keskiviikkona, lokakuuta 17, 2012

Hei, me muutettiin!


Syys-lokakuun vaihde toi kaksi suurta muutosta allekirjoittaneen elämään, jotka molemmat vaikuttavat myös koirieni elämään tavalla tai toisella. Ensinnäkin valmistuin Ahlmanin parivuotisesta koulutuksesta puutarhuriksi eli seuraavaksi tavoitteena olisi päätyä jonnekin töihin. Kesän kiireen jälkeen koirat ovat nyt saaneet nauttia paljon kotona olevasta omistajasta.

Enemmän koiria suoraan koskettaa muutto pois Jankasta. Jankassa viihdyin puolitoista vuotta ja asuinalueena paikka oli ihan ok, ainoastaan metsä olisi saanut olla lähempänä. Alkuvuodesta löysin kuitenkin itseni hieman yllättäen parisuhteesta ja nyt syksyllä päätimme kantaa kahden kodin tavarat saman katon alle. Muuton myötä päättyi siis samalla koirien yksinhuoltajuus. Koirat ovat ottaneet kepon hyvin vastaan: Java löysi leluilleen uuden heittäjän, Nelen ja Linan mielestä rapsuttajia ei voi koskaan olla liikaa.

Ja mihin me muutettiin?


Uusi osoite sijaitsee Hallilassa ja kyseessä on rivitalokolmio. Neliöitä löytyy huikeat 78,5 ja mikä parasta: meillä on nyt piha! Niin kovin kauan kaivattu ja odotettu. Pihaa reunustavat syreenit, mutta varsinainen aita siitä puuttui eivätkä koirat pariin viikkoon saaneetkaan kulkea kuin etuovesta. Aitatarpeet löytyivät Biltemasta (aitaverkko) ja Kodin Terrasta (tukikepit). Aita pystytettiin lauantaina ja alkuhämmennyksen jälkeen koirat ovat innoissaan tutkineet pihaa. Valitettavasti nurmikon kaivaminen ja mullan syöminen kiinnostaa kaikkia kolmea...

Aidan korkeus on noin metrin, joka yhdessä syreenien kanssa toivon mukaan pitää myös lintukoiran pihalla

 Pikku-apulaiset avustivat pihan siivoamisessa


Erityisesti Javan kannalta oma aidattu piha on huippujuttu

Hallilassa metsä on pienen kävelymatkan päässä kotoa - juuri tällaista olen toivonut! Nele ja Lina ovatkin saaneet juosta todella paljon nyt vapaana. Javaa olen pitänyt valjaissa ja fleksissä, joka on toiminut kohtuullisen hyvin siihen nähden, että Java on metsässä aivan ylikierroksilla. Itse olen nauttinut suunnattomasti siitä, ettei koiria tarvitse joka kerta viedä koko lenkkiä nahkahihnoissa, vaan esimerkiksi aamulenkki voidaan aloittaa tällaisista maisemista:

Kiireetön aamulenkki metsässä = parasta!


Nele ottaa metsälenkeistä kaiken irti, Linan mielestä on pikkuisen liian märkää ja kuraista

Java on kulkenut 5 m fleksissä, tosin laatikossa olisi myös 8 m hihna

Kotona koirat ovat olleet jo useita kertoja yksin. Alussa nauhoitin koiria pari kertaa eikä nauhoituksissa onneksi kuulunut kuin lyhyitä haukahduksia. Koirat reagoivat tässä herkemmin ympäristön ääniin kuin kerrostalossa eikä asiaa ainakaan auta naapurissa yksinäisyyttään haukkuva koira. Omilla haukkumisen aloittaa yleensä Nele tai Lina ja koska joukossa tyhmyys tiivistyy, kaikki koirat liittyvät kuoroon. Noin muuten koirat ovat ottaneet uuden asunnon kodikseen eivätkä enää seuraile minua kuten heti muuton jälkeen. Javalle tämä muutto oli jo neljäs, Nelelle toinen ja Linalle ensimmäinen.

Koirien hihnat saivat Ikeasta omat koukut, jotka kiinnitettiin sopivasti ulko-oven viereen

sunnuntai, lokakuuta 07, 2012

Syysretkellä Pukalassa

Eilen koirille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa, kun lähdimme Tappi-porukalla syysretkelle Pukalan virkistysmetsään. Tosin Javan jätin tylysti retkeltä pois, kun ajatus hihnassa kiskovasta ja pantaansa tukehtuvasta koirasta ei erityisemmin innostanut. Lisäksi kolme koiraa ja kamera on yhdistelmä, jonka olen jo aiemmin todennut huonoksi. Näin ollen mukaan pääsivät vain Nele ja Lina, mutta ei Javakaan sentään jäänyt yksin kotiin, vaan matkasi Hervantaan.

Retkellä ylitettiin puroja, kuva: Tytti Käyhkö

Ja kaatuneita puita (toiset ylitti, toiset meni alta), kuva: Tytti Käyhkö

Perjantaiset kaatosateet poistuivat sopivasti Pirkanmaan yltä lauantaiksi ja koko retken ajan saatiin nauttia hyvästä ilmasta. Aivan loppusuoralla alkoi hieman sataa ja järven rannassa tuuli meinasi viedä pienimmät mukanaan, mutta käytännössä päästiin vain märillä kengillä ja tassuilla. Retkellä oli mukana yhdeksän ihmistä ja kaksitoista koiraa, joista muutama oli Nelelle ja Linalle ennestään tuntemattomia.

Nelen lisäksi kuvassa Hila ja naapurissamme asuvat kääpiösnautserit Minttu ja Saana

Onko pakko, jos ei tahdo?

Makkarat pysähdyttiin paistamaan Roninmaan laavulla noin puolivälissä valitsemaamme reittiä. Nele sai tässä vaiheessa päällensä takin ja Lina pääsi syliin lämmittelemään. Molemmat myös avustivat erittäin mielellään makkaran syömisessä. :)

Koirat valvoivat tarkasti makkaroiden paistamista, kuva: Tytti Käyhkö

Tungosta sylissä, kuva: Tytti Käyhkö

Paria pientä rähinöintiä lukuun ottamatta kaikki koirat tulivat keskenään toimeen ihan hyvin, varsinkin kun oltiin liikkeessä. Nele ei onneksi haastanut riitaa kenenkään kanssa, vaan hyppeli omia polkujaan ja Lina seurasi varsin tiivisti perässäni eikä juurikaan ottanut kontaktia muihin koiriin. Molemmat koirat liikkuivat koko retken ajan vapaana ja saimme onneksi lenkkeillä pitkälti omalla porukalla, sillä muita retkeilijöitä tuli vastaan vain laavulla.

Järven rannassa pienet harjakoirat meinasivat lähteä lentoon

Yhteiskuva retkiporukasta, kuva: Tytti Käyhkö

Kaikki retkikuvat ovat nähtävissä täällä.

perjantaina, lokakuuta 05, 2012

Ienkontrollissa

Kävin tiistaina Javan kanssa Hakametsässä ienkontrollissa. Kontrolliin sai mennä kahden viikon päästä hampaan poistosta, mutta meillä aika venähti reiluun kolmeen viikkoon muuttokuvioiden takia.

Ienkontrolli kuului hampaan poiston hintaan. Eläinlääkäri vilkaisi nopeasti Javan suuhun ja totesi haavan parantuneen hyvin. Hieman vielä näkyi sulavien tikkien lankoja, mutta Java sai luvan syödä ruokaansa normaalisti. Ja mikä parasta: sai luvan myös tappaa kaikki lelunsa!

Java kiittää Janaa kivasta lelusta!