Koirien kesäturkit

Javan leikkauksesta on nyt hieman päälle kaksi viikkoa. Tiistaina jätimme vihdoin kaulurin kokonaan pois, tosin paljon pidempään siinä meni mitä olin odottanut (tikit kuitenkin lähtivät jo perjantaina). Syy pitkään kauluriaikaan oli Javan pakonomainen tarve nuolla koko ajan haavojaan. Ulkonakaan ei voinut liikkua kuin kauluri päässä, kun muuten syöksyi heti nuolemaan. Oikean polven haavan rupi lähti nopeasti ja haava on parantunut todella hyvin. Vasemman puolen rupi lähti hitaammin ja lisäksi tällä puolella haavasta tulee parista kohtaa pieni pala tikkilankaa näkyviin. Kyseessä on hyvin todennäköisesti itsestään sulavaa tikkilankaa, sillä poistettava lanka oli väriltään sinistä.

Nuoleminen on kuitenkin pikkuhiljaa loppumassa ja tänään oli aika tehdä jotain Javan turkille. Leikkauksen jälkeen Java on muistuttanut semiharjiksen sijaan enemmänkin löwcheniä. Koska tavoitteena on käyttää uintia kuntoutumismuotona, oli täysin lyhyt turkki ainut vaihtoehto. Melkein olisin voinut tehdä Javasta nakun, mutta koska työvälineenä oli vain tavalliset sakset ja ohennussakset, ei niillä saanut turkkia ihan nakumalliksi. Tosin oli pakko kokeilla onnistuisiko tasoittaminen ChroMinillä, joka on koirien naaman trimmaamista varten, mutta sillä en saanut aikaiseksi kuin pari epämääräistä lovea Javan turkkiin. Hetken mietin, että jättäisinkö Javalle hapsut jalkoihin kuten nakuilla, mutta helpompi oli ottaa nekin pois. Eniten karvoja jäi häntään ja korviin, muuten karva on vedetty hyvin lyhyeksi, että kasvaisi tasaisemmin eläinlääkärissä leikattujen kohtien kanssa takaisin. 

Eläinlääkärissä leikatut alueet erottuvat yhä, mutta veikkaan, etteivät pitkään

Sanon nyt sen mitä kaikki lukijani ajattelevat: kyllä, Java on ruma ja näyttää ihan rotalta. Mutta tässä vaiheessa on taas hyvä muistaa, että turkki on uusiutuva luonnonvara ja kuukauden päästä koira näyttää jo ihan erilaiselta. ;) Javan lisäksi myös Nele pääsi käsittelyyni ja lyhensin taas turkkia, mutta maltillisemmin kuin Javan kohdalla.

Tytöt hengailee hellepäivänä

Näillä näkymin koirat saavat nyt kasvattaa turkkiaan ja seuraava suurempi lyhennys on edessä ensi kesänä. Tai no, Javan turkki tulee vaatimaan vähän tasoittelua vielä loppukesän ja alkusyksyn mittaan.

AgiPitsi Raumalla

Nele pääsi tänään pitkästä aikaa agiliitämään, kun osallistuimme Raumalla järjestetyissä AgiPitsi-kisoissa hyppyradalle. Olimme kerrankin paikalla hyvissä ajoin ja muutenkin kisapäivä eteni vaihteeksi reippaasti, kun heti radan jälkeen oli palkintojenjako ja kisakirjat saatavilla nopeammin kuin ehti toivoa.

Nelen kanssa lähdin radalle neljäntenä ja tarkoitukseni oli jättää Nele odottamaan lähtöön, kun kävelisin kakkoshypyn taakse. Mutta Nele päättikin varastaa lähdössä ja juoksi luokseni, kun olin melkein kakkoshypyn kohdalla. En tiennyt oliko Nele hypännyt ensimmäisen esteen, sillä olin juuri silloin katsonut radalle. Pyöräytin Nelen ympäri ja lähdettiin jatkamaan kakkoshypyltä, tästä ensimmäinen kielto. Rata olisi ollut helppo, jos olisi pystynyt suorittamaan kepit hankalammalta puolelta, mutta Nelen kanssa sellaisesta voi vain unelmoida. Jotta ei tarvisi säätää valssien kanssa, kiersin itse muurin oikealta ja pääsimme suoraan Nelen kanssa keppien helpommalle puolelle. Kepeiltä tuli heti aloituksesta yksi kielto ja lopusta toinen, kun Nele lopetti pujottelun liian aikaisin. Keppien jälkeen en pystynyt valssailemaan, joten hypylle kahdeksan piti tehdä takaaleikkaus. Kuten videolta hyvin näkyy, ei takaaleikkaukset vielä ole ihan hallinnassa, vaan Nele pyörähtää ympyrän hypyn takana ja muutenkin koko esteen suoritus oli aika säätö. Loppurata meni ihan hyvin, kunnes tuli vähän pelottavan näköinen rengas. Nele juoksi renkaan ohi, siitäkin kielto ja neljästä kiellosta hylätty. Otin renkaan uudestaan ja hetken näytti, ettei Nele aio hypätä sitä ollenkaan, mutta onneksi yllätti taas ja pienen epäröinnin jälkeen hyppäsi.



Seuraavat hyppyradan sisältävät agilitykisat lähistöllä ovat vasta syyskuussa, joten pidämme nyt kisataukoa ainakin sinne asti. Ennen seuraavia kisoja pitää harjoitella kepit kuntoon ja opetella Nelen kanssa viimein takaaleikkaus, sillä sen osaaminen helpottaisi niin paljon kisaratoja. Ja tietenkin jatketaan ahkerasti keinun treenaamista, jotta joskus vielä päästäisiin kisoissa agiradoillekin.

Tikkien poisto

Tänä aamuna kävin Javan kanssa Hakametsässä tikkien poistossa. Java-parka aavisteli, että jotain on taas tulossa ja stressasi kovin jo odotustilassa. Itse tikkien poisto meni todella helposti: rauhoittelin Javaa, hoitaja piti kiinni ja lääkäri napsi tikit nopeasti pois. Muuten eläinlääkäri ei katsonut polvia, sillä ei ollut ortopedi ja leikannut lääkäri oli tosiaan kesälomalla (syy miksi polvileikkaus ylipäänsä tuli näin nopealla aikataululla). Sanoi kuitenkin, että kauluria voisi vielä pitää päivän tai pari ja voisin yrittää suihkutella haavoja, jotta ruvet irtoaisivat. Niistä Java todennäköisesti olisi kaulurin pois oton jälkeen kiinnostunut ja haavat voivat vielä tulehtua, jos koira niitä kovin nuolee. Kysyin myös sohvalle hyppäämisestä ja ell sanoi, että ainakin pari viikkoa voisi vielä odottaa. Tarkemmin polvia katsoo 4.8. Hakametsän fysioterapeutti.

Luulin, että tämä käynti olisi vielä maksanut jotain, mutta tikkien poistokin sisältyi hintaan, kuten yksi fysioterapia. Näin ollen Javan molempien polvien patellaluksaatio-leikkaukselle hintaa tuli yhteensä 622 euroa.

Tikkien poistosta päästyämme lähdimme heti Kankaanpäähän. Nele on lomaillut täällä nyt kaksi viikkoa ja oli varsin riemuissaan nähdessään minut ja varsinkin Javan. Java kaulurissaan ei ollut ihan samaa mieltä ja aamulla eläinlääkäri oli sanonutkin, että koirat eivät vielä saisi kovin riehua keskenään, joten sinänsä hyvä, ettei Java lähtenyt leikkimiseen. Nelenkin riemu laantui, kun pääsi pesulle ja takkujen selvitykseen.

Olen pehmittänyt Javan haavojen rupia sekä Bepanthenin että suihkuttelun avulla ja ne ovatkin aika hyvin jo lähteneet. Toivottavasti pääsisimme pian kaulurista eroon... Tässä kuvat jaloista tältä illalta:

Oikea

Vasen

Viikko leikkauksesta

Polvileikkauksesta on nyt kulunut viikko.

Lauantaiaamuna Java pissasi taas kynnysmatolle pidäteltyään ensin 48 tuntia putkeen. Lisäksi lauantaista alkaen kauluria on joutunut pitämään koko ajan, sillä paniikkisäntäilyvaihe alkoi. Samanlainen vaihe Javalla oli sterilisaation jälkeen ja luultavammin tämä johtuu tikkien/haavojen kiristelystä, tms. Java siis säntää eteenpäin vauhdilla ja säntäys päättyy nuolemisyritykseen. Sterilisaatioon verrattuna tilanne on tällä hetkellä sen verran paha, että Java joutuu pitämään kauluria ulkonakin, koska muuten joudun koko ajan kyttämään vieressä ja kieltämään sekä estämään nuolemisen. Viikonloppu meni näissä merkeissä ja yritin käyttää Javaa ulkona, mutta vasta sunnuntai-iltana suostui siellä liikkumaan ja silloinkin houkuteltuna (ja turha kuvitella, että olisi silloin suostunut pissaamaan).

Kipulaastarin poistaminen selvästi hieman piristi Javaa ja Tramalia annoin viimeisen kerran sunnuntaiaamuna. Siitä alkoikin Javan palautuminen lääketokkurasta tähän maailmaan ja maanantaina muisti jo ilmoittaa postinjakajalle, ettei rappukäytävässä sovi kolistella. Ja ennen tätä suostui viimeinkin pissaamaan ulos! Hätä oli varmasti valtava, sillä oli pidätellyt taas yli 48h. Aloin myös laskemaan koska Java oli viimeksi tehnyt isomman asian ja siitä oli jo 6 vuorokautta. En ensin ajatellut asiasta mitään ihmeellistä (kipulääkkeet hidastavat suoliston toimintaa eikä Java ollut syönyt mitenkään erityisen paljon), mutta erehdyin googlettamaan asiasta ja netissä jo päivän ummetus tuntui aiheuttavan porukalle päänvaivaa (sinänsä huvittavaa, sillä esim. Nele voi ihan muuten vaan pidättää isompaa asiaa 24h enkä todellakaan ole ollut huolestunut kuin korkeintaan mattojeni puolesta, jos jouduin lähtemään töihin). Soittelin Hakametsään ja hekin sanoivat, että pari päivää voi ihan hyvin vielä odottaa ja ehdottivat antamaan vähän Levolacia. Hainkin sitä apteekista ja annoin n. puolet siitä määrästä mitä Hakametsästä sanottiin. Ja aine taisikin tehota, sillä muutaman tunnin päästä isompi hätä iski. Ei ehkä ollut Javalle kovin mieluinen toimitus, sillä sisälle päästyään meni sängyn alle piiloon.

Ulkona Java on suostunut eilisen ja tämän päivän aikana liikkumaan jo jonkin verran. Valitettavasti liikkuminen on kovalla vauhdilla eteenpäin menoa ja hihnassa kiskomista. En ole ihan varma saisiko Java tehdä niin, mutta juuri asioinnin kannalta on pakko liikkua. Eilen Java hieman kuopi tassuillaan maatakin, mikä on jokseenkin outoa, kun ottaa huomioon, että on juuri ollut polvileikkauksessa. Olen myös pari kertaa yrittänyt tehdä ojennus-koukistusjumppaa Javan kanssa, mutta en todellakaan ole varma, että ollaanko tehty sitä ollenkaan kuten pitäisi. Haavojen punoitus on laskenut ja näyttävät mielestäni hyvältä:

Oikea

Vasen

Kaiken kaikkiaan aika on mennyt todella nopeasti. Ihan vastahan leikkaus oli ja nyt jo parin päivän päästä on tikkien poisto. Menemme Hakametsään perjantaina heti aamusta ja jos hyvin käy, pääsemme lähtemään iltapäivästä Kankaanpäähän, jossa Nele on lomaillut kohta pari viikkoa.

Polvileikkaus

Javan polvileikkauksesta on nyt kolme päivää. En ole pahemmin asiasta kirjoitellut minnekään, sillä olen odottanut tilanteen kääntyvän parempaan suuntaan, että voisi kirjoittaa mukavia kuulumisia. Mitään suurta muutosta ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut, joten pakko kirjoittaa nyt ennen kuin unohtaa.

Tiistaina vein Javan klo 12 Hakametsän eläinlääkäripalveluun ja sinne Java sitten jäikin 4 tunniksi. Itse leikkaus olisi kuulema n. parin tunnin juttu ja muu aika menisi heräämiseen. Sanoinkin, ettei mitään kiirettä, vaan mieluummin vien kunnolla heränneen koiran takaisin kotiin ja klo 16 tosiaan soittivat, että koiran voi hakea. Leikanneen eläinlääkärin vuoro oli jo loppunut, joten en kuullut miten leikkaus oli tarkkaan ottaen mennyt. Hyvin kai. Hoitaja johdatti heräämöön ja näky oli pikkuisen erilainen mitä odotin. Javalta on ajettu kaikki takapään karvat pois, minkä tiesinkin, mutta jalkojen siteet olivat isot paketit. Masin kuvien perusteella olin odottanut pieniä paketteja. Hoitaja selitti kotiutus- ja hoito-ohjeita, itse tuijotin Javaa. Tuli ihan uskomattoman kuuma, huono olo ja sanoinkin, että nyt on pakko istua, kun alkoi pyörryttää. Omien leikkausten jälkeen ihan vakiotilanne, mutta näköjään koirankin aiheuttaa saman. Onneksi en ole sairaanhoitoalalla.

Vein Javan kotiin ja olohuoneen lattialle nukkumaan. Eläinlääkärissä sanoivat, että koiran voi olla pissahätä ja että voisin yrittää käyttää vaikka heti. Jos olisin tiennyt, että pissaaminen on vielä nyt kolmantena päivänä ongelma, niin en todella olisi yrittänyt viedä Javaa ulos ekana päivänä. Ekana iltana ja seuraavana päivänä edes seisominen ulkona ei onnistunut. Kuitenkin eläinlääkäristä sanoivat, että jos seuraavana päivänä ei puoleen päivään mennessä ole pissanut, niin voisin soitella. Ja soitinkin, kun mitään ei tapahtunut. Ohjeeksi sain ottaa Javan jalkojen siteet pois, jos se helpottaisi. Siteiden irroitus oli muuten helppoa, mutta jälleen haavojen päällä oli liimalaput, jotka ovat aina yhtä perkeleestä. Jonkin aikaa irroittamisessa meni, mutta kaiken kaikkiaan tilanne oli "kivuttomampi" kuin sterilisaation liimalapun irroitus Javalta.

Kauluri on päässä siteiden irroituksen takia, muuten ollut aika paljon ilman, kun istun vieressä vahtimassa (luultavasti kohta joutuu pitämään kauluria 24h, kun tikit alkavat kiristellä)

Tässä vielä lähikuva - läheltä tassua sidettä on jo purettu, kun muistin, että kuvankin voisi ottaa

Kävin tässä vaiheessa myös hakemassa apteekista Tramal-nimistä kipulääkettä, joka on kolmiolääke ja sen verran voimakas, että voi aiheuttaa tokkuraisuutta koirassa. Siteiden poiston ja Tramalin jälkeen Java ei vieläkään pissannut, joten soitin uudestaan Hakametsään. Olisin voinut mennä näyttämään Javaa sinne, mutta jotenkin hankala automatka kipeän koiran kanssa ei innostanut. Koska tilanne ei ollut mitenkään akuutti ja välittömästi toimenpiteitä aiheuttava, päätin katsoa vielä illan ja yön yli.

Javan vasen polvi keskiviikkona (1 päivä leikkauksesta)

Pieni potilas ja nykyisin myös puoliksi naku

Ensimmäisen yön Java lepäsi rauhallisen oloisesti, mutta toisena yönä itki n. neljästä eteenpäin. Annoin tässä vaiheessa uudestaan Tramalia, kun ajattelin itkun johtuvan kivuista. Tosiasiassa Javalla taisi olla melkoinen pissahätä, mutta ei vain suostunut tekemään ulos. Torstaiaamuna lähtikin ensimmäisen kerran sen verran liikkumaan, että vihdoinkin pissasi kynnysmatolle. Hakametsästä olivat pyytäneet joka tapauksessa soittamaan Javan voinnista ja onneksi oli antaa vähän parempia uutisia asioinnin suhteen. Lisäksi kysyin lääkkeiden antamisesta, mutta hoitaja ei osannut vastata ja iltapäivästä sainkin puhelun leikanneelta eläinlääkäriltä, joka käski antamaan Tramalia vielä tämän päivän 8h välein ja viikonloppuna esim. aamuisin ja iltaisin. Totesi myös, että parin päivän päästä pitäisi toivon mukaan alkaa helpottamaan.

Varsinainen siteiden poistopäivä olisi ollut vasta tänään, mutta koska otin ne pois jo keskiviikkona, olen parin päivän ajan hautonut leikkausalueita kylmäpussilla (pyyhkeessä toki). Enää sitä ei tarvitse tehdä, mutta suihkuttelu haalealla vedellä edistäisi paranemista. Harmi vain, että Java vihaa tätä toimenpidettä ja itse pelkään koko ajan, että kuivaan haavat liian huonosti. Näistä huolimatta olen nyt pari kertaa suihkutellut haavoja. Tänään piti myös poistaa kipulaastari, joka olikin uskomattoman tiukassa. Java-paran iho on nyt ihan vereslihalla ja muutenkin irroitus aiheutti koirassa rimpuilua ja karkuun lähtemistä. Ei hyvä ollenkaan, kun muutenkin sattuu. :(

Viattoman näköinen kipulaastari, joka on vaarallinen nuoltuna ja nieltynä sekä hengenvaarallinen lapsille, lisäksi omaa ihan uskomattoman vahvan liimapinnan

Javan oikea polvi tänään perjantaina (3 päivää leikkauksesta), punoittaa enemmän kuin vasen, mutta ei kai tästä tarvitse vielä olla huolissaan...eihän?

Tramalin lisäksi Java syö jo aiemmin saatua Metacam-tulehduskipulääkettä ja kaksi kertaa päivässä antibioottia. Jälkimmäisten kanssa ongelmia aiheuttaa Javan syömättömyys, sillä antibiootteja ei saisi antaa tyhjään vatsaan. Olen yrittänyt houkutella Javaa kaikenlaisilla herkuilla, mutta huomaa kyllä miten kurjassa kunnossa koira on, kun herkutkaan eivät maistu. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun kipulaastarin vaikutus pikkuhiljaa poistuu, sillä lääketokkurassa oleminen ei varmasti innostaisi ketään syömiseen. Aika paljon Java onkin vain nukkunut tai muuten makaillut. Itse olen nukkunut yöt Javan seurana olohuoneessa, koska makuuhuoneen matoilta pissan siivoaminen on hankalaa enkä uskalla ottaa riskiä nyt, kun saattaa äärimmäisessä hädässä pissata mihin vain. Vähitellen alkaa kyllä kaivata omaa sänkyään, sillä olohuoneen lattia on...hmm...ei niin mukava paikka nukkua ja univelkaisena koko tämä tilanne tuntuu entistä kurjemmalta. Ylipäänsä olen tässä parin päivän aikana manannut kaikkea mahdollista ja pakko jälleen sanoa, että oma piha helpottaisi elämää niin paljon. Myös se, että kaiken joutuu tekemään ja kaikesta selviytymään yksin, on melkoisen tympeää.

Toivottavasti tämä tilanne alkaisi kohentua ja paraneminen lähtisi vauhdilla käyntiin. Tikkien poistoon olen varannut ajan ensi perjantaiksi ja leikkauksen hintaan kuuluva fysioterapia on elokuun alussa. Kovin montaa ajatusta en ole vielä koko kuntoutukselle uhrannut, mutta toivon mukaan voisin käyttää Javaa mahdollisimman paljon uimassa. Mutta mennään nyt ensin päivä kerrallaan.

Puistopiknik

Unohtui viime postauksessa kokonaan mainita, että Nele lähti lauantaina hetkeksi loman viettoon Kankaanpäähän ja olen nyt Javan kanssa kahdestaan. Jotenkin omituista, kun paikalla on vain yksi koira ja Javakin helteen takia pääosin makailee. Toisaalta olen piiiiitkästä aikaa saanut nukkua pitkään, kun kukaan ei aloita aamuisin sängyn vieressä vinkumista. :)

Tänään lähdin Javan kanssa hetkeksi puistoon piknikille. Ulkona tuuli viilentää edes vähän, sillä vaikka asuntoni on läpitalon huoneisto, tänne ei tule nyt minkäänlaista läpivetoa ja sisällä on kuuma. Sinänsä todella ärsyttävää, koska yleensä tässä on kiertänyt ilma ihan hyvin ja tietenkin nyt, kun siitä olisi oikeasti hyötyä, niin kuumuus vain on ja pysyy.

Jotta Java ei liikaa häiriköisi piknik-eväideni syöntiä, kiinnitin talutushihnan maahan kierrettävään koukkuun.

Kuuma oli puistossakin ja ADHD-koiran vaikea rauhoittua paikalleen.

Huomenna on edessä leikkauspäivä ja vähän jo alkaa jännittää. Pahinta on, kun ei tiedä yhtään mitä odottaa ja kun muistelee millaista Javan sterilisaation aikaan oli, niin toivon todella, ettei tämä ole uusintaa siitä.

Hiekkakuopalla

Viime torstaina kävimme taas pikkukoirafoorumilaisten kanssa Kangasalan hiekkakuopalla. Tällä kertaa valitsimme ajankohdan paremmin ja menimme juoksuttamaan koiria vasta iltakahdeksalta, jolloin ilma alkoi olla sopivan viileä. Javan piti tiistaisen rauhoituksen jälkeen ottaa muutama päivä rauhallisemmin ja muutenkin halusin keskittyä valokuvailemaan, joten mukaan pääsi vain Nele.

Pieni koira ja niin paljon hiekkaa

Kasa turkkikoiria -  kuvassa Nelen lisäksi havannapojat Ville, Nooa ja Simo

Koikkeri Ella on uusi tuttavuus, mutta se ei leikkimistä haitannut

"Ei me olla mitään tehty"

Agirotu 2010 joukkuekisa: AgiHarjat

Javan polvihuolien varjoon on aivan jäänyt se, että myös Nele osallistui viime viikonloppuna Agirotuun. Harjakoirafoorumin kautta saimme koottua yhden kisaavien ja yhden möllijoukkueen. Nele oli mukana jälkimmäisessä, sillä möllijoukkueessa sai olla yksi virallisissa kisannut ja todennäköisyys keinun olemiseen radalla oli pienempi kuin kisaavilla.

Joukkueemme nimi oli AgiHarjat ja siihen kuului lähtöjärjestyksessä: Sini ja Ivan, minä ja Nele (alkaa videolla kohdasta 0:40), Henna ja Papu sekä Yasmin ja Peto:



Kaikki harjat suorittivat radan todella hienosti ja vauhdikkaasti! Lopullinen sijoituksemme oli 12/18. Sinänsä harmillista, että tuomari oli laittanut kepit radalle, koska ilman niitä oltaisiin joukkuekisaan voitu saada enemmän jännitystä. Nyt kävi ehkä vähän samat kuin SM-kisoissa... Kaikesta huolimatta kuitenkin mukava päivä ja kiva päästä Nelen kanssa mukaan samanrotuisten seuraan, sillä näyttelyissä käymättömyyden takia ollaan jääty aika ulkopuoliseksi.

Loppuun vielä oman suorituksen analysointia. :) Radan suhteen meillä kävi niin hyvä tuuri, että ko. radan esteet olivat Tamskilta lainattuja ja näin ollen erittäin tuttuja Nelelle. Ihan samanlaista vauhtia puomille ei tullut kuin Tallilla harjoitellessa, mutta Nele kuitenkin meni puomin mikä on aina saavutus. Putket haki hyvin, mutta kepit eivät lähteneet sitten millään. On ehkä vähän noloa, että ollaan kisattu ja tehtiin silti kepit huonommin kuin muut. Mutta aina ei voi onnistua - harjakoiramaailmassa ei edes joka toinen saati kolmas kerta. Pahinta keppisekoilussa ei kuitenkaan ollut virhepisteet tai kulunut aika, vaan se, että meinasin hermostua Nelelle. Onneksi siinä vaiheessa tajusin itsekin lopettaa kepit ja jatkaa eteenpäin, sillä Agirotukaan ei ole sen arvoinen, että sen takia kannattaisi pilata se pieni motivaatio mikä Nelellä on agilityyn. Loppuradan Nele meni todella hienosti ja niin lujaa, että minun oli pakko takaaleikata toiseksi viimeisellä hypyllä, mikä onnistui täydellisesti!

Tytille iso kiitos videosta!

Leikkaussuunnitelmien muutos

Javan leikkaussuunnitelmiin tuli muutos. Kuulin eilen, että kaverini Lauran Masi-koiralta on leikattu polvet, jotka olivat myös kakkoset ja ne leikattiin samaan aikaan. Heille eläinlääkäri ei ollut edes ehdottanut eri aikaan leikkaamista. Masi oli lähtenyt liikkeelle heti seuraavana päivänä leikkauksesta ja lopulta suurin ongelma oli ollut koiran pitäminen aloillaan, kun virtaa olisi riittänyt.

Aloinkin miettiä olisiko sittenkin järkeä leikata molemmat polvet samaan aikaan, jolloin Javan olisi pakko käyttää molempia takajalkojaan heti, tarvisi tehdä vain yksi nukutus ja toipumisaika ei olisi niin pitkä. Kipeämpi Java varmasti olisi kuin vain yhden polven leikkauksen jälkeen, mutta toisaalta homma olisi kerrasta ohi ja parannuttuaan koiraa ei tarvitsisi heti viedä uudestaan leikkauspöydälle (ainakaan toivon mukaan!). Joten tänään soittelin jälleen Hakametsään ja kysyin onnistuisiko kuitenkin leikata molemmat polvet samalla kerralla. Kyllähän se onnistuu, tosin leikkausaika vaihtui aamusta puoleenpäivään.

Agilityt liidelty - Java selkä- ja polvikuvauksessa

Java kävi tänään Hakametsän eläinlääkäripalvelussa selkä- ja polvikuvauksessa. Ennen varsinaista kuvausta eläinlääkäri kokeili polvet käsin, totesi niiden menneen huonommaksi ja olevan nyt 2/2.

"Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat)." Kennelliiton polvilumpioluksaatio-ohje

Vasen polvi lähti paikaltaan todella helposti, mutta myös palasi yhtä nopeasti, kun taas oikea polvi ei palautunut paikalleen yhtä nopeasti. Polvien jälkeen ell kuunteli Javan sydämen ja sanoi kuulevansa hyvin pienen ylimääräisen suhinan, mutta ei mitään sellaista, josta tulisi merkintä tietoihin. Tämän jälkeen olikin vuorossa kuvaus ja itse sain mennä juomaan aulaan kahvit. Kuvissa selkä näytti juuri siltä kuin pitääkin eli ei ongelmia siinä. Polvissa oli hyvin pientä kulumaa luksaation takia, mutta ei kuitenkaan voi vielä varsinaisesti puhua nivelrikosta. Lonkkien ell arveli olevan B/C.

Lopputuloksena tästä kaikesta on, että molemmat polvet on leikattava ja ell suositteli aloittamaan juuri oikeasta polvesta. Ko. eläinlääkäri tekee ainoana Hakametsässä polvileikkauksia ja leikkausaika pitäisi olla joko ensi viikolla tai myöhemmin elo-syyskuussa lääkärin loman takia. Mietin asiaa ja päätin varata oikean polven leikkausajan ensi viikoksi, koska syksyn kuvioista ei voi tietää mitään. Nyt voin sentään olla Javan kanssa kotona ja vahtia sen tekemisiä. Leikkausaika on aika tasan tarkkaan viikon päästä tiistaina heti aamusta.

Sain mukaani kipulääkettä ja tietenkin tokkuraisen Javan, joka onkin koko päivän pitkälti vain nukkunut. Tämän päiväinen vierailu eläinlääkäriin kustansi minulle 120€, sillä osa meni vakuutuksen piikkiin. Toivottavasti myös polvileikkaus menisi jatkohoitona, sillä hintaa yhden polven leikkaukselle tulee n. 450€.

Tällä hetkellä oma olo on jokseenkin lamaantunut. Tiedossa on pitkä kuntoutuminen ja rajoitettu liikkuminen. Agility on lopetettava enkä tiedä voiko Java enää koskaan liitää. Tuskin ainakaan samaan tapaan kuin ennen tätä. Ja miten paljon Java agista tykkäsikään! Ilmoitin kouluttajalle, että Java jää treeniryhmästä pois ja toivon mukaan saan vähän palautusta treenimaksuista, koska emme päässeet kuin puoliväliin kesäkautta. Nele toki jatkaa yhä ryhmässä, mutta juuri nyt pelkkä agin ajatteleminenkin masentaa. Javalta on tietysti kielletty myös portaiden kulkeminen ja mehän asumme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä. Joudun jatkuvasti kantamaan Javan ylös-alas kolmanteen kerrokseen ja samalla varomaan, etten vahingossa kompastu Neleen. Entistä vahvemmin alkaa tuntua, että meidän on vaihdettava käytännöllisempään asuntoon, vaikka nykyisen eteen on nähty paljon vaivaa. Voi miksi tämä meni nyt näin? :(

Agirotu 2010 Finnish Open

Javan kanssa osallistuin eilen Agirodussa Finnish Open-kisaan, joka oli muuten tavallinen kolmosluokan kisa, mutta 25 parasta pääsi vielä finaalikisaan, jossa kisattiin avoimen SM:n voitosta. Minikolmosia oli kisassa n. 100 ja Tuorlan ratoihin verrattuna rata oli nyt paljon haastavampi. Lähdimme radalle ensimmäisessä kolmanneksessa ja keppeihin asti kaikki meni todella hyvin. Kepit Java aloitti ensin väärin ja lopussa ei taaskaan pujotellut loppuun, vaan tuli toiseksi viimeisestä välistä pois. Näistä kymppi ja korjailujen takia menimme 4 sekuntia yliajalle. Radan vaikeus näkyi siinä, että n. 100 koirakosta puolet sai hylätyn, 48 sai tuloksen ja vain 16 nollan. Javan tulos riitti sijaan 42.



Koko Agirotu-viikonlopuksi on luvattu melkoiset helteet ja eilisissä kisoissa onnistuinkin polttamaan itseni. Javalla oli myös kuuma, mutta onneksi häkissä pääsi varjoon ja tuuli puhalsi sopivasti läpi vähän viilentäen. Saa nähdä miten Nele pärjää tänään joukkuekisassa, kun on luvattu melkein 30 astetta.

Kristalle iso kiitos videosta ja seurasta! Oma pokkarini sanoi jostain syystä sopimuksen irti, joten olen nyt kokonaan ilman videointimahdollisuutta.