Eläinlääkärissä ja jäljestämässä

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Vein tytöt aamupäivästä Hakametsään, jossa molemmille laitettiin nelos- ja rabiesrokotus ja Nelelle tehtiin virallinen terveystarkistus. Eläinlääkärinä oli Sanna Elfving, jolla Javakin kävi tarkeissa viime kesänä. Koko homma aloitettiin Nelen tarkeilla ja tulokset olivat yksi toisensa jälkeen hyviä: sydän ok, silmät ok ja polvet 0/0. Rokotusten kanssa ei myöskään ollut isompaa ongelmaa, paitsi että Java ei tykännyt yhtään. Onneksi ei sentään rimpuillut. Kysyin myös koirien hampaista ja eläinlääkärin mielestä ne olivat ihan kunnossa. Javalla oli hieman hammaskiveä ja käski rapsutella sitä kynnellä pois. Nelellä haisi henki jokin aika sitten aivan kamalalta ja epäilin jo ientulehdusta, mutta ei ollut sellaista. Syy pahaan hajuun saattoi lääkärin mukaan tulla jostain "syvemmältä", jos Nele vaikka oli syönyt jotain huonoa tms.

Iltapäivällä saatiin vähän lisäjännitystä, kun kaksi tuntia eläinlääkärireissun jälkeen Java oli todella uupuneen oloinen. Istui lähinnä paikallaan, kävely oli huojuvaa ja ontui vielä jalkaansa. Googlettelin nopeasti rokotusreaktiosta, etsin puhelimen lähettyville ja nostin Javan sänkyyni nukkumaan. Tyttö nukkui miltei 5 tuntia putkeen ja jaksoi sen jälkeen taas leikkiä Nelen kanssa. Ontuminenkin jäi ja epäilen sen vain johtuneen kipeästä rokotuskohdasta. Aiemmin Java on saanut rokotukset erikseen eikä ole väsähtänyt näin. Nele oli koko päivän reippaampi, vaikka nukkui myös paljon.

Tänään kävimme kokeilemassa ensimmäisen kerran jäljestystä. Sain opastusta kahdelta kaverilta ja teimme jäljet Niihaman metsässä. Molemmille koirille yksi jälki, johon alkuun "tunneli" eli todella tiivisti kävelty alue ja loppuun pieni pätkä lyhyitä askelia. Jälkiini tiputtelin matkan varrella juustonpalasia. Annoimme vanheta n. 20 minuuttia ja ensimmäisenä koiristani jäljellä pääsi Java. Ei oikein onnistunut: itse en näyttänyt Javalle jälkeä kunnolla ja Javaa kiinnosti paljon enemmän linnut. Välillä Java etsi juustonpalasia, mutta sitten taas lähti säntäämään ihan muualle. Keskittyminen oli aivan hukassa. Javan jälkeen Nele pääsi jäljelleen. Nyt näytin jälkeä paremmin ja Nele etsi innoissaan juustoja. Meni todella hyvin! Nele on selkeästi luontainen jälkikoira. :)

Seuraavaksi aion tehdä lyhyitä jälkiä tässä Kalevassa, jotta Javakin hoksaisi mistä on kyse. Haluaisin nimittäin varsinkin juuri Javan oppivan jäljen, koska se voisi opettaa, että metsässä on muutakin mielenkiintoista kuin ne hemmetin linnut.