lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Agilitya ja ostoksia

Kävin tänään Tallilla omatoimitreenailemassa koirien kanssa. Java ei tietenkään varsinaisesti agiliitänyt, mutta annoin luvan mennä puomin ja kepit. Muuten keskityimme tokoilemaan. Nelen kanssa tehtiin pieni rata ja yksittäisiä esteitä. Otin digikameran mukaan, jotta saisin todistusaineistoa siitä, että Nele todella menee kepit nopeasti ja että keinun suoritus on edistynyt melkoisesti:



Matkassa mukana oli myös uusi minkkilelu ja enpä ole vielä koskaan nähnyt Nelen tapporavistelevan lelua niin rajusti kuin tänään. Pienestä harjakoirasta löytyy saalisviettiä, kun lelu on oikea. :)

Eilen poikkesin Tassutalli-nimisessä eläinkaupassa. Päädyin ostoksille selattuani ensin nettikauppaa ja ilokseni huomasin, että kauppa löytyy Tampereelta ja vieläpä melko läheltä. Kaupasta ostin Javalle 15 metrin jälkiliinan ja molemmille koirille Crescendo Aloe Vera Conditioner-hoitoainetta.


Toivon todella, ettei jälkiliina olisi liian painava Javalle. Ainakin vaikuttaa kädessä suht kevyeltä. Lukko on tietenkin isojen koirien kokoa, joten täytyy jotenkin kikkailla siihen pienempi versio. Todelliseen jälkiharrastukseen liina tuskin koskaan meillä päätyy, vaan sen avulla on tarkoitus hillitä Javan aka Suuren Metsästäjän lintujen jahtaamista.

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Tekniikkatreenejä

Sunnuntain kisojen jälkeen tuli hetken mietittyä onko agilityn harrastamisessa Nelen kanssa mitään järkeä, kunnes tulivat maanantain treenit. Nele näytti aivan toisen puolen itsestään ollen agikoira, joka on innokas ja nopea. Kisojen sähläyksestä ei ollut enää tietoakaan ja esimerkiksi kepit Nele meni kerralla vauhdikkaasti ja oikein. Treenien teemana meillä oli jaakotus, joka on tekniikkana varsin kätevä, mutta jostain syystä tuollaisia ei koskaan muista/tajua käyttää. Toisaalta ykkösissä ei välttämättä pääse erityisemmin kikkailemaan tekniikalla ja Javan tauko kolmosista jatkuu vielä pitkään. Varsinaisella radalla ei jaakotusta tehty, mutta katsokaapa mikä este on kuudentena:


Kyllä, kyseessä on KEINU! En edes muista koska Nele olisi viimeksi tehnyt keinun radan osana, mutta maanantaina Nele meni keinun ja vieläpä aika hyvin. Ollaan nyt todella kivasti edistytty keinun kanssa ja keinun liikkeestä huolimatta Nele suostuu syömään nameja ja liikkumaan. Loistavaa!

Lopuksi lyhyesti vielä edellisiin agitreeneihimme. Silloin harjoittelimme pakkovalssia, joka on sekin varsin kätevä ohjaustekniikka.


Pakkovalssit tehtiin ennen hyppyjä 2, 3 ja 4. Nele suoritti sarjan varsin mallikkaasti ja enemmän tarkkuutta tämä taisi vaatia ohjaajalta. :) Tällä radalla meillä oli pitkästä aikaa myös pöytä (6) ja sunnuntain kisoissa sellainen nähtiin ykkösluokan agilityradalla.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Vuoden viimeiset viralliset

Viralliset agilitykisat on tämän vuoden osalta nyt kisattu. Tänään osallistuin Nelen kanssa oman seuran eli TamSKin kisoihin Tallilla. Kisat alkoivat vaihteeksi hyppyradalla ja rataan tutustuminen oli aamulla klo 7:30. Tuntui, että sekä koirat että ohjaajat olivat siihen aikaan vielä kirjaimellisesti ihan kuutamolla. Lähtölistojen arvonnassa meillä oli vieläpä niin hyvä tuuri, että jouduin Nelen kanssa ensimmäisenä radalle. Onneksi ykkösissä ensimmäisenä lähteminen ei ole ihan niin kamalaa kuin kolmosissa, jossa ratoja olisi niiden vaikeuden takia kiva hetken aikaa sisäistää.

Tänään hyppyrata oli jälleen helppo. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että siitä voisi mitenkään selvitä ilman virheitä. Olisi luullut, että tutussa hallissa ja tutuilla esteillä agiliitäminen olisi helppoa, mutta kaikkea kanssa. Nele otti häiriötä ratahenkilöistä, selvitti kepit juuri ja juuri, juoksi ohi putkesta ja pussista sekä hyppäsi renkaan sivusta. Itsellä alkoi pinna kiristyä pussin tienoilla ja renkaalla otti jo päähän, kun Nele ei voinut kunnolla keskittyä. Mikä siinä onkin, että treeneissä Nele osaa, mutta kisoissa näyttää kuin olisimme vasta aloittaneet agilityn?! Katsokaa vaikka itse:



Tämän räpellyksen jälkeen on hyvä ja syytäkin jäädä kisatauolle. Seuraavan kerran aion kisata Nelen kanssa virallisissa vasta, kun olemme valmiit menemään agilityradalle. Keinu olisi siis saatava varmaksi ja pujottelu sujuvaksi. Oman seuran epiksissä voisin käydä nyt talven aikana palkkailemassa Neleä kisaradalla, jos Nele vaikka saisi lisää motivaatiota ja varmuutta kisamaiseen suoritukseen.

Kisoissa oli paikalla Berran myyjä ja pakkohan sitä oli vähän shoppailla. Mukaan tarttui namipussi ja motivointilelu Nelelle. Motivointilelu on valitettavasti aitoa minkkiä, mutta myyjä kertoi, että palat oli saatu turkistehtaalta ns. roskiin menevinä, joten eläintä ei tämän lelun takia tapettu.

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Nollarata epiksissä

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa Takkujen järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin. Menimme taas mölliradalle, mutta tällä kertaa ilmoitin Nelen virallisissa kisanneeksi, joten varsinaista sijoitusta emme saisi. Javakin pääsi mukaan kisapaikalle ja teki paikallaolonsa kaikille hyvin selväksi haukkumalla jokaisen ohikulkevan koiran.

Möllirata oli sopivan haastava ja siltä löytyi sekä A että puomi. Viimeksi Takkujen epiksissä Nele laittoi puomilla jarrut pohjaan, mutta nyt minkäänlaista epäröintiä ei ollut. Tassuissa oli vauhtia ja selvitimme radan hienosti ilman virheitä. Tuloslistauksen mukaan Nele oli ainut nollan tehnyt, joten sinänsä harmi, ettei päästy palkinnoille. Päätinkin, että tämä olisi nyt viimeinen episten mölliratamme ja seuraavissa epiksissä menemme kisaaviin. Toisin sanoen keinu pitäisi saada sujumaan.



Kisakuvia löytyy täältä.

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Kaarinanpolulla

Pahoittelen piiiiiitkää taukoa postauksissa. Opiskelu on taas pitänyt kiireisenä, sillä lähipäiviä on mahtunut sekä tähän että viime viikkoon ja lähipäivät Ahlmanilla käyvät pituudeltaan työpäivästä. Toisaalta mitään erityistä ei edes ole tapahtunut kuin vasta viime viikonloppuna, kun kävimme ensin retkeilemässä Kaarinanpolulla ja sitten osallistuimme Takkujen epiksiin.

Epiksiin palaan myöhemmin, seuraavaksi hieman retkestämme. Järjestimme viime lauantaina pikkukoiraporukalla retken Kangasalan Kaarinanpolun laavulle. Otin mukaan vain Nelen, sillä Javan kanssa tällaiset retket ovat kovin hankalia, kun Javaa ei voi päästää vapaaksi ja hihnassa oleminen on yhtä kiskomista. Java pääsikin viettämään aikaansa Hervantaan. Polun lähtöpisteeseen löytäminen ei ollut niin helppoa kuin luulin, sillä erehdyin noudattamaan sokeasti navigaattorin ohjeita ja päädyin ensin Holvastin omakotitaloalueelle. Tässä vaiheessa melkein meinasin jo jättää retken välistä, mutta onneksi autossa oli myös tavallinen kartta, jonka avulla lopulta suunnistin perille.

Retkemme oli todella kiva! Ensin kävelimme jonkin matkaa laavulle ja koirat saivat lähes koko ajan juosta vapaana. Laavulla oli valmiiksi sytytetty nuotio ja pääsimme paistamaan makkaraa. Koirat pyörivät ympärillä jälleen vapaana (ja kerjäsivät) ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. :)


Ensilumi

Makkaranpaistoa

Lauma kerjäläisiä

Laavu ja nuotiopaikka

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Talvikauden aloitus

Eilen käynnistyivät talvikauden agilitytreenit ja treenipaikaksi vaihtui Niihaman sijaan Talli. Treeniryhmässäkin oli tapahtunut muutoksia ja mukaan tuli vaihteeksi myös maksikoiria. Nelen lisäksi minikoiria jäi edustamaan havannankoira Laku ja uutena ryhmäläisenä Nelen oma suosikki havannankoira Simo. Nämä muutokset saivat minut fiilistelemään agilityharrastuksen alkuaikoja, sillä kaikki silloin samassa ryhmässä aloittaneet ovat joko lopettaneet tai vaihtaneet treeniryhmää. Piti jopa lueskella vanhasta blogistaan Javan treeneistä ja lopulta katsoa muutama kisavideo menneeltä kesältä, jotta muistaisi, ettei se agility Javan kanssa oikeasti ollut niin helppoa kuin mitä nyt kuvittelee.

Agilitytreeneissä palauteltiin menneitä MM-kisoja mieleen ja osa radasta oli (muistaakseni) minien joukkueradasta. Tavoitteena oli tehdä nopeaa rataa. Tulipa pitkästä aikaa tehtyä ratapiirroskin:


Kokeilin tehdä keppejä hankalammalta puolelta, mutta parin yrityksen jälkeen päätin suosiolla vaihtaa puolta, ettei Nelen innostus loppuisi. Helpommalta puolelta sujuivat muuten mallikkaasti, mutta noin puolivälissä Nele jostain syystä menee herkästi yhden välin ohi. Ongelmallisin kohta radalla oli persjätön tekeminen hyppyjen 10 ja 11 välissä. Ensin yritin takaaleikkausta, mutta Nelelle kulma oli liian vaikea ja vauhti hidastui lähes olemattomiin. Persjättö toimi muuten hyvin, mutta jos yritin lähteä liian aikaisin etenemään radalla enkä saatellut Neleä kunnolla hypyille 8 ja 9, tuli Nele hyppyjen välistä. Koko kuvio saatiin toimimaan kunnolla vasta, kun kouluttaja houkutteli Neleä hyppyjen takana, itse ehdin kääntyä aikaisemmin ja vetää Nelen perässä kohti hyppyä 10. Sentään yksi takaaleikkauskin saatiin radalla onnistumaan hypyllä 12.

Eilisen ja edellisenkin treenin perusteella Nelen kanssa pitää nyt harjoitella irtoamisia. Irtoamisia hypyille, putkeen ja myös namittaa näistä ahkerasti, sillä nyt nameja on tullut pitkälti kontakteilta ja niillehän Nele säntää heti kun mahdollista. Aivan treenien lopuksi ehdimme tekemään myös keinua ja voin ehkä vähän hehkuttaa, että edistymistä on tapahtanut. Kisatasoinen keinu on vielä pitkän matkan päässä, mutta suunta on oikea. :)

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Kisatunnelmia

Katso harjakoira loikkaa!



Tytille jälleen kiitos Nelen kuvista!

perjantaina, lokakuuta 01, 2010

Nele kisailemassa

Opiskelukiireiden takia viime viikonlopun kisojen raportointi on hieman viivästynyt. Kisasin Nelen kanssa lauantaina Wecan kisoissa Noormarkussa ja sunnuntaiksi palasimme Tampereelle Takkujen kisoihin.

Ennen Noormarkun kisoja toiveet olivat korkealla, sillä Nele on treeneissä mennyt kepit hyvin ja melko nopeasti. Olisi pitänyt muistaa, että agilitykisoihin ei kannata tehdä liian suuria tavoitteita, koska silloin yleensä menee huonosti ja niin kävi Noormarkussakin. Kisat olivat etuajassa ja saavuimme paikalle vähän liian myöhään, vaikkakin sen virallisen puoli tuntia ennen arvioitua rataan tutustumista. Ilmoittautumisessa Nele joutui sirun tarkistuksen pistokokeeseen - mikä sattuma, kun juuri Nelen sirussa on ollut ongelmia. Onneksi oikea numero ilmestyi koneeseen heti. Kaikin puolin alku oli melkoista kiirehtimistä ja radallekin lähdimme jo kuudentena, joten en juurikaan ehtinyt totuttaa Neleä halliin.

Tuomarina kisassa oli Henri Luomala ja ratapiirros löytyy netistä (kisavideota ei sattuneista syistä tullut). Rata oli helppo kuin mikä ja miten ihanaa olisikaan ollut mennä se täysillä Javan kanssa. Mutta Nelen kanssa helppokin rata on vaikea (no oli kyllä Javankin kanssa), varsinkin jos ohjaaja ohjaa huonosti ja koira paineistuu liikaa. Alku lähti hyvin, mutta en ottanut Neleä haltuun hypyn 10 jälkeen, jolloin Nele juoksi pitkän kaarroksen kohti hallin seinää ja tuli hypyn 11 ohi. Tässä kohdassa taisi ohjaajan pettymys heijastua koiraan ja hypyt 12 sekä 13 menivät todella hitaasti. Kepeillä Nele valitsi sijaistoiminnoksi maan haistelun ja taisi matossa oikeasti olla hyvät "tuoksut", sillä yhtä kohtaa Nele haisteli oikein innokkaasti. Meni siis kepeistä ohi ja alkoi haistella mattoa. Yritän kutsua ja houkutella Neleä, joka vain haisteli ja tässä vaiheessa tuli jo sellainen olo, että mitä ihmettä teen, kun koiraan ei saa koskea. Lopulta tyrkkäsin jalkani Nelen nenän eteen ja päästiin aloittamaan kepit. Ne menivät hitaasti ja Nele meni matkallakin yhden välin ohi. Ihme kyllä emme saaneet hylättyä, vaan tuloksen, jolla sijoituimme viimeiseksi. Ratavirheitä oli 15 ja yliaikaa melkein 30 sekuntia. Oli siinä ja siinä, ettei enimmäisaika ylittynyt.

Noormarkun kisasuoritusta voi parhaiten kuvata sanalla 'tahmea'. Ohjasin tahmeasti (käskyt tuntuivat jäävän matkalle eivätkä tulleet ajoissa), oma ja koiran liikkuminen oli tahmeaa. Yksinkertaisesti liikaa suorituspaineita hyvien treenien jälkeen ja kun siihen yhdistetään pieni kisajännitys sekä koiralle vieras halli niin ei ihme, että kisa meni nyt näin.

Takkujen Hervannan kisoihin sunnuntaina lähdinkin asenteella "maksettu harjoitus" ja tavoitteena oli päästä Nelen kanssa edes pari estettä iloisesti ja vauhdikkaasti. Tällä kertaa olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä ykkösten agilityradalle osallistui useampi tuttu ja halusin nähdä heidän suorituksensa. Tuomarina oli Sari Mikkilä.

Tällä kertaa rata oli haastavampi kuin Noormarkussa. Tai no, jos esimerkiksi kepit olisi voinut tehdä vaikeammalta puolelta niin olisi välttynyt ylimääräiseltä valssilta. Mutta tässä vaiheessa, kun helpompikin puoli on riittävän haastava, on pakko vain kikkailla. Jälleen rata lähti kivasti ja Nele vaikutti innokkaalta. Itse yritin pitää mielessä, että nyt iloisesti eteenpäin ja kehua koiraa aina sopivin väliajoin. Noin puolivälissä tein radalla jopa persjätön, joka kylläkin hieman myöhästyi. Nelen kanssa on välillä vaikea arvioida vauhtia, kun Nele saattaa halutessaan tulla todella lujaa tai todella hitaasti. Lisäksi esteille irtoaminen on välillä mitä sattuu ja tässäkin saatoin Neleä hypylle liian pitkään, josta myöhästyminen persjätössä johtui. Mutta varsinaiset virheet tulivat kepeiltä (mistäpä muualtakaan).

Olen harjoitellut Nelen kanssa keppien ekan välin hakemista, mutta taas Nele meni ohi ja videolla näyttää, ettei Nele edes katso keppeihin. Sen sijaan juoksee radan sivuun ihmettelemään katsojia ja hetken Nelen häntä heilui siihen malliin, että pelkäsin Nelen jättävän radan ja juoksevan jonkun kivan ihmisen luo kerjäämään rapsutuksia. Nyt ei kuitenkaan jämähdetty tähän yhtä pahasti kuin Noormarkussa, mutta silti Nele jätti taas matkalla yhden välin menemättä ja johduin korjaamaan. Loppurata onneksi meni hyvin ja loppusuoralla saatiin vauhtia. Saimme jälleen tuloksen ja sijoituskin parani Noormarkun kisoista yhdellä, kun olimme toiseksi viimeisiä. Ratavirheitä tuli 10 ja yliaikaa vähän vajaa 10 sekuntia.



Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen Nelen menoon Hervannan kisoissa. Seuraavaksi kisaamme todennäköisesti vielä oman seuran kisoissa 24.10., joka onkin meille tämän vuoden viimeinen kisa ja ensi vuodesta en vielä tiedä.

Kisakuvia löytyy muutama täältä.