Tänään oli meidän osalta viimeinen ohjattu tokotreeni, kun seuraava sunnuntai menee agilitykisoissa. Tehtiin luoksepäästävyys, paikkamakuu, luoksetulo, seuraamista, estehyppy ja liikkeestä maahanmeno. Kolme ensimmäistä menivät oikein hyvin ja jälleen kerran pääsi huomaamaan miten harjoittelu kannattaa, kun Javan perusasennot olivat lähes kaikki hyviä eivätkä enää niin vinoja. Ollaan siis harjoiteltu sivulletuloa seinän vieressä, jolloin Java ei pääse istumaan mihin sattuu. Seuraavaksi pitäisikin harjoitella myös seuraamista seinän vieressä, koska siinä Java istahti sitten ihan väärään paikkaan...
Myös itse seuraaminen oli vähän sitä ja tätä ja navetan lattiamaton hajut olivat varsin puoleensavetäviä. Esteellä käytettiin taas namialustaa ja saatiin pari oikein onnistunutta hyppyä. Hieman Javalle tuottaa vielä hankaluuksia ymmärtää, että saa hypätä, kun käsky annetaan, vaikka itse vain seison paikallani. Liikkeestä maahanmeno olikin sitten ihan pohjanoteeraus. Java nimittäin päätti unohtaa mitä käsky "maahan" tarkoittaa. Tässä vaiheessa treenit olivat jo melkein ohi ja itsellä sormet niin jäässä, että päätin jättää harjoittelun siihen. Kaiken kaikkiaan tämä ALO-ryhmä oli oikein kiva ja kouluttaja todella mukava, mutta vuodenaika aivan väärä. Talvitreenaus ei vain ole meidän juttu, ainakaan näissä kylmissä halleissa. Lämmitetyssä hallissa tilanne olisi aivan erilainen, kun nyt osa innostusta menee siihen, että koira ja ohjaaja ovat ihan jäässä.
Seuraavaksi tavoitteena on työstää erilaisia asioita kotona naksutinta hyödyntäen. Jonkin verran ollaan jo harjoiteltu mm. noutoa kummankin koiran kanssa. Varsinaista noutokapulaa en vielä käytä, vaan hieman tuunailtua narulelua, koska en halua ottaa riskiä, että kumpikaan pelästyy kapulaa, jos se pudotessaan kolahtaa maahan. Varsinkin Nelen voisin tällaisessa tilanteessa kuvitella saavan pitkäaikaisen kapulakammon...
Tästä päästäänkin sopivasti viime agilitytreeneihin. Tehtiin melko pitkä rata, jonka Javan kanssa menin vauhdilla läpi ja Nelen kanssa pienissä osissa runsaasti palkaten. Javalle uusi juttu radalla oli takaaleikkaus kepeillä. Muuten onnistui, mutta keppien itsenäistä hakemista tarvisi vielä harjoitella paljon. Lisäksi Java oli treeneissä melko ärhäkällä päällä ja selkeästi turhautui myöhässä tulevaan ohjaajaan. Mitenkähän sitä oppisi sanomaan käskyt ajoissa ja ohjaamaan selkeämmin sekä luottaisi siihen, että Java menee eikä tarvitse saattelua loppuun asti?
Nele meni tällä kertaa rataa sujuvammin kuin viimeksi eikä haistellut yhtään. Toivoa ehkä siis vielä on... Toisaalta puomiongelma oli taas mukana kuvioissa ja keinun kanssa ollaan niin alkeissa, ettei tosikaan. Mutta kepit Nele meni hienosti! Itse sen sijaan saisin lopettaa turhan kumartelun, että päästäisiin pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa keppien suoritusta.
Huomenna toivon mukaan onkin taas agiliitelyä. :)
sunnuntai, tammikuuta 31, 2010
perjantaina, tammikuuta 22, 2010
Fysioterapeutilla
Tänään molemmat koirat pääsivät fysioterapeutti Elina Karhumäen käsittelyyn. Ensin katsottiin molempien liikkeet ulkona: Nelestä ei varsinaisesti huomannut mitään erikoista, mutta Javalla ei etuosa liikkunut kunnolla.
Nele pääsi ensimmäisenä käsittelyyn ja pääasiassa pysyi kiltisti paikoillaan. Ainoastaan kipukohdissa ja hännästä vedettäessä Nele oli sitä mieltä, että nyt riittää. Isompia kipukohtia oli pari, mutta esim. venytykset menivät hyvin. Kaikkiaan Nele oli suht hyvässä kunnossa, mikä osittain varmasti johtui pitkästä treenitauosta ja siitä, etteivät Nelen lihakset ole vielä täysin kehittyneet.
Javan kohdalla olikin enemmän jännitettävää. Ensin pelkäsin, ettei Java ole ollenkaan samaa mieltä kyljellä makoilusta, mutta loppujen Java ei rimpuillut juuri yhtään. Ei kuitenkaan rentoutunut alussa niin hyvin kuin Nele. Javalla oli etuosa aivan jumissa ja kipukohtia enemmän. Sen kyllä huomasi, kun varsinkin toista puolta työstettäessä Java läähätti lähes koko ajan. Etutassujen venytykset eivät täysin alussa sujuneet, mutta käsittelyn jälkeen liikkuvuus oli jo ihan toista. Kehuja Java sai lihaksistaan, jotka varsinkin takajaloissa ovat melkoiset.
Sain mukaan ohjeet lihaskuntoharjoituksiin, joita pitää nyt varsinkin Javan kanssa tehdä. Seuraavat kaksi päivää koirat joutuvat kuitenkin lepäämään, mikä osuu juuri hyvin, kun ulkona on niin kylmä, ettei muutenkaan voida lenkkeillä. Lisäksi erityisesti Java saattaa huomenna olla kipeä.
Nele pääsi ensimmäisenä käsittelyyn ja pääasiassa pysyi kiltisti paikoillaan. Ainoastaan kipukohdissa ja hännästä vedettäessä Nele oli sitä mieltä, että nyt riittää. Isompia kipukohtia oli pari, mutta esim. venytykset menivät hyvin. Kaikkiaan Nele oli suht hyvässä kunnossa, mikä osittain varmasti johtui pitkästä treenitauosta ja siitä, etteivät Nelen lihakset ole vielä täysin kehittyneet.
Javan kohdalla olikin enemmän jännitettävää. Ensin pelkäsin, ettei Java ole ollenkaan samaa mieltä kyljellä makoilusta, mutta loppujen Java ei rimpuillut juuri yhtään. Ei kuitenkaan rentoutunut alussa niin hyvin kuin Nele. Javalla oli etuosa aivan jumissa ja kipukohtia enemmän. Sen kyllä huomasi, kun varsinkin toista puolta työstettäessä Java läähätti lähes koko ajan. Etutassujen venytykset eivät täysin alussa sujuneet, mutta käsittelyn jälkeen liikkuvuus oli jo ihan toista. Kehuja Java sai lihaksistaan, jotka varsinkin takajaloissa ovat melkoiset.
Sain mukaan ohjeet lihaskuntoharjoituksiin, joita pitää nyt varsinkin Javan kanssa tehdä. Seuraavat kaksi päivää koirat joutuvat kuitenkin lepäämään, mikä osuu juuri hyvin, kun ulkona on niin kylmä, ettei muutenkaan voida lenkkeillä. Lisäksi erityisesti Java saattaa huomenna olla kipeä.
sunnuntai, tammikuuta 17, 2010
Ruudusta puomiongelmaan
Taas on parit tokotreenit takana. Viime viikolla olin treenien ainoa osallistuja ja kävimme läpi alokasluokan liikkeistä luoksepäästävyyden, seuraamisen ilman hihnaa, luoksetulon, liikkeestä seisomisen ja hypyn. Lisäksi kokeiltiin lyhyesti ruutua, joka on voittajaluokan liike. Java suoritti kaiken varsin mallikelpoisesti ja ainut "suurempi" ongelma taisi olla perusasennon vinous. Hypyssä käytettiin namialustaa apuna, kun Java ei oikein ymmärrä hyppy-käskyä niin, että itse jään seisomaan paikalleni, kun agissa lähden aina itsekin liikkeelle. Myös ruudun harjoittelussa oli namialusta, kun liike on meille outo. Jostain syystä tuntuu, ettei sitä tarvitse koskaan kisamielessä edes harjoitella...
Tänään treeneissä oli jo muitakin ja otettiin luoksepäästävyys, paikkamakuu, luoksetulo ja erilaisia pujotteluita/seuraamisia. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä miten pitkälle Java on paikkamakuussa päässyt, kun taas 2,5 minuuttia meni ihan ongelmitta. Tietty voi olla, että kun kevät tulee ja siirrytään ulos, niin koira lähtee maasta omia aikojaan.
Myös agilitya on jälleen tällä viikolla ollut ohjelmassa, ensin ohjattujen treenien ja sen jälkeen omatoimitreenien muodossa. Java oli molemmissa treeneissä oikein mainio, mutta Nelen kanssa hankaluuksia olikin molempien edestä. Innokas ja iloinen Nele oli kyllä, mutta huomaa, että Nelen kohdalla tauko ei välttämättä ollut ihan niin hyvästä. Ohjatuissa treeneissä Nele meni taas nenä maassa ja oli muutenkin vähän muissa maailmoissa. Kouluttaja epäili radan olleen liian pitkä Nelelle eikä sillä riittänyt keskittyminen. Omatoimitreeneissä tuli aivan yllättävä ongelma: Nele ei suostunut menemään puomille! En tiedä luuliko puomia keinuksi vai mikä oikein oli syynä. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin Nelen menemään puomin ja kun Nele hoksasi mistä oli kysymys, niin menikin jo tosi innokkaasti päästä päähän.
Kunpa saisin Neleenkin samanlaisen agi-innon kuin Javaan.
Tänään treeneissä oli jo muitakin ja otettiin luoksepäästävyys, paikkamakuu, luoksetulo ja erilaisia pujotteluita/seuraamisia. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä miten pitkälle Java on paikkamakuussa päässyt, kun taas 2,5 minuuttia meni ihan ongelmitta. Tietty voi olla, että kun kevät tulee ja siirrytään ulos, niin koira lähtee maasta omia aikojaan.
Myös agilitya on jälleen tällä viikolla ollut ohjelmassa, ensin ohjattujen treenien ja sen jälkeen omatoimitreenien muodossa. Java oli molemmissa treeneissä oikein mainio, mutta Nelen kanssa hankaluuksia olikin molempien edestä. Innokas ja iloinen Nele oli kyllä, mutta huomaa, että Nelen kohdalla tauko ei välttämättä ollut ihan niin hyvästä. Ohjatuissa treeneissä Nele meni taas nenä maassa ja oli muutenkin vähän muissa maailmoissa. Kouluttaja epäili radan olleen liian pitkä Nelelle eikä sillä riittänyt keskittyminen. Omatoimitreeneissä tuli aivan yllättävä ongelma: Nele ei suostunut menemään puomille! En tiedä luuliko puomia keinuksi vai mikä oikein oli syynä. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin Nelen menemään puomin ja kun Nele hoksasi mistä oli kysymys, niin menikin jo tosi innokkaasti päästä päähän.
Kunpa saisin Neleenkin samanlaisen agi-innon kuin Javaan.
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Tossut Javalle
Viime viikolla oli vaihteeksi jäätävän kylmä ja koirat kulkivat joka lenkillä takki päällä. Ongelmia varsinkin Javalle aiheutti tassujen jäätyminen, minkä vuoksi Java joko hyppi kolmella jalalla tai kieltäytyi liikkumasta. Neleä tassut eivät vaivanneet niin paljon, vaikka sekin kyllä nosteli niitä ylös, jos pysähdyttiin liian pitkäksi aikaa. Lähes joka lenkki mentiin flekseissä, jotta koirat ja omistaja pysyisivät koko ajan liikkeessä.
Kovia pakkasia varten teinkin viime viikonloppuna Javalle tossut. Ohje koirakaveri Masin sivuilta (tuolta Masi > Ompelu). Kiitos Laura varsin selkeästä ja hyvästä ohjeesta! Tällainen pino niitä tuli:
Ei ollenkaan niin hienon näköiset kuin Lauran tekemät, mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että ompeluni on muutaman vuoden ajan rajoittunut lähinnä satunnaisiin housujen lyhennyksiin. Toisaalta en myöskään halunnut käyttää näihin liikaa aikaa, ettei sitten harmita niin paljon, jos joku tossuista sattuu katoamaan. Materiaalina on harmaa fleece ja pohjassa työkäsineistä otettu kumipinta. Jälkimmäinen oli muuten hyvä idea, mutta kumi oli turhan pehmeää ompelukoneelle ja ommel meinasi tietyissä paikoissa jumittaa. Jonkin verran suurensin tossujen kaavaa, mutta en ole vieläkään ihan täysin varma tuliko niistä sopivan kokoiset. Lisäksi pukemista häiritsee Javan karvat, joita riittää enemmän kuin tarpeeksi:
Parin lenkin ajan ehdin kokeilla tossuja Javalla ja lopputuloksena oli, että ainoastaan yksi tossu pysyi koko lenkin. Muut putoilivat matkan varrelle, josta keräilin niitä mukaan. Olen melko varma, että ongelma oli huonossa kiinnityksessä eli laitoin ne itse liian löysästi kiinni. Javan vauhtia tossut eivät haitanneet, vaan vaikutti jopa siltä, että Java oli ulkona pirteämpi.
Nyt onneksi pakkanen lauhtui sen verran, että takit ja tossut ovat saaneet jäädä sisälle.
Kovia pakkasia varten teinkin viime viikonloppuna Javalle tossut. Ohje koirakaveri Masin sivuilta (tuolta Masi > Ompelu). Kiitos Laura varsin selkeästä ja hyvästä ohjeesta! Tällainen pino niitä tuli:
Ei ollenkaan niin hienon näköiset kuin Lauran tekemät, mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että ompeluni on muutaman vuoden ajan rajoittunut lähinnä satunnaisiin housujen lyhennyksiin. Toisaalta en myöskään halunnut käyttää näihin liikaa aikaa, ettei sitten harmita niin paljon, jos joku tossuista sattuu katoamaan. Materiaalina on harmaa fleece ja pohjassa työkäsineistä otettu kumipinta. Jälkimmäinen oli muuten hyvä idea, mutta kumi oli turhan pehmeää ompelukoneelle ja ommel meinasi tietyissä paikoissa jumittaa. Jonkin verran suurensin tossujen kaavaa, mutta en ole vieläkään ihan täysin varma tuliko niistä sopivan kokoiset. Lisäksi pukemista häiritsee Javan karvat, joita riittää enemmän kuin tarpeeksi:
Parin lenkin ajan ehdin kokeilla tossuja Javalla ja lopputuloksena oli, että ainoastaan yksi tossu pysyi koko lenkin. Muut putoilivat matkan varrelle, josta keräilin niitä mukaan. Olen melko varma, että ongelma oli huonossa kiinnityksessä eli laitoin ne itse liian löysästi kiinni. Javan vauhtia tossut eivät haitanneet, vaan vaikutti jopa siltä, että Java oli ulkona pirteämpi.
Nyt onneksi pakkanen lauhtui sen verran, että takit ja tossut ovat saaneet jäädä sisälle.
tiistaina, tammikuuta 05, 2010
Kirjoja ja pesuaineita
Sain tänään viime postauksessa mainitsemani kirjan eli Emma Parsonsin Ääni rauhoittaa. Aggressiivisesti käyttäytyvän koiran koulutus. Lisäksi kuvassa näkyy toinen tilaamani kirja, Lepoa tassuille (Holmgren Anna, Söderström Lundberg Marie), jossa on ohjeita koirien venyttelyyn ja hierontaan. Tämä kirja ei maksanut minulle kuin vähän vajaa 10e, joten pakkohan sekin oli tilata. Seuraavaksi aion lukaista Parsonsin kirjan läpi ja siitä varmasti tulee taas uusia ajatuksia teille raportoitavaksi. :) Hierontakirja tuli myös tilattua juuri oikeaan aikaan, sillä varasin eilen molemmille koirille ajan fysioterapiaan. Saatiin aika vasta 22.1., kun fyssarilla oli kovin täyttä. Jos kummassakaan koirassa ei ilmene mitään suurempaa, alan fyssarin jälkeen viemään niitä säännöllisen epäsäännöllisesti hierojalle.
Lisäksi sain tänään uusia pesuaineita koirille, jotka myös pääsivät kuvaan mukaan. Harjakoirafoorumilla monet suosittelivat PurePaws-aineita ja tilasin niitä kokeiluun, kun vanhat pesuaineet alkavat olla jo vähissä. Shampoona on Ultra Reconstructing, hoitoaineena Ultra Moisturizing ja tietty oli pakko ottaa myös harjausneste eli Ultra Finishing. En malta odottaa, että pääsen testaamaan näitä Nelen turkkiin!
Turkinhoitorintamalla meille kuuluu muutenkin hyvää, kun Metro-asia ratkesi viimeinkin edukseni. Eli lyhyesti tarina oli se, että vajaan vuoden käytössä olleesta Metrosta meni hiilet toiselta puolelta, hiilten vaihdon jälkeen laite savusi ja kipinöi, palautin Metron takuuseen, kauppias toimitti sen huoltoon, joka sanoi, että hiilen loppuminen rikkoi moottorin eikä Metrosta saa toimivaa, tehdas ei suostunut tulemaan asiassa mitenkään vastaan, minä en suostunut enää uudestaan maksamaan lähes 300e laitteesta, jossa hiilten käyttöajan piti olla keskimäärin 500h (itse ehdin kuivata n. 40h) ja lopulta kauppias antoi omaan piikkiinsä minulle uuden Metron "joululahjaksi". Kauppiaan eli Peten koiratarvikkeen maine säilyi ja voin yhä hyvillä mielin tilata sieltä tavaraa, mutta tehtaan toiminta saa pelkkää miinusta, kun ottaa huomioon, että yhden Metron kustannukset eivät todellakaan ole niille mitenkään suuret. Toivotaan kuitenkin, että tämä uusi Metro nyt kestää, koska turkin kuivaaminen sillä on ihanan nopeaa.
Lisäksi sain tänään uusia pesuaineita koirille, jotka myös pääsivät kuvaan mukaan. Harjakoirafoorumilla monet suosittelivat PurePaws-aineita ja tilasin niitä kokeiluun, kun vanhat pesuaineet alkavat olla jo vähissä. Shampoona on Ultra Reconstructing, hoitoaineena Ultra Moisturizing ja tietty oli pakko ottaa myös harjausneste eli Ultra Finishing. En malta odottaa, että pääsen testaamaan näitä Nelen turkkiin!
Turkinhoitorintamalla meille kuuluu muutenkin hyvää, kun Metro-asia ratkesi viimeinkin edukseni. Eli lyhyesti tarina oli se, että vajaan vuoden käytössä olleesta Metrosta meni hiilet toiselta puolelta, hiilten vaihdon jälkeen laite savusi ja kipinöi, palautin Metron takuuseen, kauppias toimitti sen huoltoon, joka sanoi, että hiilen loppuminen rikkoi moottorin eikä Metrosta saa toimivaa, tehdas ei suostunut tulemaan asiassa mitenkään vastaan, minä en suostunut enää uudestaan maksamaan lähes 300e laitteesta, jossa hiilten käyttöajan piti olla keskimäärin 500h (itse ehdin kuivata n. 40h) ja lopulta kauppias antoi omaan piikkiinsä minulle uuden Metron "joululahjaksi". Kauppiaan eli Peten koiratarvikkeen maine säilyi ja voin yhä hyvillä mielin tilata sieltä tavaraa, mutta tehtaan toiminta saa pelkkää miinusta, kun ottaa huomioon, että yhden Metron kustannukset eivät todellakaan ole niille mitenkään suuret. Toivotaan kuitenkin, että tämä uusi Metro nyt kestää, koska turkin kuivaaminen sillä on ihanan nopeaa.
lauantaina, tammikuuta 02, 2010
Tavoitteena naksuttelu ja peruskäskyjen hallinta
Sain siskoltani joululahjaksi Koirat-lehden, joka osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että luin sen heti läpi ja laitoin vielä tilaukseenkin. Erityisen kiinnostava juttu lehdessä oli "Räyhäreinot toisille tavoille". Java ja Nele eivät todellakaan ole mitään mestareita toisten koirien ohittamisessa ja ajattelin tänä vuonna viimein tehdä tälle(kin) ongelmalle jotain. Jutussa käytiin läpi Emma Parsonsin ajatuksia ohitustilanteista ja siitä miten niistä saadaan sujuvia.
Yksi kohta jutussa oli "Harjoittele perusvalmiuksia", joita Parsonsin mukaan ovat "katsekontakti, oma nimi, istuminen, makaaminen, seuraaminen, käden tai kosketuskepin koskeminen, paikallaolo, luoksetulo, neljä tassua maassa tervehdittäessä, omalle paikalle meneminen vieraiden saapuessa, jättäminen, esineen suussapito ja hätäkutsu". Mielenkiintoinen listaus ja heti piti tietenkin miettiä miten omat koirat noista selviytyvät:
Katsekontaktin, oman nimen, istumisen, makaamisen, seuraamisen, paikallaolon, luoksetulon ja jättämisen kumpikin osaavat jotenkin. Nele osaa lähes kaiken heikommin kuin Java, koska Javan kanssa tiettyjä asioita on toistettu paljon. Mutta esimerkiksi luoksetulo metsässä on Nelellä huomattavasti paljon paremmin hallussa kuin Javalla. Katsekontaktia ja omaa nimeä pitäisi vahvistaa molemmilla reilusti ja varsinkin jälkimmäisen kohdalla luopua sen ylenpalttisesta hokemisesta. Ideaali olisi, että kutsun koiraa nimellä ja se keskittää huomionsa minuun (tällä hetkellä tilanne on se, että kumpikaan ei välttämättä reagoi ensimmäiseen, toiseen tai edes kolmanteen nimihuutoon varsinkaan, jos ollaan ulkona).
Kosketuskeppiä minulla ei ole, mutta tuo käden koskeminen olisi periaatteessa aika hyvä käsky opettaa. Omien koirien kohdalla tämä merkitsisi sitä, että joutuisin kumartumaan tai koirat hyppäämään minua vasten. Pikkukoirien kanssa ei aina ole niin helppoa... Jonkinlaisen version tästä voisin kyllä kehitellä.
Javan kanssa minulla oli alussa se hieno periaate, että vieraiden tullessa EI hypitä, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin hyppivä koira - oli se sitten iso tai pieni. Ajan kuluessa tämä periaate vähän kuin unohtui ja nyt en ole enää jaksanut painottaa kenellekään, että koiriin ei kiinnitetä huomiota, kun ne hyppivät. Minun päälleni ne eivät hypi, vaan lähinnä odottelevat olohuoneen puolella, että saan ulkovaatteet pois. Nele saattaa joskus tämän unohtaa, mutta silloin en yksinkertaisesti edes katso koiraan päin. Mitään odottelupaikkaa en halua noille opettaa, mutta hyppimiselle pitäisi tehdä jotain. Tämä saattaisi myös rauhoittaa koiria niin, että ne eivät sählää eteisessä, vaan tulisivat perässäni olohuoneeseen. Kai se on pakko ottaa itseään näin uuden vuoden kunniaksi niskassa kiinni ja aloittaa taas muistuttaminen koirien huomioimattomuudesta, kun kaikki neljä tassua eivät ole maassa. Oikeastaan voisi julistaa eteisen "Älä katso koiria, katso minua"-alueeksi.
Noutoa tai esineen kantamista ei kumpikaan koira oikeastaan osaa. Okei, molemmat ryntäävät heitetyn esineen perään, mutta takaisin tuominen on vähän sitä ja tätä ja käskystä kantamista ei osaa kumpikaan. Tänä vuonna olisi tarkoitus tavoitteiden mukaisesti opettaa ainakin Javalle noutamista ja jos se onnistuu, niin miksei samantien Nelellekin.
Hätäkutsun merkityksestä en ole varma, mutta eiköhän näissä muissakin ole alkuun ihan tarpeeksi meille.
Käytännössä Parsonsin koulutusmetodit pohjautuvat naksuttimeen. Olen joka tapauksessa ajatellut nyt kaivaa naksuttimen esille ja alkaa sen avulla opettamaan koiria. Yksi suuri ongelma naksutinkoulutuksessa meidän kohdalla on, että kummallekin koiralle pitäisi naksutella erikseen. En ole niin superihminen, että pystyisin tämän hetkisessä elämäntilanteessa viemään koiria erikseen lenkeille, joten tämä tuo aika suuren ongelman noiden ohittamistilanteiden opetteluun. Hieman olen pohtinut, josko keskittyisin näin talvella naksuttelemaan vain sisällä (kylmästi toinen koira makuuhuoneen oven taakse odottamaan vuoroaan) ja keväällä (ts. kun ei tarvitse enää pukea tuhatta ja yhtä vaatetta ulos) tekisin lyhyitä harjoituksia ulkona erikseen kummankin koiran kanssa.
Ihan ensimmäiseksi aion kuitenkin lukaista Parsonsin Ääni rauhoittaa. Aggressiivisesti käyttäytyvän koiran koulutus-kirjan läpi. Toivon mukaan saisin sen käsiini jo ensi viikolla.
Yksi kohta jutussa oli "Harjoittele perusvalmiuksia", joita Parsonsin mukaan ovat "katsekontakti, oma nimi, istuminen, makaaminen, seuraaminen, käden tai kosketuskepin koskeminen, paikallaolo, luoksetulo, neljä tassua maassa tervehdittäessä, omalle paikalle meneminen vieraiden saapuessa, jättäminen, esineen suussapito ja hätäkutsu". Mielenkiintoinen listaus ja heti piti tietenkin miettiä miten omat koirat noista selviytyvät:
Katsekontaktin, oman nimen, istumisen, makaamisen, seuraamisen, paikallaolon, luoksetulon ja jättämisen kumpikin osaavat jotenkin. Nele osaa lähes kaiken heikommin kuin Java, koska Javan kanssa tiettyjä asioita on toistettu paljon. Mutta esimerkiksi luoksetulo metsässä on Nelellä huomattavasti paljon paremmin hallussa kuin Javalla. Katsekontaktia ja omaa nimeä pitäisi vahvistaa molemmilla reilusti ja varsinkin jälkimmäisen kohdalla luopua sen ylenpalttisesta hokemisesta. Ideaali olisi, että kutsun koiraa nimellä ja se keskittää huomionsa minuun (tällä hetkellä tilanne on se, että kumpikaan ei välttämättä reagoi ensimmäiseen, toiseen tai edes kolmanteen nimihuutoon varsinkaan, jos ollaan ulkona).
Kosketuskeppiä minulla ei ole, mutta tuo käden koskeminen olisi periaatteessa aika hyvä käsky opettaa. Omien koirien kohdalla tämä merkitsisi sitä, että joutuisin kumartumaan tai koirat hyppäämään minua vasten. Pikkukoirien kanssa ei aina ole niin helppoa... Jonkinlaisen version tästä voisin kyllä kehitellä.
Javan kanssa minulla oli alussa se hieno periaate, että vieraiden tullessa EI hypitä, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin hyppivä koira - oli se sitten iso tai pieni. Ajan kuluessa tämä periaate vähän kuin unohtui ja nyt en ole enää jaksanut painottaa kenellekään, että koiriin ei kiinnitetä huomiota, kun ne hyppivät. Minun päälleni ne eivät hypi, vaan lähinnä odottelevat olohuoneen puolella, että saan ulkovaatteet pois. Nele saattaa joskus tämän unohtaa, mutta silloin en yksinkertaisesti edes katso koiraan päin. Mitään odottelupaikkaa en halua noille opettaa, mutta hyppimiselle pitäisi tehdä jotain. Tämä saattaisi myös rauhoittaa koiria niin, että ne eivät sählää eteisessä, vaan tulisivat perässäni olohuoneeseen. Kai se on pakko ottaa itseään näin uuden vuoden kunniaksi niskassa kiinni ja aloittaa taas muistuttaminen koirien huomioimattomuudesta, kun kaikki neljä tassua eivät ole maassa. Oikeastaan voisi julistaa eteisen "Älä katso koiria, katso minua"-alueeksi.
Noutoa tai esineen kantamista ei kumpikaan koira oikeastaan osaa. Okei, molemmat ryntäävät heitetyn esineen perään, mutta takaisin tuominen on vähän sitä ja tätä ja käskystä kantamista ei osaa kumpikaan. Tänä vuonna olisi tarkoitus tavoitteiden mukaisesti opettaa ainakin Javalle noutamista ja jos se onnistuu, niin miksei samantien Nelellekin.
Hätäkutsun merkityksestä en ole varma, mutta eiköhän näissä muissakin ole alkuun ihan tarpeeksi meille.
Käytännössä Parsonsin koulutusmetodit pohjautuvat naksuttimeen. Olen joka tapauksessa ajatellut nyt kaivaa naksuttimen esille ja alkaa sen avulla opettamaan koiria. Yksi suuri ongelma naksutinkoulutuksessa meidän kohdalla on, että kummallekin koiralle pitäisi naksutella erikseen. En ole niin superihminen, että pystyisin tämän hetkisessä elämäntilanteessa viemään koiria erikseen lenkeille, joten tämä tuo aika suuren ongelman noiden ohittamistilanteiden opetteluun. Hieman olen pohtinut, josko keskittyisin näin talvella naksuttelemaan vain sisällä (kylmästi toinen koira makuuhuoneen oven taakse odottamaan vuoroaan) ja keväällä (ts. kun ei tarvitse enää pukea tuhatta ja yhtä vaatetta ulos) tekisin lyhyitä harjoituksia ulkona erikseen kummankin koiran kanssa.
Ihan ensimmäiseksi aion kuitenkin lukaista Parsonsin Ääni rauhoittaa. Aggressiivisesti käyttäytyvän koiran koulutus-kirjan läpi. Toivon mukaan saisin sen käsiini jo ensi viikolla.
perjantaina, tammikuuta 01, 2010
Vuosi vaihtui
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuodenvaihteesta selvisimme tälläkin kertaa kivuttomasti eivätkä koirat pahemmin piitanneet raketeista. Java oli ulkona täysin hajujen perässä, Nele hieman ihmetteli, mutta ei vaikuttanut mitenkään pelokkaalta. Sisällä koirat aloittivat kerran haukkumisen, kun jossain aivan nurkalla ammuttiin ja se kuului todella hyvin sisälle. Joulukin tuossa oli ja meni. Olimme sen ajan Kankaanpäässä ja koirat pääsivät nauttimaan jouluherkuista sekä metsälenkeistä, joilla saivat tietenkin juosta vapaana ja Javakin oli yllättävän kiltisti.
Jostain syystä Nele on joulun jälkeen ollut vähän nuhaisen oloinen. Ollaankin otettu tämä viikko rauhallisemmin ja onneksi Nele sai itselleen hienon takin HippieHoundista. Takki on mittatilauksena tehty ja erikoisuutena siinä on silkkivuori. Mikään takki tuskin on täysin takuttamaton, mutta huomattavasti paremmin silkkivuori toimii kuin esimerkiksi fleecevuori, joka on ihan katastrofi Nelen turkille. Olen oikein tyytyväinen takkiin eikä hintakaan, 40e, ole mielestäni ollenkaan paha. Voin siis lämpimästi suositella HippieHoundia, jos olette tilaamassa koirillenne vaatteita.
Nuhansa takia Nele joutui maanantaina jäämään kotiin agilitytreenien ajaksi, jotka Javan kohdalla päättivät kuukauden agitauon. Treenit sujuivat aivan loistavasti, vaikka etukäteen vähän epäilin, josko Javalla olisi korvat jääneet kotiin. Mutta ei, tauko oli tehnyt vain hyvää ja kaikki ratasekoilut sai laittaa allekirjoittaneen piikkiin. Lisäksi treeneissä selvisi, että meidän treeniryhmän talkoovuoro siirtyykin kesälle, joten kisailemaan päästään seuraavan kerran jo helmikuun alussa.
Jostain syystä Nele on joulun jälkeen ollut vähän nuhaisen oloinen. Ollaankin otettu tämä viikko rauhallisemmin ja onneksi Nele sai itselleen hienon takin HippieHoundista. Takki on mittatilauksena tehty ja erikoisuutena siinä on silkkivuori. Mikään takki tuskin on täysin takuttamaton, mutta huomattavasti paremmin silkkivuori toimii kuin esimerkiksi fleecevuori, joka on ihan katastrofi Nelen turkille. Olen oikein tyytyväinen takkiin eikä hintakaan, 40e, ole mielestäni ollenkaan paha. Voin siis lämpimästi suositella HippieHoundia, jos olette tilaamassa koirillenne vaatteita.
Nuhansa takia Nele joutui maanantaina jäämään kotiin agilitytreenien ajaksi, jotka Javan kohdalla päättivät kuukauden agitauon. Treenit sujuivat aivan loistavasti, vaikka etukäteen vähän epäilin, josko Javalla olisi korvat jääneet kotiin. Mutta ei, tauko oli tehnyt vain hyvää ja kaikki ratasekoilut sai laittaa allekirjoittaneen piikkiin. Lisäksi treeneissä selvisi, että meidän treeniryhmän talkoovuoro siirtyykin kesälle, joten kisailemaan päästään seuraavan kerran jo helmikuun alussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)