keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Kysymyksiä ja vastauksia

Kesäflunssan sairastamisen ohessa on juuri sopivasti aikaa vastata Tainalta napattuun haasteeseen.

1. Millainen on unelmakoirasi?

En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään erityisiä unelmakoiran kriteerejä. Luonteeltaan koira saisi olla sekoitus nykyisistäni: Javan into tekemiseen, Nelen helppo käsiteltävyys ja Linan iloisuus. Kooltaan pieni (agilityssa mini tai medi) ja mahdollisimman terve.

2. Harrastatko koirien lisäksi jotain muuta? Mitä?

En säännöllisesti. Valokuvausta tulee tehtyä silloin tällöin (nykyään liian vähän!) ja vähän harkitsen, josko sitä syksyllä palaisi aerobicin pariin.

3. Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hyvässä harrastuskoirassa?
 
Saalisvietti ja/tai ahneus, jotta koira on helppo motivoida ohjaajan kanssa työskentelyyn.

4. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Aiemmin olin sitä mieltä, että näyttelyt ovat aivan turha juttu enkä tule koskaan osallistumaan koirani kanssa niihin. Mutta mieli muuttui kaikissa niissä mätsäreissä, joissa kävin Javan kanssa ja sen jälkeen olen vain odottanut, että saisin mahdollisuuden osallistua koiranäyttelyyn. Linan kanssa olen viimeinkin päässyt ja pääsen näyttelyihin, mutta yritän olla ottamatta tätä harrastusta liian vakavasti. Valitettavasti näissä muutamassa tämän vuoden näyttelyssä olen jo päässyt näkemään ja kokemaan ne ikävät puolet (tuomarit palkitsevat ontuvia koiria, kehän laidalla jauhetaan paskaa muista, pienestä arvostelulapusta saa maksaa kahden viikon ruokarahat, jne.).

5. Mikä on toistaiseksi ollut hienoin hetki/ hetket jonka olet kokenut koirasi kanssa?
 
Hienoimpia hetkiä ovat olleet erilaiset reissut ja matkat koirien kanssa. Monesta löytyy juttukin täältä blogista.

6. Miten päädyit rotuun/rotuihin joita sinulla on?
 
Halusin aiemmin perhoskoiran (pidän niiden ulkonäöstä ja koosta), joten kun vastaan tuli ilmoitus perhoskoira/kiinanharjakoira-yhdistelmästä, päätin ottaa sellaisen, vaikken tiennyt harjakoirista mitään. Oikeasti mietin silloin miltä pentu mahtaa näyttää, kun perhoskoiralla on niin paljon karvaa ja harjakoirilla ei yhtään. :) Javan myötä tutustuin ja tykästyin yhä enemmän harjakoiriin, kunnes lopulta otin sellaisen ihan omaksi.

7. Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan koiria? Miksi? Miksi et?

En. Pennut ovat ihania, mutta kasvattamisessa tulee mukana liian suuri vastuu ja toisaalta huoli siitä millaisiin koteihin pennut päätyvät. Lisäksi esimerkiksi harjakoirissa "kasvattajia" tulee kuin sieniä sateella ja pelkkä määrän lisääminen on aivan turhaa.

8. Minkälaiset asiat koiran omistamisessa ärsyttävät sinua?
 
Välillä ärsyttää se, että koirat sitovat niin paljon ja kaiken menemisen joutuu aina miettimään tarkkaan. Hihnalenkkeily kaupungissa ja välillä suuri huoli koirien hyvinvoinnista stressaavat nekin.

9. Mikä on suurinta mitä olet koirasi kanssa saavuttanut? (voi olla harrastusjuttu tai ihan mitä tahansa)

Javan kanssa kaksi ykköstulosta tokon alokasluokasta ja nousu kolmosiin agilityssa. Nelen kanssa nousu kakkosiin agilityssa.

10. Mitä haluaisit saavuttaa koirasi kanssa?

Javalle haluaisin saada TK1-koulutustunnuksen, Nelen kanssa nousta agilityssa kolmosiin ja Linan kanssa aloittaa sekä edetä agilityssa. Linalle haluaisin joskus myös saada Suomen muotovalion arvon.

11. Jatka seuraavaa lausetta: Jos minulla ei olisi koiraa niin...

...elämäni olisi paljon tylsempää.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

Pientä treeniä

Rasti seinään - kävimme viikko sitten omatoimitreenaamassa Tallilla. En edes muista koska oli edellinen kerta! Nelen kanssa otin keppejä ja keinua. Molemmat menivät ihan ok, tosin keinulla pieni epävarmuus yhä jatkuu. Ensi kerralla voisi ottaa pitkästä aikaa helpotettua keinua. Linan kanssa harjoittelin paikalla pysymistä eli "rata" oli huimat kaksi estettä ja ensimmäistä kertaa oli rimatkin (vain 10 cm). Lina osaa tulla jalkojeni väliin ja jäädä paikoillaan, kun lähden itse liikkeelle ja tätä nyt vahvistettiin uudessa paikassa. Kerran tehtiin "ratakin": Lina jäi paikoilleen ja sen sijaan, että olisin palkannut Linan siitä, annoin eteen-käskyn. Lina suoritti hypyt melkoisilla loikilla, joten Tappien syyskuun hyppytekniikka-kurssi voisi olla ihan hyväksi pikkuneidille.

Molempien koirien kanssa otin myös takaakiertoa, jota talvella harjoiteltiin kotona maljakon kanssa. Nyt ei olla pitkään aikaan tehty tätä ja sen huomasi... Nele osasi kierron Linaa paremmin, mutta kumpikaan ei ollut tässä mitenkään erityisen hyvä.

Tämä kesä on ollut harrastamisen ja blogin päivittämisen suhteen aivan mahdoton, mutta onneksi muillakin on huomattavissa samaa ilmiötä. Kuukauden päivät pitäisi vielä jaksaa töitä ja koulua, sitten helpottaa. Ainakin hetkeksi.

perjantaina, heinäkuuta 13, 2012

Vuosi sitten

Siitä on nyt vuosi, kun tämä pikkuneiti asteli lauman jatkeeksi:

 Kuva: Tytti Käyhkö

Elämä kolmen koiran kanssa on välillä ollut melkoisen raskasta. Varsinkin hihnalenkitys on kiristänyt hermoja puolin ja toisin, kun nahkahihnat menevät helposti solmuun ja jäävät omiin tai koirien jalkoihin. Mutta kaikesta huolimatta en todellakaan luopuisi pikku-Linasta tai vanhemmistakaan koirista (vaikka Java onkin kesälomaillut jo kuukauden päivät Kankaanpäässä!).

Blogin sivupalkin kuvat on muuten otettu aikalailla näihin aikoihin, joten olisi ehkä syytä vaihtaa ne jo. :)

torstaina, heinäkuuta 05, 2012

Vaihteeksi agilitya

Eilen pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin, kun keskiviikoksi osui sopivasti vapaapäivä. Edellisestä kerrasta oli kaksi viikkoa ja sen kyllä huomasi, sillä Nele oli aivan innoissaan päästessään radalle.

Treeniryhmässämme on kiertävä kouluttajavuoro ja eilen oli oma vuoroni. Valitsin meille uusimmasta agi.fi-lehdestä aurinkoharjoituksen, jossa oli keskellä kaksi putkea ja ympärillä yhteensä kahdeksan hyppyä. Teimme ensin helpon ykkösharjoituksen ja sen jälkeen kolmosen (lehden valmiita ratasuunnitelmia), jossa olikin jo muutama haastavampi kohta. Tytillä oli videokamera mukana, joten tältä se näytti (ja kyllä, juoksin ilman kenkiä!):



Alun pimeän putkikulman Nele hakee hienosti ja takaakiertokin menee hyvin, mutta toisen putken jälkeisen hyppypyörityksen epätoivoinen jaakotus-yritys saa allekirjoittaneenkin huvittumaan. Huomaa, että ohjaustekniikat ovat pikkuisen ehkä unohtuneet... Tytin blogista voitte vilkaista miltä jaakotuksen olisi pitänyt näyttää. :) Itse vaihdoin suosiolla tekniikkaa. Lopun pakkovalssi saatiin sentään onnistumaan ja siihen olikin hyvä päättää rataharjoitukset.

Yksittäisenä esteenä otettiin vielä keinua (kahden hypyn kautta) ja videon ensimmäisellä toistolla Nele jää keinulle ihmettelemään, vaikka olikin suorittanut keinua jo ennen videointia. Jotenkin Nele muuttuu heti epävarmaksi keinulla, kun sinne käskytetään ja oma liikkeeni jatkuukin keinun ohi. Toisella toistolla jättäydyin alussa hieman enemmän Nelen taakse ja sillä kertaa keinu sujui.

Hallilla treenimotivaatio on aina huipussaan ja muistaa miten kivaa agility onkaan, mutta kotona sama motivaatio on niin pahasti hukassa. Javan kanssa tuntuu turhalta tehdä mitään, kun agilityura on väistämättä ohi. Nelen kanssa voisi ja pitäisi harjoitella nyt, että noustaan kolmosiin, mutta sekin tuntuu turhalta, kun ei kuitenkaan pärjätä huippukoirakoille. Ja Linan kanssa on esteenä aloittamisen vaikeus ja pelko siitä, että epäonnistun taas esteiden opettamisessa. Kunpa sitä löytäisi uudestaan ilon agilityyn eikä laji olisi jatkuvaa riittämättömyyden kokemista...