytkään.
Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Nelen suoritukseen, kun ottaa huomioon, että tämä oli meidän ensimmäinen harjoituskisa, jossa oli paljon häiriötekijöitä ympärillä.
Nele oli siis minimölleissä, lähtövuoro taisi olla seitsemäs. Rata oli helppo:Tai no, Javan kanssa tuo olisi ollut helppo, mutta Nelen kanssa lopun takaaleikkaus (hyppyjen 15 ja 16 välissä) aiheutti ongelmia. Aavistelin, että jos takaaleikkaan, jää Nele pyörimään esteen eteen, joten päätin etukäteen tehdä sen sijaan valssin.
Rata alkoi hyvin eikä Nelellä ollut mitään ongelmia odottaa startissa. Mutta heti ennen hyppyä 3 Nele hämmentyi ratahenkilöstä ja juoksi hypyn ohi. Tämän jälkeen kaikki meni hyvin puomille (8) asti. En tiedä mikä puomissa oli, mutta Nele ei mennytkään sinne, vaan jatkoi perässäni ja ehti livahtaa putkeen (11). Vasta kolmannella yrityksellä Nele kiipesi puomin, tiedä sitten hämmensikö puomin takana seisova tuomari Neleä vai mikä. Loppurata meni ihan kohtuullisesti, ehdin tehdä suunnitellun valssinkin, vaikka melkein tuli pieni törmäys Nelen kanssa. Juuri törmäilyn takia en tykkää tehdä valsseja tuollaisiin paikkoihin ja Javan kanssa en olisi millään ehtinytkään.
Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Nelen suoritukseen, kun ottaa huomioon, että tämä oli meidän ensimmäinen harjoituskisa, jossa oli paljon häiriötekijöitä ympärillä.
lauantaina, marraskuuta 07, 2009
Lunta!
Tampereelle satoi eilen kunnolla lunta, joka tänään on valitettavasti muuttunut osittain jo loskaksi. Koirat ovat innoissaan, mutta omistaja ei niinkään, kun joka lenkin jälkeen saa sulatella valtavat lumipallot koirien tassuista pois.
maanantaina, marraskuuta 02, 2009
ALO-ryhmän aloitus
Sunnuntaina oli Javan ensimmäiset tokotreenit. ALO-ryhmässä on Javan lisäksi kaksi muuta koiraa, joista toinen on myös kisannut. Yllättäen kuitenkin Javalla on ryhmän paras kisatulos. Treenit olivat navetalla ja aluksi Java taisi kuvitella, että tulimme agiliitämään sinne, kun kierrokset olivat ulkona vähän turhan korkealla. Sisällä Java onneksi rauhoittui eikä edes yrittänyt päästä esteille.
Treeneissä oli ensin pieni esittely, jonka jälkeen kouluttaja halusi nähdä kaikkien sivulletulot. Java teki kaiken kuin vanha tekijä; ihan kuin meillä ei olisi mitään vuoden taukoa ollutkaan. Otimme myös L-muotoisen seuraamiskuvion ja luoksepäästävyyden. Seuraaminen meni muuten hyvin, mutta en saisi katsoa koiraani tai jalkojani. Se on todella vaikeaa! Pitäisi olla treenikaveri, joka kertoo, kun voi palkata (koira pitää kontaktia) ja miten noin ylipäänsä menee, kun kerran itse pitäisi katsoa vain eteenpäin. :) Luoksepäästävyydessä Java hieman liikahti taaksepäin. Tätä pitäisi kyllä treenata taas kunnolla, kun Java on alkanut yhä enemmän ja enemmän väistämään ihmisiä. Ei sen muuten väliä, mutta luoksepäästävyydessä Java ei saa karata.
Lisäksi teimme paikkamakuun ja luoksetulon. Paikkamakuu oli 2,5 minuuttia (!) ja Java "joutui" keskipaikalle, kahden ison koiran väliin. Hienosti pysyi, mutta kylmä meinasi olla. Välistä harmittaa, että omien koirien kylmänkestävyys on niin huono. Navetalla kuitenkin pitäisi olla ihan kohtuullinen alusta (puu ja matto), jonka en usko olevan niin kylmä kuin jos oltaisiin esim. ulkona. Täytyy vain ottaa mantteli aina mukaan ja väliajat pitää koira liikkeessä. Luoksetulo on meidän paras liike, mutta nyt kylmyys haittasi taas. Java ei oikein halunnut laittaa takamustaan maahan, vaan nousi hitaasti ylöspäin, kun kävelin pois. Luoksetulon vauhdissa ei ollut mitään huomautettavaa.
Kaikin puolin hyvä fiilis jäi treeneistä, jee! Nyt vaan tarkkana, ettei allekirjoittaneen motivaatio taas katoa.
Treeneissä oli ensin pieni esittely, jonka jälkeen kouluttaja halusi nähdä kaikkien sivulletulot. Java teki kaiken kuin vanha tekijä; ihan kuin meillä ei olisi mitään vuoden taukoa ollutkaan. Otimme myös L-muotoisen seuraamiskuvion ja luoksepäästävyyden. Seuraaminen meni muuten hyvin, mutta en saisi katsoa koiraani tai jalkojani. Se on todella vaikeaa! Pitäisi olla treenikaveri, joka kertoo, kun voi palkata (koira pitää kontaktia) ja miten noin ylipäänsä menee, kun kerran itse pitäisi katsoa vain eteenpäin. :) Luoksepäästävyydessä Java hieman liikahti taaksepäin. Tätä pitäisi kyllä treenata taas kunnolla, kun Java on alkanut yhä enemmän ja enemmän väistämään ihmisiä. Ei sen muuten väliä, mutta luoksepäästävyydessä Java ei saa karata.
Lisäksi teimme paikkamakuun ja luoksetulon. Paikkamakuu oli 2,5 minuuttia (!) ja Java "joutui" keskipaikalle, kahden ison koiran väliin. Hienosti pysyi, mutta kylmä meinasi olla. Välistä harmittaa, että omien koirien kylmänkestävyys on niin huono. Navetalla kuitenkin pitäisi olla ihan kohtuullinen alusta (puu ja matto), jonka en usko olevan niin kylmä kuin jos oltaisiin esim. ulkona. Täytyy vain ottaa mantteli aina mukaan ja väliajat pitää koira liikkeessä. Luoksetulo on meidän paras liike, mutta nyt kylmyys haittasi taas. Java ei oikein halunnut laittaa takamustaan maahan, vaan nousi hitaasti ylöspäin, kun kävelin pois. Luoksetulon vauhdissa ei ollut mitään huomautettavaa.
Kaikin puolin hyvä fiilis jäi treeneistä, jee! Nyt vaan tarkkana, ettei allekirjoittaneen motivaatio taas katoa.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
Tokoilemaan
Nyt kun molempien koirien agilitytreenit on samana päivänä, tuli aivan sellainen olo, että voisin pitkästä aikaa haluta tokoilla. Olen ollut treenitauolla tokosta reilun vuoden, kun motivaatio ei vain ole palautunut ja toisaalta agility on vienyt kaiken ajan.
Ja miten sattuikin, että heti, kun tuli fiilis tokoilla, niin TamSK ilmoitti talvikoulutuksista! Ilmoitin samantien Javan ALO-ryhmään ja Nelen alkeisryhmään. Ilmoittautumisen jälkeen kuitenkin muistin, että Nelehän on menossa steriloitavaksi vielä tämän vuoden puolella ja siitä tulisi meille vähintään kaksi poissaoloa + harjoituskisan ja Javan kisan poissaolo. Mietin illan asiaa ja tulin siihen tulokseen, ettei meidän ole järkeä mennä nyt kurssille. Nele olisi kyllä saanut paikan, mutta peruin sen.
Java sen sijaan aloittaa jo tänä sunnuntaina ALO-ryhmässä navetalla. Kyseessä on 10 kerran kurssi, josta Javaltakin jää ainakin kaksi kertaa pois, ellei sattuisi käymään niin, että myös ryhmän vetäjä on agiliitäjä ja osallistuisi seuran omiin kisoihin. Mutta kivaa vaihteeksi päästä tokoilemaan ja kun kurssi on sunnuntaisin, voin jättää Nelen kotiin nukkumaan eikä tarvitse kumpaakin koiraa ottaa mukaan.
Ja miten sattuikin, että heti, kun tuli fiilis tokoilla, niin TamSK ilmoitti talvikoulutuksista! Ilmoitin samantien Javan ALO-ryhmään ja Nelen alkeisryhmään. Ilmoittautumisen jälkeen kuitenkin muistin, että Nelehän on menossa steriloitavaksi vielä tämän vuoden puolella ja siitä tulisi meille vähintään kaksi poissaoloa + harjoituskisan ja Javan kisan poissaolo. Mietin illan asiaa ja tulin siihen tulokseen, ettei meidän ole järkeä mennä nyt kurssille. Nele olisi kyllä saanut paikan, mutta peruin sen.
Java sen sijaan aloittaa jo tänä sunnuntaina ALO-ryhmässä navetalla. Kyseessä on 10 kerran kurssi, josta Javaltakin jää ainakin kaksi kertaa pois, ellei sattuisi käymään niin, että myös ryhmän vetäjä on agiliitäjä ja osallistuisi seuran omiin kisoihin. Mutta kivaa vaihteeksi päästä tokoilemaan ja kun kurssi on sunnuntaisin, voin jättää Nelen kotiin nukkumaan eikä tarvitse kumpaakin koiraa ottaa mukaan.
perjantaina, lokakuuta 23, 2009
Toinen nousunolla
Viime sunnuntaina kävin Javan kanssa kisaamassa oman seuran kisoissa täällä Tampereella. Mini kakkosten vuoro oli vasta iltapäivällä ja koiria oli vähän vajaa 20/startti. Startteja meillä oli kaksi ja molemmat agilityratoja. Kisat olivat Niihaman ratsastusmaneesissa, joka tunnetusti on hemmetin kylmä paikka. Javalla oli Pomppa-takki suurimman osan ajasta päällä ja siitä tuntui kyllä olevan paljon apua!
Ensimmäiselle radalle tuomari oli viritellyt melkoisen putkiansan, joka välillä imaisee Javan kaikista käskyistä huolimatta. Nyt selvittiin ansasta pienellä pyörimisellä, jonka pelkäsin toisaalta vaikuttavan liikaa aikaamme. Kepeillä oli vähän hakemista, kun mentiin ne siltä hankalammalta puolelta, mutta puhtaasti läpi yhtä kaikki. Lopputuloksena oli kolmas sija ja toinen nousunolla! Ja kunnon aplodit tukijoukolta (kuunnelkaa videon loppu).
Tässä ratapiirros:Putkiansa odotti radalla heti pituuden (7) jälkeen. Etukäteen suunnittelin, että teen siihen valssin, mutta eihän Javan kanssa sellaisia ehdi. Haltuunottoa vaan heti pituuden jälkeen ja onneksi Java kuunteli. Pientä hakemista ja koira putken oikeaan päähän. Seuraava ongelmapaikka tuli muurin (10) jälkeen kepeille (11) vietäessä. Rataantutustumisessa en osannut päättää kummalta puolelta vien Javan, joten päätin jättää valinnan kisatilanteeseen. Jos ehdin, teen valssin ja menen helpommalta puolelta, jos en, niin sitten hankalammalta. Enkä tietenkään taaskaan ehtinyt valssaamaan, mutta onneksi kepit menivät suht hyvin. Ainoastaan ekan välin jälkeen Javan piti ilmoittaa mielipiteensä aiheesta, mutta palasi käskystä takaisin kepeille.
Palkinnoksi saimme paljon heijastintuotteita. :) Itse sain heijastinliivin ja pari vilkkuvaa heijastinta sekä lahjakortin Tamskin kisoihin (puoleen hintaan). Java sai myös heijastinliivin, nameja ja 3kg Purina One-ruokaa, jota en kylläkään aio syöttää koirilleni.
Toisella radalla ehdottomasti hankalin asia oli se, ettei Java meinannut jäädä millään lähtöön odottamaan. Käskin istumaan, mutta silti jatkuvasti vain nousi ja lähti hiipimään perään. Lopulta varasti ennen aikojaan enkä ehtinyt niin pitkälle kuin olisin halunnut. Otin tämän aiheen puheeksi myös viikkotreeneissä ja kouluttaja ehdotti, että harjoittelisin Javan kanssa paikalla pysymistä ulkokentillä yms. Hyvä ehdotus, mutta kentällä treenaamisen Java yhdistää aina tokoon ja silloin paikalla pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia. Ongelma on vain agilitykentällä, kun Javalla kierrokset nousevat niin paljon. Seuraavaksi lähtötilannetta olisi tarkoitus muuttaa niin, että näytän Javalle koko ajan kädellä paikka ja kun oikeasti lähdetään niin lasken käteni. Tämä olisi merkki Javalle siitä, että nyt mennään.
Kolmantena esteenä kakkosradalla oli kepit, jotka eivät meinanneet sujua. Mentiin taas hankalammalta puolelta, puolivälissä Javan nenä käväisi maassa ja meni yhden välin ohi. En pystynyt hahmottamaan, että minkä välin, joten piti aloittaa alusta. Yritin näyttää välejä, mutta lopussa Java päätti, että nyt riittää ja lähti säntäämään kohti lähellä olevaa putkea. Sain pysäytettyä ja ohi mennyt välikin oli kohdalla, joten jatkettiin suorilta loppuun. Kisatilanteessa en tätä tajunnut, mutta myöhemmin katsoin videolta, että kun pyysin Javan takaisin, se pujotteli keppejä lyhyen matkan väärään suuntaan. Ei onneksi niin paljon, että olisi tullut hylky, mutta tästä minulle huomautettiin treeneissäkin ja täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei Java pääse pujottelemaan väärään suuntaan.
Loppurata meni meiltä mielestäni hyvin, tosin missään vaiheessa en ollut varma, että oltiinko jo saatu hylätty kepeiltä. No, ei saatu hylkyä, vaan sijoituimme viidenneksi. Keppisekoilun takia mentiin hieman yliajalle ja lisäksi saatiin vitonen. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa.
Seuraava kisa on näillä näkymin taas oman seuran kisa marraskuun puolivälissä. Se saattaa olla tämän vuoden viimeinen virallinen kisa, ellen innostu itsenäisyysviikonloppuna Seinäjoelle. Turkukin oli jossain vaiheessa suunnitelmissa, mutta se jää luultavasti ensi vuoteen. Ylipäänsä kaikki riippuu niin paljon Nelen leikkausajasta, kun pientä potilasta en halua jättää yksin. Parin viikon päästä Nelekin pääsee kokeilemaan taitojaan, kun Tamsk järjestää jälleen harjoituskisat.
Ensimmäiselle radalle tuomari oli viritellyt melkoisen putkiansan, joka välillä imaisee Javan kaikista käskyistä huolimatta. Nyt selvittiin ansasta pienellä pyörimisellä, jonka pelkäsin toisaalta vaikuttavan liikaa aikaamme. Kepeillä oli vähän hakemista, kun mentiin ne siltä hankalammalta puolelta, mutta puhtaasti läpi yhtä kaikki. Lopputuloksena oli kolmas sija ja toinen nousunolla! Ja kunnon aplodit tukijoukolta (kuunnelkaa videon loppu).
Tässä ratapiirros:Putkiansa odotti radalla heti pituuden (7) jälkeen. Etukäteen suunnittelin, että teen siihen valssin, mutta eihän Javan kanssa sellaisia ehdi. Haltuunottoa vaan heti pituuden jälkeen ja onneksi Java kuunteli. Pientä hakemista ja koira putken oikeaan päähän. Seuraava ongelmapaikka tuli muurin (10) jälkeen kepeille (11) vietäessä. Rataantutustumisessa en osannut päättää kummalta puolelta vien Javan, joten päätin jättää valinnan kisatilanteeseen. Jos ehdin, teen valssin ja menen helpommalta puolelta, jos en, niin sitten hankalammalta. Enkä tietenkään taaskaan ehtinyt valssaamaan, mutta onneksi kepit menivät suht hyvin. Ainoastaan ekan välin jälkeen Javan piti ilmoittaa mielipiteensä aiheesta, mutta palasi käskystä takaisin kepeille.
Palkinnoksi saimme paljon heijastintuotteita. :) Itse sain heijastinliivin ja pari vilkkuvaa heijastinta sekä lahjakortin Tamskin kisoihin (puoleen hintaan). Java sai myös heijastinliivin, nameja ja 3kg Purina One-ruokaa, jota en kylläkään aio syöttää koirilleni.
Toisella radalla ehdottomasti hankalin asia oli se, ettei Java meinannut jäädä millään lähtöön odottamaan. Käskin istumaan, mutta silti jatkuvasti vain nousi ja lähti hiipimään perään. Lopulta varasti ennen aikojaan enkä ehtinyt niin pitkälle kuin olisin halunnut. Otin tämän aiheen puheeksi myös viikkotreeneissä ja kouluttaja ehdotti, että harjoittelisin Javan kanssa paikalla pysymistä ulkokentillä yms. Hyvä ehdotus, mutta kentällä treenaamisen Java yhdistää aina tokoon ja silloin paikalla pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia. Ongelma on vain agilitykentällä, kun Javalla kierrokset nousevat niin paljon. Seuraavaksi lähtötilannetta olisi tarkoitus muuttaa niin, että näytän Javalle koko ajan kädellä paikka ja kun oikeasti lähdetään niin lasken käteni. Tämä olisi merkki Javalle siitä, että nyt mennään.
Kolmantena esteenä kakkosradalla oli kepit, jotka eivät meinanneet sujua. Mentiin taas hankalammalta puolelta, puolivälissä Javan nenä käväisi maassa ja meni yhden välin ohi. En pystynyt hahmottamaan, että minkä välin, joten piti aloittaa alusta. Yritin näyttää välejä, mutta lopussa Java päätti, että nyt riittää ja lähti säntäämään kohti lähellä olevaa putkea. Sain pysäytettyä ja ohi mennyt välikin oli kohdalla, joten jatkettiin suorilta loppuun. Kisatilanteessa en tätä tajunnut, mutta myöhemmin katsoin videolta, että kun pyysin Javan takaisin, se pujotteli keppejä lyhyen matkan väärään suuntaan. Ei onneksi niin paljon, että olisi tullut hylky, mutta tästä minulle huomautettiin treeneissäkin ja täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei Java pääse pujottelemaan väärään suuntaan.
Loppurata meni meiltä mielestäni hyvin, tosin missään vaiheessa en ollut varma, että oltiinko jo saatu hylätty kepeiltä. No, ei saatu hylkyä, vaan sijoituimme viidenneksi. Keppisekoilun takia mentiin hieman yliajalle ja lisäksi saatiin vitonen. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa.
Seuraava kisa on näillä näkymin taas oman seuran kisa marraskuun puolivälissä. Se saattaa olla tämän vuoden viimeinen virallinen kisa, ellen innostu itsenäisyysviikonloppuna Seinäjoelle. Turkukin oli jossain vaiheessa suunnitelmissa, mutta se jää luultavasti ensi vuoteen. Ylipäänsä kaikki riippuu niin paljon Nelen leikkausajasta, kun pientä potilasta en halua jättää yksin. Parin viikon päästä Nelekin pääsee kokeilemaan taitojaan, kun Tamsk järjestää jälleen harjoituskisat.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Vaa'alla
Vaihteeksi taas vaakailua. Edellinen kerta oli elokuussa, jolloin
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Nyt vaaka näytti:
Java 4,3kg
Nele 4,7kg
Eläinlääkärissä syyskuun alussa Java painoi 4,2kg, joten vähän olisi tullut lisää ja ihan hyvältä Javan paino vaikuttaa. Nele jatkaa näköjään yhä vaan samoissa lukemissa ja on mielestäni siis liian laiha. Hmph, täytyy nyt viimeinkin tehdä asialle kunnolla jotakin ja toivottavasti seuraavassa punnituksessa lukema alkaisi viitosella...
Ruokana koirilla on nyt RC:n Beauty, mutta seuraavan pussin jälkeen tekisi mieli vaihtaa johonkin vähän halvempaan. Olen miettinyt paljon kehuttua Jahti&Vahtia, kai sitä voisi ainakin testata. Nyt olen myös viimein päässyt tyhjentämään pakastinta Barffinetin ostoksista ja koirat ovat saaneet Yrjölän puuroa jauhetulla broilerin lihalla. Mitään vatsaongelmia ei tullut, joten kesän vatsataudit tulivat kyllä jostakin ihan muusta.
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Nyt vaaka näytti:
Java 4,3kg
Nele 4,7kg
Eläinlääkärissä syyskuun alussa Java painoi 4,2kg, joten vähän olisi tullut lisää ja ihan hyvältä Javan paino vaikuttaa. Nele jatkaa näköjään yhä vaan samoissa lukemissa ja on mielestäni siis liian laiha. Hmph, täytyy nyt viimeinkin tehdä asialle kunnolla jotakin ja toivottavasti seuraavassa punnituksessa lukema alkaisi viitosella...
Ruokana koirilla on nyt RC:n Beauty, mutta seuraavan pussin jälkeen tekisi mieli vaihtaa johonkin vähän halvempaan. Olen miettinyt paljon kehuttua Jahti&Vahtia, kai sitä voisi ainakin testata. Nyt olen myös viimein päässyt tyhjentämään pakastinta Barffinetin ostoksista ja koirat ovat saaneet Yrjölän puuroa jauhetulla broilerin lihalla. Mitään vatsaongelmia ei tullut, joten kesän vatsataudit tulivat kyllä jostakin ihan muusta.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
Koirat rengasmatkalla
Java ja Nele eivät mitenkään erityisesti rakasta automatkailua, mutta pääsivät silti mukaan kahden päivän reissulle Lappeenrannan suuntaan. Itse olen ollut tämän viikon talvilomalla ja keskiviikosta torstai-iltaan olimme rengasmatkalla Itä-Suomessa, jonka jälkeen auton mittari näytti reilua 600 km enemmän.
Paluumatkalla pysähdyimme Savitaipaleessa ja koirat pääsivät lyhyelle lenkille - lumeen! Voi sitä riemua, kun saivat hyppiä lumessa. Matkalla kotiin autossa oli kaksi väsynyttä koiraa ja kaiken kaikkiaan rengasmatkamme meni oikein hyvin.
Paluumatkalla pysähdyimme Savitaipaleessa ja koirat pääsivät lyhyelle lenkille - lumeen! Voi sitä riemua, kun saivat hyppiä lumessa. Matkalla kotiin autossa oli kaksi väsynyttä koiraa ja kaiken kaikkiaan rengasmatkamme meni oikein hyvin.
sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009
Sunnuntaina
Kävin tänään koirien kanssa Pyynikillä ihastelemassa ja kuvaamassa maisemia, kahvilla näkötornilla ja välttelemässä typeriä koiranulkoiluttajia. Käsittämätöntä miten vaikeaa joidenkin on ymmärtää, että tuntemattomat piskit eivät saa tulla koirieni luo. Kiitos noiden idioottien, meidän hihnakäytös ottaa aina askeleen taaksepäin.
lauantaina, lokakuuta 10, 2009
Pitkästä aikaa agilitytreeneistä
Hetkeen ei ole tullut mainittua mitään koirien agilitytreeneistä. Varmaan viimeksi elokuussa. Tässä välissä kävin Javan kanssa myös eräässä agilitykoulutuksessa, joka maksoi huikeat 35e eikä todellakaan ollut sen arvoinen. Harmitti niin vietävästi, kun viikon ruokarahat meni ihan turhaan, etten jaksanut edes raportoida tänne. :(
Nyt meidän viikkotreeneihin on kuitenkin tulossa muutoksia. TamSKilla alkaa talvikausi ja siirrymme uuteen paikkaan treenaamaan. Javan treenit jatkuvat maanantaissa ja nyt ollaan ihan virallisesti kilpailevien ryhmässä. Nele jättää alkeisjatkokurssin treenit ja siirtyy myös Javan ryhmään! Ja tämähän tarkoittaa, että Nelenkin kanssa on tarkoitus suunnata kisoihin ja toivon mukaan jo ensi kesänä pääsisimme kokeilemaan kisaamista ykkösissä. Talven aikana käyn Nelen kanssa TamSKin harjoituskisat läpi (niistä aloitin Javankin kanssa) ja miksei Javakin niihin pääsisi mukaan.
Hieman olen huolissani, miten Nele tulee pärjäämään Javan ryhmässä, jossa taso on kuitenkin aika korkealla (lähes kaikki treenikaverit ovat jo kisanneet). Eilisissä ja viimeisissä perjantaitreeneissä sain kuitenkin luottamusta taas Neleen, joka oli innoissaan, nopea ja haki hyvin esteitä. Kepitkin menivät yllättävän hyvin, vaikka jostain syystä pelkään niitä Nelen kanssa. Johtuu ehkä siitä, kun tuntuu, etten osaa enää opettaa keppejä, kun Java osaa mennä ne jo niin itsenäisesti. Nelen kanssa pitää palata alkuun ja se tuntuu hankalalta.
Tänään käväisin omatoimitreeneissä navetalla. Tarkoituksena oli kokeilla miten Neleltä sujuisi Javan viime sunnuntain treenien rata. Teimme radasta kaksi erilaista versiota, joista ensimmäinen näytti tältä:Menin radan ensin Javan kanssa. Meni ihan ok, mutta minun pitäisi viimeinkin päästä itseni kanssa selvyyteen mitä käskyjä käytän esteistä. Nytkin sanoin ennen puomia "ylös", vaikka aiemmin olen käyttänyt "puomi" sanaa. Java juoksi puomista ohi, mutta en kyllä varmaksi osaa sanoa johtuiko se käskystä vai siitä, että olin jättänyt Javan taakseni. Takaakierron sana on vieläkin hakusessa. Ensin käytin koirasta riippuen "kierrä" ja "takaa", mutta tietenkin siinä kävi niin, että huutelin väärää sanaa väärälle koiralle. Sen jälkeen valitsin "mene"-sanan, mutta sekin on vähän huono. Nyt mietin "taa"-sanaa, mutta se ei oikein istu suuhun. Täytyy siis jatkaa miettimistä. Tällä radalla takaakierto tuli hypyllä 10 ja takaaleikkaukset hypyillä 11 ja 12. Viime sunnuntain treeneissä tein radan ensimmäisen kerran niin, että juoksin vain suoraan esteiden 11 ja 12 vasemmalla puolella, mikä johti siihen, että hypyn 11 jälkeen törmäsimme Javan kanssa (Java tuli minua kohti vasemmalle ja minä lähdin oikealle kohti hyppyä 12). Takaaleikkauksilla vältin tämän ongelman.
Nele oli ihan innoissaan radalle pääsystä, mikä on tosi hieno juttu. Tosin innokkuuden takia Nele hieman sähläsi matkan varrella, muun muassa puomilta suorastaan liukui alas namialustalle. Kepit menivät tänään taas Nelen tasoon nähden todella hyvin ja menin kepit kerran jopa siltä hankalammalta puolelta. Mutta takaaleikkaus... Nele ei vielä oikein kestä sitä ja jäi hypyn eteen ihmettelemään, että mihin oikein juoksen. Tai sitten esteen toisella puolella teki pikkuympyrän, kun oli lähdössä väärään suuntaan. Namialustoiden avulla sain Nelen hyvin irtoamaan, niitä varmaan täytyy käyttää treeneissäkin.
Nyt meidän viikkotreeneihin on kuitenkin tulossa muutoksia. TamSKilla alkaa talvikausi ja siirrymme uuteen paikkaan treenaamaan. Javan treenit jatkuvat maanantaissa ja nyt ollaan ihan virallisesti kilpailevien ryhmässä. Nele jättää alkeisjatkokurssin treenit ja siirtyy myös Javan ryhmään! Ja tämähän tarkoittaa, että Nelenkin kanssa on tarkoitus suunnata kisoihin ja toivon mukaan jo ensi kesänä pääsisimme kokeilemaan kisaamista ykkösissä. Talven aikana käyn Nelen kanssa TamSKin harjoituskisat läpi (niistä aloitin Javankin kanssa) ja miksei Javakin niihin pääsisi mukaan.
Hieman olen huolissani, miten Nele tulee pärjäämään Javan ryhmässä, jossa taso on kuitenkin aika korkealla (lähes kaikki treenikaverit ovat jo kisanneet). Eilisissä ja viimeisissä perjantaitreeneissä sain kuitenkin luottamusta taas Neleen, joka oli innoissaan, nopea ja haki hyvin esteitä. Kepitkin menivät yllättävän hyvin, vaikka jostain syystä pelkään niitä Nelen kanssa. Johtuu ehkä siitä, kun tuntuu, etten osaa enää opettaa keppejä, kun Java osaa mennä ne jo niin itsenäisesti. Nelen kanssa pitää palata alkuun ja se tuntuu hankalalta.
Tänään käväisin omatoimitreeneissä navetalla. Tarkoituksena oli kokeilla miten Neleltä sujuisi Javan viime sunnuntain treenien rata. Teimme radasta kaksi erilaista versiota, joista ensimmäinen näytti tältä:Menin radan ensin Javan kanssa. Meni ihan ok, mutta minun pitäisi viimeinkin päästä itseni kanssa selvyyteen mitä käskyjä käytän esteistä. Nytkin sanoin ennen puomia "ylös", vaikka aiemmin olen käyttänyt "puomi" sanaa. Java juoksi puomista ohi, mutta en kyllä varmaksi osaa sanoa johtuiko se käskystä vai siitä, että olin jättänyt Javan taakseni. Takaakierron sana on vieläkin hakusessa. Ensin käytin koirasta riippuen "kierrä" ja "takaa", mutta tietenkin siinä kävi niin, että huutelin väärää sanaa väärälle koiralle. Sen jälkeen valitsin "mene"-sanan, mutta sekin on vähän huono. Nyt mietin "taa"-sanaa, mutta se ei oikein istu suuhun. Täytyy siis jatkaa miettimistä. Tällä radalla takaakierto tuli hypyllä 10 ja takaaleikkaukset hypyillä 11 ja 12. Viime sunnuntain treeneissä tein radan ensimmäisen kerran niin, että juoksin vain suoraan esteiden 11 ja 12 vasemmalla puolella, mikä johti siihen, että hypyn 11 jälkeen törmäsimme Javan kanssa (Java tuli minua kohti vasemmalle ja minä lähdin oikealle kohti hyppyä 12). Takaaleikkauksilla vältin tämän ongelman.
Nele oli ihan innoissaan radalle pääsystä, mikä on tosi hieno juttu. Tosin innokkuuden takia Nele hieman sähläsi matkan varrella, muun muassa puomilta suorastaan liukui alas namialustalle. Kepit menivät tänään taas Nelen tasoon nähden todella hyvin ja menin kepit kerran jopa siltä hankalammalta puolelta. Mutta takaaleikkaus... Nele ei vielä oikein kestä sitä ja jäi hypyn eteen ihmettelemään, että mihin oikein juoksen. Tai sitten esteen toisella puolella teki pikkuympyrän, kun oli lähdössä väärään suuntaan. Namialustoiden avulla sain Nelen hyvin irtoamaan, niitä varmaan täytyy käyttää treeneissäkin.
lauantaina, lokakuuta 03, 2009
Lempäälän mätsärissä
Käväisin tänään Nelen kanssa mätsärissä, joka järjestettiin Lempäälässä uudella Canis Areenalla. Olin jättänyt Nelen pesun aamuksi ja varannut n. 3 tuntia turkin laittoon. Kun pesun jälkeen olin aloittamassa kuivaamista, oli melkoinen yllätys, kun Metro-kuivaajani ei käynnistynyt ollenkaan! Laitteen ostamisesta ei ole vielä vuottakaan, nyt jo rikki ja tietenkin juuri sinä päivänä, kun on kiire. Jos en olisi halunnut nähdä uutta hallia ja tulevaa talvitreenipaikkaamme, olisin hyvin todennäköisesti tässä vaiheessa luovuttanut. Nopeasti hiustenkuivaaja ja harja käyttöön ja turkki kuivaksi. Ehdin aika hyvin saada turkin valmiiksi suunnitellussa ajassa, vaikka taas oli takkuja. Metron tilannetta minun täytyy selvitellä ostopaikan kanssa, koska siinä on vuoden takuu eikä tosiaan vielä täynnä.
Mätsäri oli pettymys. Halli oli iso, mutta siitä oli vain puolet käytössä, joten kehät olivat pieniä ja tungosta riitti. Koska kyseessä oli avajaiset, olin odottanut hieman "hienompaa" tapahtumaa. Pieniä koiria oli vähän yli 30 ja Nele sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoituimme kolmanneksi ja saimme palkinnoksi pienen pussin nameja. Hmm, ehkä olisi voinut 7€ pääsymaksulla hankkia pikkuisen paremmat palkinnotkin... Onneksi sentään oli hyvää seuraa kehän laidalla ja Nelen käytös jälleen kerran aivan loistavaa.
Mätsäri oli pettymys. Halli oli iso, mutta siitä oli vain puolet käytössä, joten kehät olivat pieniä ja tungosta riitti. Koska kyseessä oli avajaiset, olin odottanut hieman "hienompaa" tapahtumaa. Pieniä koiria oli vähän yli 30 ja Nele sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoituimme kolmanneksi ja saimme palkinnoksi pienen pussin nameja. Hmm, ehkä olisi voinut 7€ pääsymaksulla hankkia pikkuisen paremmat palkinnotkin... Onneksi sentään oli hyvää seuraa kehän laidalla ja Nelen käytös jälleen kerran aivan loistavaa.
(Nelen kuvat: Tytti Käyhkö)
keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009
Noormarkun nousunolla
Javan kisatauko päättyi Noormarkun agilitykisoihin viime sunnuntaina. Vuorossa oli meidän 3. ja 4. startti kakkosissa ja nyt vaihteeksi hallissa. Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata ja koiria 9 eli jaossa 2 nousunollaa. Javan kanssa olin lähtövuorossa viimeisenä. Ykkösten ratoihin verrattuna tällä hyppyradalla oli paljon enemmän kieputusta ja pari putkiansaakin oli tehty (olin varma, että jompi kumpi imaisee Javan). Lähdössä Java oli yllättävän kiltisti, jäi paikalleen ja pääsin kävelemään hypyn 2 taakse. Alku meni hyvin, mitä nyt taisin itse sekoilla pussin (6) jälkeen askelissani. Ennen putkea 12 otin Javan haltuun tiukalla tässä-käskyllä ja putkella 15 blokkasin itse väärän pään. Putkien väliin mahtui mm. okseri (13), johon en muista ennen törmänneeni kisoissa. Kepit (17) Java meni todella hienosti ja ennen rengasta ehdin sekunnin jännittää, että mitä jos Java hyppääkin sivusta. Ei onneksi, tehtiin ainoana koirakkona nollarata! Ihanneaikaan jäi vielä 4,5 sekuntia ja tässä ratapiirros:
Nyt muistettiin olla paikalla palkintojen jaossa (toisin kuin viimeksi Noormarkun kisoissa). Palkinnoksi saatiin puruluu, puulaatta ja 10 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin. Nyt minulla on jo 20 euron edestä lahjakortteja ko. firmaan, kiitos Javan! Tällä kertaa päästiin mukaan palkintokuvaankin, täytyy yrittää bongailla sitä WECAn sivuilta.
Agilityrata ei mennyt ihan niin hyvin kuin hyppy. Nyt olin lähtövuorossa ensimmäisenä, mikä on aina yhtä ärsyttävää. Java ei millään halunnut jäädä lähtöön, vaan meinasi jatkuvasti varastaa. Toisena esteenä radalla oli keinu, jonka Java meni ihan ok, mutta hyppäsi liian aikaisin ja liian sivusta pois. Ei kuitenkaan virheitä siitä. Ennen keppejä (8) minun piti tehdä valssi, mutta en todellakaan ehtinyt. Tehtiin jonkinlainen takaaleikkaus kepeille ja Java haki ne aivan uskomattoman hyvin! Huomaa, että harjoittelu on todellakin auttanut.
Ensimmäinen virhe radalla tuli A:lta (12). En sanonut Javalle käskyä ollenkaan ajoissa, joten Java lähti perääni A:n ohi. A:n jälkeen tuli jälleen ihan uusi tuttavuus: sarjaeste. Kisoissa en tiennyt mitä sillä tarkoitetaan, joten piti myöhemmin kotona googlettaa. Loppurata meni hyvin, kunnes tuli toiseksi viimeinen hyppy (20). En ottanut Javaa putkesta mukaani, vaan jätin taakseni. Java juoksikin oikealle puolelleni ja tässä sähläyksessä hyppäsi hypyn 20 väärästä suunnasta. Ei oikeastaan harmittanut, kun oli jo vitonen alla. Java oli agilityradalla turhan kierroksilla (haukkui ja hyppi), mutta nyt kaikki virheet olivat ihan selkeästi ohjaajan eli allekirjoittaneen. Tässä ratapiirros (johon merkitsin sarjaesteen heti väärin eli pitäisi vissiin olla hypyt 13a ja 13b, mutta en nyt ala muuttamaan):
Videotkin piti olla, mutta kuvaajalla oli pientä häikkää kameran kanssa. ;)
WECAn jakamien palkintojen lisäksi Java sai kisoista mukaan itselleen uuden talvitakin, kun äitini erehtyi lupaamaan takin, jos Java pärjää. Hienon hyppyradan ansiosta Javalla on nyt oma ToppaPomppa. Tulee olemaan erittäin tarpeellinen talven treeneissä ja muutenkin:
Nyt muistettiin olla paikalla palkintojen jaossa (toisin kuin viimeksi Noormarkun kisoissa). Palkinnoksi saatiin puruluu, puulaatta ja 10 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin. Nyt minulla on jo 20 euron edestä lahjakortteja ko. firmaan, kiitos Javan! Tällä kertaa päästiin mukaan palkintokuvaankin, täytyy yrittää bongailla sitä WECAn sivuilta.
Agilityrata ei mennyt ihan niin hyvin kuin hyppy. Nyt olin lähtövuorossa ensimmäisenä, mikä on aina yhtä ärsyttävää. Java ei millään halunnut jäädä lähtöön, vaan meinasi jatkuvasti varastaa. Toisena esteenä radalla oli keinu, jonka Java meni ihan ok, mutta hyppäsi liian aikaisin ja liian sivusta pois. Ei kuitenkaan virheitä siitä. Ennen keppejä (8) minun piti tehdä valssi, mutta en todellakaan ehtinyt. Tehtiin jonkinlainen takaaleikkaus kepeille ja Java haki ne aivan uskomattoman hyvin! Huomaa, että harjoittelu on todellakin auttanut.
Ensimmäinen virhe radalla tuli A:lta (12). En sanonut Javalle käskyä ollenkaan ajoissa, joten Java lähti perääni A:n ohi. A:n jälkeen tuli jälleen ihan uusi tuttavuus: sarjaeste. Kisoissa en tiennyt mitä sillä tarkoitetaan, joten piti myöhemmin kotona googlettaa. Loppurata meni hyvin, kunnes tuli toiseksi viimeinen hyppy (20). En ottanut Javaa putkesta mukaani, vaan jätin taakseni. Java juoksikin oikealle puolelleni ja tässä sähläyksessä hyppäsi hypyn 20 väärästä suunnasta. Ei oikeastaan harmittanut, kun oli jo vitonen alla. Java oli agilityradalla turhan kierroksilla (haukkui ja hyppi), mutta nyt kaikki virheet olivat ihan selkeästi ohjaajan eli allekirjoittaneen. Tässä ratapiirros (johon merkitsin sarjaesteen heti väärin eli pitäisi vissiin olla hypyt 13a ja 13b, mutta en nyt ala muuttamaan):
Videotkin piti olla, mutta kuvaajalla oli pientä häikkää kameran kanssa. ;)
WECAn jakamien palkintojen lisäksi Java sai kisoista mukaan itselleen uuden talvitakin, kun äitini erehtyi lupaamaan takin, jos Java pärjää. Hienon hyppyradan ansiosta Javalla on nyt oma ToppaPomppa. Tulee olemaan erittäin tarpeellinen talven treeneissä ja muutenkin:
lauantaina, syyskuuta 26, 2009
Mansen Murre
Tänään kisailtiin Mansen Murressa. Mentiin Kauppiin 9:30 ja n. tunnin päästä oli minijoukkueiden vuoro. Javan joukkueen vuoro tuli yllättävän nopeasti, oltiin heti kolmantena juoksuvuorossa.
Javan joukkueessa juoksi Javan lisäksi perhoskoira Wilmeri ja bichon frisé Siiri. Vieheen kohdalla sai päättää halusiko sen vai ei. Java oli vuorossa ensimmäisenä ja vaikka itse juoksin maaliviivalle, Java tuli käytännössä vieheen perässä. Suoritti taas tapon ja kuuluttajakin sanoi, että "tässä nähdään oikeaoppinen vieheen tappaminen". Hetken sain metsästää Javaa kiinni, kun hyppeli vieheen perässä niin innokkaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin hyvä suoritus ja aikaa meni 9,23s (matka 80m).
Nelen joukkueessa juoksi Nelen lisäksi kääpiösnautseri Benny ja bichon frisé Putte. Nyt emme ottaneet viehettä, kun kaikki koirat juoksevat enemmänkin omistajan perään. Nelen vuoro oli toisena ja itse tosiaan huutelin Neleä maaliviivalta. Tuli todella vauhdikkaasti ja voitti ajallaan jopa Javankin: 8,98s.
Javan joukkueessa juoksi Javan lisäksi perhoskoira Wilmeri ja bichon frisé Siiri. Vieheen kohdalla sai päättää halusiko sen vai ei. Java oli vuorossa ensimmäisenä ja vaikka itse juoksin maaliviivalle, Java tuli käytännössä vieheen perässä. Suoritti taas tapon ja kuuluttajakin sanoi, että "tässä nähdään oikeaoppinen vieheen tappaminen". Hetken sain metsästää Javaa kiinni, kun hyppeli vieheen perässä niin innokkaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin hyvä suoritus ja aikaa meni 9,23s (matka 80m).
Nelen joukkueessa juoksi Nelen lisäksi kääpiösnautseri Benny ja bichon frisé Putte. Nyt emme ottaneet viehettä, kun kaikki koirat juoksevat enemmänkin omistajan perään. Nelen vuoro oli toisena ja itse tosiaan huutelin Neleä maaliviivalta. Tuli todella vauhdikkaasti ja voitti ajallaan jopa Javankin: 8,98s.
Nelen joukkue: Karvakopla
Javan joukkueella ei ollut mitään erityistä pukeutumista, mutta Nelen joukkue oli vähän kuin "karhukopla". Nooralle suuri kiitos vaatteista!
Mitään tietoa ei ole miten joukkueet loppujen lopuksi sijoittuivat, ei päästy kärkikolmikkoon (voittajien yksilöajat olivat jotain 7 ja risat). Oli kuitenkin todella hauska päivä! Tässä vielä yhteiskuva meidän porukasta (kolmen joukkueen koirat ja yksi turistikoira):
Mitään tietoa ei ole miten joukkueet loppujen lopuksi sijoittuivat, ei päästy kärkikolmikkoon (voittajien yksilöajat olivat jotain 7 ja risat). Oli kuitenkin todella hauska päivä! Tässä vielä yhteiskuva meidän porukasta (kolmen joukkueen koirat ja yksi turistikoira):
lauantaina, syyskuuta 19, 2009
Juoksuharjoituksissa
Tänä torstaina käväistiin taas vinttikoiraradalla. Nyt paikalla oli paljon enemmän vääränrotuisia ja vinttikoirat olivat vähemmistössä. Tultiin paikalle sen verran myöhässä, että jouduimme lähtölistan loppuun ja sitten saimmekin odotella...ja odotella ja odotella. Taisi mennä jopa pari tuntia ennen kuin pääsimme radalle ja siinä ajassa ehti omistajien sekä koirien tulla kylmä. Lisäksi tuli vielä pimeääkin, mutta onneksi koirat sentään näkivät vieheen.
Tällä kertaa viehe oli erilainen kuin viimeksi ja nyt lähetin molemmat koirani itse. Java ei pettänyt: lähti vauhdilla vieheen perään ja tappoi sen kunnolla. Vieheen vetäjätkin ihmettelivät onko Java erehtynyt rodustaan. Ehei, Java nyt vain on "vähän" saalisviettinen seurakoiraksi.
Nelen kohdalla olin hieman epävarma siitä lähteekö Nele vieheen perään. Pyysin vieheen kantajaa hieman houkuttelemaan Neleä ja niin siinä kävi, että Nelekin säntäsi vieheen perään. En nähnyt koskiko Nele vieheeseen, oli ehkä enemmänkin hämmentynyt, että mikäs tämä on. Siinä missä Java jäi tappamaan viehettä, Nele palasi takaisin luokseni. Olen tyytyväinen, että molemmat lähtivät juoksemaan ja oikeastaan kaikki pikkukoiraryhmässämme menivät oikein hienosti. :)
Tällä kertaa viehe oli erilainen kuin viimeksi ja nyt lähetin molemmat koirani itse. Java ei pettänyt: lähti vauhdilla vieheen perään ja tappoi sen kunnolla. Vieheen vetäjätkin ihmettelivät onko Java erehtynyt rodustaan. Ehei, Java nyt vain on "vähän" saalisviettinen seurakoiraksi.
Nelen kohdalla olin hieman epävarma siitä lähteekö Nele vieheen perään. Pyysin vieheen kantajaa hieman houkuttelemaan Neleä ja niin siinä kävi, että Nelekin säntäsi vieheen perään. En nähnyt koskiko Nele vieheeseen, oli ehkä enemmänkin hämmentynyt, että mikäs tämä on. Siinä missä Java jäi tappamaan viehettä, Nele palasi takaisin luokseni. Olen tyytyväinen, että molemmat lähtivät juoksemaan ja oikeastaan kaikki pikkukoiraryhmässämme menivät oikein hienosti. :)
sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009
Pentumuistoja
Torstaina kävin tapaamassa suloista puuteripentua trimmauksen merkeissä ja se palautti mieleen omien koirien pentuajat. Niin ja tietenkin vain pahensi pentukuumetta. Seuraavaksi ajattelinkin muistella vähän pentuaikoja:
Java
Java muutti Tampereelle Helsingistä. En osannut odottaa, että Java oli niin pieni kuin oli. Jo pelkkä syliin nostaminen tuntui haastavalta, etten vain riko pientä koiraa. Olin ostanut Javaa varten kaulapannan, mutta koskaan se ei päässyt meillä käyttöön, koska koko oli aivan liian iso myöhemminkin. Kotona kaikki oli ihan uutta niin koiralle kuin omistajalle. En oikein tiennyt mitä Javan kanssa pitäisi tehdä, kuinka usein se pitäisi viedä ulos, kuinka paljon ja koska sille pitäisi antaa ruokaa. Luulen, että alussa sitä kärsi jopa jonkinlaisesta pentuahdistuksesta, kun yhtäkkiä elämä muuttui niin paljon.
Käytin Javaa alussa hyvin paljon vain taloyhtiön omassa pikkupihassa ja vähän käveltiin tien reunassa. Olin kovin tarkka, ettei matkat vain olisi liian pitkät ja autotien takia hihna tuli nopeasti kuvioihin. Tässäpä asia, jota olen nyt saanut katua, sillä jos Java olisi pentuna paremmin oppinut seuraamaan minua vapaana, ei nykyisiä ongelmia ehkä samassa mittakaavassa olisi. Yksinoloon Java ei pentuna juurikaan tottunut, kun olin kesän kotona ja vasta syksyllä Java jäi luentojen ajaksi yksin. Onneksi tästä ei sentään tullut ongelmia.
Jossain syystä minulla on Javan kanssa ollut kiire. Pentuaikana piti opettaa sitä ja tätä ja Kaimion kirja oli jatkuvasti selailussa. Mitä tuskaa olikaan yrittää opettaa Javalle nätisti hihnassa kulkemista, kun se vain kiskoi ja muut hokivat miten niiden koirat oppivat kerrasta. Tiesin, että haluan nyt harrastaa koiran kanssa ja aloitettiin penturyhmä heti, kun mahdollista ja siitä vain jatkettiin. Näin jälkikäteen ajateltuna koulutin kyllä Javaa ahkerasti, mutta unohdin matkasta ne tärkeimmät: kontaktin ja luoksetulon. Ja todellakin olisi voinut jättää kiireen vähemmälle ja vain nauttia pentuajasta.
En totuttanut Javaa pentuna pesuihin saati naaman trimmaamiseen, koska en yksinkertaisesti tiennyt tehdä niin. Kuulin vasta Javan ollessa n. vuoden, että harjakoirien naamat ylipäänsä trimmataan. Tottumattomuudesta johtuen Java ei yhtään tykkää varsinkaan pesemisestä, joten siinä mielessä lyhyt turkki on Javalle varsin sopiva. Mitään suurta Java ei pentuna tuhonnut, yritti kyllä sovitella hampaita mm. kenkiini, mutta viimeistään suihkepullon avulla ne suunnitelmat unohtuivat. Yksi nettipiuha kyllä kohtasi loppunsa Javan hampaissa, mutta se on enemmän allekirjoittaneen vika, kun jätti piuhan lattialle ja istui vielä vieressä, kun koira sitä nakersi.
Nele
Nele tuli Tampereelle kaukaa Oulusta. Tällä kertaa tiesin mitä odottaa, ainoastaan korvien teippaus tuli ihan uutena kuviona. Ylipäänsä osasin nyt ottaa paljon rennommin ja keskittyä niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä. Etukäteen toki tuli pelättyä, että mitä jos kotiin saapuukin vielä haastavampi tapaus kuin Java, mutta onneksi Nele on luonteeltaan aivan erilainen.
Nele on vapaan kasvatuksen tulos. Jätin turhan kiirehtimisen ja Nele on saanut nauttia pentuajastaan ilman mitään koulutustavoitteita. Jos koira ei opi istumaan ensimmäisen viikon aikana, se ei ole maailmanloppu. Enemmän merkitystä on arkielämän sujumisella: Nele on todellinen turkinhoitajan unelma, kun on pennusta asti totutettu pesuihin ja trimmaukseen. Luoksetuloa ja kontaktia en hyvästä yrityksestä huolimatta opettanut niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta toisaalta Nele on saanut nauttia vapaudesta ilman hihnaa. Näin jälkikäteen mietittynä olin ehkä jopa turhan rohkea pitäessäni Neleä lähes jatkuvasti lenkeillä vapaana, mutta nyt saan nauttia lopputuloksesta: Nele seuraa vapaana ollessaan minua eikä toisinpäin.
Javaa vein pentuna hyvinkin erilaisiin paikkoihin, mutta Nele on tässä suhteessa joutunut töideni sijaiskärsijäksi. Ja Nele olisi arkuutensa takia vielä tarvinut enemmän sosiaalistamista kuin Java pentuna, mutta kiitos rajallisen vapaa-aikani, tämä osa-alue jäi liian vähälle. Nele myös joutui heti tottumaan yksinoloon (tai siis olemiseen vain Javan kanssa), kun kesälomani ei osunut yhteen Nelen saapumisen kanssa. Kaiken kaikkiaan Nelen kohdalla pentuaika tuntui menevän ohi nopeasti, vaikka välillä miettiikin miten sitä oikein jaksoi aamulla ennen töihin lähtöä hypätä vähintään pari kertaa ulkona.
Ylläolevasta huomaa, että Javan kanssa tuli tehtyä paljon niitä ensimmäisen oman koiran virheitä, joita Nelen kanssa sitten paikkaili. Täydellisestä koiraa on turha tavoitella, ainakin niin kauan kuin omistaja itse on epätäydellinen. ;)
Java
Java muutti Tampereelle Helsingistä. En osannut odottaa, että Java oli niin pieni kuin oli. Jo pelkkä syliin nostaminen tuntui haastavalta, etten vain riko pientä koiraa. Olin ostanut Javaa varten kaulapannan, mutta koskaan se ei päässyt meillä käyttöön, koska koko oli aivan liian iso myöhemminkin. Kotona kaikki oli ihan uutta niin koiralle kuin omistajalle. En oikein tiennyt mitä Javan kanssa pitäisi tehdä, kuinka usein se pitäisi viedä ulos, kuinka paljon ja koska sille pitäisi antaa ruokaa. Luulen, että alussa sitä kärsi jopa jonkinlaisesta pentuahdistuksesta, kun yhtäkkiä elämä muuttui niin paljon.
Käytin Javaa alussa hyvin paljon vain taloyhtiön omassa pikkupihassa ja vähän käveltiin tien reunassa. Olin kovin tarkka, ettei matkat vain olisi liian pitkät ja autotien takia hihna tuli nopeasti kuvioihin. Tässäpä asia, jota olen nyt saanut katua, sillä jos Java olisi pentuna paremmin oppinut seuraamaan minua vapaana, ei nykyisiä ongelmia ehkä samassa mittakaavassa olisi. Yksinoloon Java ei pentuna juurikaan tottunut, kun olin kesän kotona ja vasta syksyllä Java jäi luentojen ajaksi yksin. Onneksi tästä ei sentään tullut ongelmia.
Jossain syystä minulla on Javan kanssa ollut kiire. Pentuaikana piti opettaa sitä ja tätä ja Kaimion kirja oli jatkuvasti selailussa. Mitä tuskaa olikaan yrittää opettaa Javalle nätisti hihnassa kulkemista, kun se vain kiskoi ja muut hokivat miten niiden koirat oppivat kerrasta. Tiesin, että haluan nyt harrastaa koiran kanssa ja aloitettiin penturyhmä heti, kun mahdollista ja siitä vain jatkettiin. Näin jälkikäteen ajateltuna koulutin kyllä Javaa ahkerasti, mutta unohdin matkasta ne tärkeimmät: kontaktin ja luoksetulon. Ja todellakin olisi voinut jättää kiireen vähemmälle ja vain nauttia pentuajasta.
En totuttanut Javaa pentuna pesuihin saati naaman trimmaamiseen, koska en yksinkertaisesti tiennyt tehdä niin. Kuulin vasta Javan ollessa n. vuoden, että harjakoirien naamat ylipäänsä trimmataan. Tottumattomuudesta johtuen Java ei yhtään tykkää varsinkaan pesemisestä, joten siinä mielessä lyhyt turkki on Javalle varsin sopiva. Mitään suurta Java ei pentuna tuhonnut, yritti kyllä sovitella hampaita mm. kenkiini, mutta viimeistään suihkepullon avulla ne suunnitelmat unohtuivat. Yksi nettipiuha kyllä kohtasi loppunsa Javan hampaissa, mutta se on enemmän allekirjoittaneen vika, kun jätti piuhan lattialle ja istui vielä vieressä, kun koira sitä nakersi.
Nele
Nele tuli Tampereelle kaukaa Oulusta. Tällä kertaa tiesin mitä odottaa, ainoastaan korvien teippaus tuli ihan uutena kuviona. Ylipäänsä osasin nyt ottaa paljon rennommin ja keskittyä niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä. Etukäteen toki tuli pelättyä, että mitä jos kotiin saapuukin vielä haastavampi tapaus kuin Java, mutta onneksi Nele on luonteeltaan aivan erilainen.
Nele on vapaan kasvatuksen tulos. Jätin turhan kiirehtimisen ja Nele on saanut nauttia pentuajastaan ilman mitään koulutustavoitteita. Jos koira ei opi istumaan ensimmäisen viikon aikana, se ei ole maailmanloppu. Enemmän merkitystä on arkielämän sujumisella: Nele on todellinen turkinhoitajan unelma, kun on pennusta asti totutettu pesuihin ja trimmaukseen. Luoksetuloa ja kontaktia en hyvästä yrityksestä huolimatta opettanut niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta toisaalta Nele on saanut nauttia vapaudesta ilman hihnaa. Näin jälkikäteen mietittynä olin ehkä jopa turhan rohkea pitäessäni Neleä lähes jatkuvasti lenkeillä vapaana, mutta nyt saan nauttia lopputuloksesta: Nele seuraa vapaana ollessaan minua eikä toisinpäin.
Javaa vein pentuna hyvinkin erilaisiin paikkoihin, mutta Nele on tässä suhteessa joutunut töideni sijaiskärsijäksi. Ja Nele olisi arkuutensa takia vielä tarvinut enemmän sosiaalistamista kuin Java pentuna, mutta kiitos rajallisen vapaa-aikani, tämä osa-alue jäi liian vähälle. Nele myös joutui heti tottumaan yksinoloon (tai siis olemiseen vain Javan kanssa), kun kesälomani ei osunut yhteen Nelen saapumisen kanssa. Kaiken kaikkiaan Nelen kohdalla pentuaika tuntui menevän ohi nopeasti, vaikka välillä miettiikin miten sitä oikein jaksoi aamulla ennen töihin lähtöä hypätä vähintään pari kertaa ulkona.
Ylläolevasta huomaa, että Javan kanssa tuli tehtyä paljon niitä ensimmäisen oman koiran virheitä, joita Nelen kanssa sitten paikkaili. Täydellisestä koiraa on turha tavoitella, ainakin niin kauan kuin omistaja itse on epätäydellinen. ;)
keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009
Vinttikoiraradalla
Kuun lopussa on kaikenrotuisten koirien juoksukilpailu, Mansen Murre. Java osallistui Mansen Murreen v. 2007 ja tänä vuonna olisi tarkoitus mennä uudestaan molempien koirien kanssa.
Tänään kävimme kokeilemassa käsivieheen perässä juoksemista. Nelen saalisvietin vahvuuteen en luota, joten en toiminut itse lähettäjänä. Nele juoksi lujaa, mutta tosiaan ehkä enemmänkin minun luokseni kuin vieheen perässä. Kuitenkin nuuhkaisi ohimennessään pysähtynyttä viehettä, joten pikkuisen kiinnosti.
Java sen sijaan...no, oli juurikin Java - the suuri metsästäjä. Lähetin Javan itse ja koirahan lähti kuin tykin suusta. Juoksi vieheen perässä loppuun asti ja suoritti pienimuotoisen tapon. Onneksi vain pienen, koska vieheestä lähti jo siinä pieni muovisuikale irti. Luulen, että jos kävisimme radalla useammin, myös tapporavistelut olisivat rajummat. Nyt Java ehkä kuuli minun olevan kaukana ja lähtikin takaisin suuntaani. Harmi, että tositilanteessa ei kuitenkaan käy niin...
Seuraavaksi pitäisi päättää minijoukkueiden kokoonpano ja ilmoittautua itse kisaan.
Tänään kävimme kokeilemassa käsivieheen perässä juoksemista. Nelen saalisvietin vahvuuteen en luota, joten en toiminut itse lähettäjänä. Nele juoksi lujaa, mutta tosiaan ehkä enemmänkin minun luokseni kuin vieheen perässä. Kuitenkin nuuhkaisi ohimennessään pysähtynyttä viehettä, joten pikkuisen kiinnosti.
Java sen sijaan...no, oli juurikin Java - the suuri metsästäjä. Lähetin Javan itse ja koirahan lähti kuin tykin suusta. Juoksi vieheen perässä loppuun asti ja suoritti pienimuotoisen tapon. Onneksi vain pienen, koska vieheestä lähti jo siinä pieni muovisuikale irti. Luulen, että jos kävisimme radalla useammin, myös tapporavistelut olisivat rajummat. Nyt Java ehkä kuuli minun olevan kaukana ja lähtikin takaisin suuntaani. Harmi, että tositilanteessa ei kuitenkaan käy niin...
Seuraavaksi pitäisi päättää minijoukkueiden kokoonpano ja ilmoittautua itse kisaan.
lauantaina, syyskuuta 05, 2009
Vatsatauti palasi, nyt vuorossa Java
Koiranomistajan elämä ei käy tylsäksi. Vatsatauti palasi jälleen ja tällä kertaa sairastui Java. Alkoi tänä maanantaina ja keskiviikosta asti olin etätöissä rajoittaakseni mattopyykin määrää. Java ei oksennellut ja oli ihan pirteä, mutta ripulilla niin, että pyysi öisinkin pihalle. Eilen tilanne paheni selkeästi, kun ulos tuli lähes pelkkää vettä ja usein.
Heti tiistaina aloitin Canikurin ja Java siirtyi kana-riisi-ruokavaliolle. Ei kuitenkaan tuntunut auttavan juuri yhtään. Torstaina kävin ostamassa Nutrisal-jauhetta ja Attapectinia, jonka aloitin. Samalla pakkojuotin Javaa Nutrisal-vedellä. Hetken jo näytti, että vatsatauti menisi ohi, mutta yöllä sain juosta kolme kertaa ulkona. Perjantaiaamuna soitin heti, kun mahdollista, Hakametsään, mutta oli jo täyttä. Seuraavaksi kokeilin Reviiriä Pispalassa, josta saimme peruutusajan iltapäiväksi.
Samoin kuin Nelen kohdalla, eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään erityistä syytä Javan vatsataudille. Otettiin verinäyte, jossa oli viitteitä lievästä kuivumisesta, mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla. Myös kuume mitattiin, mutta sitäkään ei ollut. Javalle laitettiin nestettä nahan alle ja antibiootti pistoksena. Java ei tykännyt näistä toimenpiteistä yhtään, vaikka suhteellisen hyvin paikallaan pysyikin. Kotihoidoksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri, Inupekt Fortea 3 viikon kuuri ja Royal Caninin tukiruokaa 4 purkkia. Viime yön sain viimeinkin nukkua ilman ulkoilua. Ja hyvä niin, koska yöulkoilujen seurauksena sain itselleni flunssan eikä kipeänä ole herkkua juosta ylös-alas kolmannesta kerroksesta.
Viime viikonloppuna ehdin jo ilmoittaa Javan Nokian agilitykisoihin, jotka ovat viikon päästä. Antibioottikuurin seurauksena joudun kuitenkin perumaan Javan osallistumisen ja sain mukaani myös eläinlääkäritodistuksen perumista varten. 10 päivän lisäksi antibiootista tulee myös viikon varoaika Kennelliiton antidopingsääntöjen mukaisesti ja vasta 21.9. jälkeen saadaan taas osallistua virallisiin kilpailuihin. Tämä tarkoittaa, että myös Takujen agilitykisat jäävät meiltä välistä ja jos Java paranee kunnolla, niin voisimme osallistua vasta Noormarkun kisoihin syyskuun lopussa. Mutta kisoja tulee aina uusia, tärkeintä on nyt saada Java terveeksi.
Ihmetyttää suuresti mistä nämä vatsataudit oikein tulevat ja miksi niitä on niin vaikea saada loppumaan. Aluksi epäilin Javan vatsataudin syyksi raakaa broilerin lihaa, jota sai sunnuntaina, mutta määrä oli niin käsittämättömän pieni, että on vaikea uskoa siihen. Lisäksi tuollaiset vatsataudit ovat aina menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Aika paljon eläinlääkärit ovatkin puhuneet allergiasta yhtenä syynä. Nele on antibioottikuurinsa jälkeen voinut hyvin, mutta turhan löysää tuotos on yhä. Koska kaapista löytyy valmiina RC:n Beautya, ajattelin hiljalleen vaihtaa Nelen ruokaa siihen ja katsoa tapahtuuko mitään. Ehkä Nutra Nuggets on sittenkin huono ruokamerkki meille. Enemmän haluaisin päästä myös raakaruokinnan suuntaan, mutta sellaiset kokeilut on taas parempi haudata siksi aikaa, että molempien vatsat ovat kunnossa.
Eilisen eläinlääkärivierailun aikana selvisi myös, että Javan paino on tällä hetkellä 4,2kg (eli olisi laihtunut 300g, tosin oma mittailuni ei välttämättä ole niin tarkka) ja että Nelen sterilisaatio olisi mahdollista marraskuussa.
Heti tiistaina aloitin Canikurin ja Java siirtyi kana-riisi-ruokavaliolle. Ei kuitenkaan tuntunut auttavan juuri yhtään. Torstaina kävin ostamassa Nutrisal-jauhetta ja Attapectinia, jonka aloitin. Samalla pakkojuotin Javaa Nutrisal-vedellä. Hetken jo näytti, että vatsatauti menisi ohi, mutta yöllä sain juosta kolme kertaa ulkona. Perjantaiaamuna soitin heti, kun mahdollista, Hakametsään, mutta oli jo täyttä. Seuraavaksi kokeilin Reviiriä Pispalassa, josta saimme peruutusajan iltapäiväksi.
Samoin kuin Nelen kohdalla, eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään erityistä syytä Javan vatsataudille. Otettiin verinäyte, jossa oli viitteitä lievästä kuivumisesta, mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla. Myös kuume mitattiin, mutta sitäkään ei ollut. Javalle laitettiin nestettä nahan alle ja antibiootti pistoksena. Java ei tykännyt näistä toimenpiteistä yhtään, vaikka suhteellisen hyvin paikallaan pysyikin. Kotihoidoksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri, Inupekt Fortea 3 viikon kuuri ja Royal Caninin tukiruokaa 4 purkkia. Viime yön sain viimeinkin nukkua ilman ulkoilua. Ja hyvä niin, koska yöulkoilujen seurauksena sain itselleni flunssan eikä kipeänä ole herkkua juosta ylös-alas kolmannesta kerroksesta.
Viime viikonloppuna ehdin jo ilmoittaa Javan Nokian agilitykisoihin, jotka ovat viikon päästä. Antibioottikuurin seurauksena joudun kuitenkin perumaan Javan osallistumisen ja sain mukaani myös eläinlääkäritodistuksen perumista varten. 10 päivän lisäksi antibiootista tulee myös viikon varoaika Kennelliiton antidopingsääntöjen mukaisesti ja vasta 21.9. jälkeen saadaan taas osallistua virallisiin kilpailuihin. Tämä tarkoittaa, että myös Takujen agilitykisat jäävät meiltä välistä ja jos Java paranee kunnolla, niin voisimme osallistua vasta Noormarkun kisoihin syyskuun lopussa. Mutta kisoja tulee aina uusia, tärkeintä on nyt saada Java terveeksi.
Ihmetyttää suuresti mistä nämä vatsataudit oikein tulevat ja miksi niitä on niin vaikea saada loppumaan. Aluksi epäilin Javan vatsataudin syyksi raakaa broilerin lihaa, jota sai sunnuntaina, mutta määrä oli niin käsittämättömän pieni, että on vaikea uskoa siihen. Lisäksi tuollaiset vatsataudit ovat aina menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Aika paljon eläinlääkärit ovatkin puhuneet allergiasta yhtenä syynä. Nele on antibioottikuurinsa jälkeen voinut hyvin, mutta turhan löysää tuotos on yhä. Koska kaapista löytyy valmiina RC:n Beautya, ajattelin hiljalleen vaihtaa Nelen ruokaa siihen ja katsoa tapahtuuko mitään. Ehkä Nutra Nuggets on sittenkin huono ruokamerkki meille. Enemmän haluaisin päästä myös raakaruokinnan suuntaan, mutta sellaiset kokeilut on taas parempi haudata siksi aikaa, että molempien vatsat ovat kunnossa.
Eilisen eläinlääkärivierailun aikana selvisi myös, että Javan paino on tällä hetkellä 4,2kg (eli olisi laihtunut 300g, tosin oma mittailuni ei välttämättä ole niin tarkka) ja että Nelen sterilisaatio olisi mahdollista marraskuussa.
lauantaina, elokuuta 22, 2009
KAKKOSIIN!
Javalla oli neljä starttia viime viikonlopun Hervannan kisoissa ja lauantain toisessa startissa Java sai kolmannen, viimeisen nousunollan ja menolipun kakkosluokkaan!
Lauantai
Lauantain molemmat radat tehtiin siis ykkösissä ja kumpikin meni todella hyvin. Kisat alkoivat jo klo 8 aamulla ja kävin ennen Hervantaan menoa 45 minuutin lenkin koirien kanssa. Nele jäi kotiin nukkumaan ja Javan kanssa otin kisapaikalla uudestaan lämmittelylenkin ja harjoitusesteitä. En tiedä oliko tällä kaikella vaikutusta siihen, että ensimmäinen ratakin meni ilman Javan ylikierroksia. Tai sitten Java oli yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei niin aikaisin jaksa vielä riehua. :)
Lauantain ensimmäinen rata oli tämän näköinen ja perään vielä videokin:
Lähdettiin radalle neljäntenä ja kepeille (8) asti meni oikein hyvin. Tultiin huonossa kulmassa liian lujaa ja sähläten, joten Java meni kepeistä ohi ja tästä vitonen. Olin kuitenkin rataan oikein tyytyväinen, sillä Javan ohjaaminen oli helppoa ja mukavaa. Tuloksena 5 virhepistettä ja kolmas sija. Palkinnoksi sain ruusukkeen, Muumi-mukin ja lahjakortin Takujen agilitykilpailuun (puoleen hintaan).
Lauantain toinen rata olikin tosiaan yhtä riemujuhlaa! Pientä sekoilua radalla, kuten aina, mutta puhtaasti mentiin läpi. Radalla oli pöytä (7), joka oli aika yllätys, mutta ei onneksi ongelma. Lopussa muistin käyttää eteen-käskyä, mutta en tiedä ymmärsikö Java mitä sillä tarkoitin. Tuloksena siis viimeinen nousunolla ja voitto. Palkinnoksi tuli pari kappaletta ruusukkeita, 10€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja lahjakortti Takujen agilitykilpailuun (ilmaiseksi). Ja saatiin tietysti agiserti. Tässä ratapiirros ja hieno nollavideo:
Sunnuntai
Ei enää aikaista aamuherätystä, vaan mini kakkosten vuoro oli vasta 12:45. Luokkanousijoina olin Javan kanssa radan ensimmäisenä, mutta onneksi järjestys oli tällä kertaa maksit-midit-minit, joten ratoja ehti katsomaan useampaan otteeseen.
Päivän ensimmäinen rata näytti vaikealta. Aamun sateen takia aamulenkki oli jäänyt lyhyemmäksi ja kisapaikalla oli taas kiire, kun kisailijoita kakkosissa oli niin vähän, että oma vuoro lähestyi vauhdilla. Harjoitusesteilläkään ei oikein saatu kunnon menoa, kun harjoituspaikka oli suoraan sanottuna niin huono. Ensimmäisellä radalla Java olikin taas ylikierroksilla ja meno sen mukaista: komentamista, päinhyppimistä, korvattomuutta. Heti toisen esteen Java juoksi ohi ja kun lopulta saatiin se oikein, Java säntäsi putkeen (17) ja siitä hylätty, kun ei ollut vielä putken vuoro. Kamalaa sähläystä muutenkin: Java hyppäsi renkaan sivusta, kepeillä oli ongelmia ja lopussa jätin Javan vielä taakseni. Hohhoijaa, vähän hävetti aloittaa kakkoset tuollaisella sekoilulla. Laitan ratapiirroksen, mutta video jääköön piiloon omiin arkistoihin:Toinen rata oli paljon helpompi ja Javakin osasi taas käyttäytyä. Nolla oli jälleen lähellä, mutta kepeille (13) tultiin niin vauhdikkaasti, että Java meni toisen välin ohi. Tässä kohdassa esiintyi taas jo kunnon komentamistakin ja videosta näkyy miten Java hyppää minua päin. Hmph, pitäisi päästä komentamaan sitä kunnolla tuollaisesta, jos vaikka lopettaisi. Mini kakkosia oli sen verran vähän, että jaossa oli vain kaksi nousunollaa nopeimmille. Vaikka olisin saanut nollan, niin en tiedä olisiko meidän aika riittänyt kärkeen. Tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen, että omistaa nopean, joskin vähän vaikeasti ohjattavan koiran, sillä nousunollien saaminen ei ole enää ihan helppoa. Tässä lainaus säännöistä:
Agilityn 2‐luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) oheisen taulukon mukaisesti. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.
Koska kisaviikonlopun tulokset eivät vieläkään ole tulleet, en tiedä miten Java sijoittui tässä viimeisessä startissa ja olisiko meillä ollut mahdollisuuksia nousunollaan, jos kepeiltä ei olisi tullut vitosta. Kerron, kun saan tietää. Loppuun vielä ratapiirros ja video:
Lauantai
Lauantain molemmat radat tehtiin siis ykkösissä ja kumpikin meni todella hyvin. Kisat alkoivat jo klo 8 aamulla ja kävin ennen Hervantaan menoa 45 minuutin lenkin koirien kanssa. Nele jäi kotiin nukkumaan ja Javan kanssa otin kisapaikalla uudestaan lämmittelylenkin ja harjoitusesteitä. En tiedä oliko tällä kaikella vaikutusta siihen, että ensimmäinen ratakin meni ilman Javan ylikierroksia. Tai sitten Java oli yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei niin aikaisin jaksa vielä riehua. :)
Lauantain ensimmäinen rata oli tämän näköinen ja perään vielä videokin:
Lähdettiin radalle neljäntenä ja kepeille (8) asti meni oikein hyvin. Tultiin huonossa kulmassa liian lujaa ja sähläten, joten Java meni kepeistä ohi ja tästä vitonen. Olin kuitenkin rataan oikein tyytyväinen, sillä Javan ohjaaminen oli helppoa ja mukavaa. Tuloksena 5 virhepistettä ja kolmas sija. Palkinnoksi sain ruusukkeen, Muumi-mukin ja lahjakortin Takujen agilitykilpailuun (puoleen hintaan).
Lauantain toinen rata olikin tosiaan yhtä riemujuhlaa! Pientä sekoilua radalla, kuten aina, mutta puhtaasti mentiin läpi. Radalla oli pöytä (7), joka oli aika yllätys, mutta ei onneksi ongelma. Lopussa muistin käyttää eteen-käskyä, mutta en tiedä ymmärsikö Java mitä sillä tarkoitin. Tuloksena siis viimeinen nousunolla ja voitto. Palkinnoksi tuli pari kappaletta ruusukkeita, 10€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin ja lahjakortti Takujen agilitykilpailuun (ilmaiseksi). Ja saatiin tietysti agiserti. Tässä ratapiirros ja hieno nollavideo:
Sunnuntai
Ei enää aikaista aamuherätystä, vaan mini kakkosten vuoro oli vasta 12:45. Luokkanousijoina olin Javan kanssa radan ensimmäisenä, mutta onneksi järjestys oli tällä kertaa maksit-midit-minit, joten ratoja ehti katsomaan useampaan otteeseen.
Päivän ensimmäinen rata näytti vaikealta. Aamun sateen takia aamulenkki oli jäänyt lyhyemmäksi ja kisapaikalla oli taas kiire, kun kisailijoita kakkosissa oli niin vähän, että oma vuoro lähestyi vauhdilla. Harjoitusesteilläkään ei oikein saatu kunnon menoa, kun harjoituspaikka oli suoraan sanottuna niin huono. Ensimmäisellä radalla Java olikin taas ylikierroksilla ja meno sen mukaista: komentamista, päinhyppimistä, korvattomuutta. Heti toisen esteen Java juoksi ohi ja kun lopulta saatiin se oikein, Java säntäsi putkeen (17) ja siitä hylätty, kun ei ollut vielä putken vuoro. Kamalaa sähläystä muutenkin: Java hyppäsi renkaan sivusta, kepeillä oli ongelmia ja lopussa jätin Javan vielä taakseni. Hohhoijaa, vähän hävetti aloittaa kakkoset tuollaisella sekoilulla. Laitan ratapiirroksen, mutta video jääköön piiloon omiin arkistoihin:Toinen rata oli paljon helpompi ja Javakin osasi taas käyttäytyä. Nolla oli jälleen lähellä, mutta kepeille (13) tultiin niin vauhdikkaasti, että Java meni toisen välin ohi. Tässä kohdassa esiintyi taas jo kunnon komentamistakin ja videosta näkyy miten Java hyppää minua päin. Hmph, pitäisi päästä komentamaan sitä kunnolla tuollaisesta, jos vaikka lopettaisi. Mini kakkosia oli sen verran vähän, että jaossa oli vain kaksi nousunollaa nopeimmille. Vaikka olisin saanut nollan, niin en tiedä olisiko meidän aika riittänyt kärkeen. Tässä vaiheessa voi olla tyytyväinen, että omistaa nopean, joskin vähän vaikeasti ohjattavan koiran, sillä nousunollien saaminen ei ole enää ihan helppoa. Tässä lainaus säännöistä:
Agilityn 2‐luokassa annetaan agilitysertifikaatti koiralle, joka on kolme kertaa saavuttanut luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen (0,00) oheisen taulukon mukaisesti. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta.
OSALLISTUJIEN MÄÄRÄ | LUOKANVAIHTOON OIKEUTTAVA NOLLATULOS (0,00) |
1–5 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada vain voittaja. |
6–10 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kaksi (2) parasta koiraa. |
11–15 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään kolme (3) parasta koiraa. |
16–20 | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään neljä (4) parasta koiraa. |
21 tai enemmän | Luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään viisi (5) parasta koiraa. |
Koska kisaviikonlopun tulokset eivät vieläkään ole tulleet, en tiedä miten Java sijoittui tässä viimeisessä startissa ja olisiko meillä ollut mahdollisuuksia nousunollaan, jos kepeiltä ei olisi tullut vitosta. Kerron, kun saan tietää. Loppuun vielä ratapiirros ja video:
torstaina, elokuuta 20, 2009
Vaa'alla
Käytin koirat pitkästä aikaa vaa'alla. Edellinen kerta oli näköjään huhtikuussa, jolloin vaaka näytti:
Java 4,1kg
Nele 4,6kg
Nyt tuloksena oli:
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Java on näköjään nostanut painoaan ja ainakin itsestäni tämä uusi lukema on parempi kuin edellinen. Tästä se ei tosin saa enää nousta, koska nyt Java vaikuttaa juuri sopivalta. Nele sen sijaan... Paino on noussut huhtikuusta, mutta silti Nele on mielestäni ihan liian laiha.
Tänään Nele sai viimeisen antibioottinsa ja nyt todella toivon, ettei vatsatauti enää palaa. Ainakaan mitään ruokakokeiluita en aloita hetkeen, vaan mennään vanhoilla tutuilla. Barffinetistä ostamani tuotteet lojuvat vieläkin koskemattomina pakastimessa, kun piti syöttää niitä lomani aikana, mutta Nelen tauti esti sen. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen kokkailemaan koirillekin uusia herkkuja.
Java 4,1kg
Nele 4,6kg
Nyt tuloksena oli:
Java 4,5kg
Nele 4,8kg
Java on näköjään nostanut painoaan ja ainakin itsestäni tämä uusi lukema on parempi kuin edellinen. Tästä se ei tosin saa enää nousta, koska nyt Java vaikuttaa juuri sopivalta. Nele sen sijaan... Paino on noussut huhtikuusta, mutta silti Nele on mielestäni ihan liian laiha.
Tänään Nele sai viimeisen antibioottinsa ja nyt todella toivon, ettei vatsatauti enää palaa. Ainakaan mitään ruokakokeiluita en aloita hetkeen, vaan mennään vanhoilla tutuilla. Barffinetistä ostamani tuotteet lojuvat vieläkin koskemattomina pakastimessa, kun piti syöttää niitä lomani aikana, mutta Nelen tauti esti sen. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen kokkailemaan koirillekin uusia herkkuja.
lauantaina, elokuuta 15, 2009
Nelen agiliitoja
Viime viikon perjantaina Nelen alkeiskurssi päättyi ja sen kunniaksi oli pienet kisat. Nele tuli kisoihin suoraan juoksulomaltaan, paitsi mitä nyt olimme pari kertaa käyneet navetalla virkistämässä Nelen muistia esteiden suhteen. "Kisarata" ei ollut vaikea, mutta se oli pitkä. Lisäksi namittamisesta sai 15 virhepistettä ja itse tein sen virheen, että jätin sitten namit kokonaan pois. Pöh, mikään möllirata ei ole koiran motivaation pilaamisen arvoinen! Nele lähti alussa hienosti mukaani ja oli innoissaan, mutta kun palkkaa ei kuulunut niin Neleäkin alkoi enemmän kiinnostaa haistelu. Rata oli jokseenkin tällainen:A:lle (4) ja putkeen (5) Nele ei mennyt ekalla yrityksellä, kielsi myös hypyllä 8 ja kepeillä innostui haistelemaan oikein kunnolla. Muutenkin nenä meinasi viipyä maanpinnassa liian usein. Tähän olisi saattanut auttaa, jos olisin palkannut Neleä radan aikana, jolloin se olisi ehkä ollut enemmän kiinnostunut minusta ja agiliidosta. Oppia ikä kaikki. Tultiin kuitenkin kolmanneksi 15 virhepisteellä, vaikka aikaahan radalla meni paljon. Video Nelen liitelystä (jostain kumman syystä kuulostaa, että ennen A:ta sanon Nelelle "tule, tule", vaikka meidän käsky on "ylös"...joko olen taas huudellut mitä sattuu tai videolla se vain todella kuulostaa väärältä sanalta):
Nyt Nelellä alkoi samassa ryhmässä ja paikassa alkeisjatkokurssi, jonka ensimmäinen tunti oli torstaina. Tehtiin pieniä kikkailuja hypyillä + putkella, otettiin kerran pussi ja muuri + putki-yhdistelmä. Pussi meni hyvin ja lopun muuri + putki (suora), mutta alussa ollut hypyt + putki (mutkalla) tuotti ongelmia. Hypyt eivät niinkään, mutta putki oli Nelen mielestä yhtäkkiä outo eikä suostunut menemään sinne, kunnes putki suoristettiin. Lisäksi Nele tykkäsi taas kovasti haistella, mikä alkaa olla jo hieman ärsyttävää.
Tänään kävin korvaamassa yhden Nelen juoksupoissaoloista ja kentällä oli kuin toinen koira. Innokas eikä juurikaan haistellut maata. Tehtiin eteenlähetystä hyppy + putki ja 3 x hyppy sekä keppejä. Eteenlähetys onnistui hyvin, kun Nele vain ensin hoksasi mistä oli kyse (kun ekan kerran kokeiltiin kahdella hypyllä, Nele hyppäsi ensimmäisen oikein, mutta meni toisen ali[!!], kunnes tajusi, että kaikki kuuluu hypätä). Vaikuttaa siltä, että tilanteella on todella suuri vaikutus Nelen toimintaan: pieni/tuttu ryhmä -> into korkealla, ei haistele vs. iso/vieras ryhmä -> rauhoittelee, haistelee paljon. Tästä voidaan vetää johtopäätös ohjaajan eli allekirjoittaneen toimintaan: pienessä/tutussa ryhmässä ohjaaminen rennompaa, kun taas vieraassa tulee väistämättä suorituspaineita, jotka taas heijastuvat koiraan. Nele erityisesti on todella herkkä paineistumaan, kun on sen verran pehmeä luonteeltaan.
Nyt Nelellä alkoi samassa ryhmässä ja paikassa alkeisjatkokurssi, jonka ensimmäinen tunti oli torstaina. Tehtiin pieniä kikkailuja hypyillä + putkella, otettiin kerran pussi ja muuri + putki-yhdistelmä. Pussi meni hyvin ja lopun muuri + putki (suora), mutta alussa ollut hypyt + putki (mutkalla) tuotti ongelmia. Hypyt eivät niinkään, mutta putki oli Nelen mielestä yhtäkkiä outo eikä suostunut menemään sinne, kunnes putki suoristettiin. Lisäksi Nele tykkäsi taas kovasti haistella, mikä alkaa olla jo hieman ärsyttävää.
Tänään kävin korvaamassa yhden Nelen juoksupoissaoloista ja kentällä oli kuin toinen koira. Innokas eikä juurikaan haistellut maata. Tehtiin eteenlähetystä hyppy + putki ja 3 x hyppy sekä keppejä. Eteenlähetys onnistui hyvin, kun Nele vain ensin hoksasi mistä oli kyse (kun ekan kerran kokeiltiin kahdella hypyllä, Nele hyppäsi ensimmäisen oikein, mutta meni toisen ali[!!], kunnes tajusi, että kaikki kuuluu hypätä). Vaikuttaa siltä, että tilanteella on todella suuri vaikutus Nelen toimintaan: pieni/tuttu ryhmä -> into korkealla, ei haistele vs. iso/vieras ryhmä -> rauhoittelee, haistelee paljon. Tästä voidaan vetää johtopäätös ohjaajan eli allekirjoittaneen toimintaan: pienessä/tutussa ryhmässä ohjaaminen rennompaa, kun taas vieraassa tulee väistämättä suorituspaineita, jotka taas heijastuvat koiraan. Nele erityisesti on todella herkkä paineistumaan, kun on sen verran pehmeä luonteeltaan.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Uudet kotisivut
Sain viimeinkin valmiiksi ja julkaisukelpoiseksi koirieni uudet kotisivut, jotka löytyvät osoitteesta: http://www.tanjamalmberg.com/koirat/
Kotisivuille tulee koirien tarkat tulokset (esimerkiksi Javan agilitykisoista) ja täältä blogista voi vastaisuudessa yhä lukea erinäisiä selityksiä asioihin ja tapahtumiin.
Kotisivuille tulee koirien tarkat tulokset (esimerkiksi Javan agilitykisoista) ja täältä blogista voi vastaisuudessa yhä lukea erinäisiä selityksiä asioihin ja tapahtumiin.
Tuli hännän alla
Eilen olin Javan kanssa pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissämme. Aloitettiin tämän näköisellä radalla:Heti alussa Javan kanssa oli ongelmia. Vieressä oli toisen ryhmän rata ja lähdössä Java miltei koko ajan vain tuijotti toisella radalla olevaa koiraa pitäen samalla epämääräistä murinaa ja haukkumista. Hetken olin jo ihan varma, että kun saan kaulapannan pois niin Java säntää toisen koiran kimppuun. Kaulapantaa irroitettaessa Java komensi myös minua ja vaikutti todella äkäiseltä. Tuli jopa mieleen Java saattaisi kiihtymyksessään purra minua, mutta jos sen tekee, niin treenit loppuvat välittömästi siihen. Sain Javan kuitenkin pysymään paikallaan ja päästiin radalle.
Alku meni hyvin, mutta hypyltä 4 Java juoksi suoraan A:lle (7). Otettiin uudestaan niin, että otin Javan hallintaan hypyn jälkeen ja päästiinkin eteenpäin hypylle 8 asti, josta piti mielenkiintoisesti mennä putkeen (9). Tämä kohta oli tarkoitus suorittaa niin, että ohjaaja menee putken takana ja kädellään "kuljettaa" koiraa putken ensimmäisen suun ohi ja sitten "vetää" läpi toisesta. Koira siis juoksisi putken edessä. Meillä tämä johti siihen, että Java seisoi putken päällä. :) Tehtiin lopulta perinteisesti eli menimme Javan kanssa samalta puolelta. Kepit otin hankalammalta puolelta ja Java haki ekan välin todella nätisti. Jotain hyötyä siis viime keppitreeneistä. Keppien jälkeen minun piti antaa Javan juosta ohitse vasemmalle puolelle, jotta pääsisimme luontevammin etenemään putkelle (11). Tehtiin vielä toinen hieman samantyyppinen, mutta nopeampi rata ja se meni jo paljon paremmin.
Taas sama kuvio eli ensimmäisellä radalla Java on aivan ylikierroksilla ja toisella radalla vasta rauhoittuu ja jaksaa jo kuunnellakin. Ja mitä ihmettä tuo toisen koiran tuijottelu oikein oli?! En todellakaan halua enkä voi ottaa riskiä, että Java käy jonkun päälle ja ylipäänsä sen komentelu alkaa olla raivostuttavaa. Nyt loppuu perseily! Yleensä koirat nostavat kierroksia jo kentälle tultaessa, kun samaan aikaan on sekä kiire että käsissä kaksi koiraa ja kevythäkki, jolloin en pahemmin ehdi kiinnittää koirien käytökseen huomiota. Täytyy tuoda häkki ensin ja sen jälkeen hakea koirat ja katsoa, että ne kävelevät nätisti ilman hullua repimistä ja jokaiselle haukkumista. Radalle Java ja Nelekin saa tästä edes siirtyä nätisti ilman mitään tuijottelua tai muuta turhaa. Pannan voin hyvin vaihtaa helpommin irroitettavaan, turha siitä on liian isoa numeroa tehdä. Ilmoitin Javan parin viikon päästä olevaan agilitykisaan ja siellä testaan kunnolla, mikä vaikutus on kunnon lämmittelylenkillä ja harjoitusesteillä ennen rataa. Kun eihän siitä mitään tule, että eka rata menee aina penkin alle, kun Java räjähtää liikkeelle kuin tuli hännän alla.
Tänään tehtiin omatoimitreenit heti aamusta navetalla ja Nelekin pääsi viimein mukaan. Javan kanssa otin pienen radan namialustoineen, keppejä molemmilta puolilta ja keinun. Nele teki A:n, puomin ja uutena pussin. Otin myös keinun, jota Nele hieman pelästyi, joten nyt tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että keinu EI ole pelottava. Oli aivan ihanaa nähdä Nelen innostus kentälle, kun se aluksi vain säntäili edestakaisin ja juoksi putkestakin tuosta noin. Keinua lukuun ottamatta mikään ei pelottanut. Aivan loistavaa!
Alku meni hyvin, mutta hypyltä 4 Java juoksi suoraan A:lle (7). Otettiin uudestaan niin, että otin Javan hallintaan hypyn jälkeen ja päästiinkin eteenpäin hypylle 8 asti, josta piti mielenkiintoisesti mennä putkeen (9). Tämä kohta oli tarkoitus suorittaa niin, että ohjaaja menee putken takana ja kädellään "kuljettaa" koiraa putken ensimmäisen suun ohi ja sitten "vetää" läpi toisesta. Koira siis juoksisi putken edessä. Meillä tämä johti siihen, että Java seisoi putken päällä. :) Tehtiin lopulta perinteisesti eli menimme Javan kanssa samalta puolelta. Kepit otin hankalammalta puolelta ja Java haki ekan välin todella nätisti. Jotain hyötyä siis viime keppitreeneistä. Keppien jälkeen minun piti antaa Javan juosta ohitse vasemmalle puolelle, jotta pääsisimme luontevammin etenemään putkelle (11). Tehtiin vielä toinen hieman samantyyppinen, mutta nopeampi rata ja se meni jo paljon paremmin.
Taas sama kuvio eli ensimmäisellä radalla Java on aivan ylikierroksilla ja toisella radalla vasta rauhoittuu ja jaksaa jo kuunnellakin. Ja mitä ihmettä tuo toisen koiran tuijottelu oikein oli?! En todellakaan halua enkä voi ottaa riskiä, että Java käy jonkun päälle ja ylipäänsä sen komentelu alkaa olla raivostuttavaa. Nyt loppuu perseily! Yleensä koirat nostavat kierroksia jo kentälle tultaessa, kun samaan aikaan on sekä kiire että käsissä kaksi koiraa ja kevythäkki, jolloin en pahemmin ehdi kiinnittää koirien käytökseen huomiota. Täytyy tuoda häkki ensin ja sen jälkeen hakea koirat ja katsoa, että ne kävelevät nätisti ilman hullua repimistä ja jokaiselle haukkumista. Radalle Java ja Nelekin saa tästä edes siirtyä nätisti ilman mitään tuijottelua tai muuta turhaa. Pannan voin hyvin vaihtaa helpommin irroitettavaan, turha siitä on liian isoa numeroa tehdä. Ilmoitin Javan parin viikon päästä olevaan agilitykisaan ja siellä testaan kunnolla, mikä vaikutus on kunnon lämmittelylenkillä ja harjoitusesteillä ennen rataa. Kun eihän siitä mitään tule, että eka rata menee aina penkin alle, kun Java räjähtää liikkeelle kuin tuli hännän alla.
Tänään tehtiin omatoimitreenit heti aamusta navetalla ja Nelekin pääsi viimein mukaan. Javan kanssa otin pienen radan namialustoineen, keppejä molemmilta puolilta ja keinun. Nele teki A:n, puomin ja uutena pussin. Otin myös keinun, jota Nele hieman pelästyi, joten nyt tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että keinu EI ole pelottava. Oli aivan ihanaa nähdä Nelen innostus kentälle, kun se aluksi vain säntäili edestakaisin ja juoksi putkestakin tuosta noin. Keinua lukuun ottamatta mikään ei pelottanut. Aivan loistavaa!
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
Kepit kepit
Viime perjantaina ja tänään kävin Javan kanssa agiliitämässä Pirkkalan navetalla. Ei mikään paras paikka näin kesällä, sillä sisällä on KUUMA! Perjantaiksi suunnittelin pienen radan, mutta navetalla täytyy aina improvisoida, ellei halua alkaa kanniskella A:ta ja puomia ympäriinsä. Muutama takaaleikkaus ja vähän kiertoja. Loppuun sopivasti eteenlähetys, jota nyt harjoitellaan. Namialustat oli käytössä juuri eteenlähetyksessä ja kontakteilla, mutta koska alustoja ei ole pitkään aikaan ollut kontakteilla niin Javalla on taipumus juosta niiden yli. Ajattelin kuitenkin harjoituksissa alkaa taas epäsäännöllisen säännöllisesti käyttämään niitä, koska Javalle on tullut vauhtia ja on parempi palautella kontakteille osuminen Javan mieleen, vaikka kertaakaan ei olla vielä saatu niistä virhepisteitä.
Tänään rakennettiin jonkinlainen möllirata, joka oli pääosin suoraan juoksemista. Huh että tuli koiran ja omistajan kuuma. Erikseen harjoittelin keppejä ja varsinkin niiden itsenäistä hakemista. Namitin Javaa aina, kun haki itse ekan välin ja lopulta alkoi näyttää jo aika hyvältä. Vauhdissa kepeille tuleminen kyllä yhä aiheuttaa Javassa komennusreaktion, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa päästään siihen vaiheessa, kun voin sanoa "Kepit" ja Java säntää hakemaan ensimmäisen välin. Olen oikein tyytyväinen tämän päivän edistymiseen kepeillä. :) Tosin namialustan käyttö voisi olla suotavaa tässäkin, ettei Java tule aina ekan välin jälkeen tuijottamaan minua ja mene vahingossa toisen välin ohi.
Tänään rakennettiin jonkinlainen möllirata, joka oli pääosin suoraan juoksemista. Huh että tuli koiran ja omistajan kuuma. Erikseen harjoittelin keppejä ja varsinkin niiden itsenäistä hakemista. Namitin Javaa aina, kun haki itse ekan välin ja lopulta alkoi näyttää jo aika hyvältä. Vauhdissa kepeille tuleminen kyllä yhä aiheuttaa Javassa komennusreaktion, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa päästään siihen vaiheessa, kun voin sanoa "Kepit" ja Java säntää hakemaan ensimmäisen välin. Olen oikein tyytyväinen tämän päivän edistymiseen kepeillä. :) Tosin namialustan käyttö voisi olla suotavaa tässäkin, ettei Java tule aina ekan välin jälkeen tuijottamaan minua ja mene vahingossa toisen välin ohi.
Pieni koira sairastaa taas
Tietenkin heti, kun kirjoitin, että Nele on parantunut niin vatsatauti iski uudestaan. Alkoi ripulilla keskiviikkona ja aloitin heti Nelelle Tehobaktin sekä annoin ainoastaan seitiä ja riisiä. Torstaina näytti jo paremmalta, mutta perjantaina kaikki oli toisin. Jo yöllä Nele pyysi ulos. Aamulla aloitin Canikur-kuurin, mutta Nele oksenteli osan siitä pois. Pieni määrä ruokaakaan ei pysynyt sisällä, vaikka pääosin paastotin Neleä, kun kaikissa ohjeissa niin sanottiin. Javan kanssa menin perjantai-iltana agiliitämään, vaikka vähän huolestutti jättää Nele yksin kotiin. Ihan hyvin tyttö kuitenkin pärjäsi ja illalla Nele oli selkeästi jo nälkäinen. Annoin vähän ruokaa ja toivoin, että lauantaina tilanne olisi parempi.
Lauantaiaamu alkoi Nelen osalta tyhjän mahan oksennuksella eikä ripuliltakaan vältytty. Mitään Nele ei suostunut syömään eikä juomaan. Lisäksi sen vatsaa kouristeli, mikä näytti todella kurjalta. Soitin Eläinystäväsi Lääkärille, joka on lauantaisin muutaman tunnin auki. Varmaan vartin sain jonottaa puhelimessa, mutta saatiin onneksi aika eläinlääkärille klo 12. Ajelin Nelen kanssa Raholaan ja heti autosta päästyään Nele kävi taas asioillaan. Turkkikoira ja ripuli ovat ihana yhdistelmä ja ennen sisälle menoa yritin pyyhkiä karvoista suurimmat. Onneksi oli autossa talouspaperia!
Eläinlääkärissä Nelestä otettiin verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, glukoosi, proteiini, tulehdussolut, hematokriitti ja elektrolyytit. Kaikki arvot olivat normaalirajoissa, mutta hieman kuivunut Nele oli. Eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa mistä vatsatauti johtuu, mutta jos tämän kertaisen lääkityksen jälkeen oireet palaavat niin sitten täytyy tehdä lisätutkimuksia. Nele sai pienen kasan lääkkeitä: 4 päiväksi pahoinvoinninestolääkkeet, useamman pussin mahansuojalääkettä ja 25 päivän antibioottikuurin. Myös vatsan kouristeluun ell meinasi antaa lääkettä, mutta lääke ei sopinutkaan pienille koirille. Tälläkin kertaa Nele joutui tiputukseen, mutta nyt tippa laitettiin suoraan nahanalle, mikä oli aika pelottavan näköistä, kun neste kertyi valtavaksi patiksi selkään ja niskaan. Quosimodo-Nele. :) Vielä eilen nestettä oli hieman ihonalla, mutta nyt taitaa kaikki olla jo imeytynyt.
Ell-reissun jälkeen olen syöttänyt Nelelle pieniä annoksia kanaa+riisiä ja seitiä+riisiä. Innokkaasti tyttö on syönyt ja säntää perään heti, kun kävelen keittiöön. Ja lauantaiaamuna ei tullut edes lähelle ruokakuppiaan. Muutenkin Nele on paljon pirteämpi. Toivon todella, että tämä lähes kuukauden antibioottikuuri nyt hoitaa Nelen kuntoon eikä vatsatauti enää kolmatta kertaa uusiudu.
Lauantaiaamu alkoi Nelen osalta tyhjän mahan oksennuksella eikä ripuliltakaan vältytty. Mitään Nele ei suostunut syömään eikä juomaan. Lisäksi sen vatsaa kouristeli, mikä näytti todella kurjalta. Soitin Eläinystäväsi Lääkärille, joka on lauantaisin muutaman tunnin auki. Varmaan vartin sain jonottaa puhelimessa, mutta saatiin onneksi aika eläinlääkärille klo 12. Ajelin Nelen kanssa Raholaan ja heti autosta päästyään Nele kävi taas asioillaan. Turkkikoira ja ripuli ovat ihana yhdistelmä ja ennen sisälle menoa yritin pyyhkiä karvoista suurimmat. Onneksi oli autossa talouspaperia!
Eläinlääkärissä Nelestä otettiin verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, glukoosi, proteiini, tulehdussolut, hematokriitti ja elektrolyytit. Kaikki arvot olivat normaalirajoissa, mutta hieman kuivunut Nele oli. Eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa mistä vatsatauti johtuu, mutta jos tämän kertaisen lääkityksen jälkeen oireet palaavat niin sitten täytyy tehdä lisätutkimuksia. Nele sai pienen kasan lääkkeitä: 4 päiväksi pahoinvoinninestolääkkeet, useamman pussin mahansuojalääkettä ja 25 päivän antibioottikuurin. Myös vatsan kouristeluun ell meinasi antaa lääkettä, mutta lääke ei sopinutkaan pienille koirille. Tälläkin kertaa Nele joutui tiputukseen, mutta nyt tippa laitettiin suoraan nahanalle, mikä oli aika pelottavan näköistä, kun neste kertyi valtavaksi patiksi selkään ja niskaan. Quosimodo-Nele. :) Vielä eilen nestettä oli hieman ihonalla, mutta nyt taitaa kaikki olla jo imeytynyt.
Ell-reissun jälkeen olen syöttänyt Nelelle pieniä annoksia kanaa+riisiä ja seitiä+riisiä. Innokkaasti tyttö on syönyt ja säntää perään heti, kun kävelen keittiöön. Ja lauantaiaamuna ei tullut edes lähelle ruokakuppiaan. Muutenkin Nele on paljon pirteämpi. Toivon todella, että tämä lähes kuukauden antibioottikuuri nyt hoitaa Nelen kuntoon eikä vatsatauti enää kolmatta kertaa uusiudu.
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Kesälomailua
Koirat ovat nyt todella olleet kesälomalla, kun Javankin viime agilitaamisesta tulee kohta kaksi viikkoa. Ihan hyvä pitää vähän taukoa, koska katselin eilen kisakalenteria ja pelkästään Tampereen seudulla tulee olemaan lähes joka viikonloppu kisat. Lempäälän kisat jätän väliin, koska en jaksanut alkaa postitella ilmoittautumista, kun eilen vasta muistin koko jutun (ilmot päättyi tänään). Treenitaukoilu loppuu perjantaina ja Java pääsee vaihteeksi liitelemään tutussa porukassa Pirkkalan navetalle. TamSKia edustavana kilpailijana hain ja sain itselleni kaikkiin TamSKin treenipaikkoihin sopivan avaimen ja nyt voin treenata milloin haluan, kunhan treenipaikassa on vapaita aikoja.
Avain on erittäin hyödyllinen varsinkin Nelen kannalta, joka tosin yhä jatkaa juoksuaan eikä pääse nauttimaan agilitysta. Juoksut ovat kohta kestäneet 3 viikkoa, joten enää ei kauan tarvitse odottaa ja elokuussa viimeistään Nelekin on taas ihan menossa mukana. Vatsataudistaan Nele on jo parantunut ja viime viikon tytöt viettivät vanhempieni luona missä herkuista ei varmasti ollut pulaa (hyvä näin, koska kipeänä Nele laihtui taas kovin). Kaiken lomailun ja oman reissaamisen takia Nelen pesusta on nyt huikeat kaksi viikkoa aikaa ja sen alkaa kyllä huomata. Turkki on vielä kohtuullinen, mutta odotan todella sitä hetkeä huomenna, että pääsen pesemään ja kampaamaan sen takuttomaksi. Saa nähdä tiputtaako Nele taas kaikki karvansa kuten viime juoksun jälkeen. Ainakin jonkinlaista turkinvaihtoa on yhä menossa, koska Nele on kasvattanut enemmän ja enemmän tummia karvoja itseensä.
Avain on erittäin hyödyllinen varsinkin Nelen kannalta, joka tosin yhä jatkaa juoksuaan eikä pääse nauttimaan agilitysta. Juoksut ovat kohta kestäneet 3 viikkoa, joten enää ei kauan tarvitse odottaa ja elokuussa viimeistään Nelekin on taas ihan menossa mukana. Vatsataudistaan Nele on jo parantunut ja viime viikon tytöt viettivät vanhempieni luona missä herkuista ei varmasti ollut pulaa (hyvä näin, koska kipeänä Nele laihtui taas kovin). Kaiken lomailun ja oman reissaamisen takia Nelen pesusta on nyt huikeat kaksi viikkoa aikaa ja sen alkaa kyllä huomata. Turkki on vielä kohtuullinen, mutta odotan todella sitä hetkeä huomenna, että pääsen pesemään ja kampaamaan sen takuttomaksi. Saa nähdä tiputtaako Nele taas kaikki karvansa kuten viime juoksun jälkeen. Ainakin jonkinlaista turkinvaihtoa on yhä menossa, koska Nele on kasvattanut enemmän ja enemmän tummia karvoja itseensä.
perjantaina, heinäkuuta 10, 2009
TamSKin kisoissa
Eilen olin Javan kanssa oman seuran eli TamSKin kisoissa ja olipas melkoiset kisat! Koiria oli kuin muille jakaa, kun pelkästään mini ykkösiä oli ilmoittautunut n. 40 per rata. Nele ei tällä kertaa päässyt mukaan kisaturistiksi juoksujen takia, vaan sai jäädä veljeni hoidettavaksi. Ihan hyvä niin, koska sää ei ollut parhaimmasta päästä, vaikka loppujen lopuksi vettä tuli yllättävän vähän ennusteisiin nähden.
Ensimmäisenä oli agilityrata, joka vaikutti melko haastavalta. Alussa oli kaksi hyppyä ja niiden jälkeen kepit, jotka olisi kannattanut suorittaa siltä vaikeammalta puolelta. Koska Javalle aloitusvälin hakeminen on vaikeaa ja se tukeutuu hankalammalla puolella vahvasti ohjaukseeni, päätin mennä kepit helpommalta puolelta. Ei hyvä idea sekään, koska heti aloitushypyn jälkeen Java hyppäsi muurin ja siinä se sitten olikin. Radan sai suorittaa kilpailumaisesti maaliin ja lähdettiin hylyn jälkeen kyllä jatkamaan, mutta heti kepitkin menivät väärin, Java komensi koko ajan eikä taaskaan irronnut yhtään putkeen, joten nappasin koiran kesken syliin ja jätettiin siihen. Kun homma ei toimi, niin se ei toimi ja silloin on parempi vaan lopettaa. En laita tästä radasta ratapiirrosta (ei pysty muistamaan) enkä videota, koska siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään nähtävää.
Ensimmäisen radan jälkeen saatiinkin sitten muutama hetki odotella hyppyrataa. Java selkeästi rauhoittui eikä lenkilläkään enää kiskonut ja säntäillyt. Hyppyrata näytti paljon mukavammalta, enemmän tilaa ja helpompi. Ratapiirros oli jotain tällaista:Alussa Javalla oli taas odottamisongelmia, mutta saatiin kuitenkin aloitettua kepit (2) melko nätisti. Keppien jälkeen Java lähti hyvin mukaan, tosin pientä varmistelua oli pakko tehdä. Rata oli ihanan suoraan juoksemista ja nyt Java haki putkia hyvin. Eniten ongelmia oli ohjata Java hypyltä 17 muurille (18), kun Java tuli viereen hyppimään ja haukkumaan. Loppu oli muutenkin vähän sähläystä, kun alun perin minulla oli tarkoitus juosta hyppyjen 19 ja 20 tulosuunnasta katsottuna oikealta puolelta, mutta meninkin sitten vasemmalta. Mutta kokonaisuudessaan rata meni hyvin. Aluksi en ollut varma miten meidän oli käynyt, kun ei pystynyt näkemään näyttikö tuomari esim. Javan minua päin hyppimisestä vitosen. Lopulta selvisi, että oltiin saatu meidän toinen nolla ja sijoituttu viidenneksi! Javan ja voittajakoiran välillä oli 10 sekuntia eroa, mutta ihanneajan sisällä oltiin joka tapauksessa.
Nyt ollaan saatu hyppyrata nolla, joten enää ei ole järkeä ilmoittautua ykkösissä niille, kun vain yksi nolla voi olla hyppäriltä. Ensi kerralla tarvitsee oikeasti lenkittää Javaa enemmän ennen kisaa ja mennä ottamaan heti niitä harjoitusesteitä, koska Java selkeästi käy ekalla radalla turhan kuumana ja kun siihen vielä lisätään oma jännitys niin ei hyvä. Seuraavista kisoista ei ole ihan täyttä varmuutta, ehkäpä elokuun alussa Lempäälässä, jossa voisi startata agilityradalle jopa kolme kertaa.
Lopuksi tietenkin video nollaradasta:
Ensimmäisenä oli agilityrata, joka vaikutti melko haastavalta. Alussa oli kaksi hyppyä ja niiden jälkeen kepit, jotka olisi kannattanut suorittaa siltä vaikeammalta puolelta. Koska Javalle aloitusvälin hakeminen on vaikeaa ja se tukeutuu hankalammalla puolella vahvasti ohjaukseeni, päätin mennä kepit helpommalta puolelta. Ei hyvä idea sekään, koska heti aloitushypyn jälkeen Java hyppäsi muurin ja siinä se sitten olikin. Radan sai suorittaa kilpailumaisesti maaliin ja lähdettiin hylyn jälkeen kyllä jatkamaan, mutta heti kepitkin menivät väärin, Java komensi koko ajan eikä taaskaan irronnut yhtään putkeen, joten nappasin koiran kesken syliin ja jätettiin siihen. Kun homma ei toimi, niin se ei toimi ja silloin on parempi vaan lopettaa. En laita tästä radasta ratapiirrosta (ei pysty muistamaan) enkä videota, koska siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään nähtävää.
Ensimmäisen radan jälkeen saatiinkin sitten muutama hetki odotella hyppyrataa. Java selkeästi rauhoittui eikä lenkilläkään enää kiskonut ja säntäillyt. Hyppyrata näytti paljon mukavammalta, enemmän tilaa ja helpompi. Ratapiirros oli jotain tällaista:Alussa Javalla oli taas odottamisongelmia, mutta saatiin kuitenkin aloitettua kepit (2) melko nätisti. Keppien jälkeen Java lähti hyvin mukaan, tosin pientä varmistelua oli pakko tehdä. Rata oli ihanan suoraan juoksemista ja nyt Java haki putkia hyvin. Eniten ongelmia oli ohjata Java hypyltä 17 muurille (18), kun Java tuli viereen hyppimään ja haukkumaan. Loppu oli muutenkin vähän sähläystä, kun alun perin minulla oli tarkoitus juosta hyppyjen 19 ja 20 tulosuunnasta katsottuna oikealta puolelta, mutta meninkin sitten vasemmalta. Mutta kokonaisuudessaan rata meni hyvin. Aluksi en ollut varma miten meidän oli käynyt, kun ei pystynyt näkemään näyttikö tuomari esim. Javan minua päin hyppimisestä vitosen. Lopulta selvisi, että oltiin saatu meidän toinen nolla ja sijoituttu viidenneksi! Javan ja voittajakoiran välillä oli 10 sekuntia eroa, mutta ihanneajan sisällä oltiin joka tapauksessa.
Nyt ollaan saatu hyppyrata nolla, joten enää ei ole järkeä ilmoittautua ykkösissä niille, kun vain yksi nolla voi olla hyppäriltä. Ensi kerralla tarvitsee oikeasti lenkittää Javaa enemmän ennen kisaa ja mennä ottamaan heti niitä harjoitusesteitä, koska Java selkeästi käy ekalla radalla turhan kuumana ja kun siihen vielä lisätään oma jännitys niin ei hyvä. Seuraavista kisoista ei ole ihan täyttä varmuutta, ehkäpä elokuun alussa Lempäälässä, jossa voisi startata agilityradalle jopa kolme kertaa.
Lopuksi tietenkin video nollaradasta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)