perjantaina, marraskuuta 23, 2018

Tilda 5v: painajaisten synttäripäivä

Viime lauantaina oli Tildan 5v-synttäripäivä. Koska syksyn harmaus ja märkyys vaihtui pikkupakkaseen, oli tarkoitus lähteä metsäretkelle ja syödä vähän herkkuja juhlan kunniaksi. Tämän sijaan perjantai-iltana alkoi painajainen, josta toipuminen jatkuu vielä pitkään.

Itselläni oli heti työpäivän jälkeen hieronta, joten mies vei koirat ulkoilemaan. Palasin kotiin klo 17 jälkeen ja hieman ihmettelin, kun kotona ei ollut vielä ketään. Aikaa meni ja ajattelin, että ovatpa he pitkällä lenkillä. Tässä vaiheessa tajusin katsoa äänettömällä ollutta puhelintani ja viesti "soita heti" kertoi, että nyt on sattunut jotain kamalaa.

Koirieni kimppuun oli iltalenkillä hyökännyt pihasta vapaana tullut koira, joka oli käynyt suoraan Tildan päälle. Asiasta päätellen kyseinen koira oli amstaffi ja jokainen voi netistä helposti tarkistaa mihin nämä koirat on jalostettu. Koiratappeluihin. Tähän mennessä jokainen irtokoira on jäänyt kauemmas ja pysynyt poissa iholta huutamalla, mutta tämä koira kävi kiinni ilman mitään varoituksia. Tilda on vielä elossa sen takia, että ulkoiluttaja oli mieheni, jolla oli enemmän voimaa vastustaa hyökkääjää ja että paikalle tuli apuun kaksi sivullista, joista toinen sai hyökkääjän hampaat irti Tildasta. Toinen sivullinen oli ottanut syliin Nelen, joka säästyi hyökkäyksestä ilman fyysisiä vammoja. Kaikille näille kolmelle olen ikuisesti kiitollinen koirani hengen pelastamisesta.

Kun hyökkääjä oli saatu irti, tultiin se hakemaan pois. Sivulliset ottivat mieheni ja koirani kyytiin ja kuljettivat heidät Raholaan Eläinystäväsi Lääkäriin. Raholaan suuntasin itsekin heti, kun kuulin mitä oli tapahtunut. Heti paikalla näin Nelen, veriset vaatteet ja järkyttyneet katseet. Tilda oli viety jo tutkimuksiin ja näin Tildan vain nopeasti eläinlääkärin sylissä, kun koiraa vietiin röntgeniin. Tästä alkoi odotus, joka kesti pitkälle iltaan. Kotiin Tildaa pääsimme hakemaan vasta klo 21.30.


Hyökkäyksen takia Tildalta murtui alaleuka ja kaksi etuhammasta. Kielestäkin oli lähtenyt pieni pala. Tildaa oli purtu vasempaan takareiteen ja oikeaan kainaloon. Reidessä oli myös lihasrepeämä. Koska kainalossa oleva purema oli syvä, tarkistettiin onko Tildalla ilmarintaa. Ei onneksi ollut. Tämän jälkeen oli epäselvää voidaanko Tildan leuka korjata Raholassa vai joudummeko alkuviikosta lähtemään Kirkkonummelle suukirurgille. Röntgenissä selvisi, että leuka oli murtunut alaleukojen yhdyskohdasta, joka eläinlääkärin mukaan on yleinen murtumapaikka ja täten mahdollista korjata illan leikkauksessa.


Leuan murtuma korjattiin serklaasilla, jonkinlaisella metallilangalla, joka pitää leuanpuolikkaat yhdessä. Serklaasin kiinnityskohta näkyy metallitappina leuan alla. Aluksi leuka oli hyvin turvonnut, joten tappia ei juurikaan näkynyt, mutta nyt se on jo selvemmin esillä. Puremahaavoihin Tildalle laitettiin dreenit, sillä haavat onteloituivat eikä niihin saanut alkaa kertyä nestettä. Reiden repeämä korjattiin sekä sulavilla että poistettavilla tikeillä. Hampaita ei tässä vaiheessa voitu poistaa, että leuka pysyisi stabiilina. Syliin sain verisen ja likaisen koiran, joka oli lääkitysten takia aivan pihalla tästä maailmasta.




Kaksi ensimmäistä yötä nukuin Tildan kanssa olohuoneen lattialla. Muutenkin eläinlääkäristä kotiutumisen jälkeen aika on kulunut Tildaa valvoen, vaikka pikkukoira on paljon vain nukkunut ja levännyt. Valvominen on mahdollistanut sen, että Tilda on voinut olla ilman kauluria, jolloin nukkuminen koiralle on ollut helpompaa. Puremahaavoja on huuhdeltu joka päivä sen mukaan miten ne ovat erittäneet. Lisäksi serklaasin kiinnityskohtaa piti huuhdella suolaliuoksella, josta Tilda ei erityisemmin pitänyt. Onneksi se lopetti vuotamisen parin päivän jälkeen. Ruoka Tildalle pitää tarjota toistaiseksi pehmeänä. Aivan alkuun annettiin eläinlääkäristä saatua Royal Caninin nestemäistä, korkeaenergistä toipilasruokaa. Nyt ruoka on vaihtunut kanaan ja kaurapuuroon, jotka on soseutettu.

Nele on ollut hämmentynyt Tildan tilanteesta


Tiistaina Tildalla oli ensimmäinen dreenien poisto, mutta silloin poistettiin vain takareiden dreenit, koska kyljen syvin haava eritti vielä sen verran paljon. Samaisena päivänä Tilda sai vaivakseen myös ripulin, joka todennäköisesti tuli kaikista lääkkeistä. Eläinlääkäristä neuvottiin jättämään tulehduskipulääke pois, sillä antibioottia ei voinut tauottaa eikä toisaalta ripuli voisi jatkua, koska silloin tilanne vain pahenisi. Tällä hetkellä onneksi näyttää siltä, että suolisto on rauhoittunut. Ja hyvä niin, sillä tänään oli Tildan ensimmäinen kontrolli Eläinystäväsi Lääkärissä. Eläinlääkäri poisti loputkin dreenit ja kiristi serklaasia nyt, kun turvotus leuasta on laskenut. Tämä tehtiin nukutuksessa, joten pikkukoira on ollut kovin väsynyt ja kotona lähinnä nukkunut. Ensi viikolla käymme poistattamassa takareiden tikit ja vasta 3-5 viikon kuluttua poistetaan serklaasi. Tällöin poistetaan myös hyökkäyksessä katkenneet hampaat.

Takareiden haavat dreenien poiston jälkeen


Kyljen haavat dreenien poiston jälkeen

Kulunut viikko on ollut sekä suurta huolta pienen koiran voinnista ja selviämisestä että vihaa hyökkäystä kohtaan. Olen aiemmin suhtautunut lähinnä neutraalisti näihin koiratappelurotuihin, mutta voin kertoa, että nyt suhtautumiseni on muuttunut täysin. Ko. koirarodut ovat ympäristölleen vaarallisia eläimiä ja niiden omistaminen pitäisi kieltää tai vähintään pakottaa niiden omistajat hankkimaan itselleen kallis vastuuvakuutus. Tämä ehkä hillitsisi näiden koirien päätymistä tietynlaisille ihmisille. Tildan tapauksessa korvausvastuusta ei ole mitään epäselvyyttä: Tilda oli asianmukaisesti hihnassa kytkettynä yleisellä kävelytiellä eikä ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun oli jo hyökkäyksen uhri. Odotan vastapuolen korvaavan jokaisen euron, jonka joudun Tildan hoidosta tämän tapauksen takia maksamaan. Olen tehnyt tapauksesta myös rikosilmoituksen.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Onpa ikävää kuultavaa :-(

Itsekin pikkuisten shelttien omistajan olen ollut jo pidempään huolestunut laumani turvallisuudesta. En mene enää kävelemään niitten kanssa tuntemattomille omakotitaloalueille enkä muutenkaan liiku mielelläni vieraissa paikoissa.

Olimme kesälomareissulla koirien kanssa,ja sovimme miehen kanssa, että koiria ulkoilutetaan ainoastaan kaupunkialueella paikoissa, joissa on mahdollista nähdä laajalle alueelle, vältellään omakotitaloalueita, joissa pihoissa voi olla koiria irti, koskaan ei mennä teitten kulmauksesta niin, ettei ole ensin nähty ketä kulman takaa tulee, liikutaan paikoissa joissa on liikkeellä ihmisiä ( koirat todennäköisesti kiinni ), käännytään ympäri, jos näköpiiriin tulee "riskirotujen" edustajia jne.

Täytyy sanoa, että ankeaksi on mennyt ja osittain ilo kadonnut ulkoilusta. Täällä meillä päin ei onneksi toistaiseksi ole ollut näistä koirista ongelmaa, mutta esim. työmatkallani kuljen sellaisen alueen läpi, jossa vastaan tulevista koirista varmaan puolet on näitä "voimakoiria" ja omistajat näyttävät siltä, että heitä kiinnostaa enemmän selfiet ja rakennekynnet kuin koiran vietit, perimä ja vaistot.
Toivottavasti pikkuinen tulee kuntoon eikä sille jää pahoja pelkoja tapahtuneesta.

Tanja kirjoitti...

Pelko Tildalle on selvästi jäänyt tapahtuneesta. Aiemminkin oli jo epävarmuutta, mutta nyt se epävarmuus on vaihtunut pakoreaktioon ja joidenkin suht normaalien tilanteiden jännittämiseen (esim. kadulla perässä kävelevät ihmiset).

Mitä olen keskutellut aiheesta kaverien ja tuttavien kanssa, on yllättävän monen kokemus juurikin se, että oman koiran päälle on käyty suoraan pihasta. Miehen kanssa myös juteltiin siitä, että täälläkin jos näkyy vapaana oleva koira, niin se on (yllätys, yllätys) aina iso koira ja pienten omistajana saa olla erittäin huolissaan siitä tullaanko sieltä millä suhtautumisella kohti. Kunpa ihmiset eivät ottaisi koiria, joiden kouluttamiseen heillä ei riitä resurssit tai kiinnostus. :(