maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Hammas 407

Syyskuun alussa käytin Javan ja Linan Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Linalle oli varattu aika nelosrokotukseen ja Javalle hammaskiven poistoon.

Lina suhtautui eläinlääkärin tutkimukseen oikein hyvin. Pyysin kuuntelemaan erityisen hyvin Linan sydämen, kun välillä on mietityttänyt onko pikkuneidillä kaikki hyvin. Eläinlääkäri kuunteli sydäntä pitkään ja totesi sitten sydänäänien olevan hyvät eikä mitään sivuääniä kuulunut. Varsinainen rokotus meni hyvin, tosin rokotuskohtaa Linan oli pakko innokkaasti rapsuttaa kirvelyn takia.

Javan hammaskivi-ongelma paheni kesän aikana ja olin jo muutenkin etukäteen suunnitellut hammaskiven poistoa kummallekin vanhemmalle koiralle tänä vuonna (Nelen hammaskivi poistettiin kuvauksen yhteydessä). Ennen Javan nukutusta eläinlääkärin kuunteli Javan sydämen ja tällä kertaa papereihin tuli tällainen merkintä: "Javan sydämestä kuuluu vasemmalta edestä ja rintakehältä sivuääni." Vielä (eikä toivottavasti tulekaan) Javalla ei ole ollut mitään sydänoireita (yöllinen levottomuus, yskä, liikkumishaluttomuus), mutta jos niitä esiintyy, pitäisi Java viedä sydäntutkimukseen. Jos haluan tarkemmin tietää, mikä sivuäänen aiheuttaa, voisin viedä Javan ultraäänitutkimukseen.

Jätin Javan eläinlääkäriin hoidettavaksi ja palasin Linan sekä automatkalaisena olleen Nelen kanssa kotiin. Melkein heti kotiin päästyäni sain puhelun Hakametsästä ja ensimmäinen ajatus oli, että Javalle on sattunut jotain. Nukutus kun ei ole koskaan riskitön. Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että yksi Javan hampaista oli katkennut ja se tulisi poistaa. Sovimme, että poisto tehdään samantien, koska en todellakaan halua jatkuvasti viedä Javaa nukutettavaksi.

Eläinlääkäristä kotiin tuli Java ilman hammaskiveä ja hammasta 407 (oikealta alhaalta väliposkihammas). Muut hampaat olivat ok. Javan suuhun laitettiin sulavat tikit ja nyt Java onkin saanut vain turvotettuja nappuloita ruoaksi. Lisäksi purutikut ja suurin osa leluistakin ovat olleet kiellettyjen listalla. Ienkontrolliin pitäisi varata aika hetipian, jotta selviää miten Javan suu on parantunut.

Hammaskiven ja hampaan poistolle tuli hintaa 358,08 euroa, johon päälle vielä viisikymppiä Linan rokotuksesta. Toivon, että vakuutus korvaisi hampaan poistosta edes jotain, sillä muuten lomarahani menivät käytännössä taas kokonaan koiriin.

Hajuerottelua

Osallistuin Linan kanssa Tappien järjestämälle kolmen kerran hajuerottelukurssille, jonka vetäjänä toimi Jirka Vierimaa. Kurssikerrat olivat torstai-iltaisin klo 18-21 ja olen jopa vähän hämmentynyt siitä, että Lina jaksoi reippaasti harjoitella kanssani noinkin pitkän ajan. Ainoastaan viimeisellä kerralla pikkuneiti oli hieman poissaoleva, mutta onneksi edettiin kurssin harjoituksissa kuitenkin siihen, että Lina oikeasti etsi kohdetta nenäänsä käyttäen.

Kurssin kaksi ensimmäistä kertaa järjestettiin puistossa Kalevassa ja viimeinen kerta Kaupissa, jotta maastoon saatiin vaihtelua. Harmi vain, että Linan turkki ja metsä on aina yhtä huono yhdistelmä, joten jouduttiin Kaupissakin tyytymään nurmikkoon. Käytin kurssilla kohdehajuna teetä, jonka lisäksi mukana kulki neljä Piltti-purkkia. Yhdessä purkissa oli teetä, muut olivat tyhjiä.

Ensimmäisellä kerralla koiralle opetettiin kohdehajun haistaminen purkista, ilmaisu ja ilmaisun liittäminen kohdehajuun. Linalle valitsin ilmaisuksi istumisen eli käytännössä Lina haistaa kohdehajun purkista ja sen jälkeen istuu purkin viereen. Aluksi harjoiteltiin purkki kädessä (paikkaa vaihdellen), sen jälkeen purkki laitettiin maahan (paikkaa vaihdellen) ja käsi häivytettiin pois. Tämän jälkeen mukaan otettiin käskysana: koira haistaa maassa olevaa purkkia, istu-käsky ja vasta tämän jälkeen palkka. Istu-käsky jää myös pois ja Lina oppikin hienosti ennakoimaan istumista purkkia haistettuaan.


Toisella kerralla palauteltiin ensin mieleen ensimmäisen kerran harjoitus ja sen jälkeen otettiin mukaan toinen purkki (toisin sanoen tyhjä häiriöpurkki). Koira voi näin ollen ilmaista myös väärän purkin ja tavoitteena olikin opettaa virheen tekemisen seuraukset. Harjoittelu aloitettiin sijoittamalla oikea purkki lähemmäksi koiraa ja häiriöpurkki kauemmaksi. Purkkien paikkoja vaihdellaan ja lopulta purkit ovat vierekkäin noin metrin päässä toisistaan. Lina ilmaisi helpotetuilla harjoituksilla aina oikean purkin, mutta kun purkit olivat vierekkäin ilmaisi Lina välillä myös tyhjän purkin. Tällöin oikea purkki otettiin pois, odotettiin kunnes koira lopettaa ilmaisun (eli Linan tapauksessa nousi ylös) ja tämän jälkeen oikea purkki palautettiin takaisin maahan, jotta koira pystyi valitsemaan uudestaan. Muutaman kerran jouduin ottamaan Linalta oikean purkin pois, mutta selvästi Lina oppi harjoittelun edetessä valitsemaan purkkien välillä eikä vain ilmaissut satunnaisesti ensin vastaantullutta purkkia.


Kolmas ja viimeinen kerta oli viime torstaina. Itse olin ollut alkuviikosta vaihteeksi kipeänä, joten kolmen tunnin ulkoilu ei erityisesti innostanut ja äänikin meinasi välillä kadota. Tämä ja huonot namit saattoivat hieman masentaa Linaa ja varsinkin alussa oli hankaluuksia onnistua harjoituksissa.

Viimeisellä kerralla tavoitteena oli häivyttää purkit kokonaan pois. Olin laittanut teen joukkoon pieniä palasia paperia, jotta teen haju tarttuisi niihin. Ideana oli laittaa maahan purkin sijaan näitä paperin palasia ja hieman piilottaa niitä, jotta koira joutuisi oikeasti etsimään kohdettaan. Kaupissa oli mahdollista valita myös erilainen maasto, tosin meillä metsässä etsintä päättyi heti alkuunsa, kun Lina keskittyi vain irroittelemaan risuja turkistaan. Harjoittelun alussa Lina tuntui olevan aivan pihalla siitä mitä oltiin tekemässä: lähetin Linan etsimään kohdehajua eli paperin palasta, mutta Lina vain käveli hieman eteenpäin ja istui siihen. Heti kun otin taas purkin käyttöön, harjoitus onnistui ja jopa piilotetun purkin etsiminen sujui. Palauteltiin siis ensin mieleen aiempia harjoituksia purkin kanssa, sen jälkeen hyvin helppoja harjoituksia paperilla (paperi lähellä ja näkyvissä, lisäksi teen ja paperin palojen sekaan purkkiin kaadettiin vähän vettä, jotta haju olisi papereissa entistä vahvempi) ja pikkuhiljaa vaikeutin laittamalla paperia hieman lehtien alle piiloon. Ihan kurssikerran lopussa, kun oli melko pimeääkin, Lina teki muutaman todella onnistuneen toiston: etsi haistelemalla paperin ja ilmaisi sen istumalla. Tällaiseen suoritukseen oli oikein kiva päättää hajuerottelukurssi. :)

Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein mielenkiintoinen ja mukavaa puuhastelua Linan kanssa. Nyt pitäisi keksiä millaisen "oikean" hajun opettaisin Linalle. Moni opettaa koiransa etsimään tiettyjä sieniä, mutta en tiedä miten sienien etsiminen Linalta sujuisi, kun metsässä kulkeminen on mitä on... Javalle ja Nelelle sen sijaan voisi opettaa vaikka kanttarellien etsimisen.

tiistaina, syyskuuta 18, 2012

Vihdoinkin agikisoissa!

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein pitkästä aikaa Nelen kanssa agilitykisoihin! Kyseessä oli Takkujen kisat Hervannassa ja kakkosille oli tarjolla sekä hyppy- että agilityrata. Nelelle nämä olivat ensimmäiset startit kakkosissa, kun emme ole kisanneet sitten maaliskuun... Tässä vaiheessa ei varmaan myöskään enää tarvitse mainita miten huonosti ehdimme kesällä treeneihin ja viime keskiviikkona jouduin jäämään kotiin kirjoittamaan lopputyötä, joten täyttä agitaukoa oli takana kaksi viikkoa. Eli varsin tyypilliset alkuasetelmat meille...

Saavuin kisapaikalle vaihteeksi sellaisella minuuttiaikataululla, että ehdin juuri saada koiran häkkiin, kun piti jo suunnata tutustumaan rataan. Ensin oli vuorossa hyppyrata, joka oli sopivan helppo ja lyhyt. Minikakkosia oli tällä radalla 16 ja Nelen vuoro oli noin puolivälissä porukkaa.

Kenttä oli märkä, joten Nelen mielestä istuminen lähdössä oli kaikkea muuta kuin kivaa, mutta muistaakseni tässä vaiheessa Nele vielä sentään suostui siihen. Alkuosa radasta lähti hyvin ja Nele oli oikein vauhdikkaalla päällä. Niin vauhdikkaalla, että kaarrotti toisen putken jälkeen hieman liian pitkälle ja näin ollen hypystä ohi (tässä olisi pitänyt käyttää sitä kuuluisaa putkijarrutusta!). Yritin kääntää Nelen hypylle, mutta Nele onnistui kiertämään koko hypyn ja hyppäsi sen väärään suuntaan eli hylätty tästä. Kepeille Nele irtosi todella hienosti ja aloitti ne oikein. Itse tein tässä takaaleikkauksen ja se ehkä hämmensi Neleä sen verran, että sekoitti pujoittelurytmin. Otettiin uusiksi ja nyt pujottelu meni hienosti loppuun asti. Takaaleikkausta kepeillä ollaan tehty hyvin vähän, joten se pitää lisätä treenilistalle. Radan lopussa Nele päätti vielä moikata muutaman toimitsijan. :)



Agilityrata tarjosi enemmän jännitystä, sillä sinne kannettiin keinu. Ykkösissä päästiin keinun suhteen helpolla eikä ko. estettä ollut yhdelläkään Nelen LUVA-radalla. Enää Nele ei suostunut istumaan lähdössä, mutta onneksi jäi sentään paikalleen seisomaan ja odottamaan lupaa. Rata sujui kivasti keinulle asti, josta Nele meni jostain syystä ohi. Otettiin uudestaan ja Nele teki hienon keinun - kertakaan keinu ei ole onnistunut kisoissa näin hyvin! Loppurata sujui oikein hyvin, mm. pujottelun Nele meni kerralla oikein ja vauhdikkaasti. Keinun ohituksesta kuitenkin harmillisesti vitonen, jolla päädyttiin sijalle neljä. Nelen etenemä oli 3,35 m/s ja meillä oli kolmanneksi nopein aika. Ilman keinun uusintaa oltaisiin voitu hyvinkin olla kärkikahinoissa.



Oli kiva pitkästä aikaa kisata. Ulkokisat olivat nyt tässä, mutta paria-kolmea hallikisaa voisi miettiä vielä loppuvuodeksi. Ihan huvin ja urheilun vuoksi, kolmosiin ei Nelen kanssa todellakaan ole kiire.

tiistaina, syyskuuta 04, 2012

Tampere RN

Sunnuntaina käväisin Linan kanssa luultavammin tämän vuoden viimeisessä ulkonäyttelyssä, joka oli juuri sopivan lähellä eli Kaupin vinttikoiraradalla. Sää ei ollut turkkikoiran kannalta paras mahdollinen, sillä iltalenkin aikana satoi ja aamulla ilma oli kostea eli juuri omiaan kihartamaan Linan turkkia.


Juniorinarttuja oli ilmoitettu viisi, joista yksi oli poissa. Tuomarina tässä näyttelyssä toimi outo itävaltalainen Hans Bierwolf, joka muun muassa toivoi, ettei koiria syötetä pöydällä. Koiran hampaat piti itse näyttää eikä tuomari juuri muutenkaan koskenut koiraan. Etukäteen epäilin, että Lina ei tule arvostamaan tätä tuomaria ja yrittää taas väistöliikkeitä, mutta Lina olikin ihan kiltisti pöydällä. Myös liikkuminen meni ihan kivasti, tosin Lina väisteli kehässä olevia ruohokasoja loikkimalla niiden yli (itse meinasin liukastua yhteen näistä ruohokasoista). Lina sai laatuarvostelun ERI ja sijoituimme kolmanneksi. Tällä kertaa tuomari oli varsinainen ERI-automaatti... Arvostelu näytti tältä:

1 Jahr, gute Grösse, gutes Haar, sollte etwas mehr Kondition haben, hübscher Kopf, dunkle Augen, Scherengebiss, gut getragener Hals, im Rücken fehlt noch Festigkeit, gute Unterlinie, frei in der Bewegung.


Se mitä arvostelusta voisi mainita erikseen on, että Lina oli tuomarin mielestä liian laiha ja hän olisi toivonut enemmän massaa. Suuntaan Linan ja Javan kanssa eläinlääkäriin perjantaina, joten täytyy punnita molemmat koirat ja miettiä tarvitseeko Lina muutosta ruokavalioon (Lina itse tuskin laittaisi lisäruokaa pahakseen - päinvastoin).


Saattaa olla, että tämä näyttely jää meidän osalta vuoden viimeiseksi, koska ainakaan nyt suunnitelmissa ei ole mitään. Ainut, joka hieman kiinnostaisi, on Helsinki Winner ja Voittaja joulukuussa, mutta ilmoittautumismaksut ovat sen verran korkeat, ettei ihan huvin vuoksi viitsisi osallistua ja Linan pärjääminen niissä karkeloissa on aika mahdotonta. Muutenkin voisi olla ihan paikallaan keskittyä hetkeksi harjoitteluun ja osallistua vaihteeksi mätsäreihin.

Kepolle jälleen kiitokset näyttelykuvista