keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2014

Arki 5/5

Aamulenkille lähtiessä totesin ulkona olleen pakkasta, joten pitkästä aikaa oli pakko kaivaa auton lämmitysjohto esille. Java oli ollut hieman kylmissään jo edellisen aamun lenkillä, joten tänään puin Javalle manttelin aamulenkin ajaksi. Pois nämä yöpakkaset, kiitos!

Tänään oli viikon toiseksi viimeinen työpäivä, kun huominen menee vappua juhliessa. Töiden jälkeen koirat pääsivät takapihalle leikkimään, grilli laitettiin kuumaksi ja avasin vapun sekä vapaapäivän kunniaksi pullon hyvää punaviiniä.


Onneksi tämä haaste on nyt ohi! Voin palata takaisin normaaliin päivitystahtiin ja johan tässä alkoi kuvauskohteet loppua, kun varsinkin nämä arkipäivät menevät lähes aina saman kaavan mukaan.

tiistaina, huhtikuuta 29, 2014

Arki 4/5

Työpäivinä elämä muuttuu tylsäksi, kun suurin osa allekirjoittaneen päivästä menee töissä ja illallakin meinaa sen verran väsyttää, että mitään kovin ihmeellistä ei jaksa tehdä.

Ja tänään todellakin oli sellainen päivä, että ollaan vain oltu. Aamulla suuntasin töihin täyttelemään ruukkuja mullalla ja työpäivän jälkeen vuorossa oli taas ensin koirien lenkitys. Lenkin jälkeen kahvinkeitin päälle ja sohvalle. Myös Java tuli viereeni nukkumaan. Ilta menee tietokoneen ja lehtien seurassa. Koiratkin ovat vaikuttaneet väsyneiltä, joten kunnollinen lepopäivä tulee tarpeeseen meille kaikille.

maanantaina, huhtikuuta 28, 2014

Arki 3/5

Seuraavaksi sitä arkisempaa arkea.

Aamusta suuntasin töihin kukkasten keskelle, josta kotiuduin vasta iltapäivästä. Koirien lenkityksen jälkeen oli aika siirtyä sohvalle kera kahvin ja karjalanpiirakan. Televisiosta pyörimään amerikkalainen sarja ja samalla tsekkailin josko Facebookilla olisi minulle jotain asiaa. Koiratkin ottivat tämän ajan rennosti sohvalla nukkuen.

Lepohetken jälkeen kunnostauduin vielä koulimalla omia pikkutaimia isompiin ruukkuihin. Java olisi mielellään auttanut tässä hommassa syömällä ko. taimet. Illalla sain lenkkiseuraa naapurista ja teimme tunnin kävelylenkin seuranamme kääpiösnautserit Minttu ja Saana.


sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2014

Arki 2/5

Tänään retkeiltiin lähes koko päivä Isojärven kansallispuistossa. Tapit järjestävät kyseiseen paikkaan kevätretken, joten käytiin kävelemässä suunniteltu reitti läpi. Java ei valitettavasti päässyt mukaan, vaan vietti oman päivänsä Hervannassa. Tiedän, että Java olisi niin kovasti stressannut metsässä kävelyä, että oli sekä itselle että koiralle helpompi ratkaisu viedä Java hoitoon.

Retkelle lähdettiin Heretyn pysäköintialueelta, josta käveltiin kolmisen kilometriä Kuorejärven laavulle. Laavulla oli nuotio valmiina, joten saatiin makkarat heti paistumaan ja samalla tuli juotua kahvit. Törmäsimme vain pari kertaa koko reissun aikana muihin ulkoilijoihin eikä vieraita koiria näkynyt paikalla ollenkaan. Yhteensä päivän aikana käveltiin noin seitsemän kilometriä, johon aikaa meni neljä tuntia sekä tunti suuntaansa matkoihin. Kansallispuistosta löytyi kolme kätköä ja paluumatkalla täydettiin lukemaa vielä viidellä löydöllä.

Paljon paremmin ei sunnuntaita ja kaunista kevätpäivää olisi voinut viettää kuin ulkoillen upeissa maisemissa. Retkellä oli mukana myös järjestelmäkamerani, joten myöhemmin luvassa muutama parempi otos kuin allaolevat kännykkäkuvat.

lauantaina, huhtikuuta 26, 2014

Arki 1/5

Facebookissa kiertää parhaillaan arkikuvahaaste, joka napsahti tänään omalle kohdalle. Haasteessa tulee kertoa arjestaan viiden päivän ajan kuvallisesti ja samalla haastaa joka päivä uusi kaveri mukaan. Ajattelin jakaa tämän haasteen myös blogin lukijoiden kanssa, koska koirat ovat niin olennainen osa arkikuviani.

Mutta nyt siis luvassa harvinaista herkkua lukijoille: postauksia viiden päivän ajan. Tänään arkeen kuului aamupäivän kauppareissu, johon sisältyi myös käynti apteekissa. Kaupasta ostin kesän ensimmäisen irtojäätelön ja apteekista koirille Frontlinet, sillä punkkeja on tänä keväänä näkynyt enemmän kuin tarpeeksi. Nelestä ensimmäiset punkit löytyivät jo 13.3., yksi kiinnittyneenä ja yksi turkissa kävelemässä. Sen jälkeen on irroitettu yksi punkki Javasta, löydetty molemmista koirista patit, joista koirat ovat todennäköisesti itse raapineet punkin irti ja poimittu useampi punkki kävelemästä (yleensä Nelen) turkista.

Takapihalla on hengattu viime päivinä paljon eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Koirat juoksevat ulos heti, kun ovi aukeaa ja yleensä vielä innostuvat riehumaan keskenään.

Iltapäivä meni koiria pestessä ja samalla trimmasin molempien turkit jälleen lyhyeksi. Viimeksi trimmasin molemmat koirat helmikuun lopussa ja hassua miten nopeasti turkit kasvavat silloin, kun niiden haluaisi pysyvän lyhyenä. Javan turkin leikkasin nyt 6 mm ja Nelen turkin 9 mm leikkuukammalla, joten kyseessä on kunnon kesäturkit. Toivottavasti mitään takatalvea ei ole enää tulossa.

torstaina, huhtikuuta 24, 2014

Agilitykuulumisia

Eilen oli aikomuksena mennä Nelen kanssa tämän kevään toiseksi viimeiseen Anne Huittisen valmennukseen, mutta uskomatonta kyllä, tulin jälleen kipeäksi. Enkä saanut edes vuoroani myytyä näin nopealla varoitusajalla... Jotenkin on alkanut tuntua, että olen valmennusten aikaan aina kipeänä. Onneksi meillä on jäljellä enää yksi kerta toukokuun lopussa ja se onkin viimeinen valmennus toistaiseksi, sillä en aio ilmoittaa Neleä mukaan syyskaudelle. Nämä kahden tunnin valmennukset ovat nimittäin ihan liian pitkiä Nelelle, jolle sopii paremmin lyhyempi treeni. Eikä tarvitse sitten enää itsekään murehtia flunssaisena sitä, että on maksanut 30 euroa koulutuksesta, johon ei pääse.

Nelen agilityharjoitteluun tulee ensi viikolla odotettu muutos, kun aloitamme jälleen viikottaisen ohjatun koulutuksen. Vuoden verran tässä onkin tullut pidettyä taukoa säännöllisestä harjoittelusta. Uusi treeniryhmämme toimii Tappien kautta ja kouluttajana meillä on SDP:n Päivi Männistö. Kyseessä on tunnin treenit joka torstai ja näillä näkymin vain kesäkauden ajan. Tulee tarpeeseen, sillä jos aion Nelen kanssa kisata kesällä, on meidän pakko myös harjoitella nykyistä aktiivisemmin.

Tähän väliin voisin mainita myös pari agilitykoulutusta, joissa olen Nelen kanssa ollut. Maaliskuun alussa kävimme Tappi-porukalla kouluttautumassa ProCaniksella Mouhijärvellä ja jos vain asuisin yhtään lähempänä ko. paikkaa, ottaisin ehdottomasti treenipaikan sieltä. Todella hyvä ja opettavainen koulutus, vaikka koulutuksen lopussa Nele väsähti ihan täysin ja radan suorittaminen muuttui sunnuntaikävelyksi.

Tämän kuun alussa osallistuin Nelen kanssa "Kisanomainen treeni"-workshoppiin Ylöjärvellä, joka oli agi.fi:n järjestämä koulutus. Kisatilannetta ei varsinaisesti saatu aikaiseksi, mutta päästiin kuitenkin kokeilemaan uutta hallia ja esteitä. Aloitettiin workshop rataan tutustumisella, jonka jälkeen tehtiin rata kisanomaisesti läpi ja sen jälkeen katsottiin vielä yksittäisiä radan osia ja esteitä. Nelestä huomasi epävarmuuden oudossa paikassa ja vierailla esteillä, mutta tehtiin kuitenkin nollaa, kunnes vastaan tuli keinu. Sitä Nele ei suostunut menemään ollenkaan. Jälkimmäisellä osuudella aloitettiinkin heti keinusta ja kun Nele sai mentyä keinun ensimmäisen kerran, alkoi jatkuva keinun tarjoaminen. Kummallinen harjakoira. Pujottelun Nele suoritti oikein hyvin ja kesti kehumisen suorituksen aikana. Koulutus videoitiin ja sain videot jokin aika sitten sähköpostiini:

Kisanomainen suoritus

Keinu

maanantaina, huhtikuuta 21, 2014

Kolmas silmäkontrolli ja hammaslääkäri

Viime tiistaina koirat pääsivät mukanani Hakametsän Eläinklinikalle. Java kävi silmäkontrollissa Hakametsän silmäspesialistilla ja molemmille koirille oli lisäksi varattu aika hammaskiven poistoon.

Ensin aloitettiin laittamalla Javalle laajentavat silmätipat, jonka jälkeen siirryin koirien kanssa tapaamaan hammashoidosta vastaavaa eläinlääkäriä. Nele oli vuorossa ensimmäisenä. Rauhoituspiikki oli Nelen mielestä varsin kamala asia ja sen kyllä kuulivat kaikki huoneessa olleet. Jätin Nelen hammaskiven poistoon ja menin Javan kanssa uudelleen tapaamaan silmälääkäriä:

"Veri on vuotanut silmään todennäköisesti sädekehän alueelta. Silmä on näkevä, joskin näkökyky on sumea johtuen voimakkaasta lasiaisenrappeumasta ja sen seassa olevasta verestä."

Kortisonitippaa jatketaan vielä kahden kuukauden ajan ja seuraavaan kontrolliin voidaan mennä noin kolmen kuukauden päästä. Ei yhtään haittaisi, jos todellakin voisimme välttää eläinlääkärikäynnit edes kesän ajan... Silmälääkäri ehdotti, että Javalle voisi varmuuden vuoksi tehdä veren hyytymiskokeet ja ne tehtiinkin ennen Javan hammaskiven poistoa. Hyytymistekijät olivat normaalit. Todennäköisesti Javan silmäsairaudet edesauttavat verenpurkaumien syntymistä, varsinkin kun silmän rakenne muutenkin muuttuu koiran ikääntyessä.


Silmälääkärin jälkeen oli Javan vuoro joutua hammaskiven poistoon. Kerroin eläinlääkärille, että yksi Javan ylähampaista on katkennut ja eläinlääkäri totesi hampaan juuren olevan vielä paikallaan. Sovittiin, että juuri poistettaisiin samassa nukutuksessa, sillä myöhemmin se saattaisi tulehtua. Poiston takia Java joutuisi olemaan eläinlääkärissä pidempään ja rauhoituksesta tulisi syvempi kuin Nelellä.

Javan jäädessä eläinlääkäriin lähdin viemään Nelen kotiin. Nele vaikutti suhteellisen virkeältä, joskin hieman sekavalta. Kotona Nele menikin heti nukkumaan, mutta kuolaamista tai muuta ei ollut.

"Neleltä poistettiin hammaskivi ja hampaat tarkistettiin. Alaetuhampaissa alkavaa parodontiittimuutosta eli hampaan kiinnityskudoksen vauriota."

Seuraavaa hammaskiven poistoa Nelelle suositeltiin 1-1,5 vuoden päähän ja eläinlääkäri totesi, että jossain vaiheessa saattaa olla tarve poistaa Neleltä pari alaetuhammasta.


Javan kävin hakemassa kotiin kuuden aikaan illalla. Vastassa oli todella reppana koira: vielä ihan sekaisin ja kuolakin vain valui koko ajan suusta.

"Rauhoituksessa poistettiin hammaskivi ja hampaat tarkistettiin. Javalla todettiin 2 tapaturmaisesti katkennutta yläetuhammasta. Nämä hampaat poistettiin juurineen.

Javalla todettiin oikealla ylhäällä lohjennut oikea ylä P4 väliposkihammas, hampaassa ei kuitenkaan avointa pulpayhteyttä. Seurataan tilannetta. Muissa hampaissa alkavaa parodontiittimuutosta."


Kuolaaminen loppui illan mittaan ja Java piristyi sen verran, että sai hieman ruokaa ennen yöunia. Hoito-ohjeeksi tuli pehmeää ruokaa viikon ajan, ikenien huuhtelua mukaan annetulla suuvedellä ja viiden päivän ajan tulehduskipulääkettä. Tikkejä ei tarvinut laittaa ja nopeasti Javan suu onkin parantunut. Loppulasku Hakametsästä oli huimat 647 euroa, josta Tapiolan pitäisi korvata osa (Javan silmäkontrolli). Sen voinkin todeta, että mitään muita synttärilahjoja ei koirille tänä vuonna ole tulossa.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2014

Ulkoilua Hämeenkankaalla

Tänään palattiin takaisin Hämeenkankaalle jatkamaan kätköilyä. Matkan varrelle osui kolme erilaista laavua, joista yhden vierestä löydettiin paikallisen koirayhdistyksen harjoituskenttä. Nele ja Java saivat molemmat kiivetä pari kertaa A:n yli.


Matkalla kohti Ylisenharjua

Taustalla Viheräperän suoalue


Olen omistanut koiria kohta kahdeksan vuotta, jonka aikana olemme käyneet Kankaanpäässä lukemattomia kertoja, mutta nyt vasta tuli käytyä ensimmäisen kerran koirien kanssa Hämeenkankaalla. Upeat lenkkimaastot ja Nele sai juosta paljon vapaana, kun näkyvyys joka suuntaan oli hyvä. Ihan varmasti tulee mentyä uudelleenkin ja kätköjäkin on alueelta vielä useita hakematta.

perjantaina, huhtikuuta 18, 2014

Pääsiäinen

Neljän päivän hengähdystauko töistä aloitettiin matkaamalla Kankaanpäähän pääsiäisen viettoon. Koirat pääsivät heti pitkälle lenkille Hämeenkankaan maisemiin ja samalla haettiin myös pari laavukätköä.



perjantaina, huhtikuuta 11, 2014

Nele 6v

Maailman paras Nele täyttää tänään kuusi vuotta.


Viime viikonloppuna Nele toimi jälleen geokoiranani, kun kiersimme agilitykoulutuksen päätteeksi Pikku-Ahveniston luontopolun Ylöjärvellä. Hieno, aurinkoinen kevätpäivä ja ihastuttava paikka pienelle jäähdyttelylenkille.


sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2014

Javan toinen silmäkontrolli

Javan toinen silmäkontrolli oli keskiviikkona. Tällä kertaa silmään laitettiin laajentavia tippoja ja eläinlääkäri tutki silmää moneen kertaan. Myös silmänpaineet mitattiin ja ne olivat yhä normaalit.

"Javan silmä oli rauhallinen. Linssin etupinnalla oli fibriiniä ja punasoluja, mikä heikentää näkökykyä. Verenpurkauma-alue on hieman pienentynyt. Java tuntuu näkevän silmällä, tosin huonommin kuin vasemmalla. Silmänpohjaan ei nähnyt kunnolla, se vaikutti kuitenkin rauhalliselta."

Kortisonitippa laitetaan nyt kerran vuorokaudessa seuraavaan kontrolliin asti. Java todellakin vaikutti näkevän oikealla silmällään jotain, mutta silmä reagoi ärsykkeeseen huomattavasti hitaammin kuin vasen silmä. Java ei myöskään aina täysin sulkenut oikeaa silmäänsä, vaan se jäi hieman auki, kun taas vasemman silmän laittoi ärsyketestissä kunnolla kiinni. Silmänpohjan tilanne jäi yhä epäselväksi, mutta eläinlääkärin mukaan vaikuttaisi siltä, että verkkokalvo olisi paikoillaan.

Alun perin oli puhetta, että seuraava kontrolli olisi neljän viikon kuluttua. Eläinlääkäri lupasi kuitenkin konsultoida vielä Hakametsän toista silmälääkäriä ja palata asiaan perjantaina. Perjantaina sain puhelinsoiton, että voisimme sittenkin tulla seuraavaan kontrolliin jo kahden viikon sisällä ja varata ajan Hakametsän silmäspesialistille.

Tällä eläinlääkärireissulla Java sai myös käskyn tulla hammashoitoon. Katsotaan onnistuisinko hoidattamaan Javan silmäkontrollin ja molempien koirien hampaat samalla reissulla...

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2014

Nele uimassa

Lauantaina 22.3. Tapit järjesti uintiretken Tampereen Koirauintiin Nokialle. Olin alun perin ilmoittanut Javan mukaan uimaan, mutta silmävaivan takia Javan oli pakko jättää tämä reissu välistä ja altaaseen joutui Nele. Etukäteen taas mietitytti, että mitä tästä kaikesta seuraa, sillä Nele ei pidä vedestä eikä todellakaan vapaaehtoisesti ui. Viime kesänä oli suuri saavutus saada Nele tulemaan luokseni matalan järviveden ympäröimälle kalliolle. Lähtökohdat uintireissulle olivat siis aika huonot...

"Ootko tosissas?"

Nelen kanssa samalla uintivuorolla oli kaksi kääpiösnautseria, molemmat enemmän tai vähemmän tuttuja. Altaassa käytiin yhteensä kolme kertaa ja joka kerralla mukana oli uittaja auttamassa ensikertalaista. Toki Nelellä oli myös uintiliivi päällä.


Nelestä näki, että tilanne oli pienen harjakoiran mielestä kaikin puolin aika kamala. Mutta Nele ui hyvin eikä loppujen lopuksi ollut uimisesta ollenkaan niin järkyttynyt kuin olisin luullut. Silti on hyvin todennäköistä, että tämä oli Nelen ensimmäinen ja viimeinen uintikokeilu.





Lisää uintikuvia voi katsoa täältä.