sunnuntaina, joulukuuta 31, 2017

Vuosi 2017

Tämä vuosi on ollut kiireinen muissa kuin koirajutuissa, joten blogiin ei ole ollut juurikaan kirjoitettavaa. Vuoden suurin juttu oli muutto uuteen kotiin ja avainten vaihdosta asti "pieni" pintaremontti on työllistänyt tehokkaasti vapaa-aikana. Koirat ovat sopeutuneet remontin keskelle hyvin, tosin listoitukseen käytettävä naulapyssy jostain syystä pelottaa ja sen takia koirat muun muassa jatkoivat joulun viettoa Kankaanpäässä muutamalla ylimääräisellä päivällä.

Matkalla joulun viettoon

Rinne-koira haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta

Viime vuonna luovuin erilaisten tavoitteiden listailusta, koska sellaisia on nykytilanteessa vaikea tehdä. Tildalle kuitenkin suunnittelin epävirallisiin agilitykisoihin osallistumista ja vielä alkuvuodesta käytiin satunnaisesti treenaamassa. Keväällä tämä jäi kokonaan, joten samalla sain unohtaa ajatuksen epiksistä. Loppuvuoden muutos työkuvioissani saattaisi mahdollistaa jonkinlaisen harrastamisen ensi vuonna, mutta nähtäväksi jää päästäänkö koskaan käytännön toteutukseen asti.

Tänäkään vuonna ei selvitty ilman terveyshuolia. Java, Nele ja Tilda hoidattivat kaikki hampaitaan, Java jopa kahdesti. Maaliskuussa koirat viettivät viikon vanhempieni hoidossa lomani ajan ja jostain syystä Nele onnistui sinä aikana kehittämään pissatulehduksen. Tulehdus ei onneksi aiheuttanut mitään suurempia jatkotoimenpiteitä eikä ole uusiutunut. Vatsavaivat häiritsivät koiria keväällä ja Javaa vielä loppuvuodesta, jolloin pelkäsin haimatulehduksen uusineen kolmannen kerran. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan enemmän näyttää siltä, että nappulat ovat Javan ruoansulatukselle liian vahvaa ruokaa. Vointi on ollut parempi, kun nappulat on jätetty pois ja Java on syönyt liha-riisisekoitusta.

Joulupäivän lenkki Hämeenkankaalla

Retkeilemään päästiin tänä vuonna suorastaan masentavan vähän. Vaellusreissu jäi kokonaan pois ja päiväretkilläkin käytiin vain muutaman kerran. Huhtikuussa osallistuin Tappien kevätretkelle Ritajärvellä ja lokakuussa käytiin syysretkeilemässä Ammejärvellä. Ritajärvellä tuli käytyä toistamiseen syyskuussa, sillä paikka ei ihan ollut parhaimmillaan kylmässä alkukeväässä. Elokuun lomaviikolla pakattiin auto ja otettiin suunta kohti Lappia, jonne Tilda pääsi mukaan. Pikkukoira ei liiemmin nauttinut automatkailusta, mutta pääsi tällä reissulla valloittamaan Saana-tunturin!

Ritajärvellä

perjantaina, joulukuuta 22, 2017

Hyvää Joulua!


Lunta tulvillaan

Viime postauksessa valitin märkyyttä, mutta tällä kertaa näin alkutalvesta on saatu kunnolla luntakin. Koirien kanssa runsas lumentulo tuo omat hankaluutensa, kuten sen että jo pelkkä kulkeminen ulkona on hankalaa ennen kuin tiet on aurattu. Takapihalla liikkuminenkin tuotti koirille päänvaivaa, kunnes olivat saaneet omat polkunsa aikaiseksi.




Nollakelin ulkoilun ihanuutta

tiistaina, joulukuuta 12, 2017

Hannibal-Nele

Aika on mennyt ahkerasti remontoidessa ja koiraparat ovat joutuneet taas statistin rooliin. Eipä silti, että tämä Suomen vaihteleva alkutalvi yhtään innostaisi ketään, kun melkein koko ajan on synkkää ja märkää. Satunnaiset pakkaspäivät ja lumisateet ovat saaneet koirat innostumaan ja jopa Tilda on silloin nauttinut lenkkeilystä. Java jättää yhtään pidemmät lenkit pääsääntöisesti välistä, sillä huono ilma saa Javan kääntymään nopeasti kotiin eikä lähes 12-vuoden iässä enää tarvisekaan ulkoilla, jos ei huvita.

Viime aikoina Javalla on ollut pientä epäonnea matkassa vatsavaivojen muodossa. Pari kertaa olen joutunut työpäivän jälkeen siivoushommiin ja öisin on pitänyt poiketa ulkona. Onni on oma takapiha! Kävin Javan kanssa Hakametsän eläinklinikalla hakemassa apua tilanteeseen, sillä pelkäsin, että haimatulehdus taas uusii ja koira kuihtuu lopullisesti käsiin. Java sai marraskuun puolivälissä kymmenen päivän antibioottikuurin, joka nopeasti auttoi. Tosin vatsavaivat ovat lyhyesti uusineet tämänkin jälkeen, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi taas olevan ok. Haima- ja maksa-arvot olivat Javalla kunnossa.

"CPL haima-arvo 66 eli selkeästi alle 200 ja näin ollen normaali.
Alt maksa-arvo viitearvoissa, Afos maksa-arvo lievästi koholla (saattaa johtua ripulista ja palautuva tai kortisonikin saattaa nostaa pitkäaikaiskäytössä, toki nousun syynä voi olla muitakin syitä). Suositeltavaa käynnin yhteydessä kontrolloida tämä kevään /kesän aikana."



Nelekin pääsi viimein eläinlääkäriin hoidattamaan hampaansa. Lokakuun alkupuolella Neleltä poistettiin Hakametsässä tapaturmaisesti lohjennut oikea yläP4 väliposkihammas, jossa oli hammasjuuripaise. Lisäksi lähti vasemmalta alhaalta M2 poskihammas, jossa oli kiinnityskudosvauriota. Nämä toimenpiteet tarkoittivat, että Nelen hihnassa roikkuminen oli tiukasti kiellettyä ennen kontrollia. Mustista ja Mirristä löytyi onneksi halpa kuonokoppa, joka toimi kuten pitikin eikä Nele pystynyt nappaamaan talutushihnaa suuhun. Ienkontrollissa eläinlääkäri totesi kaiken parantuneen hyvin ja Nele sai luvan olla ilman koppaa. Jonkin aikaa Nele kuitenkin otti selvästi vähemmän hihnastaan kiinni, taisi kuitenkin sen verran tuntua ikenissä kipeältä.


Ennen eläinlääkärireissua olin huomannut Nelen kyljessä kaksi outoa pattia, jotka eivät vaikuttaneet rasvapateilta. Pyysin eläinlääkäriä samalla ottamaan näistä ohutneulanäytteen ja selvisi, että kyseessä oli sidekudoskasvain. Nyt kasvainten tilannetta tulee seurata ja jos ne alkavat kasvaa, täytyy mahdollisesti miettiä poistoa. Tällä hetkellä vasemman kyljen kasvaimet ovat ehkä jopa hieman pienentyneet, mutta yksi on ilmestynyt lisää oikealle. Vanhuus ei tule yksin Nelellekään.

perjantaina, marraskuuta 17, 2017

Tilda 4v

Yhtäkkiä on taas kulunut vuosi ja pikkuneiti täytti neljä. Suuria synttärijuhlia ei tänä(kään) vuonna vietetty, mutta herkkuja sentään oli jaossa synttärisankarille.

perjantaina, lokakuuta 13, 2017

Syysretki Ammejärvelle

Lauantaina lähdin Nelen ja Tildan kanssa Tappien syysretkelle. Alun perin tarkoitus oli kävellä Kaitajärven kodalle, jonne parkkipaikalta olisi ollut noin neljän kilometrin matka. Lähtö retkelle kuitenkin viivästyi ja aikataulujen sekä sääennusteen takia päätimme lyhentää reissua ja jäädä Ammejärven laavulle. Kyseisellä laavulla olen käynyt kerran ennenkin ja myös silloin tappilaisten kanssa, kun minä ja Nele osallistuimme laskiaisretkelle vuonna 2013.




Matkaa Ammejärvelle oli vajaan kilometrin verran, mutta syksyn sateiden takia polku oli hyvin mutainen ja kävelyvauhti sen vuoksi hidas. Laavulla meitä odotti surullinen näky, sillä kaikki puut oli kaadettu laavun ympäristöstä. Nuotio sen sijaan oli ilahduttavasti valmiina. Paikalla oli perhe, jonka lapset olivat valloittaneet laavun, mutta hyvin mahduttiin koirien kanssa sekaan. Nele ja Tilda saivat olla laavulla lähes koko ajan vapaana ja kävivät aina tilaisuuden tullen kerjäämässä lapsilta ruokaa.

Matkalla ohitettiin Kortejärvi


Koirat olin varustanut villapaidoilla ja sadetakeilla, sillä iltapäivään oli luvattu sadetta. Muutenkin ilma oli kylmä ja kolea. Vettä ei onneksi juurikaan saatu päällemme, vaan sateet tuntuivat alkavan kunnolla vasta kotiutumisen jälkeen.


Tällä kertaa retkelle osallistui kahdeksan pikkukoiraa, joista viisi oli harjakoiria. Yhdessä vaiheessa omat koirani tuntuivat olevan erikoisuus Tappien toiminnassa, joten on yhä erittäin kivaa, että mukaan on saatu muitakin harjakoiria. Varsinkin Nele oli superinnoissaan, kun huomasi harjispoikien tulevan retkelle.

maanantaina, lokakuuta 02, 2017

Tilda pohjoisessa

Tänä vuonna olen päässyt käymään Lapissa kahdesti. Ensimmäisen pohjoisen reissun tein ilman koiria Saariselän geokätkötapahtumaan, mutta toiselle matkalle Tilda pääsi mukaan. Java on jo liian vanha matkustamaan ja tällä kertaa pohjoisen tyttö Nelekin joutui jäämään vanhemmilleni hoitoon, sillä reissu olisi ollut Nelelle liian stressaava eikä sellainen tee hyvää sydämelle. Edellisellä Lapin matkalla Tilda osoitti olevansa mainio reissukoira, joten ajattelin, että pikkukoira pärjäisi rengasmatkalla hyvin.

Kohti pohjoista lähdettiin 18.8. ja ensimmäisenä suuntana oli Oulu. Yleensä Oulun ohi on vain ajettu, mutta nyt oli tilaisuus tutustua kaupunkiin tarkemmin. Majapaikkana toimi keskustan Sokos-hotelli ja iltalenkillä ajatuksena olikin kierrellä pitkin keskustan katuja. Harmillisesti kuitenkin illasta alkoi sataa, joten kovin pitkään ei ulkona viihdytty eikä pimeässä lopulta edes nähnyt mitään kunnolla. Lisäksi perjantai-ilta toi kaupunkiin oman lisänsä, jonka keskellä pieni koira ei erityisemmin viihtynyt.


Lauantaiaamuna matka jatkui kohti Pelloa, jonne saavuttiin iltapäivästä. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että toisin kuin parin vuoden takaisella Lapin matkalla, Tildalla oli suuria vaikeuksia nukkua autossa. Pikkukoira saattoi hetkittäin torkkua, mutta myös vinkui, vaihtoi paikkaa ja välillä tärisi. Luultavasti Nelen puuttuminen matkasta sai Tildan jotenkin stressaamaan autoilua. Pellossa majoituimme anoppilaan. Ensin Tildaa selvästi jännitti uudet ihmiset, mutta sopivan kinkkutarjoilun jälkeen pikkukoiraa ei enää näkynyt vieressä, jos joku sattui olemaan keittiön lähellä.

Iijoki

Jäätelön mittainen pysähdys Merihelmessä


Lankojärven rannassa

Pitkän automatkan jälkeen otettiin sunnuntai rennosti eikä lähdetty paikallista luontopolkua pidemmälle. Iltapäivään oli luvattu sadetta, joten heti aamiaisen jälkeen suunnistettiin Jaipaljukan neljän kilometrin luontopolulle. Kyseessä oli jäätiköiden sulamisen aikaan muodostunut delta, jonka suulle oli kertynyt valtava määrä kiviä. Tilda ei erityisesti arvostanut kivikossa liikkumista ja tarvitsi välillä jopa nostoapua. Paluumatkasta jännitystä lähinnä omistajalle aiheutti aivan vierestä liikkeelle lähtenyt poro, jonka Tildakin oli vainunnut. Onneksi olin juuri ennen poron ilmaantumista napannut Tildan hihnaan, sillä pikkukoira oli sen verran innoissaan, että olisi saattanut lähteä juoksemaan perään.




Kivikko ahdisti pientä koiraa


Matkustus väsyttää

Maanantaina Tilda joutui taas auton kyytiin, kun lähdettiin ajamaan kohti Kilpisjärveä. Karesuvannossa tuli poikettua nopeasti Ruotsin puolella yhden geokätkön takia, mutta muuten tämä matka pysyttiin Suomen rajojen sisällä. Kilpisjärvellä odotti huoneistohotelli, jossa yllättäen oli nukkumistilat yläkerrassa, vaikka Tildaa ajatellen yritin varata vain yksitasoisen majoituksen. Onneksi pikkukoira pysyi kiltisti yön pedillään eikä kokeillut onneaan portaiden kanssa. Tiistaiaamu valkeni Kilpisjärvellä kirkkaana ja hyvä niin, sillä päivän tavoitteena oli huiputtaa Saana-tunturi. Matka huipulle aloitettiin Retkeilykeskukselta, josta oli noin neljän kilometrin kävely ylös. Kiirettä ei pidetty, vaan pysähdeltiin aina vähän väliä ihastelemaan maisemia. Muitakin koiria tuli matkalla vastaan, suurin osa isoja. Huipulla Tilda sai päälleen villapaidan ja manttelin, sillä tuuli oli kylmä ja toisaalta pysähdyimme evästauolle. Kokonaisuudessaan matkaa tuli vähän päälle 9 km ja aikaa kului 4,5 tuntia.

Pikainen visiitti Ruotsin puolelle

Porojen katselua varovaisessa takanojassa, jos vaikka tulevatkin yhtäkkiä kohti

Saana-tunturi

Takana Pikku-Malla

Reitillä yksi keppi ja mitä tekee koira...

Matkalla kohti Saanan huippua


Huipulla!



Alhaalla kulkevat autot hämmensivät pienen koiran mielen

Huiputuksen jälkeen itse kukin oli suhteellisen poikki, mutta vielä piti matkata takaisin Pelloon. Keskiviikkona ei sitten jaksanutkaan mitään suureellista. Aamulenkki tehtiin Metelivaaran maisemissa ja päivällä kierreltiin Pellon kirkonkylää etsien samalla muutamia geokätköjä. Torstai oli viimeinen päivä pohjoisessa ja sen verran autoiltiin, että käytiin tutustumassa Pakasaivoon Muoniossa. Kyseessä oli rotkojärvi, johon vesi virtaa maanalaisista lähteistä. Samalla reissulla tuli poikettua myös Ylläksen liepeillä, joka huiputettiin kahden vuoden takaisella matkalla. Tällä kertaa ei oltu paikalla kahvitaukoa pidempää pysähdystä, tosin löysin viimein poron, joka ei juossut karkuun...

Metelivaaralta mukaan tarttui siemeniä

Pakasaivo


"Eikö tämä kiipeily jo lopu?"


Perjantaina edessä oli pitkä ajomatka Pellosta suoraan takaisin Nokialle. En tiedä nukkuiko Tilda koko aikana autossa juuri yhtään, taisi lähinnä torkkua. Pysähdeltiin matkalla muutamaan otteeseen, jotta pikkukoira pääsisi hieman ulkoilemaan. Näin jälkikäteen on pakko todeta, ettei Tilda sittenkään ole sellainen reissukoira kuin luulin. Autoilu oli vaikeaa ja lisäksi heti ensimmäisen matkapäivän iltana Tilda aloitti rapsuttamisen, joka vain lisääntyi matkan edetessä. Nyt rapsuttelu on loppunut, joten todennäköisesti se liittyi stressiin. Tilda rapsutteli paljon myös kodinvaihdon yhteydessä mikä sekin viittaa stressioireeseen. Tulevaisuudessa täytynee miettiä kahdesti kannattaako koiria ollenkaan ottaa pidempään matkaan mukaan vai olisiko lauman tilanteesta riippuen helpompi jäädä tuttuun paikkaan hoitoon.

tiistaina, syyskuuta 12, 2017

Nelen sydänkontrolli

Elokuun puolivälissä oli Nelen vuosittaisen sydänkontrollin aika Hakametsässä. Mitään erityisiä muutoksia en ole Nelessä vuoden aikana huomannut, vaan esimerkiksi lenkkeilijänä Nele on yhä porukan reippain. Kuitenkin eläinlääkäriin lähtee nykyään aina sillä varauksella, että uutiset saattavat olla huonoja.

Eläinlääkäri tutki ensin Nelen pintapuolisesti ja sen jälkeen katsottiin sydäntä ultraäänellä. Ja saatiin hyviä uutisia: sydämen tilanne oli pysynyt entisellään. Vasemman läpän laajentuma ei ollut edennyt viimevuotisesta ja mitraaliläppävuoto oli keskivoimakas, mutta muut läpät normaalit. Lääkitys jatkuu samana kuin ennenkin ja seuraavassa kontrollissa pitäisi käydä ennen tulevan vuoden toukokuun loppua. Valitettavasti Nelen eläinlääkärireissut eivät vielä lopu tähän, vaan tulossa on hammashoito, jonka yhteydessä pitäisi poistaa yksi lohjennut hammas. Aika tähän saatiin vasta lokakuun alkupuolelle.


Myös Tilda on päässyt eläinlääkäriin ja tällä kertaa käytiin tutustumassa Pirkan eläinlääkäriin täällä Nokialla. Ensimmäisellä kerralla Tilda joutui anaalirauhasten tyhjennykseen, sillä jokin on vaivannut pikkukoiran takapäätä. Mitään erikoista ei anaalien tyhjennyksen yhteydessä kuitenkaan huomattu, tosin takapään nuoleminen ja hinkkaaminen mattoon kyllä hetkeksi helpotti. Samaisella käynnillä varasin Tildalle ajan hammaskiven poistoon, joka tehtiin elokuun alussa.

"Koiralla on ylä p3 hieman sivuttain suussa mutta hampaat eivät osu viereisiin hampaisiin. Heiluvia hampaita ei todettu."

Anaalit tarkistettiin ja tyhjennettiin uudestaan hammasoperaation yhteydessä, mutta taaskaan niissä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Pirkan eläinlääkäristä suosittelivat Tildan käyttämistä hieronnassa ja kuun vaihteessa kävin Tildan kanssa tutulla koirahierojallamme Your Dogissa. Pikkukoira oli kauttaaltaan jumissa, tosin rauhoittumisesta ei vieraassa paikassa meinannut tulla mitään. Ainakin toinen käynti täytyy vielä tehdä hierontaan.

perjantaina, elokuuta 04, 2017

Hei, me muutettiin taas!

Harrastamattomuuden lisäksi yksi syy blogin hiljaiseloon on ollut se, että olen koirien kanssa kulkenut kahden kodin väliä viimeisen vuoden ajan. Ja vaikka siirtymä on ollut vain Tampereen sisäinen, on siihen mennyt oma aikansa eikä blogin kirjoittaminen ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin tuli aika yhdistää kaksi taloutta samaan paritalon puolikkaaseen ja samalla vaihtui kaupunki, kun yli 15 vuoden Tampereella asumisen jälkeen muutimme Nokialle. Tampereen raja on kuitenkin kilometrin päässä uudesta kodista ja töiden takia sen saa ylittää melkein päivittäin.


Linnainmaan asumisoikeusasunnosta luopuminen oli kolmen kuukauden projekti, jonka aikana remontoitiin ahkerasti uutta kotia. Koirat joutuivat hengaamaan remontin keskellä ja aika tylsää taisi välillä olla. Muuttopäivänä koirat pääsivät hoitoon Hervantaan, etteivät jäisi jalkoihin tavaroita kantaessa tai karkaisi ovesta omille teilleen.



Pysyvästi Nokialle muutimme lähes kaksi viikkoa sitten. Nämä ovat itselleni aivan vieraita kulmia, mutta pikkuhiljaa varsinkin naapuruston lenkkireitit alkavat tulla tutuksi. Lähistöllä on myös isot metsäalueet täynnä polkuja, joille täytyy suunnata heti, kun koti alkaa näyttää asuttavalta. Ihan pelkästään sisätiloissa koirien ei tarvitse kotonakaan hengata, koska nyt meillä on taas piha! Ja mikä parasta se on tällä kertaa ihan ikioma. Piha oli sopivasti lähes kokonaan edellisten asukkaiden toimesta aidattu ja aitaamaton osuus laitettiin heti kuntoon, kun avaimet asuntoon oli saatu. Ensimmäistä kertaa pihaan päästyään koirat olivat siellä koko päivän ja illalla koko porukkaa vaivasi sellainen ulkoilmamyrkytys, että koirat painuivat samantien nukkumaan. Nyttemmin innostus on jo kadonnut ja yleensä koirat viettävät aikaa siellä missä allekirjoittanutkin, vaikka niillä olisi mahdollisuus mennä pihalle.



Piha on suhteellisen hoitamaton, joka on itselleni aivan unelmatilanne. Sisätilojen remontin takia olen joutunut odottamaan puutarhatöiden kanssa, mutta eilen viimeinkin pääsin aloittamaan ensimmäisen pihaprojektini ja kaivoin pihassa olleet ränsistyneet pensashanhikit pois. Villiviini taasen löysi uuden kodin ja se lähtee ensi viikolla. Seuraavaksi pitäisi nurkkaukseen rakentaa kukkapenkki. Ja jälleen kerran ajattelin ilahduttaa kaikkia lukijoita näillä puutarhajutuilla, koska koirien harrastuskertomuksiaan ei nyt ole. :)


Iltalenkki Vihnusjärven rannalla