maanantaina, joulukuuta 30, 2019

Vuosi 2019

Viime vuosi oli jo koirien osalta hiljainen ja tänä vuonna tehtiin uusi ennätys asiassa. Nyt ei voi syyttää töitä, sillä jäin pois töistä jo toukokuun lopussa eikä vielä ole mitään suurempaa intoa palata takaisin. Vauvan tulo talouteen onkin tuonut tälle vuodelle ihan uudet kuviot: ennen kesäkuuta ei pahemmin jaksanut koirien kanssa kuin kevyttä lenkkiä ja kesäkuun jälkeen uusi muuttuja perheessä on vienyt oman aikansa. Hetken aikaa kyllä haaveilin agilitypaluusta jo syksyllä, mutta lääkärin kehoituksesta jätettiin homma nyt vielä tauolle loppuvuodeksi.


Mutta jos joku on meillä vakio niin terveyshuolet. Tilda aloitti tämän vuoden serklaasi leuassaan, mutta onneksi se saatiin pois jo heti tammikuun alussa. Nyt Tilda käyttää suutaan ihan normaalisti enkä ole huomannut mitään aristelua esimerkiksi purutikkujen kanssa. Tilda myös hierottiin kevätpuolella muutaman kerran, koska pikkukoira on ollut kovin jumissa ja tietysti puremakohtiin on tullut arpikudosta, jota hierojamme on työstänyt. Keväällä sain käräjäoikeuden päätöksen Tildan tapaukseen, joka oli hyvin yksiselitteinen vastapuolen syyllisyydestä. Asia on nyt edennyt ulosottoon. Koko tämä tapaus on opettanut itse kunkin pelkäämään tietynlaisia isoja koiria ja olemme tänä vuonna kohdanneet aivan liikaa vapaana olevia isoja koiria (suurin osa täällä Nokialla, jossa tuntuu asuvan yllättävän välinpitämättömiä koiranomistajia). Ja todellakin nimenomaan isoja koiria, sillä yksikään luoksetulleista ei ole ollut pieni...


Nele kävi tänä vuonna kahdesti sydänkontrollissa. Ensin toukokuussa ja toisen kerran joulukuussa. Pientä etenemistä näkyi molemmilla kerroilla ja nyt joulukuussa Nelen sydänlääkkeen, Cardisuren, annostusta päätettiin hieman nostaa. Tällä eläinlääkärikäynnillä Nelen syke oli poikkeuksellisen korkea ja sitä tulisi myös tarkkailla kotona, ettei toistuvasti olisi lähempänä 150:tä. Nelen kohdalla parikin eläinlääkäriä on nyt maininnut Cushingin taudin liittyen sekä iho-ongelmiin että lisääntyneeseen ruokahaluun, mutta toivottavasti mitään sellaista ei ole kehittymässä. Seuraava kontrolli sydämen osalta on edessä jo maaliskuussa.


Tulevan vuoden osalta toivon paluuta agilityyn Tildan kanssa ja Nelelle leppoisia eläkepäiviä ilman suuria terveyshuolia. Toivottavasti pääsemme taas palaamaan kunnolla retkeilyn pariin, tosin Nelen osalta kaikenlaiset pitkät lenkit on nykyisin aikalailla poissuljettu juttu.


Joulun juhlinta on raskasta

tiistaina, joulukuuta 24, 2019

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2019

Tilda 6v

Pikkukoira täytti tänään kuusi vuotta. Kieltämättä tänä viikonloppuna on mieleen muistuneet vuoden takaiset tapahtumat, kun joutui pelkäämään, ettei Tilda näe seuraavaa syntymäpäiväänsä. Kyseinen tapahtumaketju on vastapuolen takia saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet, mutta kun tämä maailma ei nyt vain toimi niin, että voi tehdä mitä haluaa ja kirjaimellisesti päästä kuin koira veräjästä (vieläkään en ole saanut mitään korvauksia Tildan eläinlääkärikuluista). Onneksi kuitenkin Tilda on yhä täällä ja voi hyvin - jopa niin hyvin, että pääsee pienelle laihdutuskuurille.

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019

Syksy kuvissa


 Nele nimiäisten jälkitunnelmissa


 Tilda osaa ottaa rennosti kotisohvalla




 Omalla "rantapolulla"

Taustalla Vähä-Halimajärvi

torstaina, marraskuuta 07, 2019

Vauva-arkea

Enää ei ole kesää jäljellä ja syksykin on aikalailla ohi. Edellisestä päivityksestä ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun yhtäkkiä elämään tuli yksi muuttuja lisää. Koirat joutuivat lähtemään Kankaanpäähän suunniteltua nopeammin ja viettivät lopulta hoidossa lähes pari viikkoa. Takaisin kotiin päästyään niillä olikin paljon ihmeteltävää, kun myös vauva oli tullut taloon.


Nele otti tilanteen rauhallisesti: kävi haistelemassa vauvaa ja lähti sen jälkeen muihin juttuihin. Tilda sen sijaan oli pari päivää ihan sekaisin. Ensimmäistä kertaa koskaan pikkukoira jätti ruokalautasen nuolematta, kun piti vahtia, että mitä vauva tekee. Tilda käveli perässä kylpyhuoneeseen, halusi kurkistella vaunuihin ja tuli yöllä sohvalle katsomaan, kun vauvaa ruokittiin. Parin päivän jälkeen innokkuus kuitenkin hellitti ja nyt Tildan suhtautuminen vauvaan on lähes Nelen tasolla.




Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa nyt ole tehty. Hetken harkitsin, että olisin palannut Tildan kanssa takaisin agilityyn, mutta lääkäri suositteli tällä kertaa itseäni ottamaan rauhallisemmin. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, ettei ehkä ole järkeä vielä lähteä juoksentelemaan, varsinkin kun agility ei ole mitään kevyttä hölkkää. Muutenkin talvi on suhteellisen tympeää aikaa harrastaa, joten parempi aika agilitypaluulle voisi olla joka tapauksessa keväällä.

Neleä on jostain syystä koetelleet taas terveyshuolet. Heinäkuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä oksentelun takia. Luultavasti helteet aiheuttivat jälleen ongelmia ja Neleä täytyi pakkoruokkia, jotta tilanne saatiin paranemaan. Eläinlääkäri tarkisti Nelen veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään, joten pääsimme nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen kautta kotiin.

Seuraavan kerran eläinlääkärissä kävimme aivan syyskuun lopussa, kun Neleä jostain syystä alkoi kovasti kutittaa. Mitään ei turkissa näkynyt, mutta jatkuvasti Nele rapsutti ja nuoli eri paikkoja turkistaan. Iho meni paikoitellen osittain ihan vereslihalle. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään selkeää syytä rapsutteluun, joten päätti määrätä Nelelle loishäädön tablettina. Tiedä sitten mistä oli kyse, mutta lääkkeen aloituksen jälkeen rapsuttelu loppui. Myös Tilda sai varmuuden vuoksi tabletin ja pidin molemmat koirat erossa muista koirista parin viikon ajan. Rapsutteluepisodin yhteydessä Nele kärsi hetken myös kuonon ja kaulan turvotuksesta. Epäilen, että se johtui kuonon trimmauksesta, mutta varmuutta tästäkään ei ole. Jouduin soittamaan asiasta Hattulan päivystykseen, antamaan Nelelle kyytabletin ja pitämään pari yötä kauluria. Koskaan aiemmin ei tällaista ongelmaa ole trimmauksen yhteydessä ollut.


keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2019

Koirien kesä

Mitä kuuluu koirien kesään? Nyt täytyy todeta, että pitkälti vain oleskelua. Muutamat kuumat päivät ovat pitäneet varsinkin Nelen lähinnä sisätiloissa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Luulen, että yhdistelmä kuumuus ja nesteenpoistolääkitys aiheutti Nelelle myös ripulointia, koska veden juominen on aina ollut koirilleni jotenkin hankalaa. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin, että vatsavaivoista selvittiin kotilääkityksellä ja nesteyttämällä koiria aina ruokinnan yhteydessä. Tildaa vatsa ei ole vaivannut, mutta muuten lämpö on väsyttänyt pikkukoirankin.



Tänä kesänä koiria odottavat jännittävät ajat. Olen ollut kohta kuukauden päivät kotosalla, mutta en kesälomalla, vaan meitä on kohta yksi enemmän tässä taloudessa. Enkä tällä kertaa puhu koiranpennusta. :) Juhannuksesta alkaen koirat joutuvat hetkeksi hoitoon Kankaanpäähän ja nähtäväksi jää millainen on suhtautuminen uuteen tulokkaaseen heinäkuun alussa. Vaunujen kanssa kulkemista täytynee vähän harjoitella, etteivät koirat säntäile alle. Lisäksi haluaisin opettaa ainakin Nelen matkustamaan vaunujen alakorissa, koska siitä voisi olla hyötyä yhtään pidempien lenkkien kanssa.



Alkuvuodesta kerroin, että amstaffin hyökkäys Tildan päälle menee käräjäoikeuteen, koska hyökänneen koiran omistaja ei ole ollut halukas korvaamaan koiransa tekosia. Koska prosessit näissä asioissa ovat pitkiä, sain vasta jokin aika sitten päätöksen, joka jäi vielä odottamaan lainvoimaisuutta. Mitään epäselvää ei tässä tapauksessa ollut ja vastapuoli myönsi syyllisyytensä eikä valittanut, joten viime kuun lopussa saapui uusi kirje, jossa kerrottiin tuomion olevan nyt virallinen. Hyökänneen koiran omistaja sai järjestysrikkomuksesta 40 euron sakon ja hänen korvattavakseen tuli kaikki hakemani, hieman yli 1460 euron, eläinlääkärikulut korkoineen. Mutta koska vastuu ei paljon hänellä paina, saan seuraavaksi hakea saataviani ulosoton kautta. Sen lisäksi, että tämä tapaus itsessään on tuonut valtavasti fyysistä ja henkistä huolta sekä murhetta, joudun vielä tappelemaan siitä, että saan itselleni kuuluvat asianmukaiset korvaukset. Jos oma koirani olisi tehnyt jotain tällaista, en ikinä voisi vältellä vastuutani tapahtuneesta, vaan maksaisin kiltisti hyökkäyksestä aiheutuneet kulut. Enkä edes kehtaisi alkaa selitellä ja jopa syytellä kohtuuttomuudesta, jos koirani olisi yrittänyt tappaa yleisellä tiellä ohikulkevan koiran. Tämä tapaus ei saa muuta kuin vihaiseksi ja miettimään miten puolustaa omia koiriaan varsinkin kun yhtälöön tulee nyt vielä yksi muuttuja lisää.

Näissä tunnelmissa kohti heinäkuuta ja uusia kuvioita.


sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Nelen kevään terveyskuulumiset

Kevään aikana Nele on hoidattanut itseään sekä hampaiden että sydämen osalta. Kumpikin toimenpiteistä oli Nelen mielestä vähintään yhtä kamalia kokemuksia, vaikka sydämen osalta kävimme vain kontrollissa. Eläinlääkäristä on ajan saatossa tullut superpelottava paikka, jossa täristään, läähätetään, vingutaan ja tehdään syöksyjä kohti ulko-ovea.

Hammaslääkärikäynti tuli yllättäen vastaan, kun huomasin tammikuun lopussa sohvalla palasen hammasta. Vilkaisu Nelen suuhun kertoi, että pala näyttäisi puuttuvan isosta poskihampaasta - juuri sellaisesta hampaasta, jolla Nele on varmasti roikkunut hihnassaan. Kävimme Hakametsässä tarkistuttamassa suun kunnon ja eläinlääkäri totesi poistettavia hampaita olevan ainakin kaksi isompaa ja mahdollisesti myös osa pienemmistä etuhampaista.


Varsinainen hampaiden poistoaika venyi harmillisen pitkälle omien ja Hakametsän aikataulujen takia, kun alkuperäinen aika piti vaihtaa eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Vasta aivan huhtikuun alussa Nelen hampaat saatiin operoitua, jolloin poistettiin lohjennut vasen ylä P4 ja parodontiitin takia oikea ala I2 ja M2. Kotiin mukana lähti yllättävän virkeä Nele, jolle ruokakin olisi jo maistunut hetken lepäilyn jälkeen. Itse kun olin lähinnä pelännyt sitä, ettei Nele suostu syömään mitään huonon olon vuoksi ja sitten olen ongelmissa närästyksen kanssa... Hampaiden poisto tiesi Nelelle parin viikon elämää kuonokopan kanssa, jotta hihna ei vahingossakaan eksyisi suuhun. Ienkontrollissa saatiin onneksi heti lupa takaisin normaaliin elämään ja kuonokoppa haudattiin takaisin laatikon pohjalle. Nyt kun hampaita on vähemmän, huomaa, että Nele helpommin kuolaa nukkuessaan ja että asioiden pureskelu ei ole niin tehokasta mitä aiemmin. Hihnassa toki pitää roikkua entiseen malliin.



Sydänkontrolliin suuntasin Nelen kanssa tämän kuun alussa. Vaikea oli jälleen etukäteen sanoa olisiko tilanne kuinka paljon muuttunut edellisestä käynnistä, sillä Nele on yhä niin reipas eikä mitään selkeitä hälytysmerkkejä, kuten yskää, ole ollut. Eläinlääkäri totesikin Nelen olevan hyvässä yleiskunnossa ja sykkeen, rytmin sekä sivuäänen voimakkuuden pysyneen samana. Keuhkoissakaan ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta:

"Sydänultrassa on tilanne jonkin verran muuttunut. Vasemman eteisen laajentuma on edennyt. Mutta muuten sydämen toiminta on ennallaan. Mitraali-, tricuspidaali- ja aorttaläppävuodot kuten viimeksi."

Eli pientä etenemistä on tapahtunut, joka toisaalta tässä vaiheessa elämänkaarta on osaltaan ihan väistämätöntä. Nelen lääkitys jatkuu toistaiseksi yhä samana, mutta seuraava kontrolliaika olisi jo reilun puolen vuoden päästä eli joulukuussa. Olettaen tietenkin, ettei sitä ennen tule mitään hälyttäviä tekijöitä, kuten yölevottomuutta, raskaampaa hengitystä, lisääntynyttä läähätystä tai yskähtelyä. Viime kesän kuumuus ei päästänyt sydänvaivaisia helpolla, joten saa nähdä miten tänä vuonna käy.

torstaina, huhtikuuta 11, 2019

Nele 11v

Taas on vuosi vierähtänyt eteenpäin ja Nelelle tuli tänään 11v täyteen. Nele on yhä virkeä eläkeläinen, mutta väistämättä ikä alkaa näkyä. Päiväunet maistuvat hyvin ja pientä kömpelyyttä on huomannut liikkeissä. Toisaalta ulkoillessa mennään vielä vauhdikkaasti, kunhan lenkki pysyy sopivan pituisena.

torstaina, maaliskuuta 28, 2019

Kevättä ilmassa

Vihdoinkin talvi näyttää antavan periksi keväälle. Edellinen postaus käsitteli Tildan serklaasin poistoa ja sen jälkeen ollaan aikalailla vain oltu ja yritetty selvitä talvesta. Tänä vuonna lunta oli niin runsaasti, että se hankaloitti metsälenkkien tekoa, kun ei tiennyt ovatko polut auki ja toisaalta osan poluista oli joka tapauksessa valloittaneet ladut. Pitkälti ollaan tyydytty vain hihnalenkkeihin lähikaduilla. Koirakavereitakin ollaan ehditty nähdä kovin vähän ja tuntuu, että pari viimeistä yhteislenkkiä on ollut yhtä sohjossa rämpimistä.

 Vihnusjärven jäällä käytiin tänä talvena vain kerran


 Sohvalla on sen sijaan tullut vietettyä hetki jos toinenkin

 Oman pihan kivelle pääsi tänä talvena helposti (kuva maaliskuun alusta)

Viime perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna retkeilemässä. Koska polkujen kunto on yhä arvoitus, valittiin paikaksi lähellä sijaitseva Kivikesku. Ihana aurinkoinen kevätpäivä, ainoastaan viileä tuuli hieman häiritsi makkaranpaistoa. Kivikeskulla on kaksi tulipaikkaa, joista toiseen tutustuimme syksyllä ja nyt jäätiin heti ensimmäiseen. Muita ei paikalla onneksi ollut (syksyllä nuotiopaikalla oli ainakin pari muuta seuruetta), joten koirat saivat makkaranpaiston ajan olla irti. Olin ottanut koirille mukaan Pompan talvimanttelit, mutta tuulen takia olisi ollut hyvä olla koirille muutakin lisälämmikettä. Ylipäänsä olisi kätevää, jos koirille voisi ottaa mukaan jonkin lämpimän alustan tms., jolla ne pystyisivät halutessaan lepäämään taukojen ajan. Pitää miettiä asiaa, jos vaikka keksisi jonkinlaisen ratkaisun.





Kevään kunniaksi ja Tildan osalta myös marraskuisen hyökkäyksen takia molemmat koirat pääsivät tämän kuun alussa hierontaan. Nele oli perusjumissa, mutta Tilda-parka olikin sitten saanut enemmän osumaa osakseen. Hieronta selvästi tuntui epämukavalta ja ihon alle oli muodostunut arpikudosta, joka saattaa kiristellä ikävästi. Nelen osalta seuraavalla hieronnalla ei ole kiire, mutta Tildalle sovittiin uusi aika kuukauden päähän. Omasta mielestäni Tilda on nyt hieronnan jälkeen venytellyt enemmän ja lisäksi pöyhinyt ulkona takajaloillaan, jota ei ole tehnyt hetkeen.

Yksi varma kevään merkki on myös se, että koirien turkit on taas trimmattu lyhyeksi. Molemmat alkoivat näyttää melkoisilta turjakkeilta ja varsinkin Tildan turkki jälleen kerran takkuuntui, joten pakko oli tarttua koneeseen. Ehkä nyt kulkeutuisi vähemmän hiekkaa sisälle, vaikka koirat ovatkin saaneet uuden kaverin hoitamaan siivoushommia...

Koirien suuri alkuhämmennys

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2019

Serklaasin poisto

Serklaasin poisto ei mennyt aivan kuten suunniteltiin, vaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tilda joutui pitämään sitä kaksi ylimääräistä viikkoa.

Alun perin serklaasi piti poistaa juuri sopivasti ennen joulua, mutta eläinlääkäri totesi leuan antavan vielä sen verran normaalia enemmän periksi, että riski uudelleen murtumiseen olisi liian suuri. Röntgenkuvassa murtuma oli onneksi parantunut hyvin. Tällä ell-käynnillä Tilda kuitenkin menetti kaksi alaetuhammastaan, jotka olivat katkenneet amstaffin hyökkäyksessä. Samalla poistettiin hammaskivi, jota oli näköjään vuoden aikana ehtinyt kertyä jo runsaasti. Olin toivonut, että Tilda olisi selvinnyt enää yhdellä nukutuksella ja saanut viettää joulun ilman leuassa olevaa tappia, mutta uusi aika jouduttiin varaamaan vasta tämän vuoden puolelle.


Joulunvietto sujui onneksi hyvin, vaikka olimme pari päivää Kankaanpäässä. Koirat eivät saaneet juosta takapihalla samaan aikaan ja Tilda söi yhä pehmeää ruokaa, mutta mitään suurempaa harmia serklaasista ei ollut. Tammikuun 4.päivä oli vihdoin aika käydä poistattamassa rauta suusta. Eläinlääkäri totesi leuan olevan stabiili ja myös ikenien parantuneen hyvin. Nyt serklaasista muistuttaa enää arpi leuan alla. Vähitellen Tilda on siirtynyt syömään normaalia ruokaa, mutta puruluut ja ravisteluleikit ovat kiellettyjä vielä kuukauden ajan.

Hyökkäyksestä tuli tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Fyysisesti Tilda näyttää parantuneen hyvin, mutta selvästi tilanteesta jäi pelkoja. Aiemminkin Tilda on ollut jossain tilanteissa epävarma, mutta nyt mukaan on tullut pakoreaktio. Loppiaislenkillä kohtasimme ison vihaisen labbiksen (mitä lienee sillekin tehty...onneksi oli sentään hihnassa) ja Tilda oli sitä mieltä, että on turvallisempaa kääntyä suorilta ympäri. Sain pikkukoiran tulemaan mukanani ohi, mutta aiemmin reaktio ei ole ollut näin vahva. Myös esimerkiksi takana kävelevät ihmiset saattavat huolestuttaa Tildaa. Lisäksi en ole saanut vastapuolelta mitään korvauksia hyökkäyksen hoitokuluista, jonka takia tämä tapaus menee käräjäoikeuteen.