tiistaina, joulukuuta 25, 2018

Vuosi 2018

Näköjään vuosien myötä tämä blogi vain entisestään hiljenee. Tänä vuonna työt söivät liian paljon aikaa kaikelta muulta, mutta tämä onneksi korjaantuu ensi vuonna. Toisaalta aavistuksen verran säännöllisemmät työvuorot mahdollistivat pitkästä aikaa harrastamisen.

Vuosi 2018 ei ollut koirille paras mahdollinen. Java lähti luotamme helmikuun lumisateessa, Nelen sydänvian todettiin hieman edenneen ja Tilda yritettiin tappaa marraskuussa. Onneksi lääkitys on toiminut Nelellä ja Tilda hitaasti paranee hyökkäyksestä. Viime keskiviikkona Tilda kävi eläinlääkärissä tarkoituksena poistaa serklaasi, mutta eläinlääkäri totesi alaleuan olevan vielä liian pehmeä, vaikka röntgenkuvassa se näytti parantuneen hyvin. Sen sijaan poistettiin kaksi hyökkäyksessä katkennutta hammasta ja vuoden aikana kertynyt hammaskivi. Serklaasia pidetään vielä kaksi viikkoa, sillä riski leuan uudelle murtumiselle on yhä liian suuri.


Maaliskuussa palasin Tildan kanssa agilityn pariin ja treenit kulkivat todella hyvin Huittisen Annen valmennuksessa. Tilda oppi pujottelun ja keinukin saatiin hyvään vaiheeseen. Aloin jo miettiä epiksiin osallistumista, mutta amstaffin hyökkäyksen takia agility loppui kuin seinään ja jouduin myymään loppuvuoden vuoroni pois. Mitään tietoa ei ole siitä koska palaamme agilityn pariin, tuskin ihan hetkeen kuitenkaan.

Tänä vuonna tuntui entistä enemmän siltä, että koirat piti jättää monesta kivasta jutusta pois. Neleä ei saisi stressata ylimääräisellä eikä Tildastakaan ole ihan kaikkeen. Toisaalta yhden yön vaellus Tildan kanssa meni paremmin kuin hyvin ja antoi toivoa siitä, että Tildan voisi vastaisuudessakin ottaa olosuhteiden salliessa mukaan. Ja lyhyille reissuille tietysti Nelekin niin kauan kuin eläkeläinen jaksaa.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2018

perjantaina, marraskuuta 23, 2018

Tilda 5v: painajaisten synttäripäivä

Viime lauantaina oli Tildan 5v-synttäripäivä. Koska syksyn harmaus ja märkyys vaihtui pikkupakkaseen, oli tarkoitus lähteä metsäretkelle ja syödä vähän herkkuja juhlan kunniaksi. Tämän sijaan perjantai-iltana alkoi painajainen, josta toipuminen jatkuu vielä pitkään.

Itselläni oli heti työpäivän jälkeen hieronta, joten mies vei koirat ulkoilemaan. Palasin kotiin klo 17 jälkeen ja hieman ihmettelin, kun kotona ei ollut vielä ketään. Aikaa meni ja ajattelin, että ovatpa he pitkällä lenkillä. Tässä vaiheessa tajusin katsoa äänettömällä ollutta puhelintani ja viesti "soita heti" kertoi, että nyt on sattunut jotain kamalaa.

Koirieni kimppuun oli iltalenkillä hyökännyt pihasta vapaana tullut koira, joka oli käynyt suoraan Tildan päälle. Asiasta päätellen kyseinen koira oli amstaffi ja jokainen voi netistä helposti tarkistaa mihin nämä koirat on jalostettu. Koiratappeluihin. Tähän mennessä jokainen irtokoira on jäänyt kauemmas ja pysynyt poissa iholta huutamalla, mutta tämä koira kävi kiinni ilman mitään varoituksia. Tilda on vielä elossa sen takia, että ulkoiluttaja oli mieheni, jolla oli enemmän voimaa vastustaa hyökkääjää ja että paikalle tuli apuun kaksi sivullista, joista toinen sai hyökkääjän hampaat irti Tildasta. Toinen sivullinen oli ottanut syliin Nelen, joka säästyi hyökkäyksestä ilman fyysisiä vammoja. Kaikille näille kolmelle olen ikuisesti kiitollinen koirani hengen pelastamisesta.

Kun hyökkääjä oli saatu irti, tultiin se hakemaan pois. Sivulliset ottivat mieheni ja koirani kyytiin ja kuljettivat heidät Raholaan Eläinystäväsi Lääkäriin. Raholaan suuntasin itsekin heti, kun kuulin mitä oli tapahtunut. Heti paikalla näin Nelen, veriset vaatteet ja järkyttyneet katseet. Tilda oli viety jo tutkimuksiin ja näin Tildan vain nopeasti eläinlääkärin sylissä, kun koiraa vietiin röntgeniin. Tästä alkoi odotus, joka kesti pitkälle iltaan. Kotiin Tildaa pääsimme hakemaan vasta klo 21.30.


Hyökkäyksen takia Tildalta murtui alaleuka ja kaksi etuhammasta. Kielestäkin oli lähtenyt pieni pala. Tildaa oli purtu vasempaan takareiteen ja oikeaan kainaloon. Reidessä oli myös lihasrepeämä. Koska kainalossa oleva purema oli syvä, tarkistettiin onko Tildalla ilmarintaa. Ei onneksi ollut. Tämän jälkeen oli epäselvää voidaanko Tildan leuka korjata Raholassa vai joudummeko alkuviikosta lähtemään Kirkkonummelle suukirurgille. Röntgenissä selvisi, että leuka oli murtunut alaleukojen yhdyskohdasta, joka eläinlääkärin mukaan on yleinen murtumapaikka ja täten mahdollista korjata illan leikkauksessa.


Leuan murtuma korjattiin serklaasilla, jonkinlaisella metallilangalla, joka pitää leuanpuolikkaat yhdessä. Serklaasin kiinnityskohta näkyy metallitappina leuan alla. Aluksi leuka oli hyvin turvonnut, joten tappia ei juurikaan näkynyt, mutta nyt se on jo selvemmin esillä. Puremahaavoihin Tildalle laitettiin dreenit, sillä haavat onteloituivat eikä niihin saanut alkaa kertyä nestettä. Reiden repeämä korjattiin sekä sulavilla että poistettavilla tikeillä. Hampaita ei tässä vaiheessa voitu poistaa, että leuka pysyisi stabiilina. Syliin sain verisen ja likaisen koiran, joka oli lääkitysten takia aivan pihalla tästä maailmasta.




Kaksi ensimmäistä yötä nukuin Tildan kanssa olohuoneen lattialla. Muutenkin eläinlääkäristä kotiutumisen jälkeen aika on kulunut Tildaa valvoen, vaikka pikkukoira on paljon vain nukkunut ja levännyt. Valvominen on mahdollistanut sen, että Tilda on voinut olla ilman kauluria, jolloin nukkuminen koiralle on ollut helpompaa. Puremahaavoja on huuhdeltu joka päivä sen mukaan miten ne ovat erittäneet. Lisäksi serklaasin kiinnityskohtaa piti huuhdella suolaliuoksella, josta Tilda ei erityisemmin pitänyt. Onneksi se lopetti vuotamisen parin päivän jälkeen. Ruoka Tildalle pitää tarjota toistaiseksi pehmeänä. Aivan alkuun annettiin eläinlääkäristä saatua Royal Caninin nestemäistä, korkeaenergistä toipilasruokaa. Nyt ruoka on vaihtunut kanaan ja kaurapuuroon, jotka on soseutettu.

Nele on ollut hämmentynyt Tildan tilanteesta


Tiistaina Tildalla oli ensimmäinen dreenien poisto, mutta silloin poistettiin vain takareiden dreenit, koska kyljen syvin haava eritti vielä sen verran paljon. Samaisena päivänä Tilda sai vaivakseen myös ripulin, joka todennäköisesti tuli kaikista lääkkeistä. Eläinlääkäristä neuvottiin jättämään tulehduskipulääke pois, sillä antibioottia ei voinut tauottaa eikä toisaalta ripuli voisi jatkua, koska silloin tilanne vain pahenisi. Tällä hetkellä onneksi näyttää siltä, että suolisto on rauhoittunut. Ja hyvä niin, sillä tänään oli Tildan ensimmäinen kontrolli Eläinystäväsi Lääkärissä. Eläinlääkäri poisti loputkin dreenit ja kiristi serklaasia nyt, kun turvotus leuasta on laskenut. Tämä tehtiin nukutuksessa, joten pikkukoira on ollut kovin väsynyt ja kotona lähinnä nukkunut. Ensi viikolla käymme poistattamassa takareiden tikit ja vasta 3-5 viikon kuluttua poistetaan serklaasi. Tällöin poistetaan myös hyökkäyksessä katkenneet hampaat.

Takareiden haavat dreenien poiston jälkeen


Kyljen haavat dreenien poiston jälkeen

Kulunut viikko on ollut sekä suurta huolta pienen koiran voinnista ja selviämisestä että vihaa hyökkäystä kohtaan. Olen aiemmin suhtautunut lähinnä neutraalisti näihin koiratappelurotuihin, mutta voin kertoa, että nyt suhtautumiseni on muuttunut täysin. Ko. koirarodut ovat ympäristölleen vaarallisia eläimiä ja niiden omistaminen pitäisi kieltää tai vähintään pakottaa niiden omistajat hankkimaan itselleen kallis vastuuvakuutus. Tämä ehkä hillitsisi näiden koirien päätymistä tietynlaisille ihmisille. Tildan tapauksessa korvausvastuusta ei ole mitään epäselvyyttä: Tilda oli asianmukaisesti hihnassa kytkettynä yleisellä kävelytiellä eikä ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun oli jo hyökkäyksen uhri. Odotan vastapuolen korvaavan jokaisen euron, jonka joudun Tildan hoidosta tämän tapauksen takia maksamaan. Olen tehnyt tapauksesta myös rikosilmoituksen.

lauantaina, syyskuuta 29, 2018

Eläinlääkärijuttuja

Nelen kanssa piti käydä sydänkontrollissa jo heinäkuussa, mutta kesän kiireissä ja kuumuudessa käynti Hakametsässä siirtyi syyskuun puoliväliin. Näin nopea kontrolli liittyi uuden Cardalis-lääkkeen aloittamiseen, mutta mitään erityisiä vaikutuksia en lääkkeellä huomannut olevan. Kuuma kesä ei ollut Nelelle helppo ja vaikka emme tehneet juuri mitään, on Nele ollut normaalia väsyneempi. Jossain vaiheessa kiinnitin myös huomiota siihen, että lenkillä Nele läähätti, mutta Tilda ei eikä ilma edes ollut mitenkään erityisen kuuma. Toisaalta Nelellä on yhä vain vauhtia ulkoillessa, joten välillä on vaikea tietää mistä milloinkin on kyse.

Perustutkimuksessa eläinlääkäri totesi keuhkoäänien olevan normaalit, hengitystiheyden olevan normaali ja sydämen rytmi sekä syke myös oikealla tasolla, mutta jännityksestä huolimatta niistä sai hieman rasittuneen vaikutelman. Ultraäänitutkimus näyttikin, että sydämen muutokset olivat edenneet: mitraalivuoto oli voimistunut ja sen seurauksena sydämen vasemman puolen laajentuma lisääntynyt. Oikea puoli oli normaali.


Näiden muutosten takia Nelen lääkkeitä muutettiin uudestaan. Cardalis jatkui entisellään, mutta Cardisuren annostus nousi neljäsosan verran. Lisäksi Nelelle aloitettiin Upcard-nesteenpoistolääke. Tämä lääke saattaisi aiheuttaa enemmän juomista ja pissaamista, joten eläinlääkäri suositteli antamaan sen iltapäivällä, jotta olisi paremmin mahdollista päästää Nele tarvittaessa ulos. Ja näin asia on ollutkin, tosin mitenkään erityisen paljon Nele ei edelleenkään juo. Eläinlääkärin kanssa oli jälleen puhetta myös Nelen närästyksestä ja Royal Canin Cardiac-ruoasta, jonka aloitin jokin aika sitten. Ruoka on melko rasvaista ja on paljon mahdollista, ettei se sovi Nelelle, joka on taas nuoleskellut tassujaan ja ollut ruoan jälkeen levoton. Kontrollikäynnin jälkeen Nele söi kymmenen päivän Antepsin-kuurin, mutta näyttää, että ruoanvaihto on uudelleen edessä.

Molemmat koirat matkasivat Hakametsään tänäkin perjantaina, kun kävimme virallisessa silmätutkimuksessa. Ensin tutkittavaksi pääsi Tilda, joka sai terveen paperit. Nelen kohdalla eläinlääkäri kommentoi, että silmissä näkyy ikä ja pieni pigmenttimuutos. Lisäksi silmät olivat hieman kuivat, mutta eivät muuten ärtyneet, vaikka viime viikolla varsinkin oikea silmä jostain syystä punoitti. Eläinlääkäri epäili, että esimerkiksi tuuli on saattanut vaikuttaa Nelen suuriin silmiin ja merkitsi myös Nelelle terveen paperit.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018

Yhden yön retki Isojärven kansallispuistoon

Kerrankin kun olisi blogiin oikeaa kirjoitettavaa ja teinkin pitkän retkikertomuksen, pyyhkii yksi virhepainallus koko tekstin ja Bloggerin automaattitallennus kuittaa homman tallentamalla täysin tyhjän pohjan. Uudestaan en todellakaan jaksa koko juttua kirjoittaa, joten mennään sitten kuvien ja kuvatekstien voimin.

Lauantaina lähdettiin Isojärven kansallispuistoon yhden yön retkelle. Mukaan pääsi Tilda, Nele sen sijaan joutui Hervantaan hoitoon.

Ensimmäisenä päivänä vaellettiin Heretystä Vahterjärven kautta Kalalahteen.


Tuttuja maisemia jo ensimmäiseltä Isojärven retkeltä vuonna 2014.

Kahvitauko Vahterjärven laavulla. Tilda sai päälleen BOT-loimen ja pääsi viltille lepäämään.

Iltakuudelta saavuimme Kalalahteen, jossa lisäksemme oli muutama telttailija.

Illalla päällä villapaita ja BOT-loimi. Ihmisten iltapalan ajaksi Tilda jäi telttaan ja taisi levätä kiltisti makuupussien keskellä.

Hyvää huomenta! Yö sujui vallan mainiosti eikä pikkukoira haukkunut ollenkaan. Päällä vain villapaita, sillä teltassa oli yllättävän lämmin (lämpimämpi kuin juhannuksena!). Pientä takapakkia tuli omistajan aamupalan ajaksi telttaan unohtamasta namipussista, jonka seurauksena teltan sisäkankaassa on nyt pieni Tildan tekemä reikä.

Paluumatka Herettyyn kulki Lortikan kautta. Kahvitauko pidettiin Kaakkolammin rantakalliolla.


Viikonlopun aikana tuli käveltyä yhteensä noin 16 kilometriä. Autossa matkusti hiljainen ja väsynyt koira. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, vaikka tietysti harmitti, että yksi meistä joutui taas jäämään retkeltä pois. Nelen kohdalla tämä kuitenkin on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.

perjantaina, kesäkuuta 29, 2018

Kesäkuulumisia

Sateinen päivä on erinomaista blogin päivitysaikaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kodin sisäremontit on viimein saatu päätökseen, mutta aurinkoinen kesä on pitänyt allekirjoittaneen tehokkaasti pihatöissä. Lupauksestani huolimatta tänne blogiin ei ole päätynyt yhtäkään juttua puutarhasta, joka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tietokonetta tulee nykyään avattua todella harvoin ja ainakaan vielä en ole jaksanut alkaa päivitellä blogia kännykällä. Koirista varsinkin Tilda on parhaansa mukaan avustanut pihahommissa, Nele sen sijaan vietttää enemmän aikaa sisällä, jossa on viileämpi.



Yllättävän kuumat ilmat ovat varmistaneet sen, että koirat ovat aika paljon vain olleet. Viime viikolla näimme pitkästä aikaa Hilla ja Naava-chihut ja teimme porukalla puolentoista tunnin metsälenkin täällä Nokialla. Jopa hieman sateisena alkanut päivä lämpeni nopeasti ja loppulenkistä jouduin kantamaan Nelen autolle, kun näytti, että koira väsähtää. Tildakaan ei ollut pirteimmillään, vaan käveli suurimman osan ajasta takanani. Juhannuksena lähdimme vaeltamaan Seitsemiseen, joka koirille tarkoitti lomailua Kankaanpäässä. Kävelimme kolmen päivän aikana yhteensä 30 kilometriä, joka olisi ollut Nelelle ihan liikaa (typerä sydänvika) eikä Tildastakaan olisi ollut maanantain agilitytreeneihin tuollaisen viikonlopun jälkeen.

Teltan koepystytykseen koirat saivat osallistua

Harmittaa, kun koirat täytyy jättää milloin mistäkin syystä pois - joko kotiin tai hoitopaikkaan. Kohta koiria odottaa puolentoista viikon lomailu Kankaanpäässä, kun lähdemme lomareissulle Lappiin. Jälleen liian rankka matka Nelelle eikä Tildakaan viime vuoden perusteella ole reissukoira, kun kovasti stressasi autoilua ja olemista vieraissa paikoissa.

 Mutta ollaan me sentään jossain käyty koko porukalla:

Iltalenkki omilla metsäpoluilla

Taustalla lenkin kääntöpaikka, Hirvilammi


Iltapäiväkävelyllä Hatanpään arboretumissa


Hatanpään kartanon portailla

Pieni lenkki Pyynikinharjulla...

... ja tietysti munkit Näkötornilla

Agikoira-Tilda

On aika päivittää Tildan agilitykuulumisia! Joskus muinoin jaksoin kirjoitella treeneistä hyvinkin säännöllisesti, mutta nyttemmin vähempi riittää, kun en itsekään enää jaksa lueskella muiden yksityiskohtaisia treeniselostuksia. Maaliskuun alussa siis palattiin sadan vuoden tauon jälkeen agilityn pariin ja aloitettiin kevyesti Huittisen Annen koulutuksessa joka toinen torstai. En mielestäni ole juurikaan tehnyt agilitya Tildan kanssa, mutta silti pikkukoira on aina treeneissä yllättänyt taidoillaan. Alussa halliympäristö ja uudet ihmiset meinasivat hieman jännittää, mutta nyt kun näistä on päästy, on Tildasta tullut varsin vauhdikas agikoira.

Joka toinen viikko-treenit päättyivät toukokuun lopussa ja kesäkuusta alkaen olemme käyneet Annen treeneissä joka maanantai. Estevarmuudessa on vielä tekemistä, sillä muun muassa renkaan suoritus ei aina mene oikein. Keinua emme ole tehneet yhtään, mutta muut kontaktit sen sijaan sujuvat vähän liiankin hyvin. A:lla Tilda on kaksi kertaa kompastunut ylösmenossa, kun on tullut lujaa ja huonossa kulmassa esteelle. Onneksi pikkukoira vaikuttaa olevan kunnossa eikä sille myöskään ole jäänyt A:sta mitään traumoja, vaan esteelle mennään yhtä varmasti kuin ennenkin. Puomi oli alkuun jännittävä, mutta sittemmin siitä on tullut yksi Tildan suosikeista. Tämä este kuitenkin jää kohta tauolle, kun aloitamme keinun opettelun.

Pujottelua olemme kokeilleet hallilla kahdesti. Olen aiemmin opettanut sitä Tildalle hihnatekniikalla ja päästiin hyvään alkuun, mutta kovin oli satunnaista treenailu. Annoinkin Tildan taidoista hieman epämääräisen kuvan ja ensimmäisen pujottelutreenin jälkeen Anne totesi, että koirahan meni monta kertaa paremmin kuin olin antanut ymmärtää. Tildalla on kova halu kepeille ja kohtuullisen hyvä osaaminen pujottelutekniikasta, mutta ilman hihnaa saattaa helposti oikoa loppupalkalle. Tämän maanantain treeneissä kokeilimme kepit ensin hihnan kanssa ja sitten ilman: Tilda suoritti kahdesti koko pujottelun oikein! Heinäkuun tavoitteena onkin saada pujottelusta hihna pois, harjoitella erilaisia kulmia ja ohjaajan sijoittumista. Nyt olen pääasiassa kävellyt Tildan takana, josta pitäisi päästä siirtymään myös sivulle ja kauemmas.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kerran viikossa treenit eivät riitä pujottelun opettamiseen. Tämän takia kaivoin pölyn seassa lojuneet vanhat agilitykeppini esille. Ilman alarimaa ne eivät viimeksi toimineet kovinkaan hyvin (Java ja Nele eivät oikein hahmottaneet keppejä nurmikon seasta), joten nyt hommasin kolme palaa jalkalistaa, johon porasin keppien paikat 60 cm välein. Vielä olemme harjoitelleet kuudella kepillä omalla takapihalla, mutta aivan vieressä on pieni hiekkakenttä, johon koko pujottelun saa tilavasti. Vanhoista agilitytarvikkeista löytyi myös yksi hyppyeste, jota voi sopivasti hyödyntää, kunhan harjoittelumme edistyy.


Kaiken kaikkiaan tämän hetken treenimme voisi kiteyttää kouluttajamme käskyyn: "Ohjaa sitä kuin koiraa, se ei ole mikään valkoinen pumpulipallo." Eli itse olen aina myöhässä ja varmistelemassa, vaikka Tilda osaa ja on todella nopea. Paljon näen Tildassa samaa agilityintoa kuin Javassa aikanaan.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2018

Nelen sydänkontrolli

Toukokuun alussa kävin Nelen kanssa sydänkontrollissa Hakametsässä. Etukäteen oli jälleen vaikea tietää mitä odottaa, kun Nele on ollut niin reipas menijä. Jonkin verran on tuntunut olevan nukkumislevottomuutta, mutta ei yskää tai muuta, joka olisi aikaistanut kontrollia suunnitellusta.

Yleistutkimuksessa kaiken todettiin olevan hyvin ja sydämen rytmin olevan tasainen. Sivuäänen voimakkuus kuuntelussa oli yhä sama kuin ennen eli 4/6. Ultraäänitutkimus kertoi tilanteesta tarkemmin:

"Sydämen oikea puoli on normaali kooltaan, mutta vasen puoli on hieman suurentunut. Vasen mitraaliläppä on selvästi paksuuntunut ja vuoto on kohtalaisen voimakas, mutta samalla tasolla kuin viimeksi. Lisäksi oikean puolen tricuspidaaliläpässä nähdään pieni vuoto samoin aortaläpässä. Keuhkovaltimoläppä on normaali. 

Nelen sydämen muutokset ovat jonkin verran lisääntyneet, mutta kokonaisuus on edelleen vakaalla tasolla."

Cardisure-lääkettä jatketaan yhä samalla annostuksella, mutta uusien muutosten takia eläinlääkäri päätti, että Nelelle aloitetaan myös Cardalis-lääke. Cardalis on verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeen yhdistelmävalmiste. Annostus on vielä pieni enkä ole huomannut, että esimerkiksi Nelen juominen olisi uuden lääkkeen myötä lisääntynyt. Kaiken tämän lisäksi Nelen liikkumista pitää tarkkailla entistä enemmän eikä eläinlääkäri suosittelut enää pitkiä lenkkejä hihnassa. Metsässä vapaana liikkuminen on ok, mutta silloinkin täytyy pitää huoli, ettei Nele väsähdä. Näillä kesähelteillä ollaankin lähinnä vain oleskeltu ja iltaisin tehty hieman pidempi kierros lähimaastoissa.

Kontrollikäynti olisi tiedossa kahden kuukauden kuluttua eli heinäkuun alkupuolella riippuen hieman loma-ajoista.

Lepohetki terassilla

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2018

Nele 10v

Nyt on juhlaan aihetta, sillä Nelellä tuli tänään täyteen kymmenen vuotta! Vielä ei ikä paina tassuissa, joita kuvassa on suorastaan kasallinen. Lenkillä Nele on usein reippain urheilija ja Tildan kanssa jaksaa yhä leikkiä innokkaasti. Vanhemmiten Nelestä on myös tullut läheisyyskoira, joka tahtoisi koko ajan rapsutuksia.

perjantaina, maaliskuuta 09, 2018

Paluu agilityyn

En edes muista koska viimeksi olen käynyt ohjatuissa agilitytreeneissä, mutta eilen vihdoin korjattiin tämä tilanne! Työkuvioni muuttuivat hieman viime vuoden loppupuolella ja nyt teen enemmän aamuvuoroa, joka mahdollistaa harrastamisen iltaisin. Uskaltauduinkin ilmoittamaan Tildan SDP:lle Huittisen Annen treeneihin, joissa käydään joka toinen viikko. Eilen aloitettiin ja tästä jatketaan aina toukokuun loppuun.

Koska edellisestä kerrasta missään hallilla on taas niin pitkä aika, Tildaa meinasi sekä paikka että kouluttaja jännittää. Heti sovittiin, että mitään varsinaista rataa ei vielä tehdä vaan nyt alkuun ihan vain fiilistellään ja muistellaan kuinka kiva juttu tämä olikaan. Tehtiin hyppyjä, putkia ja yksittäisenä kokeiltiin puomia. Puomia lähdettiin tekemään lopusta alkuun, mutta olen varma, että sen suoritus palautuu Tildalle nopeasti mieleen. Pitäisi ehkä yrittää päästä Tamskin hallille tekemään hieman estetreeniä. Hypyt ja putket Tilda suoritti kuin vanha tekijä. Jouduin itsekin juoksemaan ihan kunnolla, että pysyin mukana pikkukoiran vauhdissa.

Pieni vahinko Tildalle sattui putken kanssa, kun pikkukoira liukastui ja kaatui. Ei onneksi ontunut tai muuta ja pystyi heti suorittamaan putken uudestaan. Toisella kerralla osasi jo jarruttaa vauhtiaan sopivasti ennen putkea, joten tauon piikkiin taitaa hätiköinti mennä. Loman jälkeen yritän saada molemmat koirat hierontaan, jottei kaatumisesta jäisi mitään jumeja.

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2018

Kylmä helmikuu

Arki kahden koiran kanssa on sujunut rauhallisesti. Tildaan Javan lähtö ei ole mitenkään erityisesti vaikuttanut, toki nyt pikkukoira saa ihan itse pitää kaikki lelut eikä enää tule riitoja, kun kahden pitää saada sama pallo. Nele sen sijaan tuntuu olevan kovin läheisyydenkipeä ja on koko ajan vaatimassa huomiota.


Helmikuu on ollut kovin kylmä. Pitkille lenkeille ei oikein ole päässyt, mutta toisaalta olen hyödyntänyt läheistä Vihnusjärveä ja koirat ovat päässeet jäälle juoksemaan. Työpäivien jälkeen olen tullut kotiin vauhdikkaasti, jotta ehtisimme ulos ennen kuin aurinko laskee ja ilma kylmenee yöksi.




Tossut jouduin kaivamaan vaihteeksi kaapista esille ja Toppapompat ovat olleet jatkuvassa käytössä. Molemmat koirat ovat nyt lyhyehkössä turkissa, kun kumpikin alkoi takkuuntua niin nopeasti manttelien takia. Maaliskuussa alkaa jälleen virallinen kevään odotus, toivottavasti pakkaset lauhtuvat sen myötä ja päästään kunnolla nauttimaan auringosta.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2018

Viimeinen matka

Lauman vanhin on poissa. Tiedossani oli, että näin tulee varmuudella tapahtumaan jossain vaiheessa, mutta ei silti ole helppoa saatella toista viimeiselle matkalle.


Marraskuussa Javan vatsavaivoja paranneltiin antibioottikuurilla, joka auttoi aikansa, mutta jostain syystä ripulointi aina välillä palasi takaisin. Vaihdoin Javan ruoaksi pelkästään liha-riisisekoituksen, sillä epäilin, ettei ruoansulatus jaksanut enää kunnolla käsitellä nappuloita, jotka Java käytännössä nieli kokonaisena. Ruoanvaihtokaan ei tuonut sellaista ratkaisua kuin toivoin, vaan ulosteet olivat pääsääntöisesti liian löysiä. Samalla seurannassa oli Javan paino, joka marraskuun eläinlääkärikäynnillä oli 4,1 kg. Kuukautta myöhemmin paino oli laskenut 100 g eli neljään kiloon, vaikka tässä vaiheessa yrityksenä oli ihan tietoisesti saada paino nousemaan. Aiemmin paino oli noussut samanlaisella ruokinnalla reippaasti ylöspäin, mutta nyt suunta oli koko ajan väärä.

Perjantaiyönä 25.1. Javalle iski taas yllättäen paha ripuli. Kun yöllä katselin pihassa huonovointisena vaeltavaa koiraa, tiesin, että aika on tullut. Työpäivän aikana tilanne ei ollut yhtään helpottanut, vaan jälkiä siivotessa näki, ettei suolisto ole enää ollenkaan kunnossa. Olin jo paljon aiemmin varannut Javalle perjantai-iltaan Hakametsään ajan silmälääkärille, jolloin oli tarkoitus tarkistaa silmien tämänhetkinen tilanne ja uusia reseptit. Nyt lähdin paikalle aivan toisissa tunnelmissa ja sen huomasi heti myös eläinlääkäri.


Hakametsän vaaka näytti Javalle 3,9 kg eli 200 g lasku kahden kuukauden takaisesta. Eläinlääkäri totesikin Javan selvästi laihtuneen ja lihaksiston kuivuneen. Hampaat olivat jälleen kovasti hoidon tarpeessa, mutta koiran kunto sellaiseen liian heikko. Silmät eläinlääkäri tarkisti vain nopeasti ja niissä tilanne oli pysynyt ennallaan, mutta mitään lääkkeitä ei enää uusittu. Keskustelustamme sain vahvistusta päätökselleni, että vaikka Javan saisi hetkeksi lääkkeillä paranemaan, ei suolisto enää uusiutuisi kuten nuorella koiralla ja lopulta kaikki olisi vain viivytystaistelua. Jotta viimeiset päivät olisivat vatsavaivattomat, sain Javalle suolistoantibiootin helpottamaan oloa.

Antibiootti vaikutti nopeasti ja Java oli pirteämpi, mutta olemuksesta ja katseesta näkyi, että ikä ja sairastaminen olivat vaikuttaneet. Koska on parempi luopua silloin, kun hyviä päiviä on vielä enemmän kuin huonoja, varasin viimeisen eläinlääkäriajan viikon päähän torstaille. Helmikuun ensimmäiselle päivälle, lähes tarkalleen neljä vuotta siitä, kun Lina lähti. Viimeinen matka tehtiin sakeassa lumituiskussa Hakametsään ja mukaan pakkasin Javan rakastaman vihreän pallon sekä vanhan kettulelun. Kiitin Javaa kaikista vuosista, pyysin viemään terveiset Linalle sinne jonnekin ja pian koira nukahti hyvin rauhallisesti syliini. Eläinlääkäristä ajoimme suoraan Vernaan, jonne Java jäi tuhkattavaksi.

Javan hyvästeleminen oli paljon helpompaa kuin aikanaan Linan. Lina lähti ihan liian aikaisin, mutta Javan kohdalla tiesi, ettei lopultakaan kukaan meistä voita taistelua aikaa vastaan. Takana lähes 12 vuotta koiranelämää, se on paljon se. Javan sairastelun takia olin jo osittain tehnyt jonkinlaista luopumistyötä, koska esimerkiksi silmiä en olisi lähtenyt leikkauttamaan, jos niiden tilanne olisi yhtäkkiä heikentynyt. Paljon nähtiin ja tehtiin yhdessä. Suuresta ilosta siihen hetkeen, kun koira karkaa linnun perään etkä tiedä tuleeko se sieltä koskaan takaisin. Muistot ja ison ikävän pieni koiran jätti jälkeensä.


Kaikki postauksen kuvat on otettu Javan viimeisenä sunnuntaina omalla takapihallamme. Rauhallinen sunnuntai häivähdyksellä aurinkoa. Kuvaajana Tytti Käyhkö.

perjantaina, helmikuuta 02, 2018

Nyt aika on mennä

Java 4.5.2006-1.2.2018

Vain yksi on ensimmäinen.

Paljon tehtiin ja koettiin yhdessä. Nyt oli aika päästää ystävä pois.

Kiitos Java kaikista näistä vuosista.

Alussa jo, tän lopun mä tiesin
mut suruista viis, sut omaksi vaadin
Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä
käymässä vain on tuollaiset täällä
nyt aika on mennä

Kuva: Tytti Käyhkö