sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Päällekkäisyyksiä

Niin siinä kävi, että TamSKin tokokurssit jäävät meiltä nyt väliin. Nelen kanssa olin ajatellut tapakasvatusryhmää ja Javan kanssa kilpailevien ryhmää. Tietenkin ko. ryhmät ovat juuri maanantaisin, jolloin on Javan agitreenit. Alkeistoko on Nelelle vielä liian vaativa, joten sekin piti unohtaa. Todennäköisesti treenaillaan nyt ihan itseksemme, ellei yksityisillä tai muilla seuroilla ole mitään kiinnostavaa. Ehkä on ihan hyvä katsoa ensin miten Nelen alkeiskurssikarsinnan kanssa käy.

Viimeksi lupasin tehdä jonkinlaisen koulutussuunnitelman, mutta mitään konkreettista ei vieläkään ole. Miten voikin olla näin aikaansaamaton tässä asiassa. Olen jo pari kuukautta jahkaillut tokoilun kanssa, jokohan huhtikuu voisi olla se kuukausi, kun oikeasti aloitetaan?

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Maanantaitreenit

Harjoituskisoista alkanut agiliitely päättyi maanantaina viikkotreeneihin. Seuraavan kerran nämä treenit ovat perjantaina 3.4., joten nyt taukoillaan hetki. Ihan hyvä, kun tuli niin monta kertaa peräkkäin ja Java saa vähän levätä.

Maanantaina tehtiin melko haastava rata. En voi ollenkaan varmaksi sanoa, että osasin vielä muistista piirtää sen oikein, mutta suurin piirtein tältä rata näytti:Numero näissä piirrustuksissa on aina sillä puolella mistä koira esteen menee. Eli esimerkiksi hyppy 2 mentiin suoraan, sitten koira 2 ja 3 hypyn välistä hypyn 3 "taakse" ja sieltä hyppy "eteen". Hypyn 2 jälkeen tein valssin, vaikka olikin vähän sähläystä, kun tultiin Javan kanssa suurin piirtein samoihin aikoihin esteelle. Tämä siksi, että rengas piti varmistella, että meni varmasti oikein (ts. Java ei hyppää sivusta). Myös heti keppien jälkeen tein valssin, tämä olikin treenien uusi juttu. Olimme ensin kokeilleet ilman koiraa, sitten vain kepit-valssi-este ja lopuksi halukkaat saivat kokeilla miten homma toimii radalla. Kyllä se onnistui, mutta harjoitusta vaatii, että saa valssin tuossa tilanteessa toimimaan sujuvasti. Loppuosa radasta meni oikein nätisti, keinua (11) treenien vetäjä hieman hidasti, että laskeutui kunnolla.

Saatiin kehuja radan suorituksesta ja treenien vetäjä totesi taas, että voin päästä Javan kanssa vielä pitkälle ja että todennäköisesti nousemme pian kakkosiin, koska ykkösten radat ovat helpompia kuin harjoituksissa. Mukava kuulla kehuja, mutta saapa nähdä miten kisoissa menee, kun siellä kuitenkin jännittää niin paljon. Vetäjä totesi myös, että kisoissa saa juosta, kun esteiden välit ovat pidemmät kuin harjoituksissa. Mietiskelinkin, että pitäisi alkaa nostamaan omaa kuntoa, ettei hyydy kesken radan, kun koiralla riittää vauhtia. Ensin on kyllä pakko odottaa, että lumet ja jäät sulavat ulkoa, koska tällä hetkellä siellä ei pääse eteenpäin kuin liukastelemalla.

--

Tiistaina ilmoitin Javan ensimmäiseen viralliseen agilitykisaan, joka on Noormarkussa huhtikuun puolivälissä.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Harjoittelemassa Nokialla

Sunnuntai-iltana olin agilitaamassa molempien koirien kanssa Nokialla. Olimme taas varanneet OK-koirien hallin tunniksi omalle porukalle, joskin kokoonpano oli tällä kertaa täysin eri kuin viimeksi. Myöhäisestä varaamisesta johtuen olimme liitämässä klo 20-21 ja sen jälkeen kyllä maittoi uni.

Koska Java oli ainut enemmän agilitya osaava, tehtiin ihan perusrata: muutama hyppy ja kaksi suoraa putkea. Ennen varsinaista radan menoa kaikki harjoittelivat yksittäisiä esteitä. Itse otin Nelen kanssa hypyn ja putken, Javan kanssa kepit ja keinun. Kepit menivät mahtavasti, mutta keinua en vieläkään uskaltanut päästää täysin vapaasti. Nokian keinu vaikutti kuitenkin paremmalta kuin TamSKin harjoituskeinu ja seuraavan kerran voisin tuolla antaa Javan mennä keinun kokonaan itse. Kaiken kaikkiaan Java meni aivan mahtavasti:



Suurimman yllätyksen iltaan tarjoili Nele. Olen niin ylpeä siitä! Nele osasi odottaa paikallaan (ollaan harjoiteltu, mutta ei mitenkään erityisen paljon) ja meni jopa koko radan. Ihan mahtava suoritus. Putkikaan ei enää tällä kertaa yhtään pelottanut, vaan tyttönen jopa välillä näytti siltä, että "saanhan, saanhan mennä putkeen". Kunpa pääsisimme agilitykarsinnasta läpi. Seuraavassa videossa Nele pudottaa ensimmäisen esteen, mutta toisessa videossa Nele unohtui putkeen hetkeksi haistelemaan, joten valitsin kuitenkin tämän vauhdikkaamman version:



Ai niin, huomatkaa, että meillä oli oikein oma paparazzi paikalla. :)

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Kolmannet harjoituskisat

Eilen oltiin taas harjoituskisaamassa navetalla. Tämä olikin nyt toiseksi viimeinen kerta ja saa nähdä miten viimeiseen kertaan osallistuminen onnistuu, kun on huhtikuussa lauantai-iltana. Molemmat koirat olivat mukana, kun en jaksanut viedä Neleä hoitoon. Ylipäänsä harjoituskisaan liittyi tällä kertaa niin paljon säätöä, että on oikeastaan ihme, että sinne jaksoi lähteä. Oman treeniryhmän olisi kai pitänyt jotenkin olla auttamassa kisan järjestämisessä, mutta asiasta ei saanut oikein mitään infoa ja lopputuloksena ryhmästä oli paikalla vain minä ja treenikaveri.

Tällä kertaa oli eri tuomari kuin kahdella viime kerralla ja ratakin oli sitten ihan erilainen. Paljon juoksemista, mutta helpot ohjauskuviot (ainakin viime kertaan verrattuna, kun sai oikein miettiä miten koiraa ohjaisi):
Möllit alkoivat taas makseilla ja tällä kertaa minimöllejä oli paljon enemmän kuin viimeksi. Olisikohan ollut n. 15 ja Javan lähtövuoro oli kuudentena. Nyt vauhtia oli koiralla enemmän kuin aiemmilla kerroilla. Valssasin puomin (3) jälkeen ja putkella. Monet tekivät valssin myös A:n (6) jälkeen, mutta itse en nähnyt mitään syytä siihen. Tuloksena taas 0 virhettä ja ihanneajan alittava aika. Hienoa, että radalle oli laitettu myös pöytä (10), jota kai harvemmin on kisoissa, mutta kuuluu kuitenkin agilityradan esteisiin. Olen oikein tyytyväinen suoritukseemme, vaikka pientä parantamista on aina. Käskyt tulevat suustani yhä liian myöhään ja enemmän huomiota saisin kiinnittää siihen miten koiran lähdössä jätän. Videolta näkee, että Java on ihan väärään suuntaan eikä todellakaan kohti menosuuntaa kuten pitäisi:

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Jokohan olisi aika aloittaa?

Viimeisestä tokoilustamme on näköjään kuukausi. Pitäisiköhän sitä oikeasti ryhdistäytyä, kun alkaisi olla jo kiirekin. TamSK järjestää 19.4. agilityn alkeiskurssikarsinnat, jonne haluaisin mennä Nelen kanssa. Nele ei kuitenkaan tällä hetkellä osaa kuin istua ja unohtaa senkin aina välistä. Maahan-käsky tuntuu unohtuneen, kun ei olla harjoiteltu. Eilen luin, että pari vuotta sitten karsinnassa koiran piti hallita luoksepäästävyys, paikallaolo, leikkiminen ja uskaltaa mennä hyppy ja putki. Viimeistä kohtaa ollaan Nelen kanssa pariin otteeseen harjoiteltu ja Nele uskaltaa mennä putkesta, kunhan vain muistaa, että tämä oli se juttu mistä sai herkkuja. Luoksepäästävyyttä voisi nyt harjoitella aina, kun näkee koirakavereita, paikallaolo pitäisi treenata ensin kotona ja sen jälkeen häiriössä. Leikkiminen...jaa-a, tämä voi olla haasteellista, kun Nele ei ole niin saalisviettinen kuin Java. Oikeastaan kun miettii miten vähän olen kouluttanut Neleä, niin voi olla, ettei meillä ole toivoakaan päästä karsinnasta läpi.

Javan kanssa on kyllä harjoiteltu valtavan paljon, pentukursseista kisavalmiisiin. Kun Java oli pentu, tuntui, että sille piti opettaa kaikki heti. Ihan kuin myöhemmin ei ehtisi ja koira on pilalla, kun se ei osaa 10-viikkoisena istua. Nelen kanssa olen tehnyt aivan toisin. Tai ehkä jos omistaisin vielä yhtä paljon vapaa-aikaa kuin opiskelijana, olisin varmaan vienyt Neleäkin kursseille. Nele on kohta vuoden enkä tosiaan ole opettanut kuin istumisen ja senkin vähän niin ja näin. Tai no, ollaan me otettu paljon kontaktia. Java on opettanut, että kaksi asiaa, jotka koiralle kannattaa opettaa ennen mitään muuta, ovat kontakti ja luoksetulo. Ei ole mitään iloa siitä, että koira osaa kentällä esimerkiksi liikkeestä maahanmenon, mutta metsässä karkaa välittömästi hihnasta päästyään. En ole opettanut Nelelle niin paljon luoksetuloa kuin aiemmin lupasin, mutta silti Nele osaa sen paremmin kuin Java. Tosin Nele ei ole ollenkaan niin kiinnostunut linnuista kuin Java, muut koirat ja oudot ihmiset sen sijaan pitää käydä haukkumassa.

Haukkumisesta tulikin mieleen, että katselin viikonloppuna ohituskursseja. Java ja Nele ovat välistä aivan mahdottomia räyhääjiä ja silloin tekisi kyllä itse mieli vajota maan alle. Ratkaiseva tekijä on välimatka: riittävällä matkalla molemmat ovat hiljaa. Javan kanssa ongelma ei ole niin suuri, mutta Nele on välillä aivan mahdoton. Ja olin vielä mielestäni niin tarkka, ettei Java pääse näyttämään Nelelle mallia! Luulen, että Nelellä suuri vaikuttava asia on sen epävarmuus, jota yrittää peittää räyhäämällä. Hmm, onkohan meillä johtajuusongelma, kun Nele ei usko, että pystyn puolustamaan laumaani vierailta koirilta. :) Katselemieni kurssien hinnat lähtivät 100€ ylöspäin ja turhahan tuollaista on lähteä maksamaan, kun ensimmäinen asia mitä sanotaan on: lenkkeilytä koirat erikseen. Ei tule tapahtumaan niin kauan, kun vapaa-aika on muutenkin kortilla. En ehtisi iltapäivisin muuta kuin juoksemaan ulkona! Se siitä, mutta ilmojen parantuessa voisi ainakin viikonloppuna yrittää viedä molemmat lyhyellä iltalenkille erikseen.

Jotta sitä pääsisi eteenpäin, voisin tänään tehdä pienen koulutussuunnitelman kevääksi. Ensi viikolla todennäköisesti julkaistaan TamSKin tokokurssit ja täytyy miettiä, jos yrittäisin mennä johonkin niistä. Toisaalta jos kalenterissa on jo Javan agitreenit ja mahdollisesti myöhemmin Nelenkin, niin mihin väliin sopisi tokokurssit. Ei kuitenkaan viitsi joka illalle ottaa jotain, ettei mene taas motivaatio.

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Javan pesupäivä ja kesäturkki

Olin pessyt Javan viimeksi sunnuntaina, joten turkki oli tänään lähes takkuvapaa ja muutenkin vielä ihan siistissä kunnossa. Ennen lyhennystä turkki on kuitenkin hyvä pestä, joten tässä Javan lähtötilanne:
Java vihaa pesuja. Jo siinä vaiheessa, kun alan valmistella pesuhetkeä (etsin tarvikkeet yms.), Java tärisee ja näyttää surkealta. No, ei Nelekään tässä paljon huonompi ole. Tänään tein täysin saman setin kuin Nelelle maanantaina, joten sen tarkemmin en enää kerro työvaiheista. Tässä Java "kylpyammeessa" ilmeellä, joka kertoo kaiken olennaisen:Tunnelma ei Javan mielestä parane pyyhkeissäkään:Kymmenen minuutin pyyhkeissä istuskelun jälkeen kuivaukseen. Kai olen jo muistanut mainita miten ihanan helppoa se onkaan Metrollani? :) Nopea harjaus ja kampaus ja tältä Java näytti juuri ennen kuin sakset tulivat mukaan kuvioihin:Tässä vaiheessa kaikkien vannoutuneiden turkki-ihmisten on syytä lopettaa lukeminen. Eipä silti, kyllä se itseäkin vielä mietitytti, kun katselin Javan turkkia. Viimeksi lyhennetty vähän vajaa vuosi sitten ja pituutta tullut jo noin mahtavasti. Perhoskoirageenit Javassa tekevät turkista myös paljon näyttävämmän ja kiiltävämmän kuin Nelellä. Sellainen terveellisen näköinen turkki, jos näin voi sanoa. Muutenkin pidän enemmän pitkistä turkeista ja parhautta on vastapesty ja harjattu turkki. Silloin on koira kauneimmillaan. Harmi vain, että se kaikki vaatii niin paljon. Jos tilanne olisi aina tämä, että ehdin mainiosti pestä molemmat koirat pari kertaa viikossa ja silti tehdä kaikkea muutakin, niin kumpikin koira voisi pitää pitkän turkkinsa. Mutta koska aikaa ei ole, niin tässä taloudessa ei tule olemaan kuin yksi pitkässä turkissa oleva koira kerrallaan. Paitsi että Nelekään ei tule olemaan täyspitkässä turkissa, vaan aion pitää turkin jotakuinkin sen mittaisena kuin nyt.

Ensin aloitin turkin leikkaamisen saksilla. Leikkasin turkin kauttaaltaan lyhyeksi turhia säästelemättä. "Pieni" kasa sitä lähtikin:Java itse ihmettelee mistä kaikki tämä karva on lähtöisin (tämän kuvan jälkeen en enää juurikaan käyttänyt tavallisia saksia):Saksilla leikatessa turkista tulee väkisinkin saksitun näköinen, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Käsittelin Javan turkkia vielä kahdella trimmerillä ja ohennussaksilla. Isommalla trimmerillä tasoittelin turkkia ja Chrominilla otin tassut, vatsan alta ja korvat. Ohennussaksilla tein viimeistelyn, mutta toki turkista näkee yhä, että sitä on juuri leikattu. Nyt annan turkin kasvaa ja lyhennän sitä välillä luonnollisemman näköiseksi ohennussaksilla. Kestää ehkä jonkin aikaa tottua, että nyt vastaan kävelee tämän näköinen koira:Nele näyttää Javan rinnalla jättiläiseltä:Pakko kyllä myöntää, että nyt Java näyttää vakuuttavammalta agility- ja tokokoiralta kuin pitkällä turkilla.

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Nelen pesupäivä

Tänään oli Nelen pesupäivä. Edellinen pesu oli viime sunnuntaina eli pesuväli oli nyt viikko. Lähtötilanne näytti tältä:Nelestä lähtee vieläkin paljon karvoja, joten turkista löytyi takkuja (varsinkin takajalkojen päältä) ja tassut olivat likaiset kevätkeleistä. Aloitinkin kastelemalla turkin ja pesemällä tassut Marseilles-saippualla. Sen jälkeen Nele pääsi "kylpyammeeseen", joka kyllä on tytölle hieman pieni:Kuvassa Nele on shamppoovedessä, jossa tällä kertaa Ehason oma merkki. Normaalisti käytän Bio-Groomin Protein Lanolin-shamppoota. Hetki tuolla (valelen kupilla vettä Nelen päälle), sitten huuhtelu ja lopuksi hoitoaineveteen. Hoitoaineena oli Bio-Groomin Silk, mutta minulta löytyy myös Ring 5 Blow-dry, joka käytän aina silloin tällöin. Hetki myös hoitoainevedessä ja sitten turkin puristelu (joskus nopeasti huuhteleen hoitoaineen, nyt en). Pesuhetki päättyy pyyhkeisiin:Pyyhkeissä Nele oli n. 10 minuuttia, jonka jälkeen vuorossa oli kuivaus. Koira takaisin trimmauspöydälle ja pääsin hakemaan oman suosikkilaitteeni, jota koirat taas vihaavat:Kyseessä on Metro Air Force Commander, jonka hankin itselleni joululahjaksi. En ymmärrä miten olen aiemmin pärjännyt ilman ko. laitetta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella vähintään kaksi turkkikoiraa omistavalla ihmisellä pitäisi olla tämä laite! Turkin kuivaaminen on ihan lasten leikkiä ja nykyään siihen menee noin vartti, kun aiemmin saattoi föönin ja harjan kanssa mennä parikin tuntia. Koirat eivät laitteesta tykkää, mutta molemmat sentään antavat kiltisti kuivata itsensä sillä. Ainoastaan pään kuivaan vielä tavallisella föönillä ja joka kerta sen tehottomuus ärsyttää suuresti.

Kuivauksen jälkeen oli harjauksen ja kampaamisen vuoro. Nele on tässä niin helppo Javaan verrattuna: Java tärisee ja stressaa, Nele ottaa päiväunet ja sitä voi käännellä miten vain. Syynä tähän on ihan se, että Nele on totutettu jo pentuna, Javaa ei. Takuista johtuen kävin turkkia puolitoista tuntia läpi (ei, Nelen turkki ei ollut kauttaaltaan takussa, vaan yksittäisten takkukohtien etsimiseen ja selvittämiseen menee aikaa). Harjana meillä on Hindes, kampoina villakoirakampa ja tiheäpiikkinen kampa. Puolentoista tunnin harjaamisen/kampaamisen jälkeen Nele näytti tältä:Tänään ajelin myös molempien koirien naamat. En muista koska viimeksi tuli trimmattua (olikohan tammikuun lopussa), mutta pitkäksi oli karvat taas päässeet, kuten ylläolevista kuvista näkyy. Ei ole ollut mitään erityistä syytä trimmailla (mätsäreitä yms.) ja toisaalta on ollut sen verran kylmäkin. Trimmerinä minulla on tietenkin Moserin Chromini, jolla naamat on todella helppo ajella. Tein ensin Javan ja sitten Nelen, josta karvaa lähtikin ihan kiitettävästi:Nyt Nele näyttää taas ihan harjakoiralta. Trimmauksen jälkeen laitoin valkovaseliinia silmien alle, jotta silmien vuoto ei niin paljon värjäisi karvoja. Harmittaa, että Nelenkin silmät ovat alkaneet vuotaa, vaikka pentuna ei ollut mitään ongelmaa. Vaihdan kohta Nelen ruokaa ja toivon, että sillä olisi edes pieni vaikutus asiaan. Lopuksi suihkuttelin turkkiin vielä Crown Royalen Magic Touch-harjaussuihketta suojaamaan turkkia. Tällainen kaunis pikkuneiti sieltä ilmestyi:Seuraava turkkiaihe onkin rajumpaa materiaalia, aion nimittäin lyhentää Javan kesäturkille jo tällä viikolla!

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Treeniä, treeniä

Joskus tuntuu, että elämässä ei ole kuin agilitya. Viime perjantaina, heti harjoituskisojen jälkeen, meillä oli tavalliset agitreenit. Unohdin ottaa Javan lelut mukaan, mutta meni palkkaus namillakin. Teimme pari rataa, joista yksi näytti tältä:
Koska kuukausi vaihtui, vaihtui myös treenipäivä perjantaista maanantaihin, joten olimme heti alkuviikosta uudestaan navetalla. Treenaajia oli tällä kertaa 6, joten ehdimme tehdä vain yhden pidemmän radan:
Radalla tosiaan oli keinu (3) ja Java meni sen ihan hyvin. Treenien vetäjä hidasti hieman keinua, ettei se jäisi pomppimaan alastulossa. Keinun jälkeen tuli mielenkiintoinen hyppyviidakko, jonka ihme kyllä muistin vielä omalla vuorolla. Java meni radan hyvin, itse tein pieniä ohjausmokia. Jostain kumman syystä pidän ohjauskättäni aina liian lähellä itseäni, jolloin Java tulee helposti liian lähelle. Aivan varmasti yksi syy irtoamisongelmaan. Lisäksi minun pitäisi seuraavaksi alkaa ottaa vähän etäisyyttä esteisiin eikä juosta aina ihan vierestä. Näissä tavallisissa agitreeneissä Java irtoaa hyvin ja voisin ohjata sitä hieman kauempaa. Pidemmän radan jälkeen otimme vielä lyhyen pätkän, jossa tarkoituksena oli harjoitella puomin alla kulkevaa ja aivan puomin ylösnousun vierestä alkavaa putkea. Ihan treenien lopuksi otin vielä pari kertaa keinua, jotta saataisiin sekin viimein kuntoon.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Toiset harjoituskisat

Viime torstaina kävin taas harjoituskisailemassa Javan kanssa. Nele jäi siskoni seuraan kotiin ja äitini lähti mukaan videokuvaajaksi, kun sattuivat lomailemaan samaan aikaan Treella. Tällä kertaa olimme navetalla vasta lähempänä puoli kuutta ja möllirata alkoi makseilla melko pian ilmoittautumisen jälkeen. Medien ja minien ohjaajilla oli yhteinen rataan tutustuminen, kun osallistujia oli tällä kertaa huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Johtui luultavasti hiihtolomasta. Minimöllejä oli yhteensä 6 ja Javan kanssa lähdin radalle viidentenä. Rata näytti tältä (löysin kivan agilityohjelman koneelle, en sentään ole itse piirtänyt näitä):
Ennen omaa vuoroa mietin kovasti miten hoidan muurille (8) tulon. Teenkö takaaleikkauksen juuri ennen muuria vai valssaanko pituuden (6) jälkeen. Javan kanssa on välillä todella vaikea arvioida mitä tehdä, kun ei koskaan tiedä miten lujaa mennään. Tällä kertaa kävi kuten viimeksikin ja Java meni hitaammin kuin normaalisti, joten ehdin tehdä valssin pituuden jälkeen. Tein valssin myös ekan putken (2) jälkeen, muuten aikalailla vain juostiin. Lopussa meinasi käydä huonosti, kun Java oli taas kovin kiinni minussa eikä meinannut hypätä viimeistä hyppyä (14). Todennäköisesti myös ohjasin lopun huonosti, katsokaa itse:



Tuloksena 0 virhepistettä ja minimöllien voitto nopeimmalla ajalla. Katsoimme hetken myös kisarataa ja jestas se oli vaikea. Suunnittelin, että ensi kerralla voisimme osallistua siihenkin, sillä saatoin tuossa jo valita ensimmäisen virallisen kisamme. En halua aloittaa kisaamista Treella, koska katsomassa olisi kuitenkin liikaa tuttuja, joten suunnittelin reissua Noormarkkuun huhtikuun puolivälissä. Viikonloppuna sisäistin, että seuraavien harjoituskisojen järjestysvuoro onkin meidän ryhmällä, joten en tiedä onko osallistuminen mahdollista. Harjoitusta kyllä tarvisi, että uskaltaa niihin virallisiin.