Takaisin agilitytreeneihin

Olen saanut nauttia Tildan kanssa agilitytreeneistä jo parin kuukauden ajan, kun koronan aiheuttama tauko päättyi toukokuun alussa. Alkuun tuntui jotenkin hämmentävältä mennä kentälle: mihinkään ei saanut koskea, ratapiirros oli vain kännykässä ja kaikki yrittivät enemmän tai vähemmän vältellä toisiaan. No, kaksi jälkimmäistä pätee yhä, mutta nyt saamme jo nostaa rimoja koirakoiden välissä, joka hieman parantaa treenien sujuvuutta. Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan, mutta toivotaan, ettei tilanne pahene enää uuteen keskeytykseen asti.

Olenko jo maininnut, että Tilda on superpätevä agilitykoira! Tildaa ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa lämmittely- ja jäähdyttelylenkki, mutta radalla Tildasta kuoriutuu kuin eri koira ja silloin mennään lujaa. Esteistä meillä on yhä vaiheessa kepit ja keinu. Puomin kanssa koettiin myös pientä takapakkia, kun seinän viereen sijoitettu puomi oli Tildasta epäilyttävä eikä pikkukoira suostunut kiipeämään ylös. Tehtiin pientä puomin mieleenpalautustreeniä ja viime kerralla Tilda meni jo sellaista vauhtia, että allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä mukana. Keppien kotitreenejäkin olemme jatkaneet, tosin niitä haittasivat pahasti sekä nurmikon kylvöyritys että helteet puhumattakaan yleisestä aikaansaamattomuudesta. Tavoitteena olisi saada kepit mahdollisimman pian luontevaksi osaksi rataa: opettaa Tildalle erilaisia sisäänmenokulmia ja tuoda suoritukseen varmuutta kuitenkaan vauhtia unohtamatta.

Keinu on esteenä siitä hankala, että sen harjoittelu jää aina treeneihin. Mitään keinukammoa Tildalla ei ole ja olemme opetelleet keinua nyt ihan perinteisellä "alusta loppuun"-menetelmällä. Muihin koiriini verrattuna Tilda on lähempänä Javan keinusuoritusta eli keinulle mennään vielä sen verran lujaa, että saa olla tarkkana lentokeinun kanssa. Keinun harjoittelu ratavalmiiksi voisi olla yksi syksyn tavoitteemme, jos vain treeneissä tarjoutuu mahdollisuus sen harjoitteluun.

Muuten agilitytreeniemme suurin ongelma taitaakin olla ohjaaja. Unohdan katsoa koiraa, saattelen turhan paljon, olen myöhässä, mitä milloinkin. Paljon on unohtunut vuosien varrella enkä kyllä osaa enää suorittaa tai nimetä kaikenmaailman ohjauskuvioita, vaikka niitä joskus koulutuksissa on käyty läpi ahkerasti. Ylipäänsä välillä on tuntunut, että onko aika ajanut jo agilityharrastuksenkin ohi, kunnes tulee keskiviikkoilta ja Tildan kanssa tehdään superhieno suoritus. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella keppejä takapihalla ja katsella tulisiko jostain meille epikset. Kohta edessä on treenien kolmen viikon kesätauko, joka tarkoittaa toivottavasti Tildalle hierontaa ja itselleni matkailua Suomessa. Tauon jälkeen olen suunnitellut siirtyä astetta haastavampaan ratapiirrustukseen tai ainakin kokeilla sellaista - aina voi palata takaisin helpompaan, jos siltä tuntuu.