Ylläoleva on pitkähkö johdatus siihen mitä olen viime aikoina tehnyt koirien kanssa. En mitään! Tällä viikolla ohjatut agilitytreenitkin jäivät välistä, kun kouluttaja sairastui.
Viime viikolla Nele sentään esitti parhaita puoliaan maanantain treeneissä. Kakkosiin nouseminen antoi itselleni varmuutta siitä, ettei me nyt ihan huonoja ollakaan ja osasin luottaa paljon paremmin Nelen osaamiseen, joka näkyi heti siinä, että koira todella osasi. Pitäisi jotenkin psyykata itsensä uskomaan Neleen eikä aina ensimmäisenä epäillä, ettei Nele osaa tai ei suostu menemään. Tarvitsen enemmän sellaista asennetta kuin Javankin kanssa, jolloin mennään eikä ihmetellä osataanko vai ei. Viikko sitten kävin myös hieman omatoimitreenaamassa Tallilla. Otin hyppytekniikkaa sekä Linan että Nelen kanssa. Nele teki perussarjan rimoilla ja se meni oikein hyvin. Linan kanssa tein myös perussarjan, mutta rimojen tilalla oli ponnarit. Ensimmäisellä yrityksellä Lina teki megaloikan kahden viimeisen ponnarin yli, joten viimeinen ponnari otettiin pois ja siirrettiin palkka sen tilalle. Seuraavat kaksi yritystä menivät paremmin eikä Lina tehnyt enää pitkiä loikkia, mutta pientä rapinaa hyppyjen aikana kuuluu. Ensi kerralla pitää videoida harjoitukset tarkemmin (suurempi muistikorttikin auttaisi asiaan...), jotta näkisi paremmin varsinkin Linan hyppytyylin.
Kauhukolmikko laavulla