sunnuntaina, toukokuuta 29, 2011

Viikonlopun vieras

Lauantaiaamuna luokseni tuli pitkästä aikaa hoitokoira. Viikonlopun vierailija oli havannankoira Simo eli siis hyvin tuttu koira omille koirilleni agitreeneistä ja pikkukoiramiiteistä.


Java ei tykännyt niin yhtään, että vieras koira tuli luoksemme ja Nelekin passivoitui nopeasti, kun huomasi, että Simo ei lähdekään samaa matkaa omistajansa kanssa. Lisäksi molemmat näyttivät mustasukkaisia piirteitään ja Nele varsinkin oli hyvin ärhäkkä, kun ruokaa oli näkyvissä. Kertaakaan koirat eivät leikkineet keskenään, vaan pitivät sopivat etäisyydet. Simo yritti kyllä kerran mennä Nelen viereen nukkumaan, mutta Nele lähti salamana pois paikalta. Sen sijaan kolmen koiran kanssa lenkkeily oli yllättävän helppoa ja jos ongelmia oli, niin niitä aiheuttivat omat koirani.


Lauantai-iltana järjestin pienen illanvieton yhdistysporukalle ja tämä tuli hyvään väliin, kun kaikki koirat saivat muuta ajateltavaa ja rapsuttajia riitti jokaiselle.

The Grillimestari, kuva: Tytti Käyhkö

Epäilyttävä tilanne, kuva: Tytti Käyhkö

The Grillimestarin pikkuapulainen, kuva: Tytti Käyhkö

Simo päätti lepäillä hetken, kuva: Tytti Käyhkö

Harvinainen yhteiskuva, kuva: Tytti Käyhkö

Alun perin Simon piti olla luonamme maanantaihin asti, mutta kyyti kotiin saapuikin jo tänään. Jos Simo osaisi puhua niin varmaan pyytäisi, ettei enää koskaan joudu näiden ilkeiden tyttöjen luokse vierailulle. :) Tosiasiassa luulen vierailu aiheutti koirissa hämmennystä puolin ja toisin, mutta olisivat ajan mittaan tulleet paremmin keskenään toimeen.

Fysioterapiassa ja keinulla

Keskiviikkona Java kävi fysioterapiassa Hakametsän eläinlääkäriasemalla, jossa fyssarina toimii Kati Kallio. Katin tapasimme nyt toistamiseen, ensimmäisen kerran näimme Javan leikkauksen hintaan kuuluvan fysioterapiakäynnin yhteydessä.

Alkuun taas epäilytti miten Java rentoutuu eläinlääkärin tiloissa, mutta fyssari sanoi, ettei jännitys ole niin suurta, etteikö Javaa voisi hoitaa. Kiltisti Java makoili koko hoitoajan, joka oli vajaa tunti. Pahin jumi löytyi vasemmasta reidestä, mutta muuten Java ei ollut niin jumissa kuin mitä olisi voinut luulla. Fyssari epäili, että yksi syy liikkumishaluttomuuteen voisi olla esimerkiksi se, että löysempi polvi olisi mennyt hieman huonoon asentoon. Mitään erikoista hän ei kuitenkaan polvissa tuntenut, mutta sanoi, että leikattu on aina leikattu, ei koskaan terveen veroinen ja että jos agilitysta tulee oireita, niin se pitää silloin lopettaa. Jatkohoidoksi fyssari ehdotti, että tekisin Javan kanssa tasapainoharjoituksia (hankkisin mahdollisesti tasapainolaudan) ja kylkivenytyksiä.

Perjantaina vuorossa oli omatoimitreenit Tallilla. Javan kanssa tein tokoa, lähinnä seuraamista ja estehyppyä yhdellä laudalla. Estehyppy meni muuten hyvin, mutta ilman namialustaa Java pysähtyy vinoon liian lähelle hyppyä, jolloin minun on vaikea päästä viereen. Toisaalta tässä on tullut kivaa edistymistä, kun Java hyppää ilman käsimerkkiä. Seuraamiset menivät ihan ok ja meillä oli taas liikkurikin paikalla. :)

Nelen kanssa tein keinua ja keppejä. Kepit menivät tosi hyvin, voi miksi ne eivät koskaan mene kisoissa näin? Keinutilanteesta en olekaan vielä kertonut täällä. Aloitin kouluttajan suosituksesta keinun opettamisen uudelleen niin, että etenemme lopusta alkuun. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keinu tuetaan pöydän avulla niin, että siihen tulee vain pieni laskeutuva liike ja pikkuhiljaa liikettä lisätään. Yritän seuraavissa omatoimitreeneissä tehdä tästä havainnollistavan videon. Ensimmäisellä kerralla Nele oli hyvin epävarma keinulle menosta, toisella kerralla pystyin hieman jo lisäämään liikettä ja nyt perjantaina lähdimme ensin pienestä liikkeestä edeten lopulta siihen, että keinu oli normaaliasennossa olevan maksipöydän päällä ja Nele suoritti tästä keinun omatoimisesti ja omasta halustaan. Viimeksi kun yritin tehdä Nelen kanssa keinua maksipöydän päältä, Nele ei suostunut ollenkaan tulemaan keinulle, vaan hyppäsi pöydältä alas. Nyt Nele olisi koko ajan kiivennyt takaisin keinulle!

tiistaina, toukokuuta 24, 2011

Ja Java tokoilee

Viime lauantaina yhdistyksemme järjesti ensimmäisen (mutta toivottavasti ei viimeisen) epävirallisen kilpailun, joka oli avoin kaikille koirakoille. Lajina oli toko ja luokista mukana oli mölli, ALO ja AVO. Tuomarina toimi Mimoza Vierikko ja episten järjestelyistä vastasi yhdistyksemme hallitus.

Itse toimin vaihdellen ilmoittautumisessa, buffetissa ja pisteiden laskijana, mutta osallistuin myös kannatuksen vuoksi ALO-luokkaan Javan kanssa. Java oli odotellut aamusta saakka kisapaikalla kevythäkissään, joten oli intoa täynnä, kun viimein pääsi tekemään jotakin. Harmi vain, että keskittyminen ei kestänyt enää koetilanteessa...

Luoksepäästävyydessä Java oli hieman epäilevä, mutta pysyi kuitenkin paikallaan ja saimme 10 pistettä. Paikkamakuu tehtiin kahdessa erässä ja Javan kanssa ensimmäisessä erässä oli kaksi muuta koiraa. Vieressämme ollut koira oli kovin levoton, tuijotti Javaa ja pelkäsin, että se käy Javan päälle, mutta onneksi pysyi paikallaan ja omistaja hakikin koiran lähes heti pois paikkamakuusta. Kyseessä oli uros, joten tappelua ei ehkä olisi tullut, mutta ei ole kiva, jos Javan paikkamakuu menisi pilalle vieraan koiran takia. Sinänsä en yhtään tykkää paikkamakuusta liikkeenä, kun koiriin (omiin tai vieraisiin) ei voi 100% luottaa. Java pysyi koko kaksi minuuttisen maassa, mutta oli levoton: pää kääntyili ja vaihtoi asentoa. Levottomuudesta pisteitä 9½.

Luoksepäästävyys

Paikkamakuu

Yksittäisliikkeissä Java oli vuorossa ensimmäisenä. Epäilin jo etukäteen jaksaisiko Java tokoilla vai olisivatko kentän hajut liian ihania. Seuraaminen kytkettynä alkoi ihan hyvin, mutta hajosi loppua kohden, kun Javan kontakti katosi. Pisteitä kuitenkin 8. Seuraaminen taluttimetta oli vielä epätoivoisempaa ja lopussa Java melkein ehti merkata kentän laitaan. Onnistuin kuitenkin nappaamaan sen syliin, joten pisteitä tästä sekoilusta tietenkin 0.

Perusasento on kaiken alku ja loppu

Liikkeestä maahanmeno meni muuten kai hyvin (itsestäni vain tuntui, että seuraaminen oli taas mitä sattui), mutta olin kuulema vilkaissut Javaa niin, että sitä saattaisi pitää jopa kaksoiskäskynä. Pisteitä tämän takia 9½. Luoksetulosta saatiin täysi 10.

Javan mielipide tokoilusta

Luoksetulo

Liikkeestä seisomisessa taisin antaa kaksoiskäskyn, mutta en enää muista mistä muusta saatiin pistevähennys. En varmaankaan veikkaa kovin väärin, jos sanon, että seuraamisesta. :) Pisteitä tästä 7. Estehyppy onnistui ensimmäisestä käskystä, joka sinänsä oli taas pieni ihme. Java ei ollut kovinkaan hyvin enää kuulolla, mutta hyppäsi kuitenkin hetken viivyttelyn jälkeen. Hypyn jälkeen suuntasi suoraan liikkeenohjaajan (eli Saijan) luokse, luuli ehkä, että palkka tulee sieltä. Jäi kumminkin paikalleen seisomaan ja saatiin tästä liikkeestä jopa 9 pistettä.

Estehyppy (tästä jo näkee, että Javalla on muuta mielessä kuin pysähtyminen suoraan esteen taakse)

Kokonaisvaikutelmasta saimme 9 pistettä. Tuomarin kommentit olivat samanlaiset kuin edellisissä tokon epiksissä. Java osaa halutessaan, mutta mielenkiinto tokoiluun häviää nopeasti ja kontakti katoaa, joka näkyy varsinkin seuraamisissa. Lisäksi tuomari epäili, että myös kuumuus saattoi vaikuttaa Javan innokkuuteen. Seuraavaksi pitäisi aloittaa liikkeiden ketjutus ja koekestävyyden rakentaminen. Pikkusen alkaa olla kiirekin, kun virallinen koe lähestyy uhkaavasti...

Pisteitä Java sai yhteensä 144,5/200 eli kakkostulos meille. Näillä pisteillä sijoituimme kolmanneksi, mutta episten järjestäjänä jätin palkinnon muille.

Kiitos kaikille osallistuneille, talkoolaisille ja tuomarille! Tytin ottamia kuvia löytyy lisää täältä.

sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Nele rally-tokoilee

Torstaina yhdistyksemme järjesti tutustumisen rally-tokoon. Osallistuin siihen Nelen kanssa, sillä ajattelin, että rally-toko saattaisi sopia Nelelle tavallista tokoa paremmin. Oli myös mielenkiintoista kuulla enemmän lajista, joka on uusi tuttavuus allekirjoittaneelle.


Tutustuminen oli vain tunnin mittainen, joten etenimme melko vauhdikkaasti. Ensin kävimme vartin verran läpi perusteita ja tämän jälkeen pääsimme kokeilemaan pientä rataa koirien kanssa. Kovan tuulen takia kyltit eivät suostuneet pysymään pystyssä, joten annoimme niiden olla maassa. Neleenkin tarttui tuuli:


Käytännössä radalla edettiin kyltiltä toiselle ja tehtiin kyltin kohdalla siinä mainittu liike. Allaoleva kyltti kertoo, että koiran pitää ensin istua ja sitten mennä maahan. Maahanmenon jälkeen jatketaan suoraan eteenpäin seuraaavalle kyltille. Tai näin tämä ainakin muistini mukaan tämä meni. :)


Nelen kanssa rata meni ihan ok, vaikka esimerkiksi seuraamista ei vielä osata. Voisin myöhemmin kokeilla rally-tokoa uudestaankin, oli tämä enemmän Nelen juttu kuin tavallinen toko. Javakin saattaisi tykätä, tosin Javan kanssa tähdätään nyt taas siihen TK1-tunnukseen, kun motivaationi tokon suhteen on parempi kuin aikoihin (katsotaan kuinka kauan).

Jumissa

Javan terveystilanne on aiheuttanut jälleen päänvaivaa. Viime sunnuntaina kävelytin koiria Hervannassa ennen Nelen kisavuoroa. Yhtäkkiä Java ei suostunut enää kävelemään, meni istumaan ja katseli tassujaan. Ensin ajattelin, että anturoiden väliin oli mennyt kivi, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Tätä tilannetta kesti jonkin aikaa, mutta myöhemmin Java suostui taas liikkumaan ihan ok. Tarkkailin tilannetta alkuviikon ja vaikutti siltä, että Javalla oli ollut vain jokin hetkellinen ongelma, kunnes keskiviikkona lenkillä sama tapahtui uudestaan ja vielä pahempana.

Olimme lenkkeilleet jo jonkin aikaa, kun Java yhtäkkiä kieltäytyi kävelemästä. Ensin vaikutti jälleen siltä, että tassuissa oli jotakin, mutta mitään niistä ei löytynyt. Kun Java liikkui, se oli hyvin hankalan näköistä ja Java jopa ontui hieman. Muutenkin koko koira vaikutti kovin surkealta, joten ei auttanut kuin kantaa Java kotiin. Kotiin päästyään Java ensin pari kertaa potki jalkaansa ilmassa ja sen jälkeen aloitti paniikinomaisen mattojen ruopimisen. Tässä vaiheessa olin jokseenkin varma, että rikoin Javan viime perjantain epiksillä.

Soitin Hakametsään ja saimme sinne ajan fysioterapiaan ensi keskiviikolle. Tiedän, että Javan on vaikea rentoutua eläinlääkärin tiloissa, mutta muutakaan ei nyt ole. Puhelimeen vastannut hoitaja oli sitä mieltä, että Javaa olisi hyvä käydä näyttämässä eläinlääkärille ja itse olin samaa mieltä, koska jotain oli selvästi vialla. Hakametsässä oli täyttä, joten soitin "varapaikkaamme" Reviiriin ja saimme ajan heti torstaiaamuksi heidän ortopedilleen.

Reviirillä jouduimme odottelemaan vuoroamme jonkin aikaa ja kun eläinlääkäri viimein ehti ottaa meidät vastaan, hän aloitti puheen "Pahoitteluni, olen koko aamun joutunut kertomaan huonoja uutisia...". Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että ollaankohan me jonossa seuraavat?! Ell tunnusteli Javan jalat kauttaaltaan eikä löytänyt mitään ihmeellistä. Polvet olivat hänen mukaansa oikein hyvässä kunnossa, toinen hieman toista parempi. Mutta selkälihasten tunnustelu sai Javan kumaraan ja takajalkojen jalan yläosan kiinnitysosan lihakset olivat jumissa. Ell halusi tarkistaa myös Javan anaalirauhasten tilanteen. Vasen oli suurentunut, mutta erite oli molemmissa normaalia eikä tyhjennyksessäkään ollut ongelmia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kumpikaan koiristani joutui tähän operaatioon ja jestas sitä hajua (kotona Java pääsi samantien pesulle). Javalta mitattiin kuumekin, mutta sitä ei onneksi ollut.

Javalle laitettiin kipulääkepistos ja saimme kipulääkettä noin viikoksi kahdeksi. Lisäksi Java pitäisi käyttää hieronnassa, joka onneksi tosiaan on jo kalenterissa. Todella huojentava tieto oli, että Javan polvet ja yleensä jalat olivat kunnossa. Todennäköisesti viime viikolla oli ihan liian paljon kaikkea harrastetta ja ne yhdessä saivat Javan jumiin. Eläinlääkärireissun jälkeen Java on voinut hyvin. Liikuntaa ei saanut jättää pois, mutta mitään revittelyjä ei nyt tietenkään tehdä.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Kiinanhurjakoira yllättää

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa hyppyradalle Takujen järjestämässä agilitykilpailussa Hervannassa. Tuomarina oli Seppo Savikko. Hyppärin rataprofiili oli kiva ja ihanneaikakin tavoitettavissa.

Nele lähti radalle heti toisena, kun meitä ennen yksi nousi kakkosiin ja toinen oli poissa. Tuntuu, että näistä alkupään lähdöistä on tulossa tapa... Jätin Nelen ensimmäisen hypyn taakse ja kävelin jonkin matkaa eteenpäin, mutta en toisen esteen taakse, koska ajattelin, että saamme paremmat vauhdit, kun nappaan Nelen puolivälistä mukaan. Mutta Nele päättikin yllättää ja lähti sellaisella vauhdilla, että kakkoshypyn jälkeisen valssin kanssa tuli allekirjoittaneelle oikein kiire. Nelen vauhti jatkui ja teimme mielettömän hyvää rataa (mm. putkiin irtoamiset oli hienot!) aina esteelle 16 asti.

Este 16 oli mutkaputki ja Nele irtosi sinne hyvin, mutta en tiedä mitä välissä tapahtui, sillä Nele tuli samaa reittiä ulos kuin oli putkeen mennytkin. Ehkä kutsuin Neleä liian aikaisin, kun halusin varmistaa, että tietää missä suunnassa olen. Kepeille tultiin huonossa linjassa ja olisi pitänyt pysäyttää Nele kunnolla, koska meni jälleen ensimmäisen välin ohi. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin pujottelu sujumaan, mutta lopussakin Nele lähti kesken pois. Lopussa en varmistanut rengasta, kun luotin, että Nele osaa hypätä sen oikein, mutta olisi pitänyt muistaa, että vieras rengas ei välttämättä vielä suju. Nele hyppäsi renkaan sivusta ja ehti jo hypätä viimeisenkin hypyn ennen kuin itse tajusin asian, joten ei jääty korjailemaan. Tuloksena hylätty, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen miten nopeasti Nele radalla eteni. Tämä vauhti kun pysyisi, niin ei tarvitsisi enää surra ihanneaikoihin pääsemistä.



Tytti nappasi muutaman kuvan Nelestä kisoissa ja myös niistä näkyy, että turkki putkella mennään! :)




Muita Tytin ottamia kisakuvia löydätte täältä.

maanantaina, toukokuuta 16, 2011

M&M Cup 2011 1/4

Tänä vuonna järjestetään kolmatta kertaa Sastamalassa Musti & Mirri Cup. Viime vuonna osallistuin molempien koirien kanssa kahteen ensimmäiseen osakilpailuun ja Java sai kivasti cup-pisteitäkin, mutta Javan polvileikkauksen takia jouduimme jättämään loput osakilpailut välistä. Tänä vuonna olisi tarkoitus yrittää osallistua kaikkiin osakilpailuihin, mutta katsotaan miten käy...

Ensimmäinen osakilpailu ei ollut viime vuodesta tutussa jääkiekkokaukalossa, vaan hallissa. Hallin löytäminen oli aivan oma projektinsa, sillä navigaattori neuvoi meidät pellon laitaan Äetsässä, jossa ei näkynyt niin minkäänlaista hallia. Lopulta Fonectan numeropalvelu kertoi uuden osoitteen, tosin hekin luulivat, että olimme vajaan 70 kilometrin päässä Akaassa. Siihen todellakin on syynsä miksi maaseutumatkailu on joskus todella ärsyttävää... Ihme kyllä ehdittiin kisapaikalle juuri ennen mölliluokan alkua.

Ilmoitin molemmat koirat avoimeen luokkaan, sillä kisaaville ei jaeta mölliluokassa cup-pisteitä. Ja kyllä, luitte ihan oikein! Myös Java osallistui ensimmäistä kertaa sitten leikkauksensa epiksiin ja olikin koiristani ensimmäisenä vuorossa.

Avoimen luokan rata oli vaikea ja siinä oli paljon ansapaikkoja. Radalla oli myös keinu, joten arvasin, että ainakin Nelen kanssa tulisi hylätty. Mutta niin kävi myös Javan kanssa, sillä radalle päästessään Java oli pieni sähikäinen, joka sinkoili vähän joka puolelle. Huomasi hyvin, että olemme pitkälti tehneet yksittäisiä esteitä ja vain pieniä ohjauspätkiä. Toisaalta en välttämättä edes ohjannut Javaa parhaalla mahdollisella tavalla, koska on niin pitkä aika, kun viimeksi olemme tehneet yhdessä pidempää rataa. Vähän kyllä huolestuttaa, että veinkö Javan liian aikaisin kisaamaan, mutta toisaalta olemme tehneet omatoimitreeneissä yhtä paljon esteitä kuin mitä nyt oli kisaradalla.



Javan jälkeen ehdin hetken hengähtää, kun välissä oli yksi koirakko ennen Neleä. Nelen rata tosiaankin hylkääntyi heti keinulle: Nele tuli puoleenväliin keinua, mutta kääntyi ja tepsutteli takaisin alas. En jäänyt vääntämään keinun kanssa, vaan jatkettiin eteenpäin...tai ainakin yritettiin jatkaa, mutta Nelen mielestä keinonurmimaton haistelu oli taas tosi kivaa. Jouduin ihan kieltämään Neleä haistelusta. Loppurata oli enemmän tai vähemmän sähläämistä, mutta pujottelu meni kerralla oikein!! Kunpa olisin siinä vaiheessa tajunnut palkita Nelen... Kaiken kaikkiaan nämä epikset vain varmistivat sitä tunnetta, että ulkokisat sopivat paremmin Nelelle, koska sisätilamatot tuoksuvat näköjään niin herkulliselta, että Nele lähtee nopeasti haistelemaan, jos vain on tilaisuus.



Seuraavat osakilpailut ovatkin Kallialan koulun jääkiekkokaukalossa.

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2011

Luennolla

Tiistaina yhdistyksemme järjesti luennon naksutinkoulutuksen perusteista ja luennoitsijana oli Tommy Wirén. Naksutinkoulutukseen on jo tullut tutustuttua sekä kirjallisuuden että Javan ongelmakoirakoulutuksen (jossa tapasin Tommyn vaimon Jaanan) kautta. Mutta luento oli silti hyvin mielenkiintoinen, palautti muistiin naksutinkoulutuksen perusteet ja toisaalta toi ihan uusiakin ajatuksia.

Yksi tärkeä asia, jota luennolla painotettiin, oli perusteiden tärkeys. On oikeastaan kummallista miten vähän tähän asiaan kiinnitetään huomiota, koska vasta perusteiden hallinta mahdollistaa erikoistumisen. Mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että herkästi sitä kiirehtii eteenpäin, kun haluaa enemmän ja näyttävämpää. Tämä johtaa siihen, että asiat tehdään sinnepäin, mutta täysin ei voi luottaa, että koira todella osaa tai ymmärtää mitä siltä halutaan.

Toinen tärkeä huomio itselle oli, että saalisleikki on palkkiona hankala, varsinkin jos sitä käytetään pennun kanssa. Syynä tähän on se, että saalisleikki lähtee pahimmassa tapauksessa käsistä, koska kyseessä on koiralle luontaisesti vahva käytös. Javan kohdalla saalisviettiä tuli valitettavasti turhaan vahvistettua pentuna ja loppu onkin historiaa: vietti kohdistuu omalta kannaltani väärään kohteeseen eli lintuihin (Javan kannalta todennäköisesti hyvinkin tavoiteltava asia). Mutta tässäkin koiran yksilölliset ominaisuudet ja valmiudet merkitsevät paljon.

Tommy esitti myös mielenkiintoisen listan siitä miten koulutuksen tulisi edetä:

- tavoite
- osatavoitteet (kriteerit)
- aikaansaaminen
- alkuyleistys
- vihje (käsky)
- ärsykekontrolli (toiminnan testaus)
- yleistäminen
- siedättäminen (häiriöt)
- määrä, kesto ja etäisyys

Aiemmin lukemastani koulutuskirjallisuudesta poiketen määrä, kesto ja etäisyys ovat listan viimeisenä eli niitä harjoitellaan vasta, kun haluttu käytös on harjoiteltu toimivaksi mm. erilaisissa ympäristöissä ja häiriössä. Kun käytös toimii näissä, on määrän, keston ja etäisyyden opettaminen helppoa.

Lopuksi vielä asia, joka jäi ehkä parhaiten itselleni mieleen. Kyseessä oli kontrollikäytös ylireagointiin. Omat koirat harrastavat enemmän tai vähemmän ylireagointia erinäisiin asioihin. Kontrollikäytös on käytös, joka on opettu niin hyvin, että koiran on helppo totella vaikeassakin tilanteessa. Esimerkkinä voisi ajatella vaikka vieraan koirakon ohitusta, jolloin ennen kuin tilanne lähtee käsistä annetaan koiralle helppo käsky suoritettavaksi. Eli toisin sanoen koira on käskyn alla, mutta kontrollikäytös on paljon nätimpi ilmaisu asialle. :)

lauantaina, toukokuuta 14, 2011

Kiireinen päivä

Keskiviikkona oli koirilla ja siinä sivussa omistajallakin vaihteeksi päivä täynnä koirajuttuja.

Aamulla klo 8:30 suuntasin molempien koirien kanssa Hakametsän eläinlääkäriasemalle, tosin Nele sai jäädä autoon odottelemaan. Java kävi silmänpaineiden kontrollimittauksessa ja tällä kertaa lukemat olivat hyvät (vasen 19 ja oikea 18). Hakametsästä lupasivat taas myöhemmin soitella siitä mitä silmälääkäri sanoisi jatkosta ja iltapäivällä sainkin puhelun, että seuraava kerta olisi silmätarkistus vasta loppuvuodesta (hoitaja puhui syksystä), ellei mitään ongelmia tule sitä ennen. Silmänpainetta alentavia silmätippoja jatketaan yhä aiemman ohjeen mukaisesti eli nyt pitäisi tehdä niiden antamisesta sellainen rutiini, etteivät unohtuisi.

Eläinlääkäristä suuntasin Tallille omatoimitreenailemaan. Tavoitteena oli harjoitella paria ohjauskuviota, keppejä ja Nelen kanssa meidän omaa suosikkia eli keinua. Javalle kepit eivät tuottaneet taaskaan minkäänlaisia vaikeuksia, vaan pujotteli nätisti, vaikka lähetin eri kulmista, jäin itse taakse tai juoksin eteen. Nelekin pujotteli paljon paremmin kuin kisoissa, varsinkin vasemmalta (eli helpommalta puolelta) ohjatessa etenee suht varmasti. Oikealta ohjatessa Nelen epävarmuus lisääntyy ja alkaa herkästi hakea apua ohjaajalta. Tätä pitää treenailla vielä verkoilla.

Keinua Nele taas alkuun jännitti eikä suostunut tulemaan sille, joten nostin Nelen vain kylmästi keinulle, eteen namia ja keinu sai laskeutua alas. Tämä tehtiin pari kertaa ja sen jälkeen Nele alkoikin itse kiivetä keinulle. Muutaman kerran tehtiin niin, että hidastin keinun alastuloa, mutta koska tuntuu, että olemme jumittaneet samassa kohdassa ikuisuuden, päätin antaa keinun laskeutua ilman mitään sähläämistä. Ja Nelehän suoritti myös tällaisen keinun ja pystyi siinä samalla vielä syömään nameja, joten mitenkään ylijännittävä tilanne ei ollut. Neleä ei tunnu niinkään pelottavan keinun kolahdus tai edes se, että keinu yleensä pomppaa vielä laskeuduttuaan uudestaan ylös, vaan nimenomaan se vaihe, kun keinu ensimmäisen kerran lähtee alas.

Ohjauskuvioista kokeilin jaakotusta ja takaaleikkausta. Java toimi jälleen erinomaisesti ja on helppoa, kun koiran voi lähettää edelle ilman, että tarvitsee itse suuremmin hidastella. Nelenkin kanssa takaaleikkaus onnistui ilman ylimääräisiä pyörimisiä, mutta irtoamista pitäisi vielä työstää ja nopeuttaa.

Javan kanssa otin myös tokoa, koska meillä on pitkästä aikaa tokokoe melkein jo kalenterissa. Teimme 2,5 minuutin paikkamakuun, jonka aikana yritin häiriköidä Javaa mm. heittelemällä lelua. Javasta huomasi, että sen olisi tehnyt mieli painua lelun perään, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Olin oikein supertyytyväinen Javan suoritukseen. Seuraamisten kanssa taasen olikin ongelmia, kun seuratessa Java herkästi lähtee liian sivulle tai jää taakse ja lopun perusasento jää tästä syystä vinoon. Olen treenannut näitä kotona lyhyellä matkalla ja toimivat silloin hyvin, mutta heti kun matka pitenee, Javakin lähtee lipumaan omille teilleen.

Näistä treeneistä hetkeksi kotiin lepäämään ja pesemään Neleä. Testattiin viime postauksessa mainittua hoitoainetta ja ainakin heti pesun jälkeen turkki vaikutti mukavan tuntuiselta. Mutta katsotaan nyt mitä viikon aikana ehtii taas tapahtua... Iltapäivällä vuorossa oli meille jotain aivan poikkeuksellista eli näyttelytreenit, jotka järjesti meidän oma yhdistys. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt näyttelytreeneissä, ehkä joskus Nelen pentuaikoina. Mutta nyt on tällaisille treeneille viimeinkin tarvetta, kun Nele pääsee näillä näkymin osallistumaan kiinanharjakoirien Club Showhun heinäkuussa. Toki menemme vain viallisten koirien luokkaan, mutta voisi silti olla hyvä esiintyä edukseen varsinkin, kun kilpakumppanit ovat pahimmassa tapauksessa monen maan valioita... Näyttelytreeneissä Nele oli kuten mätsäreissäkin eli esiintyi hyvin ja kun tuomari oli oikein tuttu niin tällä kertaa piti heilutella häntääkin. :)

Ja jotta päivä ei vielä päättyisi, jatkoimme muutaman näyttelytreeniläisen kanssa Hakametsän koirapuistoon. Molemmat koirani käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka puistossa oli useita koiria. Java keskittyi ensin lintuihin ja sen jälkeen keppeihin sekä käpyihin. Välillä toki piti käydä komentamassa leikkiviä koiria... Nele rauhoittui aika pian viereeni eikä jaksanut osallistua leikkeihin. Kotiin käveltiin maisemareittiä eli radan vartta pitkin ja iltaruoan jälkeen molemmat koirat kaatuivat suoraan nukkumaan.

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

Uusi hoitoaine testiin

Nelen turkin kanssa on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän takkuuntumisongelmia. Ainakin osittain ne johtuvat turkin lähtemisestä talven jälkeen, mutta turkki on myös kuiva eivätkä pesuaineeni ole parhaita mahdollisia. Työn alla onkin ollut uuden hoitoaineen hankkiminen.

Tänä vuonna en lähtenyt turistiksi Tampereen KV-näyttelyyn, mutta onneksi on näyttelyitä harrastavia ystäviä. KV-näyttelystä Nele sai Coat Handler Conditioner-hoitoaineen ja uuden harjan:


Kiitos Pialle näistä!

sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Nele agility- ja hyppyradalla

Eilen kutsuivat Hämeenkyrön agilitykisat. Olin ilmoittanut Nelen hyppyradalle ja ensimmäistä kertaa myös agilityradalle. Kisat alkoivat meidän osalta klo 10.15 ja juurikin agilityradalla.

Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin ja radan rakentamista katsellessa jännitti mihin laittaisivat keinun. Kerrankin oli  uskomattoman hyvä tuuri ja radalle ei laitettu keinua ollenkaan!! Agilityrata itsessään ei ollut yhtään vaikea ja ihanneaikakin kohtuullinen. Lähdin Nelen kanssa radalle kolmantena, mutta ohjaaja taisi olla vielä puoliunessa, sillä heti radan alkupuolella unohdin ohjaamisen jonnekin ja Nele meni A:n jälkeen hypyn ohi, josta vitonen. Tässä vaiheessa piti ihan ääneen pyytää Neleltä anteeksi, koska virhe meni niin totaalisesti omaan piikkiin. Keppien aloituksesta saatiin kymppi, kun Nele yritti kahdesti aloittaa väärästä välistä. Loppurata meni hyvin, tosin puomilla Nele oli hieman hidas. Saatiin kuitenkin ensimmäisestä agilityradasta heti tulos: 15vp ja yliaikaa 4,47 sekuntia. Luulen, että jos radalla ei olisi pitänyt korjailla, olisimme kerrankin ehtineet ihanneaikaan!

Videokin löytyy, tosin aika kaukaa kuvattuna, mutta kyllä me siellä Nelen kanssa ollaan:



Hyppyrata vaikutti aluksi hankalalta, mutta ei sitten rataan tutustuessa ollutkaan enää niin paha. Ratapiirros löytyy täältä. Tämä rata meni meiltä todella hyvin, tosin Nele lopetti pujottelun liian aikaisin, jonka jälkeen korjasin ohjaamalla Nelen itse väärään väliin. Enkä edes tajunnut tätä mokaa (viimeinen keppi ei jäänyt Nelen oikealle puolelle), vaan jatkettiin rataa eteenpäin. Eli hylätty tuli tämän sähläyksen takia.



Hyvät fiilikset jäi näistä kisoista, vaikka oma mokailu vähän harmittaakin. Mutta pääasia on, että Nele meni hyvin ja reippaasti! Toki vauhtia saisi yhä tulla lisää, mutta oikeaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Ulkokisat ovat ehkä enemmän meidän juttu, jos vain ilma on optimaalinen. :) Nyt pitäisi kisata enemmän, että Nele saisi kisakokemusta ja -varmuutta ja ehkä jopa sen ensimmäisen nollan... Seuraavat kisat voisivat olla kalenterissa touko-kesäkuun vaihteessa ja sitä ennen pitäisi saada keinu sujumaan VIIMEINKIN kunnolla sekä parantaa paljon keppien suoritusvarmuutta, varsinkin aloitusta.

torstaina, toukokuuta 05, 2011

Silmätippoja ja puolikas kyytabletti

Viime viikolla sain Hakametsästä puhelun, että silmälääkäri oli päättänyt määrätä Javalle silmänpainetta alentavat silmätipat oikeaan silmään. Aiemmassa postauksessa kerroin, että oikea silmä olisi ollut ok, mutta näköjään siinä painelukema oli sittenkin hieman viitearvoja korkeampi. Resepti tuli postissa kotiin ja tänä maanantaina poikkesin läheisessä apteekissa hakemassa tipat. Apteekissa valitsin reseptistä poiketen rinnakkaislääkkeen ja sain silmätipat hieman halvemmalla (pullo maksoi 10,40e).

Ohjeen mukaisesti Javalle laitetaan yksi tippa kahdesti vuorokaudessa oikeaan silmään. Aloitin laittamisen tiistaina ja nätisti Java antaa tipan laittaa, vaikka ei varmaan suuremmin nauti tilanteesta. Huomenna olisi tarkoitus soittaa meille taas ensi viikolle silmänpaineiden kontrolliaika, koska viikon päästä tippojen aloituksesta paineet pitää mittauttaa.

Ja jotta tämä ei olisi tässä, on Javan terveys muutenkin viime aikoina vaivannut päätä. Viime torstaina pesin Javan ja trimmasin sen naaman kuten monta kertaa aiemminkin. Illalla huomasin, että toinen Javan suupielistä oli turvonnut ja Java joutuikin nukkumaan yönsä pitkästä aikaa kauluri päässä, jottei raapisi itseään. Aamulla turvotus oli laskenut ja päivän aikana suupieli palautui normaaliksi. Kunnes taas perjantai-iltapäivänä huomasin, että toinenkin suupieli on alkanut turvota ja että aiemmin turvonnut alkoi taas oireilla. Tässä vaiheessa päätin kysellä apua eläinlääkäristä ja soitin Hakametsään.

Ohjeeksi annettiin raapimisen estäminen kaulurilla, turvotusalueen pyyhkiminen puhdistusaineella ja puolikas kyytabletti (ensin sanoivat, että kokonainen, mutta päädyttiin sitten puolikkaaseen, kun itse epäilin annostusta Javan kokoiselle). Onneksi autossa oli yhä viime kesänä ostettuja kyytabletteja! Illan aikana turvotus hiljalleen laski eikä ole enää palannut. Jotenkin hyvin mystinen juttu ja loogista olisi, että reaktio olisi jotenkin liittynyt kuonon trimmaamiseen. Ihmeellistä vain, ettei siitä koskaan aiemmin ole tullut mitään tällaista.

Eilen tarkemman tarkistelun kohteeksi joutuivat Javan korvat. Synttäriensä kunniaksi Java sai korvien, silmien ja hampaiden puhdistuksen eikä varmasti tykännyt yhdestäkään toimenpiteestä. Toisaalta myös Nele joutui samaisen puhdistusoperaation uhriksi... Javan korvia puhdistaessa huomasin molemmissa korvanlehdissä jotain ylimääräistä. Ensin luulin, että se on jotain eritettä, mutta nyt vaikuttaa, että se olikin rupea tai muuta vastaavaa? Voi olla, että tämä liittyy tuohon yllämainittuun suupielten turpoamiseen, mutta en ole nähnyt Javan missään vaiheessa rapsuttavan molempia korviaan niin intensiivisesti, että iho olisi voinut mennä rikki.

Täytyy nyt seurailla Javan korvia ja tarvittaessa voin kysyä asiasta Hakametsässä, kun mennään silmänpaineiden mittaukseen. On jotenkin hämmentävää, että Javalla on viime aikoina ollut näin paljon kaikenlaisia terveysongelmia, mutta niin kai se on, että vanhuus ei tule yksin.

keskiviikkona, toukokuuta 04, 2011

Java 5v

Melkein heti Nelen jälkeen on Javan vuoro juhlia synttäreitään, vuosia tulee tänään täyteen viisi!

sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011

Vappu

Koirien vappu kului näissä tunnelmissa:

 Java vahtii tarkasti grillin vieressä

Nele tyytyi katselemaan kauempaa