perjantaina, heinäkuuta 09, 2021

Vain yksi

Nelen lähdöstä on nyt kuukausi. Kotona eletään hiljaista yhden koiran elämää, jota helteet vielä entisestään hidastavat. Viimeksi minulla on ollut yksi koira keväällä 2008, kunnes Nele muutti Oulusta luoksemme. Sen jälkeen lauman koko on aina ollut kaksi tai kolme. Kaikin puolin outo tilanne itselleni ja aivan varmasti myös Tildalle, jolla on aiemmin ollut aina toinen koira kaverina.


Näennäisesti Tilda on voinut kohtuullisesti, mutta ruokahalu oli hetken kateissa ja varsinkin aamuruoat jäivät kuppiin. Nyt ruoka maistuu jo paremmin ja lyhyillä lenkeillä Tilda on päässyt pitkästä aikaa namien makuun, sillä yhden koiran hihnakoulutus on kyllä paljon helpompaa kuin kahden saati kolmen. Kun kukaan ei vieressä provosoi, sujuvat muiden koirien ohitukset Tildalta pääsääntöisesti todella hyvin. Oikeastaan elämä Tildan kanssa on hyvin leppoisaa, ainoastaan ulko-ovesta tulevat tyypit täytyy joka kerta haukkua.

Vaikka Neleä on suuri ikävä, en yhtään ikävöi lääkerallin loppumista. Enää ei tarvitse muistaa joka välissä antaa jotain lääkettä ja kaikki Nelen lääkkeet vietiin apteekin keräykseen muistaakseni jo lähtöpäivän iltana. Jotta totuus koirien terveysongelmista ei kuitenkaan pääsisi vallan unohtumaan, on nyt tärkeänä tavoitteena saada Tildan selkä kuntoon. Koirahierojamme kävi meillä kesäkuun loppupuolella ja uusi aika on varattuna parin viikon päähän. Toivon kovasti, että selkä saataisiin kuntoon ja pikkukoira taas iloiseksi.