tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Ja mitäs ensi vuonna?

Vuosi sitten kirjoittelin tavoitteita ja suunnitelmia tälle vuodelle ja elokuun alussa tein niihin välikatsauksen sekä päivityksen. En nyt enää listaile vanhoja suunnitelmia tähän, sillä ollaan kaiken suhteen pitkälti samassa tilanteessa kuin välikatsauksen aikoihin. Tavoitteiden kannalta syksyn suurin juttu oli ehkäpä Nelen tokokurssi, mutta muuten aika on mennyt kaikessa muussa kuten asuntopohdinnoissa. Ensi vuonna ei luultavammin ole edessä niin suuria muutoksia kuin tänä vuonna oli, joten ehtii taas paremmin keskittymään perusasioihin. Esimerkiksi koirien kouluttaminen on jäänyt lähes tyystin eikä niiden kurittomuudesta voi syyttää kuin itseään.

Vuoden 2011 tavoitteisiin ja suunnitelmiin kuuluu seuraavaa:

Java

- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.

Nele

- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.

Molemmat

- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Otetaan kosketuskeppi käyttöön.
- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.

Siinä tekemistä ensi vuodelle. Suurin este kaikkien noiden toteutumiselle on laiska omistaja, joka ihan liian usein jää tietokoneelle eikä saa mitään aikaiseksi. Tarvitsee siis itsekin tehdä muutama uudenvuodenlupaus. :)

sunnuntaina, joulukuuta 26, 2010

Vuosi 2010

Nyt olisi aika summailla kuluneen vuoden tapahtumia. Muistaakseni vuosi sitten oli sellainen fiilis, että vuosi 2010 tulee olemaan varsinainen muutosten vuosi ja niinhän siinä kävi. Omalla kohdalla kaikki muuttui, kun toukokuussa irtisanouduin vakituisesta työstäni, aloitin syyskuussa uudelleen opiskelun ja myin asuntoni lokakuussa. Tähän loppuvuoteen mahtui vielä muuttokin ja hetkellinen asunnottomuus. Mutta mitä koirien vuoteen kuului?

"Yllättäen" pitkin vuotta paljon aikaa kului taas agilityn parissa. Java nousi kolmosiin vuoden ensimmäisessä agilitykisassamme helmikuussa ja huhtikuussa meidät palkittiin TamSKin Vuoden 2009 mini agilitytulokas-tittelillä. Osallistuin Javan kanssa yhdeksään agilitykisaan ja saimme jopa yhden nollan kolmosista. Myös Nelen kanssa aloitin virallisissa kisaaminen kesäkuun alussa. Vuoden aikana osallistuimme kuudelle hyppyradalle ilman mainittavampaa menestystä. Juhannus kului (joko kohta voi sanoa "perinteisesti") Kaarinan Tuorlassa juhannuskisoissa, tosin tänä vuonna kisasimme vain yhtenä päivänä. Molempien koirien kanssa otin osaa myös M&M Cupiin Äetsässä, joka parin osakilpailun jälkeen jäi valitettavasti kesken.

Uusi juttu agilityrintamalla meille oli tänä vuonna Agirotu. Java osallistui Finnish Open-kisaan, joka oli samalla Javan vuoden viimeinen kisa ja Nele osallistui joukkuekisaan kiinanharjakoirien AgiHarjat-joukkueessa. Ihan putkeen eivät nämä karkelot menneet, mutta kivaa oli! Itse otin parin vuoden aktiivisen treenaamisen jälkeen tuntumaa myös harrastamisen toiseen puoleen ja kävin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin. Lokakuusta alkaen olen vetänyt TamSKilla tiistaisin omaa ryhmää.

Kuitenkin tämän vuoden suurin juttu oli Javan polvileikkaus heinäkuussa. Agility ja muu harrastaminen loppui kuin seinään ja tilalle tuli toipumista sekä kuntoutusta. Oikeastaan koko leikkausta ja vajaata kuukautta sen jälkeen ei edes muistele mielellään sillä sen verran rankkaa aikaa se oli sekä koiralle että omistajalle. Tästä huolimatta olen silti tyytyväinen tekemääni päätökseen leikkauttaa molemmat polvet kerralla.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja tältä vuodelta on Joka Koiran Sprinttikisa kesäkuussa ja Nelen ensimmäinen tokokurssi syksyllä. Lisäksi koirat saivat tutustua fysioterapiaan ja koirahierontaan. Aikalailla vuosi sitten alkunsa sai myös pikkukoirafoorumi, jonka kautta ollaan tavattu mukavia koiraihmisiä.

torstaina, joulukuuta 23, 2010

Hyvää Joulua!

Kylmä!

Tänä aamuna lämpömittari näytti -32 astetta. Nyt on ihan liian kylmä!


Javalla päällä ToppaPomppa

Nelellä päällä HippieHoundin mittatilaustakki

Mitään toivoakaan ei ole nyt saada kaupasta koirille tossuja, joten apuun tuli vanhat fleecesormikkaat ja maalarinteippi. Tämä ratkaisu on pysynyt yllättävän hyvin koirien tassuissa ja selvästi auttaa, vaikka lenkit ovat vain lyhyitä pikapissatuksia.

tiistaina, joulukuuta 21, 2010

Päivityksiä sinne tänne

Näin joululomalla on ollut viimeinkin aikaa päivittää hieman blogia ja nettisivujaan. Tarkkasilmäiset ovat varmasti huomanneet, että tuohon oikeaan reunaan on koirien kuvien alle ilmestynyt hieman lisää tietoa: Javalle agility ja toko, Nelelle agility. Koirien esittelyn alta löytyy linkki koirien kotisivulle ja tapahtumakuviin, jossa on ja johon tulee kuvia erinäisistä koiratapahtumista, joihin kamerani kanssa eksyn. Näiden jälkeen on vielä linkki pikkukoirafoorumille. Kirjoittajan esittely kuitataan yhdellä lauseella, mutta tämän jälkeen on uutena linkki omille kotisivuilleni.

Tässä välissä pitää pikkuisen mainostaa myös blogilistaani, johon olen yrittänyt kerätä kiinnostavia koirablogeja. Useimmat blogit ovat tuttujen koiranomistajien, mutta mahtuu mukaan myös sellaisia, joita ei ole koskaan tullut tavattua livenä. Vinkkejä hyvistä koirablogeista otetaan aina vastaan ja jos joltakin tutulta löytyy koirablogi, joka ei ole vielä listassa niin ilmoitelkaahan tänne. :)

Eilen päivittelin koirien kotisivut ja sinne tuli mm. lisättyä useita kuvia galleriaan. Agilitytuloksiakin alkaa olla niin paljon, että päätin laittaa Javan tulokset omalle sivulle ja Nelen toiselle, jotta eivät ole yhtä ja samaa pitkää taulukkoa. Tänään vuorossa oli omat kotisivut ja vinkataan nyt tässä, että sieltä löytyy myös blogi, jossa kertoilen kaikista muusta paitsi koirajutuista. Tai no, lähinnä vain opiskelujutuista.

Ja loppuun on pakko vielä selitellä tuosta yläkuvasta, jossa Nele seisoo lumisen maiseman keskellä. Kuva ei omalla koneella todellakaan näytä noin suttuiselta, mutta näköjään Blogger tykkää vielä omatoimisesti pakata sitä lisää. Pikselimössöä, mutta ei voi nyt mitään.

lauantaina, joulukuuta 18, 2010

Ostoksia

Takana on tämän vuoden viimeinen kouluviikko ja olen taas koirien kanssa saman katon alla. Nyt kun opiskelujuttujen kanssa voi pitää hieman taukoa, ajattelin syventyä kirjatilaukseen, joka saapui jokin aika sitten:


Muuton takia koirien(kin) tavarat on pakattu varmaan talteen ja niinhän siinä kävi, että mukaan ottamani hoitoaine pääsi loppumaan. Tänään kävin läpi Kankaanpään eläintarvikeliikkeitä ja uskomattoman huonosti oli minkäänlaisia pesuaineita tarjolla! Toisella liikkeistä oli menossa muuttomyynti, joten annettakoon sille anteeksi, mutta kyllä huomasi taas miten paljon helpompaa isossa kaupungissa on. Jotain oli pakko saada, joten ostin Le Artisin Anti-plica hoitoaineen:


Samalla reissulla tuli hankittua koirille myös lohiöljyä, sillä tajusin jokin aika sitten, että olen vallan jättänyt öljyjen syöttämisen. Ei niin hyvä asia, kun miettii miten tärkeä juttu öljyt ovat erityisesti Nelen turkille ja molempien koirien tassuille varsinkin näin talvella. Täytyy lohiöljyn jälkeen harkita Nutrolin/Megaderm-kuuria molemmille.

Kaiken kaikkiaan tämä talven kylmyys ei ole yhtään omien koirien juttu. Java palelee kovasti ja alkaa tuntua, että sille pitäisi kohta pukea jonkinlainen haalari päälle. Mutta fleecehaalari melkein tarkoittaisi, että turkkia pitäisi lyhentää takkuuntumisen estämiseksi eikä saksiin koskeminen tunnu hyvältä idealta keskellä talvea. Yksi setti tossuja pitäisi ehdottomasti hankkia ja jonkinlaista tassurasvaa + sukat, kun anturat tarvitsisivat tehohoitoa.

torstaina, joulukuuta 09, 2010

Fysioterapiaa ja puuron keittelyä

Vein tänään Javan fysioterapiaan Poriin. Paikka oli Porin Fysiocenter ja fyssarina Hanna-Leena Tammelin. Alun perin Javan piti mennä taas Elina Karhumäelle, mutta Elina jäi sairaslomalle ja aikamme peruuntui. Olin ihan varma, etten saisi mistään uutta aikaa näin nopealla varotusajalla, joten oli mukava yllätys, kun sellainen järjestyikin Porista. Tämänpäiväinen fyssarikäynti oli aika samanlainen kuin leikkauksen jälkeinen, paitsi että Javaa ei ollenkaan pelottanut. Fyssari antoi kuntoutusohjeita, katsoi Javan liikkeet ja hieman hieroi.

Oikean etujalan seutu oli jumissa ja siitä saattoi päätellä, että Java ehkä vieläkin vähän keventää vasenta takajalkaa, mutta liikkeestä keventämistä ei näkynyt. Sen sijaan Java taas käveli suorilla takajaloilla, joka tuntuu olevan ongelma heti, kun alusta on tasainen. Kuntoutusta pitää nyt jatkaa mm. lumihangessa kävelyllä, ristikkäisten ja saman puolen tassujen nostoilla sekä nousuilla laatikon päälle. Eli samat jutut kuin aiemminkin. Seuraavaksi todennäköisesti varailen ajan jälleen Karhumäelle, mutta varmaankin vasta maaliskuulle. Keväällä pitää uusia koirien rabies-rokotukset ja siinä yhteydessä yritän viedä Javan Hakametsään polvet leikanneen eläinlääkärin eli Pirjo Haapasalon tarkastukseen.

Nele ei päässyt Porin matkalle mukaan, joten kävimme kahdestaan metsälenkillä.


Nelen kanssa on ihana lenkkeillä, kun samalla voi keskittyä valokuvaamiseen ja Nele saa nauttia vapaana juoksemisesta. Metsälenkit ovat sellaisia kuin pitääkin eli rauhallisia ja rentouttavia. Toisin kuin Javan kanssa, jolloin metsälenkki on yhtä hermojen menetystä ja koiran katoilua, jos Java sattuu olemaan vapaana. Nele ei pahemmin edes kiinnitä huomiota lintuihin, pysyy koko ajan lähellä ja katsoo missä menen sekä tulee luokse, kun pyydän.


Eilen kokkailin koirille puuroa (edellinen kerta oli näköjään syyskuussa). Puuroon tuli noin 6dl riisiä, 2dl kaurahiutaleita, 1dl hirssiä, porkkanaraastetta ja 800g jauhelihaa. Tiedä sitten menikö suhteet yhtään sinnepäinkään, mutta eiköhän puuro taas hyvin koirille maistu. :)

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Pikku apulainen

Joulupukin pikku apulainen valvoo joulutorttujen tekoa

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Loma alkoi

Maisema on taas vaihtunut. Matkasin koirien kanssa torstaina Kankaanpäähän ja tästä alkaa koirille koko joulukuun mittainen loma. Javalla ei mitään erikoista nyt olekaan, mutta Nele jää hetkeksi agilitytreeneistään pois. Juuri ennen muuttoa tuttu koirahierojamme kävi hieromassa Nelen eikä onneksi löytänyt mitään suurempaa (vasen puoli oli hieman enemmän jumissa, ehkäpä ulkona liukastelun takia?) ja tämä harrastustauko tulee sopivasti hieronnan perään. Javallekin järjestyi fysioterapia, kun sain ajan uudelle fyssarille ensi torstaiksi Poriin.

Java säntää kohti aarretta (kuvan oikeassa nurkassa oleva jäniksen papana)

Nele mietiskelee mihin suuntaan lähtisi

Joulukuun kunniaksi molemmat koirat pääsivät myös "kampaamoon" ja sen jälkeen  valokuvattavaksi.




maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Pakkaspäivät

Olen ollut koirien kanssa sunnuntai-iltapäivästä asti Hervannassa. Ulkona on kovin kylmä, mutta sen verran tänään lenkkeiltiin, että käytiin Särkijärven rannassa:

Matkan varrelta

Java pukeutui ToppaPomppaan

Jäälle ei todellakaan uskallettu

Nele päätti tehdä metsätöitä

Koirat ovat ottaneet muuton Hervantaan ihan hyvin ja jäivät tänäkin aamuna tyytyväisenä nukkumaan, kun lähdin kouluun. Täällä saavat nukkua vuodesohvalla kanssani, joten en todella usko, että laittavat tätä luksusta pahakseen ja on asunto sentään jo entuudestaan koirille tuttu. Alun perin meidän piti olla täällä perjantaihin asti, mutta Javan fyssariaika valitettavasti peruuntui, joten näillä näkymin lähdemme maalle jo torstaina.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Muutto

Olen tainnut jo aiemmin vihjaista, että minulla ja koirilla saattaa olla muutto edessä. Tämä tilanne on nyt erittäin ajankohtainen, sillä kuten toisessa blogissani jo kerroinkin, on asuntoni myyty reilu kuukausi sitten ja tulevana viikonloppuna jätämme Kalevan taaksemme. Uusi asunto oli pitkään etsinnän alla, sillä koirien kanssa ei voi muuttaa ihan mihin vain: yksityisellä lähes järjestään kiellettiin lemmikkieläimet ja muissa paikoissa jäi kilometrien pituiseen jonoon. Onneksi pystyin hakemaan myös asumisoikeusasuntoa ja sellaisen lopulta saimme!

Vuoden vaihteen jälkeen muutan koirien kanssa Jankaan. Uusi kotimme on taas kerrostalossa ja kuudennessa kerroksessa, mutta tällä kertaa taloyhtiöstä löytyy hissi. Enää en suostu muuttamaan porrastaloon, sillä portaiden kipuaminen oli koirien kannalta todella huono juttu. Nelen tassut lipsuvat helposti liukkaassa porraskäytävässä ja Javaa olen joutunut kantamaan heinäkuun leikkauksesta alkaen. Tai no, ylöspäin Java saa jo nousta portaat, kun kävelee niitä eikä hypi, mutta alaspäin Javalla on yhä ollut käytössään oma henkilökohtainen hissi. Tulevasta asunnosta löytyy myös mm. sauna ja parveke ja odotan innolla mitä koirat niistä tykkäävät.

Joulukuun ajan minulla ei ole asuntoa Tampereella, joten koirat pääsevät aluksi viettämään ensi viikon Hervannassa ja sen jälkeen lähdemme Kankaanpäähän. Itse tulen koulun takia uudestaan Treelle joulukuun puolivälissä, mutta koirat saavat viettää pidennetyn joululoman porukoillani.

Java ja Nele omatoimitreenien jäähdyttelylenkillä

Lunta kuonossa

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Koiran korjausta?

Koirakirjojen lukuprojekti on jatkunut Lilli Loiri-Sepän kirjoittamalla Koirankorjauskirja - Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran koulutukseen-kirjalla.

Vilanderin ajatuksista on kuullut paljon etukäteen ja aiemmin luin agilitykirjan samaiselta henkilöltä. Tätä kirjaa en ostanut omaksi, vaan se sattui tulemaan kirjastossa vastaan ja päätin lukea, jotta tietäisin tarkemmin mistä Vilanderin menetelmissä on kyse. Monella tuntuu olevan niistä jonkinlainen mielipide ja jotta itse pystyy kommentoimaan asiaa puoleen tai toiseen, täytyy ensin tutustua tarkemmin.

Vilanderin koirankorjaus pohjautuu huomioimattomuuteen ("jääkauteen") ja kolinapurkin käyttöön. Kirjassa esiteltiin erilaisia ongelmatilanteita ja sitä miten niiden korjaus näillä menetelmillä onnistuu. Mukana oli myös kertomuksia Vilanderin asiakkaiksi tulleista ongelmakoirista ja niiden korjauksesta. Ja tietenkin asiaa myös johtajuudesta ja koirien laumakäsityksestä.

Kirjassa hyvää oli se, että siinä muistutettiin koirien olevan eläimiä, ei lapsen korvikkeita. Liiallinen inhimillistäminen ei tee hyvää koirille. Mutta muuten en oikein voi allekirjoittaa Vilanderin ajatuksia. Toki olisi aika cool olla meidän lauman alfanaaras, mutta en todellakaan usko, että koirani pitävät minua sellaisena enkä ylipäänsä usko sitä, että ihminen ja koira olisivat samaa laumaa samalla tavalla kuin koirat keskenään. Huomioimattomuus sinänsä ei ole huono asia, mutta ihan niin rankalle linjalle en omien koirien kanssa lähtisi kuin mitä Vilander esittää.

"Purkki on kehitetty poistamaan koirilta ongelmia."

Kolinapurkin käyttäminen menee jo yli, erityisesti tilanteessa, jossa käsketään heittää pelkokasta/arkaa/herkkää koiraa sillä. Voin vain kuvitella, että mitä tapahtuisi, jos menisin heittämään Neleä sellaisella. Rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, että Javaa taisin joskus ajat sitten erehtyä heittämään, kun oli menossa sängylle, joka on meillä hyvin kiellettyä. Mutta silloinkaan en heittänyt Javaa päin, vaan jonnekin sivuun. Tästä on paljon aikaa (lue: tietämätön ensimmäisen koiran omistaja) enkä enää tekisi tuollaista. En kuitenkaan ole siinä asemassa, että voisin arvostella niitä, jotka tätä käyttävät tai ovat siitä mahdollisesti apua saaneet, mutta jotenkin tämänkaltainen hallinta tai  "korjaus" on aika kyseenalaista ja vanhanaikaista.

sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010

Omatoimitreenit

Kävin perjantaiaamuna omatoimitreeneissä koirien kanssa. Javan kanssa otin hieman tokoa ja Nelen kanssa agilitya. Nelen keinusuoritus tuntuu joka kerta menevän paremmin ja tällä kertaa keinua mentiin jo vapaapudotuksella eli se sai laskeutua vapaasti maahan, jossa takkini vaimensi kolahduksen. Nele ei olisi lopettanut keinun menemistä ollenkaan! Myös kepit menivät helpommalta puolelta jälleen todella sukkelasti.

Java sai mennä puomin ja kävi jopa putkessakin pari kertaa. Muuten otettiin lyhyesti seuraamista, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Tein koirien harjoittelusta pienen videopätkän, jossa on tällä kertaa oikein musiikki mukana:



Tytti otti treeneistä ja jäähdyttelylenkiltä muutaman valokuvan:



Nelellä on pahat mielessä

Oikeasti ovat kuitenkin kavereita Janan kanssa

Tämä kuva on vähintäänkin Salaiset Kansiot-materiaalia, katsokaa vaikka itse Nelen silmiä (tai vaihtoehtoisesti Nele on mainadin vallassa - tämän arvasivat kaikki True Bloodia katsoneet)

tiistaina, marraskuuta 09, 2010

Talven tuntua

Talvi tuntuu tulleen ainakin hetkeksi Tampereelle. Ja painotan sanaa hetkeksi, koska Ilmatieteenlaitos lupaa viikonlopuksi jo plussa-asteita sekä vesisadetta. Kuitenkin tässä lyhyessäkin ajassa on palautunut ne talven huonot puolet mieleen. Ensin koirien tassuihin kertyi iltalenkillä valtavat lumipallot, joita lenkin jälkeen sai sulatella kylppärissä pois. Seuraavana päivänä pakkanen oli liukastuttanut kadut ja koirien tassut lipsahtelivat sinne tänne. Varsinkin Javan kohdalla liukastelu harmittaa, kun ei välttämättä ole kovin hyvä asia juuri nyt, vaikka leikkauksesta onkin jo 4 kuukautta.

Liukkaus on tuonut kaduille myös katuhiekan - tuon koirien tassuhaavojen aiheuttajan. Viime talvena erityisesti Javan tassut kärsivät hiekan terävyydestä. Ja sitten tietenkin kylmyys. Jotenkin luulen, ettei Java tule talvella pahemmin olemaan ulkona ilman manttelia, koska kovin kylmissään näytti olevan jo nyt. Nelen kanssa kävin eilen palelemassa agilitytreeneissä ja muistin miksi talvella treenaaminen jää vähiin. Nelellekin haluaisin pukea ulos jonkinlaisen manttelin, vaikka puuterien sanotaan kestävän kylmää (no varmasti paremmin kuin nakut) niin kyllä Nele tuolla oikeasti palelee eikä sitä ole kiva katsella.

Mutta tietenkin, kun talven kerran on pakko olla, niin valitsen mieluummin pakkasen ja lumen kuin vesisateen ja totaalisen pimeyden. Ja toivottavasti tänä talvena pääsisi kunnolla jäälle niin Javakin saisi nauttia vapaana juoksemisesta. Loppuun vielä muutama kuva Kankaanpään reissulta lokakuussa:

Jäätyneellä pellolla on hyvä juosta

Javan juokseminen jäi fleksin mittaiseksi

Kontaktiharjoitus?

Nele maistelee syksyn viimeisiä puolukoita

sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010

Hiekkakuopalla

Pikkukoirien virallinen kuukauden yhteislenkki järjestettiin tänään Kangasalan hiekkakuopalla. Osallistuin vain Nelen kanssa, sillä tiedossa oli vapaana juoksemista ja aurinko näyttäytyi sen verran, että halusin ottaa kameran mukaan. Välillä harmittaa todella paljon, että Java jää paitsioon kaikesta tällaisesta, koska olisi niin helppoa, kun molemmat koirat saisivat samalla reissulla juosta energiansa pois. Usein olen jo itsekin näiden lenkkien jälkeen sen verran poikki, että kotona odottanut Java saa tyytyä lyhyeen puiston kiertämiseen. :(

Nelellä ja koikkeri Ellalla oli vauhtia tassuissa

Yhtäkkiä alkoi sataa lunta

Uuden reitin varrelta löytyi ihana lampi

Kurakelit ja turkkikoira - mikä ihana yhdistelmä!

maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Mitäs sitten?

Nele jäi agilitysta kisatauolle ja muutenkin talven mittaan tulee agiliidettyä vähemmän kuin kesällä (ainakin jos viime talvesta voi mitään päätellä). Javan agitauko jatkuu varmasti ensi kevääseen saakka. Nyt onkin ollut vähän sellainen fiilis, että mitäs seuraavaksi keksittäisiin.

Ratkaisu saattaisi löytyä tokosta. Olen monta kertaa luvannut panostaa enemmän tokoon varsinkin Javan kanssa, mutta aina se on jäänyt agilityn jalkoihin. Kuitenkin yhä haluaisin Javalle TK1-tunnuksen ja parasta olisi, jos Javakin saisi jotain tekemistä, kun Nelellä toki yhä jatkuvat agilityn viikkotreenit. Pitäisi myös jatkaa Nelen opettamista tokon saralla, sillä syksyn tokokurssin hyvän alun jälkeen jäätiin vähän vaiheeseen.

Koska en osaa harrastaa ilman tavoitetta, vilkaisin jo oman seuran tokokoetarjontaa. Helmikuun puolivälissä olisi tokokoe Tallilla, joka voisi ajallisesti olla sopivan kaukana, että ehtisimme treenailla. Iso ongelma on vain se, että jos/kun helmikuussa on hiton kylmä ja jos Tallia ei mitenkään lämmitetä, niin Java ei pysty siellä tekemään paikkamakuuta, muuten istumaan, makaamaan, jne. Tai ehkä pystyykin, mutta kuinka reilua on pakottaa koiransa paleltumaan... No, täytyy ensin katsoa miten paljon tässä innostuu treenailemaan, kun tunnetusti sitä on välillä "hieman" laiska.

Toki on tullut mietittyä myös sitä onko liian aikaista tehdä Javan kanssa mitään (leikkauksesta kohta 4kk), mutta tokoilu tuskin pahentaa mitään suuntaan tai toiseen. Lenkeillä Java menee kuten ennenkin (kiskoo, hyppii, säntäilee - ei siis mitenkään varoen) ja sisällä selkeästi tuntuu kaipaavan jotain tekemistä itselleen (kävelee perässä vinkulelun kanssa).

lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Agilitya ja ostoksia

Kävin tänään Tallilla omatoimitreenailemassa koirien kanssa. Java ei tietenkään varsinaisesti agiliitänyt, mutta annoin luvan mennä puomin ja kepit. Muuten keskityimme tokoilemaan. Nelen kanssa tehtiin pieni rata ja yksittäisiä esteitä. Otin digikameran mukaan, jotta saisin todistusaineistoa siitä, että Nele todella menee kepit nopeasti ja että keinun suoritus on edistynyt melkoisesti:



Matkassa mukana oli myös uusi minkkilelu ja enpä ole vielä koskaan nähnyt Nelen tapporavistelevan lelua niin rajusti kuin tänään. Pienestä harjakoirasta löytyy saalisviettiä, kun lelu on oikea. :)

Eilen poikkesin Tassutalli-nimisessä eläinkaupassa. Päädyin ostoksille selattuani ensin nettikauppaa ja ilokseni huomasin, että kauppa löytyy Tampereelta ja vieläpä melko läheltä. Kaupasta ostin Javalle 15 metrin jälkiliinan ja molemmille koirille Crescendo Aloe Vera Conditioner-hoitoainetta.


Toivon todella, ettei jälkiliina olisi liian painava Javalle. Ainakin vaikuttaa kädessä suht kevyeltä. Lukko on tietenkin isojen koirien kokoa, joten täytyy jotenkin kikkailla siihen pienempi versio. Todelliseen jälkiharrastukseen liina tuskin koskaan meillä päätyy, vaan sen avulla on tarkoitus hillitä Javan aka Suuren Metsästäjän lintujen jahtaamista.

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Tekniikkatreenejä

Sunnuntain kisojen jälkeen tuli hetken mietittyä onko agilityn harrastamisessa Nelen kanssa mitään järkeä, kunnes tulivat maanantain treenit. Nele näytti aivan toisen puolen itsestään ollen agikoira, joka on innokas ja nopea. Kisojen sähläyksestä ei ollut enää tietoakaan ja esimerkiksi kepit Nele meni kerralla vauhdikkaasti ja oikein. Treenien teemana meillä oli jaakotus, joka on tekniikkana varsin kätevä, mutta jostain syystä tuollaisia ei koskaan muista/tajua käyttää. Toisaalta ykkösissä ei välttämättä pääse erityisemmin kikkailemaan tekniikalla ja Javan tauko kolmosista jatkuu vielä pitkään. Varsinaisella radalla ei jaakotusta tehty, mutta katsokaapa mikä este on kuudentena:


Kyllä, kyseessä on KEINU! En edes muista koska Nele olisi viimeksi tehnyt keinun radan osana, mutta maanantaina Nele meni keinun ja vieläpä aika hyvin. Ollaan nyt todella kivasti edistytty keinun kanssa ja keinun liikkeestä huolimatta Nele suostuu syömään nameja ja liikkumaan. Loistavaa!

Lopuksi lyhyesti vielä edellisiin agitreeneihimme. Silloin harjoittelimme pakkovalssia, joka on sekin varsin kätevä ohjaustekniikka.


Pakkovalssit tehtiin ennen hyppyjä 2, 3 ja 4. Nele suoritti sarjan varsin mallikkaasti ja enemmän tarkkuutta tämä taisi vaatia ohjaajalta. :) Tällä radalla meillä oli pitkästä aikaa myös pöytä (6) ja sunnuntain kisoissa sellainen nähtiin ykkösluokan agilityradalla.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Vuoden viimeiset viralliset

Viralliset agilitykisat on tämän vuoden osalta nyt kisattu. Tänään osallistuin Nelen kanssa oman seuran eli TamSKin kisoihin Tallilla. Kisat alkoivat vaihteeksi hyppyradalla ja rataan tutustuminen oli aamulla klo 7:30. Tuntui, että sekä koirat että ohjaajat olivat siihen aikaan vielä kirjaimellisesti ihan kuutamolla. Lähtölistojen arvonnassa meillä oli vieläpä niin hyvä tuuri, että jouduin Nelen kanssa ensimmäisenä radalle. Onneksi ykkösissä ensimmäisenä lähteminen ei ole ihan niin kamalaa kuin kolmosissa, jossa ratoja olisi niiden vaikeuden takia kiva hetken aikaa sisäistää.

Tänään hyppyrata oli jälleen helppo. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että siitä voisi mitenkään selvitä ilman virheitä. Olisi luullut, että tutussa hallissa ja tutuilla esteillä agiliitäminen olisi helppoa, mutta kaikkea kanssa. Nele otti häiriötä ratahenkilöistä, selvitti kepit juuri ja juuri, juoksi ohi putkesta ja pussista sekä hyppäsi renkaan sivusta. Itsellä alkoi pinna kiristyä pussin tienoilla ja renkaalla otti jo päähän, kun Nele ei voinut kunnolla keskittyä. Mikä siinä onkin, että treeneissä Nele osaa, mutta kisoissa näyttää kuin olisimme vasta aloittaneet agilityn?! Katsokaa vaikka itse:



Tämän räpellyksen jälkeen on hyvä ja syytäkin jäädä kisatauolle. Seuraavan kerran aion kisata Nelen kanssa virallisissa vasta, kun olemme valmiit menemään agilityradalle. Keinu olisi siis saatava varmaksi ja pujottelu sujuvaksi. Oman seuran epiksissä voisin käydä nyt talven aikana palkkailemassa Neleä kisaradalla, jos Nele vaikka saisi lisää motivaatiota ja varmuutta kisamaiseen suoritukseen.

Kisoissa oli paikalla Berran myyjä ja pakkohan sitä oli vähän shoppailla. Mukaan tarttui namipussi ja motivointilelu Nelelle. Motivointilelu on valitettavasti aitoa minkkiä, mutta myyjä kertoi, että palat oli saatu turkistehtaalta ns. roskiin menevinä, joten eläintä ei tämän lelun takia tapettu.

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Nollarata epiksissä

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa Takkujen järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin. Menimme taas mölliradalle, mutta tällä kertaa ilmoitin Nelen virallisissa kisanneeksi, joten varsinaista sijoitusta emme saisi. Javakin pääsi mukaan kisapaikalle ja teki paikallaolonsa kaikille hyvin selväksi haukkumalla jokaisen ohikulkevan koiran.

Möllirata oli sopivan haastava ja siltä löytyi sekä A että puomi. Viimeksi Takkujen epiksissä Nele laittoi puomilla jarrut pohjaan, mutta nyt minkäänlaista epäröintiä ei ollut. Tassuissa oli vauhtia ja selvitimme radan hienosti ilman virheitä. Tuloslistauksen mukaan Nele oli ainut nollan tehnyt, joten sinänsä harmi, ettei päästy palkinnoille. Päätinkin, että tämä olisi nyt viimeinen episten mölliratamme ja seuraavissa epiksissä menemme kisaaviin. Toisin sanoen keinu pitäisi saada sujumaan.



Kisakuvia löytyy täältä.

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Kaarinanpolulla

Pahoittelen piiiiiitkää taukoa postauksissa. Opiskelu on taas pitänyt kiireisenä, sillä lähipäiviä on mahtunut sekä tähän että viime viikkoon ja lähipäivät Ahlmanilla käyvät pituudeltaan työpäivästä. Toisaalta mitään erityistä ei edes ole tapahtunut kuin vasta viime viikonloppuna, kun kävimme ensin retkeilemässä Kaarinanpolulla ja sitten osallistuimme Takkujen epiksiin.

Epiksiin palaan myöhemmin, seuraavaksi hieman retkestämme. Järjestimme viime lauantaina pikkukoiraporukalla retken Kangasalan Kaarinanpolun laavulle. Otin mukaan vain Nelen, sillä Javan kanssa tällaiset retket ovat kovin hankalia, kun Javaa ei voi päästää vapaaksi ja hihnassa oleminen on yhtä kiskomista. Java pääsikin viettämään aikaansa Hervantaan. Polun lähtöpisteeseen löytäminen ei ollut niin helppoa kuin luulin, sillä erehdyin noudattamaan sokeasti navigaattorin ohjeita ja päädyin ensin Holvastin omakotitaloalueelle. Tässä vaiheessa melkein meinasin jo jättää retken välistä, mutta onneksi autossa oli myös tavallinen kartta, jonka avulla lopulta suunnistin perille.

Retkemme oli todella kiva! Ensin kävelimme jonkin matkaa laavulle ja koirat saivat lähes koko ajan juosta vapaana. Laavulla oli valmiiksi sytytetty nuotio ja pääsimme paistamaan makkaraa. Koirat pyörivät ympärillä jälleen vapaana (ja kerjäsivät) ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. :)


Ensilumi

Makkaranpaistoa

Lauma kerjäläisiä

Laavu ja nuotiopaikka

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Talvikauden aloitus

Eilen käynnistyivät talvikauden agilitytreenit ja treenipaikaksi vaihtui Niihaman sijaan Talli. Treeniryhmässäkin oli tapahtunut muutoksia ja mukaan tuli vaihteeksi myös maksikoiria. Nelen lisäksi minikoiria jäi edustamaan havannankoira Laku ja uutena ryhmäläisenä Nelen oma suosikki havannankoira Simo. Nämä muutokset saivat minut fiilistelemään agilityharrastuksen alkuaikoja, sillä kaikki silloin samassa ryhmässä aloittaneet ovat joko lopettaneet tai vaihtaneet treeniryhmää. Piti jopa lueskella vanhasta blogistaan Javan treeneistä ja lopulta katsoa muutama kisavideo menneeltä kesältä, jotta muistaisi, ettei se agility Javan kanssa oikeasti ollut niin helppoa kuin mitä nyt kuvittelee.

Agilitytreeneissä palauteltiin menneitä MM-kisoja mieleen ja osa radasta oli (muistaakseni) minien joukkueradasta. Tavoitteena oli tehdä nopeaa rataa. Tulipa pitkästä aikaa tehtyä ratapiirroskin:


Kokeilin tehdä keppejä hankalammalta puolelta, mutta parin yrityksen jälkeen päätin suosiolla vaihtaa puolta, ettei Nelen innostus loppuisi. Helpommalta puolelta sujuivat muuten mallikkaasti, mutta noin puolivälissä Nele jostain syystä menee herkästi yhden välin ohi. Ongelmallisin kohta radalla oli persjätön tekeminen hyppyjen 10 ja 11 välissä. Ensin yritin takaaleikkausta, mutta Nelelle kulma oli liian vaikea ja vauhti hidastui lähes olemattomiin. Persjättö toimi muuten hyvin, mutta jos yritin lähteä liian aikaisin etenemään radalla enkä saatellut Neleä kunnolla hypyille 8 ja 9, tuli Nele hyppyjen välistä. Koko kuvio saatiin toimimaan kunnolla vasta, kun kouluttaja houkutteli Neleä hyppyjen takana, itse ehdin kääntyä aikaisemmin ja vetää Nelen perässä kohti hyppyä 10. Sentään yksi takaaleikkauskin saatiin radalla onnistumaan hypyllä 12.

Eilisen ja edellisenkin treenin perusteella Nelen kanssa pitää nyt harjoitella irtoamisia. Irtoamisia hypyille, putkeen ja myös namittaa näistä ahkerasti, sillä nyt nameja on tullut pitkälti kontakteilta ja niillehän Nele säntää heti kun mahdollista. Aivan treenien lopuksi ehdimme tekemään myös keinua ja voin ehkä vähän hehkuttaa, että edistymistä on tapahtanut. Kisatasoinen keinu on vielä pitkän matkan päässä, mutta suunta on oikea. :)

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Kisatunnelmia

Katso harjakoira loikkaa!



Tytille jälleen kiitos Nelen kuvista!

perjantaina, lokakuuta 01, 2010

Nele kisailemassa

Opiskelukiireiden takia viime viikonlopun kisojen raportointi on hieman viivästynyt. Kisasin Nelen kanssa lauantaina Wecan kisoissa Noormarkussa ja sunnuntaiksi palasimme Tampereelle Takkujen kisoihin.

Ennen Noormarkun kisoja toiveet olivat korkealla, sillä Nele on treeneissä mennyt kepit hyvin ja melko nopeasti. Olisi pitänyt muistaa, että agilitykisoihin ei kannata tehdä liian suuria tavoitteita, koska silloin yleensä menee huonosti ja niin kävi Noormarkussakin. Kisat olivat etuajassa ja saavuimme paikalle vähän liian myöhään, vaikkakin sen virallisen puoli tuntia ennen arvioitua rataan tutustumista. Ilmoittautumisessa Nele joutui sirun tarkistuksen pistokokeeseen - mikä sattuma, kun juuri Nelen sirussa on ollut ongelmia. Onneksi oikea numero ilmestyi koneeseen heti. Kaikin puolin alku oli melkoista kiirehtimistä ja radallekin lähdimme jo kuudentena, joten en juurikaan ehtinyt totuttaa Neleä halliin.

Tuomarina kisassa oli Henri Luomala ja ratapiirros löytyy netistä (kisavideota ei sattuneista syistä tullut). Rata oli helppo kuin mikä ja miten ihanaa olisikaan ollut mennä se täysillä Javan kanssa. Mutta Nelen kanssa helppokin rata on vaikea (no oli kyllä Javankin kanssa), varsinkin jos ohjaaja ohjaa huonosti ja koira paineistuu liikaa. Alku lähti hyvin, mutta en ottanut Neleä haltuun hypyn 10 jälkeen, jolloin Nele juoksi pitkän kaarroksen kohti hallin seinää ja tuli hypyn 11 ohi. Tässä kohdassa taisi ohjaajan pettymys heijastua koiraan ja hypyt 12 sekä 13 menivät todella hitaasti. Kepeillä Nele valitsi sijaistoiminnoksi maan haistelun ja taisi matossa oikeasti olla hyvät "tuoksut", sillä yhtä kohtaa Nele haisteli oikein innokkaasti. Meni siis kepeistä ohi ja alkoi haistella mattoa. Yritän kutsua ja houkutella Neleä, joka vain haisteli ja tässä vaiheessa tuli jo sellainen olo, että mitä ihmettä teen, kun koiraan ei saa koskea. Lopulta tyrkkäsin jalkani Nelen nenän eteen ja päästiin aloittamaan kepit. Ne menivät hitaasti ja Nele meni matkallakin yhden välin ohi. Ihme kyllä emme saaneet hylättyä, vaan tuloksen, jolla sijoituimme viimeiseksi. Ratavirheitä oli 15 ja yliaikaa melkein 30 sekuntia. Oli siinä ja siinä, ettei enimmäisaika ylittynyt.

Noormarkun kisasuoritusta voi parhaiten kuvata sanalla 'tahmea'. Ohjasin tahmeasti (käskyt tuntuivat jäävän matkalle eivätkä tulleet ajoissa), oma ja koiran liikkuminen oli tahmeaa. Yksinkertaisesti liikaa suorituspaineita hyvien treenien jälkeen ja kun siihen yhdistetään pieni kisajännitys sekä koiralle vieras halli niin ei ihme, että kisa meni nyt näin.

Takkujen Hervannan kisoihin sunnuntaina lähdinkin asenteella "maksettu harjoitus" ja tavoitteena oli päästä Nelen kanssa edes pari estettä iloisesti ja vauhdikkaasti. Tällä kertaa olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä ykkösten agilityradalle osallistui useampi tuttu ja halusin nähdä heidän suorituksensa. Tuomarina oli Sari Mikkilä.

Tällä kertaa rata oli haastavampi kuin Noormarkussa. Tai no, jos esimerkiksi kepit olisi voinut tehdä vaikeammalta puolelta niin olisi välttynyt ylimääräiseltä valssilta. Mutta tässä vaiheessa, kun helpompikin puoli on riittävän haastava, on pakko vain kikkailla. Jälleen rata lähti kivasti ja Nele vaikutti innokkaalta. Itse yritin pitää mielessä, että nyt iloisesti eteenpäin ja kehua koiraa aina sopivin väliajoin. Noin puolivälissä tein radalla jopa persjätön, joka kylläkin hieman myöhästyi. Nelen kanssa on välillä vaikea arvioida vauhtia, kun Nele saattaa halutessaan tulla todella lujaa tai todella hitaasti. Lisäksi esteille irtoaminen on välillä mitä sattuu ja tässäkin saatoin Neleä hypylle liian pitkään, josta myöhästyminen persjätössä johtui. Mutta varsinaiset virheet tulivat kepeiltä (mistäpä muualtakaan).

Olen harjoitellut Nelen kanssa keppien ekan välin hakemista, mutta taas Nele meni ohi ja videolla näyttää, ettei Nele edes katso keppeihin. Sen sijaan juoksee radan sivuun ihmettelemään katsojia ja hetken Nelen häntä heilui siihen malliin, että pelkäsin Nelen jättävän radan ja juoksevan jonkun kivan ihmisen luo kerjäämään rapsutuksia. Nyt ei kuitenkaan jämähdetty tähän yhtä pahasti kuin Noormarkussa, mutta silti Nele jätti taas matkalla yhden välin menemättä ja johduin korjaamaan. Loppurata onneksi meni hyvin ja loppusuoralla saatiin vauhtia. Saimme jälleen tuloksen ja sijoituskin parani Noormarkun kisoista yhdellä, kun olimme toiseksi viimeisiä. Ratavirheitä tuli 10 ja yliaikaa vähän vajaa 10 sekuntia.



Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen Nelen menoon Hervannan kisoissa. Seuraavaksi kisaamme todennäköisesti vielä oman seuran kisoissa 24.10., joka onkin meille tämän vuoden viimeinen kisa ja ensi vuodesta en vielä tiedä.

Kisakuvia löytyy muutama täältä.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Omenoita ja marjoja

Poimin tänään omenoita ja koirat halusivat myös osansa:



Iltapäivällä lähdimme mökille poimimaan puolukoita ja taas koirat halusivat auttaa: