tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Tokon treenisuunnitelma aloitettu

Sain viimeinkin aloitettua tokon treenisuunnitelman ja toteutettuakin sitä tänään! :) Tässä vaiheessa ei enää edes kannata laskea kauanko se oli työn alla, pitkään.

Tälle viikolle on suunnitelmissa kaksi treenipäivää, joista ensimmäinen oli tänään. Javan kanssa otin paikkamakuun, seuraamista, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Lisäksi luoksepäästävyys, jossa kaksi treenikaveriani kävivät silittämässä Javaa ja tarjoamassa nameja. Paikkamakuussa meillä oli todellinen häiriö, kun lähellä pelattiin lentopalloa. Java tuijotti palloa, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Olen oikein tyytyväinen kaikkeen mitä tehtiin: palkkasin Javaa lelulla ja mm. seuraamiset olivat oikein hienoja. Olen miettinyt, että voisimme käydä taas kisaamassakin, mutta vasta elokuussa.

Nelen kanssa otin maahanmenoa, sivulletuloa ja lyhyttä seuraamista. Nelen kanssa pitää nyt kaikessa rauhassa opetella istumisen ja maahanmenon kestoa ja etäisyyttä, sillä tytöllä on paha tapa nousta ylös ennen kuin lupa on annettu. Samalla voisin opettaa pikkuhiljaa seisomista ja sivulletulon niin, että pääsisin käsiohjauksesta. Siinäpä tavoitetta hetkeksi.

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Keppejä ja kinaa

Javan treenien aiheena oli tänään kepit...tai ehkä paremminkin niille lähetys. Tehtiin jälleen pari rataa, joista ensimmäinen oli muuten helppo, mutta Javalle tuotti vaikeuksia irrota kepeille. Yritin lähettää sitä eteenpäin näyttämällä keppejä ja hokemalla "kepit, kepit", mutta Java halusi vain tulla jalkani viereen ja komentaa. Olisipa omat kepit, joilla harjoitella.

Toisella radalla kepit menivät hienosti, mutta muuten sitten sekoiltiin. Kun piti mennä pituudelle, Java karkasi puomille, kun en ohjannut tarpeeksi painokkaasti. Puomille päästiin vasta putken jälkeen ja kulma tässä välissä oli melko tiukka. Harjoittelin ohjausta putken molemmilta puolilta ja oikeastaan kumpikin toimi, kun vaan varmisti, että Java tulee puomille oikeassa, ei liian tiukassa, kulmassa.

Pidin nyt Javalle mukana Nelen pentuhihnaa ja kerran oli jo sellainen hetki, että Java meni uhkaavasti kohti metsän reunaa. Onneksi ei sentään lähtenyt sinne, vaan palasi takaisin. Inhottavaa, kun ei yhtään luota siihen näissä asioissa. :( Ja kun tietää, että jos Java painuu metsään, niin sitä ei saa sieltä ihan heti takaisin. Muutenkaan ei ollut aivan Javan päivä tänään, sillä treenien lopussa, kun oli vapaata harjoittelua, kävi yhden treenikaverimme koira Javan päälle. Java ei tunnetusti mitenkään alistunut, vaan antoi itsekin takaisin, mutta jäi kuitenkin alakynteen, kun toinen oli isompi. Ehdimme toisen omistajan kanssa nopeasti paikalle eikä mitään suurempaa sattunut. Kouluttaja käski Javan kanssa ottaa heti kepit (olimme menossa niille, kun toinen koira tuli), ettei Javalle jäisi mitään pelkoja tms. niistä ja putken vielä perään, että saataisiin vauhti päälle. En usko, että Javalle jäi tästä mitään, mutta tietenkin täytyy katsoa, ettei tätä tapahdu uudestaan.

Treeneissä selvisi myös, että tarvitsen uudet juoksukengät, sillä sisäpelikenkien pohja on huono hiekkakentälle (mikä yllätys). Treenien vetäjä suositteli esim. jalkapallokenkiä, missä olisi enemmän pitoa. Uusien kenkien kanssa on oikeastaan aika kiire, sillä seuraava kisa meillä on jo viikon päästä (!!) ja sekin hiekkakentällä.

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Ulkona säällä kuin säällä

Maanantaina oli viimeinkin ensimmäinen ulkotreeni Javalle! Tänä kesänä treenipaikkana on Niihama, jossa on huomattavasti rauhallisempaa kuin Eteläpuistossa. Vähemmän yleisöä ihmettelemässä, mutta toisaalta metsä ja pikkulinnut ihan vieressä. En pelkää Javan karkaavan kesken radan, mutta ratojen välissä, kun treenien vetäjä antaa ohjeita, Java saattaa hyvinkin vaihtaa maisemaa. Täytyy alkaa kuljettaa Nelen pentuhihnaa mukana, sen saa kätevästi taskuun ja voi laittaa Javalle odottelun ajaksi.

Tehtiin taas kaksi rataa, joista kumpikaan ei ollut mitenkään erityisen vaikea tai pitkä, mutta silti oli hiottavaa. Ensimmäinen rata: Heti alussa oli meille vaikea hyppykuvio. Tai ei meille, koska Javahan osaa, vaan minulle, kun en osaa ohjata kunnolla. Jälleen hiottiin sitä, että Javan kaarros hypyn 2 jälkeen saataisiin pienemmäksi (=säästää aikaa) ja sitä, etten saata Javaa liian pitkälle/ole itse tiellä, kun ohjaan hypylle 3. Ohjaus oikealla kädellä samalla hieman sivuttain kääntyen eikä liian lähelle estettä. On hienoa huomata, miten nämä ohjaushionnat vaikuttavat Javan menoon: uusinnoilla saimme kaarron jo melko tiukaksi ja liikkeestäni Java pystyi paremmin ennakoimaan mihin olemme seuraavaksi menossa. Muu rata meni hyvin, mutta keinulla (7) meinasi tulla tilanne. Java meni taas niin vauhdilla, että olisi varmaan päätynyt lentoon, ellen olisi tehnyt paniikkihuudahdusta. Huudon seurauksena Java pysähtyi täydellisesti keinun kontaktille, mutta kyllä oli lähellä lentokeinu.

Toisella radalla oli kepit ja niiltä mentiin todella tiukalla kulmalla putkeen. Suunnittelin tekeväni keppien jälkeen valssin, mutta ekalla yrityksellä en sitten tehnytkään, kun pelkäsin törmääväni Javan kanssa. Väärä valinta ja saimme uusia, sillä kouluttajan mielestä voisin hyvin yrittää valssia. Pikkuisen sähläystä siinäkin, mutta toimi kuitenkin. Pääsin nopeammin ohjaamaan Javaa putken toiseen päähän kuin ilman valssia.

Eilen oli Nelen vuoro agiliitää. Tai meno oli kyllä kaukana liitämisestä, kun koko tunnin ajan satoi enemmän tai vähemmän vettä ja Nele oli aivan kurjistunut. Tytöllä oli sadetakki päällä, mutta kovin oli silti reppanan kylmä. :( Pitäisi hankkia sekä itselle että koirille asianmukainen vaatetus sadekelejä varten. Javalle täytyy varmaan talveksi hankkia myös muita vaatteita, kun taidan pitää turkin lyhyenä silloinkin. Toisaalta eipä Nelelläkään turkki varsinaisesti lämmitä... Otettiin tällä kertaa uusina esteinä puomi, rengas ja kepit.

Puomilla otettiin ensin pari kontaktiharjoitusta ja sen jälkeen mentiin koko puomi. Etukäteen vähän jännitti mahtaako Nele uskaltaa puomille, mutta rohkeasti tyttö sen kiipesi. Luulen kyllä, että Nele oli vähän sekaisin sateesta eikä tarkalleen tiennyt mitä oli tekemässä. :) Renkaana meillä oli maassa oleva alkeisversio, ei vielä varsinainen agilityrengas. Nele meni sen hienosti ja samaten myös kepit. Toivottavasti ensi kerralla olisi vähän kuivemmat treenit.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009

Retkeilemässä

Eilen teimme pidemmän lenkin kuin aikoihin, kun suuntasin koirien kanssa retkeilemään Helvetinjärven kansallispuistoon. Meitä oli 3 hengen ja 5 koiran porukka ja tavoitteena kävellä vähän päälle 10 kilometriä. Java ja Nele olivat lähes koko matkan flekseissä, jotta saivat liikkua omaa tahtiaan. Nele meni tapansa mukaan nätisti, mutta Javalla oli taas veto päällä. Varsinkin puskissa olevat pikkulinnut saivat Javan hyppimään miten sattuu.


(Nelen kuva: Tytti Käyhkö)

Koirien kannalta eniten harmia aiheutti pitkospuut ja portaat, joissa puiden/lautojen välit olivat turhan isot. Muuten niiden liikkuminen taisi olla helpompaa kuin allekirjoittaneen. Paluumatkalla koiratkin alkoivat selvästi väsähtää ja autossa kotiin oli aamuun verrattuna hiljaista porukkaa. Vielä tämäkin päivä on mennyt koirilla lähinnä nukkuessa, mikä on ihan hyvä, sillä en itsekään jaksa kuin istua. :)


Lisää matkakuvia voi katsoa toisesta blogistani.

torstaina, toukokuuta 14, 2009

Nelen ensimmäinen agilitytunti

Nele pääsi viimein tänään ensimmäiselle alkeiskurssitunnilleen. Java sai nyt vaihteeksi olla mukana vain hengaamassa, tosin pitihän sen haukkua aina, kun vähänkin oli jotain muka-epäilyttävää. Seuraava suurempi sijoitukseni taitaakin olla haukunestopanta, kun sen verran raivostuttavaa tuo turhan haukkuminen on.

Tällä kerralla harjoiteltiin putkea. Ensin suorana ja lopuksi mutkalla. Ihan viimeiseksi otettiin hyppy kierrolla. Ryhmässämme näyttäisi olevan 9 koirakkoa me mukaan lukien, joten paljon ei tunnin aikana ehdi, kun on vain yksi vetäjä. Nele meni ihan kivasti kaiken, vähän oli putkessa aluksi hakemista. Tuntuu jotenkin oudolta aloittaa kaikki esteet taas alusta, kun Javan kanssa on tottunut siihen, että koira tietää esteet ja mennään vauhdikkaasti eteenpäin. Välistä tuntuikin, että menin itse liian nopeasti ja Nele ei ihan pysynyt matkassa mukana. Ylipäänsä jäi vähän pettynyt olo tunnista, vaikka en edes tiedä mitä siltä oikeastaan odotin.

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Eläinlääkärissä ja jäljestämässä

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Vein tytöt aamupäivästä Hakametsään, jossa molemmille laitettiin nelos- ja rabiesrokotus ja Nelelle tehtiin virallinen terveystarkistus. Eläinlääkärinä oli Sanna Elfving, jolla Javakin kävi tarkeissa viime kesänä. Koko homma aloitettiin Nelen tarkeilla ja tulokset olivat yksi toisensa jälkeen hyviä: sydän ok, silmät ok ja polvet 0/0. Rokotusten kanssa ei myöskään ollut isompaa ongelmaa, paitsi että Java ei tykännyt yhtään. Onneksi ei sentään rimpuillut. Kysyin myös koirien hampaista ja eläinlääkärin mielestä ne olivat ihan kunnossa. Javalla oli hieman hammaskiveä ja käski rapsutella sitä kynnellä pois. Nelellä haisi henki jokin aika sitten aivan kamalalta ja epäilin jo ientulehdusta, mutta ei ollut sellaista. Syy pahaan hajuun saattoi lääkärin mukaan tulla jostain "syvemmältä", jos Nele vaikka oli syönyt jotain huonoa tms.

Iltapäivällä saatiin vähän lisäjännitystä, kun kaksi tuntia eläinlääkärireissun jälkeen Java oli todella uupuneen oloinen. Istui lähinnä paikallaan, kävely oli huojuvaa ja ontui vielä jalkaansa. Googlettelin nopeasti rokotusreaktiosta, etsin puhelimen lähettyville ja nostin Javan sänkyyni nukkumaan. Tyttö nukkui miltei 5 tuntia putkeen ja jaksoi sen jälkeen taas leikkiä Nelen kanssa. Ontuminenkin jäi ja epäilen sen vain johtuneen kipeästä rokotuskohdasta. Aiemmin Java on saanut rokotukset erikseen eikä ole väsähtänyt näin. Nele oli koko päivän reippaampi, vaikka nukkui myös paljon.

Tänään kävimme kokeilemassa ensimmäisen kerran jäljestystä. Sain opastusta kahdelta kaverilta ja teimme jäljet Niihaman metsässä. Molemmille koirille yksi jälki, johon alkuun "tunneli" eli todella tiivisti kävelty alue ja loppuun pieni pätkä lyhyitä askelia. Jälkiini tiputtelin matkan varrella juustonpalasia. Annoimme vanheta n. 20 minuuttia ja ensimmäisenä koiristani jäljellä pääsi Java. Ei oikein onnistunut: itse en näyttänyt Javalle jälkeä kunnolla ja Javaa kiinnosti paljon enemmän linnut. Välillä Java etsi juustonpalasia, mutta sitten taas lähti säntäämään ihan muualle. Keskittyminen oli aivan hukassa. Javan jälkeen Nele pääsi jäljelleen. Nyt näytin jälkeä paremmin ja Nele etsi innoissaan juustoja. Meni todella hyvin! Nele on selkeästi luontainen jälkikoira. :)

Seuraavaksi aion tehdä lyhyitä jälkiä tässä Kalevassa, jotta Javakin hoksaisi mistä on kyse. Haluaisin nimittäin varsinkin juuri Javan oppivan jäljen, koska se voisi opettaa, että metsässä on muutakin mielenkiintoista kuin ne hemmetin linnut.

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Mielenkiintoisia ratakuvioita

Vaihteeksi agilitykuulumisia. Nelen kanssa piti aloittaa agilityn alkeiskurssi viime torstaina, mutta tulin yllättäen kipeäksi kahta tuntia ennen kurssia. Hieman harmitti! Onneksi kurssilla on tuttu koirakko, joten kuulin mitä olivat tehneet. Olivat ottaneet hyppyjä, ensin suoraan ja sitten eri kulmista. Onneksi Nele on jo testannut hyppyjä, joten ei mitään hätää. Tänä torstaina on vuorossa putken harjoittelu.

Javan kanssa treenailin tänään taas Pirkkalassa, kun Niihaman kenttä oli varattu. Toivottavasti ensi kerralla ollaan jo ulkona. Otettiin oikein mielenkiintoisia ratoja, joita hieman haittasi se, että oma jaksaminen meinasi olla vähissä sairastamisen jälkeen. Ensimmäinen rata oli tämän näköinen:Alussa heti mielenkiintoista kiertelyä hypyillä ja myöhemmin hypyltä (6) vienti kepeille. Loppu olikin helppoa. Kepeille vienti onnistui, tosin olisin ehkä aiemmin voinut huutaa Javalle täällä-käskyn hypyn jälkeen. Alun hyppyjä otettiin radan jälkeen uudestaan. Java menee niin nopeasti, etten todellakaan enää voi saattaa sitä joka esteelle, vaan nyt pitäisi oppia ohjaamaan kauempaa. Harjoiteltiin sitä, etten enää saata Javaa liian pitkälle hypyllä 2, vaan jään kauemmas ja yritän kehoni liikkeen avulla näyttää, ettemme jatka suoraan A:lle (vasta 9). Tavoitteena se, ettei Java tekisi niin laajaa kaarrosta, kun joutuukin palaamaan takaisin hypylle 3.

Toinen rata alkoi renkaalla, jonka Java suoritti todella hienosti. Onneksi nyt ei ole tullut sivusta hyppäämisiä (koputan puuta)! Hypyltä 5 piti kiertää hypylle 6, mikä on Javalle vähän hankalaa. Otettiin sitä vielä radan lopuksi niin, että treenien vetäjä antoi Javalle namin hypyn viisi jälkeen, jolloin Java irtaantui kunnolla kiertoon. Pitäisi harjoitella näitä enemmän. Hypyltä 9 oli pitkä kuljetus kepeille (10), joka meni muuten hyvin, mutta jälleen kerran piti harjoitella miten ohjata Java parhaiten hypylle. Vastakkainen käsi eli tässä tapauksessa vasen käyttöön ja sillä näyttää suuntaa.

tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Tokotreeneissä

Käytiin tänään pienellä porukalla tokoilemassa jäähallin parkkipaikalla. Tein lyhyen treenin molempien koirien kanssa, ensin Javan ja sitten Nelen. Javan kanssa otin mm. paikkamakuun, jossa oli mukana yhteensä 6 koiraa. Java pysyi hienosti, mutta lopun perusasennon ennakoi. Lisäksi otimme seuraamista ja sivulletuloja, kertaalleen liikkeestä seisomisen ja maahanmenon. Java osaa liikkeet ihmeen hyvin, vaikka takana on talven mittainen tauko. Tainnut tehdä vain hyvää... Nelen kanssa tein pujottelun muiden koirien ohi, istumisia ja maahanmenoja. Pikkuhiljaa olen ottanut mukaan myös sivulletuloa, mutta Nele on vielä ihan täysin käsiohjauksen varassa.

Olen tainnut jo useampaan otteeseen puhua treenisuunnitelmasta, mutta vieläkään sitä ei ole näkynyt. Treeneissä muisti taas miten kivaa tokoilu onkaan ja ehkä nyt viimein voisin tehdä jonkinlaisen suunnitelman. Keksin myös miten alan tästä eteenpäin toimia luoksepäästävyyden kanssa: ihmiset saavat antaa nameja Javalle, kun tulevat moikkaamaan. Java tuntuu väistävän yhä useammin ihmisiä ja "vapaalla" saakin niin tehdä, mutta treeneissä pitäisi kestää sen verran mitä nyt luoksepäästävyys vaatii.

Jos saan suunnitelman tehtyä ja oikeasti myös noudatan sitä, voisin hyvin ajatella ainakin yhtä kisaa kesällä. Tietenkin taas jossain perämetsässä, ei tule niin paljon suorituspaineita. Kisaa varten ei kyllä riitä pelkkä liikkeiden osaaminen, vaan myös oma fiilis ja koiran vireys pitäisi saada oikeaksi. Ja pitää koko ajan mielessä, että treenailun tulee olla kivaa. Jos se ei ole, niin sitten taas tauolle.

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

Java 3v

Suurelle metsästäjälle ja agilitykenttien sankarille tuli tänään 3 vuotta täyteen.

Onnea Java!

Agilityn kesäkausi alkoi

Juuri kun pääsin sanomasta, että treenit navetalla ovat ohi, niin emmekö tänään taas olleet siellä. Syynä oli vesisade. Myös ensi maanantai menee navetalla, sillä Niihaman kenttä on varattu kouluttajavierailua varten.

Tänään meillä oli paljon keppiharjoituksia. Ensimmäinen rata oli tällainen:Tarkoitus oli saada koira hallintaan ennen keppejä, kun se tulee vauhdikkaasti hypyiltä. Ensimmäisellä kerralla Java pyyhälsikin ohitseni ja joutui tekemään mutkan kepeille. Java tarvitsee voimakkaan pysäytyskäskyn ja mielellään molemmat kädet houkuttimeksi. Tällä radalla hioimme myös puomia (6), kun oli kuulema näyttänyt, että Java hyppäsi turhan korkealta eikä ollut varmuutta oliko osunut kontaktiin. Voisin alkaa taas käyttämään namialustoja kontaktiesteillä, kun nyt ollaan oltu niin pitkään ilman. Hyvä palautella Javan mieleen, että ne pitää tulla kunnolla alas asti eikä hyppiä miten sattuu.

Toisella radalla kepeille tultiin putkelta (7, tosin päinvastaisesta suunnasta kuin kuvassa). Putken suu oli lähempänä keppejä kuin kuvani näyttää, mutta tiukka käännös siinä silti tuli koiralle. Otin Javan vastaan suoraan kepeillä johdattaen sen namin avulla ensimmäisen välin läpi. Ensimmäisellä yrityksellä pääsimme hyvin tähän asti, mutta loput kepeistä jäivät välistä, kun Java meni niin vauhdikkaasti ja itsellä meni ajatus sekaisin, kun piti kääntyä ja hokea samalla kepit-sanaa. :) Onneksi toisella yrityksellä Java meni hienosti loppuun asti. Keppien kanssa ongelmana on, että Java katsoo niiden aikana välillä useastikin kättäni, jonka takia rytmi menee helposti sekaisin. Käteni katsominen oli syynä myös siihen miksi kisoissa saatiin virhe, kun Java käveli yhden välin ohi. Nyt pitäisi tehdä niin, että palkka ei tulekaan enää kädestäni vaan esim. alustalta keppien jälkeen.

Viimeisessä harjoituksessa kepit otettiin toisesta suunnasta kuin kuvassani. Hypyltä 10 tultiin suoraan kepeille ja tässä piti harjoitella tiukan mutkan tekemistä. Ensin Java juoksi laajan kaaren hypyn jälkeen, mutta pienellä korjaamisella saatiin mutkaa jo puolet tiukemmaksi. Säästää aikaa.

Näissä treeneissä Java komensi minua jo useampaan otteeseen ja se on melkoisen ärsyttävää. Toisaalta ei se ole Javan vika, jos ohjaaja on huono! Sanoin treenien vetäjälle, että tahtoisin opettaa Javaa enemmän irtautumaan ja hakemaan esteitä itsenäisesti. Helpottaisi omaa ohjausta ja ehkä törmäilisimme Javan kanssa vähemmän toisiimme.

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Onnistunut mätsäripäivä

Tänään käväistiin taas mätsärissä Hakametsällä. Mätsäreitä tuntuu nyt olevan talven hiljaiselon jälkeen paljon ja vielä Treella tai lähistöllä. Java meni sekarotuisiin, joita oli huimat 8 kappaletta ja Nele pieniin koiriin, joita oli n. 30. Ajattelin, että mitään ongelmaa ei tällä kertaa olisi, kun kummatkin ovat eri kehässä, mutta tietenkin kävi niin, että sekarotuisten kehän aloitus venyi. Java oli viimeinen sekarotuinen, saimme sinisen nauhan ja pääsimme heti uudestaan sinisten kehään. Lopulta Java oli hienosti SIN-2. Palkinnoksi tuli näytepusseja, auton pesuainetta(!) ja herkkuja.

Lähes heti sain mennä Nelen kanssa pienten koirien kehään. Tuomari totesi, että todella vaikea valita tasaisesta parista ja antoi meille sinisen. Sinisten kehästä tulikin sitten iso yllätys: Nele oli SIN-1! Palkintona taas näytepusseja, jonkinlainen laukku, hieno fleksi ja 1st Choicen hiuspanta. Saapa nähdä tuleeko koskaan käytettyä. :) Nele pääsi myös BIS-kehään, mutta siellä ei enää sijoituttu. Saatiin kuitenkin lisää herkkuja.

Javalla liikkuminen meinasi aina välillä olla peitsaamista, mutta Nele meni koko ajan hienosti. Myös seisominen onnistui hyvin eikä tuomareiden käsittely hämmentänyt Neleä mitenkään. Java sen sijaan oli vähän vaivautunut ja muutenkin taas melko äksyllä tuulella.

Neljännet harjoituskisat

Eilen oli näillä näkymin viimeinen Tamskin järjestämä harjoituskisa. Alun perin kisan piti olla jo viime lauantaina, mutta sitä siirrettiin viikolla ja vielä ulkokentälle! Oltiin siis Niihamassa, jossa myös Javan treenit ensi maanantaista alkaen ovat. Javan keskittymiskyky ulkona, metsän vieressä, hieman epäilytti, mutta onneksi linnut eivät näyttäneet niin paljon kiinnostavan ja Java pysyi radalla ihan nätisti. Ennen kisan alkamista kävelytin Javaa polulla ja suunnittelin jo ottavani vastaisuudessa koirille fleksit, jotta voivat kunnolla juosta ennen treenejä, kun huomasin muutaman metrin päässä käärmeen. En ole piiiitkään aikaan nähnyt sellaista elävänä ja olisin varmaan napannut muutaman kuvan, ellei olisi ollut kiire viedä Java pois sieltä. Taidan unohtaa ne fleksit tai ainakin kävelen sitten toiseen suuntaan...

Osallistuttiin taas minimölleihin ja oli pieni yllätys, että radalla oli kepit. Toisaalta harvoin niiltä voi kisoissa välttyä, joten sinänsä ihan hyvää treeniä. Radalta puuttui kokonaan estenumerot ja rataan tutustuminen olikin melkoista sähläystä, mutta suurin piirtein tältä se näytti:
Javan kanssa olin lähtövuorossa neljäntenä, yhteensä minimöllejä taisi olla 6-7. Heti pituudella (2) tuli virhe, kun Java juoksi sen ohi. Kepit menivät kerralla oikein! Oikein hyvä, mutta taas muurin (8) jälkeen tuli virhe, kun Java ei mennytkään putkeen ja taisi muutenkin hermostua huonoon ohjaukseen, kun komensi haukkumalla (kuuluu videollakin). En oikein tiedä onko ongelma siinä, että Java ei uskalla vielä tarpeeksi irrota ja juosta esteelle, vaikka itse jäisin kauemmas. Muutamalla harjoituskisalaisella oli hienon näköistä menoa, kun koirat hakivat esteitä kauempaa ja ohjaaja pystyi säästämään itseään juoksemiselta. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta ulkona, joten liikoja analyyseja ei nyt kannata tehdä. :)



Perjantaina käväistiin viimeistä kertaa Pirkkalan navetalla. Varsinaisia treenejä ei järjestetty, vaan kävin treenikaverini kanssa ottamassa omatoimiharjoittelua. Tarkoituksena oli tehdä helppoja ratoja, mutta loppupeleissä ratamme taisivat olla vaikeampia kuin treeneissä. Paljon oli sellaisia kohtia, joissa viereinen este houkutteli koiraa enemmän kuin se este, minkä olimme suunnitelleet radan osaksi. Keppien kanssa oli myös jostain syystä paljon ongelmia: Java jätti monta kertaa viimeisen välin menemättä. Lopetinkin kepit heti onnistuneen suorituksen jälkeen. Myös Nele pääsi taas vähän agiliitämään, kun otin sen kanssa pari hyppyä, putken ja käväisi tyttö ensimmäistä kertaa pöydälläkin. Vaikeammat esteet jätetään suosiolla alkeiskurssille.