Koirien iloksi olen taas ollut kolmen päivän vapaalla. Tällä kertaa otettiin rennosti ja esimerkiksi sunnuntaina käytettiin paljon aikaa ihan vain olemiseen, sillä aurinkoinen ja lämmin päivä näkyi koirien menossa ja pitkät lenkit sai unohtaa.
Ehdin samalla viimeistellä parvekkeen kesäkuntoon. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen ja nyt täytyy vain toivoa hyvää ilmaa, sillä alkukesän kylmyys on hidastanut kasvuunlähtöä. Lisäksi eräs valkoinen pikkukoira on salaa käynyt latvomassa ainakin basilikaa ja tuoksuhernettä...
Pajukoreissa vasemmalta basilikaa ja timjamia - samettikukkaa - samettikukkaa ja valkoista sinisievikkiä. Työpaikaltani ostin parvekkeelle valkoisen penkin, koska lattialla nämä korit olisivat tulleet nopeasti latvotuksi.
Ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla monivuotisten kasvatusta parvekkeella ja ostin itselleni synttärilahjaksi pikkusyreenin ja mustaherukan ('Pohjan jätti'). Viime vuoden kokemuksen perusteella amppelissa on taas tomaattia, sillä en jaksa tapella ampiaisten kanssa siitä kuka ehtii syödä amppelimansikat. Kaiteeseen on ripustettu muurikello ja hopeavitja, pöydällä kukkii mårbacka ja istutuslaatikossa on ruusun kaverina vielä kovin nupullista harsokukkaa.
Kokeilussa on tänä vuonna myös kesäkurpitsa. Vielä näyttää hyvältä, mutta nähtäväksi jää tekeekö tämä parvekkeella satoa.
Kesäköynnöksinä on koristehumalaa ja valkoista tuoksuhernettä (ellei Tilda ehdi syödä niitä kaikkia). Jälkimmäiseltä en odota peittävyyttä, mutta jos nyt suostuisi kukkimaan kauniisti. Humala joutui ensin minun ja sen jälkeen Tildan latvomaksi eikä kylmillä ilmoilla suostunut kasvamaan yhtään, mutta nyt lämmin ilma on saanut sen kasvamaan jo kaiteen reunalle asti. Tällä puolella kaiteeseen on ripustettu kerrottu lumihiutale ja pari markettaa.
Jo Jankassa asuessa haaveilin omasta yrttilaatikosta, mutta tilanpuutteen ja hinnan takia laatikko on jäänyt hankkimatta. Nyt kyseinen laatikko tuli työpaikallani alennusmyyntiin, joten pakkohan se oli vihdoinkin ostaa! Lattialla yrttilaatikko ei toimisi sekä valon puutteen että valkoisen pikkukoiran takia, joten kävin hakemassa sen alle Ikeasta halvan apupöydän. Yrtteinä tänä vuonna rosmariini, kiinansipuli, tilli, persilja ja viinisuolaheinä sekä bonuksena vielä tähkälaventeli.
tiistaina, kesäkuuta 30, 2015
sunnuntai, kesäkuuta 28, 2015
Juhannus ja paluu kaupunkiin
Juhannuksena sain nauttia kolmen päivän vapaasta ja viivyimme Kankaanpäässä aina maanantai-iltaan asti. Lenkit suuntautuivat pitkälti vain läheiselle pellolle, johon oli muuttanut myös rusakko - minun harmikseni ja Tildan iloksi. Yhtäkään lähikohtaamista ei tietääkseni tullut, sillä ehdin nähdä rusakon ennen koiria, mutta kovasti Tildaa kiinnosti jäljet ja pikkukoira hävisi välillä metsän puolelle. Keskellä metsää kulkee joki, jota en uskonut Tildan lähtevän ylittämään, mutta pitkältä tuntuvat aina ne hetket, kun koira ei ole näköpiirissä.
Sunnuntaina aktivoiduttiin sen verran, että lähdimme iltapäivästä Lauhanvuoren kansallispuistoon Isojoelle. Tavoite oli kiertää puiston nähtävyydet ja etsiä samalla alueen geokätköt. Ihan suunnitelmien mukaan retki ei kuitenkaan mennyt, vaan jouduimme kesken kaiken palaamaan kiireesti takaisin autolle. Tildalla nimittäin jostain syystä turposi kuono kesken reissun ja aloin pelkäämään, että turvotus pahenisi niin, että se vaikuttaisi hengitykseen. Mitään lääkkeitä ei ollut matkassa mukana, vaan lähin kyypakkaus oli juurikin autossani. Alueella oli todella paljon muurahaisia (koiria autoon nostaessa tassuista sai ensin nyppiä muurahaisarmeijan pois) ja hyttysiä. Yksi vaihtoehto voi olla sekin, että Tilda juostessaan osui maa-ampiaispesään. Illan mittaan turvotus onneksi laski pois eikä mitään lääkitystä tarvittu. Myöhemmin huomasin Nelenkin kärsineen erityisesti hyttysistä, sillä kuonon alue oli täynnä pistoksia. Lauhanvuorelle menemme varmasti vielä uudestaan, mutta vasta syksyllä!
Tampereelle palasin tällä kertaa kolmen koiran kanssa eli myös Java on nyt kotiutunut. Mikään seesteinen ei kotiinpaluusta tullut, vaan heti keskiviikkona menimme Kaupin vinttikoiraradalle Tappien tarjoamaan viehejuoksu-tutustumiseen. Tosin Java ei päässyt juoksemaan, vaan sai syödä välipalaa autossa. Nelelle homma oli jo tuttua ja lähti hyvin käsivieheen perään. Tilda sen sijaan oli ensikertalainen, mutta sattuneista syistä ei tullut mieleenkään, että Tilda tarvisi mitään erikoisjärjestelyitä. Pikkukoira meni kuin vanha tekijä eikä yhtään katsonut peräänsä. Tapporavistelua ei nähty, mutta luulen, että sellainenkin tulisi, jos ehtisimme käydä ratatreeneissä. Näillä näkymin seuraava mahdollisuus olisi kuitenkin vasta joskus elokuun puolivälissä.
Torstainakaan en töiden jälkeen jäänyt kotiin ihmettelemään, vaan lähdimme samantien Hervantaan agilitytreeneihin. Tällä kertaa radalla oli keinu, kun sitä nimenomaan sinne toivoin. Ja vihdoinkin Nele alkoi vaikuttaa enemmän omalta itseltään ja vauhtia löytyi paremmin kuin kahdessa aiemmassa treenissä. Keinun Nele teki yhtä kertaa lukuun ottamatta ja pientä epäröintiä oli taas ilmassa, mutta loppua kohden suoritus parani. Laitetaan tauon piikkiin, sillä en edes muista, koska viimeksi olisimme tehneet keinua radan osana... Koska treeniryhmässä oli jälleen vain pari osallistujaa, pääsi Tildakin hieman juoksemaan. Ja Tildahan päätti, että voisi tehdä vaikka keinun... Kukaan ei ehtinyt väliin ja keinun laskeutuminen hämmensi Tildan niin, että ehti kääntyä ympäri ja keinun lähtiessä laskeutumaan toiseen suuntaan, hyppäsi kyydistä pois. Nyt jos Tilda kehittää keinukammon, en voi syyttää kuin itseäni. Keinuepisodin jälkeen tehtiin puomia ja ylösmeno meinasi jännittää pikkukoiraa. Teki kuitenkin puomin eikä jäätynyt täysin, joten mitenkään erityisen huolissani en vielä tästä ole. Muuten Tilda oli todella pätevä ja ihan harmittaa, ettei pikkukoiralla ole omaa treeniryhmää. Onneksi Tapeilla alkaa kohta keskiviikon ratatreenit ja ainakin kahdelle kerralle olen jo varannut Tildan paikan.
Sunnuntaina aktivoiduttiin sen verran, että lähdimme iltapäivästä Lauhanvuoren kansallispuistoon Isojoelle. Tavoite oli kiertää puiston nähtävyydet ja etsiä samalla alueen geokätköt. Ihan suunnitelmien mukaan retki ei kuitenkaan mennyt, vaan jouduimme kesken kaiken palaamaan kiireesti takaisin autolle. Tildalla nimittäin jostain syystä turposi kuono kesken reissun ja aloin pelkäämään, että turvotus pahenisi niin, että se vaikuttaisi hengitykseen. Mitään lääkkeitä ei ollut matkassa mukana, vaan lähin kyypakkaus oli juurikin autossani. Alueella oli todella paljon muurahaisia (koiria autoon nostaessa tassuista sai ensin nyppiä muurahaisarmeijan pois) ja hyttysiä. Yksi vaihtoehto voi olla sekin, että Tilda juostessaan osui maa-ampiaispesään. Illan mittaan turvotus onneksi laski pois eikä mitään lääkitystä tarvittu. Myöhemmin huomasin Nelenkin kärsineen erityisesti hyttysistä, sillä kuonon alue oli täynnä pistoksia. Lauhanvuorelle menemme varmasti vielä uudestaan, mutta vasta syksyllä!
Lauhanvuorelta, jossa mukana myös siskoni Rinne-koira
Tampereelle palasin tällä kertaa kolmen koiran kanssa eli myös Java on nyt kotiutunut. Mikään seesteinen ei kotiinpaluusta tullut, vaan heti keskiviikkona menimme Kaupin vinttikoiraradalle Tappien tarjoamaan viehejuoksu-tutustumiseen. Tosin Java ei päässyt juoksemaan, vaan sai syödä välipalaa autossa. Nelelle homma oli jo tuttua ja lähti hyvin käsivieheen perään. Tilda sen sijaan oli ensikertalainen, mutta sattuneista syistä ei tullut mieleenkään, että Tilda tarvisi mitään erikoisjärjestelyitä. Pikkukoira meni kuin vanha tekijä eikä yhtään katsonut peräänsä. Tapporavistelua ei nähty, mutta luulen, että sellainenkin tulisi, jos ehtisimme käydä ratatreeneissä. Näillä näkymin seuraava mahdollisuus olisi kuitenkin vasta joskus elokuun puolivälissä.
Koko lauma kotona
Torstainakaan en töiden jälkeen jäänyt kotiin ihmettelemään, vaan lähdimme samantien Hervantaan agilitytreeneihin. Tällä kertaa radalla oli keinu, kun sitä nimenomaan sinne toivoin. Ja vihdoinkin Nele alkoi vaikuttaa enemmän omalta itseltään ja vauhtia löytyi paremmin kuin kahdessa aiemmassa treenissä. Keinun Nele teki yhtä kertaa lukuun ottamatta ja pientä epäröintiä oli taas ilmassa, mutta loppua kohden suoritus parani. Laitetaan tauon piikkiin, sillä en edes muista, koska viimeksi olisimme tehneet keinua radan osana... Koska treeniryhmässä oli jälleen vain pari osallistujaa, pääsi Tildakin hieman juoksemaan. Ja Tildahan päätti, että voisi tehdä vaikka keinun... Kukaan ei ehtinyt väliin ja keinun laskeutuminen hämmensi Tildan niin, että ehti kääntyä ympäri ja keinun lähtiessä laskeutumaan toiseen suuntaan, hyppäsi kyydistä pois. Nyt jos Tilda kehittää keinukammon, en voi syyttää kuin itseäni. Keinuepisodin jälkeen tehtiin puomia ja ylösmeno meinasi jännittää pikkukoiraa. Teki kuitenkin puomin eikä jäätynyt täysin, joten mitenkään erityisen huolissani en vielä tästä ole. Muuten Tilda oli todella pätevä ja ihan harmittaa, ettei pikkukoiralla ole omaa treeniryhmää. Onneksi Tapeilla alkaa kohta keskiviikon ratatreenit ja ainakin kahdelle kerralle olen jo varannut Tildan paikan.
lauantaina, kesäkuuta 20, 2015
Nele hierojalla
Viime viikon tiistaina Nele kävi Koirakuntosalilla Kirsi Piispasen hierottavana. Oli pakko etsiä taas uusi hieroja koirille ja tällä kertaa paikka valikoitui sekä nettiajanvarauksen (niin kätevää!) ja läheisen sijainnin takia. Tilda lähti mukaan seuraneidiksi, sillä tarkoitus olisi viedä myöhemmin myös pikkukoira hierottavaksi.
Aluksi keskusteltiin Nelen tämän hetken tilanteesta ja näytin Hakametsän eläinlääkärin lausuntoa, katsottiin liikkeitä ulkona ja hieroja kuljetti Nelen kavaletti-radan läpi. Erityistä kipukohtaa hieroja ei Nelestä löytänyt, mutta totesi selän olevan jumissa. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, vaan saatiin ohjeeksi liikkumista vaihtelevassa maastossa. Saimme myös luvan palata takaisin agilityn pariin. Olin varannut tunnin ajan ja lähes täsmälleen sen verran olimme Koirakuntosalilla.
Heti torstaina suuntasin koirien kanssa iltapäivästä Hervantaan agiliytreeneihin. Nyt Tilda sai odotella autossa ja Nele pääsi radalle. Tämä oli vasta Nelen toinen kerta Hervannan kentällä ja edellisistä treeneistä jo kuukausi aikaa. Mikään ei ollut muuttunut toukokuun alusta, vaan kaikki tuntui yhä tapahtuvan hidastetusti. En tosin tiedä miten paljon asiaan vaikuttaa se, että ryhmässä kaikki muut ovat bordercollieita ja kun on ensin katsellut niiden suoritusta, saattaa harjakoiran kanssa juokseminen tuntua jokseenkin hitaalta... Välillä myös tuntuu, että olisi pitänyt valehdella meidän olevan vasta ykkösissä. Katsotaan josko treenit tästä vielä iloksi muuttuisivat.
Tämän viikon agilitytreenit peruuntuivat juhannuksen takia ja eilen suuntasin itsekin koirien kanssa loman viettoon maalle. Vastassa täällä oli Java, joka vaikuttaa kaikin puolin hyvävointiselta.
Aluksi keskusteltiin Nelen tämän hetken tilanteesta ja näytin Hakametsän eläinlääkärin lausuntoa, katsottiin liikkeitä ulkona ja hieroja kuljetti Nelen kavaletti-radan läpi. Erityistä kipukohtaa hieroja ei Nelestä löytänyt, mutta totesi selän olevan jumissa. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, vaan saatiin ohjeeksi liikkumista vaihtelevassa maastossa. Saimme myös luvan palata takaisin agilityn pariin. Olin varannut tunnin ajan ja lähes täsmälleen sen verran olimme Koirakuntosalilla.
Heti torstaina suuntasin koirien kanssa iltapäivästä Hervantaan agiliytreeneihin. Nyt Tilda sai odotella autossa ja Nele pääsi radalle. Tämä oli vasta Nelen toinen kerta Hervannan kentällä ja edellisistä treeneistä jo kuukausi aikaa. Mikään ei ollut muuttunut toukokuun alusta, vaan kaikki tuntui yhä tapahtuvan hidastetusti. En tosin tiedä miten paljon asiaan vaikuttaa se, että ryhmässä kaikki muut ovat bordercollieita ja kun on ensin katsellut niiden suoritusta, saattaa harjakoiran kanssa juokseminen tuntua jokseenkin hitaalta... Välillä myös tuntuu, että olisi pitänyt valehdella meidän olevan vasta ykkösissä. Katsotaan josko treenit tästä vielä iloksi muuttuisivat.
Tämän viikon agilitytreenit peruuntuivat juhannuksen takia ja eilen suuntasin itsekin koirien kanssa loman viettoon maalle. Vastassa täällä oli Java, joka vaikuttaa kaikin puolin hyvävointiselta.
perjantaina, kesäkuuta 05, 2015
Tilda koirauimalassa
En tiedä onko Tilda koskaan kokeillut uimista ennen tätä päivää (paitsi mitä nyt putosi järveen huhtikuussa). Iltapäivästä nimittäin suuntasimme Nokialle Tampereen Koirauintiin, jonne TaPit olivat varanneet kahden ryhmän vuorot.
Tilda oli ensimmäisessä vuorossa ja kolmesta koirasta ainut, joka ei ollut koskaan käynyt uimalassa tai tosiaan tietääkseni uinutkaan. Aluksi Tildaa jännitti sen verran, että alkoi jopa kuolata, mutta altaassa meni kuin vanha tekijä. Uittaja auttoi Tildaa altaassa vain ensimmäisellä uintilenkillä, mutta kaksi muuta tehtiin niin, että Tilda vain avustettiin altaaseen ja pikkuneiti ui kiltisti perässäni. Katseessa ei ollut samanlaista kauhua kuin aikanaan Nelellä ja myös uintitekniikka oli hyvä. Paljon Tilda saikin kehuja ja hämmästelyjä siitä oliko kyseessä muka ensimmäinen kerta ikinä.
Saa nähdä saisiko Tildan suostuteltua kesällä järveen, jos ja kun ilmat tästä vain lämpenevät. Uimalaan varmasti mennään vielä uudestaan, kun tämä reissu meni näin hyvin.
"Ai tonneko pitäis mennä?"
Tilda oli ensimmäisessä vuorossa ja kolmesta koirasta ainut, joka ei ollut koskaan käynyt uimalassa tai tosiaan tietääkseni uinutkaan. Aluksi Tildaa jännitti sen verran, että alkoi jopa kuolata, mutta altaassa meni kuin vanha tekijä. Uittaja auttoi Tildaa altaassa vain ensimmäisellä uintilenkillä, mutta kaksi muuta tehtiin niin, että Tilda vain avustettiin altaaseen ja pikkuneiti ui kiltisti perässäni. Katseessa ei ollut samanlaista kauhua kuin aikanaan Nelellä ja myös uintitekniikka oli hyvä. Paljon Tilda saikin kehuja ja hämmästelyjä siitä oliko kyseessä muka ensimmäinen kerta ikinä.
Jännityskuolatippa
Saa nähdä saisiko Tildan suostuteltua kesällä järveen, jos ja kun ilmat tästä vain lämpenevät. Uimalaan varmasti mennään vielä uudestaan, kun tämä reissu meni näin hyvin.
keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2015
Ruoka-allergiaa ja takajalan venähdys?
Viikko sitten maanantaina kävin Nelen ja Tildan kanssa pitkästä aikaa Hakametsän Eläinklinikalla. Pääasiallinen syy oli rokotukset, mutta ainahan sitä on jotain kysyttävää koirien terveydentilasta.
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi Tilda, jonka rokotukset olivat...hups...vanhentuneet. Tilda sai sekä nelos- että rabiesrokotteen ja otin pikkukoiralle passin. Ei voi tietää tuleeko passille koskaan käyttöä, mutta parempi se on olla olemassa kuin kiireellä hakea se ennen matkaa. Passi on myös vankempaa tekoa kuin eläinlääkäriasemien jakamat rokotuskirjaset, joista kannet ja sivut alkavat aina jossain vaiheessa irtoilla. Tildan kohdalla pyysin eläinlääkäriä yleistarkistuksessa katsomaan aivan erityisesti korvia, josta vasen on taas ollut likainen.
"Tildalla on kohtalaisesti kuivaa tummaa eritettä vasemmassa korvassa tähystyksessä, oikea korva täysin siisti. Tassut lievästi punoittavat."
Sain reseptin korvatippaan, jos oireilu pahenee, mutta aluksi suosituksena on laittaa korviin puhdistusainetta kaksi kertaa viikossa. Eläinlääkäri epäili mahdollista ruoka-aineyliherkkyyttä ja hän ehdotti, että vaihtaisin kokonaan eripohjaiseen ruokaan. Pohdiskelin asiaa viikon päivät ja sen sijaan, että olisin mennyt ostamaan uuden nappulasäkin, päätin, että kokeillaan ensin raakaruokintaa. Tilda on nyt tämän viikon maanantaista asti syönyt Maukas-sarjan raakaa Kunto-täysravintoa. Mitään omia sekoituksia en ainakaan vielä ole kiinnostunut tekemään, joten siinä mielessä tämä on sopivan helppo ratkaisu kiireen keskelle. Katsotaan auttaako tämä ruokamuutos Tildan kutinoihin, ainakin ruoka häviää kupista pikavauhtia.
Myös Nelelle laitettiin nelosrokotus, rabiesrokotus oli uusittu jo viime syksyllä passia hakiessa. Eläinlääkäri kävi Nelen perusteellisesti läpi, sillä tiistaina 19.5. Nele jotenkin loukkasi itsensä metsälenkillä. En tarkalleen nähnyt mitä tapahtui, mutta kaverini mukaan Nele hyppäsi ja samalla kiljahti. Tarkistin silloin koiran, mutta mitään ei löytynyt eikä Nele näyttänyt liikkuvan mitenkään kummallisesti. Loppulenkistä alkoi kuitenkin kovin väsyä, joka ei ole täysin Nelen tyylistä. Keskiviikkona Nele oli sitten selkeästi kipeä. Ei oikein halunnut liikkua ja pääasiassa vain nukkui. Pienellä lenkillä pysähtyi seisomaan ja jäi siihen tärisemään. Nele liikkui jäykästi, mutta selvää ontumista en nähnyt. Ruoka kuitenkin maistui ja teki asiansa normaalisti. Päätin katsoa asiaa torstaihin ja torstaiaamuna tajusin, että minulla on kaapissa vielä Tildan sterilisaatiosta jäänyttä kipulääkettä. Yleensä en harrasta omatoimista lääkitsemistä reseptilääkkeillä, mutta nyt laitoin kipulääkettä Nelen aamuruokaan ja töistä palatessani vastassa oli paljon pirteämpi koira.
Kipukohtaa selviteltiin viime maanantaisella eläinlääkärikäynnillä, mutta Neleä jännitti niin kovasti, ettei juurikaan reagoinut lääkärin tutkimuksiin.
"Vasemman takajalan takareiden ja akillesjänteen alueelta aristus. Nele kääntyy katsomaan. -- Nele kävelee hieman erilailla polvi lievästi koukussa vasemmalla takajalalla. -- Nelellä epäillään vasemman takajalan venähdystä, kipu paikallistuu akillisjänteen yläpuolelle takareiteen."
Kipulääkettä jatkettiin ja viime viikko otettiin rauhallisesti, nyt voidaan taas palata normaaliin arkeen. Jos Nele vielä ontuu tai on liikkumishaluton, pitäisi harkita röntgenkuvausta, jonka ajattelin joka tapauksessa otattaa seuraavan hammaskiven poiston yhteydessä. Tilda tuurasi Neleä toissaviikon agilitytreeneissä ja pääsee radalle myös huomenna. Nelelle varasin ensi viikon tiistaiksi hieronta-ajan ja täytyy sen perusteella katsoa voiko Nele jo palata agilityn pariin.
Eläinlääkärissä Nelellä kuultiin jälleen lievä sivuääni vasemmalta (1/6).
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi Tilda, jonka rokotukset olivat...hups...vanhentuneet. Tilda sai sekä nelos- että rabiesrokotteen ja otin pikkukoiralle passin. Ei voi tietää tuleeko passille koskaan käyttöä, mutta parempi se on olla olemassa kuin kiireellä hakea se ennen matkaa. Passi on myös vankempaa tekoa kuin eläinlääkäriasemien jakamat rokotuskirjaset, joista kannet ja sivut alkavat aina jossain vaiheessa irtoilla. Tildan kohdalla pyysin eläinlääkäriä yleistarkistuksessa katsomaan aivan erityisesti korvia, josta vasen on taas ollut likainen.
"Tildalla on kohtalaisesti kuivaa tummaa eritettä vasemmassa korvassa tähystyksessä, oikea korva täysin siisti. Tassut lievästi punoittavat."
Sain reseptin korvatippaan, jos oireilu pahenee, mutta aluksi suosituksena on laittaa korviin puhdistusainetta kaksi kertaa viikossa. Eläinlääkäri epäili mahdollista ruoka-aineyliherkkyyttä ja hän ehdotti, että vaihtaisin kokonaan eripohjaiseen ruokaan. Pohdiskelin asiaa viikon päivät ja sen sijaan, että olisin mennyt ostamaan uuden nappulasäkin, päätin, että kokeillaan ensin raakaruokintaa. Tilda on nyt tämän viikon maanantaista asti syönyt Maukas-sarjan raakaa Kunto-täysravintoa. Mitään omia sekoituksia en ainakaan vielä ole kiinnostunut tekemään, joten siinä mielessä tämä on sopivan helppo ratkaisu kiireen keskelle. Katsotaan auttaako tämä ruokamuutos Tildan kutinoihin, ainakin ruoka häviää kupista pikavauhtia.
Myös Nelelle laitettiin nelosrokotus, rabiesrokotus oli uusittu jo viime syksyllä passia hakiessa. Eläinlääkäri kävi Nelen perusteellisesti läpi, sillä tiistaina 19.5. Nele jotenkin loukkasi itsensä metsälenkillä. En tarkalleen nähnyt mitä tapahtui, mutta kaverini mukaan Nele hyppäsi ja samalla kiljahti. Tarkistin silloin koiran, mutta mitään ei löytynyt eikä Nele näyttänyt liikkuvan mitenkään kummallisesti. Loppulenkistä alkoi kuitenkin kovin väsyä, joka ei ole täysin Nelen tyylistä. Keskiviikkona Nele oli sitten selkeästi kipeä. Ei oikein halunnut liikkua ja pääasiassa vain nukkui. Pienellä lenkillä pysähtyi seisomaan ja jäi siihen tärisemään. Nele liikkui jäykästi, mutta selvää ontumista en nähnyt. Ruoka kuitenkin maistui ja teki asiansa normaalisti. Päätin katsoa asiaa torstaihin ja torstaiaamuna tajusin, että minulla on kaapissa vielä Tildan sterilisaatiosta jäänyttä kipulääkettä. Yleensä en harrasta omatoimista lääkitsemistä reseptilääkkeillä, mutta nyt laitoin kipulääkettä Nelen aamuruokaan ja töistä palatessani vastassa oli paljon pirteämpi koira.
Kipukohtaa selviteltiin viime maanantaisella eläinlääkärikäynnillä, mutta Neleä jännitti niin kovasti, ettei juurikaan reagoinut lääkärin tutkimuksiin.
"Vasemman takajalan takareiden ja akillesjänteen alueelta aristus. Nele kääntyy katsomaan. -- Nele kävelee hieman erilailla polvi lievästi koukussa vasemmalla takajalalla. -- Nelellä epäillään vasemman takajalan venähdystä, kipu paikallistuu akillisjänteen yläpuolelle takareiteen."
Kipulääkettä jatkettiin ja viime viikko otettiin rauhallisesti, nyt voidaan taas palata normaaliin arkeen. Jos Nele vielä ontuu tai on liikkumishaluton, pitäisi harkita röntgenkuvausta, jonka ajattelin joka tapauksessa otattaa seuraavan hammaskiven poiston yhteydessä. Tilda tuurasi Neleä toissaviikon agilitytreeneissä ja pääsee radalle myös huomenna. Nelelle varasin ensi viikon tiistaiksi hieronta-ajan ja täytyy sen perusteella katsoa voiko Nele jo palata agilityn pariin.
Eläinlääkärissä Nelellä kuultiin jälleen lievä sivuääni vasemmalta (1/6).
Epäonnen lenkiltä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)