sunnuntaina, helmikuuta 27, 2011

Tokoa

Eilen kävimme pikkukoiraporukan kanssa treenaamassa tokoa Meirän Hallilla. Otin mukaan molemmat koirat, mutta vain Java pääsi tokoilemaan ja Nele joutui odottelemaan. Onneksi molemmat koirat saivat treenien aluksi ja lopuksi ottaa pienet spurtit Janan kanssa, joten ihan tylsää ei Nelellä sentään ollut.


Javan kanssa tein vähän kaikenlaista ja porukalla otimme paikkamakuun (2,5 min) sekä luoksepäästävyyden. Nämä yhteisliikkeet onnistuivat hyvin, mutta yksittäisliikkeissä oli vähän hakemista. Onneksi kotona odotti treenikalenteri, johon sai heti tehdä pienen analyysin.

Ongelmia:
  • Väljä seuraaminen
  • Vinot perusasennot
  • Estehypyn epävarmuus + haahuilu hypyn jälkeen
  • Luoksetulon hidastuminen
Seuraaminen oli Javalla taas kovin väljää ja jäi helposti liian taakse. Perusasentojen vinous liikkeiden päätteeksi on ollut ongelma jo pitkään. Vinon asennon lisäksi Java saattaa istua liian kauas. Estehypyn epävarmuus ei ollut mikään yllättävä ongelma, koska tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun pitkästä aikaa pääsimme harjoittelemaan oikeaa tokoestettä. Hypyn jälkeinen haahuilu johtui luultavammin ihanista hajuista matossa ja onneksi saimme loppuun pari onnistunutta toistoa, kun Java kääntyi heti targetin namin syötyään. Luoksetulon hidastuminen oli hyvin pientä, mutta koska kyseessä on ollut meidän paras liike niin haluaisin, että Java tekisi sen kunnolla loppuun asti.

Pieni ongelma tokotreenauksen kanssa on ollut tilanpuute. Kotona pystyy niin rajoitetusti tekemään mitään, kuten pidempää seuraamista. Onneksi pakkaset lauhtuivat, joten täytyy käydä Tallilla omatreenaamassa ennen möllitokoa. Seuraamista voisi parantaa palkkaus useammin, estehyppyyn auttaisi tiiviimpi harjoittelu ja luoksetuloon saa vauhtia heittämällä välillä lelun taakse. Vino perusasento on hankalampi ongelma, kun se treenaamisesta huolimatta vain pysyy, mutta täytyy yhä jatkaa seinän vieressä harjoittelua.

perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Javan lintuongelma käsittelyyn

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli viedä Java ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Eilen sain viimein aikaiseksi soittaa Trainer's Choiceen ja saatiin koulutusaika kahden viikon päähän. Ensimmäinen kerta on pituudeltaan noin kolme tuntia ja varmistin vielä, että jos kylmiä pakkasia on yhä tiedossa niin ei kai meidän tarvitse olla ulkona. Ei onneksi, vaan yritykseltä löytyy myös koulutustila. Kouluttajaksi tulee Jaana Rajamäki ja hän kertoili jo puhelun aikana paljon koulutuksesta. Sanoi myös, että koska Java on kohta viisivuotias ja takana runsaasti oppimishistoriaa niin liikoja ei kannata toivoa. Välttämättä 100% luotettavuutta ei voi täysin saada.

Erittäin todennäköisesti tämä on viimeinen yritykseni tehdä Javan lintuongelmalle jotakin. Katsotaan mihin tämä meidät vie ja mitä saadaan aikaiseksi. Saimme jo ensimmäisen tehtävänkin: pitää valita yksi reaktio ja tehdä se kannattavaksi. Esimerkkinä oli luoksetuleminen hihnalenkillä, jonka luultavasti myös valitsen. Kun Java lähtee ohitseni, minun pitäisi pysähtyä ja kun Java katsoo minuun, pitäisi ottaa pari nopeaa askelta poispäin. Ja palkata Java heti, kun tulee luokse. Puhetta oli kokonaisvaltaisesta ajattelun muutoksesta lenkkien suhteen. Lenkki ei olisikaan enää kävely paikasta A paikkaan B, vaan aktiivinen koulutustilaisuus.

On totta, että vaikka kannankin joka lenkillä nameja mukana, on ajatukset yleensä muualla kuin koirissa. Koirissa ne ovat sen hetken, kun vastaantulee toinen koirakko ja joutuu miettimään mihin sillä kertaa väistäisi vai joutuuko kuuntelemaan rähinää. Harvemmin otan näitäkään tilanteita koulutuksen kannalta, vaikka olen täälläkin monta kertaa sanonut, että ohitusongelma pitäisi saada haltuun. Jep, paljon puhetta, mutta vähän tekoja - se on huomattu monesti.

Mukavaa on, että Trainer's Choicessa käytetään naksutinkoulutuksen periaatteita. Eli en varsinaisesti houkuttele Javaa tulemaan luokseni, vaan annan sen itse valita käytöksen. Javan ja Nelenkin kohdalla olen pitkään tehnyt sitä virhettä, etten ole antanut niiden itse oppia ja ymmärtää, vaan olen houkutellut ja tehnyt koirien puolesta. Tällainen ei juurikaan edistä saati vahvista koiran omaa oppimista. Olen vielä ihan aloittelija mitä tulee naksutinkoulutukseen, mutta oikeaan suuntaan ollaan toivon mukaan menossa.

perjantaina, helmikuuta 18, 2011

Ajankulua

Pakkasen takia koirat ovat päässeet vain hyvin lyhyille lenkeille eivätkä edes halua olla ulkona pitkään. Tänään molemmat näyttivät jo rappukäytävän tuulikaapissa siltä, että onko tuonne aivan pakko mennä. Vasta viikon päästä pitäisi uutisten mukaan pakkasten lauhtua - miten jaksetaan odottaa niin kauan? Tänään koirat kuluttivat aikaa mm. kongien parissa, huomenna haen eläinkaupasta taas luut syötäväksi.


tiistaina, helmikuuta 15, 2011

ALO-harjoittelu alkaa

Auringonpaisteesta huolimatta nyt on aivan liian kylmä ulkoiluun, joten on hyvää aikaa keskittyä sisällä treenailuun. En olekaan vielä täällä kertonut, että ilmoitin Javan tokon episten alokasluokkaan, jonka järjestää Papillon- ja Phalèneyhdistys maaliskuun puolivälissä. Paikan päällä on tuolloin luultavasti useampikin perhoskoira, joten kiva päästä näkemään miten Java sopeutuu puoliksi kaltaistensa joukkoon. Äänen käytön puolesta veikkaan, että erittäin hyvin.

Nyt pitäisi ahkerasti harjoitella ALO-liikkeet kuntoon. Eniten treenausta tarvitsisi estehyppy, kun siinä jäimme muistaakseni vielä riippuvaiseksi käsiavusta. Edellisistä tokoiluista on niin pitkä aika, etten enää edes muista mitä ollaan tehty ja miten. Jos epikset menee hyvin ja jaksetaan tässä treenailla, niin virallinen kisa voisi olla jo katsottuna - tosin vasta kesällä.

Olen ahkerasti kirjoittanut muistiinpanoja treenikalenteriimme ja pakko sanoa, että ilman kalenteria en varmaan olisi tehnyt puoliakaan näistä mitä nyt. Eli hyvä ostos kaiken kaikkiaan! Koirien kanssa työn alla on ollut hiirimaton koskettaminen ja perusasento. Molempien kanssa on edistytty hyvin ja naksutinkoulutuksen kautta Nelekin on alkanut ymmärtää paremmin sivulletulon. Tavoitteena olisi hiirimaton avulla opettaa kontaktit kokonaan uudestaan koirille, koska nyt meillä ei ole mitään järkevää tapaa käytössä niillä. Kunhan vaan mennään ja toivotaan, että tassut osuvat oikeaan kohtaan.

lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Puff!

Takana on pitkä viikko koulussa, joka koirien kohdalla tarkoitti seitsemän tunnin yksinoloja lähes joka päivä. En edes jaksanut laittaa tietokonetta nauhoittamaan päivien ajaksi, koska arvasin, että ulvontaa kuuluisi varmasti enkä halunnut masentaa itseäni sellaisella pitkän koulupäivän jälkeen. Vähän kuin "pois silmistä, pois mielestä", tosin on harmi, ettei sama päde naapureihin. TamSKin kisoissa sain Nooralta kokeiluun Aboistop-haukunestopannan Neleä varten, mutta en uskaltanut laittaa sitä vielä viikolla, kun jouduin olemaan niin kauan kotoa pois.

Tänään lähdin talkoilemaan agilityn epiksiin ja päätin laittaa haukunestopannan Nelelle, koska lauantaisin suurin osa naapureista voisi hyvin todennäköisesti olla kotona (vrt. arkipäiviin, kun ihmiset ovat töissä tms.). Koirat jäivät rauhallisesti nukkumaan kotiin ja vaikka minun piti tehdä vain lyhyt talkoilu, poissaolo venähti kuitenkin reiluun neljään tuntiin. Nyt nauhoituskin oli päällä ja luultavammin panta hämmensi Neleä sen verran, että lähes kolme tuntia täällä oli ihan hiljaista. Sitten se alkoi...Nele meni vinkumaan Javalle, ensin lyhyesti, sitten vähän pidempään, jonka lopussa ääni jo nousi. Ja puff! Panta toimi kuten pitääkin ja antoi tehokkaan palautteen. Nele selvästi pelästyi ja vinkuminen loppui siihen paikkaan. Kuuntelin nauhoitusta jonkin aikaa tämän jälkeen, mutta mitään erikoista (paniikkisäntäilyä, läähätystä, yms.) ei kuulunut. Loppuajan oli hiljaista.

Ovelle molemmat koirat tulivat iloisesti vastaan eikä ilman vienoa sitruunantuoksua olisi arvannut, että täällä on tapahtunut jotain. Otin pannan Neleltä pois ja laitoin myöhemmin vielä uudestaan takaisin, mutta mitään pelkotilaa pantaa kohtaan ei näkynyt. Toivoisin kyllä, että Nele oppisi pian, ettei vinkuminen Javalle ole sallittua ja voisin jättää pannan pois, varsinkin kun panta saattaa reagoida vääriin asioihin (kuten siihen, että itse aivastin pannan vieressä sen ollessa pyödällä, jolloin panta suihkautti sitruunaa päälleni - ei todella olisi kiva, jos toimii samoin Nelen kaulassa, kun Nele aivastaa). Tämä ulvomisongelma on selvästi lähtöisin vain ja ainoastaan Nelen käytöksestä, sillä Java ei tämän päivän nauhoituksessa päästänyt ääntäkään, vaikka mainospostikin tippui kolinalla luukusta (myöskään Nele ei reagoinut siihen).

Ja asiasta toiseen, eilen oli pakko ottaa kamera lenkille mukaan, kun aurinko paistoi niin ihanasti. Lenkin aikana ehdin kyllä taas muistaa miksi kaksi koiraa, joista toista on pidettävä koko ajan hihnassa, ja iso järjestelmäkamera ovat kerta kaikkiaan huono yhdistelmä. Aivan liikaa liikkuvia osia, mutta sainpa kuitenkin muutaman kuvan ennen kuin kamera päätyi takaisin reppuun:

Lähistöllä menee voimalinjojen alla kiva polku

Nele sai nauttia vapaudesta

lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Kisakausi alkoi

Lupauksistani huolimatta ilmoitin Nelen jälleen hyppyradalle ja näin ollen tänään oli vuorossa vuoden ensimmäiset viralliset agilitykisat. Kisat järjestettiin TamSKin Tallilla, joten esteet ja halli olivat tutut, mutta kuten hyvin tiedetään niin siitä ei välttämättä ole mitään apua. Tavoitteena meillä oli selviytyä radasta paremmin kuin viime kerralla ja päästä sieltä pois ennen enimmäisajan täyttymistä. Nämä tavoitteet täyttyivät ja vielä paremmin kuin osasin odottaa!

Nyt joku ehkä jo ajatteli, että saimme Nelen kanssa nollan, mutta ei sentään. Käytiin hakemassa taas yksi hylätty, mutta hyvä sellainen, sillä nyt kisoissa näkyi se Nele, jonka näen treeneissäkin. Innokas ja vauhdikas harjakoira, joka laittaa ohjaajankin juoksemaan. Hyppyrata oli helppo ja alussa sekä lopussa oli pitkät suorat vauhdin keräämiseen:



Kuten videosta näkyy niin meidän kohtaloksi koitui kepit, putket ja yksi hyppy. Kepeille Nele tuli liian vauhdikkaasti, olisi pitänyt kunnolla hidastaa vauhtia pois ennen aloitusta. Keppien aloitusväli löytyi hyvin, mutta toisesta välistä Nele meni kahdesti ohi. Putkilla kävi sama kaksoisohitus ja viimeisen putken Nele kiersi ihan kunnolla takaa. Tämä putkiongelma oli melko mystinen juttu ja muillekin sattui samaa. En kuitenkaan ole putkien suorituksen suhteen mitenkään huolissaan, kun tiedän Nelen kyllä osaavan ne. Keppien jälkeisellä hypyllä en ottanut Neleä riittävän hyvin hallintaan valssin jälkeen, joten Nele spurttaili hypystä ohi.

Mutta mikään ylläolevista ei harmita, koska ehdottomasti tärkeintä ja hienointa oli, että Nelestä löytyi vauhtia. Nyt on taas ihan eri fiilis kisaamisen suhteen, mutta näillä näkymin seuraavaksi on tiedossa jälleen pidempi kisatauko, kun hyppyratoja ei ole lähiseudulla ja agilityratoja varten keinua tarvitsee vielä treenailla paljon. Lisäksi kontaktit pitäisi ottaa molempien koirien kanssa kokonaan uudelleen työn alle.

Loppuun vielä Tytin ottama kuva meistä radalla:

torstaina, helmikuuta 03, 2011

Treenit kalenteriin

Tammikuun Koirat-lehdestä bongasin ilmoituksen Canistempus-treenikalenterista ja innostuin heti. Olen jo muutaman kerran aloittanut koirien treenejä varten erillisen treenivihon, mutta ongelmana on ollut merkintöjen sekavuus ja se, että ennemmin tai myöhemmin vihko unohtuu jonnekin ja treenien merkkaus jää siihen. Treenikalenteri, joka näyttää hyvältä, on sopivan pieni ja jossa on valmiit kohdat täytettäväksi, kuulostaa juuri sopivalta ratkaisulta meille. Lisäksi maksullisuus varmistaa, ettei kalenteria viitsi heti haudata laatikon pohjalle.

Joten laitoin pystyyn kimppatilauksen, johon meitä tuli viisi. Tänään kalenteri tipahti postiluukusta:



Nyt ei ole enää tekosyitä olla treenaamatta! Tammikuun alussa aloitin hyvin tämän vuoden tavoitteiden täyttämisen, mutta sitten muutto tuli sekoittamaan kuviot. Siitä saakka treenailu on ollut tauolla, mutta tästä alkaa kalenterin täyttäminen. :)

tiistaina, helmikuuta 01, 2011

Javalle lupa palata agilityyn!

Kävin tänään Javan kanssa fysioterapiassa Elina Karhumäen luona. Ensin katsottiin Javan liikkeitä ulkona ja heti perään sisällä tasapainolaudalla, jota väänneltiin ja käänneltiin joka suuntaan. Fyssarin mukaan kaikki näytti varsin hyvältä ja laudalla Java oli kuin pieni apina. :)

Toki jumejakin tarkemmassa tutkimuksessa löytyi, esimerkiksi etuosassa selkärangan paikkeilla oli selkeä jumitus. Java pääsi nauttimaan laserkäsittelystä ja oli pääosin taas nätisti paikallaan, mutta reagoi kyllä kipukohtiin. Laserkäsittelyä Java sai juuri selkärangan alueelle ja takajalkoihin sekä vielä spesiaalina polviin. Kotona pitäisi jatkaa harjoittelua kavaleteilla eli käytännössä tehdä korkeita askelia, joissa Java koukistaa polvensa. Javalla kun tuntuu olevan paha tapa tasaisella alustalla alkaa liikkua suorilla takajaloilla.

Uutta aikaa Javalle ei varattu, vaan seuraavaksi käydään Hakametsässä leikanneen eläinlääkärin juttusilla (luultavasti huhtikuussa) ja sen jälkeen, jos on tarvetta, niin voidaan käydä taas fyssarilla. Kaikkein parasta tämän päiväisessä käynnissä oli kuitenkin se, että fyssarin mielestä voin jo hiljalleen palailla Javan kanssa agilityn pariin! Käytännössä tämä tarkoittaa vähän kuin alkeista lähtemistä: ensin tehdään yksittäisiä esteitä (ja saadaan tehdä kaikkia esteitä!), sitten pieniä ratoja ja ehkä käydään episten putkiluokassa, pidempiä ratoja ja ehkä käydään episten mölli/kisaavien luokassa, ohjauskuvioita ja ehkä joskus ajan X päästä mennään taas virallisiin. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan itsekin jo pudonnut kolmosten ratojen ohjauskiemuroista ja siitä millaista on ohjata kunnolla nopeaa koiraa, jonka vauhti ei hyydy kisoissakaan.

Vaikka olisi ihana sännätä heti kunnolla agiliitämään, yritän edetä rauhallisesti. Näin talvella treenaaminen ei muutenkaan ole kaikista mukavinta, joten voidaan hyvin odotella lämpimämpiä ilmoja ennen suurempia treenailuja. Luulen, että suurin ongelma tässä Javan agilityradoille paluussa tulee olemaan allekirjoittanut, joka pelkää koiran hajoavan heti, kun liikkuu vähänkin vauhdikkaammin radalla. Pitäisi vain muistaa, että yhtälailla Java hyppii kotona ja riehuu metsässä (varsinkin jos vapaana). Eli jos kovin helposti menisi rikki, niin se olisi tapahtunut jo ajat sitten.