tiistaina, marraskuuta 29, 2011

Hiljaisempaa

Blogiin saattaa tulla nyt hieman hiljaisempi jakso, kun aloitin viikko sitten työharjoittelun ja päivät kiitävät taas vauhdilla eteenpäin eikä ehdi enää niin paljon istua tässä tietokoneella. Ainakin ensimmäisen viikon aikana olin iltaisin ihan poikki eikä koirienkaan kanssa tullut tehtyä mitään erityistä. Alkuviikko on aina iltaisinkin yhtä säntäilyä, kun maanantaisin on Javan / Nelen agilitytreenit ja tiistaisin oma koulutusvuoroni.

Kuva: Tytti Käyhkö

Java ja Nele ovat jo aiemmin saaneet osansa siitä, että olen monta tuntia päivässä pois, mutta Linalle tämä on uusi juttu, että olen joka päivä tietyn ajan pois. Viime viikolla nauhoitin koiria kahdesti, tällä viikolla vasta kerran. Viime viikon nauhoituksissa ei kuulunut kuin muutama yksittäinen Linan komentohaukku, mutta tänään nauhoituksessa kuului jo paljon levottomampi pikkupentu. Komentohaukkujen lisäksi Lina haukkui jotain mielestään jännittävää. Toivon todella, ettei koirien yksinolon kanssa tule ongelmia, ei nyt yhtään jaksaisi mitään sellaista...

Kuva: Tytti Käyhkö

Tämän postauksen kuvat ovat Tesomalta jo reilun viikon takaa. Silloin oli sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. Koirat nauttivat täysillä menosta, kun tassut pysyivät kuivana ja kuraa ei ollut joka paikassa. Lisää tällaisia päiviä eikä vesisadetta!

Kuva: Tytti Käyhkö

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Koirahierontaa ja näyttelytreenit

Torstaina Java ja Nele pääsivät pitkästä aikaa hierottavaksi. Kumpikin oli edellisen kerran hierottu kesällä, joten vähän jännitti millaista kommenttia varsinkin Java saisi. Koirahierojana oli Susanna Myllynen, joka on yksi Tampereen Pikkukoirien yhteistyökumppaneista ja saimmekin hieronnan jäsenhintaan.

Ensin oli vuorossa Nele, sitten Java. Lina sai tyytyä vain katselemaan ja häiriköimään (oikeasti Lina oli kiltisti ja pääasiassa nukkui vieressäni). Java ja Nele olivat molemmat enemmän jumissa vasemmalta puolelta ja yllättäen Nele oli kauttaaltaan enemmän jumissa kuin Java. Mitenkään huolestuttavasti ei silti kumpikaan ollut jumiutunut ja Susanna arveli, että jatkon osalta toinen hierominen lyhyen ajan sisällä olisi riittävä tähän tilanteeseen. Näin ollen tytöt pääsevät uudellaan hierottavaksi jo tulevana perjantaina.

Jotta Linakin saisi jotain tekemistä, menimme torstai-iltana TamSKin näyttelytreeneihin. Treenit olivat Tallilla ja koirat oli jaettu isoihin sekä pieniin. Taas Linaa jännitti, mutta ei ihan niin paljon kuin näyttelyssä. Treenien pöytäosuus meni hyvin, mutta liikkeessä häntä oli yhä vieläkin alhaalla eikä se meinannut kehumisesta huolimatta nousta. Treenien järjestelyt itsessään olivat iso pettymys (minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja ei saanut ja juuri niitä olisi kaivannut), mutta tajusin siinä entistä selvemmin, että täytyy nyt harjoitella kunnolla myös kehän liikkumisosuutta. Jos vaikka Turussa häntä olisi jo pystyssä. :)

Mutta on pakko todeta, että koirien kouluttaminen on viime aikoina jäänyt ja pahasti. Luultavasti se on tämä pimeys, joka on aiheuttanut sen, ettei ole oikein löytynyt innostusta mihinkään. Vaikka en yhtään tykkää talvesta, olisi pieni pakkanen ja vähän lunta parempi kuin pimeys ja märkyys. Tänäänkin oli niin mukava lenkkeillä, kun aurinko paistoi ja polut eivät olleet kuraisia! Mutta ensi viikoksi luvataan taas plussaa...

Lopuksi muutama kuva viime viikon reissulta Kankaanpäähän, jolloin tuli käväistyä pidemmällä metsälenkillä:





torstaina, marraskuuta 17, 2011

Puolivuotias

Tänään Linalle tuli 6 kk täyteen. Painoa ei ole tullut lisää sitten viime punnituksen (eli vaaka näytti vieläkin 3,7 kg), mutta yläkulmureista ollaan päästy eroon! Ensimmäinen tipahti heti Lahden pentunäyttelyn jälkeen ja toinen lähti juuri ennen Helsingin vastaavaa. Pysyvät kulmurit olivat jo kasvaneet ainakin puoliväliin naskaleita, mutta en kuitenkaan stressannut suuremmin asiasta. Jonkin verran yritin heilutella Linan naskalikulmureita, mutta loppujen lopuksi luiden syöminen hoiti irroituksen.


Sisäsiisteys on viime aikoina ihan vähän taantunut ja Lina on tällä viikolla ainakin kaksi kertaa pissannut sisälle. Toinen näistä oli aamulla ja toinen hieman pidemmän ulkoilun jälkeen. Odotan niin sitä hetkeä, että Lina jaksaisi ja pystyisi aamuisin pidättämään niin kauan, että ehdin tehdä aamutoimia ennen ulkoilua. Aika hyvin tässä ollaan jo edetty, ettei suoraan sängystä noustessa tarvitse samaan aikaan vetää takkia päälle, mutta ihan varmaa aamusisäsiisteyttä ei näköjään vielä ole. Pidempien lenkkien jälkeen taas täytyisi itse muistaa joko käyttää Lina ennen kuin tullaan sisälle tai aika pian hetken kotona oleskelun jälkeen, koska tämän viikkoinen ei ollut eka kerta, kun vahinko käy samanlaisessa tilanteessa.

Tällä viikolla olin myös kolme päivää koulussa, joista kaksi päivää oli täydet 7 h + matkat. Olen ihan varma, että Lina ei tiistaina ollut jaksanut pidätellä koko päivää, mutta eipä ole pissalätäkköä löytynyt vieläkään! Keskiviikkona edellä mainittu onnistui ja koko päivän täällä pyöri myös nauhoitus. Seitsemän tuntia koirat olivat hiljaa, mutta viimeisen puolen tunnin aikana varsinkin Lina alkoi olla jo levoton. Päivän saldo oli muutama yksittäinen haukahdus. Ensi viikosta eteenpäin koirat saavatkin tottua uuteen päivärutiiniin, kun aloitan yhdeksän viikon työharjoittelun ja olen joka arkipäivä 6,5 h + matkat pois.

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

Helsingin pentunäyttely

Eilen osallistuimme Linan toiseen ja samalla meidän osalta tämän vuoden viimeiseen pentunäyttelyyn Helsingissä. Harjakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn 15 (paikalla 14). Tällä kertaa sää ei suosinut, vaan taivaalta tuli enemmän tai vähemmän tihkusadetta ja kosteushan saa Linan turkin helposti kihartumaan. Lisäksi trimmerin akku hyytyi perjantai-iltana ja naaman trimmaaminen jäi aamuun. Lina ei toimenpidettä arvostanut, vaan laittoi aika tehokkaasti vastaan. Matka Helsinkiin ei siis alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Java ja Nele pääsivät taas Hervantaan, kun tiedossa oli pitkä päivä näyttelyreissulla.

Pentunäyttely oli Messukeskuksessa ja olimme paikalla jo klo 10 maissa, kun kehän alkaminen oli merkitty vasta 11.30. Koska pentunäyttelyn lisäksi Messukeskuksessa oli myös neljät messut, oli ihmisiä joka puolella ja tungos sen mukainen. Lina oli pikkuisen reippaampi kuin Lahdessa, mutta selvästi vieläkin jännitti. Kehän alkua saimme lopulta odotella ihan kunnolla, kun oli tunnin myöhässä. Lina alkoi väsähtää ja olisi mielellään mennyt nukkumaan.

Nuorempia (5-7 kk) narttuja oli ilmoitettu viisi ja mukana oli tälläkin kertaa myös Linan sisko. Tuomarina toimi Harri Lehkonen, joka kulki kehässä vinkulelu kädessä.

Lina liikkui kyllä mukanani ja seisoi suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta häntä ei noussut liikkeessä ja muutenkin Lina oli jotenkin tosi apaattinen. Tuomarin vinkulelua katsoi ihmetellen ja pöydällä antoi ihan hyvin käsitellä. Sijoitus oli lopulta sama kuin Lahdessa eli pikkunarttujen toinen kunniapalkinnolla. Apaattisuus näkyi arvostelussakin:

Tottumattomasti esiintyvä narttupentu. Miellyttävä pää ja hyväasentoiset korvat. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman lyhyt rintakehä, mutta oikeat mittasuhteet. Saisi käyttää enemmän häntäänsä ja esiintyä itsevarmemmin. Terveet liikkeet. Pentuturkissa.

 Kaikki 5-7 kk nartut

Ensimmäisenä Linan sisko Elsie, toisena Lina - kuin kaksi marjaa :)



Tuomari heitti vinkulelun Linan eteen (tyylinsä kullakin...)

Pentuluokan lisäksi Lina esiintyi vielä kasvattajaluokassa (kuten Lahdessakin). Pentunäyttelyn jälkeen Lina pääsi hetkeksi autoon nukkumaan, kun pitihän sitä kaikki messutkin kiertää nopeasti. Lemmikkimessuilta ostin Linan turkkia varten silkkitippoja, pienen karstan ja kaikille koirille luita.

Seuraavaksi olen suunnitellut Linalle Turun KV-näyttelyn pentuluokkaa, mutta se on vasta tammikuussa. Ennen sitä pitää etsiä iloa esiintymiseen! Eli ei muuta kuin mätsäreihin treenaamaan.

perjantaina, marraskuuta 11, 2011

Vuonna 2004 ja 1997

Lueskelin läpi pari vanhempaa agilitykirjaa, jotka molemmat olivat lainassa kirjastosta:


Vasemmalla on Agility lähdöstä maaliin, jonka on kirjoittanut Inger Jalakas. Tämä on kirjoitettu vuonna 2004 ja suomennettu kolme vuotta myöhemmin eli 2007. Olin ihan yllättynyt miten hyvä tämä kirja oli! Toki kirjassa esitetyt agilitysäännöt olivat jo vanhentuneet ja luvan pyytämistä opetettiin koiralle vanhanaikaisesti niskasta nappaamalla sekä "lukemalla lakia", jos koira yritti karata ennen lupaa nameille. Mutta esteiden opetukseen annettiin hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja (pujottelussa mm. 2x2 - ei tosin tällä nimellä, kuja, verkot) ja palkkakin suositeltiin antamaan muualta kuin kädestä. Kirja ei myöskään voi olla huono, jos siinä kritisoidaan sekarotuisten syrjintää agilityssa (valioituminen).

Tämä kirja oli olemassa jo silloin, kun vasta aloitin Javan kanssa agilityn ja omalla tavallaan on harmi, etten lukenut sitä silloin. Toisaalta en ehkä olisi sisäistänyt sitä samalla tavalla kuin nyt, mutta aivan varmasti siitä olisi ollut enemmän hyötyä silloin! Paljon kirjassa oli sellaista, jonka itse olen oppinut vasta parin viime vuoden aikana, mutta jotka näköjään ovat olleet olemassa jo aiemmin.

--

Oikealla olevaa ei oikeastaan voi sanoa kirjaksi vaan kyseessä on enemmänkin vihkonen. Kyseessä on Risto Koposen Agility, luonnollinen ohjaus ja rutiinit liikesarjat, joka on vuodelta 1997! Pakkohan se oli katsoa mitä tuohon aikaan agilitysta kirjoitettiin... Vihkosen lukemista häiritsi suuresti useat kirjoitusvirheet ja epämääräiset piirrokset, joista ei aina oikein voinut ymmärtää mitä niissä haettiin. Mutta tuohon aikaan ei tainnut ollut Wordin oikolukua eikä agilityrataohjelmistoja. Ohjaustekniikatkin olivat välillä hieman hankalasti ymmärrettäviä, kun vihkosessa ei esim. puhuttu valssista, vaikka ymmärtääkseni sellaisesta oli kuitenkin kyse.

Jo vuonna 1997 "houkutinta" suositeltiin pitämään muualla kuin kädessä. Javaa olen hyvin pitkään palkannut treeneissä kädestä ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa. Näiden kirjojen lukeminen ei yhtään auttanut asiaa, kun ajat sitten on ollut tiedossa, että namien tarjoaminen kädestä ei ole kannattavaa. Aikoinaan jo alkeiskurssilla olisi pitänyt opettaa palkkaus alustalta tai lelulla ja ohjatuissa treeneissä vaatia samaa. Toisaalta Javan kanssa ongelmana on ollut karkaaminen lelu suussa, joten tämän takia olen jatkuvasti luistanut lelupalkasta. Jokohan olisi aika opettaa koiralleen, että lelu suussa karkaaminen ei ole kannattavaa?!

Tämän päivän kevennys tuli Koposen vihkosessa olleista "vaativista" kolmosluokan radoista vuodelta 1997, jotka vastasivat nykyisiä ykkösluokan ratoja. Ei kyllä yhtään haittaisi, jos nykyäänkin voisi vielä kolmosissa päästä välillä noin helpolla. :) (Paitsi että Javahan ei käsipalkkauksen takia irtoaisi kunnolla ja supersheltit terriereineen vetäisivät sellaiset ajat, että hitaampaa alkaisi jo heikottaa).

lauantaina, marraskuuta 05, 2011

Koirauimalassa

Java kävi tänään toista kertaa uimassa Hyvinkään koirauimalassa. Kyseessä oli Tampereen Pikkukoirien järjestämä lajiin tutustuminen ja yhteensä kymmenen pikkukoiraa oli uimassa kahteen ryhmään jaettuna. Ensimmäisen kerran Java kävi ko. paikassa tammikuussa eikä silloin oikein innostunut sisäuinnista. Tästä syystä halusin myös tälle kerralle avuksi uittajan.

 Uittaja apuna - pallokin napattiin matkalta mukaan


 Pallon perään Java jaksoi uida

 Uintiliivien irroittelua

Uitettu koira, joka alkaa olla kylmissään (jostain syystä Javan kyynärpää punoittaa, en tiedä onko syynä uintiliivi, valjaat vai eräs mustavalkoinen karvapallo)

Viimeinen pallo

Tällä kertaa Java lähti paljon innokkaammin pallon perään. Uintivuoron lopulla Java alkoi väsähtää ja kylmäkin tuli, joten siinä vaiheessa oli hyvä siirtyä suihkun puolelle ja kuivattavaksi. Ihan hyvä fiilis jäi, kun Javakin oli nyt reippaampi (vaikkei vieläkään ihan täysin arvostanut tätä toimintaa).

Nele ja Lina eivät päässeet mukaan uintireissulle, vaan pääsivät molemmat viettämään aikaa Hervantaan. Tämä oli Linan ensimmäinen kerta, kun jäi hoitoon, mutta hyvin oli kuulema mennyt. :)

perjantaina, marraskuuta 04, 2011

Innokkaita koiria

Omatoimitreenaaminen on viime aikoina jäänyt, kun ei ole ollut innostusta. Tämä johti siihen, että maanantain ohjatuissa treeneissä Nele oli aivan yli-innoissaan kentälle päästessään, kun takana oli kaksi viikkoa agitaukoa. Aikamoiseksi sekoiluksi meidän rata paikoitellen menikin ja jälkikäteen asiaa miettiessäni tajusin, että en vain osannut ohjata Neleä kunnolla. Jotenkin Nelen kanssa ennakko-oletuksena on aina hitaus ja sellainen haahuilu, joten kun koira meneekin vauhdilla ja vaatisi selkeän ohjauksen sekä ajoissa olevat käskyt, olenkin itse hidas ja myöhässä.

Yksi syy treenaamisen innostamattomuuteen on se, että treeneissä koirat menevät todella hienosti, mutta kisoissa mikään ei onnistu. Jotenkin sellainen olo, että onko treenaamisesta mitään hyötyä... Omatoimitreenejä enemmän tarvetta voisikin olla nyt epiksille (kisamainen keinu ja kepit), mutta tietenkään sellaisia ei ole tarjolla kuin ylihintaan.

Tänään kuitenkin käväistiin Tallilla ja mukaan pääsivät kaikki koirat. Javan ja Nelen kanssa tein muutaman esteen radan, jossa oli juurikin kepit sekä keinu. Kepeillä oli verkot alussa ja lopussa eikä pujottelun kanssa ollut mitään ongelmia. Tallin keinun Nele meni radan osana heti ja vielä tosi nopeasti. Javalla taasen käytin keinun päällä namialustaa siitä syystä, ettei Java tekisi lentokeinua, vaan malttaisi kunnolla hidastaa. Molemmat agiliitivät hyvin ja innokkaasti, ei voi olla kuin tyytyväinen.

Lopuksi Lina sai tehdä hieman pentuagia. Lina oli aivan ihanan innoissaan! Palkkasin aluksi namialustalta, mutta kokeiltiin myös lelua ja "kuollutta" lelua, jotka molemmat toimivat. Kunpa Linan into ei nyt katoaisi mihinkään. Ainakin saalisviettiä tytöltä löytyy enemmän kuin Neleltä ja nyt vain täytyy olla tarkkana, että saa sen kanavoitua agilityyn eikä esimerkiksi lintujen jahtaamiseen...Tällä kertaa tehtiin putkea (en edes tiedä montako kertaa Lina ehti putken juosta, kun "hieman" innostui) ja pikkuisen eteenlähetystä.



Pikkuhiljaa täytyisi alkaa miettiä ja suunnitella miten Linan kanssa haluaa agilityssa edetä.