Uusi asuntomme on varsin kiva. :) Neliöitä on 50 ja niihin mahtuu mm. iso kylpyhuone, sauna ja vaatehuone. Kylpyhuone on todellinen turkkikoirien omistajan unelma ja nyt pystyn kuivaamaan koirat siellä, kun edellisessä asunnossa jouduin huudattamaan turboa eteisessä. Myös kaikki koirien pesuaineet, kammat ja pyyhkeet mahtuivat kylppärin kaappiin. Olohuone ja makuuhuone näyttivät aluksi pieniltä, mutta tilaa jäikin yllättävän paljon, kun huonekalut oli saatu paikoilleen. Niin paljon, että pystyin hankkimaan taas ruokapöydän tuoleineen. Muutenkin lisätila on pakottanut tekemään uusia hankintoja, mutta onneksi Ikea on nykyään lähellä!
Makuuhuoneen ja olohuoneen väliin hankin Ikeasta turvaportin. Oikeasti kohdassa on liukuovi, mutta jälkikäteen asennetun laminaatin takia liukuovi liikkuu huonosti. Turvaportin on tarkoitus pitää koirat öisin makuuhuoneen puolella ja päivisin estää pääsyn makuuhuoneeseen, kun olen poissa kotoa. Huomatkaa muuten, että kuvassa näkyy kolme koiraa. ;)
Asunnossamme on myös iso parveke, joka tällä hetkellä on täynnä lunta. Parvekkeen seinämät ovat jonkinlaista läpinäkyvää muovia ja mielenkiintoista nähdä miten koirat suhtautuvat tähän ylläriin. Itse odotan jo innolla kevättä ja kesää, että pääsen taas pitkästä aikaa laittamaan parveketta. Ainut miinus on se, ettei tässä ole parvekelaseja ja koirien kanssa on huomattava, että vaikka pieniä ovatkin niin hyppäävät yllättävän korkealle. Ja kun ollaan kuudennessa kerroksessa niin paljon ei jää jäljelle, jos täältä putoaa... Täytyy keväämmällä miettiä mitä tämän asian kanssa tekee.
Kuitenkaan koirien ei tarvitse odottaa lumien sulamista, että pääsevät kurkkimaan ulos. Olen aina halunnut tehdä koiria varten paikan, josta voisivat katsella ikkunasta ulos ja täällä ikkunat tulevat niin matalalle, että riitti, kun laitoin vanhan työtuolini ikkunan alle.
Varsinkin Java joutuu nousemaan tuolin selkänojaa vasten nähdäkseen kunnolla, joten jonkinlainen koroke tarvitsee vielä tehdä, että koirat voivat istuskella ja näkevät silti mitä alhaalla tapahtuu. Lisäksi täytyy opettaa, ettei ikkunalla haukuta ja itse yrittää aina muistaa laittaa kaihtimet alas, kun jättää koirat kaksistaan.
Ulos kulkeminen on aiempaan verrattuna melkoista luksusta, kun päästään hissillä nopeasti ylös ja alas. Javalle hissi ei tuota mitään ongelmia, mutta Neleä vähän jännittää. Aluksi ei huolinut hississä edes namia, mutta nyt Nele on pari kertaa suostunut syömään namin ja uskaltanut jopa vähän liikkua. Eiköhän Nele kohta totu, ainakin menee hissiin päivä päivältä reippaammin.
Jankan ja lähialueiden ulkoilureitit ovat seuraava tutkimuskohteemme, sillä vielä ei olla ehditty pidemmille lenkeille. Huomenna saamme lenkkiseuraa esittelemään lenkkipolkuja, kun selvisi, että eräs koiratuttumme asuu aivan naapurissa. Toivon todella, että viihtyisimme tässä asunnossa ja tällä seudulla pidempään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti