maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Koirien keskustelua

Viime viikon kolmesta koulupäivästä selvittiin, mutta ei hiljaa. Maanantaina olin koulussa viitisen tuntia ja tiistaina sekä keskiviikkona täydet seitsemän ja vähän päälle. Joka päivä koirat ulvoivat, pisimpään keskiviikkona, jolloin nauhalla oli neljä minuuttia ulvontaa neljässä eri pätkässä. Reilut seitsemän tuntia koirat kaksin ja neljä minuuttia ulvontaa - keskenään suhteutettuna siis hyvin vähän metelöintiä. Mutta mielenrauhani voisi niin paljon paremmin, kun tietäisin, että koirat ovat hiljaa.

Tapasin muutama päivä sitten kerrosnaapurini, joka kertoi, että koirat täällä keskustelevat keskenään päivän aikana. Kaunis kiertoilmaus niiden kuoroulvonnalle. Tämä ei kuulema haittaa, kun on niin lyhyttä ja päivällä saa ääniä kuuluakin, mutta olivat kiinnittäneet asiaan huomiota, kun aiemmin ei tietenkään ole kuulunut mitään tällaista (edellinen asukas tässä oli vanha mummo). Onneksi suhtautuminen oli tämä eikä se, että aletaan heti raivoamaan koirien äänistä.

Olen myös jättänyt koiria kotiin ihan yksin ja nauhoittanut silloinkin. Java on ollut todella nätisti, ei mitään ääniä, vaikka eräänkin kerran mainosposti kolahti postiluukusta. Olin aivan varma, että Java saisi valtavan haukkumiskohtauksen, mutta ei, nauhalta kuului vain tuhahdus ja tepsuttelua eteiseen. Nele oli pisimpään yksin kotona, kun olin Javan kanssa koirauimalassa. Ensimmäiset 1 h 40 min meni hiljaa, mutta sitten alkoi ulvonta, joka eteni vähän kuin sarjoina. Maksimissaan välissä taisi olla noin puolen tunnin hiljaisuus eikä kaikki ulvonta ollut yhtä pötköä, vaan Nele saattoi esimerkiksi neljän minuutin aikana ulvoa vähän siellä täällä. Loppuajasta tauot lyhenivät ja tässä vaiheessa kellokin oli tietenkin jo yli 22, jolloin hiljaisuus alkaa. Tämä ulvonta oli erilaista kuin silloin, kun koirat ovat kahdestaan - tässä kuului jo eroahdistuksen merkit.

Koska en nauhoittanut koirien tekemisiä Kalevassa, en tiedä alkoiko tämä ulvontaongelma jo siellä. Silloin eräs naapuri kertoi koirien haukkuvan aina lähes samaan aikaan päivästä, mutta myös lopettavan haukkumisen nopeasti. Ajattelin heti, että haukkuvat postia, mutta nauhoituksia kuunnellessa näin ei vaikuta olevan. Suurin ääni mitä noista on lähtenyt, on ehdottomasti yhteisulvonta. Tämä saakin epäilemään, että koirat taisivat ulvoa jo Kalevassa säännöllisen epäsäännöllisesti ja siitä on osittain muodostunut opittu tapa. Nele on tylsistynyt ja tajunnut, että vinkumalla saa Javan reagoimaan ja yhdessä ovat keksineet, että vinkumisesta voidaan siirtyä ulvomiseen ja haukkumiseen.

Nyt olisi tärkeintä saada koirien yhteisulvonta nopeasti ja tehokkaasti loppumaan, jotta voin säilyttää mielenrauhani ja välini naapureihin. Ja pystyn keskittymään kouluun ja toivon mukaan kohtapuoliin myös työntekoon ilman, että tarvitsee koko ajan stressata, että metelöivätkö koirat kotona ja onko huomautus jo tulossa (en ole yhtään neuroottinen..ehei). Tämä tarkoittaa, että ongelman aiheuttaja Nele saa itselleen haukunestopannan silloin, kun koirat ovat täällä kaksistaan. Jospa pannan antama palaute olisi riittävän tehokas kertomaan, että vinkuminen Javalle ei ole sallittua. Javan uskon pysyvän hiljaa, jos Nele vain ei pääse ärsyttämään. Muissa tilanteissa (kuten tämä Nelen yksinolo Javan uintireissun ajan) en ajatellut käyttää haukunestopantaa, vaan kotiin jäämisen sijaan Java tai Nele pääsee hoitoon. Lyhyet ajat kumpikin näyttäisi pärjäävän yksinkin kotona eli jos esimerkiksi käyttää koiria erikseen lenkillä.

lauantaina, tammikuuta 29, 2011

Java koirauimalassa

Java pääsi eilen ensimmäistä kertaa Hyvinkään koirauimalaan. Olimme pikkukoiraporukalla varanneet koko altaan puoleksi tunniksi ja paikalla Javan lisäksi olivat perhoskoira Wilmeri, espanjanvesikoira Kerttu ja havannankoirat Nooa sekä Simo. Ensikertalaisia olivat vain Java ja Wilmeri, joita alkuun auttoi koirauimalan uittaja.

Java odottelee vuoroaan ja ihmettelee mihin on joutunut

Uittaja avusti Javaa matkalla altaan toiseen päähän

Lelun noutoa




Uinnin jälkeen Java näytti vähintäänkin kurjistuneelta

Java ei ollut ihan sellainen vesipeto kuin etukäteen luulin. Jopa lelun hakeminen alkoi jossain vaiheessa tökkiä ja Javan kohdalla se on lähestulkoon historiallinen tilanne. Mutta ui kuitenkin reippaasti ja varmasti se, että kyseessä oli aivan outo ja uusi paikka vaikutti Javan käytökseen. Kuntoutusmuotona uinti on erittäin hyvä ja voi hyvin olla, että kokeilemme tätä vielä myöhemmin uudestaan. Paikkana Hyvinkään koirauimala vaikutti varsin kivalta, ainut huono puoli oli pitkä ajomatka Tampereelta.

lauantaina, tammikuuta 22, 2011

Ulkoilua ja ulvontaa

Olen nyt jonkin verran lenkkeillyt koirien kanssa lähialueilla ja tässä vaikuttaisi olevan varsin mainiot ulkoilureitit. Näin talvella polut ovat pikkuisen turhan kapeat muiden koirien ohituksia ajatellen, mutta onneksi kevääseen ei ole enää pitkä matka. Torstaina lähdin pidemmälle lenkille kartta taskussa ja päädyin koirien kanssa Niihaman risteykseen. Sinänsä olisi kätevää, jos treenit olisivat kesällä taas siellä, kun voisin hoitaa lämmittelyt ja jäähdyttelyt kävelemällä paikalle kotoa, mutta toisaalta Tallin katossa on puolensa siinä vaiheessa, kun tulee kaatamalla vettä.

Tänään sain lenkkiseuraa pikkukoirafoorumilta ja suuntasimme metsäpoluille lumen keskelle. Ei ollut ollenkaan huono idea aloittaa lauantaipäivä parin tunnin lenkillä hyvässä seurassa. Nele sai juosta muiden kanssa vapaana, mutta Javaa en uskaltanut päästää, vaikka tuskin olisi lintujen perään lähtenyt, kun lunta oli niin paljon. Javalla vain saattaa olla paha tapa juosta polkua vauhdilla jonnekin kauas ja itse saan koko ajan stressata, että mihin koira nyt hävisi.


En ole aiemmin nauhoitellut koirien tekemisiä kotona, kun olen itse poissa, mutta nyt otin Audacity-ohjelman käyttöön. Tiistaina olin pois kotoa yhteensä kolmen tunnin verran kahdessa eri osassa ja tänä aikana koirat ulvoivat kolmessa eri pätkässä aina minuutin kerrallaan. Joka kerta ulvomisen sai aikaiseksi Nele, joka meni vinkumaan Javalle. Java häiriintyi vinkumisesta ja alkoi itsekin vinkua, joka muuttui hyvin pian koirien kuoroulvonnaksi. Noin minuutin jälkeen ulvominen loppui kuin seinään. Nauhoituksen perusteella Nele oli varsinkin jälkimmäisen yksinolopätkän aikana melko levoton: käveli täällä ja vinkui.

Loppuviikosta olen ollut poissa lyhyempiä pätkiä ja niillä kerroilla koirat ovat olleet nätisti. Huonompi juttu vain on, kun ensi viikolla olisi tiedossa kolme koulupäivää pituudeltaan n. 7 tuntia. Olen nyt antanut Nelelle parina päivänä Serene-UM valmistetta, jos se yhtään rauhoittaisi pienen koiran mieltä. Tähän tietysti lisäksi pitkä lenkki vielä huomenna ja täysi huomioimattomuus, kun lähden ja tulen. Toivottavasti tästä ei nyt tule mitään ongelmaa naapurien kanssa.

maanantaina, tammikuuta 17, 2011

Uudessa kodissa

Blogissa on ollut hiljaista, koska olen ollut kiireinen muuton kanssa. Muutin koirien kanssa Jankaan viikko sitten sunnuntaina ja siitä lähtien elämä on ollut siivoamista, järjestelyä, shoppailua ja lisää siivoamista. Nettikin aloitti toimintansa vasta viime torstaina. Mutta nyt alkaisi asunto näyttää valmiilta!

Uusi asuntomme on varsin kiva. :) Neliöitä on 50 ja niihin mahtuu mm. iso kylpyhuone, sauna ja vaatehuone. Kylpyhuone on todellinen turkkikoirien omistajan unelma ja nyt pystyn kuivaamaan koirat siellä, kun edellisessä asunnossa jouduin huudattamaan turboa eteisessä. Myös kaikki koirien pesuaineet, kammat ja pyyhkeet mahtuivat kylppärin kaappiin. Olohuone ja makuuhuone näyttivät aluksi pieniltä, mutta tilaa jäikin yllättävän paljon, kun huonekalut oli saatu paikoilleen. Niin paljon, että pystyin hankkimaan taas ruokapöydän tuoleineen. Muutenkin lisätila on pakottanut tekemään uusia hankintoja, mutta onneksi Ikea on nykyään lähellä!


Makuuhuoneen ja olohuoneen väliin hankin Ikeasta turvaportin. Oikeasti kohdassa on liukuovi, mutta jälkikäteen asennetun laminaatin takia liukuovi liikkuu huonosti. Turvaportin on tarkoitus pitää koirat öisin makuuhuoneen puolella ja päivisin estää pääsyn makuuhuoneeseen, kun olen poissa kotoa. Huomatkaa muuten, että kuvassa näkyy kolme koiraa. ;)

Asunnossamme on myös iso parveke, joka tällä hetkellä on täynnä lunta. Parvekkeen seinämät ovat jonkinlaista läpinäkyvää muovia ja mielenkiintoista nähdä miten koirat suhtautuvat tähän ylläriin. Itse odotan jo innolla kevättä ja kesää, että pääsen taas pitkästä aikaa laittamaan parveketta. Ainut miinus on se, ettei tässä ole parvekelaseja ja koirien kanssa on huomattava, että vaikka pieniä ovatkin niin hyppäävät yllättävän korkealle. Ja kun ollaan kuudennessa kerroksessa niin paljon ei jää jäljelle, jos täältä putoaa... Täytyy keväämmällä miettiä mitä tämän asian kanssa tekee.

Kuitenkaan koirien ei tarvitse odottaa lumien sulamista, että pääsevät kurkkimaan ulos. Olen aina halunnut tehdä koiria varten paikan, josta voisivat katsella ikkunasta ulos ja täällä ikkunat tulevat niin matalalle, että riitti, kun laitoin vanhan työtuolini ikkunan alle.


Varsinkin Java joutuu nousemaan tuolin selkänojaa vasten nähdäkseen kunnolla, joten jonkinlainen koroke tarvitsee vielä tehdä, että koirat voivat istuskella ja näkevät silti mitä alhaalla tapahtuu. Lisäksi täytyy opettaa, ettei ikkunalla haukuta ja itse yrittää aina muistaa laittaa kaihtimet alas, kun jättää koirat kaksistaan.

Ulos kulkeminen on aiempaan verrattuna melkoista luksusta, kun päästään hissillä nopeasti ylös ja alas. Javalle hissi ei tuota mitään ongelmia, mutta Neleä vähän jännittää. Aluksi ei huolinut hississä edes namia, mutta nyt Nele on pari kertaa suostunut syömään namin ja uskaltanut jopa vähän liikkua. Eiköhän Nele kohta totu, ainakin menee hissiin päivä päivältä reippaammin.

Jankan ja lähialueiden ulkoilureitit ovat seuraava tutkimuskohteemme, sillä vielä ei olla ehditty pidemmille lenkeille. Huomenna saamme lenkkiseuraa esittelemään lenkkipolkuja, kun selvisi, että eräs koiratuttumme asuu aivan naapurissa. Toivon todella, että viihtyisimme tässä asunnossa ja tällä seudulla pidempään. :)

perjantaina, tammikuuta 07, 2011

Kepit sujuu

Nyt on pakko vähän hehkuttaa tämän päivän omatoimitreenejä Nelen kanssa. Keinu meni taas hyvin ja otettiin myös kolinatreeniä. Tästä eteenpäin täytyy vain jatkaa ahkerasti keinun kolistelua. Nyt Nele jo selkeästi kolahduksen kuultuaan odotti, että missä nami tulee, mutta pientä epäröintiä on vielä havaittavissa.

Ja sitten päivän paras: Nele meni kepit hankalammalta puolelta ja kumpaankin suuntaan todella hyvin! Siis Nele-tasolla katsottuna hyvin eli paljon vilkuili vielä minuun päin, mutta eteni silti oikein ja reippaasti. Helpompi puoli menee jo tosi nopeasti ja nyt pitäisi muistaa ottaa namirasia käyttöön, jotta saisi suorituksesta itsenäisemmän. Olen tosi tyytyväinen Neleen. :) Vielä kun saadaan into kisaradoillekin.

torstaina, tammikuuta 06, 2011

Loppiaislenkki

Alun perin piti tänään muuttaa, mutta seinien maalaus kestää vielä huomisen, joten muutto meneekin sunnuntaihin. Tämä tarkoitti, että pääsin koirien kanssa mukaan pikkukoirien loppiaislenkille Iidesjärvelle. Kylmien pakkaspäivien jälkeen tämä oli erittäin hyvä juttu, kun koirat saivat juostua energiaansa pois. Ja Javakin sai nauttia vapaana olemisesta ja käyttäytyi erittäin hyvin. Oli oikein mukava lenkki!

 Nele riehaantui tuttujen koikkerien Janan ja Ellan kanssa

 Java juuttui ruuhkaan - kuvassa etualalla havannat Simo ja Ville, takana koikkerit Jana ja Ella sekä uusi tuttavuus vesikoira Kerttu

 Kadonnutta omistajaa etsimässä

Nelellä meni turkki sekaisin - takana havanna Nooa ja vielä kauempana minä Javan kanssa

Polulla oli ahdasta ja sai varoa, ettei kompastu koiriin

Tytille kiitos kuvista! Lisää kuvia lenkistä myös Hilan ja Janan blogissa.

tiistaina, tammikuuta 04, 2011

Naks, naks, naksutin

Jo joulukuun puolella tuli luettua Morten Egtvedtin ja Cecilie Køsten kirja Naksutinkoulutusta koirallesi (kuva kirjasta oli täällä). Tämä kuului omalla kohdalla kirjasarjaan "miksi hitossa en ole lukenut tätä aikaisemmin". Nyt vihdoinkin ymmärrän paljon paremmin naksutinkoulutuksen periaatteita. Aiemmin niistä on kyllä lukenut erinäisiltä foorumeilta, mutta koulutusmenetelmä teorioineen on kuitenkin jäänyt pintapuoliseksi, vaikka naksutin on ollut käytössä.

Naksutin

Eniten naksutinkoulutuksessa pidän ehkä siitä, että siinä keskitytään poimimaan ja palkitsemaan niitä asioita, joita koira tekee oikein. Yleensä sitä kiinnittää huomion vain ei-toivottuun käyttäytymiseen, vaikka suurimman osan päivästä koira tekisi juuri kuin pitääkin. Lisäksi ajatus siitä, että koira oppii omatoimiseksi ja haluaa vapaaehtoisesti tarjota eri toimintoja, kuulostaa aivan mahtavalta! Tällä hetkellä oma koulutus on ollut pitkälti houkuttelua, ohjaamista ja kontaktin pyytämistä koiralta, vaikka koiran pitäisi itse haluta työskennellä ohjaajan kanssa.

Kirjan lukemisen myötä sain paremman selvyyden mitä tarkoittaa esimerkiksi capturing ja shaping. Varsinkin shapingista on kuullut useissa eri yhteyksissä, mutta vasta nyt termin merkitys selvisi kunnolla. Myös kosketuskeppiin tuli perehdyttyä tarkemmin ja nyt minulla on hieno kosketuskeppi koiria varten, kiitos isäni! Keppi on tehty radioantennista (kätevä teleskooppivarsi) ja askartelupallosta.

Kosketuskeppi

Naksutinkoulutuksessa keskeistä on ajoitus, kriteerit, vahvistamisvälit ja vahvisteen laatu. Näistä kaksi ensimmäistä vaativat enemmän harjoittelua, sillä naksuttelutarkkuuteni ei ole vielä paras mahdollinen ja kriteerien asettamista on loppujen lopuksi tullut tehtyä aika vähän. Lisäksi pitää ottaa huomioon myös se, että toistoista vähintään 80% pitää onnistua tai muuten kriteereja on muutettava. Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että olen nyt todella innoissani naksutinkoulutuksesta ja yritän parhaani mukaan käyttää sitä koirien koulutuksessa, vaikka vanhoista tavoista on varmasti todella vaikea päästä eroon (tässä tarvitaan kärsivällisyyttä, ettei sorru houkutteluun ja huomion siirtämistä positiivisiin puoliin sen sijaan, että stressaisi jatkuvasti koirien huonosta käytöksestä - helpompi sanoa kuin tehdä!).

Kuten tavoitteissa listailin niin tänä vuonna olisi tarkoitus opetella kaikenlaista naksuttelemalla. Tänään aloitin kosketuskeppiin tutustumisella ja "high five"-tempulla. Kepin kanssa ei ollut mitään ongelmia kummallakaan koiralla, vaan oppivat heti, että sen päähän koskemalla saa namin. "High five"-tempussa käytin hyödyksi koirien osaamaa "kumpi käsi"-temppua. Javalle tämä ei tuottanut mitään ongelmia, mutta Nele ei ihan täysin pysynyt mukana. Ja nyt kun asiaa mietin niin tuo 80% sääntö ei tainnut täyttyä. Aloitin koiria varten (taas) treenivihon, joten täytyy sinne merkkailla tarkemmin kriteereitä ja onnistumisia. :)

maanantaina, tammikuuta 03, 2011

Vuoden ekat treenit

Olin tänään pitkästä aikaa Nelen kanssa agilitytreeneissä. Jälleen kerran huomasi, että tauko tekee välillä vain hyvää, sillä Nele oli innoissaan ja teki kaiken juuri kuin pitääkin. Ainut piiiiiiitkä miinus tulee kylmyydestä, sillä vaikka Tallin sisällä oli kuulema vain -10 niin esimerkiksi putkien muovi oli jäätynyt kovaksi ja Nelen meno niihin kuulosti lähinnä siltä, että kohta menee joku jaloista alta. Ei siis uskallettu tehdä mutkaputkia. Lämmitetty treenihalli olisi näin talvella enemmän kuin hieno juttu.

Mutta saatiin kuitenkin tehtyä mm. hyppyjä eteenlähetyksellä, keppejä ja keinua. Kepit Nele meni helpommalta puolelta kuin vanha tekijä ja keinullekin tuli yhtään epäröimättä. Seuraavaksi pitäisi alkaa totuttaa Neleä keinun kolahdukseen ja tänään otettiinkin vähän kolinatreeniä niin, että heittelin Nelelle nameja samalla, kun keinu kolahti maahan (Nele siis seisoi lähelläni). Tämän treenin jälkeen huomasin pientä epäröintiä, joten lisää tällaista.

Olen aika varma, että jos kaikki menee tämän talven ja kevään aikana treeneissä hyvin eikä tule mitään takapakkia, niin päästään kesällä agilityradoille kisoissa. Nelen ei tarvitse tehdä täydellistä keinusuoritusta, vaan riittää kun menisi keinun omatoimisesti, vaikka siinä kuluisikin muutama sekunti. Katsellaan täydellisyyttä sitten, jos joskus oikeasti päästään nousemaan kakkosiin/kolmosiin.