torstaina, tammikuuta 28, 2016

Tammikuu

Tammikuu on todella näyttänyt kaikki talven huonot puolet ja vielä vähän lisääkin. Toisaalta pääsimme käymään kaksi kertaa Näsijärven jäällä ja myös Java sai nauttia vapaana juoksemisen ihanuudesta.


Java ja Taisto (porukan vanhin ja nuorin)

Heti vuodenvaihteesta alkoi järjettömät kylmät pakkaset, jotka kestivät kolmisen viikkoa. Kylmimmillään mittari näytti lähes -30 astetta. Kolmen viikon aikana koirat eivät juurikaan käyneet ulkona kuin pikaisesti tekemässä tarpeensa, lenkkien kesto taisi olla noin 10-15 minuuttia maksimissaan. Välillä sentään hieman lauhtui, mutta se merkitsi lumisadetta ja esimerkiksi yritys lähteä metsälenkille päättyi siihen, että Nelelle ja Tildalle oli polulla ihan liikaa lunta ja molempia alkoi paleltaa. Eniten tekemättömyys näkyi Tildassa joka hihnassa kimpoili kuin pieni kumipallo ja haukkui kaikkea sekä sisällä että ulkona.

Javan ja Tildan lisäksi kuvassa Taisto ja Ella


Viime viikonloppuna ulkona oli jo suorastaan mukava keli ja silloin suunnattiin sunnuntaina kaverien kanssa Nässylle (kaikki postauksen kuvat ovat tältä reissulta). Omien koirien lisäksi mukana oli Ella-koikkeri, Simo-havannankoira ja Taisto-walesinterrieri. Tilda ja Taisto hieman innostuivat juoksemaan keskenään, mutta muuten meno oli aika hillittyä. Lumi rajoitti koirien liikkumista jonkin verran: sitä oli hieman liikaa pienemmille ja lisäksi lumi tarttui turkkeihin kiinni. Heti maanantaina käytiin Nässyllä uudestaan ja tällä kertaa löytyi erinomainen polkukin, mutta koirat eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta.


"Otettaisko koirat kiva yhteiskuva teistä?"

Kaikki koirat samassa kuvassa: edessä Nelen lisäksi Simo

Syy siihen saattaa olla meitä jatkuvasti piinaavissa terveysongelmissa. Tai Java voi kohtuullisen hyvin, mutta Nele on taas tänään saanut vatsakramppeja ja Tilda sairastui alkuviikosta jälleen ripuliin. Tiistaina aloitin Tildalle Promax-kuurin ja kevennetyn ruokavalion. Myös Tilda sai pieniä vatsakramppeja akuutissa vaiheessa ja vinkui kivusta. Nyt pikkukoira voi paremmin, mutta yhä vain ihmetyttää mistä tämä vatsatauti tuli. Nelen tilanne ihmetyttää vähintään yhtä paljon. Nele on voinut pääsääntöisesti hyvin, mutta vatsa saattaa välillä aamuisin kurista ja tiistaina Nele sai taas muutaman vatsakrampin. Tänään tilanne oli huonompi: Nele ei suostunut syömään aamulla mitään ja iltapäivästä kramppeja tuli sen verran, että jouduin taas antamaan Litalginin. Iltaruoan Nele söi, jonka jälkeen vatsakrampit ovat vähitellen hävinneet. Pepcid-lääkitys jatkuu vielä ensi viikon alkuun, mutta en tiedä mitä sen jälkeen. Koira nyt kuitenkaan ei ole vielä kunnossa.

Ei tule ikävä tätä tammikuuta.

keskiviikkona, tammikuuta 20, 2016

Nele sydänultrassa

Tänään kävin Nelen kanssa Hakametsän eläinklinikalla sydänultrassa.

"Nelen auskultaatiossa kuullaan keskivoimakas systolinen sivuääni vasemmalta erityisesti mitraalialueelta 3/6 (läpän päältä 4/6). Syke ja rytmi normaalit, femoraalipulssit ok, keuhkoäänet normaalit.

Sydänultrassa todetaan seuraavaa: Mitraaliläppä on paksuuntunut ja selvä vuoto. Vuotopatsas silmämääräisesti täyttää jopa 50% eteisen kokonaistilavuudesta. Vasen eteinen on lievästi alkanut laajentumaan ja vasen kammio on normaalikokoinen. Sydämen oikea puoli on normaali, oikean puolen tricuspidaaliläpässä nähdään hetkittäin pientä pyörrevirtausta, mutta se on merkityksetöntä. Läpässä ei ole selkeää vuotoa. 

Verenpaineet ok.

Vasemman eteisen laajentuma on lievä, mutta läppävuoto on kuitenkin jo merkittävä. Nelen tapauksessa myös muutos huonompaan noin puolessa vuodessa on merkittävä."

Niinhän siinä kävi, että Nelelle aloitetaan sydänlääkitys. Yleensä lääkitys aloitetaan vasta oireiden myötä, mutta itseni tavoin eläinlääkäri oli huolestunut Nelen nopeasti edenneestä sivuäänestä ja siitä miltä tilanne saattaa näyttää puolen vuoden päästä. Ainoa mieleentuleva oire, joka Nelellä saattaisi olla, on öinen levottomuus, mutta mielestäni Nele on aina vaihtanut öisin useammin paikkaa kuin muut koirat. Toisaalta eläinlääkäri otti myös esille viimeaikaisten vatsavaivojen liittymisen sydänongelmaan, joka ei tässä vaiheessa enää mitenkään yllättäisi itseäni. Mitään selvää syytä vatsavaivojen yht'äkkiselle ilmaantumiselle ei ollut ja muuallakin on tullut vastaan sydänongelmat ruoansulatusvaivojen taustalla. Mutta harvemmin näistä saa mitään selvyyttä sen suhteen vaikuttiko yksi asia toiseen vai ei.

Agilitysta Nele jää eläkkeelle heti, mutta muuten voimme olla normaalisti ja Nele saa liikkua omilla ehdoillaan kuten haluaa. Eniten olin tietysti huolissani onko Nelestä vielä minulle retkikaveriksi, mutta tätä asiaa täytyy katsoa reissukohtaisesti koiran voinnin mukaan. Ruokapuolella on nyt vältettävä suolaa ja punaista lihaa. Ostin Nelelle kokeiluun RC:n Cardiac-ruokaa, jonka seurana voi tarjota esimerkiksi kanaa tai kalaa. Tähän asti Nele on syönyt vähärasvaista RC:n ruokaa, mutta kokeillaan nyt varovasti josko vatsa kestäisi Cardiacin, jossa rasvaa on 20%.

Ensimmäinen kontrolli olisi kuukauden päästä, ellei tässä välissä tule mitään ihmeellistä. Sydänlääkitys saattaa aiheuttaa sivuoireita ja Nelen kohdalla vielä vatsan tämän hetkinen tilanne tuo asiaan lisäjännitystä.

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2016

Väärä hälytys

Univetin eläinlääkäri soitti myöhään maanantai-iltana Nelen haimakokeen lopullisesta tuloksesta. Testin arvo oli normaalin ylärajalla, mutta ei kuitenkaan vielä lähellä tulehdusarvoja. Eli Nelellä ei ole haimatulehdusta, vaan epäilyksenä on nyt vatsa/suolistotulehdus, joka aiheutti virheellisen tuloksen haimatulehduksen pikatestiin. Huh, olisi ollutkin ihmeellistä, jos yhtäkkiä tähän laumaan mahtuisi kaksi haimatulehdukseen sairastanutta koiraa!

Eläinlääkäri ehdotti, että Nele söisi vielä kuukauden ajan samaa nappulaa kuin Java ja sitten voisin pikkuhiljaa palautella aiempaa ruokavaliota. Muuten Nelen elämistä ei tarvitse mitenkään rajoittaa, vaan voidaan olla ja mennä ihan normaalisti. Ja johan tässä tulikin pakkasten takia viikko pelkkää lepäilyä... Viime postausta kirjoittaessani aloin kuitenkin enemmän miettiä sivuäänen kehittymistä ykkösestä kolmoseen ja asiaa tuli hieman googletettua. Lopputuloksena varasin Nelelle ensi viikolle ajan sydänultraan Hakametsässä. Tutkiva eläinlääkäri on sama, joka hoiti aikanaan Linaa ja vaikka tuntuu raskaalle mennä taas tapaamaan häntä, halusin kuitenkin takaisin meidän "omalle" eläinlääkäriasemalle.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Taas haimatulehdus?

Vuodenvaihteen kipuilun jälkeen Nele voi viime viikonlopun hyvin. Maanantaina töissä oli inventaario ja tiedossa pitkä työpäivä, joten koirat suuntasivat päiväksi Hervantaan. Jo aamuyön lenkillä katsoin, että Nele on taas hieman löysällä ja kun viimein illalla palasin hakemaan koiria takaisin kotiin, oli vastassa kovin kipeä Nele. Olin jo aamulla soittanut Hakametsään ja varannut meille ajan, joka kuitenkin meni vasta perjantaiaamuun omien työvuorojeni takia. Illalla oli selvää, että niin pitkään ei voitaisi odottaa, joten äkkiä koirat kotiin, Nelelle kipulääkettä ja soitto Hakametsään. Aikaisempaa aikaa en sieltä enää saanut, joten seuraavaksi soitto Univetiin, josta saatiin aika tiistai-iltapäivään. Työkaveri suostui tekemään tiistain iltavuoroni ja kipulääke pikkuhiljaa helpotti Nelen vointia.

Tuhatjalka toimitti Nelen päivystysreissun röntgenkuvat suoraan pyynnöstäni Univetiin ja itse otin mukaan saman reissun verikoetulokset sekä kotiutusohjeet. Eläinlääkäri tutki ensin Nelen pöydällä, sen jälkeen mentiin ultraäänitutkimukseen ja otettiin verikoe haimatulehduksen pikatestiä varten.

"Auskultaatiossa selkeä systolinen sivuääni vasemmalta, mitraaliläpän alueelta, voimakkuus 3/6, syke 140/min, normaalit hengitysäänet. Imusolmukkeet ok. Vatsa aristamaton tunnusteltaessa."

"Ultraäänitutkimus: maksa, sappirakko, perna, munuaiset, virtsarakko normaalit. Suolistossa seinämä normaali. Vatsalaukussa kaasua, joka häiritsee tutkimusta, mutta tutkittavissa olevilta osilta seinämä normaali. Haima erottuu ohutsuolen vierellä oikealla puolella vatsaonteloa, mutta ei ole selkeästi poikkeavan näköinen."

Tutkimusten jälkeen Nele sai nesteytyksen niskaansa (oli hieman kuivunut) ja pistoksena pahoinvoinnin estolääkettä. Pikatestin tulosta ja kotiutuspapereita saimme odotella vajaan puoli tuntia.

"Diagnoosi: akuutti gastriitti / enteriitti, mahdollisesti ruoka-aineyliherkkyys taustalla. Haimatulehdusepäily."

Tutkimuksen aikana eläinlääkäri vaikutti epäilevältä haimatulehduksen suhteen ja otti esille tuon mahdollisen ruoka-aineyliherkkyyden, mutta niin vain pikatesti näytti positiivista. Pikatestin epäluotettavuuden takia verinäyte lähetettiin vielä Saksaan ja eläinlääkäri soittaa alkuviikosta lopullisesta tuloksesta. Nyt Neleä kuitenkin hoidetaan haimatulehduspotilaana, joka tarkoittaa samanlaista ruokavaliota kuin Javalla ja neljän viikon kuuria Pepcidia. Eläinlääkäri määräsi myös kolmeksi illaksi pahoinvoinnin estolääkkeen ja Litalginia voisin antaa tarvittaessa kipuun.

Sydäntä kuunnellessaan eläinlääkäri kysyi minulta olenko huomannut Nelessä mitään sydänsairauteen liittyviä oireita kuten väsymystä. Mielestäni Nele on kuitenkin nyt tätä vatsakipuilua lukuun ottamatta ollut normaali, joten oli yllätys, että papereihin tuli sivuäänen merkinnäksi selkeä 3/6. Kesäkuussa sivuääni merkittiin vielä lievä 1/6 ja toki tilanne voi vaikuttaa (Neleä jännitti kovasti), mutta silti suunta on erittäin huolestuttava. Eläinlääkärin mukaan tällainen sivuääni johtaa jossain vaiheessa sydämen vajaatoimintaan ja lääkitykseen.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen Nele on toistaiseksi voinut hyvin eikä enää ole ollut ripulia tai oksentelua. Koko viikko otettiin kylmyyden takia ulkoilun suhteen kevyesti ja paljon koirat ovat vain levänneet.

lauantaina, tammikuuta 09, 2016

Tassut tossuihin

Nyt on ollut kylmä, aivan liian kylmä. Pahimmillaan lämpömittari näytti lähes -30 astetta ja vaikka ilma on lauhtunut, ovat lukemat vieläkin lähellä kahtakymmentä. Koirat ovat olleet viikon sisällä ja ulkona on käyty vain pikaisesti tarpeilla. Java palelee eniten, sitten Nele ja lopuksi Tilda, joka lähinnä kimpoilee hihnassa kuin pieni kumipallo. Energisyys näkyy Tildassa myös lisääntyneenä haukkumisena niin sisällä kuin ulkona.

ToppaPompat ovat olleet viime päivinä ahkerassa käytössä (Java ja Tilda vaihtoivat takit keskenään, kun vanha Pomppa on uutta hieman pidempi ja juuri sopiva Tildalle)

Kylmyyden takia ei ole ihme, että tämän blogin suosituin kirjoitus on viime päivinä ollut vanha juttu Javan tossuista. Tossujen ohje on kuitenkin ajat sitten poistettu postauksessa olleen linkin takaa ja itse tossutkin lahjoitin eteenpäin, kun ne eivät olleet hyvät.

Nyt kuitenkin tuli taas tarve tossuille, kun kaikki koirat alkoivat alkuviikosta nostella tassujaan. Java ei edes olisi halunnut liikkua paria metriä pidemmälle, vaan yritti lähinnä levitoida itsensä ilmaan. Satuin lukemaan, että XXL:ssa olisi edullisia koirien tossuja ja nopea googletus kertoi, että Kalevan myymälästä löytyisi vielä xs-kokoa. En halunnut ommella itse enää mitään, en maksaa liikaa tossuista, joita käytetään satunnaisesti ja jotka saattavat milloin vain kadota matkasta ja se nyt oli selvää, että kaikki mittatilausten tekijät olivat täystyöllistettyjä. Loppiaisena käväisin hakemassa pari tossupakettia XXL:sta ja ulkoilu alkoi sujua paljon paremmin. Tossut eivät ole kauniit, mutta ne ovat pysyneet hyvin koirien tassuissa (ainoastaan Tilda on pudottanut välillä tossun, kun on säntäillyt niin paljon) ja koirat liikkuvat mielestäni niiden kanssa normaalisti.

sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

Suunnitelmissa

Uuden vuoden kunniaksi voisin jälleen listata muutamia juttuja, joita on suunnitelmissa. Aika kevyellä mennään, kun ei tiedä miten aika riittää eikä toisaalta enää edes ole koirien osalle niin suuria tavoitteita kuin aktiivisempina vuosina. Eniten tietysti toivon, että kaikki koirat pysyisivät mahdollisimman terveenä.

Java

- Hammashuolto ja silmäkontrolli alkuvuodesta.

- Nose Work-tutustumiseen.

Nele

- Viimeinen tavoitteellinen vuosi agilityssa. Yritetään treenata säännöllisesti kesäkauden loppuun asti ja mahduttaa mukaan edes yhdet kisat (tässä se tavoite). Sen jälkeen Nele saa siirtyä sunnuntaiharrastelijaksi.

Tilda

- Jatketaan agilitya. Keskitytään omatoimitreeneissä pujottelun ja keinun harjoitteluun. Ehkä käydään möllikisoissa, jos siltä tuntuu.

- Rally-tokon alkeiskurssille.

Kaikki

- Jotain kivaa aktivointia: naksuttelua, nose workia, doboilua, uintia, agilitya, mejää, rally-tokoa, tms. Jokaiselle tasonsa mukaisesti (esim. Nelelle ei doboa eikä Javalle agilitya ilman rajoitteita).

- Koirahierojalle tarpeen mukaan. Java ja Tilda alkuvuodesta, Nele mahdollisesti keväällä.

- Paljon kivoja metsäretkiä ja toivottavasti päästään taas pienelle vaellukselle, vaikka kahdellekin. 

- Yritetään aktivoitua koirakaverien ja yhteislenkkien suhteen.


Listassa näkyy sekä koirien ikääntyminen että tiukoista aikatauluista luopuminen. Enemmän pyrin kaikille koirille sopivaan aktivointiin, jonka toteuttamisen voin sovittaa vuorotyön oheen.

lauantaina, tammikuuta 02, 2016

Epäonninen vuodenvaihde

Vuosi 2016 ei todellakaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Uudenvuodenaattona ajatuksena oli ensin väsyttää koirat kunnon metsälenkillä ja sen jälkeen vain ottaa rennosti kotona. Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei niinkään.

Torstaina puolenpäivän aikaan suuntasimme Hervantajärven metsiin seurana kääpiösnautserit Minttu ja Saana omistajansa kanssa. Kolme tuntia vierähti metsäpoluilla samalla geokätköjä etsien. Nele ja Tilda juoksivat lähes koko ajan vapaana, ainoastaan Makkarajärvelle saavuttaessa otin koirat varmuuden vuoksi hihnaan. Metsässä oli hiljaista, ei kuulunut liian ajoissa ammuttuja raketteja eikä näkynyt muita liikkujia kuin vasta parkkipaikalla.



Hervantajärven kalliot


 Makkarajärven rannalla (en luottanut jään kestävyyteen, joten koirat hihnassa)

Nele ei erityisemmin kiinnitä huomiota raketteihin, mutta Tildaa ne häiritsivät. Varsinkin verhojen takana näkynyt valo sai pikkukoiran tuijottamaan ulos. Mitenkään peloissaan olevalta Tilda ei kuitenkaan vaikuttanut, vaan pystyi syömään ja nukkumaan. Ulos menimme illalla ensimmäisen kerran klo 20.30 ja toisen kerran klo 23. Todellakaan ei pitänyt mennä enää noin myöhään ulos, mutta Neleen iski ripuli ja ajattelin, että on parempi pitää molemmat koirat mukana kuin jättää Tilda yksin kotiin odottamaan. Ulkona koirat vähän ihmettelivät, Tilda enemmän, mutta keskittyivät kuitenkin pitkälti haisteluun.

Nelen ripuli ei helpottanut yön aikana ja kerran Nele oksensi ruokaa matolle. Uusi vuosi alkoikin hyvin väsyneissä tunnelmissa. Ripulointi päättyi lopulta klo 11 aikaan perjantaina, jonka jälkeen Nele oksensi iltapäivällä vielä vaahtoa. Tuosta noin tunnin päästä alkoivat taas kipukohtaukset, jotka kestivät koko illan. Nelen vatsaa kramppasi, koira oli levoton, vinkui ja läähätti. Soitin päivystykseen, josta käskettiin aloittaa uudelleen jouluna saatu lääkitys. Ensin Nele sai Antepsinin, josta tunnin päästä Litalginin ja samalla juotin Neleä ruiskulla. Ensin annoin pelkkää vettä ja sen jälkeen seitin keitinlientä, jota Nele hetken päästä joi vapaaehtoisesti. Pikkuhiljaa lääkitys ja nesteytys alkoi vaikuttaa ja klo 21 jälkeen Nele halusi ensimmäistä kertaa sitten torstai-illan syödä ruokaa.

 Tänään jatketuilla aamu-unilla

Viime yö tuli jälleen nukuttua huonosti, sillä yhä Nele vinkui pari kertaa yön aikana ja oli hieman levoton. Rauhoittui kuitenkin aina uudelleen nukkumaan. Aamulla Nele heräsi nälkäisenä eikä kipukohtauksia ole enää tullut. Aamusta yritin soittaa Hakametsän päivystykseen, mutta puhelut eivät menneet läpi ja kun Nele vaikutti pirteältä, päätin, että jään seuraamaan tilannetta. Nyt Nele on voinut hyvin ja syö hyvällä ruokahalulla. Ruoka on kevyttä (seitiä, kanaa, riisiä, raejuustoa) ja lääkitystä jatkan ainakin viikonlopun yli. On hämmentävää mistä tällainen sairastelu on Nelelle nyt yhtäkkiä tullut, kun kyseessä on ollut se kaikista tervein koira.