Linnainmaan asumisoikeusasunnosta luopuminen oli kolmen kuukauden projekti, jonka aikana remontoitiin ahkerasti uutta kotia. Koirat joutuivat hengaamaan remontin keskellä ja aika tylsää taisi välillä olla. Muuttopäivänä koirat pääsivät hoitoon Hervantaan, etteivät jäisi jalkoihin tavaroita kantaessa tai karkaisi ovesta omille teilleen.
Pysyvästi Nokialle muutimme lähes kaksi viikkoa sitten. Nämä ovat itselleni aivan vieraita kulmia, mutta pikkuhiljaa varsinkin naapuruston lenkkireitit alkavat tulla tutuksi. Lähistöllä on myös isot metsäalueet täynnä polkuja, joille täytyy suunnata heti, kun koti alkaa näyttää asuttavalta. Ihan pelkästään sisätiloissa koirien ei tarvitse kotonakaan hengata, koska nyt meillä on taas piha! Ja mikä parasta se on tällä kertaa ihan ikioma. Piha oli sopivasti lähes kokonaan edellisten asukkaiden toimesta aidattu ja aitaamaton osuus laitettiin heti kuntoon, kun avaimet asuntoon oli saatu. Ensimmäistä kertaa pihaan päästyään koirat olivat siellä koko päivän ja illalla koko porukkaa vaivasi sellainen ulkoilmamyrkytys, että koirat painuivat samantien nukkumaan. Nyttemmin innostus on jo kadonnut ja yleensä koirat viettävät aikaa siellä missä allekirjoittanutkin, vaikka niillä olisi mahdollisuus mennä pihalle.
Piha on suhteellisen hoitamaton, joka on itselleni aivan unelmatilanne. Sisätilojen remontin takia olen joutunut odottamaan puutarhatöiden kanssa, mutta eilen viimeinkin pääsin aloittamaan ensimmäisen pihaprojektini ja kaivoin pihassa olleet ränsistyneet pensashanhikit pois. Villiviini taasen löysi uuden kodin ja se lähtee ensi viikolla. Seuraavaksi pitäisi nurkkaukseen rakentaa kukkapenkki. Ja jälleen kerran ajattelin ilahduttaa kaikkia lukijoita näillä puutarhajutuilla, koska koirien harrastuskertomuksiaan ei nyt ole. :)
Iltalenkki Vihnusjärven rannalla