keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Vuosi 2015

Tänä vuonna blogitekstejä tuli ennätyksellisen vähän ja se jo kertoo osaltaan vuoden kulusta. Oli kiire eikä koirien kanssa tullut enää tehtyä niin paljon kuin aiemmin. Toisaalta treeneistä toiseen juokseminen ja kentän laidalla hengaaminen ei nykyään niin kiinnosta, vaan enemmän keskityttiin arjen olemiseen ja hyviin metsälenkkeihin.

Alkuvuosi oli taas yhtä terveyshuolien selvittelyä. Javan ongelmat paljastuivat helmikuun alussa akuutiksi haimatulehdukseksi, joka onneksi parani lääkityksellä ja ruokavaliomuutoksella. Kevyemmän ruokavalion mukana ongelmaksi tuli Javan laihtuminen ja painoa on yritetty nostaa koko loppuvuosi. Javan tilanteen selvittyä eläinlääkäriin pääsi helmikuun loppupuolella Tilda, jonka etutassusta oli tulehtunut kynsiväli. Ja melkein heti perään Tilda teki uuden eläinlääkärireissun ja tällä kertaa sterilisaatioon. Nyt kyseessä oli juoksuista asti suunniteltu juttu, jonka onneksi pystyin toteuttamaan näin nopealla aikataululla. Tilda parani molemmista vaivoistaan nopeasti, tosin tassuongelmista kärsittiin taas huhtikuun lopussa. Silloin sentään selvittiin ilman eläinlääkäriä.

Tapaninpäivän aallot Valkiajärvellä

Kevään ja kesän aikana osallistuimme Tappien kevätretkelle, kävimme uimassa ja kokeilimme pitkästä aikaa taas viehejuoksua sekä kävimme epäonnisesti Lauhanvuorella. Java vietti tänä vuonna poikkeuksellisen paljon aikaa vanhempieni luona nauttimassa jakamattomasta huomiosta: ensimmäinen hoitojakso oli pääsiäisestä juhannukseen ja toinen marraskuusta eteenpäin.

Elokuun lopulla sain pitää kertyneet lomapäiväni ja se tarkoitti matkaa Lappiin. Viikko automatkailtiin Lapissa, koirista mukana olivat Nele ja Tilda. Neleä matka stressasi, mutta Tilda osoitti olevansa todellinen reissukoira. Ainakin silloin kun matkustaminen tehdään ilman suurempaa vaaraa loukkaantumiseen, sillä syyskuun puolivälin Repoveden vaellus taas meinasi päättyä huonosti Tildan loukattua tassunsa. Vaikka vaelluksesta palautumiseen meni itse kullakin varmaan parisen viikkoa, oli ensimmäinen yhden yön retkemme yksi vuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia.


Loppuvuodesta käytiin taas uimassa, vuoden tauon jälkeen doboilemassa ja retkeiltiin milloin missäkin. Terveysongelmat seurasivat matkassa loppuvuonnakin: Tilda sairastui vatsatautiin ja Nele vietti joulupäivän Tuhatjalan päivystyksessä outojen kipukohtausten takia.

Agilityrintamalla oli tänä vuonna pääosin hyvin hiljaista, tosin alkuvuonna juhlittiin sekä Nelen kolmosiin nousemista että Vuoden Agilityharjis 2014-titteliä. Edustusseura vaihtui Tapeista Takkuihin ja yritettiin töiden ohessa ehtiä agilitytreeneihin. Kesän ajan minulla oli treenipaikka vain Nelelle, mutta talvikaudeksi myös Tilda sai oman paikkansa samassa ryhmässä.

Tämän vuoden alussa tuli jälleen listattua jotain tavoitteita, katsotaan miten kävi (kursiivilla vuodelle 2015 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Hammaskiven poiston yhteydessä koko koiran kuvauttaminen. Java ei ole ollut kovin innokas lenkkeilemään ja se on saanut epäilemään, että jotain voisi olla vialla. Aikataulullisesti suhteellisen pian, kysytään eläinlääkärin mielipide ensi viikolla.

Hammaskivi poistettiin, koira kuvautettiin ja lopputuloksena oli puhdas suu ja haimatulehdus-diagnoosi. Toteutui helmikuun alussa.

- MEJÄillään kesällä.

Ei MEJÄilty yhtään ja se todella harmittaa! Olin vielä kesän ajan Tappien MEJÄ-vastaava, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa. Piiskaa tästä itselleni.

- Jotain mielenvirkistystä Javalle, kun mahdollista. Esimerkiksi uintia, doboa, koiratanssia.

Java kävi tekemässä vähän senioriagilitya ja kerran käytiin doboilemassa. Uiminen jäi tältä vuodelta, luonnonvesissäkin taidettiin käydä vain kerran, kun kesä oli niin kylmä.

Nele

- Agilityn SM-kisojen joukkuekilpailu ja Agirotu (avoin SM ja joukkue). Ensimmäinen saattaa kaatua Oulun kaukaiseen sijaintiin sekä joukkueen puuttumiseen ja jälkimmäinen agilityharjakoirien vähyyteen. Treenaillaan erityisesti kesäkaudella ja kisataan, kun ehditään ja jaksetaan.

Juu ei. SM-kisat eivät kaatuneet Oulun sijaintiin tai joukkueen puuttumiseen, vaan omaan treenaamattomuuteen. Agirotu kaatui siihen, ettei kukaan muu agilityharjakoiran omistaja ollut mitenkään kiinnostunut aiheesta... Ei ollenkaan kisattu ja treenattiin vain vähän kesäkaudellakin.

- MEJÄillään kesällä.

Sama kuin Javan kohdalla.

- Ehkä voisin viedä Nelen taas koirauimalaan.

Nele kiittää ja kuittaa, että selvisi tänä vuonna ilman uimalareissua.

Tilda

- Aloitellaan agilityn harjoitteleminen. Nyt alkuvuodesta pentuagility, myöhemmin keväällä lisää alkeita. Tavoitteena rento ja innokas tekeminen kentällä.

Tässä onnistuttiin. Käytiin pentuagilityssa, omatoimitreenattiin aina joskus ja kesällä Tilda pääsi radalle Nelen ryhmässä, kun suurin osa treenikavereista oli poissa. Nyt sitten oma paikka treeniryhmässä.

- Sterilisaatio helmi-maaliskuussa.

Toteutui helmikuun lopussa.

- MEJÄn alkeita muiden koirien treenien yhteydessä.

Sama kuin Javan ja Nelen kohdalla.

- Perustaitojen ja yksinolon harjoittelu.

Yksinoloa ei sananmukaisesti harjoiteltu, vaan sitä tuli pakostikin paljon. Tildan ongelmana on haukkua jotain epäilyttävänä pitämiään ääniä, mutta yleensä tällainen haukkuminen kestää vain minuutin eikä haukkumispätkiä ollut pitkissäkään nauhoituksissa kuin yksi tai kaksi. Perustaitoja sen sijaan olisi voinut opettaa pikkuneidille, mutta luvattoman huonolle jäi tämäkin.

- Voisin harkita Tildan kanssa mätsäriä keväällä-kesällä. Lähinnä huvin ja urheilun vuoksi pitkästä aikaa.

Kerran harkitsin, mutta siihen se sitten jäikin. :)

Kaikki

- Viralliset tarkistukset. Nelelle silmät ja sydän, Tildalle silmät, polvet ja sydän. Java silmäkontrolliin. Toteutuu ensi viikolla.

Koirat kävivät tarkistuksessa ja bonuksena Tilda pääsi vielä virallisiin luustokuviin syyskuun lopussa.

- Keväällä nelosrokotukset. Mielellään nyt ajoissa, ettei tule varoaikoja.

Rokotukset hoidettiin kuntoon ja jokaisella koiralla on nyt oma passi.

- Koirahierojalle tarpeen mukaan. Javan ja Tildan pitäisi mennä alkuvuodesta.

Java ja Nele kävivät koirahierojalla, Tilda ei.

- Koirien ruokintaan on pakko tehdä muutoksia, sillä Javan lisäksi myös Tilda tuntuu reagoivan nappuloihin. Toivon todella, että tätä tavoitetta ei tarvitse enää ensi vuonna listata, vaan nyt löytyisi jonkinlainen tasapaino.

Kun on pakko, niin silloin näköjään saa asialle myös tehtyä jotain. Java syö nykyään kevyttä nappulaa ja kotiruokaa, Tilda raakaa ja kotiruokaa ja Nele nappulaa/raakaa ja kotiruokaa. Kotiruoka on tässä tapauksessa mitä tahansa Mustin ja Mirrin valmiista kypsistä sekoituksista omiin kokkailuihin.

perjantaina, joulukuuta 25, 2015

Nele kipeänä

Jouluna oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja rentoutua, mutta ainakaan vielä se ei ole onnistunut. Viime sunnuntaina Nele ja Tilda lähtivät vanhempieni matkassa loman viettoon ja itselleni oli tiedossa muutama koiraton päivä. Töissä oli kiire, kotona oli kiire ja kaiken lisäksi Nele tuli kipeäksi. Jo sunnuntaiaamuna Nelen vatsa piti outoa kurinaa ja koira vaikutti hetken aikaa huonovointiselta. Ajattelin, että se johtui vain aamupalan puutteesta ja jättäessäni koirat Hervantaan odottamaan kyytiä Nele vaikutti jo ihan normaalilta.

Alkuviikosta tilanne kuitenkin paheni ja jouluaattoa lukuun ottamatta Nele oli joka aamu kipeä. Maanantaina oli kaksi kertaa oksentanut, mutta ei enää sen jälkeen eikä ripuliakaan ollut, vaikka vatsaan tuntui sattuvan. Iltapäiväksi vointi aina parani eikä Nelestä huomannut mitään erikoista. Jouluaattona, jolloin vihdoin itsekin pääsin koirien luo Kankaanpäähän, Nele oli aamusta asti hyvinvoiva ja näytti siltä, että vatsavaivat olisivat menneet ohi. Tänä aamuna tuli kuitenkin uusi kipukohtaus: Nelen vatsa alkoi taas kurista, koira tärisi, sai jonkinlaisia vatsakramppeja ja vinkui kivusta. Aiemmin viikolla Nele oli kuulema jopa kiljunut kivusta. Paikallista eläinlääkäriä oli konsultoitu puhelimitse tiistaina ja hän oli epäillyt lievää vatsakatarria. Lääkkeeksi Antepsin ja kevyet ateriat. Itse epäilin kuulemani perusteella närästystä ja Facebook-kaverien konsultoinnin jälkeen Nelelle annettiin keskiviikosta alkaen myös Pepcidia.

Koska lääkkeet eivät tuntuneet auttavan ja Nele vaikutti niin kipeältä, päätimme lähteä hakemaan edes hetkellistä mielenrauhaa Tampereelta Tuhatjalan päivystyksestä. Sain ajan kahdeksi, joten ajatus joulupäivän lepäilystä sohvalla tv:n ääressä vaihtui ajomatkaksi Tampereelle.

Eläinlääkäri ei löytänyt Nelestä mitään selkeää syytä kipuiluun. Nele ei aristanut mitään paikkaa, anaalirauhaset olivat kunnossa ja veriarvot olivat ok. Lopuksi Nelestä otettiin kaksi röntgenkuvaa, joista näkyi, että suoli oli täynnä ulostetta ja vatsalaukku täynnä, vaikka Nele oli syönyt jo aamulla ja silloinkin vain hyvin kevyesti. Merkkejä suolitukoksesta ei kuitenkaan ollut. Nele sai peräruiskeen ja sen jälkeen mentiinkin vauhdilla ulos. Ulkoilun jälkeen Neleen laitettiin vielä pistoksena Litalgin-kipulääkettä.

Hoito-ohjeeksi saimme jatkaa kipulääkettä viiden päivän ajan (onneksi Javan vanha Litalgin-purkki löytyi kaapista) ja jatkaa Antepsinia, Pepcidia sekä tarvittaessa antaa Levolacia. Ruoan tulisi olla kevyttä ja hyvin sulavaa vielä viikonlopun ajan, sitten voisi alkaa siirtyä normaaliin ruokaan. Jos oireet eivät ala helpottaa, olisi seuraavaksi suunta arkena Hakametsän ultraan. Mielenrauhan hinta oli tällä kertaa lähes 400 €, josta Nelen vakuutus hoitanee suurimman osan.

torstaina, joulukuuta 24, 2015

lauantaina, joulukuuta 12, 2015

Kaksi ilman kolmatta

Kankaanpäästä palasin Tampereelle vain kahden koiran kanssa, sillä Java aloitti joululoman ajoissa ja jäi vanhempieni luokse. Java ei ole ollut erityisen innostunut ulkoilemaan sateessa ja kylmässä tuulessa, joten onkin hyvä, että nyt Java saa mennä juuri sellaisia lenkkejä kuin haluaa. Kaikkien kolmen koiran kanssa kun on usein pakko kävellä enemmän, jotta kaikki ehtisivät tehdä tarpeensa ja toisaalta kuluttaa energiaa ennen työpäiviäni.

Kahden koiran kanssa ulkoilu on ollut helppoa, kun olen voinut ottaa fleksit käyttöön. Koirat saavat liikkua omaa vauhtiaan eikä koko ajan tarvitse pysähdellä niin paljon. Tosin Nele ja Tildakaan eivät arvosta sadekelejä, joka on näkynyt lenkkien pituudessa ja kestossa.

 Tiistaina oli pitkästä aikaa aurinkoista, joten suuntasin koirien kanssa metsään


 Joulukuun aurinko

Tänään kävimme Hepovuorella

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015

Sairastelua ja agilitya

Tildan vatsatauti olikin oletettua pidempi. Jouduin käyttämään pikkukoiraa myös öisin ulkona ja toistamiseen siivoamaan työpäivän aikaisia sotkuja. Halusin kuitenkin kovasti selättää vatsataudin ilman eläinlääkärireissua, joten suuntasin tyhjentämään apteekin hyllyjä. Inupekt Forten nostin tupla-annostukseen ja perjantaina aloitin Tildalle kolmen päivän Promax-kuurin apteekin suosituksesta. Ruoka-annokset olivat jo tiistaista asti olleet pieniä, kevyitä (kanaa, seitiä, riisiä, puuroa) ja runsaasti nestettä sisältäviä. Tilda sai myös Nutri-plus geeliä. Pikkukoira oli koko ajan reipas ja söi hyvällä ruokahalulla kaiken, joten päätin katsoa tilannetta vielä viikonlopun yli. Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhempieni luona ja jos Tildan tilanne ei helpottuisi, tulisi pikkukoira sunnuntaina takaisin Treelle, jotta voisin viedä sen maanantaina eläinlääkäriin. Onneksi Tildan vatsavaivat alkoivat kuitenkin parantua ja tällä hetkellä ripulista ei ole enää tietoa. Nyt palauttelen ruokailua normaaliksi ja Inupekt Fortea jatketaan tavallisella annostuksella vielä jonkin aikaa.

Tampereen ensilumi

Viime torstaille olin varannut Tildalle hieronta-ajan Nekalan Koirakuntosalille, mutta vatsavaivojen takia Java sai mennä Tildan sijasta hierontaan. Ei huono muutos, sillä Java oli selästään jumissa. Hieroja epäili jumien tulleen kylmästä ja sovimme, että Javan voisi hieroa vielä uudestaan joulun jälkeen. Tästä eteenpäin Java saa pitää Hurtan mantteliaan, joka lämmittää selkää paremmin kuin pelkkä villapaita.


Torstai-iltana aloitin Nelen kanssa agilityn talvikauden. Pitkään arvoin mitä tekisin talvikauden kanssa: hakisinko treenipaikkaa ollenkaan. Lopulta päädyin hakemaan treenipaikkaa sekä Nelelle että Tildalle ja sain molemmat samaan torstairyhmään. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että treenipaikan hakeminen oli enemmänkin virhe ja kausimaksu on lähinnä yhdistyksen sponsorointia. Työt haittaavat harrastamista ja olen ollut lähes joka torstai iltavuorossa. Ellei työkaveri olisi suostunut vaihtamaan kanssani paria vuoroa, olisin tämän vuoden puolella päässyt talvikauden agilitytreeneihin vain kaksi kertaa. Nyt määrä nousee sentään neljään...


Treenaamattomuus on johtanut myös siihen, että tänä vuonna agilitykilpailut ovat täysin jääneet kalenterista pois. Lisäksi ensimmäinen kerta Takkulassa johti siihen, että Nele kehitti itselleen puomikammon (WTF?!) ja keinulle piti ottaa hihna avuksi, kun näytti, että Nele aikoo tehdä perinteiset eli poistua keinulta kesken kaiken. Joskus harjakoiran kanssa harrastaminen on todella mielenkiintoista. Seuraaviin treeneihin toivottavasti Tildakin pääsee jo mukaan eikä kehitä itselleen mitään turhia jännityksiä.

Aamulenkki Kankaanpäässä

tiistaina, marraskuuta 17, 2015

Tilda 2v

Pikkuneiti juhli tänään 2-vuotissynttäreitään.


Ihan onnistunut ei tämä synttäripäivä ollut, sillä töistä palatessani kotona odotti siivousurakka. Luultavasti juuri Tildalla oli ollut vatsa sekaisin. Herkut saavatkin toistaiseksi odottaa kaapissa.

perjantaina, marraskuuta 13, 2015

Vaatekaapilla

Pari viikkoa sitten ajelin koirien turkit lyhyeksi, sillä ne alkoivat takkuuntua. Varsinkin Tildan turkki oli juuri siinä pituudessa, että joko sitä olisi hoidettava viikoittain tai trimmattava alas. Päätös oli jälleen valtavan helppo, sillä ylimääräistä aikaa ei tällä hetkellä ole yhtään. Samoihin aikoihin turkkien lyhentämisen kanssa alkoivat myös pikkupakkaset ja koirat saivat Hurtan lämpömanttelit päälleen. Kaipasin kuitenkin jotain kevyempää puettavaa ja eräänä iltana Mustin ja Mirrin kassalle jonotellessani mukaani tarttui harmaa villapaita Tildalle. Kotona totesin koon 35 olevan kuitenkin ihan liian lyhyt, joten seuraavana päivänä tehtiin uusi visiitti M&M:ään ja vaihdoin Tildan villapaidan kokoon 45. Samalla reissulla Nele sai samanlaisen ja -kokoisen villapaidan. Harmaa villapaita ei ole mitään kestävintä laatua, varsinkin kun vertaa Javan vanhaan mustaan villapaitaan, joka on pysynyt ehjänä jo vuosia. Mutta tärkeintä on, että koirilla on jotain lämmikettä päällä ja varsinaisen talven tultua vaihdetaankin sitten kunnollisiin mantteleihin. Villapaidat ovat näppärät myös tulevia yöpymisretkiä ajatellen.

Seuraavassa kuvakatsaus koirien vaatekaappiin:

Harmaat villapaidat Mustin ja Mirrin mallistoa

Musta villapaita ostettiin Tokmannilta vuosia sitten

Hurtta Outdoors lämpömanttelit

ToppaPompat

Tilda sai oman pinkin ToppaPompan, kun TamSK järjesti tuotteista kimppatilauksen

Hurtta Pro sadetakit

Nyt ajankohtainen: heijastinliivit, jotka sain ilmaiseksi

Näiden lisäksi vaatekaapissa on vielä Back on Trackin verkkoloimi, Gessin sadetakit ja Javalle hankittu Hurtta Pro fleecehaalari.

torstaina, marraskuuta 05, 2015

Helvetistä itään

Työvapaa viikonloppu tarkoittaa mahdollisuutta retkeilyyn ja tällä kertaa viime sunnuntain retkikohteeksi valikoitui Helvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä. Retkikavereiksi lähtivät villakoirat Rusina ja Rolle, omista koiristani mukana olivat Nele ja Tilda. Helvetinjärvellä olen käynyt kerran aiemminkin ja silloin teimme 11 kilometrin reitin Haukanhiedan pysäköintialueelta Helvetinkolulle ja takaisin. Tuosta kerrasta jäi mieleen reitin varrella olleet lukuisat ja paikoitellen koirille hankalat portaat.

Helvettiin-portti reitin alussa


Tällä kertaa retkeily päätettiin aloittaa Kankimäen pysäköintialueelta, kulkea Helvetinkolun kautta Luomajärvelle ja takaisin, josta olisi kaikkineen tullut noin 12 kilometrin reitti. Suunnitelma alkoi hyvin: käveltiin ensin Helvetinkolun päivätuvalle ja tulipaikalle, josta noustiin Helvetinkolua pitkin takaisin ylös kalliolle. Jälkimmäinen ei ole mitenkään suositeltava reittivalinta koirien kanssa, sillä kahteen otteeseen koiria piti nostella, kun vastaan tuli liian isoja kiviä. Ylhäällä tuli pidettyä pientä taukoa ja kello taisi olla noin 13.30, kun lähdimme kävelemään kohti Luomajärveä.


Helvetinkolu alhaalta katsottuna

Rusina miettii millä tästä pääsisi ylös



Noin puolivälissä matkaa vastaan tuli pariskunta, jotka kertoivat olleensa myös matkalla Luomajärvelle, mutta todenneet, ettei valoista aikaa ole riittävästi jäljellä. Tässä vaiheessa piti itsekin laskea 1 + 1 ja todeta, että tosiaan pimeä tulee jo klo 17 aikaan ja olisi siinä ja siinä, että ehtisimme ajoissa takaisin Kankimäelle. Varsinkaan kun en ollut ottanut mukaan otsalamppua tai koirien Orbilockeja... Joten ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja kävellä takaisin Helvetinkolun tulipaikalle, jossa oli jo useampi seurue tulistelemassa. Sopu sijaa antaa ja koiratkin osasivat olla kiltisti, vaikka paikalla oli myös vieraita koiria.

Iso Helvetinjärvi

Nuotiolla koirat saivat villapaidat päälleen

lauantaina, lokakuuta 31, 2015

Java doboilee

Aikalailla vuosi sitten kävin Javan kanssa ensimmäistä kertaa doboilemassa. Sen jälkeen oli tarkoitus jatkaa harrastelua, mutta jostain syystä työvuoroni ovat jatkuvasti osuneet Tappien järjestämien dobotuntien päälle. Vasta nyt tiistai-iltana päästiin pitkästä aikaa mukaan.


Dobotunti järjestettiin samassa paikassa kuin viimeksi eli Koirapalvelu Taidogaan tiloissa Kangasalla. Java oli oikein pätevä pieni doboilija, tosin loppupuolella alkoi jo selvästi väsyä. Onneksi koira ei joutunut koko ajan tekemään, vaan ohjaaja sai välillä oman osuutensa. Tänä vuonna olisi tulossa vielä yksi dobotunti, mutta kovin näyttää siltä, että taas työt häiritsevät harrastamista. Ehkä ensi vuonna uudestaan eikä tällä kertaa vuoden tauolla?


sunnuntaina, lokakuuta 25, 2015

Minä tyttö roiskin, lammikossa loiskin

Paitsi että nyt ei sentään uitu lammikossa, vaan ihan altaassa. Tapit järjesti jälleen mahdollisuuden koirauintiin Nokialla, johon ilmoitin Tildan mukaan. Viime kerralla Tilda ui ensikertalaiseksi todella hyvin ja salaa toivon, että uimalakäyntien avulla Tilda vielä joskus menisi vapaaehtoisesti kesällä järveen uimaan. Tänään uiminen meni yhtä hyvin kuin viimeksi, tosin kerran Tilda meinasi hieman panikoitua (päätti yhtäkkiä yrittää altaan reunasta pois) ja alkoi heti polskia etutassuillaan vettä. Uittajan avustuksella uima-asento saatiin taas oikeaksi ja Tilda ui turhia polskimatta rampille.



Viimeisellä kierroksella Tilda pääsi myös kokeilemaan uintia ilman uimaliiviä, sillä olimme kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Tilda juurikaan käyttänyt takajalkojaan uidessa. Mitään muutosta tilanteeseen ei oikeastaan tullut liivittömänäkään: vasta ramppia kohti uiminen sai pikkukoiran käyttämään kaikkia jalkojaan, kun tuli kiire nousta altaasta.


sunnuntaina, lokakuuta 18, 2015

Syysretki Saarikonmäelle

Viikko sitten sunnuntaina oli Tappien perinteisen syysretken aika. Alun perin paikaksi oli valittu Heramaanjärvi Kangasalla, mutta seudulla olisi kuulema kovin innokkaita hirvestäjiä liikkeellä samaisena viikonloppuna, joten paikaksi päätettiin vaihtaa Saarikonmäki Lempäälässä. Samalla saimme mahdollisuuden tulisteluun alueen laavulla, kun taas Kangasalan reitillä ei olisi ollut virallista nuotiopaikkaa.

Ennen laavulle siirtymistä teimme porukalla viiden kilometrin rengasreitin, joka kulki pääasiassa metsäpolkuja pitkin. Aina välillä vastaan tuli kuntopolku, mutta muita ulkoilijoita emme juurikaan kulkiessa nähneet.  Pikkukoiria retkelle osallistui yhteensä yhdeksän, omistani mukana olivat Nele ja Tilda.



Jos metsässä oli hiljaista, niin laavulla riitti porukkaa. Paikalle saapuessamme siellä oli jo eläkeläisporukka ja lapsiperhe, jotka molemmat onneksi lähtivät melko pian pois. Jonkin aikaa saimme paistella makkaroita rauhassa, kunnes laavulle tuli kolme lapsiperhettä ja pari ohikulkijaa. Homma toimi silti aivan käsittämättömän hyvin: koirat haukahtivat muutaman kerran, mutta muuten pysyivät omassa porukassa, vaikka olivat irti. Toki koirien irtipitäminen oli varmistettu laavulle tulijoilta, mutta heitä asia ei haitannut, vaan lähinnä päinvastoin... Kaiken kaikkiaan retkestä jäi todella hyvä fiilis ja kotiin lähti kaksi tyytyväistä koiraa.



torstaina, lokakuuta 08, 2015

Syksyn sävel

Kuluva syksy on ollut jokseenkin kiireinen, joka on näkynyt myös blogissa hiljaiselona. Allekirjoittaneen työt jatkuvat ainakin vuodenvaihteeseen asti ja pikkuhiljaa lähestyvä joulusesonki pitänee huolen riittävistä työtunneista. Koirille se tarkoittaa taas enemmän yksinoloa. Enää en ole jaksanut laittaa nauhoitusta päälle jokaisena työpäivänä, mutta satunnaisotosten perusteella koirat ovat olleet täällä hiljaa. Nele saattaa joskus äksyillä Tildalle ja Tilda haukkua jotain mielestään epäilyttävää. Java on siirtynyt kokonaan omaan rauhaan makuuhuoneeseen ja välillä menee sinne jo oma-aloitteisesti, kun huomaa, että olen lähdössä. Mikäpä siellä sängyllä nukkuessa...

Mutta ei elämä sentään pelkkää työtä ole. Melkein pari viikkoa sitten teimme viiden ihmisen ja viiden koiran porukalla päiväretken Nastolaan. Omista koiristani mukaan lähti vain Nele. Java ja tapaturma-Tilda pääsivät viettämään aikaa Hervantaan. Nastolassa olimme koko päivän: lopputuloksena 17 kilometrin lenkki ja 71 geokätköä.


Nele ja Rolle

Tauko Seelammin laavulla

Seuraavana päivänä oli Javan ja Tildan vuoro saada oma lenkkinsä


Sään osalta syksy on nyt antanut parastaan. Tiistain aurinkoinen syyspäivä käytettiin tutulla Katajajärven laavulla ja tällä kertaa Tildakin pääsi taas mukaan retkeilemään. Nuotiopysähdyksellä Nele otti rauhallisesti, kun taas Tilda vaelsi pitkin ympäristöä, löysi maissintähkän ja todennäköisesti kieristeli vaihteeksi jossain epämääräisessä.


Nele löysi lepopaikkansa laavun alta

Java on siirtynyt pakkasten saavuttua villapaitakauteen. Ellei tässä nyt tule merkittävää lämpöaaltoa, Java saa pitää vaatteita kevääseen asti.




Koko lauma iltalenkillä (Tilda ihmettelee lentäviä lehtiä)