Puff!

Takana on pitkä viikko koulussa, joka koirien kohdalla tarkoitti seitsemän tunnin yksinoloja lähes joka päivä. En edes jaksanut laittaa tietokonetta nauhoittamaan päivien ajaksi, koska arvasin, että ulvontaa kuuluisi varmasti enkä halunnut masentaa itseäni sellaisella pitkän koulupäivän jälkeen. Vähän kuin "pois silmistä, pois mielestä", tosin on harmi, ettei sama päde naapureihin. TamSKin kisoissa sain Nooralta kokeiluun Aboistop-haukunestopannan Neleä varten, mutta en uskaltanut laittaa sitä vielä viikolla, kun jouduin olemaan niin kauan kotoa pois.

Tänään lähdin talkoilemaan agilityn epiksiin ja päätin laittaa haukunestopannan Nelelle, koska lauantaisin suurin osa naapureista voisi hyvin todennäköisesti olla kotona (vrt. arkipäiviin, kun ihmiset ovat töissä tms.). Koirat jäivät rauhallisesti nukkumaan kotiin ja vaikka minun piti tehdä vain lyhyt talkoilu, poissaolo venähti kuitenkin reiluun neljään tuntiin. Nyt nauhoituskin oli päällä ja luultavammin panta hämmensi Neleä sen verran, että lähes kolme tuntia täällä oli ihan hiljaista. Sitten se alkoi...Nele meni vinkumaan Javalle, ensin lyhyesti, sitten vähän pidempään, jonka lopussa ääni jo nousi. Ja puff! Panta toimi kuten pitääkin ja antoi tehokkaan palautteen. Nele selvästi pelästyi ja vinkuminen loppui siihen paikkaan. Kuuntelin nauhoitusta jonkin aikaa tämän jälkeen, mutta mitään erikoista (paniikkisäntäilyä, läähätystä, yms.) ei kuulunut. Loppuajan oli hiljaista.

Ovelle molemmat koirat tulivat iloisesti vastaan eikä ilman vienoa sitruunantuoksua olisi arvannut, että täällä on tapahtunut jotain. Otin pannan Neleltä pois ja laitoin myöhemmin vielä uudestaan takaisin, mutta mitään pelkotilaa pantaa kohtaan ei näkynyt. Toivoisin kyllä, että Nele oppisi pian, ettei vinkuminen Javalle ole sallittua ja voisin jättää pannan pois, varsinkin kun panta saattaa reagoida vääriin asioihin (kuten siihen, että itse aivastin pannan vieressä sen ollessa pyödällä, jolloin panta suihkautti sitruunaa päälleni - ei todella olisi kiva, jos toimii samoin Nelen kaulassa, kun Nele aivastaa). Tämä ulvomisongelma on selvästi lähtöisin vain ja ainoastaan Nelen käytöksestä, sillä Java ei tämän päivän nauhoituksessa päästänyt ääntäkään, vaikka mainospostikin tippui kolinalla luukusta (myöskään Nele ei reagoinut siihen).

Ja asiasta toiseen, eilen oli pakko ottaa kamera lenkille mukaan, kun aurinko paistoi niin ihanasti. Lenkin aikana ehdin kyllä taas muistaa miksi kaksi koiraa, joista toista on pidettävä koko ajan hihnassa, ja iso järjestelmäkamera ovat kerta kaikkiaan huono yhdistelmä. Aivan liikaa liikkuvia osia, mutta sainpa kuitenkin muutaman kuvan ennen kuin kamera päätyi takaisin reppuun:

Lähistöllä menee voimalinjojen alla kiva polku

Nele sai nauttia vapaudesta