keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Pentuagility päättyi

Helmikuu on ollut kaikin puolin hiljaiseloa. Ja kevään odottelua, joka onneksi on kohta täällä. :)

Alkukuusta oli Linan kolme viimeistä pentuagilitya. Neljännellä kerralla harjoiteltiin takaakiertoa ja otettiin pieni kolmen hypyn harjoitus. Lisäksi ihmeteltiin keinun kolinaa ja kouluttaja näytti meille oman koiransa kanssa ohjaustekniikoista valssin, sokkarin, sylkkärin ja poispäinkäännöksen. Takaakierto Linalta meni hyvin ja keinun kolinakin on ihan tuttua, kun Lina on ollut mukana Javan ja Nelen treeneissä.

Viidennellä kerralla otettiin pituutta ja muuria, molemmissa käytettiin "ponnaria" oikean hypyn tilalla. Lina suoriutui molemmista oikein hyvin. Nyt pääsimme myös kokeilemaan kontaktia, mutta se taasen ei oikein onnistunut. Olin ennen varsinaista kontaktiharjoitusta ottanut samaa jo omatoimisesti ja silloin Lina vahingossa säntäsi kättäni päin. Tämän jälkeen Linaa oli aika hankala saada kontaktille enkä halunnut erityisemmin alkaa houkuttelemaan, joten tehtiin harjoitus lyhyempänä kuin muut. Muuten tunnilla otettiin myös alkeisrengasta ja ihan lopussa putki-hyppy-hyppy yhdistelmää, joka sekään ei nyt ihan onnistunut, kun Lina jäi jatkuvasti putkeen etsimään sinne heitettyjä nameja.

Viimeinen eli kuudes kerta oli 19.2. ja Lina pystyi taas osallistumaan treeneihin ilman juoksupöksyjä. Kokeiltiin ensimmäisen kerran pujottelua verkoilla (kuusi keppiä). Lina aloitti pujottelun törmäämällä heti verkkoon ja sen jälkeen olikin hankala saada Lina kulkemaan keppien välistä. En edes tiedä haluanko sittenkään opettaa pujottelua Linalle verkoilla, koska verkkojen kuljettaminen autossa on rasittavaa ja ne vievät ihan liian paljon tilaa. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä parasta ratkaisua, koska keppien harjoittelua ei edes saisi aloittaa ennen kuin koira on täyttänyt vuoden. Tunnilla otettiin myös vähän hyppytekniikkaa (muistaakseni pari hyppyä "ponnareilla") ja alkeisrengasta. Viimeiseksi tehtiin pieni hyppy-muuri-putki-pussi rata. Lina meni ihan hyvin, mutta toki pussin kangasta piti vielä nostaa.

Parasta Linassa on ehdottomasti vauhti ja into. Pentuagilityn kouluttaja sanoikin muutamaan otteeseen, että tulen vielä olemaan pulassa Linan kanssa, kun tyyppi sinkoilee sata lasissa paikasta toiseen. Kun nyt vaan muistaisi vaalia koiransa intoa ja malttaisi opettaa perusteet riittävän hyvin...

lauantaina, helmikuuta 18, 2012

Aiemmin tällä viikolla

Keskiviikkona oli Javan korvakontrollin aika. Eläinlääkäri otti jälleen näytteet molemmista korvista eikä tällä kertaa löytynyt enää hiivaa. Saatiin lupa lopettaa korvatipat ja koska kyseessä oli toinen käynti samasta sairaudesta, suostui Tapiolakin korvaamaan suurimman osan laskusta. Java pitäisi viedä maaliskuussa uudestaan silmätarkistukseen, joten varasin tähänkin samalla ajan ihan ko. kuun loppuun. Joskus toivoisi, että Hakametsän eläinlääkäripalvelussa olisi etuja kanta-asiakkaille, sen verran usein siellä on joutunut viime aikoina poikkeamaan... Hakametsän vaaka näytti Javalle 4,1 kg, joten painoa olisi sitten viime punnituksen tullut +200 g.

Aurinkopaikka on paras paikka! (Kaikki kuvat otettu Kankaanpäässä)

Linalle tuli eilen 9 kk täyteen, joka tarkoittaa sitä, että päästään junnuluokkaan eli viimeinkin viralliseen näyttelykehään! Linan ensimmäinen virallinen esiintyminen on näillä näkymin Kankaanpään ryhmänäyttely 22.4., jonka jälkeen vuorossa on ainakin Tampere KV 12.5., johon Lina on jo ilmoitettu. Myös Rauma KV 6.5. on harkinnassa. Lina ei ehkä ole ihan samaa mieltä näistä suunnitelmista, mutta onneksi tiedossa on parit näyttelytreenit, joihin mennä harjoittelemaan. Eilen tuli myös täyteen neljä viikkoa Linan juoksujen alkamisesta, joten ne saavat luvan olla ohi. Nyt täytyy vain toivoa, ettei Lina ala kehitellä masennusta ja valeraskautta tai mitään vakavampaa.

Koirien mielestä takapihalla on ihan liikaa lunta...

Nele vuorostaan pääsi maanantaina osallistumaan agilitytreeneihin. Rata oli valmennusryhmän rakentama ja siinä oli yhteensä 32 estettä. Taisin päästä Nelen kanssa esteelle 18 asti ja sitten keskeytettiin. Neleä ei kiinnostanut ja itseltäni meni hermot = erittäin toimiva yhdistelmä. Not. Heti alusta asti Nele kulki nenä maassa ja välillä jäi kesken radankin haistelemaan jotain. Oma agilitymotivaatio on ollut laskusuuntainen lähes koko talven, joten itsekin lähdin radalle aika huonolla fiiliksellä. Javan kanssa tällaisesta ei välttämättä olisi tullut niin näkyviä ongelmia, mutta Nele paineistuu ja siirtyy sijaistoimintaan heti, kun ohjaaja on vähänkin huonolla tuulella.

...joten kaivoin sinne polun

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

Hyppytekniikkaa

Kuukausi sitten eli 14.-15.1. Tampereen Pikkukoirat järjesti Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, johon osallistuin Nelen kanssa. Enemmän koulutuksesta olisi ollut hyötyä Linalle, mutta valitettavasti alaikäraja oli 10 kk ja Linalla ikää vasta 8 kk. Koulutus oli kaksipäiväinen ja molempina päivinä olin noin 10 tuntia Meirän Hallilla, joka onneksi on lämmitetty halli. Lauantaina Java ja Lina olivat koko päivän Hervannassa, mutta sunnuntaina myös Lina pääsi mukaani, kun kävimme kesken hyppykoulutuksen pyörähtämässä SDP:llä pentuagilityssa. Java sai viettää sunnuntainkin Hervannassa, kun hallilla olisi joutunut pääasiassa vain odottelemaan häkissä.

Päällimmäinen tunne koulutuksen jälkeen oli, että tieto lisää tuskaa. Oikeastaan hyppääminen on asia, johon on kiinnittänyt vähiten huomiota omien koirien kohdalla. Toisaalta Java ja Nele hyppäävät mielestäni molemmat ihan hyvin: eivät pudota rimoja eikä kukaan ole koskaan kommentoinut koirieni hyppäämistä. Hyvä hyppytekniikka ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja onkin todella hyvä, että voin heti opettaa Linalle hyppäämistä, jotta vältytään mahdollisilta ongelmilta myöhemmin.

Tämä postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo kuukausi sitten, mutta jotenkin aloittaminen on vain siirtynyt ja siirtynyt. Videotkin sain käsiteltyä vasta viime viikolla. Jotta saisin tämän mahdollisimman pian julkaistua, listaan koulutuksen päiväkohtaiset huomiot nopeasti ranskalaisilla viivoilla.

Lauantai

Hyppytekniikkaharjoittelun hyödyt:

- Itsenäinen koira, jolle ohjaaja ei ole häiriö vaan informaation lähde
- Koira pysyy terveempänä ja saa aktiivisia vuosia lisää
- Motivoi hyppäämiseen ja nopeutta voi tulla lisää

- Hyppääminen on koiralle vaikea taito (noin 10 % lahjakkuutta, 80 % työtä)
- Harjoituksia toistettava paljon, jotta oikea hyppytapa muodostuu rutiiniksi
- Agilitykoira hyppää uransa aikana noin 42 000 hyppyä, joten oikealla tekniikalla suuri merkitys
- Palkka hyppyjen jälkeen maasta (riittävän kaukana hypystä)
- Lähdössä koira katsoo estettä, ei ohjaajaa

Hypyn vaiheet:

1. Reitin ja laukan valinta esteelle
2. Etäisyyden arviointi
3. Ponnistuspaikan löytäminen
4. Painonsiirto takajaloille
5. Ponnistuskulma
6. Korkeus ja ilmalento
7. Tasapainotus esteen jälkeen

Syitä ongelmiin:

- Koiraa ei ole opetettu hyppäämään tai on opetettu väärin
- Kipu tai jumit
- Liian kova vauhti tai korkea vire
- Alustan vaikutus (hankala tai epämieluisa)
- Keskittymisvaikeudet
- Rohkeuden tai motivaation puute
- Syvätuen puute

Lauantain hyppyharjoittelu:

- Set point



Nele hyppäsi alussa harjoitteen hieman etupainotteisesti pää ylhäällä eikä hyppääminen sujunut niin rennosti kuin voisi. Nelen hyppytekniikka kuitenkin parani koko ajan ja lopulta hyppääminen näytti kouluttajan mielestä hyvältä. Agilityharjoittelussa koiran vire on erittäin tärkeässä osassa ja jos vire ei kestä, koira helposti väsyy ja passivoituu eikä harjoittelu enää onnistu. Nelellä vire laskee helposti ja kouluttajan mukaan tällaisen koiran kohdalla tulisikin mahdollisimman paljon vahvistaa sitä, että koira tykkää esteistä eli toisin sanoen palkita koiraa usein niiden suorittamisesta.

- Perussarja



Nele aloitti perussarjan melko hyvin, mutta kolisteli alussa rimoja ja hyppäsi liian läheltä sarjan neljättä estettä (rima ei kuitenkaan pudonnut). Neljänteen hyppyyn laitettiin ylimääräinen rima, mutta tämä aiheutti sen, että Nele yritti hypätä sarjan kolmannen ja neljännen esteen yhdellä hypyllä. Palkka siirrettiin viimeisen hypyn kohdalle, jotta Nele löytäisi oikeat ponnistuspaikat hypyille. Parin helpotetun toiston jälkeen palkka siirrettiin jälleen perussarjan loppuun ja nyt Nele onnistui sovittamaan ponnistuspaikat oikein keskelle hyppyjä.

Sunnuntai

Agilitykoiran lihashuolto:

- Kunnollinen alkulämmittely ennen treenejä tai kisastarttia: 20-30 min
- Koira pysyy lämpimänä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen koiraa pitää taas liikuttaa, etteivät lihakset jäähdy
- Lämmittely kotona ainoastaan silloin, jos matka hallille kestää max 10 min ja koiraa kävelytetään heti perillä
- Pitkä jäähdyttely viimeisen suorituksen päätyttyä: 30 min
- Vähintään kolmen tunnin päästä loppujäähdyttelystä tehdään noin 30 min palauttava lenkki ravaten
- Jos koira liikkuu pääasiassa hihnassa, sen tulisi liikkua päivittäin vähintään 2 h
- Liikkuminen monipuolisesti erilaisissa maastoissa, myös uiminen on hyvää liikuntaa
- Syvätuen ylläpito (jumppaharjoitteet)
- Myös lepopäivät tärkeitä (kevyttä palauttavaa liikuntaa 30-45 min)

Pennut:

- Rimat aikaisintaan 10-12 kk iässä, aiemmin hyppyharjoittelu ehdottomasti speedpumpeilla (maassa oleviin rimoihin pentu voi kompastua ja loukata itsensä pahasti)
- Harjoituksia tehdään vain kerran viikossa ja maksimissaan toistoja voi olla 3-5
- Korkeusharjoittelu varovasti kehityksen mukaan noin 15-18 kk
- Pujottelu vasta 12 kk jälkeen

- Kun koira saa kasvaa rauhassa, voidaan saada sille lisää terveitä ikävuosia verrattuna tilanteeseen, jossa harjoittelu on aloitettu liian pian ja liian kuormittavana kehittyvälle koiralle!

Sunnuntain hyppyharjoittelu:

- Askeleen pidennys



Nelellä askeleen pidennys-harjoitus sujui hyvin, joten sitä ei otettu kuin pari toistoa.

- Alastulo + etäisyys, alastulo



Alastulo + etäisyys-harjoitteessa Nele ensimmäisellä yrityksellä kolisteli rimoja, mutta tämä saattoi johtua siitä, että Nele otti varaslähdön ja eteni sen takia hieman epävarmasti. Toistojen myötä Nelen suoritus selvästi parani loppua kohden ja pelkässä alastuloharjoituksessa Nelen hyppytekniikka oli heti alussa paljon parempi kuin alastulo + etäisyys-harjoitteessa.

- Liikkuva hyppy



Liikkuvassa hypyssä ei Nelen kohdalla nostettu riman korkeutta, vaan viimeistä estettä siirrettiin ensimmäisten toistojen aikana kahden jalan verran eteenpäin ja tämän jälkeen saman verran taaksepäin. Nele arvioi etäisyydet hypyille hyvin ja otti ennen viimeistä hyppyä laukka-askeleen eikä yrittänyt hypätä sitä liian kaukaa.

**

Ullan loppukommentit Nelestä:

Kaiken kaikkiaan Nelellä ei ollut hyppäämisessä mitään erityisiä ongelmia, joten harjoitteiden suhteen ei ole rajoitteita. Hyviä harjoituksia olisivat erityisesti perussarja, set point ja liikkuvassa hypyssä korkeuden arviointi. Riman korkeuden noustessa tulisi seurata Nelen pään asentoa, koska Nelellä oli selvästi taipumus hypätä pää liian ylhäällä. Palkan tulisi hyppyjen jälkeen tulla aina maasta ja tarvittaessa siirtää palkka ennen harjoitteen viimeistä hyppyä.

Näillä näkymin tälle hyppytekniikkakoulutukselle tulisi jatkoa syksyllä, katsotaan osallistunko silloin Nelen kanssa jatkokurssille vai vaihdanko koiraa ja menen Linan kanssa.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012

No onkos tullut kesä...

Valitettavasti ei, mutta viime päivinä kesä on sattuneista syistä ollut mielessä. Näin ollen vastaankin Marjan kuvahaasteeseen kesäkuvilla. Eli tässä muutama blogissa aiemmin julkaisematon kuva ja pieni tarina niistä:

Huhtikuun lopulla Kankaanpäässä. Tuulisen päivän takia piha oli täynnä oksia ja Nele nappasi niistä yhden mukaansa. Pienistä asioista voi pieni koira tulla onnelliseksi.

Kesäkuun alussa Kaupin urheilukentällä. Java kävi Näsijärvessä uimassa ja tulimme nurmikolle lämmittelemään auringonpaisteeseen.

Pieni kesäsade kasteli kesäkuun puolivälissä Takahuhdissa. Olimme sateensuojassa pienessä metsikössä ja sateen tauottua lähdimme heinäpellon poikki polkua pitkin kohti kävelytietä. Kuva: Tytti Käyhkö

Pikkumusta neljättä päivää kotona (kuva otettu siis heinäkuun puolivälissä). Kaikkea piti maistaa ja valvomatta ei pikkuneitiä voinut parvekkeelle päästää. Tässä kiskotaan istuintyynyn kiinnitysnarua ihanan päättäväisesti.

Samainen parveke elokuun puolivälissä. Parvekkeesta oli koko kesän iloa koirille ja omistajalle. Varsinkin Java tykkäsi hengailla tuolilla nukkumassa ja katselemassa pihaan sekä kadulle.

Haastan blogini lukijat kaivelemaan viime vuoden kuva-arkistojaan. :)

lauantaina, helmikuuta 04, 2012

Voihan talvi

Tammikuu päättyi ja helmikuu alkoi varsin hyytävällä kylmyydellä ja tänäänkin mittari näytti aamulla -27 astetta. Vielä ei sentään ole päästy joulukuun 2010 lukemiin... Mutta kylmyydestä huolimatta Virallinen Kevään Odotus™ alkaa reilun kolmen viikon päästä, joten eiköhän näistäkin pakkasista selvitä, varsinkin kun alkuviikoksi lupaavat jo lauhempaa.

Koirien viikko on näyttänyt tältä:

 Syödään

 Leikitään

 Nukutaan

 Leikitään

 Syödään

Nukutaan...

...ja nukutaan (sohva suojattu pyyhkeellä Linan juoksujen takia)

Mainitsinko jo nukkumisen?

Koko viikko on mennyt noin 10 minuutin lenkeillä kolme kertaa päivässä ja Javan mielestä tuossakin on 9 minuuttia liikaa. Jotta koirat pysyisivät paremmin liikkeessä, olen vienyt ne ulos flekseissä, joka taasen on tarkoittanut, että koirat on pakko viedä kahdessa erässä. Nelellä ja Linalla on ollut päällä manttelit ja Javalla haalari. Tossuja käytin alkuviikosta Javalla ja testasin kerran Nelelle ja Linallekin, mutta nyt olen jättänyt ne pois, kun koirilta meinaa asiointi unohtua tossujen kanssa. Kaikki koirat tärisevät ulkona reippaasta liikkumisesta huolimatta ja nostelevat tassujaan. Aiemmin kotiinpäin kääntyminen on aiheuttanut koirissa vauhdin hidastumisen, nyt on aivan toisinpäin! Eli pitkiä lenkkejä ei todellakaan harrasteta näin kylmällä, kun kukaan ei niistä nauti.

Sen sijaan koirat ovat saaneet ydinluita ja purutikkuja, ollaan leikitty ja naksuteltu.

torstaina, helmikuuta 02, 2012

Pentuagility

Linan pentuagilitya on nyt ollut kolme kertaa, joista yksi kerta jäi välistä Turku KV:n takia. Pentuagility kestää yhteensä kuusi harjoittelukertaa ja kyseessä on SDP:n oma kurssi, josta maksoin jopa seitsemän euroa (kiitos erään firman antamien liikuntaseteleiden).

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin putkea, pussia ja "hyppyjä" eli suomeksi siivekkeiden välistä juoksemista. Näistä ainut uusi juttu Linalle oli pussi, mutta ihan hyvin Lina siitä selviytyi, kunhan kangasta vain nostettiin ylemmäs. Toisella kerralla, jolloin olimme näyttelyreissulla, oltiin kuulema kertailtu ekan kerran asioita ja uutena otettu puomin kontakti (ei siis koko puomia - toivottavasti ainakaan!).

Kuva: Tytti Käyhkö

Tässä välissä Lina aloitti ensimmäisen juoksunsa ja viime sunnuntai olikin yhtä säätämistä pöksyjen sekä Linan autossa odottelun suhteen. Ennen omaa vuoroa hain Linan autosta ja oman vuoron jälkeen vein takaisin. Pöksyt pysyivät, ihme kyllä, Linalla päällä, vaikka vauhtia oli välillä reilusti. Tehtiin ensin hyppy-putki-hyppy yhdistelmää (hypyt siis vain siivekkeitä) ja Lina oli niin innoissaan, etten meinannut saada koiraa välillä edes kiinni, kun tyyppi jo lähti uudestaan kohti namikuppia. Seuraavaksi vuorossa oli taas Linalle uusi juttu eli alkeisrengas (jonkin ajoneuvon rengas). Ei mitään ongelmaa renkaan kanssa. Lopuksi harjoiteltiin vielä paikalla pysymistä, joka onnistui Linalta, kun en itse lähtenyt liian kauas. Tätä pitäisi kuitenkin harjoitella paljon enemmän ja ajattelin, että voisin tässä asiassa hifistellä sen verran, että opetan Linan tulemaan jalkojen väliin istumaan ja odottamaan lähtölupaa.

Kuva: Tytti Käyhkö

Ensi kerralla meillä pitäisi pentuagissa olla takaakiertoja, joten olen nyt ahkerasti harjoitellut Linan kanssa kohteen kiertämistä. Kohde on tässä tapauksessa maljakko ja kaksi kukkakeppiä. :) Lina tajusi kohteen kiertämisen todella pian, nyt ollaan otettu "kierrä"-käsky ja vartalo-ohjaus mukaan. Seuraavaksi pitäisi päästä harjoittelemaan oikean siivekkeen kanssa. Olen myös jonkin verran miettinyt Linan tulevia agilitykäskyjä. Ne eivät oikeastaan voi olla erilaisia kuin Javalla ja Nelellä, koska huutelen nyt jo radalla välillä mitä sattuu, mutta käskyjen määrää voisin vähentää. Usein koirani nimittäin suorittavat joka tapauksessa oikean esteen, vaikka olisin sanonut mitä ja hyppytekniikassakin kouluttaja totesi, ettei ole niin väliä onko kaikilla hyppyesteillä sama vai eri nimi. Lisäksi monet taitavat käyttää kontakteilla samaa käskyä pois lukien keinun, joka on muutenkin ihan oma juttunsa. Eli tästä eteenpäin puomi ja A ovat "kiipee", kaikki hypyt (hyppy, pituus, muuri, okseri) "hyp", rengas "rrr", pussi + putki "putki", pujottelu "kepit, kep", pöytä "pöytä", keinu "keinu", kontaktilta vapautus "tule". Katsotaan kuka on tämän jälkeen enemmän sekaisin: ohjaaja vai koirat?

Viime aikoina motivaatio agilityharrastamiseen ei kuitenkaan ole ollut paras mahdollinen. Jotenkin tämä talvi ei vain ole parasta mahdollista harrastusaikaa ja välillä tuntuu, että treenit kerran viikossa ovat nekin liikaa. Toivottavasti motivaatio palaa kevään aikana takaisin ja ainakin muutoksia on tällä(kin) rintamalla luvassa ennemmin tai myöhemmin.

Kuva: Tytti Käyhkö

(Postaus kertoi pääasiassa Linasta, mutta kuviin pääsivät vain Java ja Nele, sillä kuvat on otettu maaliskuussa 2011. Pitäisi ehkä ottaa agikuvia myös Linasta.)