Lassinlinna-saari
Nele fiksuna tyttönä meni kallion viereen suojaan tuulelta
Keskiviikkoaamuna Tilda ontui ja oli selvästi kipeä. Aamulla ei juurikaan halunnut astua tassulla eikä halunnut, että siihen kosketaan. Tassusta ei kuitenkaan tullut verta. Aamulenkillä kannoin Tildan asioilleen ja sen jälkeen Tilda matkasi sylikyydillä, kun muut koirat kävelivät pikkulenkin. Tildasta huomasi hyvin, että pikkuneiti on kipeä, kun aamupalan jälkeen katosi heti nukkumaan eikä vastaanotto työpäiväni jälkeen ollut ollenkaan niin riemuisa kuin yleensä. Aluksi ajattelin viedä Tildan näytille torstaiaamuna Hakametsään samalla, kun Java käy hammaskontrollissa. Tämä ei kuitenkaan Hakametsälle käynyt eikä Reviiristäkään löytynyt itselleni sopivia vapaita aikoja. Lopulta päädyin soittamaan Univetiin, johon saimme ilta-ajan jo samalle päivälle.
"Tildalla on oikean etutassun 2. varpaan kynsivalli tulehtunut. Varvas on turvoksissa ja punottava, sekä kosketusarka. Kynsi vaikuttaisi olevan kiinni napakasti, mutta kynsivallissa on vanhaa verta."
"Yleistutkimus on muuten normaali. Syke 120/min, normaalit sydänäänet. -- Hammaskiveä ja ientulehdusta etenkin yläleuan väliposkihampaiden alueella (p2-p3) ja p3 rotatoitunut eli on poikittain. Suosittelen hammaskivenpoistoa kevään aikana ja hammastarkastusta."
Eläinlääkärissä Tildan varpaasta leikattiin karvat pois ja se puhdistettiin. Pikkuneiti sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Tassua on myös pitänyt puhdistaa Betadinella, käyttää ulkona tossua ja sisällä kauluria. Kauluria en ole käyttänyt koirilla ikuisuuksiin ja se oli saanut hieman uuden muodon säilytyspaikassaan. Hyvin Tilda on kuitenkin sietänyt hieman vinoa kauluria ja nukkunut yöt kiltisti se päässä. Työpäivien aikana sen sijaan on kuulunut välillä surullista vinkumista. Sinänsä on hyvä, että Tilda joutui nyt totuttelemaan kauluriin, ettei se tule yllätyksenä sterilisaation jälkeen. Kotona ollessani pidin kuitenkin Tildalla tassussa sukkaa, mukavampi koiralle niin.
Kuvattu eläinlääkärikäynnin jälkeen
Tämän viikon maanantai-iltaan asti jatkettiin näin, kunnes Tildan tossu putosi iltalenkillä ja jäi sille tielleen. Kynsi vaikuttaa parantuneen hyvin eikä Tilda ole kiinnostunut tassustaan, joten kauluri saa jäädä hetkeksi sivuun.
Torstaiaamuna oli Javan vuoro lähteä liikenteeseen, kun suuntasimme Hakametsään maksuttomaan hammaskontrolliin. Ennen eläinlääkärin tapaamista Java kävi vaa'alla, joka näytti enää 3,8 kiloa! Pudotusta kahden viikon takaisesta oli 300 g. Aluksi lääkäri vilkaisi Javan suuhun ja totesi sen näyttävän hyvältä. Nyt on taas lupa syödä normaalisti kovia nappuloita ja lelukorinkin sai ottaa pois kaapin päältä. Painon laskeminen sen sijaan huolestutti myös eläinlääkäriä, joka tosin tarkoittaa Javalle eräänlaista onnenpäivää: lupa syödä niin paljon kuin haluaa. Enemmän ruokaa, useammin ruokaa. Javan ruokahalu on koko ajan pysynyt hyvänä ja kaikki kuppiin laitettu katoaa nopeasti. Normaalin ruoan oheen sain luvan antaa Javalle myös Nutri-plus geeliä tuomaan lisäenergiaa. Lisäksi Tildan eläinlääkärireissulla ostin kokeeksi Gastro-Intestinal Low Fat-märkäruokaa, joka sai kaikki koirat innostumaan eikä onneksi sekoittanut kenenkään vatsaa, vaikka en yleensä syötä purkkiruokia.
Kerroin eläinlääkärille Javan mahdollisesta kipuilusta (nuolee ja puree aina välillä tassujaan eikä lenkkeily vieläkään oikein innosta) ja sain luvan jatkaa Litalginin antamista. Hän myös epäili, että Javan haimatulehdus saattaisi olla krooninen, kun ongelmia esimerkiksi liikkumisen kanssa on ollut pidempään. Parin viikon jälkeen selvinnee tarkemmin missä tällä hetkellä mennään, kun on vuorossa haimatulehduksen kontrollikäynti ja vatsan varjoainekuvaus.
Nyt noin viikon ajan kaikkien koirien lenkit ovat aiempaan verrattuna olleet lyhyitä ja vaikka sivuoireita on nähtävissä (raivokas leikkiminen ja lelujen ravistelu), ovat koirat selvinneet yllättävän hyvin. Itse olen ollut koko tämän ajan töissä, joten yksinoloja on tullut reilusta kuudesta tunnissa yhdeksään. Olisin luullut, että harjakoirat alkavat kiipeillä pitkin seiniä, mutta onneksi tyypit ovat sopeutuneet tilanteeseen. Java ei ole edes halunnut yhtään pidempiä lenkkejä ja Neleä olen välillä vienyt erikseen lähimetsään juoksemaan vapaana. Tilda selvästi haluaisi purkaa energiaansa ulkona, mutta on joutunut tyytymään hihnalenkkeihin.