sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

Epäviralliset Kankaanpäässä

Kankaanpään Seudun Kennelyhdistys vietti tänä viikonloppuna uuden koirahallinsa avajaisia ja eilen hallissa järjestettiin epäviralliset agilitykisat. Päätin tulla sekä katsomaan paikallisten harjoittelutiloja että kokeilemaan keinua kisanomaisessa tilanteessa. Jostain syystä Tampereella epiksiin meneminen on ollut kovin hankalaa, mutta nyt kun oltiin ajettu sadan kilometrin päähän sellaisten takia, ei voinut enää keksiä tekosyitä.

Ilmoitin Nelen kahteen starttiin kisaaviin. Periaatteessa olisin voinut käväistä radalla Javankin kanssa putkiluokassa, mutta rataprofiili oli niin vauhdikas, etten tiedä miten olisin Javan kanssa selvinnyt. Javalla kun on paha tapa juosta ohjaajan jalkoihin, joten meidän molempien terveyden kannalta oli hyvä, että Java jäi vanhempieni luokse nukkumaan.

Epikset eivät menneet ihan kuten olin suunnitellut. Ensinnäkään keinua ei tuotu ollenkaan kisaavien radalle, joten siinä meni mahdollisuus päästä palkkaamaan Neleä kisatilanteessa keinun suorituksesta. Toiseksi Nele otti yleisöstä (lue: äidistäni ja siskostani) paljon enemmän häiriötä kuin olisin uskonut ja molempien ratojen videoilla näkyy, että Nele vilkuilee hyvin paljon yleisöön ja on useampaan otteeseen menossa kohti radan reunaa.

Ensimmäisessä startissa kaikki meni hyvin, kunnes vastaan tuli kepit ja Nele päätti lähteä tsekkaamaan löytyisikö tuttuja yleisöstä. Loppurata meni sitten ihan miten sattui ja esimerkiksi kolmesta viimeisestä hypystä Nele meni kaikista ohi. Toinen startti meni alussa samaan tapaan kuin eka, tosin Nelen vauhti alkoi hiipua eikä toiselle esteelle kokeilemani pyöritys oikein onnistunut (ekalla radalla tein tähän pakkovalssin, joka toimi tai ainakin onnistui paremmin). Keppien hakeminen oli taas jotenkin hankalaa, mutta nyt Nele ei sentään poistunut radalta ja pujotteli loppuun asti oikein. Toisesta startista olisimme voineet päästä jopa palkinnoille asti, jos olisin korjannut viimeisen hypyn, josta Nele tuli ohi. Jotenkin vain ajattelin, että meillä olisi jo hylätty alla enkä muutenkaan ole kisoissa yleensä jaksanut korjannut tällaisia. Toisen startin video:

sunnuntaina, elokuuta 24, 2014

Yhden startin aamukisat

Lauantaiaamuna lähdin Nelen kanssa Lempäälään LeVeKin kisoihin. Tällä kertaa ei oltu hallissa, vaan pitkästä aikaa nurmipohjaisella ulkokentällä. Tarjolla oli vain yksi agilityrata kakkosille ja sehän sopi meille mainiosti.

Rataprofiili tuntui vaikealta ja lisäksi olimme lähtövuorossa jo toisena. En ehkä valinnut parhaita mahdollisia ohjaustekniikoita, joten monessa kohdassa homma meni pelasteluksi takaaleikkauksella. Lopputulos oli hylätty kolmesta kiellosta: ensimmäinen pituudelta, toinen kepeiltä ja kolmas keinulta. Kaksi ensimmäistä laitan oman huonon ohjaamiseni piikkiin, mutta kolmas menee Nelen epävarmuuden syyksi. Nele pysäytti vauhtinsa heti, kun keinu tuli vastaan ja jäi pyörimään ylösmenon lähistölle. Kannustin Neleä uudelleen keinulle ja Nele asteli kontaktille. Käveli hitaasti keinua pitkin ja onneksi niin pitkälle, että keinu lähti laskeutumaan ja saatiin kokonainen suoritus. Jos Nele olisi jäänyt puoliväliin seisomaan, olisin laskenut keinun itse alas.

Selvästi edessä on vielä paljon työtä, että keinun suoritus menisi kisoissa yhtä hyvin kuin treeneissä, mutta ainakin suunta on oikea.

Kisakaverukset Nele ja naapurin kääpiösnautseri Minttu

tiistaina, elokuuta 19, 2014

Yhden startin iltakisat

Viime tiistaina kävin Nelen kanssa kokeilemassa miten keinu sujuu virallisissa kisoissa. Kyseessä oli TamSKin kakkosten iltakisat ja olin ilmoittanut Nelen vain agilityradalle. Mieluummin olisin mennyt epiksiin harjoittelemaan, mutta niitä tuntuu olevan todella huonosti tarjolla ja kun toisaalta käytössä oli TamSKin lahjakortti, kisastartti virallisissa maksoi saman verran kuin epiksissä.

Jostain syystä kisaaminen jännitti taas sen verran, että olin varma, ettei Nele tule menemään keinua, kun huomaa ohjaajan omituisen käytöksen. Eikä minulla oikeastaan ollut mitään selkeää toimintasuunnitelmaa sen varalle, että Nele kieltää keinun, kun tuntuu, että radan jatkaminen tai radalta poislähteminen johtavat ihan samaan lopputulokseen. Onneksi lähdimme radalle heti viidentenä, joten liikaa ei ehtinyt asioita miettiä.

Keinu oli radan neljäs este, heti mutkaputken jälkeen. Nele tuli reippaasti kohti keinua, taisi käydäkin ylösmenokontaktilla, mutta meni sitten sivusta ohi. Itse en muista tilanteesta juuri mitään, mutta radan reunalla katsellut kaveri sanoi, että Nele olisi kompastanut keinulla ja siksi väistänyt sivuun. Toinen yritys ja Nele menikin keinun reippaasti. Harmi, ettei tässä vaiheessa voinut palkata. Loppuradalla kerättiin lisää vitosia sekä pujottelusta (jätti viimeisen välin menemättä) että viimeiseltä hypyltä (meni ohi). Yhteensä 15 virhepistettä ja yli 12 sekuntia yliaikaa. Olimme viimeiset tuloksen saaneet sijoituksella 10/13.

On erityisen hienoa, että Nele suostui kisatilanteessa tekemään keinun! Torstaina teimme keinua agilitytreeneissä eikä suorituksessa ollut mitään ongelmaa. Tästä innostuneena ilmoitin Nelen ulkokisoihin, jotka ovat jo tulevana lauantaina Lempäälässä. Viikon päästä siitä on kalenteriin merkitty myös epäviralliset kisat Kankaanpäässä, jossa voisin vihdoin päästä palkkaamaan Nelen keinulta kisanomaisessa tilanteessa.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2014

Loma!

Kesätyöt päättyivät heinäkuuhun, joten kohta kaksi viikkoa olen jo ehtinyt nauttia lomasta. Uusista töistä ei ole tietoakaan, mutta juuri nyt ei kiinnosta yhtään stressata siitä asiasta. Ollaan vaan ja hengaillaan.

Helteiden aikaan käytiin paljon uimassa:





Lisäksi tietysti geokätköillään ja esimerkiksi tänään etsimme 15 kätköä Nokialta:



lauantaina, elokuuta 09, 2014

Uudet valjaat ja pannat

Koirien geokolikot piti saada jotenkin kulkemaan koirien mukana, joten päätin ostaa molemmille koirille valjaat. Java on käyttänyt pitkään Happy Dog-valjaitaan, mutta en ole ollut niihin enää kovin tyytyväinen, kun selvisi, että valjaissa oleva kiinnityslenkki (se mihin hihna tulee) on niin pieni, että BGB-lukko voi pyörähtää siinä siten, että hihna irtoaa valjaista. Aluksi luulin, että vika on vanhojen nahkahihnojen BGB-lukoissa, jotka ovat jotenkin löystyneet, mutta kun sama irtoaminen tapahtui koirien uusien talutushihnojen kanssa, tajusin, että vika onkin valjaissa. Java pääsi tällä tavoin irti hihnastaan kolmisen kertaa, mutta onneksi ehdin joka kerta napata Javan kiinni ennen kuin mitään ehti sattua.

Viime viikolla huomasin Mustissa ja Mirrissä "kaksi yhden hinnalla"-tarjouksen Hurtan valjaista ja pannoista. Lähdin koirien kanssa katsomaan tarjontaa ja niinhän siinä kävi, että koirat saivat sekä valjaat että pistolukkopannat. Javan tuotteet sain heti mukaan, mutta Nelen valjaat menivät tilaukseen, jonka kävin hakemassa viime keskiviikkona. Ihan putkeen ei myyjän tilaus mennyt, sillä sain perusmallin valjaat, vaikka olimme kaupassa puhuneet, että Y-valjaat istuvat paremmin Nelelle. Onneksi vaihto onnistui, tosin jouduin harrastamaan pientä kauppojen välistä ajelua ennen kuin oikeat, Y-mallin, valjaat olivat kädessäni.

 Javalle koivun värinen

Nelelle vadelman värinen

Innokkaat kuvauskohteet...not

Pistolukkopannat eivät alun perin olleet ostoslistalla, mutta koska olen jo pitkään miettinyt sellaisten hankkimista, kannatti tarjous käyttää hyväksi. Varsinkin kun sai tuotteiden värit sopimaan toisiinsa niin, että nyt on helppo erottaa kunkin koiran omat varusteet.

Javalle koivua, Nelelle vadelmaa

perjantaina, elokuuta 08, 2014

Javan silmäkontrolli

Viime viikon torstaina kävin Javan kanssa Hakametsässä silmäkontrollissa. Edellisen kerran oltiin kontrollissa toukokuun lopussa, joten tarkistusväli venyi nyt kahteen kuukauteen.

"Oikeakin silmä oli nyt erittäin hyvän näköinen, siinä oli kokonaan kirkas sarveiskalvo ja iiris, kirkkaat myös etukammio ja lasiainen. Silmänpohjaan nähtiin hyvin, ja siellä verkkokalvo oli kiinni ja normaalin ja näkevän näköinen."

Eläinlääkäri oli oikein tyytyväinen Javan silmän tämän hetken vointiin, mutta sanoi, ettei uskaltaisi vielä jättää kortisonilääkitystä pois. Lääkitys siis jatkuu yhä samalla, pienellä annostuksella ja onneksi Javalle ei ole tullut siitä mitään sivuvaikutuksia. Paitsi ehkä Java on vielä enemmän ruoan perään... Silmänpaineet tarkistettiin samalla reissulla eikä niissä ollut huomauttamista, tosin oikean silmän paine oli korkeampi kuin vasemmassa (molemmat silti raja-arvojen sisällä).

Seuraava kontrolli kutsuisi puolen vuoden päästä eli joulun tienoilla, ellei mitään tapahdu tässä välissä. Mahdollisuuksien mukaan voisin viedä silloin myös Nelen viralliseen silmätarkistukseen, kun edellisestä kerrasta on aikaa jo pari vuotta.

sunnuntaina, elokuuta 03, 2014

Puoli vuotta

Tänään on kulunut puoli vuotta Linan lähdöstä. Enää en itke joka päivä kuten alkuaikoina, mutta ei ole ollut yhtäkään päivää, etten olisi ajatellut Linaa. Tietokoneeni taustakuvana on helmikuusta asti ollut kuva Linasta viimeisenä päivänä kotona takapihalla, jossa Lina juoksee vauhdilla kuvaajaa kohti. Siinä kuvassa Lina ei näytä kipeältä, vaan siltä iloiselta pieneltä koiralta, jona haluan Linan muistaa.

Jokin aika sitten laitoin kansioon kaikki koirien eläinlääkärilaskut ja niistä oli selvästi nähtävissä miten tilanne koko ajan paheni. Samalla tavalla kävi idiopaattisesta kylothoraxista kertovan tieteellisen artikkelin koiralle, jonka tilanne hoidosta huolimatta paheni puolessa vuodessa niin, että koira oli lopetettava. Linan kanssa menin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin outojen oireiden takia heinäkuun viimeisenä päivänä 2013 ja puolen vuoden päästä helmikuussa jouduin hyvästelemään rakkaani, kun tilanne kaikesta yrittämisestä huolimatta vain paheni. Helmikuussa olin hyvin varma siitä miten minun tulee toimia ja hyvä niin, sillä nyt mielen on täyttänyt kaikenlainen jossittelu. Olisi kuitenkin ollut väärin Linaa kohtaa jatkaa enää siinä vaiheessa, kun peli oli todellisuudessa jo menetetty.

Lina tammikuisena iltapäivänä, kun olimme kaksin pienellä kävelyllä

Yhtä kaikki - yksi on poissa ja se näkyy sekä tuntuu. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja samalla aina silloin tällöin päivittää tätä blogia, jotta Javan ja Nelen tekemiset eivät jäisi unohduksiin. Silti elämä tuntuu välillä kovin tyhjältä ja siltä ettei tiettyihin asioihin ole enää juuri mitään annettavaa. Toki olen saanut kuulla kysymyksiä uudesta koirasta ja miettinyt sitä paljon itsekin nyt, kun Java jäi eläkkeelle. Toisaalta ajatus pennusta kiinnostaisi, mutta toisaalta Linan lähdöstä tuntuu olevan vielä liian vähän aikaa eikä kolmen koiran lauma erityisemmin innosta. En tiedä, aika näyttäköön miten tässä kaikessa vielä käy.

Suru on lahja jäljelle jäävän
 kaiho on kaipaavan omaisuus
 sen iltaisin tiedän vielä heräävän
 kun tähdissä loistelee ikuisuus