Tiistaina oli Linan viikottaisen agilityryhmän viimeinen kerta. Nelen osalta talvikauden treenit päättyivät jo viime viikolla, kun keskiviikkona olin töissä iltavuorossa eikä näin ollen päästy mukaan viimeiselle kerralle.
Lina pääsi tiistaina tekemään keinua, pientä rataa ja keppejä. Keinun kanssa otettiin askel taaksepäin ja tehtiin pienempää keinahdusta, kun viimeksi omatoimitreeneissä Lina vaikutti hieman pelokkaalta keinulla. Nyt Lina meni tosi reippaasti keinua. Ratana meillä oli hyppyjä ja pari putkea. Viimeinkin tuli videoitua (kiitokset treenikaverille) Linan menoa (molemmissa videoissa YouTuben omaa musiikkia, kun unohtui poistaa äänet):
Pujottelussa meillä oli 12 keppiä, tosin eivät suorana vaan enemmän kujan muodossa. Pari-kolme virhevalintaa taisi tulla, mutta esimerkiksi viimeisellä kerralla Lina pujotteli kaikki kepit oikein ja reippaasti:
Kesäkauden suhteen tilanne on nyt se, ettei yksikään koiristani ole enää agilityn viikkoryhmässä. Nelellä on toukokuun loppupuolella vielä yksi Anne Huittisen valmennus, mutta muuten joudutaan tyytymään omatoimitreeneihin. Olen oikeastaan tosi helpottunut tästä tauosta! Javan kanssa aloitettiin agility vuonna 2008 ja siitä saakka ollaan enemmän tai vähemmän juostu joka viikko agilitytreeneissä milloin missäkin. Nelen kohdalla tauko oli selvää heti, kun kuulin keskiviikkoryhmän päättymisestä. Linalle kyselin ryhmäpaikkaa TamSKilta, mutta totuus on, että Lina tarvitsee enemmän innostamista agilityyn kuin pitkiä rataharjoituksia. Jostain syystä Linan into agilityyn on laskenut koko ajan matkan varrella.
Itselle tauko merkitsee sitä, että voin keskittyä vaihteeksi työntekoon eikä tarvitse olla pyytelemässä sitä, tätä ja tuota iltaa vapaaksi, jotta voi kiireellä ja huonolla fiiliksellä sännätä hallille. Ja tietenkin tämä kaikki säästää kuukaudessa lähes 100 euron verran rahaa, jolle todella on muutakin käyttöä.
Kesäkauden tavoitteisiin otan treenaamisen ja kilpailemisen Javan ja Nelen kanssa sekä iloisen treenaamisen Linan kanssa. Mitään stressiä ei oteta mistään, tehdään sen verran kuin ehditään ja jaksetaan. Totuushan kuitenkin on, etten itsekään enää löydä agilityn harrastamiseen samanlaista intoa kuin vielä pari vuotta sitten. Taitaa siis tauko tulla tarpeeseen ihan jokaiselle.
lauantaina, huhtikuuta 27, 2013
tiistaina, huhtikuuta 23, 2013
Kankaanpää RN
Viime sunnuntaina oli ensimmäinen tämän vuoden koiranäyttelyistä. Olin ilmoittanut Linan Kankaanpään ryhmänäyttelyyn, jonne kiinanharjakoiria oli ilmoitettu yhteensä 15. Ihanan vähän ja kehäkin alkoi vasta iltapäivällä. Toki lähdin Kankaanpäähän jo perjantaina ja muistin samalla miksi näyttelyihin kannattaa lähteä mieluummin suoraan kotoa: nyt jouduin pakkaamaan autoon kaiken pesuaineista alkaen.
Olin pessyt Linan näyttelyä varten ensimmäisen kerran torstaina ja ajattelin silloin lisätä turkkiin hieman Bio-Groomin hoitoöljyä. "Hieman" olikin vahingossa liian paljon ja turkki jäi todella öljyiseksi. Lauantai-iltana tein varsinaisen näyttelypesun ja käytin Linan kahdesti shampoossa, jotta öljy lähtisi pois. Kuivatessa selvisi, ettei kaikki öljy todellakaan ollut lähtenyt, mutta onneksi turkki ei näyttänyt ihan mahdottomalta. Pikemminkin laskeutui paremmin eikä ollut niin "lennokas" kuin Linalla yleensä.
Tuomarina toimi Theo Leenen. Lina esiintyi ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Narttuja oli tähän luokkaan ilmoitettu vain kaksi. Lina sijoitettiin toiseksi laatuarvostelulla EH. Kirjallinen arvostelu oli tällainen:
2 years old. Good size but little long in body. Feminine head. Dark eyes. Scissor bite. Missing some premolars. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct croup. Well angulated. Good bone and feet. Strong body. Nice coat. Moving well. Character should be stronger.
On yllättävää, että Linan arvostelu oli noinkin positiivinen, sillä Linaa jännitti taas ihan kamalasti. Kehässä mentiin pää ja häntä alhaalla ja pöydällä yritti väistellä tuomaria. Lina ei syönyt nameja eikä pystynyt tekemään mitään temppuja. Pakoili vain jalkojen taakse ja vaikutti ahdistuneelta.
Ei ole kivaa pakottaa koiraansa tekemään sellaista, josta se ei pidä. Eikä todellakaan kiinnosta tuhlata rahojaan muovinauhoihin, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa. Joten käväistään Linan kanssa katsomassa vielä Tampere KV, johon laitoin ilmon jo tammikuussa ja jäädään sen jälkeen toistaiseksi näyttelytauolle. Kesällä voitaisiin käväistä muutamassa mätsärissä etsimässä iloa tähän touhuun, näin ei ainakaan voida jatkaa.
Olin pessyt Linan näyttelyä varten ensimmäisen kerran torstaina ja ajattelin silloin lisätä turkkiin hieman Bio-Groomin hoitoöljyä. "Hieman" olikin vahingossa liian paljon ja turkki jäi todella öljyiseksi. Lauantai-iltana tein varsinaisen näyttelypesun ja käytin Linan kahdesti shampoossa, jotta öljy lähtisi pois. Kuivatessa selvisi, ettei kaikki öljy todellakaan ollut lähtenyt, mutta onneksi turkki ei näyttänyt ihan mahdottomalta. Pikemminkin laskeutui paremmin eikä ollut niin "lennokas" kuin Linalla yleensä.
Tuomarina toimi Theo Leenen. Lina esiintyi ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Narttuja oli tähän luokkaan ilmoitettu vain kaksi. Lina sijoitettiin toiseksi laatuarvostelulla EH. Kirjallinen arvostelu oli tällainen:
2 years old. Good size but little long in body. Feminine head. Dark eyes. Scissor bite. Missing some premolars. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct croup. Well angulated. Good bone and feet. Strong body. Nice coat. Moving well. Character should be stronger.
On yllättävää, että Linan arvostelu oli noinkin positiivinen, sillä Linaa jännitti taas ihan kamalasti. Kehässä mentiin pää ja häntä alhaalla ja pöydällä yritti väistellä tuomaria. Lina ei syönyt nameja eikä pystynyt tekemään mitään temppuja. Pakoili vain jalkojen taakse ja vaikutti ahdistuneelta.
Pientä koiraa ahdistaa
Ei ole kivaa pakottaa koiraansa tekemään sellaista, josta se ei pidä. Eikä todellakaan kiinnosta tuhlata rahojaan muovinauhoihin, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa. Joten käväistään Linan kanssa katsomassa vielä Tampere KV, johon laitoin ilmon jo tammikuussa ja jäädään sen jälkeen toistaiseksi näyttelytauolle. Kesällä voitaisiin käväistä muutamassa mätsärissä etsimässä iloa tähän touhuun, näin ei ainakaan voida jatkaa.
keskiviikkona, huhtikuuta 17, 2013
Maata näkyvissä
Edellisistä pihakuvista on kulunut puolitoista viikkoa ja vihdoinkin kevät on edennyt! Lumet ovat sulaneet nopeasti ja nyt näkyy nurmikkoa (tai tarkemmin sammalta). Myös ensimmäiset kevätkukat ovat ilmestyneet ja mikä parasta: näyttäisi, että niitä tulee takapihalle paljon!
Toinen puoli pihasta on jo lumeton
Pikkuapulaiset vauhdissa (mustan pressun alla grilli)
Nurmikon ilmastointia by Java (takana pihan viimeiset lumet)
Kevätkukkien alkuja
Piha takaoven suunnalta - paljon on tekemistä edessä
sunnuntai, huhtikuuta 14, 2013
Hyppyradalla
Melkein kahden kuukauden agilityn kisatauko päättyi lauantaina, kun kisailtiin yhden hyppyradan verran Lempäälässä.
Lauantaina oli jo valmiiksi melko tiukka aikataulu, kun kakkosten hyppärin rataan tutustuminen ilmoitettiin alkavaksi vasta klo 16 ja konsertti Tampere-talossa alkaisi klo 19. SDP:lle saapuessa olikin vastassa ikävä yllätys, kun radat olivat todella myöhässä. Tämä tuntui ärsyttävän yhtä jos toistakin... Rataan tutustuminen taisi lopulta alkaa reilun tunnin myöhässä.
Rataprofiili oli ihan ok, ainoastaan kepeille vienti vähän jännitti. Ja siitä otettiinkin ensimmäinen vitonen, kun Nele aloitti oikein, mutta jätti toisen välin pujottelematta. Keppien jälkeen alkoi kilpajuoksu kohti hyppyä 12. Hävisin tässä Nelelle ja Nele melkein ehti kiertää hypyn 12 väärälle puolelle. Ehdin kumminkin pelastaa tilanteen niin, ettei saatu kuin vitonen hylätyn sijasta. Kaikki tämä ja muu kaartelu toi meille 5,75 sekuntia yliaikaa ja tuloksissa oltiin viimeisellä sijalla.
Jaksoin odottaa maksien rataan tutustumiseen asti ja sitten oli pakko mennä pyytämään kilpailukirja tulospalvelusta, vaikka tiedänkin miten ärsyttää on, kun ihmiset tulevat sinne kyselemään kirjojaan. Kotona ehdinkin valmistautua jopa 20 min ennen kuin oli pakko lähteä ajamaan kohti kaupunkia.
Lauantaina oli jo valmiiksi melko tiukka aikataulu, kun kakkosten hyppärin rataan tutustuminen ilmoitettiin alkavaksi vasta klo 16 ja konsertti Tampere-talossa alkaisi klo 19. SDP:lle saapuessa olikin vastassa ikävä yllätys, kun radat olivat todella myöhässä. Tämä tuntui ärsyttävän yhtä jos toistakin... Rataan tutustuminen taisi lopulta alkaa reilun tunnin myöhässä.
Rataprofiili oli ihan ok, ainoastaan kepeille vienti vähän jännitti. Ja siitä otettiinkin ensimmäinen vitonen, kun Nele aloitti oikein, mutta jätti toisen välin pujottelematta. Keppien jälkeen alkoi kilpajuoksu kohti hyppyä 12. Hävisin tässä Nelelle ja Nele melkein ehti kiertää hypyn 12 väärälle puolelle. Ehdin kumminkin pelastaa tilanteen niin, ettei saatu kuin vitonen hylätyn sijasta. Kaikki tämä ja muu kaartelu toi meille 5,75 sekuntia yliaikaa ja tuloksissa oltiin viimeisellä sijalla.
Jaksoin odottaa maksien rataan tutustumiseen asti ja sitten oli pakko mennä pyytämään kilpailukirja tulospalvelusta, vaikka tiedänkin miten ärsyttää on, kun ihmiset tulevat sinne kyselemään kirjojaan. Kotona ehdinkin valmistautua jopa 20 min ennen kuin oli pakko lähteä ajamaan kohti kaupunkia.
torstaina, huhtikuuta 11, 2013
maanantaina, huhtikuuta 08, 2013
Takatalvi
Edelliset pihakuvat ovat viikon takaa ja olisi todella ihanaa kirjoittaa, että maata on viimein näkyvissä. Mutta ei, vaan lunta on tullut LISÄÄ! Siis eikö oikeasti talvi voisi jo loppua ja kevät alkaa kunnolla? Onneksi tämän takatalven lumet taitavat sulaa huomenna, kun luvataan taas aurinkoa.
Yritän kevään ja kesän aikana (jos ne koskaan tähän maahan saapuvat) kirjoitella tästä pienestä pihaprojektistani tänne. Ja jotta koiraihmiset eivät tylsisty eivätkä jutut ole blogin aiheen vierestä, ovat pikkuapulaiseni mukana pihatöissä. Jos ei muuten niin tuhoamassa nurmikkoa ja muuta kasvillisuutta...
Ai mikä kevät?
Linaa ketuttaa eikä pikkuneiti halunnut liikkua mihinkään
Java on varmaan ainoa, jolla oli kivaa
Terassikin on taas lumen peitossa
Yritän kevään ja kesän aikana (jos ne koskaan tähän maahan saapuvat) kirjoitella tästä pienestä pihaprojektistani tänne. Ja jotta koiraihmiset eivät tylsisty eivätkä jutut ole blogin aiheen vierestä, ovat pikkuapulaiseni mukana pihatöissä. Jos ei muuten niin tuhoamassa nurmikkoa ja muuta kasvillisuutta...
lauantaina, huhtikuuta 06, 2013
Ylämäki, alamäki, agility
Keskiviikkona pääsin viimein Nelen kanssa Anne Huittisen valmennukseen. Alun perin Nelen vuoro olisi ollut vasta huhtikuun puolivälissä, mutta vaihdettiin hetkellisesti päivää ja ryhmää. Treenimotivaatio ei kotoa lähtiessä ollut mitenkään erityisen suuri, mutta Nele oli niin hyvä agilitykoira, että kotiin palasin paljon paremmalla mielellä.
Rata näytti keskiviikkoiltana tältä:
Ennen omaa vuoroa epäilin mm. Nelen kykyä löytää kuudentena oleva putki ja olin varma, että pujottelu tuottaisi hankaluuksia. Mutta Nele löysi kaikki esteet, itse vain olin koko ajan myöhässä ja ohjasin mihin sattui. Tehtiin rata kahdessa osassa: ensin esteet 1-20 (tietenkin sopivin välein palkaten!) ja pienen tauon jälkeen esteet 21-31. Nele jaksoi oikein hienosti loppuun asti, vaikka vauhti alusta hidastuikin.
Linan kanssa agility on nyt ollut todella vaihtelevaa: välillä olen supertyytyväinen mustavalkoiseen ja välillä mietityttää, että onkohan tämä nyt Linan laji ollenkaan. Tällä viikolla ollaan menty alamäkeä. Tiistain agilitytreeneissä Lina kompastui ensimmäiseen hyppyrimaan ja alkoi kiertää hyppyä, kyttäsi jatkuvasti namiboksia ja tuntui, että etenimme kuin suossa. Oman vuoron päättyessä olin jopa helpottunut... Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että Lina meni ensimmäistä kertaa 12 keppiä ja ainut ongelma oli pujottelun ensimmäisen välin löytyminen. Muuten Lina eteni pujottelun loppuun asti todella taitavasti.
Tänään käväisin SDP:llä ja treenaamaan pääsivät Nele sekä Lina. Ensin tehtiin rataa. Nelen kanssa ensimmäinen yritys meinasi taas levitä, kun en ohjannut kunnolla ja Nele kaarrotteli pitkin hallia. Keppien hakeminen tuotti ongelmia ja muutenkin Nele olisi tykännyt oikoa nameille. Kepeillä käytin näissä treeneissä verkkoja kahdessa viimeisessä välissä, jotta olisi helpompi varmistaa oikea pujottelu loppuun asti. Linan kanssa yritin myös rataa lyhyissä pätkissä ja se oli....no, tuskaa. Lina ei osaa yhtään hakea hyppyjä, tulee koko ajan taakseni ja tuntuu paineistuvan herkästi.
Lopputunnista tehtiin keinua ja Linan kanssa keppejä. Pujottelussa oli nyt vain 6 keppiä ja niistä Lina suoriutui hienosti. Keinulla Nele oli oikein pätevä eikä turhia jännitellyt, mutta Lina sen sijaan oli jotenkin ahdistunut (vieläkään ei olla kummankaan kanssa edetty maksipöydän käyttöön asti). Huh, välillä tämä harjakoirien kanssa harrastaminen on todella koettelevaa.
Rata näytti keskiviikkoiltana tältä:
Ennen omaa vuoroa epäilin mm. Nelen kykyä löytää kuudentena oleva putki ja olin varma, että pujottelu tuottaisi hankaluuksia. Mutta Nele löysi kaikki esteet, itse vain olin koko ajan myöhässä ja ohjasin mihin sattui. Tehtiin rata kahdessa osassa: ensin esteet 1-20 (tietenkin sopivin välein palkaten!) ja pienen tauon jälkeen esteet 21-31. Nele jaksoi oikein hienosti loppuun asti, vaikka vauhti alusta hidastuikin.
Linan kanssa agility on nyt ollut todella vaihtelevaa: välillä olen supertyytyväinen mustavalkoiseen ja välillä mietityttää, että onkohan tämä nyt Linan laji ollenkaan. Tällä viikolla ollaan menty alamäkeä. Tiistain agilitytreeneissä Lina kompastui ensimmäiseen hyppyrimaan ja alkoi kiertää hyppyä, kyttäsi jatkuvasti namiboksia ja tuntui, että etenimme kuin suossa. Oman vuoron päättyessä olin jopa helpottunut... Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että Lina meni ensimmäistä kertaa 12 keppiä ja ainut ongelma oli pujottelun ensimmäisen välin löytyminen. Muuten Lina eteni pujottelun loppuun asti todella taitavasti.
Tänään käväisin SDP:llä ja treenaamaan pääsivät Nele sekä Lina. Ensin tehtiin rataa. Nelen kanssa ensimmäinen yritys meinasi taas levitä, kun en ohjannut kunnolla ja Nele kaarrotteli pitkin hallia. Keppien hakeminen tuotti ongelmia ja muutenkin Nele olisi tykännyt oikoa nameille. Kepeillä käytin näissä treeneissä verkkoja kahdessa viimeisessä välissä, jotta olisi helpompi varmistaa oikea pujottelu loppuun asti. Linan kanssa yritin myös rataa lyhyissä pätkissä ja se oli....no, tuskaa. Lina ei osaa yhtään hakea hyppyjä, tulee koko ajan taakseni ja tuntuu paineistuvan herkästi.
Lopputunnista tehtiin keinua ja Linan kanssa keppejä. Pujottelussa oli nyt vain 6 keppiä ja niistä Lina suoriutui hienosti. Keinulla Nele oli oikein pätevä eikä turhia jännitellyt, mutta Lina sen sijaan oli jotenkin ahdistunut (vieläkään ei olla kummankaan kanssa edetty maksipöydän käyttöön asti). Huh, välillä tämä harjakoirien kanssa harrastaminen on todella koettelevaa.
maanantaina, huhtikuuta 01, 2013
Pääsiäinen
Pääsiäisenä nautittiin upeista ulkoiluilmoista.
Pitkäperjantaina lenkkeiltiin Hallilan metsäpoluilla Annin ja mäyräkoirien sekä Ilonan ja kääpiösnautsereiden kanssa.
Lauantaina kävin ensin kaupungilla ihastelemassa Tappien potentiaalisia kerhotuotteita, jonka jälkeen suuntasin koirien kanssa SDP:lle. Java oli mukana lähinnä turistina, mutta Nele ja Lina pääsivät tekemään erityisesti keinua ja keppejä. Linan kanssa saan pian siirtyä keinun suorittamiseen maksipöydän päältä ja Nelekin meni nyt paljon reippaammin keinun alkeisversiota. Samaten kepeissä saan Linan kanssa siirtyä kuudesta täyden 12 kepin pujotteluun.
Sunnuntai aloitettiin tarkistamalla oman pihan lumitilanne. Valitettavan talviseltahan se näyttää vieläkin...
Sunnuntai-iltapäivänä lähdettiin pitkästä aikaa Katajajärven laavulle paistamaan makkaraa. Nele ja Lina saivat juosta melkein koko ajan vapaana, Java joutui fleksin päähän. Matkalla kohti laavua tuli vastaan yksi seurue ja itse laavulla oli enemmän säpinää. Onneksi suurin osa muista retkeläisistä koirineen lähti melko pian pois ja saimme syödä makkarat rauhassa.
Tänään oli ensin ajatuksena käydä vaihteeksi Näsijärvellä ja kävellä Siilinkarin kahvilalle, mutta tyhjän jääkaapin takia suunnaksi tulikin Muotialan Siwa. Matkaa Siwalle ja takaisin kertyi viitisen kilometriä maisemareittiä pitkin ja pitää ehdottomasti seikkailla samoilla suunnilla myöhemmin keväällä, kun kävelytiet ovat paremmassa kunnossa.
Pitkäperjantaina lenkkeiltiin Hallilan metsäpoluilla Annin ja mäyräkoirien sekä Ilonan ja kääpiösnautsereiden kanssa.
Hallilan polut ovat hyvässä kunnossa, mutta kapeita
Lauantaina kävin ensin kaupungilla ihastelemassa Tappien potentiaalisia kerhotuotteita, jonka jälkeen suuntasin koirien kanssa SDP:lle. Java oli mukana lähinnä turistina, mutta Nele ja Lina pääsivät tekemään erityisesti keinua ja keppejä. Linan kanssa saan pian siirtyä keinun suorittamiseen maksipöydän päältä ja Nelekin meni nyt paljon reippaammin keinun alkeisversiota. Samaten kepeissä saan Linan kanssa siirtyä kuudesta täyden 12 kepin pujotteluun.
Sunnuntai aloitettiin tarkistamalla oman pihan lumitilanne. Valitettavan talviseltahan se näyttää vieläkin...
Ei tietoakaan nurmikosta
Terassi sentään on kuiva, kun lumet lapioitiin siitä pois
Javan mielestä pihatyöt voi ihan hyvin aloittaa jo nyt
Sunnuntai-iltapäivänä lähdettiin pitkästä aikaa Katajajärven laavulle paistamaan makkaraa. Nele ja Lina saivat juosta melkein koko ajan vapaana, Java joutui fleksin päähän. Matkalla kohti laavua tuli vastaan yksi seurue ja itse laavulla oli enemmän säpinää. Onneksi suurin osa muista retkeläisistä koirineen lähti melko pian pois ja saimme syödä makkarat rauhassa.
Polku laavulle oli todella hyvässä kunnossa
Me!
Tänään oli ensin ajatuksena käydä vaihteeksi Näsijärvellä ja kävellä Siilinkarin kahvilalle, mutta tyhjän jääkaapin takia suunnaksi tulikin Muotialan Siwa. Matkaa Siwalle ja takaisin kertyi viitisen kilometriä maisemareittiä pitkin ja pitää ehdottomasti seikkailla samoilla suunnilla myöhemmin keväällä, kun kävelytiet ovat paremmassa kunnossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)