sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2015

Tassuongelmia

Nele ja Tilda palasivat Kankaanpään reissulta viikko sitten sunnuntai-iltana. Kuulin, että Tilda oli viikonlopun aikana taas nuoleskellut takatassuaan, joka vaivasi jo pääsiäisenä. Alkuun en ajatellut asiasta mitään ihmeellistä, mutta iltalenkillä huomasin, että Tilda yritti välttää tassulla astumista. Kotona pesin tassun ja totesin sen näyttävän varpaiden välistä punaiselta. Mitään muuta en tassussa nähnyt, kunnes vilkaisin sitä uudelleen myöhemmin ja huomasin takatassun olevan märkä. Ensin luulin, että Tilda olisi onnistunut taas jotenkin nuolemaan tassua, mutta pian tajusin tassun märkivän.

Ensimmäisenä kaivoin kirjahyllystä Koiran kotilääkäri-kirjan, kun tämän tyyppisestä tassuongelmasta ei ole aiempaa kokemusta. Kirjassa neuvottiin pesemään ja desinfioimaan tassua, joten laitoin Tildan tassun hetkeksi laimennettuun Betadineen. Sen jälkeen huolellinen kuivaus ja sukka yöksi suojaamaan tassua. Aamulla kyselin Facebookin kautta koirakavereilta neuvoa sen suhteen voiko tällaista hoitaa kotona vai onko pakko suunnata eläinlääkäriin hakemaan antibioottia. Rohkaisevien viestien jälkeen päätin unohtaa eläinlääkärin toistaiseksi ja kävin lähiapteekissa hakemassa Vetramil-haavavoidetta.

Tildan tossuviritelmä

Alkuviikosta pesin tassun aamuin illoin ja pesun jälkeen pidin sitä hetken laimennetussa Betadinessa. Sen jälkeen kuivaus, Vetramil ja sukka/kauluri estämään nuoleminen. Märkiminen loppui nopeasti, tassun iho uusiutui ja punoitus väheni. Loppuviikosta jätettiin jo pesut ja desinfiointi sekä lopulta myös Vetramil pois. Tänään Tilda piti vielä kauluria työpäiväni ajan ja yön saa olla sukka tassussa, mutta huomenna olisi tarkoitus jättää kaikki pois. Toivottavasti tassuvaiva nyt parani eikä ei enää uusiudu, koska silloin täytyy ehkä jo alkaa miettiä eläinlääkärireissua (paitsi että koirien rokotusten takia sinne pitäisi mennä joka tapauksessa). Lisäksi koko viikko ollaan nyt tylsästi hihnalenkkeilty tossu takatassussa ja yritetty varsinkin alkuviikosta pitää lenkit lyhyempinä. Myös yksinolot ovat olleet menneellä viikolla levottomia ja Tilda on pitkästä aikaa vinkunut enemmän. Varmaan kauluri ahdistanut pikkuneitiä.

tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Rotuyhdistyksen kevätkokouksessa

Viime viikonloppuna järjestettiin Suomen Kiinanharjakoirat ry:n kevätkokous Helsingissä. Kokouksessa palkittiin Vuoden Harjakoirat ja tottakai lähdin pääkaupunkiin hakemaan Nelen palkintoa kotiin. Koska olin reissussa koko viikonlopun, matkasivat koirat lomailemaan vanhempieni luo Kankaanpäähän.

Olin ensimmäistä kertaa rotuyhdistyksen kokouksessa. Etukäteen oletin, että paikalla olisi useampi harjakoiraihminen, kun oltiin kuitenkin Helsingissä ja pääkaupunkiseutu täynnä rodun harrastajia. Yllätys olikin melkoinen, kun itseni lisäksi kokouspaikalla taisi olla lähinnä yhdistyksen hallitus. Myös vastapuoli vaikutti yllättyneeltä, että paikalle tuli joku täysin tuntematon jäsen. Lopulta olin myös ainoa palkittu, joka saapui hakemaan palkintonsa... Sain hienon palkintolautasen, johon oli laitettu sekä yhdistyksen logo että Nelen saama titteli. Fyysistä palkintoa suurempi merkitys on kuitenkin itse voitolla, jonka olemme kaiken työn jälkeen ansainneet.


Alkuvuodesta Nele pääsi myös rotuyhdistyksen lehteen, jossa esiteltiin kaikkien sarjojen sijoittuneet. Agilityharjikset pääsivät lisäksi esille omassa haastattelussaan.

 Harjakoira 1/2015: Vuoden Agilityharjikset

Harjakoira 1/2015: Yhden sivun juttu Nelestä ja agilitysta

torstaina, huhtikuuta 16, 2015

Neljä kuukautta ja puoli vuotta

Joulukuussa aloitettu vuorotteluvapaan sijaisuus päättyi tiistaina. Viime aikoina olen tehnyt 40-tuntista työviikkoa ja on tuntunut, ettei elämässä oikein ole muuta kuin työnteko. Koirat ovat viettäneet 9-10-tuntiset työpäivät kotona, mutta muuten ovat päässeet Hervantaan "päivähoitoon". Mitään erityistä ei olla ehditty tekemään ja paljon koirat ovat joutuneet tyytymään vain keskenään hengaamiseen. Koirien yksinoloista olen nauhoittanut lähemmäs 99 %, jotta tietäisin mitä täällä kotona työpäivieni aikana tapahtuu.

 Aamulenkillä Kangasalan Vatialassa

Suurimman osan ajasta koirat ovat hiljaa, mutta mitä lähemmäs mennään kotiintuloani, alkaa ääniä kuulumaan enemmän ja pääsääntöisesti haukkumisesta vastaa Tilda. Nele saattaa ärähtää, jos joku häiritsee unia, mutta Tilda ulisee ja haukkuu. Ehkä yrittää haastaa Neleä leikkimään tai on vain turhautunut. Suhteutettuna koirien yksinoloon pituuteen on Tildan metelöinti kuitenkin äärimmäisen vähäistä eikä kestä yleensä kuin minuutin. Haukkumispätkiä saattaa nauhoituksissa olla yksi tai kaksi. Haukunestopantaa olen välillä pitänyt olohuoneen pöydällä muistutuksena hiljaisuudesta, mutta vaikutus koiriin on vähän niin ja näin. Pannan laittaminen kaulaan selvästi ahdistaa Tildaa, joten olen yrittänyt mahdollisimman pitkälle välttää sen käyttöä. Kaiken kaikkiaan koirat ovat sopeutuneet hyvin työtilanteeseeni, mutta tottakai itseäni on harmittanut näin pitkät yksinolot, kun ajatuksena ei ole ollut hankkia koiria pelkästään sohvan koristeeksi.

Kangasalan Kisapirtin maastoissa, josta kerättiin tiistaina kevään ensimmäiset punkit

Sijaisuuden päättyminen ei tarkoita töiden loppumista, mutta työsuhde vaihtuu kokoaikaisesta osa-aikaiseksi. Näillä näkymin tiedossa on sekä lyhyempiä työpäiviä että enemmän vapaapäiviä, joten koirien kannalta tilanne helpottuu. Toiveissa olisi vihdoinkin ehtiä agilityhallille Tildan kanssa, doboharjoituksiin Javan kanssa ja agilitykisoihin Nelen kanssa. Ylipäänsä olisi mukavaa, jos ehdittäisiin tekemään muutakin kuin peruslenkkejä lähimaastoissa.

Agilitytreenien jälkeinen jäähdyttelylenkki Rajasalmen sillan luona

Nyt huhtikuussa tulee myös puoli vuotta täyteen Tildan saapumisesta laumaani. Hyvin on pikkuneiti sopeutunut ja varsinkin Nelen kanssa kemiat osuvat yhteen. Nelellekin teki hyvää saada leikkikaveri. Java ja Tilda eivät ole ylimpiä ystävyksiä, mutta pärjäävät ja kestävät toisiaan riittävän hyvin. Oma osuutensa koirien suhteeseen on aivan varmasti ollut Javan sairastumisella ja kipuilulla. Alkuajan ongelmat, automatkailu ja yksinolo, on pääosin ratkaistu. Autoon Tilda tulee mielellään eikä voi siellä enää pahoin. Myös kiljuminen on vähentynyt paljon, vaikka Tilda onkin innostuessaan herkkä käyttämään ääntään (alkuaikoina pelkkä herääminen aamulla sai Tildan kiljumaan).

Viime aikoina Tilda on osoittanut hyvin javamaisia piirteitä lintujen ja muiden liikkuvien kohteiden suhteen. Eräänä aamuna Nele ja Tilda lähtivät molemmat rusakon perään. Nele luopui ajosta noin 20 metrin jälkeen, mutta Tilda juoksi rusakon perässä metsään. Hetkeen en nähnyt koko koiraa eikä auttanut kuin jäädä paikalle odottamaan. Odottaminen tuntui ikuisuudelta, vaikka koko tilanteeseen ei ehkä mennyt viittäkään minuuttia. Jossain vaiheessa Tildan aivot kuitenkin rekisteröivät omistajan jääneen matkasta ja pikkuneiti tuli hurjaa vauhtia metsästä luokseni. Samaisella lenkillä Tilda painui myös jonkin linnun perään eikä yhtään kuunnellut luoksetuloa. Oravatkin olisivat kovin kivoja kohteita jahdata ja maanantaina Tilda putosi sorsan takia Toritunjärveen. Olin jo järvelle saapuessa katsonut, että jäät olivat sulaneet rannoilta ja ajattelin, etteivät koirat mene veteen. En tiedä miten tilanne meni, mutta vierestä lähtivät sorsat ja Tilda juoksi rantaan. Hetken päästä kuului loiskaus ja tässä vaiheessa tuli hyvin kiire mennä tarkistamaan tilannetta. En kuitenkaan ehtinyt rantaan asti, kun Tilda tuli vastaan turkki ihan märkänä. Epäilen, että Tilda oli hypännyt kaislikkoon eikä ollut tajunnut, että siellä onkin alla vettä.

Tänä aamuna Niihaman Hepovuorella

En yhtään halua, että Tildasta tulee samanlainen kuin Javasta ja että joutuisin koko ajan pitämään Tildaa hihnassa. Ainakaan vielä Tilda ei ole metsässä niin sekaisin kuin Java ja pääsääntöisesti tottelee, kunhan mitään kiinnostavampaa ei ole näköpiirissä. Tekee kuitenkin paljon omia lenkkejään juosten milloin mihinkin pusikkoon (mitään itsesuojeluvaistoa Tildalla ei tunnu olevan). Olen yrittänyt palkata Tildaa aina luoksetuloista (pyydetyistä tai itsenäisistä), pyytänyt suorittamaan temppuja, leikkinyt kepillä ja välillä ollaan menty piiloon, kun pikkukoiran oma lenkki meinaa mennä pitkäksi. On hankalaa, etten ole pennusta saakka päässyt opettamaan Tildalle lauman mukana pysymistä. Toivon, ettei tilanne kuitenkaan menisi enää pahemmaksi, vaan Tilda pystyisi vastaisuudessakin tekemään metsälenkit vapaana.

Aina valmiina uusiin seikkailuihin

lauantaina, huhtikuuta 11, 2015

Nele 7v

Aika kiitää eteenpäin ja tänään Nelelle tuli seitsemän vuotta täyteen. Hassu ajatus, että Nelekin on vuoden päästä jo veteraani-ikäinen...

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2015

Agilityhommia

Nelen talven agilitytauko päättyi helmikuun lopussa, mutta treenaamassa olemme käyneet sen jälkeen vain kolmesti. Ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa: iltavuorot ovat häirinneet viikottaisia ryhmätreenejä ja omatoimitreeneihin tarvittavan avaimen sain vasta pari viikkoa sitten.

Tänä vuonna laitoin agilitykuviot jälleen uusiksi. Viime vuoden edustin Tappeja ja varmasti tekisin vieläkin niin, jos Tapeilla olisi ollut tarjota Nelelle ryhmäpaikka. Valitettavasti tätä mahdollisuutta ei ollut enkä ollut kovin innostunut jatkamaan SDP:n tai muidenkaan koirayritysten säännöllisissä treeneissä. Paljon niissä oppii, mutta rahallisesti tulevat kovin kalliiksi. Suunnitelmissa oli ryhmäpaikka jonkin koirayhdistyksen treeneissä - mutta minkä? Pitkään mietin teenkö paluun TamSKiin, mutta jostain syystä tuntui kuin se olisi askel taaksepäin sellaiseen, joka on omalla tavallaan jo mennyttä.

Asioita mietittyäni ja erään kaverin houkuttelun tuloksena päädyin laittamaan jäsenhakemuksen Tampereen Koiraurheilijoihin eli toisin sanoen Takkuihin. Javan kanssa kävin aikanaan (syksyllä 2007) Takkujen ulkopuolisille järjestämän agilityn alkeiskurssin, josta saatiin kipinä tähän lajiin. Jo silloin sanottiin, ettei jäseneksi välttämättä pääse kovinkaan helposti ja tästä syystä hakeuduinkin Javan kanssa keväällä 2008 TamSKille.


Nyt jonkinlainen agility-ympyrä sulkeutui ja minut hyväksyttiin joulun alla Takkujen jäseneksi. Hain helmikuussa Nelelle ryhmäpaikkaa talvikaudelle ja olemme tosiaan käyneet sen kolme kertaa treeneissä entisellä Navetalla, nykyisessä Takkulassa. Kyseessä on Pirkkalassa sijaitseva vanha rakennus, joka ei ole lämmitetty. Vähän kyllä toivon, että ensi talvena Takkujen treenit olisivat jossain ihan muualla... Kesäkaudella treenit ovat ulkokentällä Hervannassa. Vesisateessa haasteellista, mutta muuten on ihanaa olla kesällä ulkona tunkkaisen hallin sijaan. Monet kisat ovat kuitenkin kesäisin ulkona, joten on hyvä, että pääsee treenaamaan ulkohäiriöitä eivätkä ne tule kisatilanteessa yllätyksenä koiralle.

Nelen ensimmäiset treenit talvitauon jälkeen sujuivat muuten hyvin, mutta uuden paikan uusi keinu meinasi jännittää. Hetken jo mietin täytyykö Nele laittaa hihnaan, ettei ehdi omatoimisesti häipymään keinulta. Mutta Nele voitti itsensä ja tuli keinun hitaasti loppuun asti. Seuraavalla yrityksellä ei ollut enää mitään ongelmaa, vaan Nele teki keinua reippaasti ja meni sinne jatkuvasti. Pitää nyt käydä muutamat treenit ennen kisaamista, ettei kisoissa tulisi taas keinulta kieltoa.

Tarkoitus olisi myös kevään ja kesän aikana palata agilityn pariin Tildan kanssa. Ryhmäpaikkaa en ole Tildalle hakenut, vaan ajattelin kesän ajan opettaa Tildaa itse ja mahdollisesti vasta syksyllä suunnata ohjattuun ryhmään.

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2015

Pääsiäinen

Pääsiäisloma oli tänä vuonna vain normaali viikonloppuvapaa, joka vietettiin taas Kankaanpäässä. Alun perin suunnitelmissa oli pitkät ja rentouttavat metsälenkit, mutta toisin kävi. Lauantaiaamuna vein koirat normaalisti lähipellolle aamulenkille ja lenkin loppupuolella aloin katsoa, että Tilda keventää toista takajalkaansa. Muistin, että Tilda on nuollut paljon takatassuaan ja tassun lähempi tarkistelu osoitti, että anturoiden välissä oli pieni haavauma ja iho muutenkin ärtynyt. Ei auttanut kuin puhdistaa tassu ja laittaa siihen tossu estämään nuolemista.


Lauantaina myös Nele kunnostui takatassunsa nuolemisessa ja vaikka tassussa ei näkynyt mitään, aristeli Nele yhden varpaan koskemista. Luovutin tässä vaiheessa kokonaan päivän metsälenkkien suhteen eikä kukaan koiristani päässyt edes mukanamme katsomaan pääsiäiskokkoa. Rinne-pentu sen sijaan tuli mukaan sosiaalistumaan.


Tildan tassu punoittaa yhä ja sitä on hoidettu Betadine-voiteella. Tossu on ollut jalassa sisällä ja ulkona. Toivottavasti nyt saataisiin jalka paranemaan ilman mitään eläinlääkärikäyntejä. Nele lopetti tassunsa nuolemisen, mutta on ollut hieman vaisu. Luultavasti kyseessä on vain väsymys, sillä vierailu vanhempieni luona on koirille kovin rankkaa. Lopullisesti tämän päivän metsälenkin Nelen kanssa esti vieraiden tulo ja tyydyimme vain lenkkeilemään lähipellolla. Ehkä ensi kerralla pääsemme pidemmälle ulkoilemaan.

Tampereelle mukanani palasivat tällä kertaa vain Nele ja Tilda. Java jäi vanhempieni luokse lihotettavaksi ja palailee kotiin luultavasti parin viikon päästä. Ennen lähtöäni punnitsin Javan ja vaaka näytti 3,9 kg. Toivottavasti lukema alkaa seuraavaksi nelosella ja nyt Javalla on ainakin mahdollisuus syödä kolme kertaa päivässä järkevin väliajoin.