keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Noormarkun nousunolla

Javan kisatauko päättyi Noormarkun agilitykisoihin viime sunnuntaina. Vuorossa oli meidän 3. ja 4. startti kakkosissa ja nyt vaihteeksi hallissa. Ensimmäisenä oli vuorossa hyppyrata ja koiria 9 eli jaossa 2 nousunollaa. Javan kanssa olin lähtövuorossa viimeisenä. Ykkösten ratoihin verrattuna tällä hyppyradalla oli paljon enemmän kieputusta ja pari putkiansaakin oli tehty (olin varma, että jompi kumpi imaisee Javan). Lähdössä Java oli yllättävän kiltisti, jäi paikalleen ja pääsin kävelemään hypyn 2 taakse. Alku meni hyvin, mitä nyt taisin itse sekoilla pussin (6) jälkeen askelissani. Ennen putkea 12 otin Javan haltuun tiukalla tässä-käskyllä ja putkella 15 blokkasin itse väärän pään. Putkien väliin mahtui mm. okseri (13), johon en muista ennen törmänneeni kisoissa. Kepit (17) Java meni todella hienosti ja ennen rengasta ehdin sekunnin jännittää, että mitä jos Java hyppääkin sivusta. Ei onneksi, tehtiin ainoana koirakkona nollarata! Ihanneaikaan jäi vielä 4,5 sekuntia ja tässä ratapiirros:
Nyt muistettiin olla paikalla palkintojen jaossa (toisin kuin viimeksi Noormarkun kisoissa). Palkinnoksi saatiin puruluu, puulaatta ja 10 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin. Nyt minulla on jo 20 euron edestä lahjakortteja ko. firmaan, kiitos Javan! Tällä kertaa päästiin mukaan palkintokuvaankin, täytyy yrittää bongailla sitä WECAn sivuilta.

Agilityrata ei mennyt ihan niin hyvin kuin hyppy. Nyt olin lähtövuorossa ensimmäisenä, mikä on aina yhtä ärsyttävää. Java ei millään halunnut jäädä lähtöön, vaan meinasi jatkuvasti varastaa. Toisena esteenä radalla oli keinu, jonka Java meni ihan ok, mutta hyppäsi liian aikaisin ja liian sivusta pois. Ei kuitenkaan virheitä siitä. Ennen keppejä (8) minun piti tehdä valssi, mutta en todellakaan ehtinyt. Tehtiin jonkinlainen takaaleikkaus kepeille ja Java haki ne aivan uskomattoman hyvin! Huomaa, että harjoittelu on todellakin auttanut.

Ensimmäinen virhe radalla tuli A:lta (12). En sanonut Javalle käskyä ollenkaan ajoissa, joten Java lähti perääni A:n ohi. A:n jälkeen tuli jälleen ihan uusi tuttavuus: sarjaeste. Kisoissa en tiennyt mitä sillä tarkoitetaan, joten piti myöhemmin kotona googlettaa. Loppurata meni hyvin, kunnes tuli toiseksi viimeinen hyppy (20). En ottanut Javaa putkesta mukaani, vaan jätin taakseni. Java juoksikin oikealle puolelleni ja tässä sähläyksessä hyppäsi hypyn 20 väärästä suunnasta. Ei oikeastaan harmittanut, kun oli jo vitonen alla. Java oli agilityradalla turhan kierroksilla (haukkui ja hyppi), mutta nyt kaikki virheet olivat ihan selkeästi ohjaajan eli allekirjoittaneen. Tässä ratapiirros (johon merkitsin sarjaesteen heti väärin eli pitäisi vissiin olla hypyt 13a ja 13b, mutta en nyt ala muuttamaan):
Videotkin piti olla, mutta kuvaajalla oli pientä häikkää kameran kanssa. ;)

WECAn jakamien palkintojen lisäksi Java sai kisoista mukaan itselleen uuden talvitakin, kun äitini erehtyi lupaamaan takin, jos Java pärjää. Hienon hyppyradan ansiosta Javalla on nyt oma ToppaPomppa. Tulee olemaan erittäin tarpeellinen talven treeneissä ja muutenkin:

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Mansen Murre

Tänään kisailtiin Mansen Murressa. Mentiin Kauppiin 9:30 ja n. tunnin päästä oli minijoukkueiden vuoro. Javan joukkueen vuoro tuli yllättävän nopeasti, oltiin heti kolmantena juoksuvuorossa.

Javan joukkueessa juoksi Javan lisäksi perhoskoira Wilmeri ja bichon frisé Siiri. Vieheen kohdalla sai päättää halusiko sen vai ei. Java oli vuorossa ensimmäisenä ja vaikka itse juoksin maaliviivalle, Java tuli käytännössä vieheen perässä. Suoritti taas tapon ja kuuluttajakin sanoi, että "tässä nähdään oikeaoppinen vieheen tappaminen". Hetken sain metsästää Javaa kiinni, kun hyppeli vieheen perässä niin innokkaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin hyvä suoritus ja aikaa meni 9,23s (matka 80m).

Javan joukkue: Perhosvaikutus

Nelen joukkueessa juoksi Nelen lisäksi kääpiösnautseri Benny ja bichon frisé Putte. Nyt emme ottaneet viehettä, kun kaikki koirat juoksevat enemmänkin omistajan perään. Nelen vuoro oli toisena ja itse tosiaan huutelin Neleä maaliviivalta. Tuli todella vauhdikkaasti ja voitti ajallaan jopa Javankin: 8,98s.

Nelen joukkue: Karvakopla

Javan joukkueella ei ollut mitään erityistä pukeutumista, mutta Nelen joukkue oli vähän kuin "karhukopla". Nooralle suuri kiitos vaatteista!

Mitään tietoa ei ole miten joukkueet loppujen lopuksi sijoittuivat, ei päästy kärkikolmikkoon (voittajien yksilöajat olivat jotain 7 ja risat). Oli kuitenkin todella hauska päivä! Tässä vielä yhteiskuva meidän porukasta (kolmen joukkueen koirat ja yksi turistikoira):

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Juoksuharjoituksissa

Tänä torstaina käväistiin taas vinttikoiraradalla. Nyt paikalla oli paljon enemmän vääränrotuisia ja vinttikoirat olivat vähemmistössä. Tultiin paikalle sen verran myöhässä, että jouduimme lähtölistan loppuun ja sitten saimmekin odotella...ja odotella ja odotella. Taisi mennä jopa pari tuntia ennen kuin pääsimme radalle ja siinä ajassa ehti omistajien sekä koirien tulla kylmä. Lisäksi tuli vielä pimeääkin, mutta onneksi koirat sentään näkivät vieheen.

Tällä kertaa viehe oli erilainen kuin viimeksi ja nyt lähetin molemmat koirani itse. Java ei pettänyt: lähti vauhdilla vieheen perään ja tappoi sen kunnolla. Vieheen vetäjätkin ihmettelivät onko Java erehtynyt rodustaan. Ehei, Java nyt vain on "vähän" saalisviettinen seurakoiraksi.

Nelen kohdalla olin hieman epävarma siitä lähteekö Nele vieheen perään. Pyysin vieheen kantajaa hieman houkuttelemaan Neleä ja niin siinä kävi, että Nelekin säntäsi vieheen perään. En nähnyt koskiko Nele vieheeseen, oli ehkä enemmänkin hämmentynyt, että mikäs tämä on. Siinä missä Java jäi tappamaan viehettä, Nele palasi takaisin luokseni. Olen tyytyväinen, että molemmat lähtivät juoksemaan ja oikeastaan kaikki pikkukoiraryhmässämme menivät oikein hienosti. :)

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009

Pentumuistoja

Torstaina kävin tapaamassa suloista puuteripentua trimmauksen merkeissä ja se palautti mieleen omien koirien pentuajat. Niin ja tietenkin vain pahensi pentukuumetta. Seuraavaksi ajattelinkin muistella vähän pentuaikoja:

Java

Java muutti Tampereelle Helsingistä. En osannut odottaa, että Java oli niin pieni kuin oli. Jo pelkkä syliin nostaminen tuntui haastavalta, etten vain riko pientä koiraa. Olin ostanut Javaa varten kaulapannan, mutta koskaan se ei päässyt meillä käyttöön, koska koko oli aivan liian iso myöhemminkin. Kotona kaikki oli ihan uutta niin koiralle kuin omistajalle. En oikein tiennyt mitä Javan kanssa pitäisi tehdä, kuinka usein se pitäisi viedä ulos, kuinka paljon ja koska sille pitäisi antaa ruokaa. Luulen, että alussa sitä kärsi jopa jonkinlaisesta pentuahdistuksesta, kun yhtäkkiä elämä muuttui niin paljon.


Käytin Javaa alussa hyvin paljon vain taloyhtiön omassa pikkupihassa ja vähän käveltiin tien reunassa. Olin kovin tarkka, ettei matkat vain olisi liian pitkät ja autotien takia hihna tuli nopeasti kuvioihin. Tässäpä asia, jota olen nyt saanut katua, sillä jos Java olisi pentuna paremmin oppinut seuraamaan minua vapaana, ei nykyisiä ongelmia ehkä samassa mittakaavassa olisi. Yksinoloon Java ei pentuna juurikaan tottunut, kun olin kesän kotona ja vasta syksyllä Java jäi luentojen ajaksi yksin. Onneksi tästä ei sentään tullut ongelmia.

Jossain syystä minulla on Javan kanssa ollut kiire. Pentuaikana piti opettaa sitä ja tätä ja Kaimion kirja oli jatkuvasti selailussa. Mitä tuskaa olikaan yrittää opettaa Javalle nätisti hihnassa kulkemista, kun se vain kiskoi ja muut hokivat miten niiden koirat oppivat kerrasta. Tiesin, että haluan nyt harrastaa koiran kanssa ja aloitettiin penturyhmä heti, kun mahdollista ja siitä vain jatkettiin. Näin jälkikäteen ajateltuna koulutin kyllä Javaa ahkerasti, mutta unohdin matkasta ne tärkeimmät: kontaktin ja luoksetulon. Ja todellakin olisi voinut jättää kiireen vähemmälle ja vain nauttia pentuajasta.


En totuttanut Javaa pentuna pesuihin saati naaman trimmaamiseen, koska en yksinkertaisesti tiennyt tehdä niin. Kuulin vasta Javan ollessa n. vuoden, että harjakoirien naamat ylipäänsä trimmataan. Tottumattomuudesta johtuen Java ei yhtään tykkää varsinkaan pesemisestä, joten siinä mielessä lyhyt turkki on Javalle varsin sopiva. Mitään suurta Java ei pentuna tuhonnut, yritti kyllä sovitella hampaita mm. kenkiini, mutta viimeistään suihkepullon avulla ne suunnitelmat unohtuivat. Yksi nettipiuha kyllä kohtasi loppunsa Javan hampaissa, mutta se on enemmän allekirjoittaneen vika, kun jätti piuhan lattialle ja istui vielä vieressä, kun koira sitä nakersi.

Nele

Nele tuli Tampereelle kaukaa Oulusta. Tällä kertaa tiesin mitä odottaa, ainoastaan korvien teippaus tuli ihan uutena kuviona. Ylipäänsä osasin nyt ottaa paljon rennommin ja keskittyä niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä. Etukäteen toki tuli pelättyä, että mitä jos kotiin saapuukin vielä haastavampi tapaus kuin Java, mutta onneksi Nele on luonteeltaan aivan erilainen.


Nele on vapaan kasvatuksen tulos. Jätin turhan kiirehtimisen ja Nele on saanut nauttia pentuajastaan ilman mitään koulutustavoitteita. Jos koira ei opi istumaan ensimmäisen viikon aikana, se ei ole maailmanloppu. Enemmän merkitystä on arkielämän sujumisella: Nele on todellinen turkinhoitajan unelma, kun on pennusta asti totutettu pesuihin ja trimmaukseen. Luoksetuloa ja kontaktia en hyvästä yrityksestä huolimatta opettanut niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta toisaalta Nele on saanut nauttia vapaudesta ilman hihnaa. Näin jälkikäteen mietittynä olin ehkä jopa turhan rohkea pitäessäni Neleä lähes jatkuvasti lenkeillä vapaana, mutta nyt saan nauttia lopputuloksesta: Nele seuraa vapaana ollessaan minua eikä toisinpäin.

Javaa vein pentuna hyvinkin erilaisiin paikkoihin, mutta Nele on tässä suhteessa joutunut töideni sijaiskärsijäksi. Ja Nele olisi arkuutensa takia vielä tarvinut enemmän sosiaalistamista kuin Java pentuna, mutta kiitos rajallisen vapaa-aikani, tämä osa-alue jäi liian vähälle. Nele myös joutui heti tottumaan yksinoloon (tai siis olemiseen vain Javan kanssa), kun kesälomani ei osunut yhteen Nelen saapumisen kanssa. Kaiken kaikkiaan Nelen kohdalla pentuaika tuntui menevän ohi nopeasti, vaikka välillä miettiikin miten sitä oikein jaksoi aamulla ennen töihin lähtöä hypätä vähintään pari kertaa ulkona.



Ylläolevasta huomaa, että Javan kanssa tuli tehtyä paljon niitä ensimmäisen oman koiran virheitä, joita Nelen kanssa sitten paikkaili. Täydellisestä koiraa on turha tavoitella, ainakin niin kauan kuin omistaja itse on epätäydellinen. ;)

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Vinttikoiraradalla

Kuun lopussa on kaikenrotuisten koirien juoksukilpailu, Mansen Murre. Java osallistui Mansen Murreen v. 2007 ja tänä vuonna olisi tarkoitus mennä uudestaan molempien koirien kanssa.

Tänään kävimme kokeilemassa käsivieheen perässä juoksemista. Nelen saalisvietin vahvuuteen en luota, joten en toiminut itse lähettäjänä. Nele juoksi lujaa, mutta tosiaan ehkä enemmänkin minun luokseni kuin vieheen perässä. Kuitenkin nuuhkaisi ohimennessään pysähtynyttä viehettä, joten pikkuisen kiinnosti.

Java sen sijaan...no, oli juurikin Java - the suuri metsästäjä. Lähetin Javan itse ja koirahan lähti kuin tykin suusta. Juoksi vieheen perässä loppuun asti ja suoritti pienimuotoisen tapon. Onneksi vain pienen, koska vieheestä lähti jo siinä pieni muovisuikale irti. Luulen, että jos kävisimme radalla useammin, myös tapporavistelut olisivat rajummat. Nyt Java ehkä kuuli minun olevan kaukana ja lähtikin takaisin suuntaani. Harmi, että tositilanteessa ei kuitenkaan käy niin...

Seuraavaksi pitäisi päättää minijoukkueiden kokoonpano ja ilmoittautua itse kisaan.

lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Vatsatauti palasi, nyt vuorossa Java

Koiranomistajan elämä ei käy tylsäksi. Vatsatauti palasi jälleen ja tällä kertaa sairastui Java. Alkoi tänä maanantaina ja keskiviikosta asti olin etätöissä rajoittaakseni mattopyykin määrää. Java ei oksennellut ja oli ihan pirteä, mutta ripulilla niin, että pyysi öisinkin pihalle. Eilen tilanne paheni selkeästi, kun ulos tuli lähes pelkkää vettä ja usein.

Heti tiistaina aloitin Canikurin ja Java siirtyi kana-riisi-ruokavaliolle. Ei kuitenkaan tuntunut auttavan juuri yhtään. Torstaina kävin ostamassa Nutrisal-jauhetta ja Attapectinia, jonka aloitin. Samalla pakkojuotin Javaa Nutrisal-vedellä. Hetken jo näytti, että vatsatauti menisi ohi, mutta yöllä sain juosta kolme kertaa ulkona. Perjantaiaamuna soitin heti, kun mahdollista, Hakametsään, mutta oli jo täyttä. Seuraavaksi kokeilin Reviiriä Pispalassa, josta saimme peruutusajan iltapäiväksi.

Samoin kuin Nelen kohdalla, eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään erityistä syytä Javan vatsataudille. Otettiin verinäyte, jossa oli viitteitä lievästä kuivumisesta, mutta tulehdusarvot eivät olleet koholla. Myös kuume mitattiin, mutta sitäkään ei ollut. Javalle laitettiin nestettä nahan alle ja antibiootti pistoksena. Java ei tykännyt näistä toimenpiteistä yhtään, vaikka suhteellisen hyvin paikallaan pysyikin. Kotihoidoksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri, Inupekt Fortea 3 viikon kuuri ja Royal Caninin tukiruokaa 4 purkkia. Viime yön sain viimeinkin nukkua ilman ulkoilua. Ja hyvä niin, koska yöulkoilujen seurauksena sain itselleni flunssan eikä kipeänä ole herkkua juosta ylös-alas kolmannesta kerroksesta.

Viime viikonloppuna ehdin jo ilmoittaa Javan Nokian agilitykisoihin, jotka ovat viikon päästä. Antibioottikuurin seurauksena joudun kuitenkin perumaan Javan osallistumisen ja sain mukaani myös eläinlääkäritodistuksen perumista varten. 10 päivän lisäksi antibiootista tulee myös viikon varoaika Kennelliiton antidopingsääntöjen mukaisesti ja vasta 21.9. jälkeen saadaan taas osallistua virallisiin kilpailuihin. Tämä tarkoittaa, että myös Takujen agilitykisat jäävät meiltä välistä ja jos Java paranee kunnolla, niin voisimme osallistua vasta Noormarkun kisoihin syyskuun lopussa. Mutta kisoja tulee aina uusia, tärkeintä on nyt saada Java terveeksi.

Ihmetyttää suuresti mistä nämä vatsataudit oikein tulevat ja miksi niitä on niin vaikea saada loppumaan. Aluksi epäilin Javan vatsataudin syyksi raakaa broilerin lihaa, jota sai sunnuntaina, mutta määrä oli niin käsittämättömän pieni, että on vaikea uskoa siihen. Lisäksi tuollaiset vatsataudit ovat aina menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Aika paljon eläinlääkärit ovatkin puhuneet allergiasta yhtenä syynä. Nele on antibioottikuurinsa jälkeen voinut hyvin, mutta turhan löysää tuotos on yhä. Koska kaapista löytyy valmiina RC:n Beautya, ajattelin hiljalleen vaihtaa Nelen ruokaa siihen ja katsoa tapahtuuko mitään. Ehkä Nutra Nuggets on sittenkin huono ruokamerkki meille. Enemmän haluaisin päästä myös raakaruokinnan suuntaan, mutta sellaiset kokeilut on taas parempi haudata siksi aikaa, että molempien vatsat ovat kunnossa.

Eilisen eläinlääkärivierailun aikana selvisi myös, että Javan paino on tällä hetkellä 4,2kg (eli olisi laihtunut 300g, tosin oma mittailuni ei välttämättä ole niin tarkka) ja että Nelen sterilisaatio olisi mahdollista marraskuussa.