Viime viikko oli allekirjoittaneen osalta yhtä sairastamista ja jonkin verran jo epäilytti pystynkö ollenkaan osallistumaan Kauhajoen agilitykisoihin. Koirien viikko oli pieniä ja hitaita lenkkejä lähipuiston ympäri, mutta onneksi kolmikko kesti lepäilyn suhteellisen hyvin eikä kukaan kiivennyt pitkin seiniä. Keskiviikkona minun oli tarkoitus mennä Nelen kanssa Huittisen valmennukseen, mutta ei mitään toivoakaan kyetä hallille asti. Onneksi sain vuoron kuitenkin myytyä. Torstaina piti pitkästä aikaa tokoilla Javan kanssa Tappien tokoteemassa, mutta pakko oli perua sekin. Ja ehkä kaikkien masentavinta oli joutua perumaan osallistuminen Tappien syysretkelle lauantaina! Vielä kun oli itse käynyt katsomassa reitin etukäteen ja tiesi, että tulossa oli hieno, juuri retkeilyyn sopiva syyspäivä. Lähtökohdat sunnuntain agilitykisoille eivät siis olleet mitenkään hyvät ja Kauhajoelle lähdinkin sillä ajatuksella, että jos kunto ei ensimmäisen radan jälkeen riitä, ilmoitan itseni poissaolevaksi ja lähden kotiin lepäämään.
Kauhajoelle mukanani lähtivät Java ja Nele, Lina jäi siskoni seuraksi Kankaanpäähän. Nelen olin ilmoittanut kahdelle agilityradalle ja Javan yhdelle. Agilitykisat järjestettiin ratsastusmaneesissa ja Nelelle tämä oli ensimmäinen kerta tällaisella alustalla.
Minikakkosia oli ensimmäisellä radalla vain kolme, joten mahdollisuudet päästä palkinnoille olivat hyvät. Kuitenkin radalle oli laitettu keinu ja arvasin, ettei Nele välttämättä menisi uudessa hallissa ja oudoilla esteillä keinua. Heti radan alussa meinasi tulla säätöä, kun en itse ollut ihan kartalla ja melkein unohdin Nelen taakseni. Ennen keinua ei todellakaan pitänyt takaaleikata, vaan vaihtaa jo aiemmin puolta valssilla. Kaiken tämän seurauksena oikeasti huutelin Nelelle ihan omituisia käskyjä ennen keinua, joten ei sinänsä mikään ihme, ettei Neleä huvittanut mennä keinua. Keinulta hylätty ja radan loppupuolella jätin vielä klassisesti Nelen taakseni niin, että Nele juoksi ohitseni putkeen, vaikka piti mennä puomille. Ei jääty ihmettelemään asiaa, vaan tehtiin vielä kepit (meni hienosti!) ja juostiin pois.
Toisella kakkosten radalla kisaajien määrä nousi yhdellä, kun ykkösistä tuli luokkanousija. Rata alkoi meillä hyvin ja pujottelu meni taas oikein hienosti. Mutta sitten tuli puomi! Nele taisi luulla, että kyseessä onkin keinu ja meni kahdesti puomista ohi. Hyppäsi lopulta puomille sen verran sivusta, ettei osunut ylösmenokontaktiin. Jatkettiin matkaa kohti oikeaa keinua: Nele kiipesi keinulle, pysähtyi hetkeksi miettimään ja tuli sitten keinun superhienosti! Ihan historiallinen tapahtuma! Loppurata oli pelkkää juoksemista. Puomilla säätämisestä saatiin 15 ratavirhettä ja yliaikaakin tuli 5,75 sekuntia eli yhteensä 20,75. Päädyttiin sijalle kolme ja saatiin palkinnoksi koiranruokaa, pieni ruusuke ja pokaali sekä karkkia ohjaajalle.
Java päätti Kauhajoella kolmen vuoden kisataukonsa ja juostiin yhdessä virallinen agilityrata sitten heinäkuun 2010. Mitään erityisiä odotuksia ei ollut, kun ollaan treenattu niin vähän eikä toisaalta edes ole mitään tavoiteltavaa. Kolmosille olisi ollut tarjolla kolme rataa, mutta ilmoitin Javan vain yhdelle, koska en halunnut väsyttää Javaa liikaa. Minikolmosten määrä ei näissä kisoissa päätä huimannut, sillä koiria oli ilmoitettu mineihin vain 14.
Kolmosten rata oli h-e-l-p-p-o. Nopea juoksurata, sellainen, jonka juokseminen terveenä olisi varsin mukavaa. Ihan kohtuullisesti jaksoin nytkin juosta, vaikka takana oli jo kaksi rataa, mutta kyllä viikon sairastaminen tuntui menossa ja väkisin tuli illalla mietittyä oltaisiinko voitu mennä vähän nopeammin, jos olisin ollut kunnossa. Tein Javan kanssa nollan, ihanneaika alitettiin -2,94 sekunnilla. Tämä riitti viidenteen sijaan.
Nelen harjoitusohjelman yhteydessä kirjoitin näiden kisojen tavoitteeksi "hallittu ratasuoritus ja onnistunut keinu (uusi halli, oudot esteet)" ja tämä tavoite saavutettiin hienosti! Olen tosi ylpeä molemmista koirista.
maanantaina, syyskuuta 30, 2013
tiistaina, syyskuuta 24, 2013
Uusia harrastuksia
Tieto sydänsairaudesta on pakottanut unohtamaan Linalta kaikki yhtään tavoitteelliset harrastukset eli pääasiassa agilityn. Tämä harmittaa, koska olin Linan kanssa vasta pääsemässä alkuun enkä pääse nyt näkemään miten pujottelun opettaminen hihnassa tai keinun opettaminen lopusta alkuun-menetelmällä olisivat pitkällä tähtäimellä toimineet. Myös Java on nykyisin enemmän tai vähemmän osa-aikaeläkkeellä harrastamisesta. Siinä vaiheessa kun koiralta on korjattu polvet, näkökyky ei ole paras mahdollinen ja veteraani-ikä tulee täyteen reilun puolen vuoden päästä, ei ole järkeä harrastaa täydellä teholla. Näillä näkymin Java juoksee tänä syksynä agilityssa yhden virallisen kisastartin, mutta väistämättä edessä on Javankin siirtyminen jossain vaiheessa kokonaan eläkkeelle.
Kaikki tämä jättää aktiivisemman koiraharrastamisen yhden koiran, Nelen, varaan. Nele ja kovat tulostavoitteet eivät mahdu mitenkään samaan lauseeseen, vaan kaikesta treenaamisesta huolimatta Nele on yhä vieläkin sama tuulella kulkeva kukkien haistelija kuin aiemmin. Olisi typerää uskotella itselleen tekevänsä Nelestä SM-kisojen tähteä, kun koiralla ei yksinkertaisesti ole sellaiseen vaadittuja ominaisuuksia. Mutta tämä ei todellakaan tee Nelestä huonoa koiraa, pitää vain itse ymmärtää olla realistinen tavoitteiden kanssa.
Kaikki ylläoleva on pohjustuksena sille, että meidän ykkösharrastus, agility, on jäämässä pikkuhiljaa taka-alalle ja siirryn koirien kanssa entistä enemmän muihin, ei-tavoitteellisiin, harrasteisiin. Toki tämä vaihe alkoi oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun keväällä jätin säännölliset agilityn viikkotreenit kokonaan pois. Viime keskiviikkoiltana ajaessani SDP:lle sateessa ja pimenevässä illassa olin todella helpottunut siitä, ettei meillä ole talveksi treenipaikkaa ja kurjalla säällä voin hyvällä omatunnolla jäädä kotiin sohvalle. Monet talven tuulet ja tuiskut olen raahannut koiria hallille todetakseni, ettei harrastaminen ole kamalan kivaa siinä vaiheessa, kun koira ja ohjaaja ovat molemmat kylmissään lämmittelystä huolimatta tai kun koiran turkkiin takertuu ulkona kaikki mahdollinen lumi, jota on mahdoton saada pois ilman vettä (voi miettiä kuinka mukavaa koiralla on juosta radalla tai istua kotimatka autossa turkki täynnä kylmää lunta...).
Tämä syksy on tuonut mukanaan kaksi uutta ja innostavaa harrastusta, joissa kummassakaan koirat eivät ole pääosassa. Paritanssin alkeisiin koirilla ei ole mitään asiaa, mutta geokätköilyyn koirat ovat päässeet osallistumaan. Lähialueen kätköt on jo haettu lenkkien yhteydessä ja esimerkiksi viime torstain omatoimitreenien jälkeen kävin Nelen kanssa etsimässä neljä kätköä lähimaastoista. Tuli samalla tehtyä kunnon jäähdyttelykin. :) Näissä uusissa harrastuksissa parasta on ehdottomasti se, että nämä ovat VAIN huvin ja urheilun vuoksi eikä tarvitse pohtia minkäänlaista kisaamista. Agilitykin oli parhaimmillaan silloin, kun vasta aloitin sen Javan kanssa - myöhemmin koko laji muuttui kovin painostavaksi, kun piti laskea sekunteja, hioa joka helvetin käännöstä ja tehdä kaikki täydellisesti. Näistä syistä agilityn aloittaminen Linan kanssa tuntui hirvittävän vaikealta: pelkäsin heti epäonnistumista ja oli helpompi luovuttaa kuin edes yrittää. Ja toisaalta hyvä näin, kun nyt selvisi, että Linan terveystilanne olikin odotettua vakavampi.
Tällä hetkellä oma fiilis agilityn suhteen on kuitenkin koko ajan paranemaan päin, kun on saanut otettua etäisyyttä ja harrastanut omilla ehdoillaan. Nelen harjoitussuunnitelman puitteissa on ollut kiva tehdä treenejä ja keskiviikon valmennuksissa on ollut mukava käydä, kun tietää saavansa hyvää koulutusta. Tällä tyylillä jatketaan eteenpäin, varsinkin kun vuorotyö omalta osaltaan tehokkaasti estää aktiivisen kisaamisen. Yhdet kisat silloin, toiset tällöin - muu aika voidaankin käyttää vaikka kätköjen etsimiseen. :)
Kaikki tämä jättää aktiivisemman koiraharrastamisen yhden koiran, Nelen, varaan. Nele ja kovat tulostavoitteet eivät mahdu mitenkään samaan lauseeseen, vaan kaikesta treenaamisesta huolimatta Nele on yhä vieläkin sama tuulella kulkeva kukkien haistelija kuin aiemmin. Olisi typerää uskotella itselleen tekevänsä Nelestä SM-kisojen tähteä, kun koiralla ei yksinkertaisesti ole sellaiseen vaadittuja ominaisuuksia. Mutta tämä ei todellakaan tee Nelestä huonoa koiraa, pitää vain itse ymmärtää olla realistinen tavoitteiden kanssa.
Kaikki ylläoleva on pohjustuksena sille, että meidän ykkösharrastus, agility, on jäämässä pikkuhiljaa taka-alalle ja siirryn koirien kanssa entistä enemmän muihin, ei-tavoitteellisiin, harrasteisiin. Toki tämä vaihe alkoi oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun keväällä jätin säännölliset agilityn viikkotreenit kokonaan pois. Viime keskiviikkoiltana ajaessani SDP:lle sateessa ja pimenevässä illassa olin todella helpottunut siitä, ettei meillä ole talveksi treenipaikkaa ja kurjalla säällä voin hyvällä omatunnolla jäädä kotiin sohvalle. Monet talven tuulet ja tuiskut olen raahannut koiria hallille todetakseni, ettei harrastaminen ole kamalan kivaa siinä vaiheessa, kun koira ja ohjaaja ovat molemmat kylmissään lämmittelystä huolimatta tai kun koiran turkkiin takertuu ulkona kaikki mahdollinen lumi, jota on mahdoton saada pois ilman vettä (voi miettiä kuinka mukavaa koiralla on juosta radalla tai istua kotimatka autossa turkki täynnä kylmää lunta...).
Tämä syksy on tuonut mukanaan kaksi uutta ja innostavaa harrastusta, joissa kummassakaan koirat eivät ole pääosassa. Paritanssin alkeisiin koirilla ei ole mitään asiaa, mutta geokätköilyyn koirat ovat päässeet osallistumaan. Lähialueen kätköt on jo haettu lenkkien yhteydessä ja esimerkiksi viime torstain omatoimitreenien jälkeen kävin Nelen kanssa etsimässä neljä kätköä lähimaastoista. Tuli samalla tehtyä kunnon jäähdyttelykin. :) Näissä uusissa harrastuksissa parasta on ehdottomasti se, että nämä ovat VAIN huvin ja urheilun vuoksi eikä tarvitse pohtia minkäänlaista kisaamista. Agilitykin oli parhaimmillaan silloin, kun vasta aloitin sen Javan kanssa - myöhemmin koko laji muuttui kovin painostavaksi, kun piti laskea sekunteja, hioa joka helvetin käännöstä ja tehdä kaikki täydellisesti. Näistä syistä agilityn aloittaminen Linan kanssa tuntui hirvittävän vaikealta: pelkäsin heti epäonnistumista ja oli helpompi luovuttaa kuin edes yrittää. Ja toisaalta hyvä näin, kun nyt selvisi, että Linan terveystilanne olikin odotettua vakavampi.
Pari kätköä haettiin Janan ja Hilan avustuksella, kuva: Tytti Käyhkö
Geokoira Nele odottelee, että omistaja suorittaa loggauksen
Tällä hetkellä oma fiilis agilityn suhteen on kuitenkin koko ajan paranemaan päin, kun on saanut otettua etäisyyttä ja harrastanut omilla ehdoillaan. Nelen harjoitussuunnitelman puitteissa on ollut kiva tehdä treenejä ja keskiviikon valmennuksissa on ollut mukava käydä, kun tietää saavansa hyvää koulutusta. Tällä tyylillä jatketaan eteenpäin, varsinkin kun vuorotyö omalta osaltaan tehokkaasti estää aktiivisen kisaamisen. Yhdet kisat silloin, toiset tällöin - muu aika voidaankin käyttää vaikka kätköjen etsimiseen. :)
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
Ylimääräinen valmennus ja omatoimitreenit
Keskiviikkoiltana ajelin pitkästä aikaa vain Javan kanssa SDP:lle. Olin ostanut yhden ylimääräisen Anne Huittisen keskiviikkovalmennuksen, kun oli sopivasti vuoro myynnissä juuri vapaapäiväksi. Viikon päästä tästä olisi meidän varsinainen vuoro eli Nelen valmennus, joten nyt Java pääsi harjoittelemaan, kun kerran kisasuunnitelmiakin olisi tiedossa.
Hallilla odotti tällä kertaa 35 esteen rata:
Yhteistyö Javan kanssa oli hieman hakusessa, mutta ei mikään ihme, kun en edes muista koska ollaan viimeksi agiliidetty yhdessä ohjatuissa treeneissä. Selvittiin kuitenkin koko radasta ja sain tehtyä mm. sylikäännöksen (esteet 11-12), vastakäännöksen (esteet 3, 16 ja 25) ja vippauksen (esteet 30-31). Suurimmat ongelmat olivat jostain syystä A:n kanssa, josta Java meinasi mennä ohi tai hyppäsi kontaktin, ellen laittanut namialustaa. Kaiken kaikkiaaan oli oikein kiva mennä Javan kanssa, kun sai mennä lujaa ja luottaa siihen, että koira osaa.
Torstaiaamuna ajelin taas samaan suuntaan, mutta nyt kyydissä oli Nele. Kävin tekemässä harjoitussuunnitelman mukaisen omatoimitreenin. Pakkovalssi saatiin mukaan rataan, kuten myös keinu. Näissä treeneissä Nele ohitti keinun kerran ja pari kertaa teki loikan keinun päästä juuri, kun keinu oli laskeutunut. Ei olisi koskaan pitänyt palkata Neleä noin metrin päästä keinusta, koska siitä tämä loikkaamisongelma aikoinaan sai alkunsa. Onneksi nykyään tietää jo paremmin miten keinu kannattaa opettaa... Kepit otettiin pari kertaa molemmin puolin ja vaikka Nele selvästi alkaa ennakoida pujottelun loppupuolella palkkaa, onnistuttiin tekemään joka kerta onnistuneet toistot. Kontakti- ja takaakiertoharjoituksia pitäisi vielä ehtiä tekemään tällä viikolla ja omatoimitreenin perusteella voisin todeta, että varsinkin ensimmäiset olisivat tosi tärkeitä.
Hallilla odotti tällä kertaa 35 esteen rata:
Yhteistyö Javan kanssa oli hieman hakusessa, mutta ei mikään ihme, kun en edes muista koska ollaan viimeksi agiliidetty yhdessä ohjatuissa treeneissä. Selvittiin kuitenkin koko radasta ja sain tehtyä mm. sylikäännöksen (esteet 11-12), vastakäännöksen (esteet 3, 16 ja 25) ja vippauksen (esteet 30-31). Suurimmat ongelmat olivat jostain syystä A:n kanssa, josta Java meinasi mennä ohi tai hyppäsi kontaktin, ellen laittanut namialustaa. Kaiken kaikkiaaan oli oikein kiva mennä Javan kanssa, kun sai mennä lujaa ja luottaa siihen, että koira osaa.
Torstaiaamuna ajelin taas samaan suuntaan, mutta nyt kyydissä oli Nele. Kävin tekemässä harjoitussuunnitelman mukaisen omatoimitreenin. Pakkovalssi saatiin mukaan rataan, kuten myös keinu. Näissä treeneissä Nele ohitti keinun kerran ja pari kertaa teki loikan keinun päästä juuri, kun keinu oli laskeutunut. Ei olisi koskaan pitänyt palkata Neleä noin metrin päästä keinusta, koska siitä tämä loikkaamisongelma aikoinaan sai alkunsa. Onneksi nykyään tietää jo paremmin miten keinu kannattaa opettaa... Kepit otettiin pari kertaa molemmin puolin ja vaikka Nele selvästi alkaa ennakoida pujottelun loppupuolella palkkaa, onnistuttiin tekemään joka kerta onnistuneet toistot. Kontakti- ja takaakiertoharjoituksia pitäisi vielä ehtiä tekemään tällä viikolla ja omatoimitreenin perusteella voisin todeta, että varsinkin ensimmäiset olisivat tosi tärkeitä.
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013
Norojärven laavulla
Tappien syysretki suuntautuu tänä vuonna Norojärven laavulle Kangasalla. Koska kyseessä on itselleni aivan uusi paikka, piti ennen syysretkeä tehdä oma tutustumisretki maastoon. Omista koirista mukaan pääsivät Java ja Nele, Lina matkasi viettämään aikaa Hervantaan, koska epäilin, että kävelyvauhtimme ja matka olisi turhan rankka pikkuneidille. Lähdimme eilen laavua kohti heti työpäiväni jälkeen noin klo 15 ja takaisin autolla olimme puoli kahdeksan aikaan eli juuri sopivasti ennen pimeän tuloa.
Ensin ylitettiin valtatie 9 Kaarinan siltaa pitkin
Nele otti matkasta kaiken irti: juoksenteli vallattomasti edestakaisin ja kiipeili kiville
Laavulla oli yksi seurue ennen meitä ja nuotio oli valmiina
Lepohetki
Javaa metsä stressasi kovasti, nuotiolla suostui kuitenkin hetkeksi rauhoittumaan
Makkaranpaiston ohessa ehti ottaa kuvan Facebookiin
Kaksi tuijottelijaa :)
Takana Norojärvi
lauantaina, syyskuuta 14, 2013
Kahden kuukauden harjoitusohjelma
Koulutusohjaajan jatkokurssilla tein kahden kuukauden agilityn harjoitusohjelman Nelelle. Emme saaneet mitään palautetta siitä oliko harjoitusohjelma hyvä vai huono, mutta ainakin se on itse ajatuksella tehty ja ennen kaikkea realistinen. On turha luvata menevänsä hallille omatoimitreenaamaan monta kertaa viikossa, kun jo yksikin kerta on saavutus.
Mielenkiinnosta ja tulevien kisojen yritän nyt parhaani mukaan noudattaa tekemääni ohjelmaa ja tiistaina kävinkin SDP:llä tekemässä Nelen ja Javan kanssa suunnittelemani omatoimitreenin. Myös Lina oli mukana ja teki pieniä juttuja, kuten näytti kuinka pätevästi osaa hakea kontaktiasennon. Nele teki keinua hienosti ja on todella harmi, ettei sama näy kisoissa. Pitäisi ehdottomasti jossain vaiheessa päästä harjoittelemaan keinua kisamaisessa tilanteessa (= epiksissä). Tällä viikolla pitäisi vielä harjoitella kontaktia kotona, mutta koska olen töiden ja muiden menojen takia käynyt täällä lähinnä nukkumassa, taitavat kontaktitreenit jäädä vähäiseksi.
Harjoitusohjelma (viikot 37-44)
Koira: kiinanharjakoira Nele (5v)
Lähtötaso: mini kakkonen, ongelmia erityisesti keinun ja pujottelun estevarmuudessa
Harjoitteluresurssit: ei säännöllistä viikkoryhmää, kerran kuukaudessa Anne Huittisen agilityvalmennus, mahdollisuus ostaa lisävuoroja lähialueiden yksityisestä agilitykoulutuksesta, mahdollisuus mennä vapaina aikoina omatoimitreenaamaan TamSKin halleille, ohjaajalla harrastamista häiritsevä vuorotyö
Tavoitteet: estevarmuutta keinulle ja pujotteluun, säännöllisempi harjoittelu, yksi nolla kakkosista vuonna 2013
Harjoitusohjelma viikoille 37-44:
vko 37
- Yhdet omatoimitreenit → varmuutta itsenäiseen pujotteluun (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), keinu pienen radan osana (palkka ensin apuohjaalta, sitten vaihteleva palkkaus), kontaktiharjoitus (2on2off hallilla)
- Kontaktiharjoitukset kotona → palautetaan mieleen 2on2off-kontaktiasento ja sen käskysana
vko 38
- Yhdet omatoimitreenit → keinu pidemmän radan osana (vaihteleva palkkaus), ohjaustekniikkoina pakkovalssi ja niisto (lyhyet harjoitukset), itsenäisen pujottelun vahvistaminen (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), lyhyt kontaktiharjoitus
- Kontakti- ja takaakiertoharjoitukset kotona → 2on2off ja kierrä-käskyn vahvistaminen
vko 39
- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Kauhajoella → kisaaminen kahdella agilityradalla, tavoitteena hallittu ratasuoritus ja onnistunut keinu (uusi halli, oudot esteet)
vko 40
- Lepoa ja rentoutumista kisojen ja maakuntamatkailun jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella
- Oman harjoituspujottelun virittely toimivaksi → mahdollisuus pujottelun harjoitteluun omassa pihassa
vko 41
- Yhdet omatoimitreenit → ohjaustekniikkoina twisti ja vekkaus, keinu pienen radan osana (vaihteleva palkkaus), irtoamisharjoituksena putkiin lähetys ja eteenmeno, lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujotteluharjoitukset kotona → omilla kepeillä varmuutta itsenäiseen pujotteluun (vaikka ohjaaja jäisi paikalleen, juoksisi ohi, lähtisi poispäin, tms. → koira pujottelee loppuun)
vko 42
- Yhdet omatoimitreenit → kisamainen, pidempi rataharjoitus (radalla keinu ja pujottelu), lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujottelu- ja kontaktiharjoitukset kotona → kepeille lähetys eri kulmista ja 2on2off
vko 43
- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Lempäälässä → mahdollisuus kolmeen rataan, joista osallistuminen ainakin kahdelle (toinen hyppyrata), tavoitteena kakkosten ensimmäinen nousunolla
vko 44
- Lepoa ja rentoutumista kisojen jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella
***
- Omatoimitreenit voivat korvautua tai niiden lisäksi voi tulla yksityisestä agilitykoulutuksesta ostettu agilityn treenivuoro
- Ohjaajan työvuorot ja hallien varaustilanne vaikuttavat omatoimitreenauksen onnistumiseen
Mielenkiinnosta ja tulevien kisojen yritän nyt parhaani mukaan noudattaa tekemääni ohjelmaa ja tiistaina kävinkin SDP:llä tekemässä Nelen ja Javan kanssa suunnittelemani omatoimitreenin. Myös Lina oli mukana ja teki pieniä juttuja, kuten näytti kuinka pätevästi osaa hakea kontaktiasennon. Nele teki keinua hienosti ja on todella harmi, ettei sama näy kisoissa. Pitäisi ehdottomasti jossain vaiheessa päästä harjoittelemaan keinua kisamaisessa tilanteessa (= epiksissä). Tällä viikolla pitäisi vielä harjoitella kontaktia kotona, mutta koska olen töiden ja muiden menojen takia käynyt täällä lähinnä nukkumassa, taitavat kontaktitreenit jäädä vähäiseksi.
Harjoitusohjelma (viikot 37-44)
Koira: kiinanharjakoira Nele (5v)
Lähtötaso: mini kakkonen, ongelmia erityisesti keinun ja pujottelun estevarmuudessa
Harjoitteluresurssit: ei säännöllistä viikkoryhmää, kerran kuukaudessa Anne Huittisen agilityvalmennus, mahdollisuus ostaa lisävuoroja lähialueiden yksityisestä agilitykoulutuksesta, mahdollisuus mennä vapaina aikoina omatoimitreenaamaan TamSKin halleille, ohjaajalla harrastamista häiritsevä vuorotyö
Tavoitteet: estevarmuutta keinulle ja pujotteluun, säännöllisempi harjoittelu, yksi nolla kakkosista vuonna 2013
Harjoitusohjelma viikoille 37-44:
vko 37
- Yhdet omatoimitreenit → varmuutta itsenäiseen pujotteluun (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), keinu pienen radan osana (palkka ensin apuohjaalta, sitten vaihteleva palkkaus), kontaktiharjoitus (2on2off hallilla)
- Kontaktiharjoitukset kotona → palautetaan mieleen 2on2off-kontaktiasento ja sen käskysana
vko 38
- Yhdet omatoimitreenit → keinu pidemmän radan osana (vaihteleva palkkaus), ohjaustekniikkoina pakkovalssi ja niisto (lyhyet harjoitukset), itsenäisen pujottelun vahvistaminen (toistot molemmin puolin, palkka apuohjaajalta), lyhyt kontaktiharjoitus
- Kontakti- ja takaakiertoharjoitukset kotona → 2on2off ja kierrä-käskyn vahvistaminen
vko 39
- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Kauhajoella → kisaaminen kahdella agilityradalla, tavoitteena hallittu ratasuoritus ja onnistunut keinu (uusi halli, oudot esteet)
vko 40
- Lepoa ja rentoutumista kisojen ja maakuntamatkailun jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella
- Oman harjoituspujottelun virittely toimivaksi → mahdollisuus pujottelun harjoitteluun omassa pihassa
vko 41
- Yhdet omatoimitreenit → ohjaustekniikkoina twisti ja vekkaus, keinu pienen radan osana (vaihteleva palkkaus), irtoamisharjoituksena putkiin lähetys ja eteenmeno, lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujotteluharjoitukset kotona → omilla kepeillä varmuutta itsenäiseen pujotteluun (vaikka ohjaaja jäisi paikalleen, juoksisi ohi, lähtisi poispäin, tms. → koira pujottelee loppuun)
vko 42
- Yhdet omatoimitreenit → kisamainen, pidempi rataharjoitus (radalla keinu ja pujottelu), lyhyt kontaktiharjoitus
- Pujottelu- ja kontaktiharjoitukset kotona → kepeille lähetys eri kulmista ja 2on2off
vko 43
- Anne Huittisen agilityvalmennus
- Agilitykisat Lempäälässä → mahdollisuus kolmeen rataan, joista osallistuminen ainakin kahdelle (toinen hyppyrata), tavoitteena kakkosten ensimmäinen nousunolla
vko 44
- Lepoa ja rentoutumista kisojen jälkeen
- Kisasuorituksen analysointi: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä tulee harjoitella
***
- Omatoimitreenit voivat korvautua tai niiden lisäksi voi tulla yksityisestä agilitykoulutuksesta ostettu agilityn treenivuoro
- Ohjaajan työvuorot ja hallien varaustilanne vaikuttavat omatoimitreenauksen onnistumiseen
perjantaina, syyskuuta 13, 2013
Koulutusohjaajan jatkokurssi
Vuonna 2010 kävin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin ja siitä lähtien on tullut enemmän tai vähemmän koulutettua agilitya ensin TamSKilla ja nykyisin Tapeilla. Sattumalta huomasin jokin aika sitten ilmoituksen koulutusohjaajan jatkokurssista ja kun hyvällä tuurilla ehdin vielä saada ko. viikonlopun vapaaksi töistä, piti tilaisuus käyttää hyväksi. Viime viikonlopun lauantai menikin Kennelpiirillä teoriaa kuunnellen ja sunnuntai harjoituskoirakoiden kouluttamisessa Tallilla.
Koulutusohjaajan peruskurssista en saanut sellaista hyötyä kouluttamiseen kuin olisin aikanaan toivonut, mutta jatkokurssi oli onneksi huomattavasti parempi. Lauantain teoriaosuus oli sopivan pituinen ja mielenkiintoista asiaa ilman turhaa jaarittelua ja niitä älyttömiä ryhmätöitä, jotka oikeasti pitäisi kieltää. Kotitehtäväksi saatiin mm. suunnitella kahden kuukauden harjoitusohjelma esimerkiksi omalle koiralle (omani tein Nelelle, siitä pian oma postauksensa). Sunnuntaina pääsi kouluttamaan ja itsekin oppimaan. Meidät oli jaettu kolmen hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä piti olla vähintään kaksi ohjaustekniikkaa opetettavana harjoituskoirakoille.
Oman ryhmän ohjaustekniikoina oli pakkovalssi, vippaus ja backlap. Ensimmäinen oli tuttu, toinen ei, kolmannesta olen kuullut ja varmasti joskus tehnytkin. Eli todella hyvät lähtökohdat kouluttamiseen... Onneksi ryhmässämme oli kuitenkin yksi pidempään (ja aktiivisemmin) harrastanut ihminen, joka osasi selvittää tarkemmin vippausta ja backlappia sekä niiden opettamista. Harjoituskoirakot oli jaettu kahteen ryhmään (aamu- ja iltapäivä) ja kun koko päivän oli katsellut, kouluttanut ja sivussa itsekin oppinut, tulivat oman ryhmän ohjaustekniikat hyvin tutuiksi. Ja ehdottomasti haluan päästä kokeilemaan tekemäämme lyhyttä rataa omien koirien kanssa!
Kaiken kaikkiaan tästä jatkokurssista jäi hyvä fiilis, vaikka etukäteen seitsemän päivän työputken jälkeen vähän harmitti viettää viikonloppu taas muualla kuin kotona.
Koulutusohjaajan peruskurssista en saanut sellaista hyötyä kouluttamiseen kuin olisin aikanaan toivonut, mutta jatkokurssi oli onneksi huomattavasti parempi. Lauantain teoriaosuus oli sopivan pituinen ja mielenkiintoista asiaa ilman turhaa jaarittelua ja niitä älyttömiä ryhmätöitä, jotka oikeasti pitäisi kieltää. Kotitehtäväksi saatiin mm. suunnitella kahden kuukauden harjoitusohjelma esimerkiksi omalle koiralle (omani tein Nelelle, siitä pian oma postauksensa). Sunnuntaina pääsi kouluttamaan ja itsekin oppimaan. Meidät oli jaettu kolmen hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä piti olla vähintään kaksi ohjaustekniikkaa opetettavana harjoituskoirakoille.
Oman ryhmän ohjaustekniikoina oli pakkovalssi, vippaus ja backlap. Ensimmäinen oli tuttu, toinen ei, kolmannesta olen kuullut ja varmasti joskus tehnytkin. Eli todella hyvät lähtökohdat kouluttamiseen... Onneksi ryhmässämme oli kuitenkin yksi pidempään (ja aktiivisemmin) harrastanut ihminen, joka osasi selvittää tarkemmin vippausta ja backlappia sekä niiden opettamista. Harjoituskoirakot oli jaettu kahteen ryhmään (aamu- ja iltapäivä) ja kun koko päivän oli katsellut, kouluttanut ja sivussa itsekin oppinut, tulivat oman ryhmän ohjaustekniikat hyvin tutuiksi. Ja ehdottomasti haluan päästä kokeilemaan tekemäämme lyhyttä rataa omien koirien kanssa!
Kaiken kaikkiaan tästä jatkokurssista jäi hyvä fiilis, vaikka etukäteen seitsemän päivän työputken jälkeen vähän harmitti viettää viikonloppu taas muualla kuin kotona.
perjantaina, syyskuuta 06, 2013
Sydänkontrolli I
Eilen oli Linan kontrollin aika Hakametsässä. Kotona täriseminen ei ole kokonaan loppunut, mutta on mielestäni ollut vähäisempää kuin aiemmin.
Ensin mitattiin verenpaine: Lina syliin ja mansetti häntään. Verenpaineet olivat kohdillaan ja eläinlääkärin mukaan myös hengitysäänet olivat oikein hyvät. Ikenien väri oli Siljamäen mukaan parempi kuin viime kerralla, jolloin ne olivat olleet aavistuksen verran sinertävät. Sitten olikin jo aika miettiä miten tästä eteenpäin.
Nesteenpoistolääkitystä jatketaan yhä samalla annostuksella kuin aiemmin ja otetaan taas mukaan sydänlääke Prilium, jonka annostus puolitetaan. Jos mitään erityistä ei tapahdu, olisi seuraava kontrolli loka-marraskuun vaihteessa. Otin puheeksi myös Linan sterilisaation ja se voisi olla ajankohtainen marras-joulukuun vaihteessa sopivasti sydänkontrollin jälkeen, jos vain kaikki on Linalla hyvin. Juoksujen alkamisesta tuli eilen täyteen neljä viikkoa, joten ne ovat onneksi nyt ohi.
Ensin mitattiin verenpaine: Lina syliin ja mansetti häntään. Verenpaineet olivat kohdillaan ja eläinlääkärin mukaan myös hengitysäänet olivat oikein hyvät. Ikenien väri oli Siljamäen mukaan parempi kuin viime kerralla, jolloin ne olivat olleet aavistuksen verran sinertävät. Sitten olikin jo aika miettiä miten tästä eteenpäin.
Nesteenpoistolääkitystä jatketaan yhä samalla annostuksella kuin aiemmin ja otetaan taas mukaan sydänlääke Prilium, jonka annostus puolitetaan. Jos mitään erityistä ei tapahdu, olisi seuraava kontrolli loka-marraskuun vaihteessa. Otin puheeksi myös Linan sterilisaation ja se voisi olla ajankohtainen marras-joulukuun vaihteessa sopivasti sydänkontrollin jälkeen, jos vain kaikki on Linalla hyvin. Juoksujen alkamisesta tuli eilen täyteen neljä viikkoa, joten ne ovat onneksi nyt ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)