Ensimmäisenä turkistaan luopui Tilda. Luultavasti Tilda vaihtaa tällä hetkellä pentuturkkiaan, sillä turkki oli todella pahassa takussa, vaikka edellisestä harjauskerrasta ei ollut pitkä aika. Jouduinkin ajamaan ja saksimaan Tildan lähes nakumalliin, kun turkki oli huopaantunut melkein ihoon asti. Trimmauksesta lähtien Tilda onkin ollut ulkona lähes aina mantteli päällä ja pari kertaa puin pikkuneidille Javan vanhan haalarin, joka tosin teki kamalat huopatakut Tildan tassuihin. Nyt Tilda on kasvatellut turkkiaan takaisin kohta jo kuukauden päivät, mutta voi olla, että joudun pitämään turkin kuitenkin hyvin lyhyenä tämän pahimman takkukauden ajan.
Seuraavaksi käsittelyyni pääsi Java, jolle oli kasvanut jo yllättävän pitkä turkki. Javan turkki on pysynyt talven ajan suhteellisen takuttomana, mutta iän, lääkityksen tai molempien seurauksena turkki on selvästi harventunut ja iho tulee nopeasti näkyviin. Tämän huomaa varsinkin pesun aikana. Java myös palelee koirista eniten ja manttelien käyttö alkoi näkyä takkuina siellä täällä, joten ajelin turkin pois 13 mm leikkuukammalla ennen eläinlääkärireissuamme.
Viimeisenä turkkinsa menetti Nele, jonka kohdalla jouduin hetken jo miettimään, että ajanko turkkiaan ollenkaan pois. Nelen turkki on ollut koko talven todella hyvässä kunnossa eikä siinä ole ollut erityisemmin takkuja ja ne muutamat harvatkin on saanut helposti kammattua pois. Nele olisi ihastuttava pitkällä turkilla, mutta toisaalta pitkän turkin hoitamiseen menee aikaa, jota juuri nyt ei ole. Nele myös rakastaa metsässä juoksemista ja olisi sääli, jos metsälenkit menisivät risujen nyppimiseen turkista, jolla koira ei lopultakaan tee mitään, kun näyttelyihin ei olla menossa. Helpomman elämän takia ajelin myös Nelen turkin 13 mm leikkuukammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti