keskiviikkona, syyskuuta 28, 2016

Java ja Tilda eläinlääkärissä

Perjantaina Java ja Tilda poikkesivat Hakametsän Eläinklinikalla.

Javan silmät ovat jälleen vuotaneet runsaasti ja ovat selvästi ärtyneet. Heinäkuisen Nekalan visiitin mukaan silmissä ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta halusin silti tässä vaiheessa vielä meidän oman silmälääkärin mielipiteen tilanteesta. Lopputulos oli, ettei silmissä ole mitään suurta ongelmaa (linssiluksaatiota tms.), vaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio / allerginen sidekalvontulehdus. Kaikki Javan limakalvot ovat ärtyneet ja se mistä tämä johtuu on taas oma arvoituksensa. Oireita voisi yrittää hoitaa kortisonilääkityksellä, mutta tässä ongelmana on, ettei hoideta varsinaista syytä. Enkä ole superinnostunut kortisonista sen sivuvaikutusten takia. Sovimme, että eläinlääkäri selvittelee löytyisikö markkinoilta säilöntäaineetonta painetippaa (vuosien käytön jälkeen Java on saattanut herkistyä nykyiselle tipalle) ja kotona toteutetaan ruokavaliomuutos. Sain jälleen huomautuksen myös Javan hampaiden pesusta, joka pitäisi tehdä pelkkää vettä käyttäen.

Tildan vein yleistutkimukseen lenkeillä näkyvän vaisuuden takia. En tiedä oliko tässä mitään muuta järkeä kuin ostaa omistajalle mielenrauhaa koiran voinnin suhteen. Toisaalta asiaa on tullut ihmeteltyä jo sen verran pitkään, että parempi kuitenkin tarkistaa, varsinkin jos tässä yrittäisi edes vähän harrastella agilitya syksyn aikana. Ainoa ongelma, joka tarkistuksessa huomattiin, oli niskan aristus sitä taivuteltaessa. Itse en ole tästä ihan varma, sillä tilanne näytti enemmän siltä, että Tildaa pelotti ja sen takia yritti päästä epämukavasta tilanteesta pois... Eläinlääkäri määräsi Tildalle kymmenen päivän tulehduskipulääkekuurin ja lopuksi otettiin vielä kilpirauhaskoe. Sen tulokset sain maanantaina ja ne olivat täysin viiterajoissa. Tuloksia soittaessaan eläinlääkäri ehdotti käyntiä fysioterapiassa, jota olin jo itsekin miettinyt.

Tällä hetkellä on hieman sellainen olo, ettei tiedä mihin tässä oikein ryhtyisi. Tai Tildan tilanne on suht selkeä: varaan ensin ajan fysioterapiaan ja jos siellä ei löydy mitään ihmeellistä, täytyy vain hyväksyä se, ettei pikkuneitiä aina kiinnosta lenkkeily. Javan kohdalla tilanne on haastavampi, sillä pitäisi taas lähteä muuttelemaan ruokavaliota. Ehkä sitten jonkinlainen kotiruokavaihtoehto?

sunnuntai, syyskuuta 25, 2016

Liesjärven kansallispuistossa

Viime viikonloppuna lopettelin toisen ja tämän vuoden viimeisen kesälomajaksoni tekemällä yhden yön vaelluksen Liesjärven kansallispuistoon. Koirista mukaan lähtivät Nele ja Tilda, Javan suunnatessa Hervantaan. Alun perin olisin halunnut mahduttaa tähän vuoteen vähintään kaksi yhden yön reissua, mutta täytyy olla tyytyväinen, että edes tämä yksi toteutui. Jostain syystä kaikki eivät ole niin innokkaita lähtemään metsään rinkan kanssa kuin minä. :)

Valmistautumista, tosin kuvasta puuttuu vaatteet ja ruoat

Liesjärvi sijaitsee Tammelassa ja viime vuoden tavoin päivä aloitettiin lounastamalla, jotta ruoan määrä rinkassa olisi pienempi. Toisin kuin Repovedellä Liesjärvellä vuokramökin avain piti hakea Hämeen Luontokeskuksesta ja tässä vaiheessa selvisi, että avaimen palautus olisi sunnuntaina samaan paikkaan jo klo 14 mennessä. Tämä aiheutti aikatauluongelman sunnuntaille ja vaikka avain lopulta tuli palautettua ennen määräaikaa (varttia vaille kaksi Luontokeskuksen pihassa...), täytyy ensi kerralla muistaa huomioida tällaiset jutut reissua suunnitellessa.


Lauantaille olin kartasta laskenut kävelymatkaa reilun 11 km, mutta gepsin mukaan totuus oli 14,3 km. Vaellus aloitettiin Korteniemen parkkipaikalta, josta kuljettiin Peukaloisen vuokramökille. Geokätköjen takia käveltiin bonuksena Hyypiön lenkki, tosin kilometrit olin jo ottanut huomioon karttalaskelmissani.



Vuokramökillä olimme sopivasti ennen pimeää. Viime kerrasta viisastuneena mökin kamiinaan laitettiin heti tuli ja koirat joutuivat viettämään illan sisätiloissa. Pääsivät toki Orbilocien kanssa iltapissalle, mutta muuten ajatuksena oli saada koirat keräämään voimia seuraavan päivän vaellusta varten. Muutenkin olin nyt varustautunut viime vuotta paremmin hankkimalla uuden ja huomattavasti lämpimämmän makuupussin (Haglöfs Lupus -3). Nyt yöllä ei ollut kylmä, mutta nukkuminen ei vieläkään toiminut niin hyvin kuin omassa sängyssä: makuualusta kahisi yhä ärsyttävästi ja jossain vaiheessa Nele hyppäsi lattialle, jossa oli huomattavan viileää. Jonkin aikaa Nele vaelteli lattialla, mutta nousin nostamaan Nelen takaisin ylös makuulaverille Tildan viereen, jossa koirat pysyivät aamuun asti (paitsi Tilda tuli jossain välissä kainaloiseksi).


Peukaloisen vuokramökki



Sunnuntaina suunnitelmana oli alun perin kävellä pohjoisen kierroksen kautta takaisin Kortelahteen. Kartalta laskettuna matkaa olisi tullut reipas 12 km. Avaimen palautuksen takia tämä suunnitelma piti kuitenkin hylätä ja kävellä suorinta reittiä takaisin autolle. Suorinkin reitti oli gepsin mukaan 10,7 km ja kun mökiltä tuli lähdettyä turhan hitaasti, sai matkan kävellä suhteellisen vauhdikkaasti. Alkumatkasta rinkka ei vielä painanut ja askel oli "kevyt", mutta loppumatkasta sai käyttää jo tahdonvoimaa, että pääsi ajoissa autolle. Koirissakin alkoi näkyä väsymys, kun taukoja ei ehditty mökiltä lähtemisen jälkeen pitää yhtään. Sunnuntaille varattu retkilounas jäi syömättä ja avaimen palautuksen jälkeen tulikin ajettua suosiolla ravintolaan syömään.

Läheinen suolampi sunnuntaiaamuna

Yhteensä viikonlopun aikana kertyi 25 km, joka on lähes saman verran kuin viime vuonna Repovedellä. Tällä kertaa reitillä ei ollut niin paljon nousuja, mutta maasto oli paikoitellen melko hankalakulkuista. Nytkään mukaan ei tullut juuri mitään ylimääräistä, vaan päinvastoin esimerkiksi kahvipannu unohtui kotiin. Ruokapuoli ei taaskaan ollut sellainen kuin haluaisin, pitäisi ehkä tässä vaellusten välissä miettiä valmiit ratkaisut, sillä muuten tulee niin helposti tartuttua kaupassa valmispastaan. Koirien nukkumisratkaisut eivät nekään olleet yhtään viime vuotta paremmat, tosin vuokramökillä oli valmiina makuualustoja ja vilttejä (valmiiksi koirankarvoissa), joilla pärjättiin hyvin tämä kerta. Ongelma on vain kaiken sovittaminen rinkkaan, joka täyttyi jo omista tavaroista. Viime vuonna kuljetin makuupussia rinkan ulkopuolella, tänä vuonna laitoin sen netin ohjeiden mukaisesti rinkkaan ja kieltämättä tämä ratkaisu toimi kantamisen kannalta paremmin. Tilaa sen sijaan söi melkoisesti...

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2016

Nelen sydänkontrolli

Viime viikon maanantaina kävin Nelen kanssa Hakametsän Eläinklinikalla sydänkontrollissa. Iloinen uutinen on, että Nele on voinut nyt hyvin. Viimeisin paha närästyskohtaus oli juhannuksena, jonka jälkeen on ollut satunnaista ruohonsyöntiä ja pari kertaa on jäänyt ruoat kuppiin, mutta kipukohtauksia tai oksentelua ei ole juhannuksen jälkeen ollut. Painonsa Nele on saanut hyvin takaisin ja Hakametsän vaaka näytti Nelelle 5,9 kg.

Eläinlääkäri tutki Nelen hyvin tarkkaan ja teki myös ultraäänitutkimuksen.

"Nelen mitraaliläppävuoto on pysynyt samalla tasolla kuin edellisessä sydänultrassa. Vaseneteiskammioläppä (mitraali) vuotaa, mutta vuototaso on pysynyt ennallaan ja muut sydänläpät ovat normaalit. 

Vasemman eteisen laajentuma on jopa hieman pienentynyt 1,65 (viimeksi 1,74 ja normaali alle 1,5). Verenpaineet normaalit."

Sydänlääkitys jatkuu yhä samana kuin ennen ja Nele saa liikkua vapaasti omilla ehdoillaan. Tämä tarkoittaa, että Nele pääsee tänäkin vuonna mukaan tulevalle yhden yön vaellukselle. Ja seuraava kontrolli on vasta ensi kesän alussa, ellei tässä välissä tule mitään huolestuttavaa. Kysyin myös suositellusta hampaan poistosta eikä eläinlääkäri nähnyt sille mitään estettä, joten täytynee hoitaa hammasasiat kuntoon talven aikana.

Eläinlääkärissä on vain yksi suunta: kohti ulko-ovea

sunnuntai, syyskuuta 11, 2016

Uusi trimmeri

Syksyn lämpimien päivien myötä koirat saivat taas lyhyemmät turkit. Jokainen pääsi vuorollaan pesulle ja turkit ajoin 9 mm leikkuukammalla, jotta niihin jäisi vähän enemmän pituutta. Tildan turkki oli jälleen takkuisin, vanhemmilla koirilla oli takkuja lähinnä valjaiden kohdalla.

Tildan turkkia ajaessa jouduin toteamaan vanhan, kiltisti palvelleen Lidlin trimmerin terän olevan aivan lopussa. Mitään käsitystä ei ollut voisiko terän mahdollisesti teroittaa jossain ja kun vuoroaan odotteli vielä kaksi koiraa, päätin suosiolla käydä hakemassa Mustista ja Mirristä uuden koneen. Tällä kertaa valitsin ehkä koiraihmisten yleisimmän trimmerin, Moser Rexin, johon sain suosituksen sekä kaverilta että kaupan myyjältä. Java pääsi ensimmäisenä Moserin käsittelyyn eikä turkin kanssa mennyt kuin hetki, kun olin jo valmis. Nyt koirat saavat kasvatella turkkejaan takaisin talvikauden ajan.

Java pohtii pientä aamu-uintia Pyhäjärvessä (ei päässyt!)