Linan neljäs sydänkontrolli oli maanantaina. Tällä kertaa muistin ottaa kopion Linan rekisteripapereista mukaan (yhä vieläkin virallista paperia odotellessa) ja eläinlääkäri täytti Kennelliiton lomakkeen sydäntarkastuksesta. Sivuääntä Linalla ei ole, sydämen vajaatoiminta-valintoihin eläinlääkäri ei rastittanut mitään ja muita tutkimuksia kohtaan tuli teksti: "Sydänultra 12.08.2013: oikean puolen dilataatio, tricuspidaalivuoto, pleuran effuusio".
Sydänkuuntelun jälkeen Linasta otettiin verikoe (vain yhdestä tassusta) ja sitten suunnattiin taas keuhkoröntgeniin. Keuhkokuvat kertoivat sen mitä olin epäillytkin: neste rintaontelossa oli jälleen hieman lisääntynyt. Alkutarkastuksen aikana eläinlääkäri puhui, että nesteestä voisi ottaa näytteen sterilisaation yhteydessä, mutta kuvat nähtyään totesi, että siirretään sterilointi ja otetaan näyte nesteestä mahdollisimman pian. Verikokeiden tulokset menivät iltapäivään ja niiden suhteen sai nyt huokaista helpotuksesta, sillä kaikki arvot olivat kohdillaan. Lina on myös hieman saanut lisää painoa ja Hakametsän vaaka näytti pikkuneidille tasan 5 kg.
Eilen tiistaina vein Linan uudelleen Hakametsään näytteenottoa varten. Näyte nesteestä otettiin kevyessä nukutuksessa ja jouduin jättämään Linan tunniksi eläinlääkärien hoiviin. Odotellessa hain Javan kotoa ja kävin hieman shoppailemassa (jep, harrastan lohtushoppailua silloin, kun ahdistaa), mutta siitä lisää myöhemmin... Ennen Hakametsään paluuta ehdin viedä Javan takaisin kotiin ja napata kepon mukaan kuskiksi, kun tajusin, että Linan olisi varmasti mukavampi matkustaa kotiin sylissäni kuin takana häkissä. Hakametsässä odoteltiin ensin Linaa, sitten eläinlääkärin tietojen kirjaamista ja lopuksi vielä Tapiolan (myönteistä) päätöstä. Lina oli hieman sekaisin, mutta hereillä. Toisessa etutassussa oli ollut kanyyli, joten siitä oli karvat ajateltu pois pieneltä alueelta ja jalassa oli side, jonka sai poistaa illalla. Myös molempien kainaloiden takaa oli karvat ajeltu pois ja näissä kohdissa näkyi pienet pistosjäljet. Linalta siis otettiin näyte neulalla ja samalla nestettä poistettiin rintaontelosta niin paljon kuin mahdollista.
Jostain syystä kuvittelin Linassa olevan nesteen olevan kirkasta, hieman kuin vettä. Eläinlääkäri näytti meille noin reilun desin verran nestettä, joka oli kuin maitoa, jonka veri oli muuttanut hieman punertavaksi. Olipa yllätys! Nyt nestettä tutkitaan sekä Hakametsän omassa että ulkopuolisessa laboratoriossa ja eläinlääkäri soittaa, kun kaikki tulokset ovat tulleet. Ajallisesti tämän pitäisi mennä jonnekin ensi viikkoon. Siihen asti jatketaan lääkityksiä kuten ennenkin ja lisäksi Lina sai antibioottikuurin. Liikkua Lina saa omilla ehdoillaan, mutta varsinainen lenkkeily on toistaiseksi jätettävä pois.
Toivon mukaan rintaontelonesteen tutkimus toisi selvyyttä siihen johtuvatko Linan terveysongelmat sydämestä vai onko sydän ns. sivullinen uhri. Yksi vaihtoehto Linan sairauteen on nimittäin lymfakierron eli imusuoniston ongelmat eikä toisaalta kasvainta voida vielä sulkea kokonaan pois (eläinlääkärin mukaan vanhoilla koirilla kasvain olisi hyvin todennäköisesti tämän tyyppisten ongelmien aiheuttaja). Mitään ihmeparantumista ei Linalle valitettavasti ole enää tarjolla, mutta jos nesteen kertyminen johtuu esimerkiksi lymfakierron häiriöistä pitää Linan ruokavaliota muuttaa ja lääkevalikoimaan lisätään kortisoni. Mutta odotellaan nyt ensin tutkimustuloksia.
keskiviikkona, marraskuuta 27, 2013
maanantaina, marraskuuta 25, 2013
Vuoden viimeiset agilitykisat
Kisasin Nelen kanssa eilen yhden hyppyradan ja yhden agilityradan verran SDP:llä TamSKin kisoissa, jotka samalla jäivät meidän osalta tämän vuoden viimeisiksi. Ennen kisoja meillä piti olla keskiviikkona Anne Huittisen valmennus, jonka kuitenkin jouduin jättämään välistä flussan takia. Johan tässä ehtikin olla lähes reilun kuukauden terveenä...Yhdet omatoimitreenit saatiin kumminkin järjestettyä ennen kisoja ja pitkästä aikaa paikkana oli TamSKin Talli, josta löytyi ihan uusi keinu. Mitään ongelmia ei ollut tämän keinun kanssa: Nele teki sen monta kertaa todella vauhdikkaasti eikä kertaakaan kieltäytynyt menemästä keinulle.
Sunnuntain kisat alkoivat hyppärillä, jossa minikakkosia oli 17. Ihanneaika oli suht tiukka, vain 38 sekuntia. Tältä radalta meille tuli vitonen, kun Nele meni pujottelusta hieman ohi. Videolla näkyy hyvin kuinka Nelen keskittyminen katoaa johonkin yleisön suuntaan juuri ennen pujottelun aloittamista. Käännöksissä meillä oli turhan paljon ilmaa, mutta jotenkin onnistuttiin silti pääsemään ihanneaikaan ja jäätiin siitä huikeat kolme sekuntia. Lopullinen sijoitus oli 7/17.
Agilityradalla oli keinu, jota Nele ei jostain syystä suostu kisatilanteessa mitenkään suorittamaan. Eli meille taas vaihteeksi hylätty keinun takia. Nele tuli keinun ylösmenokontaktille ja liimautui siihen. Pari kertaa yritin tsempata Neleä jatkamaan, mutta ei niin ei. Myös puomista Nele tuli ensin ohi, kun taisi luulla sitäkin keinuksi ja ylipäänsä puomin suoritus oli tosi varovainen. Sen sijaan pujottelu oli tällä radalla mahtava: Nele tuli siihen todella vauhdilla ja olin varma, että menee ohi ekasta välistä, mutta Nelehän teki ihan virheettömän suorituksen.
Seuraavaksi edessä on se talvitauko agilitysta, jota mietin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Ilmoitin Nelen jatkamaan Huittisen keskiviikkovalmennuksissa myös kevätkaudella, mutta muuten kalenterissa ei ole mitään säännöllisiä treenejä. Epämääräisellä kisatauolla ollaan maaliskuun loppuun asti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että saatetaan tässä välissä osallistua lähikisojen hyppyradoille, mutta muuten ei kisata virallisissa. Sen sijaan epiksiin pitäisi yrittää päästä, jotta pääsisin korjaamaan Nelen kisatilanteen epävarmuutta keinun suhteen. Omatoimitreenejä jatketaan yhtä epäsäännöllisesti kuin aiemminkin.
Sunnuntain kisat alkoivat hyppärillä, jossa minikakkosia oli 17. Ihanneaika oli suht tiukka, vain 38 sekuntia. Tältä radalta meille tuli vitonen, kun Nele meni pujottelusta hieman ohi. Videolla näkyy hyvin kuinka Nelen keskittyminen katoaa johonkin yleisön suuntaan juuri ennen pujottelun aloittamista. Käännöksissä meillä oli turhan paljon ilmaa, mutta jotenkin onnistuttiin silti pääsemään ihanneaikaan ja jäätiin siitä huikeat kolme sekuntia. Lopullinen sijoitus oli 7/17.
Agilityradalla oli keinu, jota Nele ei jostain syystä suostu kisatilanteessa mitenkään suorittamaan. Eli meille taas vaihteeksi hylätty keinun takia. Nele tuli keinun ylösmenokontaktille ja liimautui siihen. Pari kertaa yritin tsempata Neleä jatkamaan, mutta ei niin ei. Myös puomista Nele tuli ensin ohi, kun taisi luulla sitäkin keinuksi ja ylipäänsä puomin suoritus oli tosi varovainen. Sen sijaan pujottelu oli tällä radalla mahtava: Nele tuli siihen todella vauhdilla ja olin varma, että menee ohi ekasta välistä, mutta Nelehän teki ihan virheettömän suorituksen.
Seuraavaksi edessä on se talvitauko agilitysta, jota mietin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Ilmoitin Nelen jatkamaan Huittisen keskiviikkovalmennuksissa myös kevätkaudella, mutta muuten kalenterissa ei ole mitään säännöllisiä treenejä. Epämääräisellä kisatauolla ollaan maaliskuun loppuun asti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että saatetaan tässä välissä osallistua lähikisojen hyppyradoille, mutta muuten ei kisata virallisissa. Sen sijaan epiksiin pitäisi yrittää päästä, jotta pääsisin korjaamaan Nelen kisatilanteen epävarmuutta keinun suhteen. Omatoimitreenejä jatketaan yhtä epäsäännöllisesti kuin aiemminkin.
perjantaina, marraskuuta 22, 2013
sunnuntai, marraskuuta 17, 2013
Haralanharjulla
Taas on kaksi vapaapäivää käytetty tehokkaasti ulkoillen. Työpäivinä, erityisesti iltavuorojen aikana, lenkkeily jää helposti lähiseutujen kiertelyksi ja kyllä sen koirista jossain vaiheessa huomaa, että energiaa on vähän turhankin paljon.
Lina kanssa reippailin perjantaina Sulkavuorella. Tai "reippailla" on väärä sana, kun itse yritin kävellä hitaasti ja Linaa koko lenkki tuntui vain ahdistavan. Muutaman kerran Lina yskähteli. Kovin hyvältä tämä tilanne ei näytä, mutta odotellaan nyt seuraavaan kontrolliin ennen suurempia analyyseja... Javan lenkkivuoro tuli illalla, kun suunnattiin Kauppiin kera Hila-norwichin ja Jana-koikkerin. Tällä reissulla keskityttiin puhtaasti lenkkeilyyn ja yleiseen kuulumisten päivittämiseen. :)
Suurimmat kuntoilut sai kuitenkin Nele, jonka kanssa olin torstaina kätköilemässä Kangasalan Haralanharjulla. Noin kolme tuntia käveltiin metsässä kätköjen perässä ja kiivettiin ihailemaan maisemia näkötornille. Seuraksi lähti taas Rusina-villakoira omistajansa kanssa. Koko reissun saldona oli 11 löytynyttä kätköä!
Lina kanssa reippailin perjantaina Sulkavuorella. Tai "reippailla" on väärä sana, kun itse yritin kävellä hitaasti ja Linaa koko lenkki tuntui vain ahdistavan. Muutaman kerran Lina yskähteli. Kovin hyvältä tämä tilanne ei näytä, mutta odotellaan nyt seuraavaan kontrolliin ennen suurempia analyyseja... Javan lenkkivuoro tuli illalla, kun suunnattiin Kauppiin kera Hila-norwichin ja Jana-koikkerin. Tällä reissulla keskityttiin puhtaasti lenkkeilyyn ja yleiseen kuulumisten päivittämiseen. :)
Suurimmat kuntoilut sai kuitenkin Nele, jonka kanssa olin torstaina kätköilemässä Kangasalan Haralanharjulla. Noin kolme tuntia käveltiin metsässä kätköjen perässä ja kiivettiin ihailemaan maisemia näkötornille. Seuraksi lähti taas Rusina-villakoira omistajansa kanssa. Koko reissun saldona oli 11 löytynyttä kätköä!
Haralanharjun näkötorni
Kuvasin Topeliuksen muistomerkkiä, kun kuvaan ilmestyi harjakoira
Nelen mielestä näkötorni oli kaikin puolin kamala paikka: ensin piti kiivetä ylös (osan matkaa Nele tuli sylissä), sitten oltiin korkeuksissa ja lopulta piti vielä omatoimisesti laskeutua alas
Näkymät ylhäältä olivat upeat
Geokoira kätköllä
perjantaina, marraskuuta 08, 2013
Syksyistä ulkoilua
Märkää, pimeää ja kurjaa. Houkutus jäädä sisälle lämpimään on suuri, mutta onneksi innostus geokätköilyyn laittoi liikkumaan näiden parin vapaapäivän aikana. Eilen Nele pääsi valloittamaan Niihamaa, kun tehtiin kahden ja puolen tunnin lenkki pitkin metsäpolkuja. Saldona kuusi löydettyä kätköä ja yksi onnellinen harjakoira. Eikä meidän tarvinnut lenkkeillä yksin, vaan Rusina-villakoira omistajansa kanssa lähti mukaan. Metsässä oli ihanan hiljaista ja vasta aivan lenkin loppupuolella, lähellä Niihaman ulkoilumajaa, nähtiin muita ulkoilijoita.
Tänään oli Javan vuoro päästä pidemmälle lenkille. Lähdettiin kaksin tutkimaan uusia reittejä Hervannassa. Käveltiin metsäpolkuja Hervannan ja Kaukajärven välissä: puolitoista tuntia ja neljä kätköä. Java joutui lenkillään tyytymään fleksiin, mutta iltapäivän hiljaisuudesta päätellen Javakin väsähti tehokkaasti metsässä kulkemisesta.
Lina sen sijaan on joutunut tyytymään lyhyempiin lenkkeihin lähellä kotia. Niihaman ja Hervannan lenkit olisivat olleet liian raskaita Linalle, joka on taas köhinytkin jonkin verran. Välillä en oikein tiedä väsyykö Lina lenkillä vai johtuuko perässä käveleminen vain siitä, ettei Lina juurikaan pidä märkyydestä. Vapaana ollessaan Lina liikkuu paremmin kuin hihnassa, joten olen yrittänyt viedä Linaa läheiseen metsään, jossa pikkuneiti saa liikkua vapaana omaa vauhtiaan. Eläinlääkäri ehdotti tarkistamaan ikenien värin silloin, kun Lina alkaa lenkillä hidastella perässäni - saattaa olla, että Linaa esimerkiksi heikottaa alhaisen verenpaineen takia.
Vaikka nämä pitkät lenkit olivat kivoja pienestä sateesta ja yleisestä märkyydestä huolimatta, olisi silti mukava palata kolmen viikon takaiseen aikaan, jolloin heti aamusta paistoi aurinko ja ulkona oli sopivasti pakkasta. Olin silloin koirien kanssa Kankaanpäässä ja aamulenkki reippailtiin eräällä suolla armeijan ampuma-alueen reunamilla etsimässä vanhaa latoa ja kätköä. Hieno paikka ja vielä hienompi ilma:
Tänään oli Javan vuoro päästä pidemmälle lenkille. Lähdettiin kaksin tutkimaan uusia reittejä Hervannassa. Käveltiin metsäpolkuja Hervannan ja Kaukajärven välissä: puolitoista tuntia ja neljä kätköä. Java joutui lenkillään tyytymään fleksiin, mutta iltapäivän hiljaisuudesta päätellen Javakin väsähti tehokkaasti metsässä kulkemisesta.
Lina sen sijaan on joutunut tyytymään lyhyempiin lenkkeihin lähellä kotia. Niihaman ja Hervannan lenkit olisivat olleet liian raskaita Linalle, joka on taas köhinytkin jonkin verran. Välillä en oikein tiedä väsyykö Lina lenkillä vai johtuuko perässä käveleminen vain siitä, ettei Lina juurikaan pidä märkyydestä. Vapaana ollessaan Lina liikkuu paremmin kuin hihnassa, joten olen yrittänyt viedä Linaa läheiseen metsään, jossa pikkuneiti saa liikkua vapaana omaa vauhtiaan. Eläinlääkäri ehdotti tarkistamaan ikenien värin silloin, kun Lina alkaa lenkillä hidastella perässäni - saattaa olla, että Linaa esimerkiksi heikottaa alhaisen verenpaineen takia.
Vaikka nämä pitkät lenkit olivat kivoja pienestä sateesta ja yleisestä märkyydestä huolimatta, olisi silti mukava palata kolmen viikon takaiseen aikaan, jolloin heti aamusta paistoi aurinko ja ulkona oli sopivasti pakkasta. Olin silloin koirien kanssa Kankaanpäässä ja aamulenkki reippailtiin eräällä suolla armeijan ampuma-alueen reunamilla etsimässä vanhaa latoa ja kätköä. Hieno paikka ja vielä hienompi ilma:
lauantaina, marraskuuta 02, 2013
Sydänkontrolli III ja terveystarkistukset
Tällä viikolla kävin neljä kertaa Hakametsän eläinlääkäriasemalla, vaikka alun perin oli tarkoitus käydä vain kerran Linan kanssa kolmannessa sydänkontrollissa. Aika sydänkontrolliin oli varattu maanantaiksi ja heti alkuun suunnattiin keuhkoröntgeniin. Tällä kertaa tuli hieman parempia uutisia: nestettä on yhä, mutta määrä oli kuitenkin vähentynyt viime kerrasta. Nesteenpoistolääkkeitä päätettiin jatkaa samalla annostuksella ja nostaa Priliumin annostus siihen millä elokuussa aloitettiin. Linasta päätettiin ottaa myös uudet verikokeet, mutta koska aamuruokailusta oli sen verran lyhyt aika (pitäisi olla vähintään 8 tunnin ruokapaasto), jouduttiin verikokeet siirtämään tiistaihin.
Tiistaiaamuna klo 8 tulin enemmän tai vähemmän pirteänä Linan kanssa Hakametsään verikokeeseen. Linalta jouduttiin ottamaan verta molemmista jaloista ja pikkuneiti sai tassuihinsa tiikerikuviot.
Eläinlääkäri oli luvannut soitella iltapäivällä verikokeen tuloksista. Hakametsästä lähtiessä päätin vielä varata Javalle ja Linalle ajan silmätarkistukseen ja Linalle myös polvitarkistukseen. Yllättäen saatiin peruutusaika jo samalle päivälle, joten käväisin kotona ja puolenpäivän aikaan ajelin taas Hakametsään tällä kertaa kahden koiran kanssa.
Javalla edellisestä silmätarkistuksesta oli kulunut vuosi ja jännitti mitä ell Sanna Elfving sanoisi silmistä, kun tuntuu, että huonoja uutisia on nyt tullut jatkuvasti... Mutta onneksi Javan tilanne oli ennallaan! Jatketaan siis samaan malliin kuin aiemmin eli painetipat kaksi kertaa päivässä ja kosteustipat ennen ulkoilua. Pyysin kuuntelemaan myös Javan sydämen ja sama kaiku siellä yhä kuului, tosin vain yhdestä suunnasta ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei tämä tilanne vaadi mitään toimenpiteitä.
Tämän jälkeen pöydälle pääsi Lina, jolle tehtiin vihdoinkin virallinen silmä- ja polvitarkistus. Linankin kohdalla tarkistus jännitti, koska se tästä nyt vielä puuttuisi, että Linalla todettaisiin silmissä tai polvissa jotain vikaa! Mutta huoli oli turha: silmät olivat terveet ja polvet 0/0. Nyt joku saattaa miettiä mitä järkeä on tarkistuttaa sairas koira, jota ei käytetä jalostukseen tai paljon muuhunkaan: olen vannoutunut virallisten tarkistusten kannattaja, sillä koskaan ei tiedä millaisessa yhteydessä joku vielä kaipaa Linan suvusta tietoja. Itse olen etsinyt muun muassa Javan sukulaisten tietoja, mutta valitettavasti näille koirille ei juurikaan ollut tehty ainakaan virallisia tarkistuksia, joista olisi voinut selvitä mitään taustaa Javan terveysongelmille.
Iltapäivällä ell Anne Siljamäki soitteli tarkemmin Linan verikokeen tuloksista, joista olin kuullut jotain jo päivän terveystarkistuksessa. Verikokeet kertoivat, että nesteenpoisto on kuivattanut Linaa, jonka takia muun muassa kalium-arvo oli turhan matala. Linalle olisi hyvä antaa joka päivä teelusikallinen Nutri-plus geeliä (olin ostanut tätä juuri aamulla Hakametsästä!), tarjota nappulat turvotettuna, jättää punainen liha pois (munuaisarvot tms. eivät olleet ihan kohdallaan) ja suosia maitotuotteita. Myös jotain elektrolyyttijuomaa voisi kokeilla. Seuraava kontrolli olisi taas kuukauden päästä, ellei mitään tule tässä välissä.
Eikä tässä vielä kaikki. Perjantaiaamuna klo 8 olin jälleen kerran Hakametsässä mukanani tällä kertaa Java. Javalta mitattiin silmänpaineet, joiden edellisestä mittauksesta oli vuosi aikaa. Muutosta ei ollut tullut vuoden aikana, vaan silmänpaineet olivat yhä 12 molemmissa silmissä, joka on oikein hyvä lukema.
Voitaisiinkohan nyt pitää hetki taukoa eläinlääkärikäynneistä...?
Tiistaiaamuna klo 8 tulin enemmän tai vähemmän pirteänä Linan kanssa Hakametsään verikokeeseen. Linalta jouduttiin ottamaan verta molemmista jaloista ja pikkuneiti sai tassuihinsa tiikerikuviot.
Eläinlääkäri oli luvannut soitella iltapäivällä verikokeen tuloksista. Hakametsästä lähtiessä päätin vielä varata Javalle ja Linalle ajan silmätarkistukseen ja Linalle myös polvitarkistukseen. Yllättäen saatiin peruutusaika jo samalle päivälle, joten käväisin kotona ja puolenpäivän aikaan ajelin taas Hakametsään tällä kertaa kahden koiran kanssa.
Javalla edellisestä silmätarkistuksesta oli kulunut vuosi ja jännitti mitä ell Sanna Elfving sanoisi silmistä, kun tuntuu, että huonoja uutisia on nyt tullut jatkuvasti... Mutta onneksi Javan tilanne oli ennallaan! Jatketaan siis samaan malliin kuin aiemmin eli painetipat kaksi kertaa päivässä ja kosteustipat ennen ulkoilua. Pyysin kuuntelemaan myös Javan sydämen ja sama kaiku siellä yhä kuului, tosin vain yhdestä suunnasta ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei tämä tilanne vaadi mitään toimenpiteitä.
Tämän jälkeen pöydälle pääsi Lina, jolle tehtiin vihdoinkin virallinen silmä- ja polvitarkistus. Linankin kohdalla tarkistus jännitti, koska se tästä nyt vielä puuttuisi, että Linalla todettaisiin silmissä tai polvissa jotain vikaa! Mutta huoli oli turha: silmät olivat terveet ja polvet 0/0. Nyt joku saattaa miettiä mitä järkeä on tarkistuttaa sairas koira, jota ei käytetä jalostukseen tai paljon muuhunkaan: olen vannoutunut virallisten tarkistusten kannattaja, sillä koskaan ei tiedä millaisessa yhteydessä joku vielä kaipaa Linan suvusta tietoja. Itse olen etsinyt muun muassa Javan sukulaisten tietoja, mutta valitettavasti näille koirille ei juurikaan ollut tehty ainakaan virallisia tarkistuksia, joista olisi voinut selvitä mitään taustaa Javan terveysongelmille.
Iltapäivällä ell Anne Siljamäki soitteli tarkemmin Linan verikokeen tuloksista, joista olin kuullut jotain jo päivän terveystarkistuksessa. Verikokeet kertoivat, että nesteenpoisto on kuivattanut Linaa, jonka takia muun muassa kalium-arvo oli turhan matala. Linalle olisi hyvä antaa joka päivä teelusikallinen Nutri-plus geeliä (olin ostanut tätä juuri aamulla Hakametsästä!), tarjota nappulat turvotettuna, jättää punainen liha pois (munuaisarvot tms. eivät olleet ihan kohdallaan) ja suosia maitotuotteita. Myös jotain elektrolyyttijuomaa voisi kokeilla. Seuraava kontrolli olisi taas kuukauden päästä, ellei mitään tule tässä välissä.
Eikä tässä vielä kaikki. Perjantaiaamuna klo 8 olin jälleen kerran Hakametsässä mukanani tällä kertaa Java. Javalta mitattiin silmänpaineet, joiden edellisestä mittauksesta oli vuosi aikaa. Muutosta ei ollut tullut vuoden aikana, vaan silmänpaineet olivat yhä 12 molemmissa silmissä, joka on oikein hyvä lukema.
Voitaisiinkohan nyt pitää hetki taukoa eläinlääkärikäynneistä...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)