keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Vuosi 2015

Tänä vuonna blogitekstejä tuli ennätyksellisen vähän ja se jo kertoo osaltaan vuoden kulusta. Oli kiire eikä koirien kanssa tullut enää tehtyä niin paljon kuin aiemmin. Toisaalta treeneistä toiseen juokseminen ja kentän laidalla hengaaminen ei nykyään niin kiinnosta, vaan enemmän keskityttiin arjen olemiseen ja hyviin metsälenkkeihin.

Alkuvuosi oli taas yhtä terveyshuolien selvittelyä. Javan ongelmat paljastuivat helmikuun alussa akuutiksi haimatulehdukseksi, joka onneksi parani lääkityksellä ja ruokavaliomuutoksella. Kevyemmän ruokavalion mukana ongelmaksi tuli Javan laihtuminen ja painoa on yritetty nostaa koko loppuvuosi. Javan tilanteen selvittyä eläinlääkäriin pääsi helmikuun loppupuolella Tilda, jonka etutassusta oli tulehtunut kynsiväli. Ja melkein heti perään Tilda teki uuden eläinlääkärireissun ja tällä kertaa sterilisaatioon. Nyt kyseessä oli juoksuista asti suunniteltu juttu, jonka onneksi pystyin toteuttamaan näin nopealla aikataululla. Tilda parani molemmista vaivoistaan nopeasti, tosin tassuongelmista kärsittiin taas huhtikuun lopussa. Silloin sentään selvittiin ilman eläinlääkäriä.

Tapaninpäivän aallot Valkiajärvellä

Kevään ja kesän aikana osallistuimme Tappien kevätretkelle, kävimme uimassa ja kokeilimme pitkästä aikaa taas viehejuoksua sekä kävimme epäonnisesti Lauhanvuorella. Java vietti tänä vuonna poikkeuksellisen paljon aikaa vanhempieni luona nauttimassa jakamattomasta huomiosta: ensimmäinen hoitojakso oli pääsiäisestä juhannukseen ja toinen marraskuusta eteenpäin.

Elokuun lopulla sain pitää kertyneet lomapäiväni ja se tarkoitti matkaa Lappiin. Viikko automatkailtiin Lapissa, koirista mukana olivat Nele ja Tilda. Neleä matka stressasi, mutta Tilda osoitti olevansa todellinen reissukoira. Ainakin silloin kun matkustaminen tehdään ilman suurempaa vaaraa loukkaantumiseen, sillä syyskuun puolivälin Repoveden vaellus taas meinasi päättyä huonosti Tildan loukattua tassunsa. Vaikka vaelluksesta palautumiseen meni itse kullakin varmaan parisen viikkoa, oli ensimmäinen yhden yön retkemme yksi vuoden mieleenpainuvimpia kokemuksia.


Loppuvuodesta käytiin taas uimassa, vuoden tauon jälkeen doboilemassa ja retkeiltiin milloin missäkin. Terveysongelmat seurasivat matkassa loppuvuonnakin: Tilda sairastui vatsatautiin ja Nele vietti joulupäivän Tuhatjalan päivystyksessä outojen kipukohtausten takia.

Agilityrintamalla oli tänä vuonna pääosin hyvin hiljaista, tosin alkuvuonna juhlittiin sekä Nelen kolmosiin nousemista että Vuoden Agilityharjis 2014-titteliä. Edustusseura vaihtui Tapeista Takkuihin ja yritettiin töiden ohessa ehtiä agilitytreeneihin. Kesän ajan minulla oli treenipaikka vain Nelelle, mutta talvikaudeksi myös Tilda sai oman paikkansa samassa ryhmässä.

Tämän vuoden alussa tuli jälleen listattua jotain tavoitteita, katsotaan miten kävi (kursiivilla vuodelle 2015 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Hammaskiven poiston yhteydessä koko koiran kuvauttaminen. Java ei ole ollut kovin innokas lenkkeilemään ja se on saanut epäilemään, että jotain voisi olla vialla. Aikataulullisesti suhteellisen pian, kysytään eläinlääkärin mielipide ensi viikolla.

Hammaskivi poistettiin, koira kuvautettiin ja lopputuloksena oli puhdas suu ja haimatulehdus-diagnoosi. Toteutui helmikuun alussa.

- MEJÄillään kesällä.

Ei MEJÄilty yhtään ja se todella harmittaa! Olin vielä kesän ajan Tappien MEJÄ-vastaava, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa. Piiskaa tästä itselleni.

- Jotain mielenvirkistystä Javalle, kun mahdollista. Esimerkiksi uintia, doboa, koiratanssia.

Java kävi tekemässä vähän senioriagilitya ja kerran käytiin doboilemassa. Uiminen jäi tältä vuodelta, luonnonvesissäkin taidettiin käydä vain kerran, kun kesä oli niin kylmä.

Nele

- Agilityn SM-kisojen joukkuekilpailu ja Agirotu (avoin SM ja joukkue). Ensimmäinen saattaa kaatua Oulun kaukaiseen sijaintiin sekä joukkueen puuttumiseen ja jälkimmäinen agilityharjakoirien vähyyteen. Treenaillaan erityisesti kesäkaudella ja kisataan, kun ehditään ja jaksetaan.

Juu ei. SM-kisat eivät kaatuneet Oulun sijaintiin tai joukkueen puuttumiseen, vaan omaan treenaamattomuuteen. Agirotu kaatui siihen, ettei kukaan muu agilityharjakoiran omistaja ollut mitenkään kiinnostunut aiheesta... Ei ollenkaan kisattu ja treenattiin vain vähän kesäkaudellakin.

- MEJÄillään kesällä.

Sama kuin Javan kohdalla.

- Ehkä voisin viedä Nelen taas koirauimalaan.

Nele kiittää ja kuittaa, että selvisi tänä vuonna ilman uimalareissua.

Tilda

- Aloitellaan agilityn harjoitteleminen. Nyt alkuvuodesta pentuagility, myöhemmin keväällä lisää alkeita. Tavoitteena rento ja innokas tekeminen kentällä.

Tässä onnistuttiin. Käytiin pentuagilityssa, omatoimitreenattiin aina joskus ja kesällä Tilda pääsi radalle Nelen ryhmässä, kun suurin osa treenikavereista oli poissa. Nyt sitten oma paikka treeniryhmässä.

- Sterilisaatio helmi-maaliskuussa.

Toteutui helmikuun lopussa.

- MEJÄn alkeita muiden koirien treenien yhteydessä.

Sama kuin Javan ja Nelen kohdalla.

- Perustaitojen ja yksinolon harjoittelu.

Yksinoloa ei sananmukaisesti harjoiteltu, vaan sitä tuli pakostikin paljon. Tildan ongelmana on haukkua jotain epäilyttävänä pitämiään ääniä, mutta yleensä tällainen haukkuminen kestää vain minuutin eikä haukkumispätkiä ollut pitkissäkään nauhoituksissa kuin yksi tai kaksi. Perustaitoja sen sijaan olisi voinut opettaa pikkuneidille, mutta luvattoman huonolle jäi tämäkin.

- Voisin harkita Tildan kanssa mätsäriä keväällä-kesällä. Lähinnä huvin ja urheilun vuoksi pitkästä aikaa.

Kerran harkitsin, mutta siihen se sitten jäikin. :)

Kaikki

- Viralliset tarkistukset. Nelelle silmät ja sydän, Tildalle silmät, polvet ja sydän. Java silmäkontrolliin. Toteutuu ensi viikolla.

Koirat kävivät tarkistuksessa ja bonuksena Tilda pääsi vielä virallisiin luustokuviin syyskuun lopussa.

- Keväällä nelosrokotukset. Mielellään nyt ajoissa, ettei tule varoaikoja.

Rokotukset hoidettiin kuntoon ja jokaisella koiralla on nyt oma passi.

- Koirahierojalle tarpeen mukaan. Javan ja Tildan pitäisi mennä alkuvuodesta.

Java ja Nele kävivät koirahierojalla, Tilda ei.

- Koirien ruokintaan on pakko tehdä muutoksia, sillä Javan lisäksi myös Tilda tuntuu reagoivan nappuloihin. Toivon todella, että tätä tavoitetta ei tarvitse enää ensi vuonna listata, vaan nyt löytyisi jonkinlainen tasapaino.

Kun on pakko, niin silloin näköjään saa asialle myös tehtyä jotain. Java syö nykyään kevyttä nappulaa ja kotiruokaa, Tilda raakaa ja kotiruokaa ja Nele nappulaa/raakaa ja kotiruokaa. Kotiruoka on tässä tapauksessa mitä tahansa Mustin ja Mirrin valmiista kypsistä sekoituksista omiin kokkailuihin.

perjantaina, joulukuuta 25, 2015

Nele kipeänä

Jouluna oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja rentoutua, mutta ainakaan vielä se ei ole onnistunut. Viime sunnuntaina Nele ja Tilda lähtivät vanhempieni matkassa loman viettoon ja itselleni oli tiedossa muutama koiraton päivä. Töissä oli kiire, kotona oli kiire ja kaiken lisäksi Nele tuli kipeäksi. Jo sunnuntaiaamuna Nelen vatsa piti outoa kurinaa ja koira vaikutti hetken aikaa huonovointiselta. Ajattelin, että se johtui vain aamupalan puutteesta ja jättäessäni koirat Hervantaan odottamaan kyytiä Nele vaikutti jo ihan normaalilta.

Alkuviikosta tilanne kuitenkin paheni ja jouluaattoa lukuun ottamatta Nele oli joka aamu kipeä. Maanantaina oli kaksi kertaa oksentanut, mutta ei enää sen jälkeen eikä ripuliakaan ollut, vaikka vatsaan tuntui sattuvan. Iltapäiväksi vointi aina parani eikä Nelestä huomannut mitään erikoista. Jouluaattona, jolloin vihdoin itsekin pääsin koirien luo Kankaanpäähän, Nele oli aamusta asti hyvinvoiva ja näytti siltä, että vatsavaivat olisivat menneet ohi. Tänä aamuna tuli kuitenkin uusi kipukohtaus: Nelen vatsa alkoi taas kurista, koira tärisi, sai jonkinlaisia vatsakramppeja ja vinkui kivusta. Aiemmin viikolla Nele oli kuulema jopa kiljunut kivusta. Paikallista eläinlääkäriä oli konsultoitu puhelimitse tiistaina ja hän oli epäillyt lievää vatsakatarria. Lääkkeeksi Antepsin ja kevyet ateriat. Itse epäilin kuulemani perusteella närästystä ja Facebook-kaverien konsultoinnin jälkeen Nelelle annettiin keskiviikosta alkaen myös Pepcidia.

Koska lääkkeet eivät tuntuneet auttavan ja Nele vaikutti niin kipeältä, päätimme lähteä hakemaan edes hetkellistä mielenrauhaa Tampereelta Tuhatjalan päivystyksestä. Sain ajan kahdeksi, joten ajatus joulupäivän lepäilystä sohvalla tv:n ääressä vaihtui ajomatkaksi Tampereelle.

Eläinlääkäri ei löytänyt Nelestä mitään selkeää syytä kipuiluun. Nele ei aristanut mitään paikkaa, anaalirauhaset olivat kunnossa ja veriarvot olivat ok. Lopuksi Nelestä otettiin kaksi röntgenkuvaa, joista näkyi, että suoli oli täynnä ulostetta ja vatsalaukku täynnä, vaikka Nele oli syönyt jo aamulla ja silloinkin vain hyvin kevyesti. Merkkejä suolitukoksesta ei kuitenkaan ollut. Nele sai peräruiskeen ja sen jälkeen mentiinkin vauhdilla ulos. Ulkoilun jälkeen Neleen laitettiin vielä pistoksena Litalgin-kipulääkettä.

Hoito-ohjeeksi saimme jatkaa kipulääkettä viiden päivän ajan (onneksi Javan vanha Litalgin-purkki löytyi kaapista) ja jatkaa Antepsinia, Pepcidia sekä tarvittaessa antaa Levolacia. Ruoan tulisi olla kevyttä ja hyvin sulavaa vielä viikonlopun ajan, sitten voisi alkaa siirtyä normaaliin ruokaan. Jos oireet eivät ala helpottaa, olisi seuraavaksi suunta arkena Hakametsän ultraan. Mielenrauhan hinta oli tällä kertaa lähes 400 €, josta Nelen vakuutus hoitanee suurimman osan.

torstaina, joulukuuta 24, 2015

lauantaina, joulukuuta 12, 2015

Kaksi ilman kolmatta

Kankaanpäästä palasin Tampereelle vain kahden koiran kanssa, sillä Java aloitti joululoman ajoissa ja jäi vanhempieni luokse. Java ei ole ollut erityisen innostunut ulkoilemaan sateessa ja kylmässä tuulessa, joten onkin hyvä, että nyt Java saa mennä juuri sellaisia lenkkejä kuin haluaa. Kaikkien kolmen koiran kanssa kun on usein pakko kävellä enemmän, jotta kaikki ehtisivät tehdä tarpeensa ja toisaalta kuluttaa energiaa ennen työpäiviäni.

Kahden koiran kanssa ulkoilu on ollut helppoa, kun olen voinut ottaa fleksit käyttöön. Koirat saavat liikkua omaa vauhtiaan eikä koko ajan tarvitse pysähdellä niin paljon. Tosin Nele ja Tildakaan eivät arvosta sadekelejä, joka on näkynyt lenkkien pituudessa ja kestossa.

 Tiistaina oli pitkästä aikaa aurinkoista, joten suuntasin koirien kanssa metsään


 Joulukuun aurinko

Tänään kävimme Hepovuorella