maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Kepit kepit

Viime perjantaina ja tänään kävin Javan kanssa agiliitämässä Pirkkalan navetalla. Ei mikään paras paikka näin kesällä, sillä sisällä on KUUMA! Perjantaiksi suunnittelin pienen radan, mutta navetalla täytyy aina improvisoida, ellei halua alkaa kanniskella A:ta ja puomia ympäriinsä. Muutama takaaleikkaus ja vähän kiertoja. Loppuun sopivasti eteenlähetys, jota nyt harjoitellaan. Namialustat oli käytössä juuri eteenlähetyksessä ja kontakteilla, mutta koska alustoja ei ole pitkään aikaan ollut kontakteilla niin Javalla on taipumus juosta niiden yli. Ajattelin kuitenkin harjoituksissa alkaa taas epäsäännöllisen säännöllisesti käyttämään niitä, koska Javalle on tullut vauhtia ja on parempi palautella kontakteille osuminen Javan mieleen, vaikka kertaakaan ei olla vielä saatu niistä virhepisteitä.

Tänään rakennettiin jonkinlainen möllirata, joka oli pääosin suoraan juoksemista. Huh että tuli koiran ja omistajan kuuma. Erikseen harjoittelin keppejä ja varsinkin niiden itsenäistä hakemista. Namitin Javaa aina, kun haki itse ekan välin ja lopulta alkoi näyttää jo aika hyvältä. Vauhdissa kepeille tuleminen kyllä yhä aiheuttaa Javassa komennusreaktion, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa päästään siihen vaiheessa, kun voin sanoa "Kepit" ja Java säntää hakemaan ensimmäisen välin. Olen oikein tyytyväinen tämän päivän edistymiseen kepeillä. :) Tosin namialustan käyttö voisi olla suotavaa tässäkin, ettei Java tule aina ekan välin jälkeen tuijottamaan minua ja mene vahingossa toisen välin ohi.

Pieni koira sairastaa taas

Tietenkin heti, kun kirjoitin, että Nele on parantunut niin vatsatauti iski uudestaan. Alkoi ripulilla keskiviikkona ja aloitin heti Nelelle Tehobaktin sekä annoin ainoastaan seitiä ja riisiä. Torstaina näytti jo paremmalta, mutta perjantaina kaikki oli toisin. Jo yöllä Nele pyysi ulos. Aamulla aloitin Canikur-kuurin, mutta Nele oksenteli osan siitä pois. Pieni määrä ruokaakaan ei pysynyt sisällä, vaikka pääosin paastotin Neleä, kun kaikissa ohjeissa niin sanottiin. Javan kanssa menin perjantai-iltana agiliitämään, vaikka vähän huolestutti jättää Nele yksin kotiin. Ihan hyvin tyttö kuitenkin pärjäsi ja illalla Nele oli selkeästi jo nälkäinen. Annoin vähän ruokaa ja toivoin, että lauantaina tilanne olisi parempi.

Lauantaiaamu alkoi Nelen osalta tyhjän mahan oksennuksella eikä ripuliltakaan vältytty. Mitään Nele ei suostunut syömään eikä juomaan. Lisäksi sen vatsaa kouristeli, mikä näytti todella kurjalta. Soitin Eläinystäväsi Lääkärille, joka on lauantaisin muutaman tunnin auki. Varmaan vartin sain jonottaa puhelimessa, mutta saatiin onneksi aika eläinlääkärille klo 12. Ajelin Nelen kanssa Raholaan ja heti autosta päästyään Nele kävi taas asioillaan. Turkkikoira ja ripuli ovat ihana yhdistelmä ja ennen sisälle menoa yritin pyyhkiä karvoista suurimmat. Onneksi oli autossa talouspaperia!

Eläinlääkärissä Nelestä otettiin verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, glukoosi, proteiini, tulehdussolut, hematokriitti ja elektrolyytit. Kaikki arvot olivat normaalirajoissa, mutta hieman kuivunut Nele oli. Eläinlääkäri ei oikein osannut sanoa mistä vatsatauti johtuu, mutta jos tämän kertaisen lääkityksen jälkeen oireet palaavat niin sitten täytyy tehdä lisätutkimuksia. Nele sai pienen kasan lääkkeitä: 4 päiväksi pahoinvoinninestolääkkeet, useamman pussin mahansuojalääkettä ja 25 päivän antibioottikuurin. Myös vatsan kouristeluun ell meinasi antaa lääkettä, mutta lääke ei sopinutkaan pienille koirille. Tälläkin kertaa Nele joutui tiputukseen, mutta nyt tippa laitettiin suoraan nahanalle, mikä oli aika pelottavan näköistä, kun neste kertyi valtavaksi patiksi selkään ja niskaan. Quosimodo-Nele. :) Vielä eilen nestettä oli hieman ihonalla, mutta nyt taitaa kaikki olla jo imeytynyt.

Ell-reissun jälkeen olen syöttänyt Nelelle pieniä annoksia kanaa+riisiä ja seitiä+riisiä. Innokkaasti tyttö on syönyt ja säntää perään heti, kun kävelen keittiöön. Ja lauantaiaamuna ei tullut edes lähelle ruokakuppiaan. Muutenkin Nele on paljon pirteämpi. Toivon todella, että tämä lähes kuukauden antibioottikuuri nyt hoitaa Nelen kuntoon eikä vatsatauti enää kolmatta kertaa uusiudu.

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Kesälomailua

Koirat ovat nyt todella olleet kesälomalla, kun Javankin viime agilitaamisesta tulee kohta kaksi viikkoa. Ihan hyvä pitää vähän taukoa, koska katselin eilen kisakalenteria ja pelkästään Tampereen seudulla tulee olemaan lähes joka viikonloppu kisat. Lempäälän kisat jätän väliin, koska en jaksanut alkaa postitella ilmoittautumista, kun eilen vasta muistin koko jutun (ilmot päättyi tänään). Treenitaukoilu loppuu perjantaina ja Java pääsee vaihteeksi liitelemään tutussa porukassa Pirkkalan navetalle. TamSKia edustavana kilpailijana hain ja sain itselleni kaikkiin TamSKin treenipaikkoihin sopivan avaimen ja nyt voin treenata milloin haluan, kunhan treenipaikassa on vapaita aikoja.

Avain on erittäin hyödyllinen varsinkin Nelen kannalta, joka tosin yhä jatkaa juoksuaan eikä pääse nauttimaan agilitysta. Juoksut ovat kohta kestäneet 3 viikkoa, joten enää ei kauan tarvitse odottaa ja elokuussa viimeistään Nelekin on taas ihan menossa mukana. Vatsataudistaan Nele on jo parantunut ja viime viikon tytöt viettivät vanhempieni luona missä herkuista ei varmasti ollut pulaa (hyvä näin, koska kipeänä Nele laihtui taas kovin). Kaiken lomailun ja oman reissaamisen takia Nelen pesusta on nyt huikeat kaksi viikkoa aikaa ja sen alkaa kyllä huomata. Turkki on vielä kohtuullinen, mutta odotan todella sitä hetkeä huomenna, että pääsen pesemään ja kampaamaan sen takuttomaksi. Saa nähdä tiputtaako Nele taas kaikki karvansa kuten viime juoksun jälkeen. Ainakin jonkinlaista turkinvaihtoa on yhä menossa, koska Nele on kasvattanut enemmän ja enemmän tummia karvoja itseensä.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

TamSKin kisoissa

Eilen olin Javan kanssa oman seuran eli TamSKin kisoissa ja olipas melkoiset kisat! Koiria oli kuin muille jakaa, kun pelkästään mini ykkösiä oli ilmoittautunut n. 40 per rata. Nele ei tällä kertaa päässyt mukaan kisaturistiksi juoksujen takia, vaan sai jäädä veljeni hoidettavaksi. Ihan hyvä niin, koska sää ei ollut parhaimmasta päästä, vaikka loppujen lopuksi vettä tuli yllättävän vähän ennusteisiin nähden.

Ensimmäisenä oli agilityrata, joka vaikutti melko haastavalta. Alussa oli kaksi hyppyä ja niiden jälkeen kepit, jotka olisi kannattanut suorittaa siltä vaikeammalta puolelta. Koska Javalle aloitusvälin hakeminen on vaikeaa ja se tukeutuu hankalammalla puolella vahvasti ohjaukseeni, päätin mennä kepit helpommalta puolelta. Ei hyvä idea sekään, koska heti aloitushypyn jälkeen Java hyppäsi muurin ja siinä se sitten olikin. Radan sai suorittaa kilpailumaisesti maaliin ja lähdettiin hylyn jälkeen kyllä jatkamaan, mutta heti kepitkin menivät väärin, Java komensi koko ajan eikä taaskaan irronnut yhtään putkeen, joten nappasin koiran kesken syliin ja jätettiin siihen. Kun homma ei toimi, niin se ei toimi ja silloin on parempi vaan lopettaa. En laita tästä radasta ratapiirrosta (ei pysty muistamaan) enkä videota, koska siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään nähtävää.

Ensimmäisen radan jälkeen saatiinkin sitten muutama hetki odotella hyppyrataa. Java selkeästi rauhoittui eikä lenkilläkään enää kiskonut ja säntäillyt. Hyppyrata näytti paljon mukavammalta, enemmän tilaa ja helpompi. Ratapiirros oli jotain tällaista:Alussa Javalla oli taas odottamisongelmia, mutta saatiin kuitenkin aloitettua kepit (2) melko nätisti. Keppien jälkeen Java lähti hyvin mukaan, tosin pientä varmistelua oli pakko tehdä. Rata oli ihanan suoraan juoksemista ja nyt Java haki putkia hyvin. Eniten ongelmia oli ohjata Java hypyltä 17 muurille (18), kun Java tuli viereen hyppimään ja haukkumaan. Loppu oli muutenkin vähän sähläystä, kun alun perin minulla oli tarkoitus juosta hyppyjen 19 ja 20 tulosuunnasta katsottuna oikealta puolelta, mutta meninkin sitten vasemmalta. Mutta kokonaisuudessaan rata meni hyvin. Aluksi en ollut varma miten meidän oli käynyt, kun ei pystynyt näkemään näyttikö tuomari esim. Javan minua päin hyppimisestä vitosen. Lopulta selvisi, että oltiin saatu meidän toinen nolla ja sijoituttu viidenneksi! Javan ja voittajakoiran välillä oli 10 sekuntia eroa, mutta ihanneajan sisällä oltiin joka tapauksessa.

Nyt ollaan saatu hyppyrata nolla, joten enää ei ole järkeä ilmoittautua ykkösissä niille, kun vain yksi nolla voi olla hyppäriltä. Ensi kerralla tarvitsee oikeasti lenkittää Javaa enemmän ennen kisaa ja mennä ottamaan heti niitä harjoitusesteitä, koska Java selkeästi käy ekalla radalla turhan kuumana ja kun siihen vielä lisätään oma jännitys niin ei hyvä. Seuraavista kisoista ei ole ihan täyttä varmuutta, ehkäpä elokuun alussa Lempäälässä, jossa voisi startata agilityradalle jopa kolme kertaa.

Lopuksi tietenkin video nollaradasta:

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Viime aikoina

Treeniraportit ovat nyt olleet hieman tauolla. Juhannuksen jälkeen Javalla on ollut 3 treenit ja Nelellä kahdet. Molemmilla yhdet treenit kärsivät helteestä ja silloin otettiin vähän rauhallisemmin. Nele sai omissa treeneissä (25.6.) kokeilla toista kertaa oikeaa agilityrengasta ja ensimmäistä kertaa keinua, joka meni tytöltä oikein hienosti. Sunnuntain (28.6.) helletreeneissä taasen otettiin kertauksena vähän hyppyjä ja kepit.

Javan treeneihin 22.6. vein mukana karkkia treenikavereille Javan ekan nollan kunniaksi. Mitään erikoista treeneissä ei ole ollut, ohjauksessa säätöä löytyy aina. Yhä enemmän Java on alkanut komentaa. Nyt komennusta kuuluu jo aloituksessa, kun jätän Javan odottamaan ja ennen keppejä Java tulee luokseni haukkumaan ja hyppii kohti. Jälkimmäisestä erityisesti pitäisi päästä eroon ja kouluttaja ehdotti, että suoraan kieltäisin Javaa ei-käskyllä, jos Java sen vain kestää. Pientä rauhoittelua kiellosta seurasi, mutta toisaalta voisin myös opettaa Javan paremmin hakemaan keppien ekan välin. Tänä maanantaina treeneissä meinasi olla myös lintutilanne. Olin juuri lopettanut Javan kanssa radan, kun ylitse lensi rastas. Javahan lähti perään ja olin jo ihan varma, että se on nyt menoa! Mutta ennen metsää Java jätti ajon ja tuli takaisin, agility voitti sittenkin. Se on paljon lintukoiralta se.

Nelen treenien suhteen tilanne on tällä hetkellä se, että Nele aloitti viime keskiviikkona toisen juoksunsa ja meiltä on agilitytreenailut heinäkuulta paitsiossa. Harmillista, mutta saadaan korvata alkeiskurssin väliin jäävät tunnit myöhemmin. Toivon mukaan nämä juoksut jäävät viimeiseksi, koska aion viedä Nelen sterilisoitavaksi. Javan leikkauksen jälkeen melkein vannoin, ettei enää koskaan sitä koettelemusta, mutta koska Nelekään ei koskaan käy jalostukseen niin en näe yhtään syytä miksi sitä ei leikattaisi. Helpottaa elämää ja harrastamista.

Vatsataudistaan Nele on parantunut hyvin. Vielä en ole siirtänyt sitä täysin nappuloihin. Kana-riisin koirat saivat syötyä ja nyt olen tarjonnut kevyenä ateriana seitiä, joka oli kummallekin ihan uusi tuttavuus. Hyvin on maistunut. Hetken jo pelkäsin, että Javakin oli tulossa kipeäksi ja syötin sille pari annosta Tehobaktia. Taisi tehota, koska nyt molemmat ovat olleet ihan ok.

sunnuntai, heinäkuuta 05, 2009

Nele päivystyksessä

Tässä on nyt ollut niin paljon kiirettä ja menoa, huolta ja murhetta, että ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Kun tulin tiistaina töistä kotiin, täällä odotti oksennusta lattialla ja koira, jolla oli tulenpalava kiire päästä ulos. Lisäksi yllätin koirat kesken ulvontakonsertin, naapurit varmasti tykkäävät. Koirat eivät edes huomanneet, että tulin kotiin, kun olivat niin keskittyneet kuorolauluunsa.

Tiistaista alkoi Nelen vatsatauti ja mikä sen ihanampaa kuin turkkikoira ripulilla. Jäin keskiviikoksi ja torstaiksi etätöihin ja syötin Nelelle Canikur-kuurin, jonka aikana tilanne näytti jo vähän paranevan. Perjantaina oli pakko mennä taas työpaikalle asti ja kotiin tullessa lattialla oli oksennusta ja ripulit. Onneksi tuuletusikkunat olivat olleet auki! Javan ilme oli syvästi järkyttynyt ja luulen, että se oli hengaillut koko päivän eteisessä, kun ei voinut mennä olkkariin. Eilen tilanne ei ollut yhtään sen parempi: aamulla Nele oksensi tyhjää mahaansa, mutta ei kuitenkaan suostunut syömään mitään, vettä ei juonut, joten aloin pakkojuottamaan tyttöä ruiskulla ja sisällä vain nukkui. Illalla onnistuin mittaamaan Nelen hieman alilämpöiseksi (37.7) ja päätin soittaa päivystykseen, kun olin niin kovasti huolissani toisesta. Päivystyksestä sanoivat, että voisi olla hyvä tulla käymään, koska ripuli on jatkunut jo niin pitkään ja lähdinkin sitten hieman ennen yhdeksää Hatanpäälle.

Päivystyksessä oli yllättävän paljon porukkaa ja jouduin odottamaan aika kauan ennen kuin Nelen vuoro tuli. Lääkäri laittoi tytölle tipan ja otti verinäytteen. Lisäksi Nele sai pahoinvoinninesto- ja mahansuojalääkkeen. Neleä tutkiessaan lääkäri totesi, että nyt on ollut paljon ripulipotilaita ja meidän lisäksi paikalla olikin ainakin toinen pieni koira, joka kärsi samasta. Voisikohan helteillä olla vaikutusta tähän? Tipan laiton jälkeen menimme takaisin käytävään istumaan, kun kaikki huoneet olivat varattuja. Paikalla oli myös pentuja odottava koira, jonka synnytyksen käynnistymisessä oli ollut ongelmia. Jonkin aikaa ehdin istumaan paikallani, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa koiran synnytyksen. Yksi pentu tuli maailmaan siinä käytävässä, voi miten se oli pikkuinen! Tosin oli kyllä sen verran suurikokoinen pikkukaveri, että lääkärin piti auttaa emoa. Tämän jälkeen saivat onneksi oman huoneen ja ainakin toinen pentu näki päivänvalon sinä aikana, kun olin vielä Hatanpäällä. Toisaalta sain käytävässä todistaa myös elämän toisen ääripään, kun paikalle tuotiin 15v kissa melkoisen huonossa kunnossa. Omistajat lähtivät tyhjän häkin kanssa, joten luulen, että kissavanhus jäi sille tielle.

Tiputuksen loppuvaiheessa Nele alkoi käydä hyvin ahdistuneeksi ja läähätti ja tärisi sylissäni. Vein sen kerran ulos, mutta letku jalassa ja veri karvoissa olivat sen verran kiinnostavia, ettei Nele keskittynyt muuhun. Käytävässä vieressä istui toinen koira tiputuksessa ja se pissasi suoraan omistajiensa syliin, mutta Nelestä tiesin, ettei tekisi niin kuin äärimmäisessä hädässä. Joten tyttö pidätti ja tärisi ja heti, kun tippa otettiin pois, vein Nelen ulos. Melko pian tuon jälkeen päästiin lähtemään 156 euron laskun ja hoito-ohjeiden kanssa. Kello oli tässä vaiheessa 0:30.

Eläinlääkärin tutkimuksen mukaan Nele oli lievästi kuivunut ja tulehdusarvot olivat hieman koholla. Hoito-ohjeeksi saatiin hyvinsulavan ruoan syöttäminen pieninä annoksina useita kertoja päivässä, kunnes ripuli on ohi. Lisäksi kahdesti päivässä on annettava antibiootti. Myös Canikur-kuurin voin vielä toistaa. Tänään olen antanut Nelelle riisiä ja kanaa ja viimeinkin Nele on myös syönyt! Muuten tyttö on aika paljon vain nukkunut, mitä en sinänsä ihmettele eilisen kokemuksen ja antibiootin takia. Yritän tehdä ainakin alkuviikon taas etätöitä, että voin valvoa Nelen tilaa ja samalla myös antaa ruokaa pitkin päivää.

Lopuksi on pakko kehua Treen pieneläinklinikka Tuhatjalan päivystystä! Kerran aiemmin olen soittanut päivystykseen Javan pentuaikana ja silloin vastasi niin vihainen mies, että nytkin pelkäsin jo valmiiksi päivystäjien negatiivista asennetta. Mutta vielä mitä! Jo puhelimessa hoitaja oli todella mukava ja myös Hatanpäällä oli hyvää palvelua, vaikka kaikilla olikin kiire. Jopa kotiuttamisohjeessa toivoteltiin Nelelle pikaista paranemista.