Aluksi keskusteltiin Nelen tämän hetken tilanteesta ja näytin Hakametsän eläinlääkärin lausuntoa, katsottiin liikkeitä ulkona ja hieroja kuljetti Nelen kavaletti-radan läpi. Erityistä kipukohtaa hieroja ei Nelestä löytänyt, mutta totesi selän olevan jumissa. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, vaan saatiin ohjeeksi liikkumista vaihtelevassa maastossa. Saimme myös luvan palata takaisin agilityn pariin. Olin varannut tunnin ajan ja lähes täsmälleen sen verran olimme Koirakuntosalilla.
Heti torstaina suuntasin koirien kanssa iltapäivästä Hervantaan agiliytreeneihin. Nyt Tilda sai odotella autossa ja Nele pääsi radalle. Tämä oli vasta Nelen toinen kerta Hervannan kentällä ja edellisistä treeneistä jo kuukausi aikaa. Mikään ei ollut muuttunut toukokuun alusta, vaan kaikki tuntui yhä tapahtuvan hidastetusti. En tosin tiedä miten paljon asiaan vaikuttaa se, että ryhmässä kaikki muut ovat bordercollieita ja kun on ensin katsellut niiden suoritusta, saattaa harjakoiran kanssa juokseminen tuntua jokseenkin hitaalta... Välillä myös tuntuu, että olisi pitänyt valehdella meidän olevan vasta ykkösissä. Katsotaan josko treenit tästä vielä iloksi muuttuisivat.
Tämän viikon agilitytreenit peruuntuivat juhannuksen takia ja eilen suuntasin itsekin koirien kanssa loman viettoon maalle. Vastassa täällä oli Java, joka vaikuttaa kaikin puolin hyvävointiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti