sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Kolmoset korkattu

Ensimmäinen startti kolmosissa on nyt takana. Meinasi taas ennen kisoja jännittää oikein kunnolla ja lähinnä se, että muistaako radan vai ei. Erehdyin myös katsomaan erään videon kolmosista ja alkoi masentaa, kun ei Javan kanssa olla yhtä taitavia kuin videon koirakko.

Minikolmoset oli päivän päättävä luokka ja ehdin katsoa radan useampaan otteeseen ennen omaa rataan tutustumista ja kisavuoroa. Ikäviä ansapaikkoja tuomari oli keksinyt, mutta muuten rata vaikutti ihan kohtuulliselta. Lähdössä Java ei millään olisi halunnut jäädä paikoilleen, vaan hiipi koko ajan eteenpäin. Taisi olla aika kovilla kierroksilla aloituksessa, koska varmasti vaistosi jännitykseni ja lisäksi jouduimme hetken odottamaan vuoroamme turhan lähellä ohikulkijoita, joita Java innostui haukkumaan.

Ensimmäinen ansa oli hypyn jälkeen tuleva putki, johon piti mennä kauempana olevasta päästä. Etukäteen epäilin, että lähempi pää imaisee Javan, mutta sain kuin sainkin Javan valitsemaan oikein. Seuraavaksi oli puomi-putki ansa, joka johti meillä hylkäykseen. Piti mennä putkeen, mutta huonosta ohjauksestani johtuen Java menikin puomille. Putken jälkeen oli varsin mielenkiintoinen keppikulma, josta kuitenkin selvittiin ihan hyvin. Loppurata olisi muuten ollut suht ok, mutta toiseksi viimeisellä esteellä Java päätti tehdä vielä lentokeinun. Tämä harmittaa eniten ja mietin olisiko käskyllä voinut olla vaikutusta siihen miksi Java ei pysähtynytkään. Yleensä olen vähintään kiljaissut keinu-käskyn Javalle, kun aina näyttää, että meinaa juosta suorilta läpi, mutta nyt sanoin käskyn paljon rauhallisemmin (ja hengästyneemmin).



Olen todella tyytyväinen tämän päivän rataan hylystä huolimatta! Pelkäsin, että ollaan ihan surkeita kaikkien niiden huippukisaajien keskellä, mutta ei Java todellakaan huonoimmasta päästä ollut. Enemmän pitäisi vain pyrkiä pois turhasta saattelusta esteille, koska siihen menee liian paljon aikaa. Toisaalta tuntuu, että jos yritän vähänkin kauempaa käskyttää Javaa niin se tulee luokseni hyppimään ja haukkumaan. Irtautumisharjoituksia meille siis. :)

keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Takapenkiltä omaan häkkiin

Ostin tänään koirille kevytmetallihäkin autoon. Aiemmin tytöt ovat matkustaneet turvavyövaljaissa takapenkillä, mutta olen todennut valjaiden kiinnittelyn varsin rasittavaksi puuhaksi. Silloin tällöin valjaiden laittaminen onkin jäänyt, mistä en ole ollenkaan ylpeä. Lisäksi takapenkki näyttää juuri siltä, että siellä matkustaa kaksi koiraa: karvoja, hiekkaa, likaa. Useimmat kyydissä matkustaneet ovat tuskin tästä hätkähtäneet, koiraihmisiä kun ovat enkä usko kenenkään pukeutuvan lenkille parhaimpiinsa. Mutta koirattomilla reissulla on suhteellisen tympeää, kun takapenkki on niin kaameassa kunnossa ja aina sieltä saa keräillä valjaita sekä penkinsuojia ennen kuin matkustajat pääsevät sisään.

Nele on varsin kiltti automatkailija ja lähinnä makailee paikallaan. Pidemmillä matkoilla Nele on jostain syystä kärsinyt pahoinvoinnista, mutta toivon, että se olisi vain hetkellinen ongelma. Java sen sijaan on autossa aivan mahdoton tapaus. Vapaana siirtyy välittömästi pelkääjän paikalle ja jos se on estetty niin kiipeilee ja kurkottelee missä sattuu. Valjaatkaan eivät tätä täysin estä, vaan Java roikkuu silti takaikkunalla. Kurakelien aikaan ikkunan pielet ovatkin varsin mielenkiintoisen näköiset.

Häkin toivon ratkaisevan näitä meidän matkustamisongelmia. Koirat siirtyvät matkustamaan takaluukkuun ja tämä on varsinkin lyhyiden matkojen pelastus. Yleensä olen nimittäin lähdössä jo valmiiksi viime tipassa ja valjaiden kiinnittely on silloin äärimmäisen raivostuttavaa. Nyt voin vain nostaa koirat autoon ja lähteä. Voi olla, että pidemmillä matkoilla yhä käytetään turvavyövaljaita, riippuen vähän miten koirat tottuvat häkissä matkustamiseen. Lisäksi häkki tulee olemaan todella kätevä kesällä, jos tarvitsee ottaa molemmat koirat mukaan, mutta treenata vain toisen kanssa, jolloin toinen voi odottaa häkissään ja takaluukun pystyy pitämään auki. Viime kesänä Nelen agitreenien aikaan jätin Javan välillä autoon odottamaan ja kyllä sitä kävi lämpiminä päivinä mielessä, ettei autossa vain tule liian kuuma.

Tässä kuva häkistä:


Ostin häkin Nekalan Mustista ja Mirristä ja hintaa sille tuli huikeat 25e (kiitos TamSKin -15% jäsenalennuksen ja Javan kisoista voittamien lahjakorttien). Sovitin takaluukkuun ensin pienempää häkkiä, mutta koska halusin mahdollisimman ison (koskaan ei tiedä montako koiraa sinne tulevaisuudessa laitetaan...), kävin hakemassa vielä kokoa suuremman. Onneksi tein näin, koska isompi häkki (79x48x53) oli kuin tehty pikku-Toyotan takaluukkuun! Häkissä on kaksi ovea: toinen suoraan edessä ja toinen oikeassa reunassa. Pienemmässä mallissa etummainen ovi ei mahtunut aukeamaan, mutta isommassa mahtuu juuri ja juuri auki. Asiat menivät siis aivan kuten pitääkin ja olen todella tyytyväinen tähän ostokseen. Toivottavasti koiratkin ovat myöhemmin samaa mieltä.

Seuraavaksi sisustan häkin pehmusteilla ja siitä alkaakin koirien totuttelu uuteen paikkaansa. Jossain vaiheessa täytyy myös tehdä perusteellinen takapenkin siivous. :)

tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Koulutussuunnitelmia

Seuraavaksi hieman koulutusjuttuja. Sain jo jokin aika sitten luettua Emma Parsonsin Ääni rauhoittaa-kirjan. Ihan mielenkiintoinen, tosin kirjoittaja on amerikkalainen, joten tyyli oli sen mukainen ja lisäksi suomennoksessa oli ärsyttävän paljon kirjoitusvirheitä. Mitään huikaisevaa ahaa-elämystä en kirjasta saanut, sillä paljon oli sellaisen toistoa, jonka jo etukäteen tiesin.

Aiemmin listailin peruskäskyjä, jotka koiran kuin koiran tulisi Parsonsin mukaan hallita. Varsinkin Javalla suurin osa näistä käskyistä on jo hyvin hallussa ja Nelekin pärjää kohtuullisesti, mutta molempien kanssa tekisi hyvää harjoitella etäisyyttä ja kestoa. Lisäksi minun pitäisi nyt lopettaa koirien nimen jatkuva hokeminen ja opettaa koirille, että kun kuulevat nimensä KERRAN, siihen pitää reagoida. Olen myös muistuttanut vierailijoita koirien huomioimattomuudesta ja ihan hyvin tämä on mennytkin. Melkoisia hyppypomppuja koirat ovat yhä, mutta jos pikkuhiljaa tottuisivat siihen, että tulevat perässäni olohuoneeseen odottelemaan.

Kevythäkki muutti auton takaluukusta olohuoneen lattialle, jotta voisin opettaa koirille häkki-käskyn. Voisi helpottaa tätä elämää, kun koirat menisivät vapaaehtoisesti häkkiin käskyn kuultuaan sen sijaan, että joudun nostamaan ne sinne tai muuten tunkemaan oviaukosta.

Noutoa olen opettanut molemmille koirille. Ollaan vasta tosi alkeissa eikä edes käytetä oikeaa noutokapulaa vaan narulelusta tuunattua versiota. Java ottaa kapulan jo suuhunsa ja nostaa sen ylös, nyt pitäisi vain pidentää kestoa ja lisätä käsky mukaan. Nele ei vielä nosta kapulaa, mutta ollaan kuitenkin päästy siihen, että koskee kapulaan jo suullaan. Ja aina vähän väliä tassuillaan, koska Nelen mielestä kaikkea ja kaikkia on käpälöitävä. Mutta ei huono alku kuitenkaan, tästä on hyvä jatkaa. Myös käden koskeminen pitäisi ottaa harjoituslistalle, mutta tähän mennessä se on vielä jäänyt.

Seuraavaksi pitäisi alkaa naksuttimen kanssa oikeasti tositoimiin tämän sisällä harjoittelun lisäksi. Tavoitteena olisi opettaa molemmat koirat ohittamaan nätisti ja HILJAA. Lisäksi ajattelin tehdä taas yhden (luultavasti epätoivoisen) yrityksen Javan lintuinnostusta vastaan ja kokeilla saisinko naksuttimen avulla Javan huomion minuun lintujen sijasta. Käytännössä on pakko yrittää tehdä edes muutama lenkki erikseen koirien kanssa, koska muuten ohitusten harjoitteleminen on niin hankalaa. Javan ja lintujen kanssa voisi aloittaa ihan tästä läheltä, kun puskissa tuntuu jo olevan ihan riittävästi pikkulintuja ja jos asiat etenevät, niin sitten siirtyä pikkuhiljaa metsään. Jokaista lenkkiä en kuitenkaan voi tehdä erikseen vain yhden koiran kanssa, joten muuten jatketaan tätä nykyistä väistötekniikkaa. Tärkeää olisi välttää epäonnistumisia, minkä muut koiranomistajat yrittävät välillä tehdä niin vaikeaksi, ettei todellistakaan.

Helmikuun ajan todennäköisesti mennään vielä vanhojen kuvioiden mukaan, mutta maaliskuussa voisi aloittaa treenaamisen aivan tosissaan. Silloin toukokuussa minulla olisi jo kaksi kauniisti käyttäytyvää koiraa. :P Tosiasiassa aloittaminen on nyt ihan kiinni siitä miten kevät lähtee tästä etenemään, koska -20 pakkasessa on aivan turha treenata mitään muuta kuin lämpimänä pysymistä.

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Laskiaisretkellä

Huomasin vasta nyt, että blogilla tuli vuosi täyteen helmikuun alussa. Melkein sata postausta jo kasassa ja näköjään olen kirjoittanut keskimäärin noin 6 postausta / kuukausi. Enemmänkin olisi tehnyt mieli tarinoida, mutta "yllättäen" aika menee niin nopeasti, ettei vain ehdi.

Eilen lähdimme laskiaisen kunniaksi retkelle Kangasalan Santasaareen. Kyseessä oli pikkukoirafoorumin kautta järjestetty tapahtuma ja saimmekin ihailtavan paljon pikkukoiria mukaan: yhteensä 11! Paljon täydellisempi retki ei olisi voinut olla: juuri sopiva ilma, jäälle aurattu leveä jäätie eikä paikalla muita kuin muutama pilkkijä, makkaranpaistoa nuotiolla, kuumaa kaakaota ja loistavaa seuraa itselle sekä koirille.

Javaa epäilyttää kaverien aikeet
(kuva: Tytti Käyhkö)

Vauhtia tassuissa

Päivän murhanhimoisemmasta ilmeestä vastasi Nele, mutta onneksi koirakaveri Hila kuitenkin säilyi yhtenä kappaleena
(kuva: Tytti Käyhkö)

Vaihteeksi allekirjoittanutkin kuvaan; ihmettelen Nelen kanssa kaakaomukia
(kuva: Tytti Käyhkö)

Pienet kerjäläiset saivat tahtonsa läpi
(kuva: Tytti Käyhkö)

Retkeläiset nuotiolla

Retkitarinaa ja kuvia löytyy myös koirakavereittemme Hilan sekä Oton ja Oivan blogista.

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

KOLMOSIIN!

Aloitettiin kisakausi tänään Tampereen Niihamassa yhdellä startilla. Minikakkosia oli paikalla 12 ja nousunollia näin ollen jaossa 3. Rata ei ollut mikään mahdoton, mutta aikamoista pyöritystä se oli ja sarjaestekin oli otettu mukaan.

Meidän lähtövuoro oli n. puolivälissä luokkaa. Startissa Java ei suostunut istumaan kunnolla, mutta pysyi kuitenkin suht hyvin paikallaan. Keppien pelkäsin olevan suurin kompastuskivemme ja ennen niitä Java ilmoittikin hieman mielipidettään, mutta kun pääsi aloittamaan kepit niin meni ne myös kunnolla loppuun asti. Mentiin rata täysillä läpi, tosin olen sitä mieltä, että Java meni hieman normaalia hitaammin, koska pysyin hyvin mukana menossa. Lopputuloksena saatiin viimeinen nousunolla, luokkavoitto ja nousu kolmosiin! Olen todella tyytyväinen, koska tämän päiväinen rata oli ehkä yksi parhaimpia mitä olemme tehneet. Katsokaa vaikka itse (tästä eteenpäin näihin kisaraportteihin tulee joko ratapiirros tai video, mutta ei molempia, että saisin nämä jutut nopeammin nettiin):



Palkinnoksi saimme ilmaisen startin TamSKin kisaan (eli toisin sanoen lahjakortin), 3 kg ruokaa ja pienemmän näytepussin, 5 euron lahjakortin M&M:n ja laukun, jossa oli proteiinituotteita allekirjoittaneelle. Lisäksi tietysti agilitysertifikaatti ja kaksi ruusuketta.

Tästä eteenpäin meidän kisaaminen tulee pitkälti olemaan omaksi iloksi kisaamista. Kolmosluokissa jaetaan myös sertifikaatteja, mutta sekarotuisille niistä ei sinänsä ole iloa. Tässä hieman lisätietoja Agilityliiton sivuilta:

"Uuden kilpailusäännön voimaan tulemisen jälkeen 1.6.2009 agilitykilpailuissa aletaan jakaa myös 3-luokassa agility- ja hyppysertifikaatteja. Agilitysertifikaatti jaetaan agilityradalla tehdyn kilpailusuorituksen perusteella ja hyppysertifikaatti hyppyradalla tehdyn kilpailusuorituksen perusteella. Sertifikaatti (agility/hyppysertifikaatti) annetaan kilpailuluokan (agility/hyppyrata) nopeimman nollatuloksen (0,00) tehneelle koiralle, joka ei ole saavuttanut Suomen agility/hyppyvalion arvoa.

--

Mikäli koira ei voi vastaanottaa agilityradalta agilitysertifikaattia tai hyppyradalta hyppysertifikaattia (koira on saanut agility/hyppysertifikaatin ko. agilitytuomarilta, vuoden ja päivän mittainen aikaraja ei täyty, koira on jo saanut kolme agility/hyppysertifikaattia), siirtyy sertifikaatti seuraavaksi nopeimman nollatuloksen (0,00) tehneelle koiralle kilpailuluokan osallistujamäärään suhteutetun porrastuksen mukaisesti. Pienissä kilpailuluokissa sertifikaatin (agility/hyppysertifikaatti) voi saada vain voittaja, kun taas osallistujamäärältään suurissa kilpailuluokissa sertifikaatti voi siirtyä jopa enintään viidenneksi sijoittuneelle koiralle.

--

Sekarotuiset koirat

Sertifikaatteja voidaan kaikissa tasoluokissa jakaa myös sekarotuisille koirille. Näin ollen myös sekarotuiselle koiralle voidaan antaa 1- ja 2 luokassa agilitysertifikaatit ja 3-luokassa kolme agilitysertifikaattia ja kolme hyppysertifikaattia. Valionarvon myöntämisessä noudatetaan taas Kennelliiton valioarvosääntöä, eikä valioarvoa siten voida myöntää sekarotuiselle koiralle."

Vaikea ymmärtää miksi kaikille koirille rotuun katsomatta ei voitaisi antaa samaa tunnustusta lajissa pärjäämisestä ja erikseen palkita niitä, jotka ovat saaneet myös näyttelyissä menestystä. Muutenkin kaiken liittäminen tavalla tai toisella näyttelyihin on melko naurettavaa, kun ottaa huomioon millaisia koiria niissä ihannoidaan ja miten eri tavoilla tuomarit voivat samaa koiraa palkita (toinen antaa hylätyn, toinen nostaa BIS-voittajaksi). Mutta näillä mennään, koska Kennelliiton tuntien mitään muutosta on turha odottaa mihinkään. Jos saisivat ensin edes rotukoirien asiat kuntoon, mutta kun sekin on kovin hankalaa... Agilityliiton sivuilta huomasin kuitenkin yhden isomman kilpailun, joka voisi käydä meillekin, jos halutaan tosissaan tavoitella mainetta ja kunniaa:

"European Open on vuosittainen FCI:n tunnustama kaikille koirakoille avoin agilitykilpailu. Kilpailuun voivat osallistua kaikkien tasoluokkien koirat, ja se on avoin myös sekarotuisille koirille. Koirien tulee olla rekisteröity Suomen Kennelliitossa."

lauantaina, helmikuuta 06, 2010

Koirahierojan käsittelyssä

Torstaina Java ja Nele pääsivät koirahierojan käsittelyyn. Hieroja löytyi pikkukoirafoorumin kautta, kun eräs kirjoittajista haki itselleen projektikoiria koirahierojaopiskelunsa puitteissa. Hieronta tapahtui meillä kotona ja koirista huomasi heti, että ne olivat paljon rauhallisempia kuin fyssarilla vieraissa tiloissa. Java varsinkin oli fyssarilla hyvin epäluuloinen ja seisoskeli aluksi ulko-oven lähettyvillä, joten annoimmekin silloin Javalle aikaa tutustua paikkaan ja Nele pääsi ensimmäisenä käsittelyyn.

Nelestä aloitettiin myös torstaina. Pääasiassa oli kiltisti paikallaan, mutta välillä meinasi pää ja erityisesti takajalka nousta. Pientä kireyttä oli selässä aikalailla samassa paikassa, josta fyssarikin mainitsi, mutta muuten Nele oli ok.

Java otti hieronnan varsin rauhallisesti ja pysyi paremmin paikallaan kuin Nele. Käsittelykään ei ollut niin rankkaa kuin fyssarilla, joten nyt ei ollut läähätyksestä tietoakaan. Hierojan mukaan Java ei ollut tapaamistaan koirista sieltä pahimmasta päästä (onneksi!), mutta kireyttä etuosassa oli. Kysyi mitä mieltä Java on portaiden kävelystä ja nyt kun asiaa mietin, niin Java on ehkä mennyt portaita vähän vaisusti. Osan siitä olen laittanut tassuihin jäävän lumen piikkiin, koska se varmasti tekee lattiasta vielä liukkaamman tuntuisen. Ja meillähän portaita riittää, kun asutaan kolmannessa kerroksessa eikä hissistä ole tietoakaan. Hieroja ehdotti, että kantaisin Javan portaat ylös ja alas, koska niiden kulkeminen ei välttämättä ole nyt hyväksi Javalle. Lisäksi apua voisi olla lämmitetyn kauratyynyn (yms.) käyttämisestä. En usko, että Javalla on mitään tätä ideaa vastaan, koska selkeästi pitää lämmöstä.

Javalla on nyt käytössään henkilökohtainen hissi (eli allekirjoittanut), Nele sen sijaan saa käyttää omia tassujaan. Portaat käyvät hyvin kuntoilusta, mutta kieltämättä on vähän mietityttänyt tuleeko niistä jossain vaiheessa koirille ongelma. Pienelle (ja isommallekin) koiralle on varmasti aika rankkaa kivuta portaita jatkuvasti liukkaalla alustalla. Onkin hyvin todennäköistä, että kun tästä muutamme pois, on seuraava osoite rivitalossa.

keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010

Pikkukoiria siellä ja täällä

Viime lauantaina koirat pääsivät Iidesjärvelle tapaamaan uusia ja vanhoja koirakavereita. Kyseessä oli pikkukoiramiitti, johon osallistui yhteensä 9 koiraa. Näistä 5 oli jo ennestään tuttuja ja 2 ihan uutta tuttavuutta. Alussa Javan piti komentaa vähän kaikkia, mutta koska koirat olivat lähes koko ajan vapaana, Javakin lähti pian omia polkujaan.

Tällaisissa miiteissä koirien vapaanapito on erittäin hyvä asia, koska silloin ne voivat valita kenen kanssa leikkivät vai leikkivätkö ollenkaan. Hihnassa Java tuntuu nykyään äksyilevän vähän kaikille, ainakin jos tulevat ihan iholle ja vapaanakin innostuu leikkimään vain harvojen ja valittujen kanssa. Vapaana ollessaan Java meneekin yleensä ihan omia reittejä muista koirista pahemmin piittaamatta ja se on ihan ok, koska kuitenkin sietää muiden läsnäolon eikä esimerkiksi yritä aloittaa tappelua. Nele viihtyy paremmin muiden seurassa, varsinkin jos paikalla on kivoja poikia ;), mutta jonkin verran oman tien kulkijaa löytyy myös Nelestä.

Tältä meidän miitissä näytti:

Lumikaan ei pysäytä Javaa - se on vain hidaste

Hurja harjakoira Nele lähestyy

Oli ne hetken paikallakin

Pikkukoirajono

Vastaisuudessa pikkukoiramiittejä saattaa meille olla tiedossa enemmänkin, sillä viime viikolla aloitti toimintansa Tampereen pikkukoirat-foorumi, jonka puitteissa on tarkoitus järjestää yhteistä toimintaa Tampereen seudun pikkukoirille omistajineen. Ei ehkä ole epäselvää, että allekirjoittanut on yhtenä taustahenkilönä tuossa. Itse ainakin kaipasin kovin koirakavereita aikanaan Javalle ja mistäpä niitä muualtakaan löytyi kuin netistä.

Pienenä mainoksena blogista löytyykin vastaisuudessa foorumin banneri. Foorumille tervetulleita ovat kaikki täysi-ikäiset Tampereella (tai lähikunnissa) vaikuttavat pikkukoirien omistajat (pikkukoiraksi luetaan tässä 40cm ja alle koirat).