keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015

Sairastelua ja agilitya

Tildan vatsatauti olikin oletettua pidempi. Jouduin käyttämään pikkukoiraa myös öisin ulkona ja toistamiseen siivoamaan työpäivän aikaisia sotkuja. Halusin kuitenkin kovasti selättää vatsataudin ilman eläinlääkärireissua, joten suuntasin tyhjentämään apteekin hyllyjä. Inupekt Forten nostin tupla-annostukseen ja perjantaina aloitin Tildalle kolmen päivän Promax-kuurin apteekin suosituksesta. Ruoka-annokset olivat jo tiistaista asti olleet pieniä, kevyitä (kanaa, seitiä, riisiä, puuroa) ja runsaasti nestettä sisältäviä. Tilda sai myös Nutri-plus geeliä. Pikkukoira oli koko ajan reipas ja söi hyvällä ruokahalulla kaiken, joten päätin katsoa tilannetta vielä viikonlopun yli. Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhempieni luona ja jos Tildan tilanne ei helpottuisi, tulisi pikkukoira sunnuntaina takaisin Treelle, jotta voisin viedä sen maanantaina eläinlääkäriin. Onneksi Tildan vatsavaivat alkoivat kuitenkin parantua ja tällä hetkellä ripulista ei ole enää tietoa. Nyt palauttelen ruokailua normaaliksi ja Inupekt Fortea jatketaan tavallisella annostuksella vielä jonkin aikaa.

Tampereen ensilumi

Viime torstaille olin varannut Tildalle hieronta-ajan Nekalan Koirakuntosalille, mutta vatsavaivojen takia Java sai mennä Tildan sijasta hierontaan. Ei huono muutos, sillä Java oli selästään jumissa. Hieroja epäili jumien tulleen kylmästä ja sovimme, että Javan voisi hieroa vielä uudestaan joulun jälkeen. Tästä eteenpäin Java saa pitää Hurtan mantteliaan, joka lämmittää selkää paremmin kuin pelkkä villapaita.


Torstai-iltana aloitin Nelen kanssa agilityn talvikauden. Pitkään arvoin mitä tekisin talvikauden kanssa: hakisinko treenipaikkaa ollenkaan. Lopulta päädyin hakemaan treenipaikkaa sekä Nelelle että Tildalle ja sain molemmat samaan torstairyhmään. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että treenipaikan hakeminen oli enemmänkin virhe ja kausimaksu on lähinnä yhdistyksen sponsorointia. Työt haittaavat harrastamista ja olen ollut lähes joka torstai iltavuorossa. Ellei työkaveri olisi suostunut vaihtamaan kanssani paria vuoroa, olisin tämän vuoden puolella päässyt talvikauden agilitytreeneihin vain kaksi kertaa. Nyt määrä nousee sentään neljään...


Treenaamattomuus on johtanut myös siihen, että tänä vuonna agilitykilpailut ovat täysin jääneet kalenterista pois. Lisäksi ensimmäinen kerta Takkulassa johti siihen, että Nele kehitti itselleen puomikammon (WTF?!) ja keinulle piti ottaa hihna avuksi, kun näytti, että Nele aikoo tehdä perinteiset eli poistua keinulta kesken kaiken. Joskus harjakoiran kanssa harrastaminen on todella mielenkiintoista. Seuraaviin treeneihin toivottavasti Tildakin pääsee jo mukaan eikä kehitä itselleen mitään turhia jännityksiä.

Aamulenkki Kankaanpäässä

tiistaina, marraskuuta 17, 2015

Tilda 2v

Pikkuneiti juhli tänään 2-vuotissynttäreitään.


Ihan onnistunut ei tämä synttäripäivä ollut, sillä töistä palatessani kotona odotti siivousurakka. Luultavasti juuri Tildalla oli ollut vatsa sekaisin. Herkut saavatkin toistaiseksi odottaa kaapissa.

perjantaina, marraskuuta 13, 2015

Vaatekaapilla

Pari viikkoa sitten ajelin koirien turkit lyhyeksi, sillä ne alkoivat takkuuntua. Varsinkin Tildan turkki oli juuri siinä pituudessa, että joko sitä olisi hoidettava viikoittain tai trimmattava alas. Päätös oli jälleen valtavan helppo, sillä ylimääräistä aikaa ei tällä hetkellä ole yhtään. Samoihin aikoihin turkkien lyhentämisen kanssa alkoivat myös pikkupakkaset ja koirat saivat Hurtan lämpömanttelit päälleen. Kaipasin kuitenkin jotain kevyempää puettavaa ja eräänä iltana Mustin ja Mirrin kassalle jonotellessani mukaani tarttui harmaa villapaita Tildalle. Kotona totesin koon 35 olevan kuitenkin ihan liian lyhyt, joten seuraavana päivänä tehtiin uusi visiitti M&M:ään ja vaihdoin Tildan villapaidan kokoon 45. Samalla reissulla Nele sai samanlaisen ja -kokoisen villapaidan. Harmaa villapaita ei ole mitään kestävintä laatua, varsinkin kun vertaa Javan vanhaan mustaan villapaitaan, joka on pysynyt ehjänä jo vuosia. Mutta tärkeintä on, että koirilla on jotain lämmikettä päällä ja varsinaisen talven tultua vaihdetaankin sitten kunnollisiin mantteleihin. Villapaidat ovat näppärät myös tulevia yöpymisretkiä ajatellen.

Seuraavassa kuvakatsaus koirien vaatekaappiin:

Harmaat villapaidat Mustin ja Mirrin mallistoa

Musta villapaita ostettiin Tokmannilta vuosia sitten

Hurtta Outdoors lämpömanttelit

ToppaPompat

Tilda sai oman pinkin ToppaPompan, kun TamSK järjesti tuotteista kimppatilauksen

Hurtta Pro sadetakit

Nyt ajankohtainen: heijastinliivit, jotka sain ilmaiseksi

Näiden lisäksi vaatekaapissa on vielä Back on Trackin verkkoloimi, Gessin sadetakit ja Javalle hankittu Hurtta Pro fleecehaalari.

torstaina, marraskuuta 05, 2015

Helvetistä itään

Työvapaa viikonloppu tarkoittaa mahdollisuutta retkeilyyn ja tällä kertaa viime sunnuntain retkikohteeksi valikoitui Helvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä. Retkikavereiksi lähtivät villakoirat Rusina ja Rolle, omista koiristani mukana olivat Nele ja Tilda. Helvetinjärvellä olen käynyt kerran aiemminkin ja silloin teimme 11 kilometrin reitin Haukanhiedan pysäköintialueelta Helvetinkolulle ja takaisin. Tuosta kerrasta jäi mieleen reitin varrella olleet lukuisat ja paikoitellen koirille hankalat portaat.

Helvettiin-portti reitin alussa


Tällä kertaa retkeily päätettiin aloittaa Kankimäen pysäköintialueelta, kulkea Helvetinkolun kautta Luomajärvelle ja takaisin, josta olisi kaikkineen tullut noin 12 kilometrin reitti. Suunnitelma alkoi hyvin: käveltiin ensin Helvetinkolun päivätuvalle ja tulipaikalle, josta noustiin Helvetinkolua pitkin takaisin ylös kalliolle. Jälkimmäinen ei ole mitenkään suositeltava reittivalinta koirien kanssa, sillä kahteen otteeseen koiria piti nostella, kun vastaan tuli liian isoja kiviä. Ylhäällä tuli pidettyä pientä taukoa ja kello taisi olla noin 13.30, kun lähdimme kävelemään kohti Luomajärveä.


Helvetinkolu alhaalta katsottuna

Rusina miettii millä tästä pääsisi ylös



Noin puolivälissä matkaa vastaan tuli pariskunta, jotka kertoivat olleensa myös matkalla Luomajärvelle, mutta todenneet, ettei valoista aikaa ole riittävästi jäljellä. Tässä vaiheessa piti itsekin laskea 1 + 1 ja todeta, että tosiaan pimeä tulee jo klo 17 aikaan ja olisi siinä ja siinä, että ehtisimme ajoissa takaisin Kankimäelle. Varsinkaan kun en ollut ottanut mukaan otsalamppua tai koirien Orbilockeja... Joten ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja kävellä takaisin Helvetinkolun tulipaikalle, jossa oli jo useampi seurue tulistelemassa. Sopu sijaa antaa ja koiratkin osasivat olla kiltisti, vaikka paikalla oli myös vieraita koiria.

Iso Helvetinjärvi

Nuotiolla koirat saivat villapaidat päälleen