maanantaina, heinäkuuta 27, 2020

Tilda epiksissä aka tassuvamma

Ennen amstaffin hyökkäystä (tästä odotan yhä rahojani...) ja ennen koronaa suunnittelin Tildan ilmoittamista agilityepiksiin, mutta kyseiset tapahtumat estivät tehokkaasti lähtemisen mihinkään. Nyt Tilda on fyysisesti parantunut hyökkäyksestä ja koronarajoituksia poistettu, joten kun huomasin TamSKin ilmoituksen epiksistä, oli aika toimia.

Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen, kun olin ilmoittanut Tildan TamSKin epiksiin. Vähän jännitti miten meidän kävisi, kun edellisestä kisakokemuksesta itselläni on niin pitkä aika ja Tildaa saattaa pelottaa muut paikallaolijat. Toisaalta olin ihan fiiliksissä siitä, että saisimme vihdoin tuntumaa kisatilanteeseen ja -videon Tildan suorituksesta. Epikset olivat torstai-iltana ja keskiviikkoiltana huomasin, että Tildan tassukarvat pitäisi leikata. Trimmasin ne ja alta paljastui yllätys: aivan väärään suuntaan osoittava kynsi.


Siihen jäi meidän epikset ja tämä blogiteksti muuttui kisahehkutuksesta terveyshuoliksi. Torstaiaamuna soittelin eläinlääkäreitä läpi, mutta vähän yllättäen kaikkialla tuntui olevan kovin täyttä tai osa asemista lomalla. Yhtäkkiä huomasin eräässä nokialaisessa eläinlääkärissä olevan peruutusajan, joka olisi 25min päästä. Google kertoi ajomatkan kestävän 12min, joten otin ajan itselleni, nappasin Tildan kainaloon ja ajoin Taivalkunnan Eläinklinikalle.

Tutkimuksen perusteella eläinlääkäri epäili kynsikapselin irtoamista ja ehdotti sen poistoa. Luulin, että sitä varten pitäisi varata uusi aika, mutta eläinlääkäri sanoi, että voisi tehdä sen jo iltapäivästä. Iltapäivällä Tilda-parka saikin rauhoittavan ja jäi operaatioon. Kotiin pikkukoira tuli ison tassupaketin kanssa, jota sai pitää pari päivää. Lauantaina oli aika avata lääkärissä tehty hieno paketti ja sen jälkeen ollaankin tuskailtu tassusiteen teon kanssa. Helpon näköistä netissä, mutta hankala tehdä itse ja vielä hankalampaa saada pysymään, kun ei tiedä kuinka tiukan uskaltaa tehdä. Sadekelit ovat tuoneet oman lisähankaluutensa ja ensimmäisenä kipaisinkin Prismaan hakemaan lasten kurahanskat.


Jäljelle jäänyt kynnen ydin on kipeän näköinen ja kipeältä Tilda on kipulääkkeestä huolimatta välillä vaikuttanutkin. Pientä takapakkia hoitoon tuli tänään, kun Tilda oli hetken yksinään sohvalla tassusiteen kanssa ilman kauluria. Olin vaippahommissa, kun yhtäkkiä tajusin, että nyt on jotenkin liian hiljaista ja siellähän Tilda nuoleskeli iloisesti tassuaan siteen lojuessa sohvatyynyn takana. Ja jotta muidenkin elämä olisi haastavaa, joutuivat koirat tänään maalle hoitoon ja viettävät täällä lähes puolitoista viikkoa. Me muut lähdemme pohjoiseen eikä koirien ollut alun perinkään tarkoitus tulla mukaan.

Kynnen ilmakylpy

tiistaina, heinäkuuta 21, 2020

Nelen sydänkontrolli ja hammashoito

Heti heinäkuun alussa oli Nelen aika taas poiketa Hakametsässä sydänkontrollissa. Tänä vuonna kesäkuulle osui suht helteinen jakso, mutta sen Nele selvitti ilman suurempia ongelmia. Aiemmin helteiden yhteydessä on usein ollut erilaisia vatsavaivoja, joita on jouduttu parantelemaan eläinlääkärissä asti, mutta ehkä tänä vuonna minilenkit yhdistettynä viilentävään ilmalämpöpumppuun teki tehtävänsä. Myös Tilda otti helteet yhtä rennosti - kuka nyt jaksaisikaan tehdä mitään, kun mittari näyttää +30.


Sydänkontrolli meni varsin hyvin. Läppien vuodot olivat pysyneet ennallaan ja vasemman puolen laajentuma-aste oli pienempi kuin viime kerralla, joka tarkoittaa, että lääkitys auttaa. Viime kerralla sydänlääkkeen annostusta nostettiin hieman, nyt muutoksia lääkkeisiin ei tullut. Nelestä otettiin pyynnöstäni myös pieni verenkuva liittyen tulevaan hammashoitoon eikä veriarvoissa ollut mitään huomauttamista. Seuraava kontrolli odottelee meitä puolen vuoden päässä eli vuodenvaihteessa.

Kun Hakametsästä oli päästy, oli vuorossa jo seuraava eläinlääkärikäynti. Tällä kertaa menimme hammaskiven poistoon Eläinystäväsi Lääkäriin. Olimme kesäkuussa käyneet siellä hammaskontrollissa, jossa suu tarkistettiin ilman nukutusta. Silloin näytin eläinlääkärille myös Nelen päässä ja selässä olevia patteja. Eläinlääkäri epäili niiden olevan hyvänlaatuisia eikä tarvetta poistolle olisi elleivät ne ala vaivata. Kumpikaan patti ei ollut aiemmin häirinnyt Neleä, mutta eiköhän pari päivää ell-käyntimme jälkeen Nele saanut päässään olevan patin pinnan rikki. Hyvin pian oli selvää, että patti pitäisi poistaa, koska olisi mahdotonta jatkuvasti vahtia Neleä, joka sai pinnan aina uudestaan rikki pyörimällä milloin missäkin.

Viikko poistosta

Heinäkuun 8.päivä Nele-parka joutui hammaskiven, kahden hampaan ja yhden patin poistoon. Poistetut hampaat olivat kaksi pientä alahammasta, joka tekee Nelelle hieman Uuno Turhapuromaisen hymyn. Nukutuksessa havaittiin myös yksi juuresta katkennut ja kaksi heiluvaa hammasta, joita ei tällä kertaa voitu poistaa. Poistetuissa hampaissa on sulavat tikit, mutta päähän laitettiin poistettavat versiot. Eilen kävin Eläinystäväsi Lääkärissä ja Nele pääsi eroon tikeistään, mutta kaulurin kanssa tulisi jatkaa vielä parin-kolmen päivän ajan. Myös patologin vastaus patista oli saapunut:

"Tutkitussa näytteessä todettiin muusta ihosta kohoava, hyvänlaatuinen, nodulaarinen talirauhaskudoksen liikakasvu. Muutos koostui pääosin kypsistä sebosyyteistä ja hyperplastisten lohkojen reuna-alueilla todettiin basaloideja epiteelisoluja (reservisoluja). Tällaiset muutokset ovat yleisiä erityisesti iäkkäämmillä koirilla ja ne esiintyvät usein multippeleina. Muutos on sijainnut tarkkarajaisesti ja se on poistettu kokonaisuudessaan selkein terveen kudoksen marginaalein."

Nelen uusi hymy

Hampaiden poisto tarkoitti hetkeksi kuonokoppaa

tiistaina, heinäkuuta 07, 2020

Takaisin agilitytreeneihin

Olen saanut nauttia Tildan kanssa agilitytreeneistä jo parin kuukauden ajan, kun koronan aiheuttama tauko päättyi toukokuun alussa. Alkuun tuntui jotenkin hämmentävältä mennä kentälle: mihinkään ei saanut koskea, ratapiirros oli vain kännykässä ja kaikki yrittivät enemmän tai vähemmän vältellä toisiaan. No, kaksi jälkimmäistä pätee yhä, mutta nyt saamme jo nostaa rimoja koirakoiden välissä, joka hieman parantaa treenien sujuvuutta. Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan, mutta toivotaan, ettei tilanne pahene enää uuteen keskeytykseen asti.


Olenko jo maininnut, että Tilda on superpätevä agilitykoira! Tildaa ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa lämmittely- ja jäähdyttelylenkki, mutta radalla Tildasta kuoriutuu kuin eri koira ja silloin mennään lujaa. Esteistä meillä on yhä vaiheessa kepit ja keinu. Puomin kanssa koettiin myös pientä takapakkia, kun seinän viereen sijoitettu puomi oli Tildasta epäilyttävä eikä pikkukoira suostunut kiipeämään ylös. Tehtiin pientä puomin mieleenpalautustreeniä ja viime kerralla Tilda meni jo sellaista vauhtia, että allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä mukana. Keppien kotitreenejäkin olemme jatkaneet, tosin niitä haittasivat pahasti sekä nurmikon kylvöyritys että helteet puhumattakaan yleisestä aikaansaamattomuudesta. Tavoitteena olisi saada kepit mahdollisimman pian luontevaksi osaksi rataa: opettaa Tildalle erilaisia sisäänmenokulmia ja tuoda suoritukseen varmuutta kuitenkaan vauhtia unohtamatta.

Keinu on esteenä siitä hankala, että sen harjoittelu jää aina treeneihin. Mitään keinukammoa Tildalla ei ole ja olemme opetelleet keinua nyt ihan perinteisellä "alusta loppuun"-menetelmällä. Muihin koiriini verrattuna Tilda on lähempänä Javan keinusuoritusta eli keinulle mennään vielä sen verran lujaa, että saa olla tarkkana lentokeinun kanssa. Keinun harjoittelu ratavalmiiksi voisi olla yksi syksyn tavoitteemme, jos vain treeneissä tarjoutuu mahdollisuus sen harjoitteluun.


Muuten agilitytreeniemme suurin ongelma taitaakin olla ohjaaja. Unohdan katsoa koiraa, saattelen turhan paljon, olen myöhässä, mitä milloinkin. Paljon on unohtunut vuosien varrella enkä kyllä osaa enää suorittaa tai nimetä kaikenmaailman ohjauskuvioita, vaikka niitä joskus koulutuksissa on käyty läpi ahkerasti. Ylipäänsä välillä on tuntunut, että onko aika ajanut jo agilityharrastuksenkin ohi, kunnes tulee keskiviikkoilta ja Tildan kanssa tehdään superhieno suoritus. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella keppejä takapihalla ja katsella tulisiko jostain meille epikset. Kohta edessä on treenien kolmen viikon kesätauko, joka tarkoittaa toivottavasti Tildalle hierontaa ja itselleni matkailua Suomessa. Tauon jälkeen olen suunnitellut siirtyä astetta haastavampaan ratapiirrustukseen tai ainakin kokeilla sellaista - aina voi palata takaisin helpompaan, jos siltä tuntuu.