perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Kausittaista

Koirien kouluttaminen tuntuu olevan melko kausittaista - ainakin omalla kohdalla. Alkuvuonna kouluttamismotivaatio on aina huipussaan, kun tekee vuoden tavoitteet ja alkaa innokkaasti toteuttaa niitä. Sitten innostus pikkuhiljaa hiipuu, kunnes ollaan tilanteessa, jossa ei ole hetkeen tehty mitään. Näin kävi viime vuonnakin. Tämän ikävän faktan tiedostamisen jälkeen jaksaa taas hetken treenata ja kouluttaa kevään innostamana, mutta viimeistään kesän helteet väsyttävät ja päivät käytetään auringossa makailuun. Syksyllä alkaa usein uudet kuviot ja kesän jälkeen on taas energiaa treenaamiseen, kunnes pimeys, märkyys ja loska masentavat eikä huvita tehdä mitään. Sitten ollaankin jo joulussa, joka on perinteisesti koirille lomaa ja itselle nykyään yksi sesonkiaika olla töissä, joten se siitä kouluttamisesta silloinkaan. Ja niin kierros alkaa alusta.


Ylläoleva on pitkähkö johdatus siihen mitä olen viime aikoina tehnyt koirien kanssa. En mitään! Tällä viikolla ohjatut agilitytreenitkin jäivät välistä, kun kouluttaja sairastui.


Viime viikolla Nele sentään esitti parhaita puoliaan maanantain treeneissä. Kakkosiin nouseminen antoi itselleni varmuutta siitä, ettei me nyt ihan huonoja ollakaan ja osasin luottaa paljon paremmin Nelen osaamiseen, joka näkyi heti siinä, että koira todella osasi. Pitäisi jotenkin psyykata itsensä uskomaan Neleen eikä aina ensimmäisenä epäillä, ettei Nele osaa tai ei suostu menemään. Tarvitsen enemmän sellaista asennetta kuin Javankin kanssa, jolloin mennään eikä ihmetellä osataanko vai ei. Viikko sitten kävin myös hieman omatoimitreenaamassa Tallilla. Otin hyppytekniikkaa sekä Linan että Nelen kanssa. Nele teki perussarjan rimoilla ja se meni oikein hyvin. Linan kanssa tein myös perussarjan, mutta rimojen tilalla oli ponnarit. Ensimmäisellä yrityksellä Lina teki megaloikan kahden viimeisen ponnarin yli, joten viimeinen ponnari otettiin pois ja siirrettiin palkka sen tilalle. Seuraavat kaksi yritystä menivät paremmin eikä Lina tehnyt enää pitkiä loikkia, mutta pientä rapinaa hyppyjen aikana kuuluu. Ensi kerralla pitää videoida harjoitukset tarkemmin (suurempi muistikorttikin auttaisi asiaan...), jotta näkisi paremmin varsinkin Linan hyppytyylin.

Kauhukolmikko laavulla

maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Java trimmauksessa

Yksi kevään merkki on koirien turkin lyhentyminen. Tänä vuonna leikkasin Javalle kesäturkin noin viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Sunnuntaina oli Javan ja Linan pesupäivä ja koska Javan turkki oli melkoisen takussa, päätin samalla trimmata sen lyhyemmäksi. Käytin 13 mm leikkuukampaa, kun ei kuitenkaan vielä olla kesän lämpötiloissa. Allaolevat kuvat on otettu sunnuntaina Javan pesun ja trimmin jälkeen, mutta ennen kuin Lina ehti kylpyyn (ja turkki todella on sen näköinenkin!). Kaikki kuvat on ottanut Tytti Käyhkö.

 Java, Jana ja the hanska

 Häikäisee

 Kiinanharjakoirat ovat aina luonteeltaan iloisia - not

Maata näkyvissä

Linan väistöliike

Sentään toinen tulee kutsuttaessa luokse

Nelen turkkia en varmaankaan lyhennä niin paljon kuin viimeksi, koska Nele näytti silloin yksinkertaisesti rumalta. Voisin kuitenkin keventää turkkia seuraavan pesun yhteydessä ohennussaksilla. Lina nimittäin tuntuu aloittaneen jonkinlaisen takkukauden ja itseäni helpottaisi paljon, jos pestäviä koiria olisi vain yksi.

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Neiti kevät...

...on tullut kaupunkiin. Ja on tätä jo odotettukin! Harrastusrintamalla on vielä ollut melko hiljaista, joten sen sijaan ollaan lenkkeilty ja nautittu ihanasta kevätauringosta.

Tiistaina käytiin Ruotulan golfkentällä, kuva: Tytti Käyhkö

 Nelen ja Janan herkkä hetki, kuva: Tytti Käyhkö

 Lintukoira joutui tyytymään fleksiin, kuva: Tytti Käyhkö

Keskiviikkona oli vuorossa retki Katajajärven laavulle, jossa viimeksi taidettiin käydä aikalailla vuosi sitten

Vain kaksi koiraa pääsi reissuun mukaan

Omistaja keskittyi auringonottamiseen

Tänään oli vuorossa reipas parituntinen Niihaman metsissä, kuva: Tytti Käyhkö

Lina esittelee hampaitaan Janalle, kuva: Tytti Käyhkö

Java ja Jana kinastelivat hanskasta (fleksi voitti!), kuva: Tytti Käyhkö

Kaiken lenkkeilyn ohessa Java pääsi viime perjantaina pitkästä aikaa fysioterapiaan. Fyssarina oli Kati Kallio, jolla olemme käyneet pari kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa paikkana ei ollut Hakametsän eläinlääkäriasema, vaan Pohjois-Hämeen kennelpiiri. Java rentoutui huomattavasti paremmin, vaikka välillä pitikin yrittää kiemurrella peitolta pois. Jumeja löytyi keskiselästä ja ohjeeksi saatiin tehdä selän venyttelyjä. Lisäksi fyssari totesi, että Javan takapään lihaksia voisi vahvistaa, varsinkin kun ajatuksena olisi mahdollisesti juosta kesällä Javan kanssa muutama kisastartti.

torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Kuvattu

Tänään Nele pääsi tai ehkä omasta mielestään pikemminkin joutui luustokuvaukseen. Tulin eilen koirien kanssa Kankaanpäähän ja tänään iltapäivällä meillä oli kuvausaika varattuna eläinlääkäri Kari Ventelälle. Nelen lisäksi kuvattiin havannankoira Simo, vesikoira Kerttu ei valitettavasti päässyt paikalle.

Ensimmäisenä kuvausvuorossa oli Simo, joten Nelen kanssa jouduin hetken odottelemaan. Neleä jännitti kovasti ja rauhoitteen laittaminen ei onnistunut ihan niin hyvin kuin Simon kanssa. Kuvaukseen taisi mennä vajaa tunti per koira, jonka jälkeen Ventelä kävi molempien koirien kuvat kerralla läpi. Nelen lonkat Ventelä arvioi B:ksi ja kyynärät 1/0. Nämä kuvat lähtevät Kennelliittoon arvioitavaksi ja sieltä vasta saa virallisen tuloksen, joka tulee Koiranettiin näkyviin. Selkä kuvattiin epävirallisesti ja se oli onneksi ok. Kaiken tämän lisäksi Nele sai kuvauksen yhteydessä myös hammaskiven puhdistuksen.

Nelen selkäkuvat:



Luustokuvaus maksoi 141,90. Nele sai kuvauksen jälkeen herätteen, mutta silti lähdin kotiin melko sekavan koiran kanssa. Nele-reppana pissasi alleen jo eläinlääkärissä ja on nyt myöhemmin kuolannut jonkin verran. Nyt onneksi nukkuu ihan rauhallisesti sohvalla ja eiköhän elämä taas kohta voita. :)

tiistaina, maaliskuuta 06, 2012

Vihdoinkin kakkosiin!

Kisasin viikonloppuna Nelen kanssa kolmen startin verran ja niin siinä kävi, että saatiin viimeinkin menolippu kakkosiin!

Lauantaina kisattiin Takkujen kisoissa yhden startin verran. Pujottelu oli heti kolmantena esteenä ja Nele vielä sen verran innoissaan, että kaahasi kepeistä ohi. Sen jälkeen seurasi pientä intoilua ympärilläni ennen kuin oikeasti aloitettiin kepit. Tästä ensimmäinen kielto, seuraava tuli hypyltä, kun Nele päättikin käydä ihmettelemässä ratatyöntekijää. Kolmas kielto ja näin ollen hylätty tuli viimeisen hypyn ohituksesta. Rataan tutustuessa olin vielä miettinyt, että viimeisen hypyn kanssa täytyy olla tarkkana, kun muutkin olivat menneet siitä ohi, mutta aina ei voi onnistua.



Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran kisat. Ensimmäisellä radalla oli melko mielenkiintoinen kepeille vienti, mutta yllättävän hyvin Nele siitä selviytyi. Radan loppupuolella en hidastanut Neleä riittävän vahvasti A:n jälkeen ja Nele meni vauhdilla hypystä ohi. Sen verran ehdin kuitenkin pelastaa, ettei Nele hypännyt hyppyä väärästä suunnasta. Loppusuoralla Nele teki hienon irtoamisen eteen, selvästi on harjoittelusta ollut apua! A-radalta meille vitonen ja sijoituksena 2/12. Nelellä oli myös radan nopein aika (-7,12 s).



B-rata näytti tältä. Tästä saatiin odotettu viimeinen LUVA! Sijoitus oli jälleen toinen ja Nele hävisi ensimmäiseksi tulleelle terrierille vain 0,25 s (Nelen aika -9,02 s).



Nelen oma SERT-ruusuke, kuva: Tytti Käyhkö

Tälle vuodelle Nelelle asetettu agilitytavoite täyttyi kakkosiin nousun myötä. Huvittavaa on, että nousu tapahtui ilman yhtäkään kunnollista keinusuoritusta. Kakkosissa (ja viimeistään kolmosissa) tuskin enää päästään näin helpolla, joten keinua olisi melkein pakko nyt treenailla enemmän ja eri tilanteissa. Lisäksi Nele hyppäsi näissä kisoissa kontaktit sen verran ylhäältä, että niidenkin oikeaa suoritusta pitää muistella.