Viikonloppu meni pitkälti agilityn parissa ja molemmat koirat pääsivät radalle.
Lauantaina käväisin Nelen kanssa seuramme harjoituskisassa. Menimme tietenkin mölliradalle, joka oli muuten helppo, mutta olisi vaatinut ainakin yhden takaaleikkauksen. Nele ei oikein vielä ole sinut takaaleikkauksen kanssa, vaan pyörähtää helposti ympäri, kun ihmettelee mihin oikein lähden. Tein radalla pelkkiä valsseja, jonka takia jouduin kiertämään yhden hypyn turhan kaukaa emmekä saaneet hyvää linjaa pituudelle, josta tulikin sitten vitonen. Muuten rata meni kivasti ja puominkin Nele suoritti, joskin selkeästi se jännitti taas jostain syystä. Videoltakin näkyy miten kyyryssä Nele puomilla liikkuu.
Sunnuntaina oli vuorossa viralliset kisat Javan kanssa. Olin ilmoittanut Javan agilityradalle, jossa osallistujia oli lähemmäs 40. Tällä kertaa startti oli aamusta, joka oli itselle ihan hyvä juttu, mutta Java näköjään oli sitä mieltä, että olisi mieluummin jäänyt sohvalle nukkumaan. Odotellessa Java tuntui haukkuvan lähes jatkuvasti ja välillä jopa ilman mitään järkevää syytä (kuten jotain muka-epäilyttävää koiraa/ihmistä). Radalla sama meno jatkui: lähdössä Java ei suostunut odottamaan, vaan hiipi perään ja niin lähelle ensimmäistä hyppyä, että pudotti riman. Renkaasta Java hyppäsi ensin ohi ja kepit eivät lähteneet ekalla yrittämällä ollenkaan. Aloitettiin kepit uudestaan ja hyvin meni vähän yli puolenvälin, jolloin Java päätti, että nyt riittää ja tuli kepeiltä haukkumaan/hyppimään luokseni. Raivostuttavaa!! Aika pian tämän jälkeen jätinkin radan kesken, koska Javaa ei kiinnostunut muu kuin perseily ja itseltä meni hermot. Toinen kerta meidän kisahistoriassa, kun lähdettiin pois kesken radan, yleensä ollaan kumminkin selvitty loppuun asti, vaikka olisikin hylky alla.
Javan radasta en edes laita videota, koska siinä ei ole mitään nähtävää. Ainakaan mitään sellaista mitä haluaisi muistella. Näillä näkymin pidetään kisataukoa ainakin huhtikuu ja sen jälkeen taidetaankin päästä jo ulkoradalle treenaamaan ja kisaamaan. Nelen kanssa sen sijaan olisi tarkoitus huhtikuussakin vähän möllikisailla.
tiistaina, maaliskuuta 30, 2010
perjantaina, maaliskuuta 26, 2010
Julistetaulut
ExtraFilmillä oli jo viime vuoden puolella kilpailu (tms.), jossa sai palkinnoksi julistetaulun postikulujen hinnalla. Itse tietenkin käytin tilaisuuden hyväksi ja teetätin taulut molemmista koirista. Pitkään odottivat laatikossaan seinälle pääsyä ja viimeinkin viime sunnuntaina sain taulukoukut makuuhuoneeseen:
Kuvankäsittely ei näihin onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta sellaista se on, kun yrittää kannettavan näytöllä puuhastella. Nykyään onneksi työpöydältä löytyy jo kunnon näyttökin ja tuskin näitä kuvia kukaan turhan läheltä katselee. ;)
Kuvankäsittely ei näihin onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta sellaista se on, kun yrittää kannettavan näytöllä puuhastella. Nykyään onneksi työpöydältä löytyy jo kunnon näyttökin ja tuskin näitä kuvia kukaan turhan läheltä katselee. ;)
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
Javan kesäturkki
Sunnuntaina oli Javan aika vaihtaa turkkinsa hieman lyhyempään malliin. Pesupäivä oli joka tapauksessa edessä ja koko talven kasvanut turkki alkoi takkuuntua yhä helpommin. Lisäksi Javalla on tapana merkkailla ulkona lähes joka paikkaan, joten takajalkojen karvat olivat juuri sen näköiset ja hajuiset...
Muutos ei tällä kertaa ollut niin radikaali kuin viime vuonna, mutta kyllä nytkin saatiin irroitettua kasallinen karvaa:
Olen lopputulokseen tyytyväinen ja Javakin on vaikuttanut taas pikkuisen pirteämmältä. Koska kevät yhä antaa odottaa itseään, on Java saanut aamuisin päälleen takin, ettei kylmety. Laitoin myös viimein tilaukseen Back on Track-manttelin, joka toivottavasti saapuisi jo viikonlopun kisoihin.
Mutta Java ei ole ainut kevyempään malliin vaihtanut, vaan myös allekirjoittanut kävi tänään leikkauttamassa hiuksistaan osan pois. Eihän tässä ollut takana kuin lähes vuoden kasvatus ja latvojen kunto sen mukainen. Nyt ollaan Javan kanssa valmistauduttu ottamaan kevät vastaan! (Nele saa kokea pesupäivän ihanuuden huomenna, mutta turkki ei sentään Neleltä lähde vielä minnekään.)
Muutos ei tällä kertaa ollut niin radikaali kuin viime vuonna, mutta kyllä nytkin saatiin irroitettua kasallinen karvaa:
Olen lopputulokseen tyytyväinen ja Javakin on vaikuttanut taas pikkuisen pirteämmältä. Koska kevät yhä antaa odottaa itseään, on Java saanut aamuisin päälleen takin, ettei kylmety. Laitoin myös viimein tilaukseen Back on Track-manttelin, joka toivottavasti saapuisi jo viikonlopun kisoihin.
Mutta Java ei ole ainut kevyempään malliin vaihtanut, vaan myös allekirjoittanut kävi tänään leikkauttamassa hiuksistaan osan pois. Eihän tässä ollut takana kuin lähes vuoden kasvatus ja latvojen kunto sen mukainen. Nyt ollaan Javan kanssa valmistauduttu ottamaan kevät vastaan! (Nele saa kokea pesupäivän ihanuuden huomenna, mutta turkki ei sentään Neleltä lähde vielä minnekään.)
lauantaina, maaliskuuta 20, 2010
Tampereen KV
Käväisin tänään Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä vilkaisemassa harjakoiria ja vähän muitakin sekä shoppailemassa. Mukaan tarttui Findogsilta tällaista:
Rusetit ovat Nelen etutukkaa varten ja innoituksen niihin sain treenikaverin havannankoirilta. Tähän asti olen käyttänyt Nelellä pieniä kumilenkkejä, mutta toiveissa on ollut löytää ratkaisu, jonka korjailu olisi helpompaa. Tänään näyttelyn havannankoirilla taisi lähes jokaisella olla tuollainen rusetti päässä, joten toivottavasti toimisi harjakoirallakin yhtä hyvin.
Kuvan suihkepullo on lähes legendaarinen Kelcon De-Mat harjausneste, nykyiseltä nimeltään Wild Animal Liquid Slicker. Tätä on hehkuttanut useampi ihminen ja vasta nyt kyseinen ihmeaine löysi tiensä meille. Toivon todella, että on hintansa arvoinen. Ostin myös Show Techin kamman, jossa toinen pää on tiheämpi. Lisäksi olin kotoa lähtiessä luvannut tuoda herkkuja koirille, joten pakkohan niitäkin oli hankkia. :)
Viimeksi kävin Treen KV-näyttelyssä keväällä 2008, kun halusin nähdä näyttelymenoa ennen oman rotukoiran saapumista. Samaisena vuonna katsastin myös Kpään ryhmänäyttelyn ja haaveilin lähteväni vielä ulkomaille saakka näyttelykehään. Alun perin en ollut lainkaan kiinnostunut näyttelyistä ja Javaa hankkiessani ajattelin, ettei sekarotuisuus haittaa, kun en halua näyttelyihin. Käytiin kumminkin mätsärissä ja siitä se ajatus lähti. Nelen kohdalla odotukset olivat korkealla ja rytinällä sitä tultiin alas, kun koiralla alaleuka kasvoi ja kasvoi. Aiemmin en tiennyt purentavirheistä mitään ja yhtäkkiä kaikki pyöri sellaisen ympärillä. Hyvin masentava oli se päivä, kun eläinlääkäri sanoi, ettei purenta tule paranemaan. Ja tältähän Nelen purenta nykyään näyttää:
Eipä tuon kanssa ole kehään asiaa, ellei tuomari satu olemaan puolisokea. Koko homma harmittaa siksikin, että Nele tuntuisi olevan juuri sopiva näyttelykoiraksi. Mätsäreissä Nele esiintyy mielestäni hyvin ja ottaa muutenkin koko touhun rauhallisesti, on helppo käsitellä ja nauttii ihmisten huomiosta. Toisin kuin esimerkiksi Java, joka taas loistaa agilitykentällä ja tokossa.
Kolmatta koiraa minun ei ollut tarkoitus enää ottaa, mutta kyllä tänään taas näyttelyssä kävi mielessä, että jos kuitenkin...
Rusetit ovat Nelen etutukkaa varten ja innoituksen niihin sain treenikaverin havannankoirilta. Tähän asti olen käyttänyt Nelellä pieniä kumilenkkejä, mutta toiveissa on ollut löytää ratkaisu, jonka korjailu olisi helpompaa. Tänään näyttelyn havannankoirilla taisi lähes jokaisella olla tuollainen rusetti päässä, joten toivottavasti toimisi harjakoirallakin yhtä hyvin.
Kuvan suihkepullo on lähes legendaarinen Kelcon De-Mat harjausneste, nykyiseltä nimeltään Wild Animal Liquid Slicker. Tätä on hehkuttanut useampi ihminen ja vasta nyt kyseinen ihmeaine löysi tiensä meille. Toivon todella, että on hintansa arvoinen. Ostin myös Show Techin kamman, jossa toinen pää on tiheämpi. Lisäksi olin kotoa lähtiessä luvannut tuoda herkkuja koirille, joten pakkohan niitäkin oli hankkia. :)
Viimeksi kävin Treen KV-näyttelyssä keväällä 2008, kun halusin nähdä näyttelymenoa ennen oman rotukoiran saapumista. Samaisena vuonna katsastin myös Kpään ryhmänäyttelyn ja haaveilin lähteväni vielä ulkomaille saakka näyttelykehään. Alun perin en ollut lainkaan kiinnostunut näyttelyistä ja Javaa hankkiessani ajattelin, ettei sekarotuisuus haittaa, kun en halua näyttelyihin. Käytiin kumminkin mätsärissä ja siitä se ajatus lähti. Nelen kohdalla odotukset olivat korkealla ja rytinällä sitä tultiin alas, kun koiralla alaleuka kasvoi ja kasvoi. Aiemmin en tiennyt purentavirheistä mitään ja yhtäkkiä kaikki pyöri sellaisen ympärillä. Hyvin masentava oli se päivä, kun eläinlääkäri sanoi, ettei purenta tule paranemaan. Ja tältähän Nelen purenta nykyään näyttää:
Eipä tuon kanssa ole kehään asiaa, ellei tuomari satu olemaan puolisokea. Koko homma harmittaa siksikin, että Nele tuntuisi olevan juuri sopiva näyttelykoiraksi. Mätsäreissä Nele esiintyy mielestäni hyvin ja ottaa muutenkin koko touhun rauhallisesti, on helppo käsitellä ja nauttii ihmisten huomiosta. Toisin kuin esimerkiksi Java, joka taas loistaa agilitykentällä ja tokossa.
Kolmatta koiraa minun ei ollut tarkoitus enää ottaa, mutta kyllä tänään taas näyttelyssä kävi mielessä, että jos kuitenkin...
keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010
Maaseudun rauhassa
Viime viikonloppuna matkustin pitkästä aikaa koirien kanssa maalle. Koska auto oli siirtynyt sinne jo viikkoa aiemmin, jouduin turvautumaan junaan. Alun perin harkitsin bussia, mutta junan tasaisempi kyyti on koirille mukavampi. Rautatieasemalla molemmat koirat käyttäytyivät varsin mallikkaasti, mutta junaan mennessä sai taas huomata miten erilaisia ja eri tavalla helppoja Java ja Nele ovat. Kumpikaan koirista ei ole matkustanut junassa mitenkään erityisen paljon, mutta silti Java meni sinne omin neuvoin kuin vanha tekijä. Nele sai matkata sylissä, koska tiesin, että se laittaa peruutusvaihteen päälle heti, kun pitäisi loikata junan kyytiin. Junan sisälläkään Nele ei suostunut tulemaan paria porrasta alas, kun taas Javaa ei tarvinut edes pyytää. Olisin pulassa, jos molemmat olisivat yhtä arkoja kuin Nele. Toisaalta Javan itsenäisyys ja rohkeus kostautuu muualla, kuten metsälenkeillä.
Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme lenkkeilemässä metsässä, jotta koirat saivat juosta vapaana. Hanki kantoi koiria erinomaisesti, mutta allekirjoittanutta ei juurikaan. Nele käyttäytyi molemmilla lenkeillä täydellisesti: pysyi lähellä, tarkkaili kulkuani ja tuli heti luokse kutsuttaessa. Java sen sijaan säntäili pitkin metsää, ignoorasi luoksetulokutsut ja muutenkin käyttäytyi todella kurittomasti.
Lauantain lenkki oli melkein onnistunut, kunnes loppumatkasta Java löysi jonkun hajun tms. Ensin en ajatellut asiasta mitään kummempaa ja jatkettiin eteenpäin, kunnes aloin katsoa, ettei Java ole enää matkassa mukana. Odoteltiin, huutelin Javaa, palattiin takaisin samaa tietä. Tien vieressä vähän matkan päässä oli metsäaukio ja siellä Java juoksi edestakaisin jonkun asian x perässä. Kerran tuli lähemmäs katsomaan, mutta painui samantien takaisin aukiolle. Lähdimme taas kävelemään poispäin ja samalla huusin Javalle "hei-hei", jonka sanon, kun lähden kotoa. Menimme jonkun matkan päähän odottamaan ihan hiljaa ja ehkäpä Javan yksi aivosolu oli jossain vaiheessa rekisteröinyt, että nyt ei kuulu omistajasta mitään. Tuli lopulta meitä kohti ja lähdin samalla juoksemaan poispäin, että varmasti saan Javan lähtemään perääni eikä vain palaa uudestaan aukiolle.
Sunnuntaina tapahtui taas sama, mutta tällä kertaa Javan mielenkiinnon kohteena oli lintu. Jossain lauloi talitiainen ja sinnehän Java taas painui mistään välittämättä. Ei auttanut kuin odottaa paikallaan, että koiran aivosolu taas rekisteröi omistajan olevan hiljaa. Lopulta Java tulikin ja pääsi samantien hihnaan, vaikka kytkeminen heti luoksetulon jälkeen on huono asia. En vain halunnut ottaa riskiä, että Java häipyy samantien uudestaan, joka olisi ollut varsin todennäköistä, koska oli taas kovasti kierroksilla. Pahasti näyttää nyt siltä, että talven tuoma vapaus Javan ulkoilussa on mennyt ohi. Saimme nauttia ihanista lenkeistä, kun koirat juoksivat vapaana, mutta tiedän, että kun lumi ei enää estä Javaa, niin toiset koirat eivät saa sitä pysymään porukassa. Ja siitä nyt ei tule mitään, että miitti menee metsästäessä Javaa jonkun pikkulinnun perästä...
Viikonlopun aikana koirat saivat jälleen kerran uuden ruokamerkin syötäväkseen. Edellinen ruoka oli Acanan Small Breed Adult, jota kehuttiin paljon harjisfoorumilla ja joka vaikutti olevan ihan ok. Nyt vain en autottomana päässyt hakemaan sitä ja kotiinkuljetuskin epäilytti, kun kumminkin haluavat tulla huonoon aikaan. Päädyin ostamaan Kpään paikallisesta eläinkaupasta Golden Eagle Chicken-ruokaa ja katsotaan nyt miten tuo merkki koirilla toimii. Ruokaa myytiin vain 2,5 ja 15 kilon säkeissä, joten jouduin ottamaan pienemmän ja sehän tarkoittaa, että kohta taas saa hakea lisää.
Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme lenkkeilemässä metsässä, jotta koirat saivat juosta vapaana. Hanki kantoi koiria erinomaisesti, mutta allekirjoittanutta ei juurikaan. Nele käyttäytyi molemmilla lenkeillä täydellisesti: pysyi lähellä, tarkkaili kulkuani ja tuli heti luokse kutsuttaessa. Java sen sijaan säntäili pitkin metsää, ignoorasi luoksetulokutsut ja muutenkin käyttäytyi todella kurittomasti.
Lauantain lenkki oli melkein onnistunut, kunnes loppumatkasta Java löysi jonkun hajun tms. Ensin en ajatellut asiasta mitään kummempaa ja jatkettiin eteenpäin, kunnes aloin katsoa, ettei Java ole enää matkassa mukana. Odoteltiin, huutelin Javaa, palattiin takaisin samaa tietä. Tien vieressä vähän matkan päässä oli metsäaukio ja siellä Java juoksi edestakaisin jonkun asian x perässä. Kerran tuli lähemmäs katsomaan, mutta painui samantien takaisin aukiolle. Lähdimme taas kävelemään poispäin ja samalla huusin Javalle "hei-hei", jonka sanon, kun lähden kotoa. Menimme jonkun matkan päähän odottamaan ihan hiljaa ja ehkäpä Javan yksi aivosolu oli jossain vaiheessa rekisteröinyt, että nyt ei kuulu omistajasta mitään. Tuli lopulta meitä kohti ja lähdin samalla juoksemaan poispäin, että varmasti saan Javan lähtemään perääni eikä vain palaa uudestaan aukiolle.
Sunnuntaina tapahtui taas sama, mutta tällä kertaa Javan mielenkiinnon kohteena oli lintu. Jossain lauloi talitiainen ja sinnehän Java taas painui mistään välittämättä. Ei auttanut kuin odottaa paikallaan, että koiran aivosolu taas rekisteröi omistajan olevan hiljaa. Lopulta Java tulikin ja pääsi samantien hihnaan, vaikka kytkeminen heti luoksetulon jälkeen on huono asia. En vain halunnut ottaa riskiä, että Java häipyy samantien uudestaan, joka olisi ollut varsin todennäköistä, koska oli taas kovasti kierroksilla. Pahasti näyttää nyt siltä, että talven tuoma vapaus Javan ulkoilussa on mennyt ohi. Saimme nauttia ihanista lenkeistä, kun koirat juoksivat vapaana, mutta tiedän, että kun lumi ei enää estä Javaa, niin toiset koirat eivät saa sitä pysymään porukassa. Ja siitä nyt ei tule mitään, että miitti menee metsästäessä Javaa jonkun pikkulinnun perästä...
Viikonlopun aikana koirat saivat jälleen kerran uuden ruokamerkin syötäväkseen. Edellinen ruoka oli Acanan Small Breed Adult, jota kehuttiin paljon harjisfoorumilla ja joka vaikutti olevan ihan ok. Nyt vain en autottomana päässyt hakemaan sitä ja kotiinkuljetuskin epäilytti, kun kumminkin haluavat tulla huonoon aikaan. Päädyin ostamaan Kpään paikallisesta eläinkaupasta Golden Eagle Chicken-ruokaa ja katsotaan nyt miten tuo merkki koirilla toimii. Ruokaa myytiin vain 2,5 ja 15 kilon säkeissä, joten jouduin ottamaan pienemmän ja sehän tarkoittaa, että kohta taas saa hakea lisää.
sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010
Kevät lähestyy!
Ihanan keväisen auringonpaisteen innoittamana lähdin koirien ja kameran kanssa lenkille Näsijärvelle. Tarkoituksena oli mennä jäälle kuvailemaan, mutta ei päästy muutamaa metriä pidemmälle loskan takia. Loskan päällä oli lumikerros, joka olisi varmaan paikoitellen kantanut, mutta ei todellakaan huvittanut lähteä kokeilemaan missä vaiheessa kengät kastuvat. Jäällä oli paljon porukkaa, mutta kaikki hiihtäjiä. Peruuteltiin takaisin rantaan ja luulen, että tämän talven jääreissut oli nyt tässä. Ensi viikoksi luvataan jo enemmänkin plussa-asteita ja sehän vain lisää loskan määrää...
Jään sijaan käveltiin rantaa seurailevaa polkua, joka oli muuten varsin kiva, mutta vastaantulijoita oli ihan liikaa: useampi vapaana ollut koira, muutama lenkkeilijä ja jopa yksi pyöräilijä. Vähemmästäkin menee hermot, kun koko ajan sai olla varuillaan. Pidin koiria kuitenkin vapaana aina, kun ketään ei näkynyt, että saivat juosta. Kunpa löytäisi paikan, johon pääsisi helposti ja jossa ei olisi noin paljon vastaantulijoita. Odotan jo ensi viikonlopun reissua Kpäähän, jossa yleensä saa rauhassa ulkoiluttaa koiriaan (satunnaisia traktorikuskien kokoontumisajoja lukuun ottamatta).
En pystynyt kuvaamaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta muutama otos sentään jäi kameraan:
Odotan jo kovasti kevättä ja lumien sulamista. Pääsisi viimeinkin ulos treenailemaan! Keskiviikkona vein molemmat koirat erikseen lenkille tarkoituksena aloittaa ohitusharjoittelu naksuttimen avulla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun mukana oli ihan liikaa liikkuvia osia: talutushihna, namit, naksutin ja käsineet. Toivottavasti käsineistä pääsisi pian eroon, koska niiden kanssa on hankala harjoitella. Muutenkin olisi mukava laittaa talvivaatteet - omat ja koirien - jo kaappiin piiloon.
Jään sijaan käveltiin rantaa seurailevaa polkua, joka oli muuten varsin kiva, mutta vastaantulijoita oli ihan liikaa: useampi vapaana ollut koira, muutama lenkkeilijä ja jopa yksi pyöräilijä. Vähemmästäkin menee hermot, kun koko ajan sai olla varuillaan. Pidin koiria kuitenkin vapaana aina, kun ketään ei näkynyt, että saivat juosta. Kunpa löytäisi paikan, johon pääsisi helposti ja jossa ei olisi noin paljon vastaantulijoita. Odotan jo ensi viikonlopun reissua Kpäähän, jossa yleensä saa rauhassa ulkoiluttaa koiriaan (satunnaisia traktorikuskien kokoontumisajoja lukuun ottamatta).
En pystynyt kuvaamaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta muutama otos sentään jäi kameraan:
Odotan jo kovasti kevättä ja lumien sulamista. Pääsisi viimeinkin ulos treenailemaan! Keskiviikkona vein molemmat koirat erikseen lenkille tarkoituksena aloittaa ohitusharjoittelu naksuttimen avulla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun mukana oli ihan liikaa liikkuvia osia: talutushihna, namit, naksutin ja käsineet. Toivottavasti käsineistä pääsisi pian eroon, koska niiden kanssa on hankala harjoitella. Muutenkin olisi mukava laittaa talvivaatteet - omat ja koirien - jo kaappiin piiloon.
lauantaina, maaliskuuta 06, 2010
TamSKin uuden koiratallin avajaiset
Tänään käväisin pitkästä aikaa molempien koirien kanssa mätsärissä, kun seuramme järjesti sellaisen uuden harjoitteluhallin kunniaksi. Halli itsessään oli meille jo tuttu paikka, kun olimme maanantaina treenanneet siellä agilitya.
Java osallistui monirotuisiin, joissa oli jopa 3 koiraa. Sijoittumista ei siis voinut välttää ja Java pääsikin toiselle sijalle. Voittajaksi valittiin ansaitusti porukan vanhin, jolla ikää oli jo 11 vuotta. Sain mielestäni Javan liikkumaan ihan kohtuullisesti, vaikka harjoitellessa vaikutti, että Java peitsaa koko ajan. Palkinnoksi saatiin pokaali + ruusuke, narulelu ja pari ruokanäytepussia.
Nele oli pienissä koirissa, joita oli yli 30. Nele esiintyi varsin moitteettomasti, tosin pöydällä taisi vähän jännittää. Saatiin punainen nauha, mutta punaisten kehästä pudottiin ekassa erässä pois.
Java osallistui monirotuisiin, joissa oli jopa 3 koiraa. Sijoittumista ei siis voinut välttää ja Java pääsikin toiselle sijalle. Voittajaksi valittiin ansaitusti porukan vanhin, jolla ikää oli jo 11 vuotta. Sain mielestäni Javan liikkumaan ihan kohtuullisesti, vaikka harjoitellessa vaikutti, että Java peitsaa koko ajan. Palkinnoksi saatiin pokaali + ruusuke, narulelu ja pari ruokanäytepussia.
Nele oli pienissä koirissa, joita oli yli 30. Nele esiintyi varsin moitteettomasti, tosin pöydällä taisi vähän jännittää. Saatiin punainen nauha, mutta punaisten kehästä pudottiin ekassa erässä pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)