Rieso ja Lamminrahka

Tänään lähdin Nelen ja Tildan kanssa tutustumaan Rieson ja Lamminrahkan metsäpolkuihin. Java joutui jättämään tämän reissun välistä, kun päätin vaihteeksi ulkoiluttaa kameraa. Myös Rusina-villakoira omistajansa kanssa liittyi seuraamme.

Aluksi vaikutti siltä, että muutkin koiranomistajat ovat päättäneet lähteä ulos ja törmäsimme jopa hirvestäjiin heti alkumatkasta. Kuitenkaan metsäpoluilla ei lopulta näkynyt juuri ketään ja koirat saivat lähes kolme tuntia juosta vapaana.

Yhtäkkiä meidät yllätti näinä päivinä harvinainen valoilmiö, kun aurinko tuli hetkeksi esille harmaiden pilvien takaa.

Lamminrahkan suoalue

Kotikoordinaatit vaihtuivat

Olen jälleen muuttanut koirien kanssa uuteen osoitteeseen. Hallilassa viihdyimme melko tasan tarkkaan kaksi vuotta, mutta valitettavasti aikanaan yhteen laitetut tavarat piti nyt kantaa erilleen. Enää ei siis ole tiedossa pihapäivityksiä ja pihan menettäminen harmittaa, sillä luonnollisesti kaikki istuttamani kasvit jäivät Hallilaan ja täytyy vain toivoa, että seuraava asukas osaa arvostaa niitä. Onneksi sentään alusta asti oli hyvin tiedossa, ettei piha ole täysin oma eikä pysyvä, joten kalliita hankintoja en sinne tehnyt.

Kaiken kaikkiaan olemme palanneet takaisin lähtöpisteeseen: on vain minä, koirat ja kerrostalo. Uusi koti sijaitsee Linnainmaalla ja kolmion neliöt putosivat 39-neliön yksiöön, jossa kuitenkin on erillinen makuuhuone. Kovin tämä tuntuu ison asunnon jälkeen pieneltä, mutta onpa ainakin vähemmän siivottavaa. Asuntoon kuuluu myös suhteellisen iso parveke, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä ole koiraturvallinen, vaan sitä on pakko tuunata samaan tapaan kuin aikanaan Jankan parveketta. Tämä saa jäädä odottamaan kevättä, kun ei kukaan nyt halua olla tuolla kylmässä ja pimeässä.

Java ja Tilda mahtuivat hetkeksi samaan petiin

Muutostamme on nyt puolitoista viikkoa ja koirat ovat ottaneet muutoksen kohtuullisen hyvin. Javalle tämä on jo viides muutto, Nelelle kolmas ja Tilda-parka on varmaan ihan sekaisin, kun asuntojen lisäksi on vaihtunut omistajakin. Olen nauhoittanut kaikki koirien yksinolot ja alussa jätin haukunestopannan Tildan kaulaan. Java ja Nele ovat olleet nauhoitusten perusteella oikein kiltisti, mutta Tilda on levoton ja vinkuu. Vaikka olisimme tehneet pitkän lenkin ja Tilda jäisi lähtiessäni väsyneenä nukkumaan pedilleen, kuuluu nauhoituksissa silti Tildan vinkumista. Toivoisin niin kovasti, että myös Tilda pystyisi rentoutumaan ja nukkumaan silloin, kun olen poissa, sillä kohta koirien yksinolot tulevat pitenemään, kun palaan töihin.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä (kuva vanhempieni luota)

Muutosta huolimatta tai ehkä juuri sen takia ollaan lenkkeilty nyt paljon. Lauantaina osallistuin kaikkien koirien kanssa Tappien yhteislenkille Kaupissa, joka meni paremmin kuin olisin osannut odottaa. Tilda varsinkin tuntuu arvostavan, kun saa juosta muiden koirien kanssa. Myös Linnainmaalla on todella hyvät lenkkimaastot aivan vieressä ja esimerkiksi Niihaman metsät heti moottoritien toisella puolella.

Sunnuntain viettoa Lempäälän metsissä

Niihaman reitillä Janan ja Hilan kanssa, kuva: Tytti Käyhkö

Kohti kolmosia!

Nyt on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt päivittää blogiin edes viime aikojen hienointa saavutusta eli Nelen nousua agilityn kolmosluokkaan! Helpolla tämä ei tullut: nousimme kakkosiin jo vuoden 2012 loppupuolella ja ehdimme kisata yhteensä 35 starttia ennen kuin kaikki vaaditut nousunollat olivat kasassa.

Viime viikon keskiviikkona suuntasin Nelen kanssa TamSKin Tallille kakkosten iltakisoihin, joissa oli tarjolla kaksi agilityrataa. Olin ilmoittanut Nelen molempiin ja paikalle lähdettiin ilman sen suurempia tulostavoitteita. Lähinnä tavoitteena oli onnistunut keinu, pujottelu ja tällä kertaa myös loppusuora, kun viimeksi Nele vain juoksi esteiden ohi hihnalaatikolle. Nyt olin päättänyt, että myös viimeiset esteet tehdään kunnolla, ettei Nele vain opi oikaisemaan niitä.

Lähtölistoissa olin ensimmäisenä ja vitsailinkin ennen rataa, että nyt muut näkevät miten ei ainakaan kannata tehdä. Yllättäen heti ensimmäinen rata mentiin nollalla läpi! Joskin hyvin lähellä oli radan alkuvaiheessa, ettei Nele juossut putkesta A:lle, kun tarkoitus oli mennä kepeille. Oman vuoron jälkeen sai jännittää miten muilla menee ja riittääkö Nelen aika LUVA-nollaan. Pari nopeampaa nollaa tuli meidän edelle ja lopulta Nelen sijoitus oli kolmas. Koirakoita oli kisaamassa 12, jaossa näin ollen kolme LUVA-nollaa ja voi sitä ilon päivää, kun tuloslistaukseen ilmestyi Nelen kohdalle merkintä SERT.



Toinen agilityrata jäi meiltä tietenkin nousemisen takia pois ja se korvattiin täydellä lahjakortilla. Lisäksi palkintona tuli puolikas lahjakortti, uusi lelu Javalle, vähän herkkuja koirille ja SERT-ruusuke.

Kolmosiin nouseminen on merkityksellinen juttu myös rodun kannalta, sillä kiinanharjakoiria ei kolmosissa juurikaan ole. Nopeasti laskettuna vuodesta 2010 alkaen kolmosissa on kisannut yhdeksän harjakoiraa, joista neljä kisasi myös tänä vuonna. Hyvin pieniä lukuja, jos vertaa esimerkiksi kolmosissa kilpaileviin sheltteihin... Tällä hetkellä harkinnassa on korkata kolmoset vielä joulukuussa TamSKin kisoissa, sillä alkuvuodesta pidämme todennäköisesti ainakin parin kuukauden pituisen agilitytauon.

Tilda 1v

Pikku-Tildalle tuli tänään yksi vuosi täyteen.

Samalla Tilda on viettänyt kuukauden päivät Tampereella. Kaiken tämän kunniaksi myös juoksujen alkamisesta tuli täyteen neljä viikkoa, joten ne ovat nyt ohi. Ehkäpä otan Tildan jo torstaina tutustumaan agilityhalliin.

Doboilua

Lauantaina kävin Javan kanssa tutustumassa meille uuteen lajiin: doboon. Tutustumiskerran järjesti TaPit ja käytännön ohjauksesta vastasi Koirapalvelu Taidogas. Oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan uutta juttua ja Javakin tuntui tykkäävän, kun pääsi tekemään harjoituksia kanssani.

"Dobon tarkoitus on kasvattaa sekä ohjaajan että koiran lihaskuntoa, keskittymiskykyä, tasapainoa ja parantaa koiran suhdetta ohjaajaan."

Harjoitukset aloitettiin koiran lämmittelyillä, jonka jälkeen otettiin dobopallo ja koira piti houkutella hyppäämään sen päälle. Java mietti asiaa ehkä pari sekuntia ja oli sen jälkeen jo pallon päällä. Voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi Nelen kanssa tämä olisi ollut haastavaa... Tunnin aikana kokeilimme myös tasapainolautaa ja lisäksi teimme harjoituksia ilman koiraa, joka sai pitää sivussa taukoa. Seuraavana päivänä todella itsekin huomasin, että oli tullut tehtyä lihaskuntotreeniä. Kaiken kaikkiaan dobo vaikutti yllättävän hauskalta. Samalla se tuntui hyvältä lajivalinnalta Javalle, jolle olen agilityeläkkeen myötä yrittänyt miettiä uusia harrastuksia.

Sopivasti pari päivää doboilun jälkeen eli eilen tiistaina Java pääsi jälleen hierottavaksi Terveysklinikka Rytmiin ja oli kuulema edellistä kertaa (noin kuukausi sitten) paremmassa kunnossa. Seuraavaa aikaa katsellaan tammikuun tienoille ja silloin myös Tilda taitaa päästä hierottavaksi.

Viime viikonloppuun mahtui myös matka Kankaanpäähän, joka Tildalle ensimmäinen kerta vanhempieni luona. Puolentoista tunnin automatkat sujuivat todella hyvin, vain menomatkasta taisi Tildalla näkyä vähän kuolaa, mutta muuten koirat matkustivat kukin kiltisti. Eniten Tildaa koko reissun aikana taisi hämmentää seinäkello, joka puolen tunnin välein ilmoitteli olemassa olostaan. Päivisin kellon soidessa Tilda katseli ympärilleen ja saattoi vähän muristakin, mutta yöllä ei onneksi reagoinut ainakaan niin vahvasti, että olisin herännyt.

Matkamme aikana lumet päättivät sulaa kokonaan pois ja mukana ollut kamera jäi lähes käyttämättä, kun päivälläkin oli synkkää ja sateista. Kävimme kuitenkin pariin otteeseen taas lenkkeilemässä Hämeenkankaalla ja sunnuntaina kameraan tallentui muutama loskainen kuva:

Takertuvaa lunta

Viime postauksessa hengailtiin vielä vihertävällä nurmikolla, mutta nyt kaikkialla on valkoista. Koirat olivat aluksi lumesta innoissaan, mutta into laantui pian, kun lumi takertui tassukarvoihin. Päivän lenkit ovatkin olleet lyhyitä, tosin nyt illalla pääsee ehkä jo aurattuja katuja pitkin. En tiedä onko Tildalle siitäkään mitään hyötyä, sillä pikkuneiti tykkää mennä pitkin tien reunoja, kun Java ja Nele kävelevät suurimmaksi osaksi kiltisti asfaltilla.

Nelen mielestä voitaisiin aivan hyvin siirtyä jo takaisin sisälle

Kuluneella viikolla ollaan harjoiteltu taas autolla liikkumista ja yksinoloa. Alkuviikosta ajelin koirien kanssa Vuorekseen lenkkeilemään ja viimeisimmällä, tiistaisella reissulla Tilda ei kuolannut autossa yhtään. Harjoittelu auttaa, mutta nyt on kelien takia tullut taukoa. Yksinoloa koirille on sen sijaan tullut lähes joka päivä ja tänään pari tuntia meni oikein hyvin, vaikka haukunestopanta ei ollut Tildan kaulassa. Jätin pannan (patterilla varustettuna) olohuoneen pöydälle, tosin ei ole havaintoa reagoiko se siinä yhtään mihinkään. Ainakin saattaa toimia edes pienenä muistutuksena koirille, ettei ole syytä haukkua silloin, kun olen poissa.

Sateinen tiistai-iltapäivä Vuoreksessa Särkijärven rannalla