lauantaina, joulukuuta 31, 2016

Vuosi 2016

Huh, miten nopeasti tämä vuosi meni! Blogi hiljeni entisestään, kun ne vähäisetkin koiraharrastukset jäivät tauolle.

Viime vuoden tapaan alkuvuosi oli taas yhtä terveysongelmaa ja se saikin miettimään mahtaako koko lauma olla kasassa vuoden 2016 lopussa. Nelen närästysvaivat jatkuivat satunnaisesti aina juhannukseen asti, jonka jälkeen Nele on voinut paremmin tai ainakin närästys on ollut paljon lievempää. Tammikuussa Nele kävi sydänultrassa ja siihen eläinlääkärikäyntiin loppui agilityharrastus. Nelelle aloitettiin sydänlääkitys ja syyskuisessa kontrollissa tilanteen todettiin pysyneen samalla tasolla.

 Uudenvuodenaaton lenkki Halimasjärven luontopolulla

Nelen lisäksi myös Java voi alkuvuonna huonosti. Java sai toisen haimatulehduksen helmikuussa ja joutui viettämään kaksi päivää Hakametsässä tiputuksessa. Koko koira tuntui jossain vaiheessa olevan pelkkää luuta ja nahkaa, mutta onneksi vanhempieni luona vietetyt lomakaudet ovat korjanneet tämän ongelman ja nyt Javalla on jopa hieman vararavintoa talvesta selviytymiseen. Ja aivan kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi vanhalle koiralle alkoivat silmät vaivata Javaa kesällä. Mitään erityistä ei silmistä kuitenkaan löytynyt ja lopulta epäilyksenä oli yliherkkyysreaktio. Sitä kokeiltiin ensin parantaa ruokavaliomuutoksella, mutta lopulta Java sai hetkeksi kortisonitipat. Tällä hetkellä silmät vuotavat jonkin verran, mutta eivät juurikaan rähmi tai punoita.

Kaikenlaisia retkiä mahtui jälleen tähän vuoteen. Tappilaisten kanssa käytiin tutustumassa Iso-Vuorijärveen huhtikuussa, syyskuussa teimme yhden yön vaelluksen Liesjärven kansallispuistossa ja lokakuussa valloitettiin tutut kohteet Pukala sekä Siikaneva. Aikaa vietettiin myös muun muassa Näsijärvellä, Kankaanpäässä ja Heramaanjärvellä.

 Onnellista Uutta Vuotta!

Agilitya taisin käsitellä tänä vuonna vain yhden ainoan postauksen verran - historiallista! Mutta niin se on, että agilitytreenien määrän voi laskea lähes yhden käden sormilla. Jätin keväällä Takut taakseni, kävin Tappien tarjoamalla lyhyellä agilitykurssilla ja omatoimitreenasin pari hassua kertaa. Melkoinen muutos siihen, että joskus käytiin säännöllisesti viikkotreeneissä, erilaisia koulutuksissa ja kisoissa... Muutenkin "harrastaminen" sanan varsinaisessa merkityksessä oli tänä vuonna tuntematon käsite, vaikka tuli sitä sentään käytyä Nose Work- ja rally-toko-tutustumisessa. Molemmista lajeista tykkäsin, mutta motivaatio ei riittänyt jatkoharjoitteluun. Uimassa pyörähdettiin sekä koirauimalassa että Kaukajärvellä.

Tämän vuoden alussa tuli jälleen listattua jotain tavoitteita, katsotaan miten kävi (kursiivilla vuodelle 2016 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Hammashuolto ja silmäkontrolli alkuvuodesta.
- Nose Work-tutustumiseen.


Silmäkontrollissa ja Nose Workissa käytiin helmikuussa, hampaat hoidettiin kuntoon heinäkuussa.

Nele

- Viimeinen tavoitteellinen vuosi agilityssa. Yritetään treenata säännöllisesti kesäkauden loppuun asti ja mahduttaa mukaan edes yhdet kisat (tässä se tavoite). Sen jälkeen Nele saa siirtyä sunnuntaiharrastelijaksi.

En muista ehdittiinkö tammikuussa yhteenkään agilitytreeniin ennen kuin Nele sai diagnoosin sydämen vajaatoiminnasta ja pääsi eläkkeelle. Vielä vuodenvaihteessa olin hyvin motivoitunut treenaamiseen, mutta saattaa olla, että tämän vuoden osalta treeni-into katosi juuri Nelen sairastumisen myötä.

Tilda

- Jatketaan agilitya. Keskitytään omatoimitreeneissä pujottelun ja keinun harjoitteluun. Ehkä käydään möllikisoissa, jos siltä tuntuu.

Juu ei. Tai siis käytiin Tappien lyhyt jatkokurssi ja parit omatoimitreenit. Siihen se sitten jäikin.

- Rally-tokon alkeiskurssille.

Kurssin sijaan käytiin yhden illan tutustumisessa. Kiva laji, jonka harjoitteluun olisi mukava löytää motivaatiota.

Kaikki

- Jotain kivaa aktivointia: naksuttelua, nose workia, doboilua, uintia, agilitya, mejää, rally-tokoa, tms. Jokaiselle tasonsa mukaisesti (esim. Nelelle ei doboa eikä Javalle agilitya ilman rajoitteita).
- Koirahierojalle tarpeen mukaan. Java ja Tilda alkuvuodesta, Nele mahdollisesti keväällä.
- Paljon kivoja metsäretkiä ja toivottavasti päästään taas pienelle vaellukselle, vaikka kahdellekin.
- Yritetään aktivoitua koirakaverien ja yhteislenkkien suhteen.

Kaikki koirat pääsivät tänä vuonna koirahierojalle. Metsäretkillä ja yhdellä vaelluksella tuli myös käytyä. Aktivoinnin suhteen olisin voinut tsempata ja koirakavereista tuli lähinnä nähtyä vain tiettyjä. Tappien yhteislenkeille ja retkille sen sijaan osallistuttiin aina kun oli mahdollisuus.

perjantaina, joulukuuta 23, 2016

torstaina, marraskuuta 24, 2016

Marraskuun menoja

Pahasti näyttää siltä, että tästä tulee hiljaisin blogivuosi aikoihin, mutta minkäs teet, kun koirien ohjelmistossa on lähinnä normaaleja päivälenkityksiä ja vain satunnaisesti jotain erikoisempaa.

Java on viettänyt kohta jo kaksi kuukautta Kankaanpäässä. Ruokavaliomuutoksesta huolimatta silmien punoitus ja rähmiminen ei tuntunut loppuvan, joten soittelin asiasta Hakametsään. Sain myöhemmin puhelun Javaa hoitavalta silmälääkäriltä, joka määräsi silmiin kahden viikon kuurin kortisonitippoja. Reseptin sai näppärästi suoraan paikalliseen apteekkiin, mutta itsekin poikkesin nopeasti vilkaisemassa Javan vointia. Nyt kortisonitipat on lopetettu ja täytyy seurailla palaavatko ongelmat.


Tildan kanssa poikkesin pitkästä aikaa Nokian koirauimalassa, kun TaPit järjestivät uintivuoron, joka lopulta oli jäsenille ilmainen. Tildan uintikaverina oli Rolle-villakoira ja molemmat mahtuivat hyvin samaan altaaseen. Alussa uittaja auttoi Tildaa pari kertaa, mutta sen jälkeen pikkuneiti yllätti ja tuli itse rampilta veteen! Ja useammin kuin kerran. Ehdottomasti mennään uudestaan uimaan, kun sopiva aika järjestyy.


Normilenkkien lisäksi tehtiin parisen viikkoa sitten pieni retki Heramaanjärvelle Kangasalla. Kyseisessä paikassa olen käynyt aiemminkin, mutta silloin emme kiertäneet koko järveä. Nyt aloitettiin reissu järven pohjoisosasta ja kierroksen jälkeen gps näytti matkaksi noin viittä kilometriä. Varsin kiva ulkoilureitti siis. Suurin piirtein järven puolivälissä pysähdyimme pienelle kahvitauolle, mutta pakko oli todeta talven olevan turhan kylmä retkeilyyn ilman kunnon nuotiota, jonka ääressä lämmitellä.

Tildan vauhdikas lähestyminen

Heramaanjärvi ja marraskuinen harvinaisuus: aurinko





Ensilumi satoi yllättävän aikaisin ja talven myötä varsinkin Tildasta löytyi yhtäkkiä kunnolla energiaa. Lenkillä oli ihan eri Tilda kuin aiemmin. Nyt lunta ei ole enää juuri missään eikä harmaa tihkusade ole innostanut lenkillä sen enempää koiria kuin omistajaakaan.

Niihaman metsissä

Hepovuori

Jäätynyt Pyhäjärvi

torstaina, marraskuuta 17, 2016

Tilda 3v

Aika kiitää kovin nopeasti ja tänään Tildalle tuli täyteen kolme vuotta. Synttäriä juhlistetaan pienen kaunistautumisen merkeissä, sillä turkin pituus on taas ylittänyt maagisen takkuuntumisrajan. Toki herkkujakin on myöhemmin luvassa. :)

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2016

Pukala ja Siikaneva

Tänä vuonna syysretkeiltiin lokakuun alussa muiden pikkukoirien kanssa pitkästä aikaa Pukalassa, jossa edellisen kerran käytiin vuonna 2012. Nyt mukana olivat Nele ja Tilda, Javan viettäessä jälleen eläkepäiviä maalla. Ja näköjään retkeilijöiden määrä oli hyvin sama kuin muutama vuosi sitten: mukana oli kymmenen ihmistä ja kaksitoista koiraa, joista puolet oli harjakoiria.




Kuljimme Pukalan eteläisen reitin ja pysähdys oli tutulla Roninmaan laavulla. Viime kerrasta oli jäänyt mieleen paikan tuulisuus, joten laavulla koirat saivat heti päälleen talvitakit. Makkaroita saimme paistaa aivan rauhassa, sillä vasta lopetellessamme paikalle ilmestyi lisää ihmisiä. Ylipäänsä reitillä ei ollut erityistä ruuhkaa, vaikka retkipäivälle osui taas kerran hyvä ulkoilusää.

 Nelen ja Tildan seurassa Luna-kääpiösnautseri

Kuva: Saija Taskinen

Menneenä viikonloppuna suunnaksi valikoitui Ruovesi ja Siikaneva, jossa tuli käytyä ensimmäisen kerran viime vuoden keväänä. Ilma oli sen verran kolea, että Nele ja Tilda saivat heti autolla manttelit päälleen ja Jaarikanmaan laavulla lisäsin niiden alle vielä villapaidat. Koirat pärjäsivätkin hyvin, kunnes laavulle ilmestyi jokin junnujoukkue huoltajineen ja koirat oli pakko ottaa hihnaan. Paikalla hengaaminen sai koirat palelemaan, tosin kovin pitkään ei laavun metelissä tämän jälkeen enää pystynyt olemaan, vaan matka jatkui rengasreitin pohjoiselle osalle.





keskiviikkona, syyskuuta 28, 2016

Java ja Tilda eläinlääkärissä

Perjantaina Java ja Tilda poikkesivat Hakametsän Eläinklinikalla.

Javan silmät ovat jälleen vuotaneet runsaasti ja ovat selvästi ärtyneet. Heinäkuisen Nekalan visiitin mukaan silmissä ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta halusin silti tässä vaiheessa vielä meidän oman silmälääkärin mielipiteen tilanteesta. Lopputulos oli, ettei silmissä ole mitään suurta ongelmaa (linssiluksaatiota tms.), vaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio / allerginen sidekalvontulehdus. Kaikki Javan limakalvot ovat ärtyneet ja se mistä tämä johtuu on taas oma arvoituksensa. Oireita voisi yrittää hoitaa kortisonilääkityksellä, mutta tässä ongelmana on, ettei hoideta varsinaista syytä. Enkä ole superinnostunut kortisonista sen sivuvaikutusten takia. Sovimme, että eläinlääkäri selvittelee löytyisikö markkinoilta säilöntäaineetonta painetippaa (vuosien käytön jälkeen Java on saattanut herkistyä nykyiselle tipalle) ja kotona toteutetaan ruokavaliomuutos. Sain jälleen huomautuksen myös Javan hampaiden pesusta, joka pitäisi tehdä pelkkää vettä käyttäen.

Tildan vein yleistutkimukseen lenkeillä näkyvän vaisuuden takia. En tiedä oliko tässä mitään muuta järkeä kuin ostaa omistajalle mielenrauhaa koiran voinnin suhteen. Toisaalta asiaa on tullut ihmeteltyä jo sen verran pitkään, että parempi kuitenkin tarkistaa, varsinkin jos tässä yrittäisi edes vähän harrastella agilitya syksyn aikana. Ainoa ongelma, joka tarkistuksessa huomattiin, oli niskan aristus sitä taivuteltaessa. Itse en ole tästä ihan varma, sillä tilanne näytti enemmän siltä, että Tildaa pelotti ja sen takia yritti päästä epämukavasta tilanteesta pois... Eläinlääkäri määräsi Tildalle kymmenen päivän tulehduskipulääkekuurin ja lopuksi otettiin vielä kilpirauhaskoe. Sen tulokset sain maanantaina ja ne olivat täysin viiterajoissa. Tuloksia soittaessaan eläinlääkäri ehdotti käyntiä fysioterapiassa, jota olin jo itsekin miettinyt.

Tällä hetkellä on hieman sellainen olo, ettei tiedä mihin tässä oikein ryhtyisi. Tai Tildan tilanne on suht selkeä: varaan ensin ajan fysioterapiaan ja jos siellä ei löydy mitään ihmeellistä, täytyy vain hyväksyä se, ettei pikkuneitiä aina kiinnosta lenkkeily. Javan kohdalla tilanne on haastavampi, sillä pitäisi taas lähteä muuttelemaan ruokavaliota. Ehkä sitten jonkinlainen kotiruokavaihtoehto?

sunnuntai, syyskuuta 25, 2016

Liesjärven kansallispuistossa

Viime viikonloppuna lopettelin toisen ja tämän vuoden viimeisen kesälomajaksoni tekemällä yhden yön vaelluksen Liesjärven kansallispuistoon. Koirista mukaan lähtivät Nele ja Tilda, Javan suunnatessa Hervantaan. Alun perin olisin halunnut mahduttaa tähän vuoteen vähintään kaksi yhden yön reissua, mutta täytyy olla tyytyväinen, että edes tämä yksi toteutui. Jostain syystä kaikki eivät ole niin innokkaita lähtemään metsään rinkan kanssa kuin minä. :)

Valmistautumista, tosin kuvasta puuttuu vaatteet ja ruoat

Liesjärvi sijaitsee Tammelassa ja viime vuoden tavoin päivä aloitettiin lounastamalla, jotta ruoan määrä rinkassa olisi pienempi. Toisin kuin Repovedellä Liesjärvellä vuokramökin avain piti hakea Hämeen Luontokeskuksesta ja tässä vaiheessa selvisi, että avaimen palautus olisi sunnuntaina samaan paikkaan jo klo 14 mennessä. Tämä aiheutti aikatauluongelman sunnuntaille ja vaikka avain lopulta tuli palautettua ennen määräaikaa (varttia vaille kaksi Luontokeskuksen pihassa...), täytyy ensi kerralla muistaa huomioida tällaiset jutut reissua suunnitellessa.


Lauantaille olin kartasta laskenut kävelymatkaa reilun 11 km, mutta gepsin mukaan totuus oli 14,3 km. Vaellus aloitettiin Korteniemen parkkipaikalta, josta kuljettiin Peukaloisen vuokramökille. Geokätköjen takia käveltiin bonuksena Hyypiön lenkki, tosin kilometrit olin jo ottanut huomioon karttalaskelmissani.



Vuokramökillä olimme sopivasti ennen pimeää. Viime kerrasta viisastuneena mökin kamiinaan laitettiin heti tuli ja koirat joutuivat viettämään illan sisätiloissa. Pääsivät toki Orbilocien kanssa iltapissalle, mutta muuten ajatuksena oli saada koirat keräämään voimia seuraavan päivän vaellusta varten. Muutenkin olin nyt varustautunut viime vuotta paremmin hankkimalla uuden ja huomattavasti lämpimämmän makuupussin (Haglöfs Lupus -3). Nyt yöllä ei ollut kylmä, mutta nukkuminen ei vieläkään toiminut niin hyvin kuin omassa sängyssä: makuualusta kahisi yhä ärsyttävästi ja jossain vaiheessa Nele hyppäsi lattialle, jossa oli huomattavan viileää. Jonkin aikaa Nele vaelteli lattialla, mutta nousin nostamaan Nelen takaisin ylös makuulaverille Tildan viereen, jossa koirat pysyivät aamuun asti (paitsi Tilda tuli jossain välissä kainaloiseksi).


Peukaloisen vuokramökki



Sunnuntaina suunnitelmana oli alun perin kävellä pohjoisen kierroksen kautta takaisin Kortelahteen. Kartalta laskettuna matkaa olisi tullut reipas 12 km. Avaimen palautuksen takia tämä suunnitelma piti kuitenkin hylätä ja kävellä suorinta reittiä takaisin autolle. Suorinkin reitti oli gepsin mukaan 10,7 km ja kun mökiltä tuli lähdettyä turhan hitaasti, sai matkan kävellä suhteellisen vauhdikkaasti. Alkumatkasta rinkka ei vielä painanut ja askel oli "kevyt", mutta loppumatkasta sai käyttää jo tahdonvoimaa, että pääsi ajoissa autolle. Koirissakin alkoi näkyä väsymys, kun taukoja ei ehditty mökiltä lähtemisen jälkeen pitää yhtään. Sunnuntaille varattu retkilounas jäi syömättä ja avaimen palautuksen jälkeen tulikin ajettua suosiolla ravintolaan syömään.

Läheinen suolampi sunnuntaiaamuna

Yhteensä viikonlopun aikana kertyi 25 km, joka on lähes saman verran kuin viime vuonna Repovedellä. Tällä kertaa reitillä ei ollut niin paljon nousuja, mutta maasto oli paikoitellen melko hankalakulkuista. Nytkään mukaan ei tullut juuri mitään ylimääräistä, vaan päinvastoin esimerkiksi kahvipannu unohtui kotiin. Ruokapuoli ei taaskaan ollut sellainen kuin haluaisin, pitäisi ehkä tässä vaellusten välissä miettiä valmiit ratkaisut, sillä muuten tulee niin helposti tartuttua kaupassa valmispastaan. Koirien nukkumisratkaisut eivät nekään olleet yhtään viime vuotta paremmat, tosin vuokramökillä oli valmiina makuualustoja ja vilttejä (valmiiksi koirankarvoissa), joilla pärjättiin hyvin tämä kerta. Ongelma on vain kaiken sovittaminen rinkkaan, joka täyttyi jo omista tavaroista. Viime vuonna kuljetin makuupussia rinkan ulkopuolella, tänä vuonna laitoin sen netin ohjeiden mukaisesti rinkkaan ja kieltämättä tämä ratkaisu toimi kantamisen kannalta paremmin. Tilaa sen sijaan söi melkoisesti...

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2016

Nelen sydänkontrolli

Viime viikon maanantaina kävin Nelen kanssa Hakametsän Eläinklinikalla sydänkontrollissa. Iloinen uutinen on, että Nele on voinut nyt hyvin. Viimeisin paha närästyskohtaus oli juhannuksena, jonka jälkeen on ollut satunnaista ruohonsyöntiä ja pari kertaa on jäänyt ruoat kuppiin, mutta kipukohtauksia tai oksentelua ei ole juhannuksen jälkeen ollut. Painonsa Nele on saanut hyvin takaisin ja Hakametsän vaaka näytti Nelelle 5,9 kg.

Eläinlääkäri tutki Nelen hyvin tarkkaan ja teki myös ultraäänitutkimuksen.

"Nelen mitraaliläppävuoto on pysynyt samalla tasolla kuin edellisessä sydänultrassa. Vaseneteiskammioläppä (mitraali) vuotaa, mutta vuototaso on pysynyt ennallaan ja muut sydänläpät ovat normaalit. 

Vasemman eteisen laajentuma on jopa hieman pienentynyt 1,65 (viimeksi 1,74 ja normaali alle 1,5). Verenpaineet normaalit."

Sydänlääkitys jatkuu yhä samana kuin ennen ja Nele saa liikkua vapaasti omilla ehdoillaan. Tämä tarkoittaa, että Nele pääsee tänäkin vuonna mukaan tulevalle yhden yön vaellukselle. Ja seuraava kontrolli on vasta ensi kesän alussa, ellei tässä välissä tule mitään huolestuttavaa. Kysyin myös suositellusta hampaan poistosta eikä eläinlääkäri nähnyt sille mitään estettä, joten täytynee hoitaa hammasasiat kuntoon talven aikana.

Eläinlääkärissä on vain yksi suunta: kohti ulko-ovea

sunnuntai, syyskuuta 11, 2016

Uusi trimmeri

Syksyn lämpimien päivien myötä koirat saivat taas lyhyemmät turkit. Jokainen pääsi vuorollaan pesulle ja turkit ajoin 9 mm leikkuukammalla, jotta niihin jäisi vähän enemmän pituutta. Tildan turkki oli jälleen takkuisin, vanhemmilla koirilla oli takkuja lähinnä valjaiden kohdalla.

Tildan turkkia ajaessa jouduin toteamaan vanhan, kiltisti palvelleen Lidlin trimmerin terän olevan aivan lopussa. Mitään käsitystä ei ollut voisiko terän mahdollisesti teroittaa jossain ja kun vuoroaan odotteli vielä kaksi koiraa, päätin suosiolla käydä hakemassa Mustista ja Mirristä uuden koneen. Tällä kertaa valitsin ehkä koiraihmisten yleisimmän trimmerin, Moser Rexin, johon sain suosituksen sekä kaverilta että kaupan myyjältä. Java pääsi ensimmäisenä Moserin käsittelyyn eikä turkin kanssa mennyt kuin hetki, kun olin jo valmis. Nyt koirat saavat kasvatella turkkejaan takaisin talvikauden ajan.

Java pohtii pientä aamu-uintia Pyhäjärvessä (ei päässyt!)



tiistaina, elokuuta 30, 2016

Lomailua

Kesä on mennyt käsittämättömän nopeasti ohi ja syksyn merkit näkyvät joka puolella. Elokuu on suurimmaksi osaksi ollut itselleni lomakuukausi, joten ollaan yritetty ottaa vapaa-ajasta kaikki ilo irti.

Lähiretkeilyä Halimasjärven luontopolulla

Viikinsaaren laiva sallii taas koirat, joten yksi lomapäivä vietettiin saaressa

Annalan metsissä kohdattiin "pieni kesäsade" eli kunnon ukkoskuuro

Paljon aikaa ollaan vietetty Kankaanpäässä. Pitkästä aikaa poikettiin lyhyesti Hämeenkankaalla, mutta muuten koirat ovat viettäneet loppukesän päiviä lähinnä apiloita syöden. Viime viikonlopun vierailulla läheinen pelto oli puitu, joten päästiin siihen fiilistelemään miltä tuntuu rentouttavat lenkit ilman turhia hihnoja (paitsi Java, joka sai 8 metrin fleksin itselleen).