sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2011

Club Show 2011

Suomen Kiinanharjakoirat ry järjesti perinteisen Club Show-näyttelynsä tänä vuonna Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla enkä tietenkään voinut jättää väliin tätä tilaisuutta viedä Nele kehään muiden harjakoirien kanssa. Java ja Lina jäivät kotiin veljeni vahdittavaksi, kun en voinut ottaa Linaa vielä mukaan turistikoiraksi.

Clubbariin oli ilmoitettu lähes sata kiinanharjakoiraa. Nelen kanssa osallistuin pet-luokkaan, joka on tarkoitettu viallisille koirille. Pet-narttuja oli listan mukaan 11, tosin kaikki eivät tainneet olla paikalla. Kehään mentiin kennelnimen mukaan aakkosjärjestyksessä, joten Nelen kanssa olin heti ensimmäisenä. Tuomarina toimi Juha Putkonen, joka ei oikein tykännyt Nelestä eikä näin ollen saatu kovin hyvää arvostelua:

"Kookkaan puoleinen. Korkearaajaisen, kevytrunkoisen vaikutelman antava. Pyöreä kallo-osa, hyvä as. korvat, tummat silmät, lyhyehkö kuono. Perhoskirsu, alapurenta. Kevyt rintakehä, puutteellinen eturinta. Ulkokiert. etukäpälät. Voisi olla parem. kulm. ed. ja takaa. Hyvä karva. Lanteen päälle kaareutunut häntä. Epävak. etuliik. Lyhyt taka-ask. Esiintyy hyvin."

Nele myös mitattiin ja tulokseksi tuli 33cm. Tällaisella arvostelulla ei ollut asiaa palkinnoille, joten kilpailuluokasta meidät laitettiin heti pihalle. Tuomarin mielipiteestä huolimatta olen kuitenkin itse todella tyytyväinen Neleen. :)




Näyttelypäivä oli oikein mukava ja onneksi ei satanut vettä. Turkkikoiran kanssa nämä ulkonäyttelyt ovat aina omalla tavallaan mielenkiintoisia, mutta Nelen turkki pysyi hyvänä (ruohikossa makaamisesta huolimatta), kuten kuvistakin näkyy. Tavattiin pitkästä aikaa Nelen kasvattaja, edellisen kerran näimme kolme vuotta sitten, kun hain Nelen kotiin. Nele muistuttaa kuulema hyvin paljon äitiään, Milaa.

Ennen kotiinlähtöä Nelestä otettiin vielä pari seisotuskuvaa:



Loistavista kuvista jälleen iso kiitos Tytille! Lisää Tytin ottamia Club Show-kuvia löytyy täältä.

Jäätelöhetki Keskustorilla

Perjantai oli pienen pennun elämässä jännittävä päivä, kun lähdettiin käymään Tampereen keskustassa. Ensin matkustettiin bussilla Jankasta kaupunkiin ja hienosti Lina oli bussissa, vaikka Hämeenkadullakin aikalailla tärisytti. Sokoksen edessä tavattiin Tytti ja Jana, joiden kanssa jatkettiin matkaa Anttilan kautta kosken rantaan ja lopulta vielä Keskustorille syömään jäätelöä. Kotimatkalla bussissa Lina vain nukkui.

Kaiken kaikkiaan Lina käyttäytyi kaupungilla todella hienosti. Tyttiä ja Janaa odotellessakin Lina vain istuskeli, katseli ihmisiä ja söi nameja. Kosken rannassa Lina sai olla vapaana ja tutustua paremmin Janaan. Vähän Linaa vielä jännitti Janan innokkuus, mutta samalla olisi vähän tehnyt mieli leikkiäkin. Jätskiä syödessä Linaa alkoi jo selvästi nukuttaa ja ottikin pienet päiväunet Keskustorin penkillä. Matkan varrella useat ihmiset kävivät taas ihastelemassa Linaa ja ihmettelemässä miten pieni se onkaan.





lauantaina, heinäkuuta 30, 2011

Keinu radalla

Torstaina kävin pitkästä aikaa omatoimitreenaamassa koirien kanssa Tallilla. Java ja Nele tekivät pientä rataa ja Lina harjoitteli hieman leikkimistä. Samaan reissuun saatiin mahdutettua myös metsälenkkeilyä ensin Sääksjärvellä ja sitten Peltolammilla (ensin piti mennä uittamaan koiria, mutta en uskaltanutkaan, kun en tiennyt mikä on Peltsun sinilevätilanne).

Javan radalla ongelmaksi tuli irtoaminen putkeen ja keppien aloitus. Pitäisi vahvistaa irtoamista, sillä aika usein Java kääntyy katsomaan minua, vaikka putki olisi suoraan edessä ja lupakin sinne menoon annettu. Kepeillä taasen pitäisi harjoitella enemmän avokulmasta aloittamista, muuten Java suorittaa kepit molemmilta puolilta hienosti ja nopeasti. Tokoa ei tehty tällä kerralla yhtään, mutta pitäisi ottaa sekin taas ohjelmistoon, jos mielii käydä vielä tänä vuonna kokeessa.

Neleä varten radalla oli myös keinu, jota tehtiin minipöydän päältä. Tein ensin Nelen kanssa pelkkää keinua ja se meni hienosti. Sitten sama radan osana eikä mitään ongelmaa. Myös kepit menivät tosi kivasti, tehtiin niitä kylläkin vain ns. helpommalta puolelta. Lopuksi otin minipöydän keinun alta pois ja Nele meni koko keinun ensin yksittäisenä ja sen jälkeen vielä pienen radan osana. Ei voi olla kuin tyytyväinen. :) Nyt pitäisi saada sama toimimaan ohjatuissa treeneissä, epiksissä ja virallisissa kisoissa. Tavoitteena olisi mennä viimeiseen M&M Cupiin harjoittelemaan ja elokuun lopussa mahdollisesti parille agilityradalle TamSKin kisoihin.

Takaisin kaupunkiin

Palasimme takaisin Tampereelle maanantai-iltana. Automatka tuli taas ajoitettua niin, että tiesin Linan pian nukahtavan ja hienosti pieni nukkuikin koko matkan.

Tällä viikolla Linalle tuli täyteen 10 viikkoa ja sen kunniaksi käytiin vaa'alla, mutta tällä kertaa ihan vain kotona. Keittiövaaka ja henkilövaaka näyttivät Linalle 2,2kg. Javalla lukema oli yhä sama kuin Hakametsässä eli 4,2kg ja Nelelle vaaka näytti 5,2kg. Ihan hyviä lukemia koko porukalla. :) Tiistaina otin Linan korvateipit pois ja samalla tarkoitus oli vähän trimmailla pennun naamaa. Lina oli kuitenkin sitä mieltä, että trimmaus on ihan typerää ja sitä pitää vastustaa kaikin tavoin, joten "voitti" näin ollen itselleen jokapäiväisen trimmaushetken. Pesullekin Lina pääsi ja vaikka kuivasin tällä kertaa pääasiassa turbolla, meni pesu paremmin kuin viimeksi. Eiköhän Lina kohta opi, että hoitotoimenpiteiden vastustaminen on turhaa - ne kun tehdään joka tapauksessa.

Keskiviikkona oli pentutreffien aika! Tapasimme Hervannassa Naava-chihuahuan. Ensin Lina ja Naava kumpikin osaltaan hieman tarkkailivat tilannetta, mutta kun leikin alkuun päästiin niin sehän oli sitten menoa. Naava oli hieman Linaa pienempi, mutta iältään melkein jo 5 kuukautta, joten liikkui paljon ketterämmin. Myös Naavaa tulemme varmasti tapaamaan myöhemminkin.







Lina ja Naava juoksivat keskenään tunnin, jonka jälkeen jätin Linan kotiin aitaukseensa nukkumaan Javan ja Nelen jälkitreenien ajaksi. Kotiin tullessani pentu tuli kuitenkin jo ulko-ovella vastaan. Sama tapahtui tiistaina, kun palasin kouluttamasta: kaikki kolme koiraa olivat vastassa ulko-ovella. Aloinkin miettiä onko pentuaitauksesta mitään apua vai viihtyisikö Lina parhaiten tässä samassa tilassa kuin Java ja Nele. Java aikoinaan ahdistui kovin, kun yritin rajata sen alueen silloisessa asunnossa vain keittiöön ja oli heti paljon paremmin yksin, kun sai olla koko yksiössä. Nele vietti nuorena aikaansa pentuaitauksessa sillä seurauksella, että sai traumat kompostikehikoista, kun oli yrittänyt lähteä aitauksesta ja kaatoi kehikon päälleen. Lisäksi tuntuu, että kaikki muut ovat jättäneet heti koirat keskenään samaan tilaan. Olen nyt pari kertaa testannut niin, että Lina jää olohuoneeseen/keittiöön, jossa vanhemmatkin koirat ovat ja ainakin nämä testikerrat ovat menneet hyvin.

maanantaina, heinäkuuta 25, 2011

Mustikassa

Java ei juurikaan malttanut keskittyä mustikoihin, vaan olisi mielellään lähtenyt omille teilleen, ellei fleksi olisi estänyt

Nele taasen oli heti "avustamassa" poimijaa

Linalle löytyi paljon uutta tutkittavaa ja hienosti pieni pysyi mukana

Hetki yhteiskuvassa

Lina kiipesi pienen kannon päälle

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011

Torilla

Eilen kävin pyörähtämässä Linan kanssa Kankaanpään toripäivillä. Lina sai paljon ihailijoita ja ihmettelijöitä eikä kukaan suorilta tunnistanut rotua. Moni kommentoikin, että taitaa olla harvinainen rotu, mutta tosiasiassahan harjakoiria on paljonkin. En vain tiedä miksi niitä ei juurikaan näe, esimerkiksi Tampereellakin ollaan vain harvoin lenkillä törmätty samanrotuisiin.

Sylistä on turvallista katsella maailmaa

Pieni koira ja paljon ihmisiä

Lepäilyä nurmikolla ja kotona Lina nukahtikin heti

Palataanpa hetkeksi kolmen vuoden taakse. Kävin silloin myös Nelen kanssa Kankaanpään torilla, tosin Nelellä oli ikää "jo" 4kk:


Olen lukenut vanhasta blogistani Javan ja Nelen pentuajoista, mutta harmikseni olen kirjoittanut niistä vain yleisellä tasolla enkä ole merkinnyt ylös esimerkiksi painon kehitystä. Javan pentuaikana minua tuntui eniten haittaavan koirakaverien puute Javalle ja muutenkin kirjoituksissa näkyy kaipuu päästä mukaan koiraporukoihin. Nythän tämä asia on täysin muuttunut eikä koirakavereista todellakaan ole pulaa! Nelen pentuajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että olin koko ajan töissä ja työ vei kaikki voimat... Nelen sosiaalistamisen olisin mielestäni voinut tehdä paremminkin, vaikka parhaansa sitä kai silloisessa tilanteessa yritti. Linan pentuajasta yritän nyt pitää paremmat muistiinpanot (kuten ehkä huomaa pentuaiheisten postausten määrästä), kun ei koskaan tiedä milloin näitä taas palaa lukemaan!

lauantaina, heinäkuuta 23, 2011

Automatkailua ja naksutinta

Torstaina Javalla oli jälleen aika silmänpaineiden kontrolliin ja Lina pääsi mukaan punnittavaksi. Nyt Hakametsän vaaka näytti Linalle vaihdellen 1,9-2kg ja Javalle 4,2kg. Silmänpaineet olivat molemmissa silmissä hyvät, vaikka Java on nyt saanut vain yhden tipan ja torstaina en edes laittanut tippaa ennen mittausta. Tästä eteenpäin jatketaan yhä yhdellä tipalla päivässä ja uuteen kontrolliin mennään 9.8. Lina on tuolloin tasan 12 viikkoa, joten pääsee samalla ekalle rokotukselle.

Eilen Lina pääsi pidemmälle automatkalle, kun lähdimme koko porukka Kankaanpäähän. Java ja Nele matkustavat omassa häkissään ja Lina matkustaa kuljetusboksissa takapenkillä. Tarkoitus olisi, että Linakin matkustaisi vielä jossain vaiheessa Javan ja Nelen kanssa häkissä, mutta saa nyt olla boksissa niin kauan kuin sinne mahtuu. Alkumatkasta autoilua piti hieman protestoida vinkumalla, mutta pian Lina rauhoittui nukkumaan ja nukkuikin sitten koko puolentoista tunnin matkan.

Maisemanvaihdoksen kaupungista maaseutuun Lina on ottanut todella hyvin. Ihmiset moikataan iloisesti ja vanhempieni taloa Lina tutki heti uteliaasti. Ulkoilu on nyt todella helppoa, kun voi vain kävellä takaovesta ulos. Nele ja Lina ovatkin saaneet juosta takapihalla vapaana ja hieman Nele jo innostui leikkimään Linan kanssa. Yö uudessa paikassa meni oikein hyvin ja nukuttiin kaikki kahdeksaan asti. Hienosti Lina osaa öisin olla turhia metelöimättä ja viime yönä ei tullut edes pissoja sisälle, vaikka kotona ne löytyvät aina aamuisin paperilta. Kakkoja ei ole sisälle tullut enää ensimmäisen yön jälkeen ja tämä toivottavasti jatkuukin näin.

Olen jo totuttanut Linaa naksuttimeen ja kohta voisin alkaa opettamaan sen avulla erilaisia juttuja. Mitään ongelmaa ei ollut naksun äänen kanssa, vaikka aluksi mietinkin, että mitä jos pentu pelästyykin sitä... Lina on hienosti oppinut oman nimensä ja luoksetuloakin ollaan harjoiteltu. Sitä pitäisi nyt vain vahvistaa todella paljon ja aloittaa myös luopumisen eli irti-käskyn harjoittelu. Yritän parhaani mukaan kouluttaa Linaa naksutinkoulutuksen periaatteilla ja odotan mielenkiinnolla mitä tästä seuraa. Ainakin Javan kanssa naksutinkoulutus näyttää jo parhaita puoliaan, vaikka Javaa olen kaikkein eniten kouluttanut houkuttelemalla. Java tarjoaa aktiivisesti erilaisia juttuja ja jaksaa yrittää, vaikkei naksutusta heti tulisikaan. Nele sen sijaan helpommin passivoituu, menee makaamaan ja alkaa tuijottaa kuin toivoen, että maahanmeno ja kontakti oli se oikea valinta.

Teippiä korviin

Linan kanssa saan taas tutustua harjakoirien korvateippauksen ihmeelliseen maailmaan. Aikoinaan tuli jo teipattua Nelen korvia, kun halusin niistäkin pystyt, mutta korvat eivät koskaan asettuneet kunnolla ylös. Lopulta oli helpompi tehdä niistä lupat, jotta korvat jäisivät molemmat varmasti oikeaan asentoon eivätkä esimerkiksi toinen puoliksi ylös ja toinen alas. Luppakorvat sopivat mielestäni Nelelle hyvin ja nykyisin olisi tosi vaikea kuvitella Nelen ilmettä pystyillä korvilla.

Linalle pitäisi kuitenkin saada pystyt korvat ja kasvattaja näytti pentua haettaessa, että miten korvateippaus tulee tehdä. Näytti niin helpolta, mutta itse yrittäesssä ei ihan ollutkaan sitä... Lina oli sitä mieltä, että korvia ei todellakaan tarvisisi teipata ja yritti jatkuvasti häipyä sylistäni tai puri käsiäni. Aika kauan jaksoi rimpuilla, mutta lopulta alkoi jo hyväksyä, että nyt vaan ollaan paikallaan ja laitetaan teipit, vaikkei se varmasti kivaa olekaan. Käytin Linalle Neleltä jääneitä teippejä, jotka ainakin vaikuttaisivat ajavan asiansa ihan hyvin.

Otin tiistaina kasvattajan laittamat korvateipit pois

Tiistaina myös ajelin korvakarvat lyhyemmäksi

Keskiviikkona korvissa oli jo uudet teipit, kuva: Tytti Käyhkö

Ylläolevan kuvan teippausta korjailin vielä illalla kotona. Mielestäni teippaus näyttää ihan kohtuulliselta ja ainakin korvat ovat pystyssä. Toivottavasti nämä teippailut tällä kertaa onnistuisivat ja Linalle tulisi kauniit pystyt korvat.

torstaina, heinäkuuta 21, 2011

Harjakoirat jäljestää

Eilen oli jälkikurssin kolmas ohjattu treenikerta, joka tosin ei sitten kuitenkaan ollut ohjattu, mutta teimme silti jäljet koirille. Jälkikurssin ohjattuja kertoja on jäljellä vielä kaksi, mutta saattaa olla, että viimeinen kerta jää meiltä väliin.

Tein Nelelle ensin isomman kolmion, josta lähti kaksi askelta. Todella hienosti Nele jäljesti ja innosta huomasi, että Nele tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Toisesta kolmiosta tein hieman pienemmän kolmella askeleella ja siinä Nele ehkä välillä vähän hukkasi alueen. Pitäisi harjoitella enemmän. :)


Myös Lina pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen jäljen, joka oli pieni neliö täynnä nameja. Lina etsi tarkasti ja meni välillä keskelle ruutua makaamaan, kun mitä sitä nyt turhaan seisoskella, kun namit on ihan vieressä. :) Pentu oli todella reipas ja jäljestykseenkin keskittyi ihan täysillä, vaikka ympärillä oli paljon hälinää.


keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2011

Agilitykentällä

Maanantaina Lina pääsi mukaan Nelen (ja Javan) agilitytreeneihin, jotka pidettiin poikkeuksellisesti Niihamassa. Alkuun pientä vähän hämmensi vieraat koirat ja varsinkin niiden haukkuminen. Lina pääsi tutustumaan kevythäkkiin ja vietti siellä osan treeneistä - yksinään, kun Neleä en vielä viitsi laittaa samaan tilaan ja Javakin oli sen verran kierroksilla, että vain äksyili pennulle. Vinkumistahan tästä tuli, mutta kyllä Lina myös rauhoittui häkkiin nukkumaankin.

Treeneissä Lina tapasi uusia mukavia ihmisiä ja näki vieraita koiria. Pentu oli todella reipas ja kentän laidalla kävellessään meni itse kiipeämään keinun kontaktille, josta tietysti seurasi valtavasti nameja. Toivottavasti osaan aikanaan opettaa Linalle keinun niin, ettei siitä tule samanlainen ongelma kuin Nelen kanssa.

Tosin Nelen keinuongelmasta ei ollut Niihamassa tietoakaan. Kentällä ei ollut normaalia keinua, vaan halpa harjoituskeinu ja tämän keinun Nele meni tuosta vaan. Jos minulla olisi oma piha, niin hankkisin ehdottomasti tuollaisen harjoituskeinun itsellenikin. Maanantain treeneissä en muuten mennyt Nelen kanssa, vaan Nelellä oli Tytti ohjaajana. Hyvin Nele lähti "vieraan" mukaan ja teki hienosti rataa, tosin kuumuus hidasti reippaasti Nelen vauhtia lopputreenistä. Itse menin radan Javan kanssa, joka meni todella hienosti ja vauhdikkaasti.

Eilen Lina pääsi mukanani Tallille, kun kävin siellä kouluttamassa. Koulutus meinasi mennä enemmänkin pennun ihasteluun kuin agilityyn. Lina sai taas viettää aikaa kevythäkissä, mutta pääsi myös tepastelemaan Tallin kentälle. Äänet taisivat olla jälleen se jännittävin asia - muiden koirien haukkuminen ja ohitse kiitävä juna (junan ääniä tosin kuunnellaan kotonakin, mutta nyt juna meni paljon lähempää). Myös Nele oli mukanani ja pääsi nyt tekemään normaalia keinua. Tehtiin keinu maksipöydän päältä, kun edellisestä kerrasta on kuitenkin aikaa enkä halua enää kiirehtimällä pilata suoritusta. Juuri ennen kotiinlähtöä Nele kyllä livahti taas itse tekemään koko keinunkin. :)

maanantaina, heinäkuuta 18, 2011

Ensitapaaminen Jukan kanssa

Eilen Lina tapasi ensimmäistä kertaa naapurissa asuvan Jukan. Jukka on Linaa viisi päivää vanhempi kääpiövillakoiran pentu. Ennen pentutapaamista luulin Linan olevan varsinainen riiviöpentu, mutta Jukan rinnalla Lina vaikutti suorastaan rauhalliselta. Pentuset ovat samankokoisia, mutta ihan täysin ei yhteinen sävel vielä löytynyt, vaikka välillä laitettiin leikiksi. Jukkaa tulemme ehdottomasti tapaamaan toistekin.

Kaikki postauksen kuvat ovat Tytin ottamia.




Ennen pentutreffejä otimme pari seisotuskuvaa Linasta. Lina on näissä kuvissa pari päivää vaille yhdeksän viikkoinen:


lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Lina uudessa kodissa

Lina on ollut täällä nyt kolmisen päivää. Ensimmäisenä iltanaan Lina pääasiassa nukkui. Yöt pentu viettää sänkyni vieressä olevassa pedissään, jonka ostin alkuviikosta Biltemasta. Ensimmäisenä yönä Lina rauhoittui nopeasti pedilleen ja heräsi kolmen aikaan tarpeilleen. Makuuhuoneen ovella oleva portti oli kiinni ja Linalla paperit makkarissa, mutta pentu päättikin mennä portin raosta eteisen papereille. Loppuyön Lina nukkui kiltisti, heräsi noin kahdeksan aikaan pissalle, mutta nukahti sen jälkeen uudestaan ja ehdin käyttää Javan ja Nelen nopealla aamulenkillä.


Jo Linan tulopäivänä totesin, että kolmen koiran ulkoilutus on tässä vaiheessa vähän liian hankalaa. Java ja Nele eivät myöskään aina ole ihan parhaita esimerkin näyttäjiä pienelle pennulle. Tein Linalle pentuaitauksen keittiöön (samaan tapaan kuin Nelen pentuaitaus eli rajaus Bilteman kompostikehikoilla), jossa Linan olisi tarkoitus viettää yksinolot, kunnes toivon mukaan voin jättää kaikki koirat samaan tilaan ilman rajailuja. Nele taisi olla lähemmäs puolivuotias, kun jätin sen ensimmäistä kertaa yhteen Javan kanssa... Lina ei täysin tykkää aitauksestaan, mutta saa ruokansa siellä ja lisäksi yön jälkeen siirrän Linan pedin heti sinne ja kun pentu väsähtää, niin vien sen pedilleen aitaukseen nukkumaan. Linan nukkuessa olen pystynyt käyttämään Javan ja Nelen ulkona ja takaisin tullessamme meitä on katsonut uninen pentu. Olen myös tehnyt "hämäyslähtöjä" eli ottanut avaimet, laittanut kengät ja mennyt ovesta ulos. Melkein samantien olen myös palannut, jotta Lina tottuisi siihen, ettei ulko-ovesta kulkeminen ole mikään ihmeellinen juttu.


Torstaina ei tehty muuta kuin oltiin kotona. Eilen Lina pääsi kynsien leikkaukseen ja pesulle. Pesin pennun Bio-Groomin Protein Lanolin-shamppoolla, aivan kuten Nelenkin pentuna. Olin alkuviikosta ostanut koirille uudet kynsisakset Mustista ja Mirristä ja jestas miten hyvin ne leikkasivat! Linan kynsien leikkaaminen meni suht helposti, mutta pesusta ja kuivaamisesta ei oikein tykätty. Kuivasin Linan hiustenkuivaajalla, kun turbo varmaan lennättäisi pennun jonnekin... Tämän jälkeen pääsinkin hyvin käymään Javan ja Nelen kanssa hieman pidemmällä lenkillä, kun Lina väsyi pesuoperaatiosta.

Eilen illalla oli myös Javan eläinlääkäri, jonne Lina pääsi mukaan. Hakametsässä Lina joutui heti vaa'alle, joka näytti 1,8 kiloa. Ei ihan pieni kaveri. :) Menimme Hakametsään autolla ja Lina matkusti kuljetusboksissa etupenkillä. Heti muisti kyllä kertoa mielipiteensä tästä asiasta, mutta takaisintullessa oli jo sen verran väsynyt, että rauhoittui nopeasti melkein nukkumaan. Kotona saikin nukkua, kun itse aloin pesemään Neleä. Kuivasin Nelen turbolla, mutta pidin vielä kylppärin oven kiinni, ettei Lina pelästyisi. En tiedä miten pentu reagoi, kun en pystynyt katsomaan, mutta pedillään se oli ainakin siinä vaiheessa, kun vaihdoin turbon hiustenkuivaajaan.


Tänään Lina tutustui imuriin. Ei mitenkään pelännyt sitä ja jouduin laittamaan Linan hetkeksi aitaukseensa, ettei olisi tiellä. Muita asioita, joihin Lina on jo tutustunut ovat hissi ja kellarikäytävä, parveke kasveineen (niitä olisi tosi kiva maistella) ja trimmauspöytä, jossa Lina sai syödä nameja. Ulkona ollaan käyty monta kertaa ja hienosti tyttönen on tehnyt asiansa ulos. Ensimmäisen yön jälkeen sisälle on tullut vain pissoja, kun en ole reagoinut tarpeeksi nopeasti. Pikkuhiljaa meidän on tarkoitus aloittaa maailman valloittaminen ja koulutus. Olen opettanut Linalle nimensä ja seuraavaksi vuorossa on kontakti, luoksetulo ja luopuminen. Naksuttelu aloitetaan ensi viikolla ja pöydälläkin pitäisi muistaa käydä säännöllisesti syömässä nameja.

"Pennut ovat kuin sieniä, jotka ovat valmiita imemään itseensä kaiken mahdollisen, mitä keksit niille opettaa."


Java ja Nele eivät vieläkään ole täysin lämmenneet Linalle. Tai no, Nele ei ollenkaan... Java sen sijaan tänään jo leikki Linan kanssa ja on muutenkin suvaitsevampi pentua kohtaan, vaikka onkin yhä tarkka omasta tilastaan. Nelelle Linan tulo on selvästi paljon vaikeampi juttu, jonka kyllä etukäteen jo arvasinkin. Mutta uskon, että tämä tilanne tulee muuttumaan ajan kuluessa ja Nele saa Linasta vielä mainion juoksukaverin leikkeihin. :)



Silmänpaineiden kontrollissa

Ennen pentukuulumisia vähän vielä Javasta.

Käytiin eilen Hakametsässä tarkistamassa taas silmänpaineita. Nyt molemmissa silmissä paine oli sopivalla tasolla! Silti Java on turhan paljon hinkannut ja rapsuttanut oikeaa silmää ja eläinlääkäri katsoikin, että silmän ympäristö selvästi punoittaa. Seuraavaksi kokeillaan sitä, että annan Javalle vain yhden tipan päivässä (aiemmin kaksi) ja koska tämän muutoksen vaikutukset pitää tarkistaa, mennään taas ensi viikon torstaina eläinlääkäriin.

torstaina, heinäkuuta 14, 2011

Vuosi Javan leikkauksesta

Tänään tuli täyteen vuosi Javan polvileikkauksesta. Agirodun huiman loikan ja muutenkin melko vauhdikkaan radan jälkeen olen ollut vähän huolissani, että jumiutuuko Java yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta ainakaan vielä en ole huomannut mitään suurempaa. Tosin viime päivien lenkit ovat jääneet aika lyhyeksi ja olen myös kuljettanut Javaa lähestulkoon vain fleksissä, että voisi paremmin liikkua omaan tahtiinsa.

Vaikuttaisi, että Java on toipunut polvileikkauksesta hyvin ja ainakin fysioterapiassa saatu palaute on ollut hyvää. Enää en ehkä lähtisi tällaiseen molempien polvien samanaikaiseen operointiin, vaan leikkauttaisin polvet yksitellen. Toipumisaika pitenee, mutta kokemus ei ehkä olisi niin rankka koiralle ja omistajalle.

Polvien sijaan viime aikoina Javaa ovat häirinneet enemmän silmät. Edellisviikonloppuna kiinnitin huomiota siihen, että Java hinkkaa kovasti oikeaa silmäänsä. Epäilin, että silmätipat voisivat jotenkin ärsyttää, joten oltiin koko viime viikko ilman tippoja. Aluksi silmän tilanne näytti paremmalta, tosin mietin, että pitäisi joka tapauksessa soittaa Hakametsään ja kysyä jatkosta. En kuitenkaan soittanut ennen Agirotua, jossa Javan oikea silmä alkoi taas näyttää huonommalta (Java hinkkaa sitä, silmä rähmii ja pikkusen punoittaa).

Sain Hakametsään ajan tavalliselle eläinlääkärille tiistaiksi (silmälääkäri on lomalla elokuun alkuun asti), tosin aika oli vasta klo 18 jälkeen, jolloin Tapiolan suorakorvauspalvelu ei ollut enää auki... Ell tutki Javan silmät, totesi pupillien reagoivan normaalisti ja silmien muutenkin näyttävän ihan hyvältä. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet: lukemiksi tuli vasempaan 20 ja oikeaan 33/35. Eli liian korkealla on oikea silmänpaine. :( Silmätipat otettiin uudestaan käyttöön eikä niiden eläinlääkärin mukaan pitäisi aiheuttaa ärsytystä tms. Uusintamittaukseen mennään heti huomenna. Tuntuu, että Java on taas hinkannut enemmän silmäänsä, mutta toivon todella, että tipat olisivat siitä huolimatta laskeneet painetta.

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Tervetuloa Lina!

Koiralaumani kasvoi tänään yhdellä, kun meille muutti Javan ja Nelen pikkusiskoksi kiinanharjakoira Lina (virallisesti Stormblåstens Norma Jeane).

Kuva: Tytti Käyhkö

Kuva: Tytti Käyhkö

Lina muutti Tampereelle Helsingistä ja ylläolevat kuvat on otettu Linnatuulen taukopaikalla matkalla kohti kotia. Ennen Linnatuulta Lina oli autossa kovin levoton eikä olisi millään malttanut olla paikoillaan. Vasta pysähdyksen jälkeen pentu rauhoittui nukkumaan, nukkui Tampereelle asti ja autosta päästyään teki vielä hienosti ekat pissat ulos.

Java ja Nele olivat odottaneet koko päivän kotona, joten olivat kovin innoissaan, kun tulin kotiin. Annoin ensin Javan tutustua Linaan: Java haisteli hetken, peruutti sitten ja näytti siltä, että "voi ei, ei taas". Nele sai haistella seuraavaksi ja tilanne meni vähän samoin, mutta Nele on herkemmin mustasukkainen minusta kuin Java. Tällä hetkellä Javalla ja Nelellä on menossa 'tuijotellaan pentua epäilevästi kaukaa'-vaihe ja Lina meni kenkätelineeni koloseen nukkumaan, kun on aivan poikki kaikista uusista asioista.

Javan ja Linan ensikohtaaminen

Pientä väsyttää

tiistaina, heinäkuuta 12, 2011

Agirotu 2011

Matka Agirotuun alkoi perjantaina puolenpäivän aikoihin, kun pakkasin koirat ja tavarat Tytin autoon ja lähdimme suunnistamaan kohti Lappeenrantaa. Matkalla poikkesimme katsomaan miltä tuleva yöpymispaikkamme näyttää Taavetin lomakeskuksessa ja samalla tyhjensimme autoa matkatavaroista. Pian piti kuitenkin jatkaa kohti kilpailupaikkaa, Lappeenrannan Kisapuistoa, sillä Nelelle oli tiedossa viimeinen ykkösten hyppyrata. Pitkä autossa matkustaminen ja helle varmasti verottivat Nelen kisaintoa, mutta rata eteni mielestäni silti ihan kivasti, kunnes päästiin kepeille. Jotain keppien kanssa säätämisestä kertoo suoritusaika 77,67, kun ihanneaika oli 42... Ihmeellistä kyllä, saimme tästä radasta tuloksen: ratavirheitä 10 ja aikavirhe +35,67 eli yhteensä 45,67. Tällä huikaisevalla virhemäärällä, joka oli muuten Nelen tähänastisista tuloksista huonoin, olimme viimeinen radalla tuloksen saanut ja sijoituksena 12/23.

Hyppäri oli Nelen ainut rata koko viikonloppuna, kun harjakoirajoukkuetta ei valitettavasti tänä vuonna saatu kasaan. Lähtölistoja katsellessa vaikutti, että Nele on ainoa harjakoira kisapaikalla, mutta olihan siellä sentään yksi nakukin. Tosin Nele taisi silti olla ainut harjis, joka kisasi... Koska Javakaan ei kisannut kuin sunnuntain joukkuekisassa, lauantaina sai koko päivän olla kisaturistina. Aika meni pitkälti ratoja valokuvatessa ja koirat viettivät aikaa naapuriltani lainatussa näyttelyteltassa, joka oli nopea pystyttää ja todella kätevä aurinkoisella kentällä. Joka kerta kun tulin teltalle, koirat nukkuivat kevythäkissään ja melkein yllätyin miten kiltisti ne osasivat olla. Kisaturistina oli aikaa myös vähän shoppailla ja mukaan tarttui mm. Helsitaren treenitasku ja leluja koirille.

Yöpymispaikkamme Taavetissa oli paritalon puolikas, jossa oli kaksi pientä huonetta ja isompi olohuone tupakeittiöineen. Edelliseen mökkireissuun verrattuna meillä oli tällä kertaa sähköt sekä juokseva vesi! Kuuden ihmisen lisäksi mökkiin majoittautui kahdeksan pikkukoiraa. Javalla ja Nelellä oli varsin hyvät oltavat, sillä nukuin samassa huoneessa Tytin kanssa, jolla ei ollut koiraa mukana ja näin ollen omat koirani saivat koko tilan omakseen. :) Nele nukkui pääasiassa kevythäkissä tai lattialla, Java jommassakummassa sängyssä. Ulkoillessa en juurikaan käyttänyt Nelellä hihnaa ja Javakin sai tehdä lenkit fleksissä. Torstaina ennen reissuun lähtöä olin laittanut molemmille Frontlinet niskaan ja ainakaan vielä ei ole näkynyt punkkeja, vaikka niitä kai Lappeenrannassa on paljonkin.

Sunnuntaina oli tiedossa odotetut joukkuekisat. Java osallistui kilpaileviin mineihin sekarotuisten joukkueessa nimeltä X-treme Duudsonit. Joukkueemme lähtövuoro oli iltapäivällä heti pukukulkueen jälkeen - hyvä niin, ettei tarvinut odotella liian pitkään. Java lähti radalle toisena. Heti alkuun saatiin pientä säätöä, kun Java lähtikin radalle aiemmin kuin odotin ja tämän säätämisen takia Java tuli ekasta hypystä ensin ohi ja lopuksi vielä hyppäsi sen väärään suuntaan. Seuraava virhe otettiin kepeiltä, kun aloitus ei onnistunut heti (Java melkein karkasi A:lle). Muuten mentiin koko rata täysillä ja niin lujaa, että Java teki hirmuisen loikan A:n harjanteen yli. Videolla kuuluu tässä vaiheessa allekirjoittaneen kiljahdus, kun olin varma, että Java tulee alas kuperkeikalla tai vähintäänkin kolmijalkaisena.

Videolla joukkueemme koirat järjestyksessä:
Perro, Java, Curro ja Hugo



Säätämisestä huolimatta joukkueemme saavutti niinkin huikean sijoituksen kuin 7/35! Edelle meni vain nopeat terrierijoukkueet ja toinen sekarotuisten joukkue, joka sai hienosti pronssia.

Sunnuntai-iltana olimme kotona kahdeksan maissa. Kuumuudesta huolimatta matka Agirotuun oli varsin onnistunut! Kiitos kaikille matkaseuralaisille!

Agirotu-viikonlopun kuvia löytyy täältä.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

NOLLA!

Eilen kisasin Nelen kanssa oman seuran kisoissa Eteläpuistossa. Tarjolla oli agility- ja hyppyrata ykkösille ja olin ilmoittanut Nelen molempiin - kiitos lahjakorttien! Vaihteeksi lähtövuoromme oli listan loppupäässä ja ehdin jonkin verran katsella muiden suorituksia ennen omaa vuoroa.

Agilityrata oli ykkösten radaksi melko haastava. Nelen kanssa tein kuitenkin varsin hyvää rataa, tosin kepit eivät taaskaan oikein sujuneet. Kepeille kuljetus oli pitkä ja Nele meinasi jo lähteä omille teilleen. Aloitti kepit oikein, mutta ei päässyt rytmiin vaan jatkoi suoraan eteenpäin. Toisella kerralla päästiin eteenpäin, mutta Nele jätti yhden välin menemättä. Suurin ongelma tällä radalla oli kuitenkin allekirjoittanut, joka huuteli esteillä aivan mitä sattuu ja vikan putken jälkeen alkoi naurattaa niin paljon, etten enää kunnolla ottanut Neleä putkesta mukaan. Nele menikin hypystä ohi ja kohti viimeistä hyppyä, joten en jaksanut alkaa enää korjaamaan. Tosin vikasta hypystäkin Nele meni ohi. Agilityradasta hylätty, mutta mikä tuuri meillä taas oli, kun radalla ei ollut keinua!



Hyppyrata olikin sitten ihan erilainen ja siinä pääsi juoksemaan, joka nopean koiran kanssa voi olla haastavaa, mutta meille sopi paremmin kuin hyvin. Nele ei ehkä ollut enää ihan niin nopea kuin agilityradalla ja putkiin irtoaminen olisi voinut olla parempikin, mutta hyvin lähti tämäkin rata. Noin puolivälissä rataa Nele jäi taakseni, kun lähti kohti putkea, mutta sain Nelen kuitenkin palaamaan oikealle hypylle, tosin jouduin tekemään takaaleikkauksen. Hypyn takana Nele kääntyi väärään suuntaan, mutta ei onneksi hypännyt takaisin, vaan kiersi esteen ja tuli luokseni. Jatkettiin matkaa ja saavutettiin asettamani tavoite: Nele pujotteli kepit kerralla oikein!! Vielä muutama este ja sieltä se tuli - meidän ensimmäinen nolla! Hyppärin ihanneaika oli 40s, jonka alle Nele jäi 1,08s (aika 38,92). Tällä ajalla ei päästy palkinnoille, mutta nolla kuin nolla! Lopulta sijoitus oli 6/25.



Tämä tarkoittaa, että hyppyradoilta emme enää voi saada lisää nousunollia, vaan seuraavaksi suuntana on agilityradat. Pitäisi vain saada keinu varmemmaksi, koska en haluaisi maksaa hylätyistä, jotka johtuvat siitä, ettei Nele suostu tekemään keinua. Tulevana perjantaina mennään kuitenkin harjoittelemaan vielä yhdelle hyppärille, kun ehdin jo ilmoittaa Nelen Agirotuun perjantaille.

maanantaina, heinäkuuta 04, 2011

Vieheen perässä ja vähän muuallakin

Kylläpäs aika menee nopeasti, kun viime postauksestakin on yli viikko! Juhannuksen vietosta palasin Tampereelle viime viikon alussa mukanani vain Nele. Java jäi jatkamaan loman viettoa vanhempieni luokse. Yhden koiran kanssa on helppoa, mutta kotona on häiritsevän hiljaista ja Javan puuttumisen huomasi siitä, kun kukaan ei heitellyt lelua jalkaani päin.

Maanantain ohjatuissa agilitytreeneissä yritin saada Nelen menemään keinun osana rataa. VIRHE! Nelelle iski totaalinen ramppikuume eikä keinu sujunut enää edes maksipöydän päältä. Myöhemmin treenejä miettiessäni tajusinkin, että Nelellä on keinun suhteen vain yksi iso ongelma: malttamaton ohjaaja, joka vaatii liian paljon ja liian nopeasti. Olen jo aiemminkin todennut, että ohjatut treenit ovat aivan eri asia kuin omatoimitreenit, joten on ihan tyhmää vaatia Neleltä täydellistä suoritusta "uudessa tilanteessa", kun vasta viime aikoina ollaan ylipäänsä edistytty keinun kanssa ja silloinkin omatoimitreeneissä.

Keskiviikkona kävinkin uudestaan Tallilla paikkaamassa maanantain keinumokailua. Aloitettiin helposta eli keinu oli tuettu pystyssä olevan maksipöydän päälle. Tämän Nele meni hyvin ja reippaasti. Maksipöytä vaakatasoon ja heti tuli vaikeuksia. Neleä selvästi jännitti taas keinun laskeutuminen. Lopettiin treenit helppoon keinuun, jotta Nelelle jäi hyvä fiilis ja saatiin onnistunut suoritus loppuun. Keinun lisäksi tein pari toistoa keppejä, ei ongelmaa niissä. Tiistaina olin koulutusvuorollani tehnyt pienen radan, joka oli yhä suurin piirtein valmiina, joten kokeilin myös sitä Nelen kanssa:


Torstaina unohdettiin agility hetkeksi ja suunnattiin iltapäivällä Kaupin vinttikoiraradalle kokeilemaan viehejuoksua. Paikalla oli muitakin pikkukoiria, sillä kyseessä oli yhdistyksemme lajiin tutustuminen. Nelelle viehejuoksu on jo tuttua, mutta silti en ollut yhtään varma lähtisikö Nele vieheen perään vai mitä tapahtuisi. Javan olisin joka tapauksessa jättänyt tästä pois, kun pelkään, että rikkoo vielä itsensä riehuessaan vieheen kanssa. Nele sai juosta vieheen perään kaksi kertaa ja lähti molemmilla kerroilla vauhdikkaasti, tosin ekasta kerrasta en ole ihan varma juoksiko vieheen perässä, kun tuntui katselevan muualle. Vieheen vetäjä myös huokutteli Neleä tarttumaan vieheeseen ja tällöin nähtiin jopa pienet tapporavistelut. Näköjään Nelenkin sisällä asuu pieni metsästäjä. :)

Hurja harjakoira suorittaa vieheen tapon

Viehejuoksun jälkeen suuntasin suoraan taas Kankaanpäähän, jossa vietettiin pari päivää ukkosista "nauttien". Onneksi kumpikaan koirista ei juurikaan välitä ukkosesta. Sunnuntaina olimme koko porukka takaisin Tampereella ja poikkesin aamulla Tallilla pitämässä korvaavan koulutuskerran, johon myös Nele pääsi mukaan. Tein ensin helpotettua keinua ja tämän jälkeen keinua maksipöydän päältä - molemmat sujuivat hyvin! Nyt lopetin harjoittelun ajoissa emmekä edes yrittäneet keinua minipöydän päältä, mutta Nele olikin toista mieltä ja meni koko keinun eikä siinä oikein voinut muuta kuin palkata hienosta suorituksesta. :) Keppejä emme tehneet yhtään ja nyt vain odotellaan tiistain kisoja, joissa tavoitteena olisi saada edes toisen radan kepit kerralla oikein.

"Voitko heittää?"

En ole pessyt saati trimmannut Javaa sitten toukokuisen kuonon turpoamisen, mutta eilen oli pakko tehdä asialle jotain. Ensin Java kylpyyn ja sen jälkeen trimmari sekä ohennussakset esille. Lyhentelin Javan turkkia taas ihan reilusti, sillä karvat kasvavat takaisin todella nopeasti. Nyt viikonlopun Agirotuun lähtee siisti koira eikä trimmauksesta tällä kertaa tullut mitään jälkiseurauksia (tosin en enää trimmannutkaan niin läheltä ihoa).