Nele kisailemassa

Opiskelukiireiden takia viime viikonlopun kisojen raportointi on hieman viivästynyt. Kisasin Nelen kanssa lauantaina Wecan kisoissa Noormarkussa ja sunnuntaiksi palasimme Tampereelle Takkujen kisoihin.

Ennen Noormarkun kisoja toiveet olivat korkealla, sillä Nele on treeneissä mennyt kepit hyvin ja melko nopeasti. Olisi pitänyt muistaa, että agilitykisoihin ei kannata tehdä liian suuria tavoitteita, koska silloin yleensä menee huonosti ja niin kävi Noormarkussakin. Kisat olivat etuajassa ja saavuimme paikalle vähän liian myöhään, vaikkakin sen virallisen puoli tuntia ennen arvioitua rataan tutustumista. Ilmoittautumisessa Nele joutui sirun tarkistuksen pistokokeeseen - mikä sattuma, kun juuri Nelen sirussa on ollut ongelmia. Onneksi oikea numero ilmestyi koneeseen heti. Kaikin puolin alku oli melkoista kiirehtimistä ja radallekin lähdimme jo kuudentena, joten en juurikaan ehtinyt totuttaa Neleä halliin.

Tuomarina kisassa oli Henri Luomala ja ratapiirros löytyy netistä (kisavideota ei sattuneista syistä tullut). Rata oli helppo kuin mikä ja miten ihanaa olisikaan ollut mennä se täysillä Javan kanssa. Mutta Nelen kanssa helppokin rata on vaikea (no oli kyllä Javankin kanssa), varsinkin jos ohjaaja ohjaa huonosti ja koira paineistuu liikaa. Alku lähti hyvin, mutta en ottanut Neleä haltuun hypyn 10 jälkeen, jolloin Nele juoksi pitkän kaarroksen kohti hallin seinää ja tuli hypyn 11 ohi. Tässä kohdassa taisi ohjaajan pettymys heijastua koiraan ja hypyt 12 sekä 13 menivät todella hitaasti. Kepeillä Nele valitsi sijaistoiminnoksi maan haistelun ja taisi matossa oikeasti olla hyvät "tuoksut", sillä yhtä kohtaa Nele haisteli oikein innokkaasti. Meni siis kepeistä ohi ja alkoi haistella mattoa. Yritän kutsua ja houkutella Neleä, joka vain haisteli ja tässä vaiheessa tuli jo sellainen olo, että mitä ihmettä teen, kun koiraan ei saa koskea. Lopulta tyrkkäsin jalkani Nelen nenän eteen ja päästiin aloittamaan kepit. Ne menivät hitaasti ja Nele meni matkallakin yhden välin ohi. Ihme kyllä emme saaneet hylättyä, vaan tuloksen, jolla sijoituimme viimeiseksi. Ratavirheitä oli 15 ja yliaikaa melkein 30 sekuntia. Oli siinä ja siinä, ettei enimmäisaika ylittynyt.

Noormarkun kisasuoritusta voi parhaiten kuvata sanalla 'tahmea'. Ohjasin tahmeasti (käskyt tuntuivat jäävän matkalle eivätkä tulleet ajoissa), oma ja koiran liikkuminen oli tahmeaa. Yksinkertaisesti liikaa suorituspaineita hyvien treenien jälkeen ja kun siihen yhdistetään pieni kisajännitys sekä koiralle vieras halli niin ei ihme, että kisa meni nyt näin.

Takkujen Hervannan kisoihin sunnuntaina lähdinkin asenteella "maksettu harjoitus" ja tavoitteena oli päästä Nelen kanssa edes pari estettä iloisesti ja vauhdikkaasti. Tällä kertaa olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä ykkösten agilityradalle osallistui useampi tuttu ja halusin nähdä heidän suorituksensa. Tuomarina oli Sari Mikkilä.

Tällä kertaa rata oli haastavampi kuin Noormarkussa. Tai no, jos esimerkiksi kepit olisi voinut tehdä vaikeammalta puolelta niin olisi välttynyt ylimääräiseltä valssilta. Mutta tässä vaiheessa, kun helpompikin puoli on riittävän haastava, on pakko vain kikkailla. Jälleen rata lähti kivasti ja Nele vaikutti innokkaalta. Itse yritin pitää mielessä, että nyt iloisesti eteenpäin ja kehua koiraa aina sopivin väliajoin. Noin puolivälissä tein radalla jopa persjätön, joka kylläkin hieman myöhästyi. Nelen kanssa on välillä vaikea arvioida vauhtia, kun Nele saattaa halutessaan tulla todella lujaa tai todella hitaasti. Lisäksi esteille irtoaminen on välillä mitä sattuu ja tässäkin saatoin Neleä hypylle liian pitkään, josta myöhästyminen persjätössä johtui. Mutta varsinaiset virheet tulivat kepeiltä (mistäpä muualtakaan).

Olen harjoitellut Nelen kanssa keppien ekan välin hakemista, mutta taas Nele meni ohi ja videolla näyttää, ettei Nele edes katso keppeihin. Sen sijaan juoksee radan sivuun ihmettelemään katsojia ja hetken Nelen häntä heilui siihen malliin, että pelkäsin Nelen jättävän radan ja juoksevan jonkun kivan ihmisen luo kerjäämään rapsutuksia. Nyt ei kuitenkaan jämähdetty tähän yhtä pahasti kuin Noormarkussa, mutta silti Nele jätti taas matkalla yhden välin menemättä ja johduin korjaamaan. Loppurata onneksi meni hyvin ja loppusuoralla saatiin vauhtia. Saimme jälleen tuloksen ja sijoituskin parani Noormarkun kisoista yhdellä, kun olimme toiseksi viimeisiä. Ratavirheitä tuli 10 ja yliaikaa vähän vajaa 10 sekuntia.



Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen Nelen menoon Hervannan kisoissa. Seuraavaksi kisaamme todennäköisesti vielä oman seuran kisoissa 24.10., joka onkin meille tämän vuoden viimeinen kisa ja ensi vuodesta en vielä tiedä.

Kisakuvia löytyy muutama täältä.